tiistai 26. heinäkuuta 2016

Viimeinen yö vanhassa kodissa.

Se oli siinä. Avasin silmäni. Kohta avautui läppäri. Sormet hakeutuivat näppäimistölle ja käsi kahvikupille. Nenä taisi sujahtaa sinne jo omia aikojaan. 


Nämä minä täältä muistan. Muistan sen odottavan hetken, kun tässä näpyttelen ja kuulostelen, että joko siellä jo joku rapistelisi.

Kiipeäisi kohta rappuja pitkin hitaasti vetelehtien norkoilemaan oven pieleen ja huikkaisi väsyneen huomenen haukotuksen lomasta. 

Viereisistä tyttöjen huoneista saattaisi kuulua matalaääninen juttelu, ehkä jotain barbiaiheista tai tabletilta katsellun meikkausvideon kommentointia. Joku tulisi kysymään, että "onko jääkaapissa ees yhtään juustoa" tai "siis minne oot vieny kaikki mun kalsarit".

Tässä minä vain olen kahvikuppini kanssa näpyttelemässä. Muutaman menneen aamun ajan patjoilla loikoen sitä ennen oli ihan sänkykin. 




Tiskikoneen hurina kuuluu kölliessä. Rakas on sen jo napsannut päälle ennen kuin lähti pihalle touhuamaan tallinsa kimppuun. Se on kohta valmis. Sille sanotaan heippa.

Kuuntelen ja tunnustelen näitä ääniä täällä. Vielä on hiljaista. Ei jälkipolvi jaksa lomalla näin aikaisin vääntäytyä hereille. Idän puoleinen ikkuna se vain yksikseen naksuu auringon paahtaessa siihen alkavan hellepäivän voimalla. 

Pesen hampaani. Aamupesujen jälkeen kerään vessan peilikaapista saippuakuppini ja harjani. Illalla ne löytävät paikkansa uuden kodin hyllyltä. 



- Aino

maanantai 25. heinäkuuta 2016

30 päivän tavarapeli



Vaikkapa muutto on hyvä syy käynnistää tavarapeli. Keksimme 30 päivän tavarapelin vanhimmalle pojallemme muutettuamme uusperheenä saman katon alle. Rakensimme taloomme perheemme kasvaneen tilantarpeen vuoksi muutaman lastenhuoneen lisää ja ennen remontin valmistumista ja uuteen huoneeseensa asettumista poikamme sai haasteen.

30 päivän tavarapeli
Astetta haastavampi peli :)


Esikoisen huone oli levähtänyt totaalisesti käsiin. Uusien perheenjäsenten ja muiden elämäntapahtumien vuoksi kiinnostus oman huoneen kunnossapitoon oli jokseenkin lopahtanut ja kun tilanne oli päässyt tarpeeksi pitkälle ei lapsen omat taidot ja voimat enää riittäneet huoneen järjestelyyn ja siivoamiseen. Hän ei juurikaan viettänyt aikaa huoneessaan vaan ahdistui siellä.

Samalla huomasimme, että poika oli kasvanut ulos parvisängystään ja sen alle sijoitetusta työpöydästä. Huone ei enää kalusteiltaan palvellut venähtänyttä poikaa, jonka tarpeetkin olivat muuttuneet. Toiveissa oli enemmän tilaa kavereille, lukemiselle ja pelaamiselle.

Kaaos

 


Pelin säännöt laadittiin varsin yksinkertaisiksi, mutta kaikki alkoi siitä, että huone tyhjennettiin ja kuurattiin lattiasta kattoon. Raivasin kaiken pois. Järjestelin mahdottomalta romukasalta näyttävän tavara-arsenaalin lopulta muutamaan laatikkoon ja jäkiskassiin. 

Huone oli todellakin melkoisessa kunnossa. Metsäretkiltä haalitut käävät ja muut aarteet olivat kasvaneet oman pienen eliökuntansa, samoin roskikseen oli kerääntynyt melko iljettävä populaatio. Iso osa lattialla olevasta roinasta oli roskaa. Huoneesta heijastui pienen miehenalun sisäinen maailma muutosten keskellä.

Mitään en heittänyt pois selkeitä roskia ja pilalle menneitä tai elukoita kasvavia juttuja lukuunottamatta. Muun järjestelin kiltisti laatikoihin. Pistin mieleen, että mitä minnekin pakkasin. 

Sitten hankimme uuden esiteinille paremmin sopivan sängyn ja päädyimme luopumaan kirjoituspöydästä. Poikamme myöhemmin fiksusti kertoikin, että yli 80% lapsista ei enää käytä kirjoituspöytää vaan tekee läksynsä jossain muualla. No, meillä se luku on 100%, ihan turha edes yrittää..

Pelin säännöt 

 

  • Joka päivä 30 päivän ajan poika saisi pyytää yhden tavaran päivässä. 
  • Kotitöitä, palveluksia, opiskelua, lukemista ym tekemällä toiveita voisi tienata lisää. 
  • Luopumalla lopullisesti yhdestä tavarasta tienaa yhden toiveen lisää. 
  • 30 päivän kuluttua hän saisi kaikki tavaransa takaisin.

Urakan palkintona on PlayStation 4 sekä hänen itse valitsema peli siihen. Osan pleikkarahoista poika oli säästänyt jo aiemmin itse, joten kyse oli nyt siitä luvasta hankkia uusi pelikone sekä puuttuvasta rahoituksesta.

Ennen pelin aloitusta jätkällä oli kaksi päivää aikaa päättää, että lähteekö hän mukaan peliin. Jos hän lähtisi niin sitä ei enää voisi perua, aikaa menisi 30 päivää ja hän saisi tavaransa sitten takaisin sekä luvatun pleikan ja pelin kaikesta huolimatta. Tarjous oli sen verran hyvä, että tietysti poika lähti mukaan.


Elämä puuttuu peliin



Tässä kohden helposti ajattelee, että hetkonen, mutta eihän tässä mitään tarvitse pelata tai, että miten tilanne oikeasti muuttuu, mutta luottoa ystäväiseni, kyllä se muuttuu. Ihmisen mieli on jännä, luotimme siihen, että tietyt lainalaisuudet lähtevät toimimaan ja niinhän ne toimivat.

Joitakin päiviä pelin alusta koko homma tuntui pojasta ahdistavalta ja hänellä oli kauhea kiire tienata lisätoiveita. Iski pelko, ettei hän ehtisi tienaamaan kaikkea tavaraansa takaisin. Ensimmäisen viikon aikana hänellä oli tosipuheessa jo lähes puolet omistamistaan tavaroista takaisin. 

Mittasuhteet olivat jokseenkin hataralla pohjalla, pojalla ei ollut mitään käsitystä omistamansa tavaran todellisesta määrästä. Hänelle se oli ollut kaiken muun henkisen taakan kanssa Mount Everest, jota hän ei pystyisi kuuna päivänä voittamaan. Ei ihme, että lasta ahdisti.

Kohtuuden nimissä laskimme esimerkiksi Aku Ankan taskukirjat yhdeksi tavaraksi ja ne hän toivoi melko pian takaisin ja rauhoittui sen jälkeen huomattavasti. Lopulta kävi niin, että meni päiviä ettei toiveita tullut. Poju ei halunnut enää tavaroitaan.

Urhea pelaajamme oli tyytyväinen huoneeseensa. Ihan heti hän ei kehdannut sitä minulle myöntää vaan puhui isälleen :)

Huone oli todellakin viihtyisä. Kaikki matot ja tekstiilit oli pesty ja ne sai puhtaana takaisin. Yhtäkkiä huoneessa vietettiin aikaa ja sinne oli mukava kutsua vieraita. Meillä rauhoittui kotona, kun oma tila veti puoleensa eivätkä kaikki hakeutuneet koko aikaa olohuoneeseen toistensa ärsytettäviksi. Peli toimi. Kaaos talttui.


Järjestys ja tyhjä tila antaa mielen levätä.



Loppusaldo kaikesta noin materian puolesta oli Pleikkari, uusi peli, viihtyisä ja siisti huone. Keräilijäluonteen on vaikea pitää huonettaan todella siistinä, mutta ei se enää ole sen koommin niin järkyttävään kuntoon päässyt.

