Tyhjä Arkki

Kuusamossa vuoden päivät, hieman jo reippaamminkin, muttei liikoja ylitse. Menneeseen kalenterin kiertoon on mahtunut kaikenlaista elämän ylä- ja alamäkeä linjassaan mukavasti nousevalla käyrällä. Tarkasteltuna vuoden takaista asiaintilaa voin helposti todeta, että enpä tiennyt löytäväni itseni juurikin tästä kohden vain tusinan verran kuukausia myöhemmin.

Kätilönä työskennellessäni ymmärsin, millainen mitta vuosi on. Moni äiti, isä ja perheen alku ei tiedä olemassaolostaan vielä kahtatoista kuukautta aiemmin. Raskaus kun ottaa pisimmilläänkin vuodesta vain sen 42 viikkoa. Vuodessa voi tulla yllättäen vanhemmaksi, isovanhemmaksi, tädiksi tai sedäksi. Vuodessa voi soljahtaa yllättäen myös saappaisiin ja toimijaksi, joksi ei uskonut koskaan tulevansa. Samalla kun vuosi on lyhyt, on se myös pitkä ja mitä vanhemmaksi elää, sitä nopeampaa taittuu vuoden matka.

Liekö tästä pohjoisesta asemoinnista johtuen, eivät omat ajovaloni valaisseet vuottani kovin pitkälle tänne Kuusamoon kotiutuessani. Oli vain joitain suuntaviivoja ja etäistä reittisuunnitelmaa. Kevään mittaan, valon määrän kasvaessa, edessä oleva maisema paljasti itseään aina vain hitusen verran enemmän. Tulevassa siinsi esimiesasema perheyrityksessä ja hissukseen aloitettava sukupolvenvaihdos. Näkymässä esiintyi pilkahduksen omaisesti myös kasvava joukko ihmisiä ja verkostoja, joita kohden matkani suunnisti.

Vuoden ensimmäisen puoliskon aikana löytyi Nuorkauppakamari, uusi koulupaikka Kainuun ammattiopistossa sekä Kuusamon alueen yrittäjiä ja yhdistystoimijoita liuta. Kartalle asettautuivat sukulaisista ja ystävistä koostuvat kuvaelmat sekä perheelleni palveluja tuottavat julkisen sektorin tahot. Syksypuolella vuotta huomasin olevani tiukasti Kuusamossa kiinni niin monin sitein, että elämäni Etelä-Suomessa jäi pakostakin, vaikka alkuun kuvittelin vetäväni edellistä matkassa vastaisuudessakin.

Keskittymällä edessä aukeavaan näkymään ja läsnä olevaan työmäärään, matkanopeus kasvoi, kun eilisen peräkärry irtosi. Syksyn mittaan talven tuloa enteili taas kerran sumeampi ajonäkymä ja peräkärryn mittainen ikävä. Vaan eteenpäin huristeltiin melkoisella vauhdilla, sumuvalot päällä tiukassa pyryssä. Onneksi on ollut karttureita matkassa mukava joukko. Päivien pidetessä näkyvyys taasen parantuu ja kun tässä mennään toista auringon kiertoa kuusamolaisena, on horisontissa jotain tuttua ja turvallistakin.

Viimeiset neljä vuotta, on tekstin kanssa hääräily vienyt minua matkassaan ja kiitollisena totean kirjoittamisen hypänneen peräkärrystä tavaratilan puolelle, vaikka rakas harrastukseni siellä kotvasen aikaa piilottelikin.

Asiatekstini on laatuunkäypää, mutta parhaiten olen lopulta osannut kirjoittaa ihan vain elämästä. Tyhjä arkki edessäni täyttyy useimmiten arkisista yhden naisen tarinoista, joissa seikkailevat ruuhkavuosista tutut henkilöhahmot; lapset, työkiireet, kotiaskareet, epäonniset kauppareissut ja ihmissuhdekuviot. Elämää hersyvillä jutuillani täytetyn paperin asukkeja ovat ilo, rakkaus ja kiitollisuus. Nämä tutut kaverit saattavat matkaani uskollisesti.

