sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kapusiinimunkkien luinen krypta, Rooman valtakunnan suurin kylpylä ja muutama vegaanin ruokapaikka


Kierrettyämme edellisinä päivinä Coloseumit ja Vatikaanit suuntasimme sunnuntain ratoksi kepeästi Kapusiinimunkkien ihmisluilla koristeltuun kryptaan. Mielenkiintoinen kokemus. Kävelimme museolle hotelliltamme ja matkalla näimme Roomaa koristavia suihkulähteitä sekä appelsiinipuita hedelmineen useiden hienojen talojen lisäksi. Koko Rooma on kyllä yks ulkoilmamuseo!


simpukkasuihkulähde Rooma


Kapusiinimunkit ja luinen krypta

 


Munkkien hautakammiot eivät olleet mitenkään järin pelottavia, mielenkiintoisia lähinnä. Huvitti mitä kaikkea sacrumista ja lantioluista saa aikaan ja oli mielenkiintoista tunnistella eri luiden kappaleita, mutta innostuminen lantion alueen luista lienee vain kätilön harrastuksia ;) 

Sisään museoon ja kryptaan täytyy peittää polvet sekä olkapäät pukeutumiskoodin mukaisesti eikä siellä saa kuvata. Audio-opastus oli tehty ihan mielenkiintoiseksi nauhoittamalla se keskustelun muotoon, vähän kuin sellainen radiokuunnelma. Katolilaisuus ja siihen liittyvä kulttuuri pyhimyksineen on kiehtovan erilainen ja oli ihan hauska tutustua munkkien ajatuksiin ja elämään. Elivät askeesissa omistautuen palvelemiseen ja parantamiseen, itseään välillä rangaisten ja mikäs sen viehättävämpää. Cappuccinien eli pikkuhuppujen elo osoittautui kiinnostavammaksi kuin olisin kuvitellut.

Museossa on yleensä näytillä Caravaggion maalaus kapusiiniveljestä, mutta tällä kertaa se oli lainassa jossain toisessa näyttelyssä. Kaikien 4000 munkin luista väsätyt koristeet, tiimalasit, seinäruusukkeet, pääkallo- ja lantioluualttarit näyttivät kuitenkin olevan paikoillaan. Olisikohan tää sellainen tohtori Temperance Brennanin lomailukohde?

Hautakammion ja kapusiinimunkkien museo, Museo e Cripta dei Frati Cappuccini, löytyy osoitteesta Via Veneto 27.


Appelsiinipuissa oli kypsiä hedelmiä



ORIGANOTrevi


Lounapaikan valkkasimme sijainnin mukaan ja talsimme suoraan lähimpään vegaaniystävälliseen paikkaan Origano Treviin, joka löytyi Via di Sant´Andrea delle Trattelta, läheltä Fontana di Trevin suihkulähdettä. 

Vegetaarisia ja vegaanisia pitsoja ja muuta lounassyötävää. Lounaspaikka oli ok, pizza 9-11€ ja vegaanillekin vaihtoehtoja oli useampia. Alkupalaksi jaoimme munakoiso caponatan, Caponata di melanzane con pane azzimo; munakoisoa, kapriksia, oliiveja sekä leipää. Annos ei tullut pöytään kuvan näköisenä vaan on raskaasti uudelleen aseteltu ja muokattu. Annokset näyttivät nettisivuilla kyl huomattavasti paremmilta...


OriganoTrevi Rome



Pääruuaksi otin calzonen, Calzone Origano, jonka sisään oli leivottu kesäkurpitsaa, paprikaa, munakoisoa, tomaattia ja basilikaa. Oheen tuotiin chiliöljyä ja sitä se kyllä vaatikin. Hieman balsamicoa sekä pippuria huljahtaen ja oli melko bueno. Myöskään calzone ei näyttänyt pöytään tuotuna ottamani kuvan mukaiselta. Viereemme pössähti kas kummaa suomalaisia matkailijoita ja täytyi kyl vinkata ettei kannata ainakaan tätä annosta kokeilla.