Pelin aikana tavaraa väheni noin neljäsosa ja toinen neljäsosa myytiin lopulta kirpputorilla, koska poika ei enää tahtonut sitä tavaraa takaisin. Puolet turhasta roinasta tuli karsittua! Yksi parvisänky, työtuoli ja kirjoituspöytä lähtivät kiertoon. 

Kaiken lopussa tärkeintä oli pojan rauhoittunut mieli ja parempi olo. Saimme arvokkaan opetuksen ja kokemuksen perheenä. Tästä olemme voineet ammentaa elämänoppia myöhemminkin.

Minä tienasin uusperheen tuoreena äitinä kannukseni. Olin aikuisena huomannut lapsen kurjan olon ja puuttunut siihen. Toteutustapani oli ehkä hieman shokki, mutta en usko, että olisin keksinyt siinä tilanteessa parempaakaan. Kun ohjurina tekemisessä on toisen hyvinvointi ja rakkaus niin ei se pieleen mene.

Piti tehdä jotain tarpeeksi näyttävää, että voittaisin varsin älykkään miehenalun luottamuksen.

Ihminen voi paremmin, kun mieli rauhoittuu. 


- Aino

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Muutto Biolanin kompostoriin



Muuttohommat sen kuin kiihtyvät. Eilen perusteellisen pesun sai oma aarteeni, Biolanin kompostori, joka pakattiin peräkärryyn ja kohti uutta kotia. Poikia lähti matkaan, mutta ei niistä kantoavuksi ollut. Sen sijaan kaksikko kävi etsimässä lähiympäristön Pokéstopit. Minullekin kerättiin muutama pointsi. 


Kokonainen kompostin kimpussa


Biolanin pikakompostorin sain valmistujaislahjana mieheltäni. Se oli harras toiveeni. Kompostorin avulla kierrätyshommamme spurttasivat huimasti eteenpäin. Mietin kyllä muutamaan kertaan, että lähdenkö tyhjentämään, pesemään ja kuljettamaan pönttöä monen sadan kilometrin päähän. Tähän esineeseen minulla on kuitenkin melko vahva tunneside.


 Minimalistin niukka omaisuus


Omistan siis muutaman laukullisen verran tavaraa ja kompostorin :D Kaikki vaatteeni ja muu henkilökohtainen härpäke mahtuisi jotakuinkin tuonne kompostiin. Voisin itsekin mennä sinne piiloon, jos elämä tuntuisi potkivan turhan paljon. On oikein tyynnyttävää omistaa komposti.

Kompostin pesua Kompostia tyhjentäessä tuli huomattua, että meillä syödään melko paljon kananmunia (minä en syö, koska olen vegaani) ja avokadoa. Kaikki muu oli hiuksia lukuunottamatta maatunut tunnistamattomaksi, mutta noissa kestää jonkin aikaa. Kaiken ihanan kompostiyhteiselon muisteloinnin keskellä Totuudentorvi tuli viereeni tarkentamaan, että itseasiassa onhan minulla myös auto ja omakotitalon puolikas, jotka eivät mahdu kompostiin. Ilonpilaaja.

Idealistina on paljon kivempaa olla kuin tuommoisena realistina, joka muistaa kaikki semmoiset, ei niin proosalliset yksityiskohdat. 

Voisin ryömiä pääkipuineni juurikin nyt turvallisen aarteeni sisään, ellei tuo harmaa purkki olisi jo siellä uuden kodin pihalla, kaukana luotani.

Järkyttävä päänsärky ja selkäkipu, jonka ansiosta en pääse taipumaan 15 asteen kulmaa enempää lantiosta taas johtuu juurikin sen helkutin autoni talvirenkaiden roudaamisesta eiliseen muuttokuormaan. Piti mennä kokeilemaan, että saako tämä muikki kannettua kaksi maasturin talvirengasta yhtäaikaa ja heitettyä lavalle. Saahan se joku räppärikin niitä renkaita viskeltyä ja se näyttää melko hienolta. 


No tänään sit rapakuntoinen äiti-ihminen makaa sängyssä ja valittaa, mutta eilen olin hetken supernainen.



- Aino







putipuhtaana odottaa omistajaansa
Odottaa valmiina ottamaan syleilyynsä


fiiliksiä sunnuntaihin Astronauts - Hollow Ponds levyltä Slow Days




keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

20 minuutin Pokémon Go


Tämä nyt on just tämmöistä. Ensinnäkin meni muutama päivä ennen kuin pääsin rekisteröitymään onnistuneesti Pokémon jahtaajaksi.

Peli ei toimi kunnolla



Lopultahan sain homman toimimaan, kun tein rekisteröinnin läppäriltä. Mobiiliversio tökki niin pahasti, että innostus ei jaksanut kannatella ihastumista edes rekisteröitymisvaiheen yli. Oli jo vähän semmoinen plaah-meininki, mutta pitäähän sitä vastuullisena vanhempana kattoa, että mitä ne lapsukaiset oikein harrastaa ;)

Kokeilin muuten rekisteröitymistä jopa aamulla ennen kuutta, että jos ei olisi ollut niin ruuhkainen aika. Ei auttanut. Mies napisi patjalla kölliessämme "onko ihan pakko tähän aikaan"- tyylisesti.

Vaan nyt se toimi! Innostus palasi huippuunsa. Sain kuin sainkin ensimmäisen salamanterilta näyttävän Pokémonini napattua tuosta asuntoaan auliisti lainanneen pariskunnan sitruunapuun alta. 

En tiedä niin yhtään, että mitä tein ja sitten peli tilttasi. Kun käynnistin lopulta koko puhelimeni uudestaan ja pääsin taas peliin sain viestin, että ensimmäinen Pokémon on plakkarissa. En sitten sen koommin tiedä, että minne se salamanteri meni. Expasin ja tadaa seuraavaa etsimään.

Latasin puhelimen akun täyteen ja kiskaisin lenkkarit jalkaan. Reppu latureineen mukaan ja GO! Hirveellä innolla tuosta noin ovesta pihalle.

Valmiina nappaamaan ne kaikki


Löysin ensimmäisenä semmoisen "Pokémon jumppasalin" tuosta läheltä, mutta sinne minulla ei vielä 1 tasolla ollut asiaa. GPS näemmä näyttää melko pahasti viiveellä ja ihan vituralleen, mutta pienen hetken pähkittyäni löysin jalkapallokentän laidalta paikan, josta keräsin semmoisia "palloja" joilla niitä Pokémoneja sitten napataan. 

Pallojen vieressä oli kuin olikin yllärinä tähti- tyyppinen Poke! Voi sitä iloa ja autuutta. Taas sormet täristen näpyttelin sitä palloa ja sitä tähtityyppiä ja palloa ja tähtityyppiä, pallot hupeni, mutta mitään ei tapahtunut ja sitten..

puhelin pimeni! AKKU LOPPUI!! 

Kauhea kasa ärräpäitä tähän ja Holman V-laulu päälle! Siis 20 minuuttia tätä ihanuutta ja sekin pyöristettynä ylöspäin, ihan kuraa. Miksi sitä ihminen kiusaa ihtiään?

Heitin kamat takasin kortteeriini ja painuin keräämään kukkia ihan silleen livenä, perinteiseen malliin (perinteiseen malliin kameran kanssa). Se minulta vielä onnistuu. 



Todellinen Pokemon mäntypuun alla
Live Pokémon mäntypuun alla.


Löysin jotain Pokémoneja parempaa :D Ihan tuosta noin, lähes kynnykseltä.

hirmuisesti kypsiä mustikoita


Akku ei kulunut vaan latautui ja saalis jäi taatusti talteen. Metsäexpaa tsiljoonan verran, juhuu! Olen ainakin level 2 marjanpoimija.


villivadelmia


- Aino

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Alkoholiongelma

Hei, minä oon Aino ja minulla on alkoholiongelma.

Se alkoi viattomasti vitriinikaapista, mutta kun vitriinikaappi myytiin tuli ongelmani ulos kaapista. Ongelma asui myös kirjahyllyssä, mutta kun kirjahylly myytiin pursusi ongelma olkkarin nurkkaan. Siellä se katsoo minua silmiin jokainen hetki. Pölyyntyneet viinapullot.

Ne ei edes ole minun. Ne on melko vanhoja. Ollaan melko paljon kaadettu viinaa suoraan viemäriin, mutta edelleen on ongelma. Eikä enää mitään minne ongelmaa piilotella. Sänkykin on myyty eli ei voi tunkea sängyn alle.

