torstai 27. heinäkuuta 2017

Lentomatkailun maagiset luvut



Aikuiseloni aikana olen lentomatkaillut viidelle (5) lomalle Eurooppaan. Sitä ennen meni 20 vuotta ettei tullut käytyä missään. Lapsena kävin Kanarialla ja teininä lensin Sveitsiin töihin. Pidän lentämisestä. Avoimesti tunnustan, että saan nousukiidoista ja laskuista kiksit, tykkään tuijotella ikkunasta ulos ja torkkua koneessa lyhyillä lentomatkoilla. Pitkistä ei ole kokemusta. Kuljetuksen, liikenteen ja matkailun hiilipäästöt ovat maailmanlaajuisesti valtavat. Melko hyvin alkavat nämäkin jutut olla tiedossani, vaikkakin edustavat ekoilussani sitä kartoittamattominta kenttää. Opiskeltavaa riittää!



lentomatkailun ihanuus ja kamaluus





Lentomatkailun hiilijäljen hyvittäminen



Yksisuuntainen lento Helsingistä Barcelonaan aiheuttaa 1 303kg CO2 päästöt eli edestakainen matka tuplasti tuon. Omien lentojensa päästötaakat voi laskea vaikka Atmosfairin laskurilla ja hyvittää lentämisen päästönsä siellä. Tässä linkki Atmosfair.de. Sivuilla kerrotaan lentomatkailusta laajasti, siellä vinkataan, että mitkä lentoyhtiöt on vertailussa vähäpäästöisempiä ja selostetaan miten hyvitysjärjestelmä toimii. Kannattaa ehdottomasti kaikkien lukaista.

60€ saan Barcelonan lentojeni hiilet hyvitettyä, 48 € menee Rooman lennon hyvittämiseen. Melko nopeasti laskeskelen kaikkien ikinä lentämieni matkojen hyvitykseen menevän summan. Halutessani pystyn viherpesemään lentomatkojeni CO2 päästöni tuon standardoidun sekä sertifioidun palvelun kautta. Voin vaikka ostaa lahjaksi jollekin läheiselleni tämmösen hiilihyvityksen tai joku voi siitä repäistä minulle sopivan, aineettoman lahjan.

Mutta mutta.. kuuluuko rivien välistä itseironiaa? Mitäs tuumaat, hiljentyyköhän Kokonaisen omatunto täysin tämmöisellä? Hieman paremmalta tuntuu, että voin kans esitellä tämmöistä palvelua muillekin ja herättää mielenkiintoa, lisätä tietoisuuden tasoa ja valistaa, vaikkakin teen sit itse ekomokia siinä missä muutkin. Viherpesu on edelleenkin viherpesua.



hiilipäästön ytimessä





 Hetkessä elämistä


Yhdessä hujauksessa meni parikymmentä vuotta etten lentänyt minnekään. Enkä matkaillut noin muutenkaan jokuista auto- ja laivamatkaa lukuun ottamatta. Nykyäänkään en ilman miestäni matkustaisi. Pikaiset visiitit Euroopassa ovat meidän parisuhdeaikaa ja aikuislomailua. Pikaiset siksi, että töiden, lasten harrastusten, kisamatkojen ja muiden velvoitteiden keskeltä, vapaiden päivien raivaaminen kahdenkeskiselle olemiselle on välistä työn takana. Olemme olleet onnekkaita ja päässeet nyt hyvin irti arjesta tukiverkkomme avulla. Ensi vuosi voi olla toisenlainen ja on elettävä nyt, hoidettava parisuhdetta nyt, annettava aikaa toisille nyt ja aina, kun siihen suinkin on mahdollisuus. 

