torstai 16. marraskuuta 2017

Jotain minimalismipelin päivitystä pitäis vissiin



Voiko laittaa vain kuvia jollei tee mieli kirjoittaa? Jotenkin ei ole tehnyt mieli kirjoittaa ja se on mun mielestä vähän huolestuttava juttu. En tiedä onko uupumukseen ja alakuloisuuteen syynä talvi (niin siis mikä talvi?) ja tämä kotona roikkuminen lapsen kanssa vai mikä, mutta tuntuu kuin virtaa ei olisi mihinkään ja itsensä innostuttaminen johonkin toimintaan vaatii melkoisesti mielenvoimaa. Tahmeaa kuin tervan juonti. Vai mitenkäs se?



Päivä 11

Olen jokatapauksessa luopunut paljosta. Lapsetkin ovat osallistuneet, kuten kuvasta näkyy. Lisää päättömiä nukkeja, parittomia sukkia ja erinäistä roinaa on karsittu. Pitkin hampain välillä. Lapsille luopuminen ei ole niin helppo juttu ja olen vahvasti sitä mieltä ettei saisi pakottaa vaan aloitteen pitäisi tulla lapsesta käsin. Keskustelua on käyty suunnattomasti jokaisen tavaran kohdalla. 

Usein meillä on auttanut luopumisessa ajatus siitä, että lelu menee jollekulle, joka tarvitsee sitä enemmän. Sellaiselle jolla ei ole yhtään. Ensi- ja turvakotiin lahjoitusten tekeminen on ollut lapsilleni helppoa. Myytäväksi valikoiminen vaikeampaa. Tästäkin on tosin hyvin positiivisia kokemuksia yksien joulumyyjäisten osalta jolloin myynnistä saatujen rahojen kohtalosta saivat päättää lapset. Leluja löytyi kaupattavaksi uskomaton määrä ja ne myös menivät kaupaksi. Rahoilla entinen seitsemän hengen uusperheeni lähti kylpylään ja lapset tarjosivat kaikille myös ruuat ravintolassa pulikoimisen jälkeen. Se oli hienoa tiimityötä se.




Päivä 12


Askarteluista luopuminen on erityisen hankalaa vaikka ne ovat usein se vanhempaa eniten kiusaava asia kotosalla. Ei oikein tiedä, että mitä pitäisi tehdä kaikenmaailman väsäyksille, joissa on yhdessä kasassa paperia, pahvia, teippiä, glitteriä, piipunrassia ja vähän käpyjä. Että noukinko siitä noin yksitellen kaiken kierrätykseen vai tungenko suosiolla sekajätteeseen koska laiskottaa? Niin ja mihin hiivattiin kuuluu Play-Doh tai joku sen imitaatio? 


Päivä 13


Minusta ei ole joka päivä tekemään salapoliisityötä valmistajan sivuilla ainesosien suhteen. Saatikka sitten, kun askartelut on tehty jossain muualla. Tähän ongelmaan tietysti ajan kanssa auttaa se, kun kaikki ei-maatuva askarteluhärpäke on saatu kulutettua kodista, mutta vaikkapa meille sitä tavaraa tulee muistakin lähteistä kuin omien valintojeni kautta.

Sen sijaan puusta vuollut vampyyrin tappoon tarkoitetut vaarnat sekä puuhuilut on helppo juttu. Pidän näistä leluista <3 Kävyt, risut ja muut luontokappaleet on helppo hävittää (hyi miten väärin tämänkin voi ottaa..) ja lisämateriaalia löytyy loputtomiin. Lisäksi itse väsätyt askartelut näemmä parantavat mielikuvitusta äärimmäisillä tavoilla. Hyvä vain, että kaksi uuden sukupolven Buffya on kasvamassa täällä näin. Mistä sitä koskaan tietää...




Päivä 14


Itse luovuin omista keräilykappaleistani. Kokoelmani on ollut nykyään, tai no aina, melko vaatimaton, mutta silti olen pitänyt kiinni joistain cd-levyistä koska ei ole ollut Spotifyssa saatavilla tai olen halunnut kuunnella autossa musiikkia. Jo tuolla aiemmin tuli kuitenkin todettua, että auton soitin on varattu vaativamman musikkimaun edustajille meidän perheessä. Tai mun kai piti sanoa, että vanhemmalle haastavan musiikkimaun omaaville..



Päivä 15



Luovuin sitten elimistäni, kun en enää muuta keksinyt. Tämän mukana lähti myös viimein pahvinen elinluovutuskortti. Latasin mobiilikortin puhelimeeni. Sano Sinäkin Kyllä Elinluovutukselle! Hirveästi tekisi mieli vääntää tästä nyt jotain sarkastista läppää, mutta joku vois vaakka luulla, että olen masentunut joten hillitsen itseni ;) Äiti on vain vähän väsynyt. Onneksi viikonloppu on ihan just tuloillaan.

Pitäkää ihtenne terveinä, puss <3



- Aino








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3