Ongelma myös kasvaa vuosittain. Erityisesti joulun aikaan sillä monet lahjoittavat meille ongelmiaan :D Se on kyllä kivaa. Shampanjat me juodaan, mutta nuo konjakit ja viskit..

Huoh, niin paljon mieluummin juoksisin lasten kans pokemonien perässä kuin järjestelisin meidän alkoholiongelmaa.


Tästä ginipullosta en voi ehkä luopua. Ei sillä, en juo giniä, joten tuskin siitä kovin äkkiä tarvitsisikaan. Eikä pullo ole minun luovuttavissani.

Syy on kyllä jotain niin ihmeellistä taas kerran.. 

Aivoni ovat päättäneet, että kyseisen ginin nimi on Targaryen. Sitähän siinä ei lue ja tiedän asian varsin hyvin, mutta joka kerran, kun näen pullon kasvoilleni leviää typerä hymy ja sydänalaan lämmin fiilis.

"Targaryen" kuin Game Of Thronesissa.

Onko nämä jotain vieroitusoireita vai mitä. Ihmismieli on jännä :D


- Aino

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Bean Boozled kokemuksia


Meillä seuraillaan erinäisiä tubettajia varsin ahkerasti ja sieltä rantautuu kummallisia villityksiä. Tällä kertaa suurta huomiota on saanut Bean Boozled "makeiset" joita lastemme suosikkitubettajat ovat kokeilleet.


Bean Boozled laatikko




Bean Boozled peli



Keskimmäisemme täytti vuosia ja synttärilahjaksi hankimme hänelle sitten näitä karmivia "ihanuuksia". Mietimme, että mikä saa meidät tähän hommaan mukaan, mutta tässä hiljan ilmestyi lehtijuttu jos toinenkin lasten kokemasta köyhyydestä ja syrjäytymisestä.


”Lasten maailmassa oikeanlaiset kulutustavarat, kuten lelut ja kännykät, ovat hirveän tärkeitä. Samoin mahdollisuus osallistua harrastuksiin. Vaikka ne voivat aikuisista tuntua turhalta kuluttamiselta, lapsille ulkopuoliseksi jääminen voi merkitä syrjäytymistä”, tutkija Minna Salmi THL.


Meidän ideologiaan nämä karkit eivät sovi sillä täyttä roskaahan tuo laatikko sisältöineen on, mutta kierrätettävissä sentään. Tämä nyt sattui olemaan ihan ykkösjuttu tällä hetkellä, niinpä toive toteutettiin synttärien kunniaksi.


Luonnonaromit ja keinotekoiset aromit
Anteeks mutta mikä osa näistä on sitä luonnonaromia?


No mutta mutta, siis näiden jelly beansien juju on siinä, että laatikossa on erilaisia rakeita joiden maku saattaa olla joko semmoinen karkkimaku tai sitten jotain todella ällöttävää. Rasiassa olevaa onnenpyörää pyöräyttämällä sinulle valikoituu tietyn näköinen karkki, joka sitten sattuman kaupalla on jompaa kumpaa esim lakritsi tai skunkkispray.

Ulkonäöstä tai hajusta asiaa ei ennalta voi tietää. Se selviää vasta puraisemalla. Suurena Madventures- fanina tämän tyylinen haaste toi kaikuja jostain sieltä maailman yrjöttävimmistä keittiöistä ja tietysti minun piti kokeilla.


Minä pyöräytin ruskean jelly beanin joka ois sitten niinko suklaavanukas tai vaihtoehtoisesti purkkikoiranruoka. Ajattelin, että on vähän lapinlisää mukana niissä tubettajien yrjöilyissä ynnä muissa mutta kas kummaa kuka se kykki pensaissa puraistuaan just sitä koiranruokaa. 


Täti yrjöää pusikossa
Tarkistelen, että onko pihlaja hengissä.

Hyi himputti miten jostain voi saada niin pahan makuista! Käsittämätöntä, että se tarttui niin imakasti suuhun ja hampaisiin ja haisi todella oksettavalta. En olisi uskonut. En minä ole herkimmistä päästä. Pelkästään penskojen hengityksen haistaminen oli oksettavaa tämän urheilun jälkeen.



- Aino

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

MitäTuliVäsättyä sarjassa tänään kärpäsansa.


Meillä pörräilee Drosophila melanogaster eli banaanikärpänen, joka on vaihtolämpöinen ja siksi sen elinkierron pituus vaihtelee lämpötilan mukaan. Kärpästen kehitys hidastuu, jos niitä on paljon samassa paikassa. No hyvä, mutta liika on liikaa enkä jää odottamaan mitään kulminaatiopistettä näiden riesalaisten suhteen. 

Wikipedian ihmeellisestä maailmasta lueskelin, että banaanikärpästen kehitys munasta aikuiseksi vie 7 päivää, mutta yli 28 asteen lämmössä kehitys hidastuu korkean lämpötilan aiheuttaman fysiologisen stressin vuoksi. Ihanteellisissa olosuhteissa eli noin 25 asteessa kehitys vie 8,5 päivää. Meillä ollaan melko lähellä ihanteellisia oloja juurikin nyt.

Jos kärpäsnaaras laskee jotakuinkin 400 munaa, jotka kuoriutuvat 12-15 tunnin kuluttua toukiksi ja siitä sitten menee se 8 päivää aikuiseksi ja parittelukypsäksi vielä 8-12 tuntia niin melkoista haipakkaa pitää. Aikuinen banaanikärpänen elää noin 30 päivää. Elikkäs siitä laskettuna, jos kaikki 400 munaa oletettavasti kehittyisivät parittelukypsiksi aikuisiksi ja näiden jälkeläiset taas edelleen lisääntyisivät samaa tahtia, tulisi yhden kärpänäissukupolven aikana eli siis siinä 30 päivässä semmoiset 64 160 000 kärpästä.

Siitä kuuden päivän päästä 2 566 400 000 000 kärpästä. No tämähän ei tietenkään voi pitää paikkaansa sillä kaikki eivät voi olla naaraita, mutta vaikka puolet olisivatkin koiraita niin liikaa olisi silti. Tämän on loputtava. Ympäristömme kantokyky ylittyy jo noin 20 yksilön kohdalla.


Siksipä ansan virittelyyn. Tämä vaihe ei kauaa kestä. Tarvitaan
  • lasipurkki tai lasi
  • vettä
  • loraus omenaviinietikkaa tai balsamicoa tai jotain mikä muistuttaa käytettyä hedelmää
  • jokunen tippa saippuaa, tiskiainetta tai jotain pesuainetta mikä rikkoo veden pintajännityksen
Sinne vaan purkkiin kaikkea ja sopiville paikoille vaanimaan täysin asiasta tietämätöntä, uintihaluista kärpäsyksilöä. Roskakaappi ja tiskipöytä on hitsin hyvä paikka.


Julmaa eikö totta? No, elämä on.

Julmaa oli myös se taisto mikä käytiin aikoinaan muovisen kärpäsansan kanssa. Siis tähän hommaan on sellainen ihan ostettavakin kannellinen versio minne sitten pitää laittaa noita samoja aineksia. Sillä muovisella härpäkkeellä ei ole mitään muuta käyttöä. Esteettisyyskin kaukana. Mies halusi ehdottomasti pitää siitä kiinni perusteluinaan, että ne kärpäset menee sinne nesteeseen semmoista suppiloa pitkin eikä siksi pääse pois. Todistusaineiston myötä olen saanut vakuutettua mieheni, että tämä itse väsätty plastic free- versio toimii aivan yhtä hyvin (ellei jopa paremmin). Muovinen jouti vihdoin keräykseen!

Miten älytön juttu. Edelleen hieman hymyilyttää.. :D


- Aino

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Lasten ärsyttävät tavat TOP5


Minun oma ärsyttävä tapa on jäädä lukemaan kaikenlaisia TOP5 tai TOP10 listoja joilla ei ole mitään uutisarvoa tai käyttöä. Tykkään listoista. Teen itsekin paljon listoja ja pidän näemmä sitten muiden tekemien listojen lukemisesta ja "arvostelusta" :D

Maatuskaperhe kuvitteinen Lempiriepu


Työviikon jälkeen on ollut kauhea ikävä lapsia. Nyt ikävää on kerääntynyt joiltakin viikoilta eikä sitä ole muutamien vapaapäivien yhdessäolo purkanut vielä pohjiaan myöden. Ikävää on jäljellä ja se saa kummallisia asioita aikaan.