Lautaselliset olivat reilun kokoisia ja palvelu ok. Kahviin löytyi soijamaitoa. Kerran tämmösen käy testaamassa, mutta ei pidä odottaa liikoja. Hinnassakin oli pikkuisen "nähtävyyslisää", mikä näemmä on hyvin tyypillistä Rooman suihkulähdeaukioiden ja muiden hienojen rakennusten läheisyydessä.



vegaani calzone, OriganoTrevi




 Diocletianuksen kylpylä ja Michelangelon luostari



Diocletianus rakennutti Rooman valtakunnan suurimman kylpylän joka valmistui 306 jK. Sinne mahtui 3000 kylpijää, hierontaa, urheilua, kirjasto ynnä muuta. Mighelangelo suunnitteli myöhemmin 1500- luvulla raunioituneen kylpylän sisälle Basilica of Santa Maria degli Angelin sekä Carthusian Monasteryn. Ei uskoisi, että kuvan jättimäinen kaari oli jotain 30 metriä korkea ja tenniskentän kokoinen. Sisällä museossa pystyi katsomaan hienoja rekonstruktioita videolta tästä kylpylästä ja sen marmorisista pilareista, koristeista sekä jättimäisestä vesialtaasta. Paikka oli valtava.


massiivinen kylpylän kaari Diocletianuksen kylpylän raunioissa


Museon luostaripuolella ihailimme patsaiden, pylväiden, hauta-arkkujen ja muiden veistosten jäänteitä. Tuntuu näin suomalaisena uskomattomalta minkä ikäisiä esineet ja rakennukset ovat ja minkälaisia ikkunamekanismeja, suihkulähteitä, kaiverruksia ja mosaiikkeja sitä on väsätty aikoinaan julkisiin rakennuksiin.

Minä olin tässä kohden ehkä hieman väsähtänyt jo jätimme osan museoista käymättä. Puutarhassa oli mehiläisiä, jättimäisiä laventelipuskia, suihkulähteissä karppeja ja puistossa lintuja. Ne olivat mielenkiintoisempia siinä kohden.


Luostariaukion kaivo, Dicletiuksen kylpylä Rooma


Michelangelon suunnitteleman luostarin sisäpiha


Samalla 7€ lipulla voi vierailla neljässä eri nähtävyydessä, Crypta Balbi, Palazzo Altemps, Palazzo Massimo sekä Terme di Diocleziano, kolmen päivän ajan, jos haluaa. Joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai museoon on vapaapääsy.

Diocletian kylpylämuseo sekä luostari ulkopuistoineen, Terme di Diocleziano, Museo Nazionale Romano, Certosa Di Santa Maria Degli Angeli, osoitteessa Piazza della Repubblica Via Enrico de Nicola 78



suihkulähteitä Diocletianuksen kylpylämuseossa


Illallispaikkaa varten jouduimme tekemään jännittävän metromatkan pitkin Roomaa sillä tämä ravintola sijaitsi melko kaukana The Building hotellistamme, Via Montebellolta. Ensin menimme metrolla hotellimme läheltä Gastro Pretoriolta Terminin asemalle, MEB sinistä linjaa pitkin. Terminin asemalla vaihdoimme Anagninaan menevään metroon, MEA oranssi, josta jäimme pois San Giovannin asemalla siitä kävely toiselle metrolinjalle, MEC vihreä, Lodin asemalle ja seuraavalla Pigneton asemalta ulos.

Jälkikäteen sompailu metroissa ei tuntunut ollenkaan niin vaikealta kuin se ennakkoon jännitti. Googlen kuvahaulla etsittiin Rooman metrokartasto ja sillä mentiin. Se oli pienoinen ylläri että välissä piti kävellä eri metrolinjoille päästäkseen, semmoiseen ei mikään kartassa viitannut, mutta onneksi asia selvisi nopeasti paikan päällä eikä palloiltu tunneleissa turhaan etsien. Osasta kartoista puuttuu myös linjoja, joten tarkkana niiden kanssa. Yhden kerran lippu metroon kustantaan 1,5 € ja sillä saa matkustaa 100 minuuttia vapaasti. Lipun saa helpoiten ostettua kolikoilla aseman automaatista.