Voisimme odotella niitä päiviä, että pääsisimme matkustamaan hitaasti maata myöden junalla tai pyöräillen hiilipäästöjä säästäen, mutta niitä päivä ei välttämättä koskaan tule. Mieheni menetettyä ensimmäisen vaimonsa on ajatus asioiden väliaikaisuudesta hänen mielessään kirkkaana. SittenKun- elämä tuntuu rikolliselta valheelta. Itse näen tämän myös selkeänä ohjenuorana tekemisissäni. SittenKun- on vaarallinen ansakuoppa, älä mene sinne.

Koska meillä on vain tämä hetki, niin teemme elämässämme niitä asioita, joista iloitsemme ja jotka luonnistuvat meiltä helposti. Koska olemme vain nyt, valitsen tien, jolla muutan toimiani ekologisemmiksi päivä päivältä aloittaen niistä muutoksista, jotka tulevat kuin luonnostaan. Sillä ne toimet jäävät elämään, niistä tulee rutiini ja niiden kautta tekemäni muutokset synnyttävät isomman vaikutuksen kuin, jos yrittäisin väen väkisin muuttaa yhtä tekijää elämässäni riutuen ja välillä epäonnistuen siinä. En tavoittele mahdottomia vaan mahdollisia.




Itsekuria ja tahdonvoimaa



Tavoitteet ja toimet tulevat olla saavutettavissa, niissä pitää pysyä ja niihin sitoutua. Sitoutuminen on helpompaa, kun muutos ei ole ylivoimaisen vaikea tai raskas. Siksi jokainen pieni askel on tärkeä. Se synnyttää positiivista tahtoenergiaa, jonka avulla teet seuraavan hyvän tekosi ja sitten taas seuraavan ja seuraavan. Tahtoenergiaa meillä on rajallisesti, siksi on nopeasti saatava asiat rutiineiksi, ettei niitä tarvitse tahdonvoimalla tehdä.

Lentomatkailemme jatkossakin jossain määrin. Lentäen pääsemme nopeasti pois arjesta ja tutustumaan eri kulttuureihin, kieliin ja historiaan; meille pariskuntana mieluisiin ja kiinnostaviin juttuihin. Tahdonvoimani ei riitä sanomaan miehelleni ei, siinä kohden, kun hänen impulssiivinen luonteensa on jo hankkinut lentoliput, varannut hotellin ja järjestellyt lapsille hoitajan. 



Olennaisen äärelle tai ainakin sitä kohden



Reissussa vältämme muovia, lajittelemme roskat, kieltäydymme turhasta, suosimme luomua, lähiruokaa, lähiviinejä ja syömme kumpikin vegaanisesti paikallista, eettistä yksityisyrittäjyyttä tukien. Lentämisen hiilijalanjälkemme voimme hyvittää palvelun kautta ja lentomatkailun päästöistä tietoisena haaveilemme myös pyörä-, juna- ja patikkareissuista pitkin maailmaa, mutta juuri nyt meillä ei tunnu olevan sellaiseen resursseja. 

Vähentääkö tämä yhtäkään lentämisestämme aiheutunutta päästöä? No ei. Onko viherpesua, selittelyä ja itse itsensä huiputtamista? No jokseenkin kyllä. Ja oliko sitä elämässä muutakin kuin oman hiilijalanjäljen kyttääminen tai vielä parempaa, jonkun toisen jalanjälkien ääressä kauhistelu? Niin ja oliko se niin, että minun viisi edestakaista lentomatkaa, näin ekoasioista tietoisena, veti sitten kaiken muun tekemiseni täysin turhaksi ja tekemättömäksi ja että niiden vuoksi minulla ei mitään hyvää sanottavaa olekaan? Ai niin, nuo lapsetkin vielä. Linkolalaisen aatteen ja viimeisimmän tutkimuksen mukaan olen syyllistynyt mitä raskaimpaan ympäristön tuhoamiseen. Ipanaisiakin on viisi (5), joten ihan pitäis tässä nyt hiljaa olla ja hävetä omaa olemistaan miettien, että millä ilveellä tungen nuo rötkäleet takaisin kohtuun. Hankalaksi menee, varsinkin nuiden veijareiden kohdalla, jotka eivät ole omastani syntyneet.