Olen hymyillen ja huokaillen seurannut lasten ärsyttävimpiä tapoja. Näemmä tulee ikävä ihan niitäkin. Tässä kohtaa voisi tokaista, että jo on maailmankirjat sekaisin. Älytöntä hommaa, mutta niinhän se ihmismieli on. Ei kannata ottaa turhan vakavasti :)


LASTEN ÄRSYTTÄVÄT TAVAT TOP5



1) Se, että otetaan maito- tai mehutölkistä tai mehupullosta tai mistä vain ruokakiposta /purnukasta jotain syötävää siten, että siitä jää jotkut onnettomat lirut pohjalle. Tässä ne on ihan mestareita. Tätä puuhaa tehdään siksi, että ei tarvitsisi huolehtia kierrättämisestä tai astian jatkosta. Jotkut aikuiset tekee kans tätä. Ihan hiton ärsyttävää. 


2) Riisutaan vaatteet yhtenä kappaleena ja tungetaan tää mytty semmoisenaan pyykkikoppaan. Siinä on taidokkaana palomiesmäisenä yhdistelmänä t-paita, pitkähihainen, collarit, alkkarit ja sukat käsittämättömässä mytyssä. Yleensä ne sukat on vielä märät ja hiekassa tai ruohossa. 


3) Unohdetaan käyttäytyä siististi vessassa. Käsienpesu, roiskeiden siivoaminen, vessan vetäminen, wc-paperirullan vaihtaminen, hylsyn kierrätykseen kuljettaminen, tippuneen hammastahnan siivoaminen, pyyheliinan ripustaminen takaisin naulaansa jne ei näemmä ole ihan selviö, joka kerralla. Hankalaa tästä tekee sen, että useimmiten asiat luonnistuvat, mutta sitten toisinaan eivät. Syyllinen ei aina jää kiinni heti.


4) Vetkuttelu, kun kutsutaan syömään. Meillä halutaan, tai ainakin aikuiset haluaa, syödä yhtäaikaa ja yhdessä. Semmoinen kikkailu ja vänkääminen syömään tulon kanssa, kun muut odottavat jo on ihan hitokseen ärsyttävää. (Samoin se, kun meillä on yks hidasteleva bloggari, jolla on kirjoitus kesken, kun olis pöytä katettu)


5) Kaikenlainen älämölö. Semmoinen turhanpäiväinen ääniefektien tuottaminen joka himputin käänteessä tehostamaan tarinaa. Nämä on kyllä kieltämättä melko mielikuvituksellisia ja taidokkaita, mutta kun lapsia kerääntyy samojen seinien sisään semmoiset 10 kappaletta niin se äänitehosteiden määrä saa Marvel-tuotannonkin kalpenemaan rinnallaan.



Etäisyys näihin ärsyttävyyksiin on tehnyt hyvää, nyt niihin osasi ikävän myötä suhtautua neutraalimmin. Ne eivät ärsyttäneet samalla tavoin ja kerroin lapsille, että kirjoitan näistä jutuista. Huumorin höystämänä kävimme nuo asiat lävitse neutraalisti ja kerroin, että miksi ne ärsyttävät.

Oli melkoisen hienoa huomata miten lapset ymmärsivät myös oikein hyvin, että miksi nämä asiat ärsyttävät ja tietävät kyllä, että miten noiden juttujen pitäisi mennä.

On niistä niin monta kertaa naama punaisena länkytetty...


soittolistalla leppeä lauantaibiisi Seynabo Sey - Younger, upea video :)





- Aino

torstai 14. heinäkuuta 2016

Selviä reittiohjeita

Pyöräily oli eilen todella ihanaa. Sain hyvät ohjeet toiselta pyöräilijältä, joka näemmä hahmottaa maisemaa kanssani hyvin samalla tavalla tai sitten osasi lukea minusta, että millaisiin asioihin kiinnitän huomioni.

Minulle opastettiin ehkä ihanin pyöräilymatka ikinä! 




Reittini varrelle osui Kumpulaa ja Viikkiä, mutta ei juuri katuja ja katujen nimiä. Koko ihanuus kulkee metsän keskellä, hiekkateitä pitkin. Karttani sisälti tärkeitä paikkoja kuten "poniaitaus", "koski""saraheinää", "pöllöjä", "hidastetöyssy". 

Juuri sellaisia juttuja joihin huomioni kiinnittyisi.


Huomasin myös jännän jutun. Suuntani pysyi paremmin, kun en yrittänyt seurailla katuja ja karttaa. Suuntavaisto johdatteli koko ajan varmemmin oikeaan. Tietysti olin jo kulkenut siellä päin hieman eri reittejä, mutta silti. 

Aurinko paistoi, oli upea ilma, ihmisiä liikkeellä pyörillä, lenkkeillen, lastenvaunujen kanssa, potkulaudalla, perheinä, pariskuntina, kaverijoukkoina, poikia virveleineen. Mieli lepäsi ja pää tuulettui nauttiessa matkasta.


Matkalla tosiaan oli puutarhoja, kasveja, istutuksia, arboretum, koskea ja puroa, puusiltoja, poneja, peltoa, linnun laulua, puupöllöjä ja vaikka mitä ihanaa. 

Kaupunki esitteli kauneimpia puoliaan :)

Jännittävää päästä näkemään miten maisemat muuttuvat eri vuorokauden aikoina ja säiden vaihdellessa. Innolla odotan näitä matkoja joita nyt kuljen jonkin aikaa.

- Aino


tiistai 12. heinäkuuta 2016

Syyllisyys


Melkoisen painava sana, syyllisyys. Vähän huono sana sillä se tarkoittaa, että on syyllinen johonkin ja potee siitä huonoa omaatuntoa. Sekin on varsin tarpeellista, mutta siinä kohden missä tänään ajattelin omaa syyllisyyttäni sana oli huono.

Töissä voi ostaa ruokaa, sitä saa rasiaan. Muovirasiaan, ei omaan, ei johonkin random astiaan tai kippoon. En voisi käydä hakemassa sieltä koskaan ruokaa sillä potisin siitä syyllisyyttä, ruoskisin itseäni ja nukkuisin yöni huonosti ;P

Mutta ei tähän sovi sana syyllisyys parempi olisi korvata syyllisyys tietoisuudella. Tiedostan miten paljon maailmassa on kertakäyttöistä tavaraa ja kuinka se kuormittaa elinkaarensa alku- ja loppupäässä ja tästä tietoisuudesta johtuen en pysty hyvällä omallatunnolla käymään ruokaostoksilla työpaikkaruokalassa, vaikka kuinka kateellisena kuolaisin vierellä, kun työkaverit nauttivat herkullisilta tuoksuvia aterioita, salaatteja, keittoja ja muita ihanuuksia.

Minä syön tietoisena puuroa. Onneksi tykkään puurosta. Voin ihan maistaa puurossani paremman elämän ja puhtaan omantunnon suloisen makoisan aromin höystettynä hyvän yöunen tyynnyttävällä sivujuonteella. Usein maistuu kans joku mansikka ja mustikka tai vaikka herukka. Se on melko ihanaa se :)





The greatest wealth is to live content with little - Plato



- Aino

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Meille tuli kummityttö!


Voihan ihanuus mikä piristys päivään!


Jalat kohti taivasti keinuen
Likat hämppiskeinussa :)


Tänään on oltu alakuloisissa tunnelmissa. Oikeastaan kaikki alkoi jo eilen. Yksinkertaisesti ilmaistuna en olisi halunnut lähteä. En sitten millään. Oli hankalaa. Itketti. Ikävä iski jo halatessa. Junamatka meni nukkuessa. Hyvä, että nukuin, muutoin olisin vollottanut.

Aamulla pillitin töissä, vessassa. Itketti vaan. Oli niin ikävä. Kaikki tuntui jotenkin ihan paskalta. Kaikki paitsi työ. Työkaverit ei ollu yhtään paskoja myöskään. Eikä mun asiakkaat. Oikeasti mikään ei ollut paskaa, muuta kuin se tunne, kun tietää, että on taas muutaman päivän yksin ja niin paljon jäi kaikkea sanomatta, keskustelematta. Vajetta halauksissa ja syliin kiipijöissä. 