Kuusamon elämäni kakkoskautta pääsette te ihanat Koillissanomien lukijat seuraamaan, sillä siinä missä ensimmäinen yllätyksen täyteinen Kuusamon vuoteni oli hyvin privaatti ja paikkaansa hakeva, on 2020 tavoitteeni mukaisesti esiin marssin aika. Vähänpä tiesin uudenvuodenlupaustani taas kerran kuunneltavan ja, että suunnitteilla oli näinkin näkyvä paikka kolumnistina.

Lupaukset on pidettävä, joten tehdäänpä näkymätöntä näkyväksi kymmenen kirjoituksen ajan. Tervetuloa matkaan!

Teksti on julkaistu Koillissanomissa tammikuussa 2020. Kirjoitan lehteen kolumnia joka 6. viikko. 

 

Missä määrin vettä kannattaa yrittää säästää?

Yksi tämän alkaneen vuoden tavoitteistani on seurata talouteni veden kulutusta. Uudessa Kuusamon kodissamme on vesimittari ja se onkin osottautunut varsin jännittäväksi laitteeksi.

Toistaiseksi jännittävintä on ollut se ettei mittari liiku lainkaan! Ilmiön selittävinä tekijöinä toimii kaksi seikkaa 

1. mittari mittaa veden virtausta vain lämminvesiputken osalta ja
2. olen ottanut lasten kanssa haasteeksi käyttää kylmää vettä, aina kun mahdollista.

Pariin päivään ei ole kuutiolukema muutunut mihinkään, mutta toisaalta käytössä ei ole edelleenkään tiski- tai pesukonetta. Koneiden osalta tämä siis on vielä vähän huijusta, sillä likapyykkini peseytyy masiinassa toisaalla. Seisahtaneen oloinen mittari tuottaa silti valtavaa tyydytystä. Vähän sama fiilis kuin lainojen poismaksussa tai säästämisessä.

Tiputus reaaliarkeen

No huvinsa kullakin ja minulla näemmä varsin halvat. Kylmän veden kanssa koin kuitenkin silmiä avaavan keskustelun mentyäni paukuttelemaan henkseleitä tämän vesipiheyteni kanssa. Sain kuulla kunnallistekniikkaan ja muuhun rakentamiseen, ja vaikkas mihin erittäin kokeneen ja koulutetun insinöörin kokemuksia vesihuollon toteuttamisesta eri puolilla Suomea ja törmäsin ensimmäistä kertaa jätevesiputkiston huuhteluilmiöön. 

Ilmeisesti monella alueella jätevesiputkistoa joudutaan huuhtelemaan, että jätteet saataisiin jäteveden puhdistuslaitoksiin saakka. Joillain alueilla hulevesi, eli sateiden tuoma vesi, ohjauttuu vielä vanhoissa verkoissa samaan putkeen toimien huuhtelussa apuna, mutta tämä tilanne ei ole mikään ideaali vaan siitä pyritään pääsemään eroon, sillä ei ole mitään mieltä rasittaa sadevedellä vedenpuhdistuslaitoksia.

Hule- ja viemäriveden yhdistäminen tekee myös sadevedestä käsittelyn jälkeen erittäin kallista vettä. Tasaisilla asuinaluilla putkistoon joka tapauksessa turpataan vettä viemärin huuhtelemiseksi. Mitä enemmän kotitalouksissa säästetään vettä, sitä enemmän huuhtelua tarvitaan. Käytännössä viemäriverkko toimii siten, että ihmiset täyttävät putkiston jätöksillään päivällä ja illalla pesukoneiden ja suihkun vedet huuhtelevat putkiverkon puhdistuslaitoksille.

Tämähän äkkiseltään kuulostaa siltä ettei kotitalouden vesipiheydessä ole mitään mieltä, jos säästäminen aiheuttaa tuommoisen vastailmiön. Oman asuinalueen huuhtelutarpeesta voi olla vaikea saada tietoa, eikä näistäkään jutuista nyt mitenkään kovin kovaa huudella. Itsellenikin tämä on juttu, mitä täytyy ehdottomasti vielä selvitellä vaikka tuttuni kokemukseen luotankin.

Mitä sun ja mun sitten kannattaa tehdä? 