Vaan jospa me päädyttäis takaisin rakentavalle polulle. Mietitään niitä keinoja joilla eloamme ekoistamme ilman, että se tuottaa meille liiallista ahdistusta ja pahaa oloa tai syyllistää muita. Sillä minä uskon, että vain semmoselta polulta käsin saamme aikaan merkittäviä pysyviä vaikutuksia ja murramme välinpitämättömyyden muurin. Välinpitämättömyys on kaiken kattavasti ainoa oikea iso ongelma, johon meidän pitäisi kohdistaa yhdessä voimamme. Siksi tämän blogin nimi on Kokonainen Elämä Edessä eikä esimerkiksi Hiilijalanjälki nolla.

Elämän kuuluu olla oman näköinen, mielekäs kokonaisuus. Silloin, kun olemme tasapainossa itsemme kanssa, tyytyväisiä ja hyvinvoivia, on meillä repussa enemmän satsattavaksi tahdonvoimaa kohti parempia valintoja ja katseemme siirtyy kuin itsestään omasta navasta ympäristöömme. Meillä on lupa nauttia tästä matkasta, jota elämäksi kutsutaan.



- Aino





9 kommenttia:

  1. Kiitos jälleen hyvästä kirjoituksesta!

    VastaaPoista
  2. Hyvää pohdintaa. Itse en ole ikinä lentänyt ja ajattelen, että jos joskus on pakko lentää (esim. työmatka), maksan sitten itselleni hyvän omantunnon noilla ilmastopäästökompensoinneilla, vaikkeivät ne tosiaan mitään autuaaksi tekeviä ole. Jos jotain lomareissua joskus suunnitellaan niin, ettei matkustaminen oikein muulla tavalla kuin lentäen ole "aikataulun tai budjetin puolesta mahdollista", otan sitten myös budjetissa huomioon tuon kompensointimaksun, mikä sitten tasoittaakin lentomatkailun taloudellisen kannattavuuden etumatkaa vaikkapa junaan nähden.

    Mutta näistä ympäristöasioista tuumin kaiken kaikkiaan, että hommaan on kokonaisuudessaan vähän vaikea suhtautua siten, että kaikkien pitäisi yrittää olla jotain täydellisiä ekopyhimyksiä. Sellaisen tavoitteen tai vaatimuksen asettaminen romahduttaa aika helposti ns. suurten massojen mielenkiinnon koko aiheeseen, eikä vannoutunut ekohippikään aina vain jaksa olla täydellinen, sillä nykymaailma ei tee sitä helpoksi. Parempi lähestyä asiaa talkoohengen kautta: jokainen osallistuu parhaansa mukaan paremman tulevaisuuden rakentamiseen sellaisilla teoilla, jotka ovat omassa elämäntilanteessa siedettävin ponnisteluin toteutettavissa. Tällainen ajatus tuntuu jotenkin tosi paljon kannustavammalta. :D

    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä pohdinnasta itsellesikin :)

      Kompensointimaksun ottaminen mukaan lomabudjetointiin on oikein varteenotettava toimenpide. Tuon mainitsemani palvelun kautta voi maksaa kompensaatiosta vaikka vain osan, jos se tuntuu isolta summalta äkkiseltään. Vaihtoehtoja on hyvä puntaroida joka tapauksessa. Usein reissustakin tulee jännittävämpi, kun kartoittaa kulkuvaihtoehtoja kattavasti tai miettii vaihtoehtoisia kohteita ilman lentämistä.

      Tykkään sinun talkoohenki- ajatuksesta. Ehdottomasti liputan semmoisten ekotekojen puolesta, jotka eivät aiheuta liikaa ponnistelua tai ahdistusta vaikkapa muille perheenjäsenille. Kaikki eivät kulje saman näköistä polkua eikä samalla tahdilla, jokaiselle on se oma tiensä ja silläkin tiellä tulee kaikenlaista vastaan, mikä varmasti haastaa ajoittain niitä saavutuksia tai vaihtoehtoisesti ratkaisee tilanteita meidän puolesta.

