torstai 14. joulukuuta 2017

Lupia kyselemättä



Ajattelin selättää jonkinasteisen kirjoitusblokkini kertoilemalla muutaman vinkin, että millä iskeä daijuun pimeistä pimeimmän vuodenajan tuomaa mörköyttä. Ei siinä mörökölliolotilassa mitään pahaa ole, sitäkin tarvitaan ja on ihan lupa olla myös mörkö, mutta jos ei sellaista jatkuvasti jaksa niin löytyy kikkakolmosiakin. Kaamosmaisen säätilan keskellä on lupa säteillä kuin majakka ;)








Esimerkiksi Helsingin Yliopiston, Kaisaniemen Kasvitieteellisessä puutarhassa vierailu näin talviaikaan on melko maagista ja rauhoittavaa. Ulkona päivä tummuu ja sisällä, erityisesti lummehuoneessa, valaistus, veden solina, mullan tuoksu ja kasvien vihreys lataa akkuja uskomattomalla intensiteetillä. Muutama täysin muokkaamaton kuva sieltä.








Jouluteema näkyi puutarhassakin. Tutut joulun maustekasvit olivat saaneet pienet historiikit rinnalleen. Oli hienoa nähdä livenä vanilja, kaneli, kahvi ja mirhami. Jouluvalaistus oli niin ikään oikein onnistunut ja söpöä kuin mikä. 

Kostean, nihkeä kasvien ja mullan tuoksu hellii viherpeukalon sielua. Ihan ilman lupaa imppasin maan, veden ja mätänevien kasvinosien tuoksua tunkien naamani kaikkialle miettien millainen bakteerifloora tämmöisessä keinotekoisessa ympäristössä on ja, että voiko sieltä saada mukaansa niitä onnellisuusbakteereja. Terapiasessio kustantaa 9 euroa, mun mielestä melko kohtuullinen.






Itseasiassa tässä multaisen juurruttamisen ja uusien alkujen kaipuun olotilassa tuli väsättyä ystävän luokse kasvatushylly lamppuineen ikkunan eteen killumaan. Tänään ensimmäiset yrtit olivat alkaneet itämään! Aina niin hienoa ja voimaannuttavaa vaikka onhan tämä vähän sellainen varaslähtö kevääseen. Ihan omalla luvalla sekin. Tosin yrtit ovat kaikki laillista laatua, joten tämä ei liene mitenkään järisyttävän radikaalia.

Lisäksi olen päivittänyt Kokonaisen soittolistaa Spotifyssa ja kyydittänyt päiviäni uudelleen löytämäni artistin mielettömillä biiteillä. Nick Mulvey Mountain to Move. Video ei ehkä ole kummoinen, mutta biisin sanoma sitäkin tykimpi :) Omine lupineni lainaan sanojakin..




Oh, I don´t want to see us lose
Any more time
This moment is a mountain to move
So move it inside 

Wake up now









Saa olla ihan piristymättäkin tai piristämättä. Unohdamme usein, että meillä on lupa kaikkiin tunteisiimme ja ajanjaksoihin elämässämme. Omalla luvallani kirjoittelen tuollaistakin höperöä vaikka tiedän kuulostavani kliseiseltä. Hengitän, elän, loistan ja kirjoitan, koska mun ei enää ikinä tarvitse pyytää keltään lupaa, suostumusta tai hyväksyntää mihinkään. Se on vahvaa kuin elämä!



- Aino

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3