maanantai 6. marraskuuta 2017

Critical battery, please charge


Minimalismipeliä on pelattu nyt kuusi päivää. Marraskuun kuudes ja kuusi tavaraa. Eihän tätä peliä tarvitse oikeasti kuukauden mukaan pelata, mutta kyllä se helpottaa, kun aina aamulla muistaa, että montako tavaraa on haalittava kasaan kunakin päivänä. Minulla ei nimittäin meinaa tuollaiset asiat pysyä päässä. Sekin on sellaista turhanpäistä sälää muistettavaksi.






Päivä 4. Neljä tavaraa. Muutama lasten satukirja, jotka voi ihan hyvin lainata kirjastostakin. Lisäksi tuo Astrid Lindgrenin kirjan teksti on jaettu kahteen kolumniin ja se on minun mielestä todella ärsyttävä layout lukea ääneen. Metallinen rasia on tullut makeisten mukana. Näitä on hieman liikaa muutoinkin. Sit lähtee Tehyn rintamerkki, jota en vain tule ripustamaan yhteenkään työpukuun tai muuhun asusteeseen vaikka ylpeä Tehyläinen olenkin.




5. Päivä, viisi tavaraa.  Kulmageeli loppui aikoja sitten ja otin putkilon uusiokäyttöön. Täytin sen kookosöljyllä, mutta putkilo on alkanu käytössä haisemaan todella pahalta enkä edes tiedä, että tarvitsenko sitä oikeasti mihinkään. Muovinkeräykseen vain. Etualalla näkyvät mustat kynsiviilat ovat yli 10 vuotta vanhoja. Hurjaa käyttöä! Toisesta leikkasin pienen palasen laukusssani kulkevaan pussukkaan, jos nyt joskus sattuisin tarvitsemaan. Epäilen. Stevia-tiivistettä taas olen käyttänyt vain hammastahnani tekoon, mutta se ei kulu ja onkin mennyt vanhaksi ja melko karsean näköiseksi. Hammastahna ja minä pärjäämme ilman. Vanhan pikakahvipurkin pyysi ystäväni omakseen.



6. päivä, kuusi tavaraa. Tästä lähtee kasa aivan hyviä ja käyttökelpoisia lastenvaatteita joita ei tappelullakaan laiteta päälle. Ovat väärää materiaalia, väärän värisiä ja väärää vaikka mitä. Aivan turhaan kuvittelen, että josko pää kääntyisi ja collareiden ylivertaisuus jotenkin päihittäisi farkkuleggarit. Kun ei, niin ei. Vaatteita on karsituista huolimatta näemmä riittävästi, koska ei ole tullut sitä päivää, että olisi tarvinnut turvautua yhteenkään näistä.



Erilaiset laturit





Mitään kummempaa tarvetta meillä ei olisi ollut tavaroiden karsimiseen tai minimalismipeliin lähteä, kaikki tavara sopii tänne asuntoomme kyllä. Kuitenkin koen tavaroiden läpikäymisen jotenkin akkuja lataavana. Omaisuuttaan arvioi kriittisellä silmällä ja luopuessaan jostain, luopuu myös tavaran käyttöön, aikomuksiin ja huoltoon liittyvistä velvotteista. Tyhjä kaappi on helpompi pitää siistinä kuin täyteen ahdettu. Mikä parhainta, tyhjään kaappiin ei tarvitse välttämättä edes kurkata paitsi, jos sinne on piiloutunut natiainen.

Kotoilu, hyggeily ja muu sellainen kotiseinien sisällä tapahtuva nysvääminen on akkuja lataavaa. Toimintojen ja tavaroiden järjestely itsekseen on rentouttavaa puuhaa. Pidän järjestelemisestä. Siivoamisesta en niinkään ja siksi en oikeastaan koskaan siivoa. Järjestelen ja siinä tulee pyyhkäistyä samalla hylly, jynssittyä sormenjäljet ja imuroitua pölyt.

Sekasotku, tavarapaljous, äänten kakofonia, liiallinen liike vievät minulta hengen.. energiaa. Tekemättömät projektit, laatikoissa lojuvat projektien osaset ovat minulle kuin tekemättömien töiden lista, jotka kummittelevat takaraivossa. Olen opetellut luopumaan niistäkin. Turhaan kuvittelen tekeväni vaatteista uusia vaatteita tai osaavani joku päivä maagisesti muokata entisiä. Korjaamisenkin kanssa olen ollut melko laiska ja tullut tulokseen, että kehtaan ihan hyvin kulkea muutaman reiän kanssa. Jollei projekti etene niin luovun.

Luopuminen on minulle helppoa sillä olen oppinut, että vain siten saan tyhjää tilaa, jota tarvitsen akkujeni lataamiseen. Eikä paristoni täyty tunkemalla jotain sisään vaan päästämällä lisää ulos tekstin muodossa tai liikkeen voimalla. Latautumisen dynamiikka olikin aivan toisenlainen kuin sen kuvittelin olevan. Meni vuosikymmeniä ennen kuin tämän ymmärsin. Vaan eri laitteille on eri näköinen laturi, eipä se sen kummempaa. 

Voisi kyllä olla yksi samanlainen, yleissopiva laturi, kaikille laitteille ja mun elämä olis huomattavasti kummempaa :)


- Aino

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3