Vertaamme muihin. Vertaamme, onko minun palkkani isompi vai pienempi suhteessa sinun palkkaasi. Vertaamisessa tilastollisten faktojen avulla ei ole mitään pahaa, olemme väistämättömästi pakotettuja tekemään vertailuja etsiessämme parempia ratkaisuja, mutta toisin kuin matematiikassa, ihmiselämässä vertailumme ei perustu paljaille luvuille, joiden suhde on selkeän suoraan tai kääntäen verrannollinen.
" Verranto on yhtälö, jonka molemmat puolet ovat suhteita"
Vertailemme seikkoja, joiden suhteet vääristyvät inhimillisen pienuuden ja erehtyväisyyden vuoksi unohtaen, että elämämme harvemmin kiteytyvät paljaisiin lukuihin. Yhtäkkiä ajattelemme, että isompi palkkatili on absoluuttisesti parempi. Vertailumme tuloksena tunnemme tyytymättömyyttä omaa vähäisempää palkkaamme kohtaan, vaikka hieman ennen vertailuasetelmaa olimme saamaamme rahasummaan varsin tyytyväisiä. Tulimme ansaitulla mukavasti toimeen. Verrantomme saa lisää värejä ja mausteita mielikuvituksemme avulla, liittäen paljaisiin lukuihin itse keksimiämme ominaisuuksia, joiden todenperäisyyttä emme harmistuksissamme kyseenalaista.
Tietysti enemmän palkkaa, enemmän lapsia, isompi koti, enemmän autoja ja enemmän kaikkea on parempi kuin minun vähemmän. Unohdamme, että kymmenen vuotta uudempi auto on vain kymmenen vuotta uudempi auto, ei onnen ja menestyksen mittari. Kymmenen kiloa vähemmän vaa´alla on vain kymmenen kiloa vähemmän vaa´alla, eikä kerro sitä onko vähemmän parempi kuin enemmän tai onko sillä väliä.
Vertaamisen aiheuttaessa tyytymättömyyttä, voisimme luopua siitä. Jos vertaaminen auttaa meitä löytämään kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä, niin ehkä voimme antautua pienelle verrannolle, mutta mitä, jos keskittyisimme ennemmin vertaamaan itse itseämme eiliseen itseemme ja katsoisimme, olemmeko millä mittareilla tehneet paremmin kuin eilen ja mitä voisimme tehdä paremmin tänään? Voisimmeko huomata eiliseen minään verratessa, että tämän päivän minä onkin melko hyvin onnistunut tyyppi ja ansaitsee kiitoksen.
Elämämme yhtälössä vain omilla luvuillamme on verrattava suhde toisiinsa. Viime vuoden luvuillani näyttäisi olevan verrattava suhde tämän vuoden lukuihini, tämän päivän tunnelmilla eilisen tunnelmiin. Kaikissa muissa elämiemme yhtälöissä lukujen suhteet näyttäytyvät meille osittaisina, vääristyneinä ja värittyneinä, tehden vertaamisen melko turhaksi.
Huomatessani olevani ahdistunut tai tyytymätön, etsin usein käsiini oman verrantoni. Hellin ottein saattelen hissukseen matkoihinsa. Keskityn tarkastelemaan asioita sellaisina kuin ne ovat, ilman, että lisään yhtälöön voittoastetta. Parempi, hienompi ja valmiimpi on vain hyvä, hieno ja matkalla, kuten me kaikki.
Elämämme yhtälössä vain omilla luvuillamme on verrattava suhde toisiinsa. Viime vuoden luvuillani näyttäisi olevan verrattava suhde tämän vuoden lukuihini, tämän päivän tunnelmilla eilisen tunnelmiin. Kaikissa muissa elämiemme yhtälöissä lukujen suhteet näyttäytyvät meille osittaisina, vääristyneinä ja värittyneinä, tehden vertaamisen melko turhaksi.
Huomatessani olevani ahdistunut tai tyytymätön, etsin usein käsiini oman verrantoni. Hellin ottein saattelen hissukseen matkoihinsa. Keskityn tarkastelemaan asioita sellaisina kuin ne ovat, ilman, että lisään yhtälöön voittoastetta. Parempi, hienompi ja valmiimpi on vain hyvä, hieno ja matkalla, kuten me kaikki.
- Aino
Itselläni on aina ollut erittäin huono tapa verrata itseäni muihin. Tuntuu monesti, että muilla menee paremmin. Sitten taasen kun tunnen itselläni olevan elämä enemmän mallillaan, katson muita pitkin nenää. Mitä järkeä tässä on, koska siinä tuotetaan ainoastaan itselleen pahaa mieltä. Sosiaalinen media ja raha puhuvat näinä päivinä. Kun toinen postaa täydellisen kuvan, mietimme heti, kuinka toisella menee paremmin kuin itsellään. Some-maailma on tietämättään onnellisuuden hakemista. Onnellisuutta on se, ettei yritä liikaa. Hirveästi viisaita sanoja kuulee kahdelta viisaalta mieheltä, Joshua Fields Millburn ja Ryan Nikodemus, The Minimalists.
VastaaPoistaVertaaminen ei koskaan tule tuomaan lopullista mielihyvää mistään. Se missä me olemme ja miten opimme elämään tilanteemme kanssa, on sitä oikeaa. Emme me hyödy siitä yhtään, jos toisella on isompi palkka. Osaako se toinen elää sen vertaisesti? Onnistunko minä elämään oman palkkani kanssa käsikädessä? Kaiken kanssa käsikädessä. Kyllä joskus vain pitää tuijottaa omaa napaansa ja olla hiplaamatta muiden.
Tärkeitä juttuja <3
Kiitos kommentistasi <3
PoistaThe Minimalists on aarreaitta niin blogina kuin podcasteinakin. Myös dokumentti on hyvä. Löytyy Netflixistä sekä Vimeosta lisämateriaaleineen.
Tämän kirjoittamani tekstin jälkeen vertailuun lipsahtaminen kulminoitui mielessäni jotenkin erillisyyden tunteeseen. Vertaamme, kun tunnemme olevamme erillisiä muista ja erillisyyden tunne pistää meitä vertaamaan muihin kuvitellen, että välillämme olisi jonkinlainen hierarkia. Kuvailemallasi tavalla seilaamme mielialamme mukaan hierarkian alatasoilla tai ylätasoilla eikä niistä oikein kumpikaan tunnu hyvältä. Palattaessa takaisin yhteyden tunteeseen kaiken olevaisen kanssa, ilman asettautumista alle tai päälle, onkin olo taas vapautuneempi. Kuin taikaiskusta sitä on sekä muille, että itse itselleen parempaa seuraa :) Tämä yhteys/yhteyden puute selitys tuntuu pitävän ainakin jotenkin paikkansa, sillä harvemmin löydämme itsemme vertailuasetelmasta aidosti läheisten ja rakkaiden ystävien kanssa.