Huomenna se tapahtuu. Joulukalenterin ensimmäinen luukku avataan innostuksesta vapisevin sormin kiljahdusten ja jalkojen tamppauksen säestämänä. Kaikki nytkähtelee liikkeelle hirmuisella innolla. On tulossa joulukuun ensimmäinen päivä. Lähtölaskenta. Vaan eipä mennä sinne vielä.
Vielä on marraskuuta, vaikkakin viimeinen päivä, ja Minimalismipelini jokseenkin ankea kohtalo saa nyt päivänvalonsa. Summittaisesti 15. päivään asti suht tunnollisena arvioin asuntomme irtaimistoa ja keräilin kasaan tavaroita.
Ennestäänkin vähästä on haastavaa karsia, mutta kyllä sitä karsittavaa on. Kuitenkin leikkimielisen pelin tuoksinnassa todellisuuteen iskostui lohduttomammin se mitä kaikkea puuttui. Ainakin nyt sänky, yhden lapsen vuode, ruokapöytä ja siihen nyt vaikka se kolmas tuolikin, pyykkikone, pyykinkuivausteline, lakanat, pussilakanat, eteisestä lamppu...
Ennestäänkin vähästä on haastavaa karsia, mutta kyllä sitä karsittavaa on. Kuitenkin leikkimielisen pelin tuoksinnassa todellisuuteen iskostui lohduttomammin se mitä kaikkea puuttui. Ainakin nyt sänky, yhden lapsen vuode, ruokapöytä ja siihen nyt vaikka se kolmas tuolikin, pyykkikone, pyykinkuivausteline, lakanat, pussilakanat, eteisestä lamppu...
Päivä 27 |
Onhan me pärjätty ilmankin, mutta vaikkapa ruokapöydän puuttuminen on tehnyt ruokailuista yhtä pomppimista ja ärsytystä. Ruuan murusia ja rasvaisten näppien jättämiä jälkiä löytyy sieltä täältä. Ilman pöytää on myös haastavaa ommella, kirjoittaa, piirtää, tehdä läksyjä tai istua tuijottelemaan jotakuta kahvikupin yli kyynärpäihin nojaillen.
Sängyttä ja patjatta on ollut kylmää ja surkeaa nukkua lattialla ikkunoiden vedossa hytisten. Selkä toki on voinut paremmin, mutta mieli mustemmin. Jopa lapsilta on tullut säälivää kommenttia vaikka jokusena yönä olen saanut lämpimän kainaloisen viereeni karusta makuusijasta huolimatta. On tullut todettua, että jos jokin on pakko, niin se tuskin on niin kivaa kuin kuvittelisi. Vapaaehtoiset valinnat ovat toki ihan mieltä piristäviä ja menevät ihmiskokeesta opettaen itsestä jotain, tai eivät mitään.
Näiltä lopuilta 15. päivältä sain kasaan vielä melkoisen laatikollisen roinaa, jonka kärrään niille kuuluviin paikkoihin; keräyksiin ja keskuksiin. Pieniä vaatteita, tässä välissä rikkoutuneita tavaroita, tyhjenneitä purkkeja, lähes suosiolla luovuttuja leluja, myöhemmän varalle säilöttyjä askartelumateriaaleja ja muuta sellaista meille epäkäytännöllistä sälää poistuu vielä 82 kappaleen verran eli yhteensä on lähtenyt 337 tavaraa jotakuinkin, jos sisäelimetkin lasketaan. Lisäksi luovuin kahvista yhteensä 12 päivän ajaksi ja paastosin noin 15 aterian verran.
Hitsi tuota pikkusen liikaa kuvattua koiraa.. heti, kun yrittää tähtäillä kuvan ottoon niin eikö se pidä ihtensä tunkea siihen mukaan. Musta karva kuvan vihreän laatikon edessä on vain lainassa siis.
Luovuttujen tilalle olen löytänyt dyykkausaarteita! Löysin 120cm täysin käyttämättömän patjan pakkauksessaan, ruokapöydän, tuolin, sängyn, patjan sänkyyn, pyykinkuivaustelineen, tyynyn, pussilakanan, lakanan sekä muutaman tyynyliinan. Jollen kertoisi, että ovat roskalavalta, roskakatoksista ja roskisten vierestä ongittuja niin ettepä tietäis mitään. Ai niin ja täysin priiman kattilan löysin metsästä lenkillä. Oli sitä joku pohjaan polttanut, mutta set ny ollu homma eikä mikkään hinkuttaa puhtaaksi.
En kyllä tajua miten täysin hyvää tavaraa heitetään suoraan kaatopaikalle menevään kuormaan tai jopa sinne mehtään. (jonkinmoinen surkea vertaus omaan elämääni kohta nelikymppisenä naisena häilähti tässä kohdin mielessä.. 😂😂😂) Olishan noistakin voinut vaikka laittaa lapun rappukäytävän ilmotustaululle, että onko halukkaita ottajia ja sitten viedä Konttiin, Kierrätyskeskukseen, Fidalle, UFFille tai Hopelle. Myös Ensi- ja turvakodeilta voi kysellä tarvetta, samoin päiväkodit, koulut ja harrastustoiminta voi ottaa vastaan. Kysyminen kannattaa aina!
Dyykkausaarteita
Luovuttujen tilalle olen löytänyt dyykkausaarteita! Löysin 120cm täysin käyttämättömän patjan pakkauksessaan, ruokapöydän, tuolin, sängyn, patjan sänkyyn, pyykinkuivaustelineen, tyynyn, pussilakanan, lakanan sekä muutaman tyynyliinan. Jollen kertoisi, että ovat roskalavalta, roskakatoksista ja roskisten vierestä ongittuja niin ettepä tietäis mitään. Ai niin ja täysin priiman kattilan löysin metsästä lenkillä. Oli sitä joku pohjaan polttanut, mutta set ny ollu homma eikä mikkään hinkuttaa puhtaaksi.
En kyllä tajua miten täysin hyvää tavaraa heitetään suoraan kaatopaikalle menevään kuormaan tai jopa sinne mehtään. (jonkinmoinen surkea vertaus omaan elämääni kohta nelikymppisenä naisena häilähti tässä kohdin mielessä.. 😂😂😂) Olishan noistakin voinut vaikka laittaa lapun rappukäytävän ilmotustaululle, että onko halukkaita ottajia ja sitten viedä Konttiin, Kierrätyskeskukseen, Fidalle, UFFille tai Hopelle. Myös Ensi- ja turvakodeilta voi kysellä tarvetta, samoin päiväkodit, koulut ja harrastustoiminta voi ottaa vastaan. Kysyminen kannattaa aina!
Älä Osta Mitään- haastetta mennyt kohta vuosi
Älä Hanki Mitään 2017 -haasteeni alkaa vedellä viimeisiään. Kotiin raijatut esineet eivät varsinaisesti riko haastettani. Sanamuoto meni kai jotensakin siten, että "en hanki itselleni mitään". Toisaalta mitenpä erotat, että mikä on itselle ja mikä ei, kun on ihan oma talous vaikka tämän pirpanoiden kanssa jaankin.
Ihmiskokeen pointtina ei kuitenkaan ole ollut ankistella vain ankistelun vuoksi vaan oppia jotain omasta kuluttamisesta, kieltäytymisestä ja vähemmällä toimeen tulemisesta. Nämä olen mielestäni lunastanut.Vähänpä tiesin vuosi sitten haastetta muotoillessani, että olisin tänään tässä näin, itsekseni tiiviisti kasvotusten oman elämäni kanssa.
- Aino
kokonainen elämä edessä spotifysoittolistalla father john misty - pure comedy biisillään