      Tieto lisääntyy hurjaa vauhtia ja mitä syvemmälle sukeltaa ekoilun maailmaan sitä hämmästyttävämpiä asioita saa oppia. Aikoinaan tehdyt, oletetusti paremmat, ratkaisut saattavatkin uuden tiedon valossa osoittautua huonoiksi. Minulle ainakin käy tätä jatkuvasti.

      Tulethan jatkossakin jakamaan tuumailujasi :)

      Poista
  3. Kiitos ihanasta blogista ja varsinkin tästä postauksesta! <3

    Olen itse pyöritellyt lentämiseen liittyviä juttuja paljon, ja kirjoitin tässä kesällä omaan blogiin myös siitä. (https://pienetajatukset.blogspot.fr/2017/07/tuhoaako-parisuhteeni-maapallon.html) Elämäntilanteeni on vähän mielenkiintoinen, kun koko ajan enemmän ja enemmän kiinnostun ja innostun ekologisesta elämäntyylistä, ja samaan aikaan poikaystäväni asuu Sveitsissä. Oon päättänyt olla ruoskimatta itseäni lentokoneella lentämisestä nyt (ja kaukosuhde-elämänvaihekin on toivottavasti vuoden päästä ohi, ja lentämistä sitten tulee vähemmän), koska en valitettavasti voi sitä asiaa muuttaa, vielä. Välillä tuntuu ihan turhalta opetella safety razerien käyttöä ja vaihtaa shampoot shampoopaloihin, kun samaan aikaan hiilijalanjälkeni hipoo pilviä. Mutta oon myös vahvasti sitä mieltä, että pienetkin askeleet ja teot merkitsee. Eihän missään muuten olisi mitään mieltä tai millään mitään merkitystä. Negatiivisesta asenteesta ei koskaan synny mitään hyvää tai rakentavaa (ainakaan mun pään sisällä :D).

    Anyway, kiitos vielä blogistasi. Sun ajatukset liippaa tosi läheltä omiani ja ihailen sun sinnikkyyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että jaoit tarinaasi :)

      Pyrkimys parempaan on minusta parempi kuin pyrkimys täydellisyyteen, sillä perfektionismi aiheuttaa vain tyytymättömyyttä.

      Ajattelen niin, että arvojen mukaiseen elämään kasvetaan hissukseen. Varsinkin, kun valitsemamme arvot edustavat jotain muuta, kuin mihin meidät on lapsena kasvatettu tai miten olemme yhteiskunnassamme kasvaneet. Meidän tulisi antaa itsellemme, ja muille, lupa sekä rauha kasvaa ja kehittyä omassa tahdissa, sillä mitään yhtä ja ainoaa oikeaa kasvuprosessia ei vain ole. Kasvumme ihmisinä loppuu siinä kohden, kun erehdymme pitämään jonkun polkua oikeampana kuin toisen.

      Kiitos kauniista sanoistasi <3

      Poista
    2. Hyvä postaus lentämisestä! Tuo on täysin totta, että pyrkimys parempaan on parempi kuin pyrkimys täydellisyyteen. Vaikka nykymaailmassa emme voi elää täysin ekologista elämää, se ei tarkoita sitä että meidän ei tarvitsisi tehdä mitään ekologisen elämän puolesta.

