Hävikkiviikon tuomia ajatuksia

On muuten melkoisen vaikeaa kirjoittaa ruokahävikistä sillain vetoavasti, tuoden esiin jotain sellaista mitä ei ole aiemmin jo kirjoitettu. Kampanjoinnin rajoittuessa viikon mittaan tulee hävikkiaiheista tarinaa hieman sieltä sun täältä. Ainakin, jos yhtään on kiinnostunut ajankohtaisista aiheista tai ilmastonmuutoksesta, joka nyt on aina ajankohtainen. Itse sitten luistelin vaikka lupasin.

Seuraa muutamia blogikollegoiden kirjoituksia.

Minimalismin Ilo: Näin lopetat kotitaloutesi ruokahävikin. 
Trashless: Miten ruokahävikistä eroon?
Minimal +: Banaanileipä 
Yle.fi ja järkyttävä kasa ruokahävikkiaiheisia tekstejä

Kompensaatio

 

 

Ajattelin yhden sellaisen, hieman vähemmän pureksitun näkökulman nostaa esiin ruokahävikkikeskusteluun. Vaikka toki yksittäisten kotitalouksien ruokahävikki on se mihin voimme jokainen teoillamme vaikuttaa, niin asioita on mielekästä ajoittain katsoa laajemmasta perspektiivistä ihan jo siitäkin syystä, että se oma pikkupuuharointi kotona tuntuisi mielekkäämmältä ja merkityksellisemmältä.

Maapallolla tuotetaan niin paljon ruokaa, että sitä on haaskattavaksi asti. Suomessa heitetään 120-160 miljoonaa kiloa ruokaa vuodessa roskiin. Minä tykkään tästä pallosta, jolla asustamme ja olen siitä huolissani. Huolissani siitä syystä, että ruokaa tuotettaessa valtavina määrinä, vain yhtä lajia yhdellä alueella, tulee maa antamaan sille tuotannolle kaikkensa. Tuntuu kohtuuttomalta, että maaperää köyhdytetään turhan takia. Turhalla viittaan luonnollisesti siihen hävikkiin.

Meidän tulisi saada sisäistettyä sellainen ajatus, että kaiken minkä otamme maasta, vesistä, metsistä tai nostamme pelloista pintaan, jätämme lähinnä pinnalle killumaan tai sitten poltamme savuna ilmaan. Mitään ei mene riittävästi maaperään, metsiin tai peltoihin takaisin elvyttäen ja kompensoiden sitä mitä sieltä irroitetaan.

Tässä mielessä hävikki on hävikkiä isommassa mittakaavassa ja rapauttaa palloamme yhdessä muun tuhoavan käyttäytymisen kanssa. Siinä se oma suuri ajatukseni, joka temmeltää vapaasti myös Zerowaistailun ja muun pohjalla.

Muutoin ovat ajatukset elävän elämän puolella tempuroineet aivan omia polkujaan ja kirjoituskynnys on kohonnut eteeni massiivisena virtahepona, jota koitan vältellä. Pahoittelen. Kerään itseni kasaan hissukseen.


- Aino