Itse tehdyt tortillaletut, quinoa-villiyrttitäyte ja simppeli guacamole

Meninkö tekemään Zero Waste tortilloja? No menin! Onnistuiko noin niinku omasta mielestä? Ihan asiallisesti onnistui, mutta parempi kysymys kuuluu, että teenkö ennään koskaan toiste?

Tortillalätyt, letut, elikkäs lipareet syntyivät tällä erää näinikkäästi:

• vehnäjauhoja noin 2dl
• suolaa noin 1 tl
• rypsiöljyä ehkä 3 rkl
• vettä 0,75 dl tai sinne päin

Taikinoitsin kaikki kulhossa ison salaattihaarukan kanssa ja lopuksi otin kädet avuksi. Tein vaivatun, sileän ja kiinteän taikinamöntin, joka ei tarttunut sormiin. Pettelin kulhon ja jätin taikinan lepäämään noin 15 minuutin ajaksi. Ihan hurjaa, että miulta tulee näinkin pitkälle reseptin näköinen tuotos.

Sitten levitin jauhoja pöydälle, etsin kaulimen,  jota ei yleensä käytetä kuin jouluna, ja ryhdyin taikinan kimppuun. Ensin aattelin, että tulisko noin kahdeksan, mutta ensimmäiset oli vähän pieniä. Lopulta veivasin kuusi, joista osa hiukka rupuisen kokoisia ja näköisiä, mutta kun tuli kiire. Olin kuvitellut olevani tässä vaiheessa nopeampi. 

Mulla oli vähän hätä kaulia, venytellä, iskeä pannulle, kääntää lettua ja pelastaa palamiselta. Tietty ne tuli sit niin pikaseen tahtiin ne letut, että oli veivattava guacamole siinä sivussa, pilkottava tomaatit, kuvattava toisella kädellä ja hätisteltävä lapsia pois keittiöstä. Onneksi keksin kipata taikinakulhon nurin ja laitoin letut siihen lepäämään ja venymään ennen pannulle pääsyä. Tuntui hirmuisen kätevältä siihen hetkeen. Kannattaa varata rauhallinen hetki, tehdä kaikki muu ennakkoon ja vasta sitten ryhtyä paisteluhommiin.

 

 

Quinoa-villiyrttitäyte tortillaan

 

Pilkoin samalla energialla takapihalta keräämäni villiyrtit eilispäivänä keitetyn quinoan joukkoon, tarkistin miten se kirjotetaan ja ähelsin muuta yhtä oleellista. Quinoahässäkkään olin noukkinut pihalta ainakin tilliä, voikukkaa, vuohenputkea, saksankirveliä, piharatamoa, rucolaa ja selleriä. Hieman öljyä, soijakastiketta, säilötyn inkiväärin liemet ja jalopenolientä, mustapippuria, suolaa ja siittä sit sekaisin. 

Tää tahna pysyi muuten ihan äärettömän hyvin tortillan sisällä, tuli myöhemmin todettua. Silleen ihan iloinen ylläri. Muuta hyvää, ravitsemuksellisuus poislukien, en niin helposti siitä löydäkään.

Oon tuota quinoaa miettinyt, että meille ei ehken enää osteta sitä. Kukaan ei oikein siitä tykkää, en osaa sitä keittää oikein, se on karseeta puuroa ja maistuu pahalle ja jostain syystä karvastelee kummallisen tuntuisena jossain tuolla sylkirauhasen tienoolla. Lisäksi sen perusteelliseen huuhteluun kuluu järjettömästi vettä ja se tuntuu pahalta. Liian vaivalloista siis kaikkinensa. Joskus ostin irtona, kun toivoin vähän vaihtelumahdollisuuksia, mut nyt on kaikki kaapista käytetty ja todettu että syödään quinotot jonkun muun kokkaamana. 

Guacamole kera totuuden

Guacamolen valmistin sillain, että otin avocadosta sisukset ja sörssäsin haarukalla hakkeloidun valkosipulin, soijakastikkeen ynnä ravintohiivan kanssa. Tiddidii, hyvää tuli. Lapset tykkäs letuista ja täytyy kyl itteki myöntää, et kyllä nää valmistortillalätyt peittoaa. Vertaa muovipussileipä - vasta paistettu leipä, se kertonee kaiken. Oli kans tosi jännä, sellainen pikkuisen unelias sivumaku siinä letussa, mietin pitkään mikä se olis, ja viimein sain sen kielen päälle; hyvä omatunto, sehän se!

Ja ettei totuus unohtuisi niin aterian valmistuksesta syntyi jätettä. Quinoa hässäkän sekaan lorautin lasipurkeista säilötyn inkiväärin liemet, jalopenolientä ja soijakastiketta. Guacamolen sekaan meni myös muovikorkkisesta lasipullosta soijaa ja muovikantisesta pahvipöntöstä ravintohiivahiutaletta. Mustapippuri on peltipurkissa, jonka ympärillä on aikoinaan ollut muovia. Rypsiöljy on kanssa pullossa ja vielä muovisessa pullossa! Teen katumusharjoituksia, ruoskin itseäni ja pistän kaiken miehen syyksi. Mut muutoin ei jäänyt jälkeen mitään mikä ei kompostiin kelpaisi.

- Aino