Vajetta vähän päässä jos toisessakin.



Sitten kaiken vollotuksen päälle vielä eksyin. Olen vaihtanut majapaikkaa. Aamulla jännitti, että osaanko metrolla ja bussilla. Iltapäivällä jännitti, että osaanko pyörällä takaisin. Osasin, mutta tein lähes kaksinkertaisen lenkin. Hitto, että otti päähän. Olin herännyt jo viideltä aamulla, että kerkeän seiskaan aamuvuoroon. Olisin voinut arvostaa nopeampaa syömään ja punkkaan pääsyä. Pitää se liikunta jotenkin hoitaa kuiteskiin.

No mutta kaikki kurjuus (siis mikä kurjuus..  :D ) unohtui, kun sähköpostiin oli tupsahtanut viesti, että nyt meille on löytynyt kummityttö! Siis näin pian!! Ihan mieletöntä. Viime viikolla ryhdyimme Plan- kummeiksi. Omasta kummilapsen iästä, sukupuolesta ja maasta sai antaa toiveensa. Minä ajattelin, että tyttö ja saisi olla semmoinen 8-vuotias kuten meidän vanhin tytär. Maalla ei ollut väliä, se sai mennä eniten apua tarvitsevan mukaan.

Tyttömme on hondurasilainen Allison, ikää ensi kuussa 4-vuotta :) Olipa mukavaa, että synttärit on ihan nurkan takana ja hitsi miten mielenkiintoinen maa Honduras on.  Huomasin selvitteleväni Hondurasin synnytystilastoja ja imeväiskuolleisuuslukuja. Sielläpä voisi olla kätilölle töitä.

Lähdenpä fillaroimaan kauppaan ettei vain tule liian vähän pyöräilyä tälle päivälle, heh :)



- Aino


soittolistalla alun fiiliksissä Louise Alenius - Slow Mover sai jatkoa Two Door Cinema Clubin - What You Know biisistä

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Betonihommia viikonlopun ratoksi

Meilläpä on melkoinen suunnitteluinto täällä päällänsä. Kaikenlaista tulee tuumailtua uuteen kotiin vaikka entistä tässä nyt koitetaan kovaa vauhtia tyhjentää ja viilailla kuntoon.

Tänään valettiin autotalliin rappuja. Mylly pyöri pihalla ja siitä se ajatus sitten lähti.. Tai no itseasiassa ajatus betonitasoista keittiössä tai kylppärissä on tässä itänyt jo jonkin aikaa Pinterestin maailmassa.

Betoni luultavasti tulee hyvinkin ajankohtaiseksi mielen perukoilla itävän keittiöremontin yhteydessä. Opiskelimme viikonlopun aikana keittiön työtasojen betonivalua muottien avulla.

Jännittävää, mutta en vielä tiedä, että miten suhtaudun muovisiin, kertakäyttöisiin muotteihin.



Itse betoni on raaka-aineena melkoisen harmittoman oloinen niin käyttöikänsä alku kuin loppupäässäkin. Pientä päänvaivaa aiheuttaa ainoastaan pinnoitekemikaalit, jotka tahtovat olla akrylaattiperustaisia. No tämä idea jää hautumaan.



Rappuvalun lisäksi hiekkalaatikon muovimuoteissa syntyi betonikakkuja. Ikikakkuja :) Hieman kivisen makuisia kenties.. 

Ehkäpä me osataan semmoinen työtasokin valaa, kun on näin hienosti harjoiteltu.

Autotallin, tai oikeastaan miehen, kovasta kohtalosta kirjoitinkin jo aiemmin. Hymyssä suin tallia on tästäkin huolimatta pakerrettu uutta omistajaa varten.








Puutarhassa on kaikenlaista kivaa ihan sillä ja hilkulla, että saisi keräillä talteen. 

Hyvinkin jo ensi viikonloppuna valkoherukat ja kenties ensimmäiset vadelmat löytävät tiensä puuron päälle.











Luumuja on tulossa ihan mahottomasti. Niiden kanssa täytyy olla hieman vahdissa, kun ne lopulta kypsyvät ja putoavat todella salakavalasti. Näitä kaikkia minä haluaisin sinne uuteenkin puutarhaan.



Ostajia ripsahteli hakemassa tavaroita. Kaupanteko kiireettömästi omassa kotona on melko jännää. Siinä kerkesi jutella kaikenlaista ja yllättävän paljon ostajat kertoivat omasta suhtautumisestaan tavaraan ja toivat esille periaatteitaan.

Kiiteltiin kovasti sitä, että nykyään on näitä nettikirppiksiä, toria ja huutonettiä, joiden kautta vanha tavara löytää uuden omistajan eikä tarvitse ostaa uutta. Kalusteet saa valmiiksi koottuna, suoraan käyttöön, esineen näkee oikeassa mittakoossa ja saa kysellä historiasta ja käyttökokemuksista. Mukavimmat myyjät suostuvat kuljettamaan jopa ovelle asti, kun ei kaikilla ole autoa tai kantoapua. Jotenkin enemmän sisältöä kaupantekoon.
Paljon ihmiset ostavat netin kautta jotain sellaista mitä ovat aina halunneet tai keräilleet, mutta sitä ei enää kaupasta saa valmistuksen loputtua. Iso osa kalusteista kuitenkin lähtee koteihin, joihin jostain syystä vanhat kalusteet eivät ole sopivia eli samalla, kun muutetaan pistetään vanhoja myyntiin ja sitten ostetaan uuteen kotiin paremmin mitoiltaan ja käyttötarkoitukseltaan sopivaa kalustetta.

Näinhän se meilläkin. Uudessa kodissa huoneet ovat erimallisia, on erilaisia tarpeita ja on tarpeita joita ei enää tule olemaan. Suhtautuminen tavaraan on jännä juttu. Suhtautuminen omistajuuteen on vielä jännempi. Toisille ei tulis mieleenkään ostaa tai ottaa joitain tavaroita toisen vanhana.

Minulle ei tulisi mieleen myydä esim lasten alusvaatteita kenellekään saati sitten omiani, mutta voin niitä kierrättää omilla lapsilla isommalta pienemmälle, jos niistä nyt jotain on enää jäljellä. Joissain tapauksissa on tuttuja perheitä joiden lapsille ilkeän tarjota myös käytettyjä pikkareita tai sukkia. Tämä ei päde toiseen suuntaa. Meillä on otettu vastaan lahjoituksena niin sukkia, alkkareita kuin sukkahousujakin. Ei tarvitse olla uusia.

Jännää tuokin.



Muorin kutomat sukat keijumekon kaverina


Semmoista tuumattiin tänään ihaillessa auringonlaskua miehen ahertaessa myllynsä kanssa.

Hymyssä suin :)


- Aino

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Myytävänä

Siis mitä täällä on tapahtunut!!

Tulin taas eilen kotio työviikon jälkeen ja meillä oli käynyt jokin kummallinen pyörremyrsky. 

Mies ei ollut kertonut mitään. Omassa hiljaisuudessaan oli täällä vain pistänyt lähes kaiken myyntiin! 

Meidän parisängyn, kirjahyllyn, vitriinit, lasit ja lipastot. 



Tässä minä odottelen, että ostajat käyvät hakemassa varaamansa tavarat.

Ihan kuin kaikkiin toiveisiini olisi vastattu. Nyt se tapahtui viimeinkin! 

Lähtökohtahan on ollut se, että meillä minä olen ollut se minimalisti ja mies ei. Ei hän nyt varsinaisesti taida tässäkään myynti-innossaan minimalistiksi ryhtyä, mutta suunta on oikea. 

Minimalismi-intoilussa on ehdottoman tärkeää ettei pakota toista tai painosta koko ajan luopumiseen. 






Olen siihenkin kyllä sortunut ja jaksanut piikitellä aina välillä, kun viimeinkin jokin turhake löytää tiensä eteenpäin seisottuaan 10 vuotta keräämässä pölyä. Homman täytyy perustua vapaaehtoisuuteen, muutoin tulee ryppyjä rakkauteen.

Näemmä sitten voi käydä näin, että se ahaa- oivallus tulee ihan puskista ja asiat vain lähtevät rullaamaan kevyesti kohti tavoitteita ilman mieliharmia tai vastahankaisuutta.



