Käytännön harjoitteita

Tunteet ovat olleet pinnassa. Melkoisen lohduton itku tuli, kun huomasin peruuttaneeni taakse parkkeeratun ajoneuvon rekisterikilven sisään. Olen kerran elämässäni kolhinut autoa niin, että olisi tarvinnut jotain korjauttaa. Vasta ajokortin saatuani isältä lainattu auto sai osumaa propsikasasta törröttäneestä kepistä. Homma hoidettiin enkä minä oppinut, että miten.

Nyt jouduin soittamaan apua. Ikävöin lohduttajaa, tarvitsin jonkun, joka kertoo mitä just nyt teen, kun vahinko oli sattunut. Tarvitsin mielipidettä, halusin käytännön ohjeita ja  kaipasin rohkaisijaa. Kaikki auttoivat, lohduttivat ja kannustivat. Sisko muistutti jatkossa olemaan huolellisempi, sekin tuntui lohduttavalta. Sama sisko kuin aina ennenkin, raadollisin kaikista tapauksista. Juuri sellaisena rakastan häntä. 

Tuntui silti surkealta. Eihän tuo tapahtunut mieltä ylennä edelleenkään. Lasku on tulossa ja juuri nyt en olisi enää yhtään ylimääräistä laskua kaivannut. Veronpalautukset on korvamerkitty tyttären leikkaus- ja lääkärikuluihin, jokainen tuleva euro budjetoitu tarkkaan. Näitä minä laskeskelin päässäni ja pyörittelin numeroita kunnes tunsin, että tulen hulluksi. Oli pakko lähteä ulos lenkille.

 

 

Luota

Katseeni kiinnittyi yllättävän nopeasti uskomattoman vihreänä loistavaan sammaleeseen. Aurinko pilkotti monen päivän tauon jälkeen. Oikeasti, ei vain oma sisäinen aurinkoni, vaan se tähän vuodenaikaan harvinainen taivaankappale näyttäytyi. Rannalta löytyi kaatuneen puun runko täynnä kääpiä. En voinut vastustaa hetken kuvauksellisuutta ja räpsin muutaman otoksen. Siinä se, ahdistus oli poissa. Jostain iski ajatus.

Elämä pitää huolta, 
että tehdyt oivallukset sisäistetään ja lupauksista pidetään kiinni.

 - Kokonainen

Näin antoi elämä eteeni käytännön harjoitteen. Pakotti minut toimimaan uuden ymmärrykseni ja päätökseni mukaisesti. Jouduin heti käytännön tilanteeseen, jossa kaikki itselleni tekemäni lupaukset ja päätökset laitettaisiin testiin. Tienhaara. Joko teen niin kuin aina ennenkin, jatkan häpeässä tai sitten otan puhelimen käteeni, selvitän asian vahingon vastapuolen kanssa, rohkeasti aivan itse ja pyydän apua siinä mitä en itse tiedä tai osaa. Näin se käy, eikä se edes ollut niin vaikeaa kuin kuvittelin.

En ole kiitollinen siitä, että rusikoin toisen autoa, mutta olen kiitollinen, että jostain sain sen verran mielen laajakaistaa vapaaksi, että pystyin kääntämään asian mielessäni näin päin. Juuri tämä saa minut ihastumaan elämään ja ihmismieleen aina vain uudestaan.

- Aino