 So What?!? vegaaniravintola

 


Pienen etsiskelyn jälkeen So What?!?- ristorante vegan löytyi söpöltä pikkukujalta. Pöytävarauksemme tuotti hieman hilpeyttä sillä paikalla ei ollut lisäksemme ketään muita. Meille taas pöydän varmistaminen oli kaikesta huolimatta selkeä juttu, sillä tiesimme, että matka ravintolaan on astetta haastavampi ja ruokapaikkojen haku ei ole lempipuuhaa. Varmistamisen varmistamista siis.

vegaaniset lettuset tofupinaatti täytteellä, So What vegan restaurant, Rome


Ravintola on kahden vegaaniaktiivin perustama rento paikka, joka pyrkii tarjoamaan hyvää ja rehellistä ruokaa. Alessandra ja Paolo perustivat ravintolansa 2013 vaikutettuaan ennen sitä kymmenisen vuotta vegaaniskenessä ruokablogiaan, kokkauskurssejaan ja tv- ohjelmiaan tehden.

Alkupalaksi lähdin kokeilemaan lettuja joiden sisällä oli tofua ja pinaattia, Crespella di Farro Bio con Tofu e Spinaci. Mukavan simppeli ja neutraali aloitus. En tiedä miten nämä täällä tän tomaattikastikkeensa tekee, mut se on ollut joka ruuassa aivan uskomattoman hyvää. Niin oli lettustenkin päällä. Mies tykkäsi luomupolenta kuutioistaan peston kanssa, Organic Polenta Cubes with Valerian Salad Pesto.

Pääruaaksi söin punaisia linssejä, Zuccotto di Lenticchie all´Andamento Mediterraneo. Mies kokeili pyöryköitä, joita "mummisi ei koskaan valmistanut sinulle versio 2.0" perunoiden ja paistetun kaalin kera, Le Polpette che la Nonna non ti ha mai fatto ver. 2.0. Kuvassa melko suomalaisen näköinen annos epäskarppina :) Makumaailma oli turvallisen perinteistä. Ei mitään voimakkaan dominoivia makuja tai läpitunkevuutta, ei kyllä mitään kovin yllätyksellistäkään. Sellaista kotoisan simppeliä ruokaa hauskasti elokuvajulistein sisustetussa ravintolassa Ennio Morriconen Greatest Hits taustalla soiden.



Vegaaniset pyörykät, joita mummisi ei sinulle koskaan tehnyt, So What Rome


Jälkiruuaksi vielä tiramisu, joka oli oikeasti syntisen hyvää. Alkuruuat 4-5 €, pääruuat ja pastat 8-9 € ja jälkkärit 4-5 euron hujakoilla. Luonteikas ravintola So What ja pilke silmäkulmassa löytyvät osoitteesta Via Ettore Giovenale 56. Jatkoluettavaa Tripsteristä: Rooman vegaanivinkit, tätä käytimme itsekin luodatessamme Rooman vegeravintoloita.



Vegaaninen tiramisu So What ravintolassa Roomassa



Lähdettyämme ilta oli päättänyt pimentyä oikein kunnolla ja ravintolat avanneet ovensa. Ihmisiä oli sunnuntainakin paljon liikkeellä. Metrot lakkasivat kulkemasta joskus yhdeksän maissa joten paluumatkan kävelimme. (Tähän pieni lisähuomautus; sain ihanan aktiivisen ja italian taitoisen lukijan viestin, että metrot pääsääntöisesti kulkevat joka päivä 23:30 asti ja joinakin päivinä pidempäänkin. En tiedä miksi ainakin vihreän linjan asemat olivat silloin sunnuntaina suljettu, ehkä sillä linjalla aikataulut ovat erit. Kannattaa tarkastaa!

Matkalla näimme Via Del Pigneton ravintola-alueen kävelykatuineen ja se näytti kyllä tutustumisen arvoiselta paikalta. Kaikenlaisia jänniä kuppiloita levittäytyen pöytineen kadulle, kauniita ulkovaloja kesäyössä  ja ainakin sinä iltana enimmäkseen paikallista väkeä.

Kävelymatka hotellillemme Via Montebellolle kesti täydellä vatsalla pulleroiden puolitoista tuntia, mutta mikäs siinä Rooma ihmetellen ja katsellen. Hyvin se taittui hieman reippaan neljän kilometrin matka hissukseen. Näimme paljon sellaista mikä olisi muutoin jäänyt matkailijalta näkemättä. 


- Aino





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3