Ja kuinka helpolla kaikki roina onkaan löytänyt uuden omistajan. Käsittämätöntä. Tosin hinnat nyt eivät ole olleet kummoisia. 

Vaan niinhän se on, että oikea hinta on se millä kauppa syntyy, isääni lainatakseni.

Vielä on matkaa siihen, että meillä kumpaisellakin olisi vain se matkalaukullinen tavaraa. Itselläni on matkalaukku, urheilukassi, reppu ja pari laatikkoa. Siis täysin henkilökohtaista tavaraa, vaatteeita, kosmetiikkaa, kenkiä, muistoja, opiskelujuttuja, henk.koht elektroniikka ja sensellaista.

Kodin tavaraa on sitten melkolailla enemmän ja lapset omistavat meitäkin enemmän.

Odotan pöljän innolla sitä, että saamme purkaa sänkymme ja siirtää patjat romanttisesti lattialle :) Ei ehkä ihan jokatytön unelma, mutta minun sisäinen maailma kevenee sitä mukaa kuin tavara vähenee. 

Mikäs tämän helpompaa muuttamista.. muut kantavat tavarat puolestamme :D Kaikki ovat tervetulleita ottamaan osaa talkoisiimme ;)

- Aino

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Lisää Game Of Thronesia




Tämä on hieman vanha juttu, mutta parhaimpia pätkiä mihin olen vähään aikaan törmännyt :D 

Jollet ole Game Of Thrones fani tai GOT- tietoinen niin ehkei kannata vaivautua. Kaikille sarjan innokkaille seuraajille, joille kauden päätösjakso aiheutti kylmien väreiden lisäksi tyhjyyden tunteen, tässä pientä lohtua lähes vuoden mittaiseen odotukseen.

soittolistalla Coldplay's Game of Thrones - The Musical



Kiitos Wedding Crashersin Pottoselle tästä :)

Winter is here!


- Aino

torstai 7. heinäkuuta 2016

Ajatuksena ihan hyvä, mutta..

todellisuus on toista.

Tämä on kirjoitus siitä miten asiat saattavat näyttää toiselta kuin mitä ovat ja usein näin onkin.

kahta en vaihda, puuro ja boom
Pyrkimykseni minimaaliseen roskan tuottoon on hyvä pyrkimys ja edelleen läsnäolevana valinnoissani ja arjessani, mutta eihän se helppoa ole.

Toteutus ontuu ja se ontuu sen vuoksi, että heti kun jokin osa yhtälössä muuttuu, kaikki muuttuu ja heittää häränpyllyä. 

Olen todella jähmeä muuttamaan toimintatapojani ja rutiinejani. Tai omasta mielestäni olen jähmeä, tätä on hieman vaikea arvioida millään asteikolla ja vertailla, mutta tuttuihin rutiineihin tyytyvä ja taipuvainen olen.

Nautin siitä, kun langat ovat omissa käsissä tutulla ja turvallisella tavalla. Kaikki uusi aiheuttaa pientä nahkeutta olotilassa vaikka siinä rinnalla on koko ajan sellainen lievä yllytyshullu, kokeilunhaluinen minä. 


Jonkun toisen mittarilla ja toisen minua tutkaillessa olisin varmaan hyvinkin joustava. No ulospäin ehkä kyllä, mutta itsessäni huomaan, että teen valtavasti töitä, että nauttisin tästä muutoksesta elämässäni. Joudun päivittäin keskittymään positiivisiin asioihin ja kääntämään katsettani väiaikaismajoituksessani rojukasoista seiniin ja kattoon.

Ajatuksena oli ihan pirun kiva, että joku päivä asuisin pienen pienessä yksiössäni vaikkapa Tukholmassa ja ehkä opiskelisin yliopistossa ja aikuiset lapset kävisivät moikkaamassa äitiään siellä aina viikonloppuisin. Jep. 

Onhan se oikein viehättävä ajatus edelleen, mutta mutta..

Asuttuani nyt Ihanaisen pienessä asunnossa ihan Suomen maaperällä viikot erossa lapsista huomaan, että tämä pienasuminen ei ehkä ole minua varten. Ainakin keittiön pitäisi olla isompi sillä minä teen ruokani itse ja miten ärsyttävää voi olla, kun kahvia ja puuroa ei voi keittää samalla, kun preppaa ruokaa muutamaksi päiväksi eteenpäin.

Kaikki muuttuu kummalliseksi senttipeliksi alle puolen metrin työtasolla, joka on kansoitettu kodinkoneilla. Enkä minä osaa tehdä ruokaa sopivaa määrää vain itselleni. Muutoin tilaa on ihan riittämiin.

Tietysti tämä nyt on hieman erilaista, kun tänne on "ahdettu", kahta entiseen kotiin jäänyttä laatikkoa lukuunottamatta, kaikki henkilökohtainen omaisuuteni. Niin no suksia, luistimia enkä lonkkaria tuonut mukanani. Matkalaukku ja pari kassia. Siinäpä se, mutta ne ovat tuossa noin keskellä lattiaa ärsyttävästi häiritsemässä esteettistä mielenrauhaani.

Stressiä pukkaa..

Ruokakaupassa käyn edelleen entiseen malliin tai oikeastaan enemmän sillä nyt joudun käymään kaupassa, kun mies ei tee sitä puolestani, mutta mutta.. missä ne tutut kaupat, myyjät ja tiskit? Eikä ole sitä kompostiakaan eikä kierrätyssysteemejä. Ihan orpo olo tai urpo paremminkin.

Aikaa ei työvuorojen välissä ole niin paljoa, että lähtisin etsimään eksymisen uhalla lähintä irtomyymälää tai -tiskiä ja hei eihän minulla edes ole mitään pussejani tai purkkejani täällä. Ihan hanurista.



Kaupasta lähtee mukaan rutinoituneesti kasvikset ilman pusseja. Hintalaput liimasin kauppakassini kylkeen. Sitä kassa hieman tuhahtaen ihmetteli. Kysyi vuorotellen kaikilta, että "laitanko pakasteen pieneen pussiin?" No, ei kiitos. Muut ottivat, eikä yhdelläkään ollut kestokassia mukanaan.

Voisin ajatella, että jihuu tuli "säästettyä" viiden pikku hevipussin ja yhden ostoskassin verran luontoa, mutta katsopa tuota kuvaa miten paljon siinä tuli muovia kannettua kotiin. Eikä täällä edes kerätä sitä kuten entisellä paikkakunnalla. Plaah.

Jotain edespäinkin menoa on tapahtunut. Ostin eräänä päivänä lounassalaatit omaan eväskippoon semmoisesta K- marketin salaattitiskistä. Se meni yllättävän helposti. Minulla sattui olemaan Tatonkan teräsastiani mukana ja kysyin myyjältä, että voisinko ostaa siihen. Perustelin pyyntöni sillä, että muovinen rasia ei ehkä pysyisi tiiviisti kiinni menossani ja minulla oli vielä kävelymatka edessäni. 

Halusin siis salaattini omaan tiiviiseen kippooni. Tämä onnistui ilmeenkään värähtämättä. Tosin astia piti käydä punnitsemassa tiskin takana sillä asiakasvaa´assa ei ollut Tare- mahdollisuutta eli taarausta, jolla astian painon saa vähennettyä tuotteesta.

Pelkkä muovin välttäminen ei ole tuntunut niin "hyväksyttävältä" syyltä kysyä mahdollisuutta ostaa omaan astiaan, mutta nyt minulla oli kaikkien ymmärrettävissä oleva syy. Miten voi olla noin vaikeaa?

Eihän sitä ihmisen pitäisi tuntea itseään hankalaksi asiakkaaksi vain sen vuoksi, että haluaa ajatella myös luontoa, mutta valitettavasti "kummallisia" pyyntöjäni siitä, että kalaa tai lihaa ei pakattaisi muoviin säestää asiakaspalvelijan tuhahdus tai silmien pyöräytys (no sitä ei ihan voi kuulla, mutta ajatuksen voi siellä silmien takana lähes kuulla).