      Olen pähkäillyt tätä asiaa jonkin aikaa ja tullut siihen lopputulokseen, että minun on pakko lentää kerran tai kaksi vuodessa. Asun Ranskassa ja haluan luonnollisesti tulla lomalle Suomeen. Aikaa meillä ei ole niin paljoa, että voisimme lähteä maata pitkin. Eläkkeellä tulemme sitten polkypyörällä. :)

      Muutoin emme matkusta lentokoneella. Teemme muut pienet lomamatkamme junalla tai polkupyörällä. Olen sanonut hyvästit kaukomatkoille. Ja ei ne minua enää edes kiinnosta! Nyt hytisen mielummin kuuma glögilasi joulutorilla kuin makaan palmun alla Thaimaassa. :D Se tuntuu luonnollisemmalta.

      Poista
    3. Kiitos <3

      Tieto ja tiedostaminen muuttaa mieltymyksiä, mutta se ei taida tapahtua lineaarisesti tai suunnitellen. Mieltymyksiä muuttavat niin monet muutkin seikat; ikääntyminen, toisen mieltymykset, mainokset ja muut. Emme varmaan tiedä edes mikä mihinkin meissä aina vaikuttaa. Siksi minä aattelen, että kaikelle tulee se oma aikansa ja nämäkin asiat etenevät jokaisen kohdalla, kunhan vain on kiinnostusta ja avoimuutta tutkailla ja ottaa selvää.

      Koskaa ei tiedä mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Voikin olla, että joutuu lentämään yllättävistä syistä tai voi olla ettei pääsekään enää lentämään vaikka haluaisi yhtä yllättävistä syistä.

      Pakotettu ehdottomuus on toista kuin valinta ja valinnoissa tulisi olla kuitenkin sen verran joustoa ettei elämän kokonaisuus kärsi siitä. Silti voisimme miettiä ekologisempaa lentomatkailua, noita kompensaatiokeinoja, hyvittämistä, lentoyhtiöiden entistä suurempaa ympäristövastuuta, julkisen liikenteen helpottamista... Lentämisen vaihtoehto on hyvä olla olemassa. Tarvitsemme pelastushelikoptereita ja ambulanssikoneita ja vaikka mitä muuta, mutta voisiko esim miettiä, että tarvitsemmeko keskellä talvea lentorahtina tuotuja mansikoita?

      Meillä on mahdollisuuksia vaikuttaa monilla tasoilla. Se tuntuu monesti unohtuvan tässä keskustelussa.

      - Aino

      Poista
  4. Moi,

    tosi hyvä kirjoitus, rehellistä pohdintaa lentämisestä ja kulutusvalinnoista!

    Olen itsekin miettinyt ja tuskaillut lentämistä, ja siksi seuraavana projektina on ensi viikolla alkava junareissu Roomaan. Matka vie kuitenkin hurjasti aikaa (sekä rahaa) verrattuna viikonloppukeikkaan lentäen. Nyt onnekseni tarjolla on kuitenkin sopiva elämänvaihe ja riitävästi aikaa junareissun tekemiseen - siksi aion kokeilla!

    "En tavoittele mahdottomia vaan mahdollisia" on erinomainen ajatus, joka monesti tuntuu unohtuvan keskustellessamme ilmastotoimista. Erilaisten arjen valintojen listaaminen saa monet puolustuskannalle pohtimaan, mikä ei ainakaan onnistu omassa elämässä. Sen sijaan lähestymistapasi on optimistinen ja realistinen - ilman muuta kannattaa aloittaa niistä valinnoista, jotka itselle luonnistuvat helpoimmin. Silloin muutoskin on varmasti pysyvämpää, kuten kuvasit.

    Esimerkiksi tämä junareissuni - kun itselläni on runsaasti aikaa, kokeilen mieluusti maata pitkin matkustamista lentämisen sijaan. Jotkin muut arkiset valinnat sen sijaan tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, ja niiden muuttaminen vie enemmän totuttelua sekä voimavaroja. On varmasti parempi aloittaa jostain - pienestäkin, kuin lannistua kaikkien haasteiden äärellä kerralla ja jättää siksi kaikki paremmat valinnat tekemättä.

    Kiinnostava blogi, jään mielelläni seuraamaan :)

    -Anni

    VastaaPoista

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3