Kotitalouden budjettiin ei tässä asumismuodossani vaikuta kylmän veden käyttö, se kuuluu vuokraan, mutta lämmin maksaa. Kaikki lämpö maksaa ja kuluttaa. Tämä yksinkertainen nyrkkisääntö on hyvä pitää mielessä. Veden lämmittäminen on ilmastollisesti kuluttavaa eli siitä vähentäminen toimii taatusti vaikuttavana ilmastotekona. Varsinkin, jos vesi lämmitetään kivihiilellä, kuten PK- seudulla.

Säästä siis lämpimässä vedessä. Tietysti jonkin asteinen veden talteenotto ja kukkien kastelu vaikkapa juuresten keitinvedellä on fiksua, mutta yöuniaan ei kannata kylmän veden vuoksi menettää tai mennä äärimmäisyyksiin siinä asiassa. Kaiken infran kunnossapito ja mahdollisimman pitkä palveluaika on kuitenkin isompi säästö, kuin muutamat kymmenet tai sadat litrat, jotka saisi kotitaloudessa vaivoin nipistettyä. 

Todettakoon tosin, että tämä pätee nyt täällä suomalaisissa maisemissa ja vesipula-alueille on eri ohjeet. Itseasiassa jo viime kesänä 2018 vesilaitoksilta kehotettiin veden harkittuun käyttöön poikkeuksellisen kuivuuden vuoksi. Samoin, jos itsellä on kaivo tai nostaa vedet järvestä, niin voi olla mielekästä säästää vettä.

Koska en ihan tyydy vain yhden ihmisen todisteluun näissä hommissa niin tästä koko huuhteluilmiön laajuudesta täytyisi jotenkin saada enemmän selvyyttä. Miksi sitten kovasti kannustetaan asentamaan vähemmän vettä kuluttavia wc-pönttöjä ja suihkupäitä, jos huuhtelu on putkistossa se ongelma? 

Vesiyhtiöt kyllä tiedottavat veden säästämisen merkityksestä, mutta samalla myös siitä, kuinka väärässä paikassa säästetty vesi aiheuttaa ongelmia viemäriverkossa.

Kokonaisuus kannattaa pitää mielessä

Tämän verran olen tästä lyhykäisestä tutkimustyöstä viisastunut.

• Säästä ainakin lämmintä vettä
• Kylmässä vedessä ei kannata niinkään säästää
• Kuitenkin tiputtavat hanat ja muut täysin turhat vesituhlarit on hyvä hoitaa kuntoon
• Viemäriin ei missään nimessä rasvaa!
•  Pönttöön ei mitään jätteitä!
  

Viemäriverkon tukkii yleisemmin vanupuikot, terveyssiteet, vaipat, tulitikut, tupakantumpit, talouspaperi, biojäte eli ruuan tähteet ( ei siis pöntön pesua kahvinporoilla!), tekstiilit (kuten sukkahousut), kondomit sekä ongelmajäte (öljyt, maalit, liuottimet jne.). Myöskään kissanhiekka ei kuulu pönttöön. Wc-paperin tulisi olla huokoista eli sitä haperointa paperia, sillä se liukenee helpoiten viemäriveteen. Näiden vääränlaisten köntsien joutuminen putkistoon lisää huuhtelun ja putkiston huollon tarvetta. ( Lähde Lahden ja Kempeleen vesilaitokset)

Noita vesilaitosten sivuja kannattaa tutkia. Siellä on vaikka mitä hyödyllistä veden säästöstä kiinnostuneelle, kun kuitenkin ensin on hyvä huolehtia, että perusasiat ja tietous näistä viemärihommista on kunnossa. Pönttöjen ja viemärin oikealla käytöllä pääsee jo pitkälle silläkin ja toisaalta veden säästötoimet on ehkä toissijainen juttu, jos on ollut tapana huuhdella pöntöstä alas ties mitä törkyä.

Kannattaa myös ottaa nämä jutut puheeksi lasten kanssa. Omakotitalossa kasvaneena opin erittäin nolosti kantapään kautta, että tamponeita ei todellakaan kannata pistää pönttöön, mutta voin kuvitella, että on paljon perheitä, joissa nämä asiat eivät ole olleet ihan niin akuuttisti keskustelussa...

- Aino