Stressaantuneena sitä antaa omille negatiivisille ajatuspoluilleen turhan isosti huomiota, mutta kyllä tämä pistää miettimään, että millaisia ennakkoluuloja sitä saa osakseen tekemällä asioita hieman enemmän ajatuksella. Paino sanalla HIEMAN, sillä eihän tässä pyrkimyksessäni vielä edes kovin pitkällä olla. Enkä minä ole kovin takakireä näiden asioiden suhteen.

Tämä on matka ja nyt tällä hetkellä tuntuu, että matkataan taaksepäin.


Mutta se on vain ajatuksistani lähtöisin oleva tunne, ei fakta.

- Aino


keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Kahvin joukkoon maidoton versio


Maidoton ruokavalio ei ole kohdallani mikään ehdoton juttu. Syön varmasti kermakakkua, jos tarjolla on, mutta pyrin välttämään maitoa. (paitsi nyt 2017 en syö enkä juo lehmänmaitoa siirryttyäni syksyllä 2016 umpivegaaniseen ruokavalioon) Syynä maidon karttamiseen on ensinnäkin sellainen luulo, että maito ei tee hyvää iholleni ja aiheuttaa tukkoisuutta nenä-nielu seudulla sekä limaisuutta mikä on epämukavaa erityisesti treenatessa.

Liekö mitään perää noilla luuloilla, mutta kas kummaa kokeilujen jälkeen on ollut kirkkaampi iho sekä kurkku. En ole mutantti ja siksi en kestä laktoosia. Siitäkin syystä maito on ollut paitsiossa vuosia. Taustalla kenties vaikuttaa muukin vastahankaisuus maidon ja maitotuotteiden tuotantoa kohtaan. Kohti vegaanimpaa on tavoitteeni ylipäänsä. (jee, joku järki ollut jo tällöin!) Imeväiset juokoon maitonsa ja mieluiten emonsa tissistä, aikuinen ei maitoa kaipaa... Paitsi kahvissa!

Testiin ovat nyt päätyneet erilaiset maidon vaihtoehdot, joista esittelen muutaman eniten testaamani.


Oatlyn iKaffe


Kaurapohjainen, baristoillekin markkinoitu valmiste. On vienyt sydämeni totaalisesti. Rasvaa huiput 3%, Kcal 60/100ml. Rasvasta johtuen suutuntuma on hyvin kermainen.Väri kuin maitokahvissa.

Sekoittuu kahvin joukkoon hienosti, ei muodosta kerroksia tai sakkaudu. Pysyy siistin tasaisena kahvin joukossa. Vaahdotettava jos sellaista harrastaa. Ominaisuuksiensa vuoksi tämä on päätynyt monen kahvilan vaihtoehdoksi perinteisen soijamaidon sijaan. On ollut ehdoton suosikkini, mutta rasvan ja kalorien määrä pistää hieman miettimään, että montako kuppia tulee viikossa kumottua nassuun. Kahvista tulee kuitenkin tätä käyttäessä jotenkin "tyydyttävämpää" eikä sitä tarvitse litkiä päivässä montaa kuppia.


iKaffe on ehdoton suosikki



Oatly Kaurajuoma


Tämä on sellainen normiversio kauramaidosta. Kcal 45, rasvaa 1,5g, puolet kevyempää kuin tuo iKaffe. Huomattavasti on laihempaa tavaraa spesiaalimpaan serkkuunsa verrattuna. Tätä ei kuitenkaan riitä sama määrä vaan melkein tuplasti joutuu lorauttamaan kahvin joukkoon, että kahvista saa maitokahvin väristä ja makuista. 

Isompi loraus jäähdyttää kahvin. Käytössä huomattu, että uppoaa kupin pohjalle eli kerrostuu ja vielä kaikenlisäksi hiutaloituu. Hätätilassa menee aina, mutta ei mielellään muutoin. Luomuversioon ei ole lisätty kalsiumia, D- tai B12- vitamiinia koska luomuun ei saa, paitsi lehmänmaidossa. Jännästi taipuu kyllä nuo luomun rajatkin, mutta se ei ole päivän aihe.



Planti Oat Drink original


Tämä on valmistettu Suomessa, siinä on "ankkamerkki" :) Kaurasta tehtyä maitoa, jonka joukkoon on laitettu myös D- sekä B- vitamiineja ja kalsiumia kuten Oatlyn kaurajuomiin.

D- vitamiini on D2- muotoa, joka tarkoittaa sitä, että se on kasviperäistä sekin ja juoma sopii vegaanille. Oatlyn juomista en tiedä, että onko D- vitamiini mitä muotoa ja mistä. D2- ja D3- muotojen imeytymiseroista on sen verran jo tutkimusta, että piintyneemmänkin epäilijän täytynee uskoa, että molemmat muodot lisäävät seerumin D- vitamiinipitoisuutta yhtä hyvin.

Planti kauramaito


Foolihappoakin eli B12-vitamiinia löytyy, mikä ei ole hullumpi juttu sekään. Muistakaas, että raskautta toivoville, yrittäville ja tärpänneille foolihappolisä ihan ehdottomasti varsinkin, jos ruokavaliossa ei ole superpaljon vihreitä vihanneksia ja muita folaatin lähteitä!  

Purkki on vain 0,75l joten se joko on huono tai sitten hyvä asia. Kahvimaidoksi työpaikalle koko on ainakin juuri passeli, mutta jos perheessä muutoinkin käytetään kauramaitoa niin onhan se kyllä melko hintsu pakkauskoko.

Kahvin joukossa tämä käyttäytyy Oatlyn Kaurajuomaa paremmin ja pysyy tasaisempana eikä muodosta erilliskerroksia niin nopsaan. Rasvaa vain 0,9g ja 35 kcal/ 100g.



Planti  Rice Drink Original


Saman suomalaisen valmistajan riisinen vaihtoehto. Tehty Suomesssa, mutta riisit ovat kyllä jostain muualta. Mistä, ei selviä. Planti merkkiä valmistaa Kavli Group jonka omistaa norjalainen Kavli säätiö ja tämä säätiö lahjoittaa yhtiön tuottoja tutkimukseen, kulttuuriin ja humanitaariseen työhön. Lisää Kavli-säätiöstä. Viherpesua vaiko eikö, sen voi jokainen selvittää itse.


Planti riisimaito


Myös riisijuomassa on samat vitamiinit kuin kauraversiossakin. Rasvaa 1g ja 50kcal/ 100g. Pakkauskoko sama.

Kahvin joukossa ihan hyvän makuinen. Tykkään kyllä kaurasta ehkä hieman enemmän maun puitteissa sekä riisin viljelyn saastuttavuuden vuoksi. Tuote sekoittuu hyvin ja pysyy sekaisin kahvin kanssa ihan jees. Kerrostuu kyllä ajan kanssa, mutta ei yhtä huomattavasti kuin Oatlyn  ruskeapakkauksinen luomukauramaito tai ei-luomu versio.

Soijamaitoakin käytämme jollei kauramaitoa ole saatavilla. Voisikin seuraavaksi testailla niitä. Soijasta on paljon ristiriitaisia väitteitä ja totta on ettei sen viljely aina ole täysin ongelmatonta, iso osa maailmalla myydystä soijasta on geenimuunneltua ja menee eläinrehuksi. Eläinrehuksi kasvatettavaa soijaa varten raivataan jatkuvasti lisää peltopinta-alaa sademetsistä. Soijalla on kuitenkin paljon positiivisia terveysvaikutuksia, niistä kannattaa ottaa selkoa.
Nyt kun kaurajuomia on tullut käytettyä melko monta kuukautta kahvissa niin en vaihtaisi takaisin! Muutaman kerran olen maitoa käyttänyt iKaffen loputtua ja se ei muuten enää maistu. En olisi uskonut, että tässä näin käy. Myös mies on vaihtanut :) 

Eihän se optimointi tietenkään tähän pääty. Nyt, kun on todettu, että kaura on se paras meidän makuun niin sitten kai pitäisi opetella tekemään kauramaitoa itse. Noista purkeista ja pakkauksista tulee melkoisesti jätettä, folioitua ja muovitettua kartonkia ja muovikorkkeja. Itse tekemällä saisi myös päätettyä, että mitä muuta juomaansa lisää kauran ja veden lisäksi. Noissahan on vitamiinilisät ja rapsi- tai rypsiöljyä siinä ohella.

Muutamia ohjeita olen selaillut, mutta toteutus puuttuu. Vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan!



- Aino


soittolistalla Nerina Pallot - The Sound and the Fury albumilta Rousseau








tiistai 5. heinäkuuta 2016

Thealoz Duo silmätippa


Silmien laserleikkauksen jälkeen olen kärsinyt kuivasilmäisyydestä. Löysin ongelmaan mahtavan täsmätuotteen, Thealoz Duo silmätippa suojaa, kosteuttaa ja voitelee. Lyhyenkin kokeilun aikana kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia.


 

 Likinäköisen elämää ennen Smile leikkausta


Ostin Heurekan reissullamme heräteostoksena kauan harkitsemani aurinkolasit. Ray-Ban Original Wayfarer Classic Black, just niin kuin Blues Brothersissa. Olin katsellut enemmän sitä taiteltavaa Wayfarer- mallia, mutta klassikko vei lopulta sydämen.Nämä ovat oikeastaan elämäni ensimmäiset aurinkolasit sillä ennen tätä kesää minulla on ollut okulaarit omasta takaa non stop. Olen vaihtoehtoisesti mennyt sokeana kuin lepakko äänitutkaa käyttäen ja löytänyt lapseni lähinnä hajun perusteella.

Viime marraskuussa kävin laserleikkauksessa. Silmäni leikattiin uudella tai uudehkolla SMILE- menetelmällä. Lasek- leikkaukseen verrattuna ero on siinä, että leikkaus suoritetaan ilman sarveiskalvoon tehtävää läppää, pienen pienen viillon kautta. Smilella korjaantuu myös hankalammat taittovirheet. Minulta korjattiin hajataitto sekä -8 likinäkö. Se on melko paljon miinusta se. Näiden lukemieni vuoksi en ole teetättänyt aurinkolaseja vahvuuksilla tai uimalaseja sen koommin. Olisin luultavasti päässyt nopeasti pohjaan hienoine uimalaseineni ;P 

Käytännössä -8 tarkoitti sitä, että jos silmälasini olisivat hajonneet vaikkapa töissä, olisin ollut täysin työkyvytön ennen kuin olisin saanut korvaavat lasit. Tarkka näköalue, että olisin pystynyt esimerkiksi lukemaan, kulki jossain 10 -15 cm etäisyydellä naamasta.

Piilolinssien säilöntäaineille allergisoiduin lievästi raskausaikana joten piilolinssit eivät enää olleet vaihtoehto. Silmäni herkistyivät sekä linsseille, että litkuille todella ikävästi. Ei olisi tullut mieleenkään enää yrittää. Vaihtoehtoja ei siten montaa jäänyt. Leikkaus on ollut pitkään To do- listalla ja nyt se viimein toteutui. En voisi olla tyytyväisempi elämääni ilman laseja.


Välitön apu uusista silmätipoista!



Kuivasilmäisyys vaivaa edelleen vaikka leikkauksesta on jo aikaa. Tänään kuitenkin tuntui siltä, että nyt löytyi suosittelemisen arvoinen täsmätuote hankalaan kuivasilmäisyyteen! Olen niin vakuuttunut ja innostunut tästä, että pitää heti laittaa jakoon. Osaava proviisori pähki ongelmaani kanssani apteekissa ja mukaani lähti Théan Thealoz Duo paketti.



Tästä tuotteesta erityisen tekee ensimmäisenä se, että siinä ei ole säilöntäaineita ja silti säilyvyysaika on kolme kuukautta pullon annostelumekanismin ansiosta. Tämä ABAK- pullo onkin Théan oma patentti. Mekanismi antaa yhden tipan kerrallaan, mutta ei päästä jo tippumassa olevaa tippaa takaisin säiliöön. Näin neste pysyy steriilinä eikä säilöntäainetta tarvita. Useimmiten oireet ja allergisoituminen tipoille ja nesteille tulee litkujen sisältämien säilöntäaineiden vuoksi.  

Pullo on 10ml, se on melko reilu koko. Saas nähdä miten kauan kestää. Tippoja pullosta pitäisi saada noin 300kpl. Hinta pyörii samoilla linjoilla muiden superkosteuttavien tippojen kanssa eli 16-17€. 


Valmistaja kertoo lisäksi sivuillaan, että tuote korjaa sarveiskalvolla olevia pieniä vaurioita. Täytyy sanoa, että maailma kirkastui jo ensimmäisestä tipasta ja silmien jomottava kirvely oli tiessään. Katsotaan niitä korjaavia vaikutuksia sitten myöhemmin.

Apteekkihenkilökuntaan kannattaa kyllä luottaa ja kysyä rohkeasti apua. Usein potilastyössäkin ohjaan kääntymään apteekin puoleen, kun on kyse kotilääkityksestä ja käsikauppalääkkeistä. Sieltä sitä tietoa löytyy runsain mitoin. 

Kaikissa apteekeissa ei ole sama valikoima ja siksi en tähän merkkiin ollut aiemmin törmännyt. Omaa apteekkiaan voi pyytää ottamaan valikoimiinsa uusia tuotteita ihan samoin kuin ruokakauppaakin. 

Kysy ihmeessä lisää silmien leikkauksesta ja purukaluston oikomisesta, jos ne kiinnostavat. Mielelläni kertoilen. Kirkkaampaa päivän jatkoa!



Muista myös käydä tykkäämässä Facebookissa!



- Aino

maanantai 4. heinäkuuta 2016

MitäTuliVäsättyä: aurinkopuuterin hehkua kasvoille


Katsotaas, että syntyykö tästä hehkua vai pelkkää sotkua.


Tilanne on nyt sellainen, että bareMineralsin Warmth All-Over Face Color- aurinkopuuterini on loppu ja purkkiin on saatava jotain korvaajaksi. Olen lueskellut erinäisiä blogeja ja ohjeita aurinkopuuterin tai ruskettajan tai mikä nyt onkaan, väsäämisestä ihan keittiökaapin aineksista ja nyt pistetään niitä reseptejä kokeiluun.

Kaikissa pohjana toimii kaakaojauhe. Tietysti pitäisi olla hyvälaatuista ja luomua, mutta näin muuton keskellä en lähde kauppaan ostamaan luomukaakaojauhetta, kun kaapista löytyy avattu pakkaus. Lienee vanhentunutkin. Juuri sopiva nyt tämmöisiin kokeiluihin. Pirkkaa pintaan, heh XD

Jauheeksi ei kannata ehkä kokeilla kaakaojuomajauhetta, jossa on sekaisin sokeria ja ehkä maitojauhetta ynnämuutta vaan kaakaojauhetta, jossa ei ole muuta kuin kaakaota. Väri on kyllä melko tummanruskea. Enemmän kulmakarvoihin sopiva varsinkin, kun ihoni on auringosta huolimatta hyvin vaalea. Tästä syystä lisäsin sekaan hieman arrowjuurijauhetta. Sitä saa vaikka netistä tilattua täältä Tupalanmäen ihanasta Puodista.  Jauhe on tutumpaa leivonnassa, mutta melko vähän käytettyä Suomessa. Se esiintyy monessa DIY kosmetiikkareseptissä joten hankin semmoista aikoinaan muistaakseni Ruohonjuuresta. Lasinen purkki kustantaa kolmisen euroa.



Tähän ei muuta tarvita. Täytin entisen bareMinerals purkin ja sivellin kuuluu samaan sarjaan. Sutiin en ole tyytyväinen sillä se jättää hirmuisesti karvaa, mutta saa kelvata vielä toistaiseksi.

Sekoitus levittyi todella ohuen näköisenä kasvoille. Kevyt koostumus kuvaisi kai joku meikkiasiantuntija. Melko kuiva on tietysti. Arrowjuurijauheen pitäisi antaa levittyvyyttä, se toimii hieman kuin perunajauho tanssilattian liukasteena.

Tinttarintan persikkaposkille aurinkopuuteri levisi oikein kauniisti, mutta itselläni se tahtoi hakeutua huokosiin. Ihollani ei ollut alla muuta kuin vesipesu. Väri on kyllä kivan päivettynyt, mutta katsotaan päivien kuluessa, että miten tämä pärjää töissä ja liikunnassa, hikisessä junassa ja pikku sateessa.



Erittäin epäinformatiivinen kuva meikkikokeilusta. Tuossa näkyy lähinnä se, että koko keitosta ei kasvoilta oikein edes huomaa. Palaan käyttökokemuksiin myöhemmin.


- Aino