Aika pestä ikkunat!

Aurinko tuikahtelee mukavasti vastapäisten talojen välistä. Kiivetessään korkeammalle säteet tuikkivat ikävästi silmään tehden päätteellä työskentelyn mahdottomaksi. Mitenkä se nyt noin paistelee? Ihan kumma. 

Siirrän verhoja syrjään ja huomaan, että hitto miten ovat likaiset nää ikkunat. Ei auta kuin ottaa vähän valohoitoa, kylmää kyytiä parvekkeella ja sutaista noi pienen kaksion muutama hassu ikkunaa puhtaaksi :) Jonkun tutkimuksen mukaan likaiset ikkunat blokkaavat jopa 60% auringonvalosta. Kasvit ja ihmiset voivat huonosti ilman valoa, joten ikkunoiden pesu tammikuussa on aivan perusteltua. Kohtahan niitä siemeniäkin piilotellaan multaan, eikös?

Pidin aikoinaan ikkunapesua järjetöntä tarkkuutta vaativana ja monimutkaisena toimenpiteenä. Jossain vaiheessa aikuiselämääni käytin jotain tököttiä, joka piti huuhdella ja pesusääkin valita sillain ettei tiskiaine, tai mikä lie olikaan, palanut ikkunaan. Törkeän monimutkaista ja ihan turhaa!

Nykyään varaan toimitukseen vadin tai jonkun vettä sisällään pitävän astian, etikkaa, vanhoja vaippakäytöstä poistettuja harsoja 2 kpl sekä lastan. Yhdellä kostealla harsolla luutuan ikkunat märäksi etikkaveden kanssa ja jynssin isommat. Vetelen ikkunan perään lastalla ja viimeistelen kuivalla harsolla. That´s it! Etikkavedellä voi vielä pestä vessanpöntön tai sit ikkunalaudat ja karmit ulkoa tai jotain muuta veden likaisuudesta riippuen.

Nillittämisen ja pilkunviilauksen sijaan olen ottanut ohjenuoraksi, että "jälki on hyvää, kunhan asiantila on kohentunut siitä mitä se ennen sähläämistä oli". Suosittelen :)

- Aino

Hieman dyykkausta, minimalismipeliä, DIY-juttuja ja parsintakierroksia

Joku fiksumpi tekisi joka päivälle jonkinlaisen kirjoituksen, mutta minä päätin ympätä koko idea-arkkuni satunnaiset aarteet samaan kirjoitukseen. Tässäpä siis on tulossa DIY pipipussi eli sellaisen muovisen kylmäpakkauksen plastic free versio, joka toimii käytännössä ja maatuu lopussa. 

Sitten esittelen koiran syömiä villasukkia ja muuten vain päälle hajoavia vaatteita. Osa tekstistä sivuaa Minimalismi.net sivustolla Teemun aloittamaa 30 päivän minimalismipeliä ja sit vielä jotain dyykkaamisesta. 

 

 

 

Muoviton DIY kylmäpakkaus eli Pipipussi

Tyttäreni oli ommellut koulussa puuvillakankaasta pussin, joka on täytetty kauranjyvillä eli normaali kaurapussi, joka toimii lämpimänä ja kylmänä. Monesti vanhat konstit ovat parempia kuin muoviset geelitäytteiset ja hintavat versiot, jotka eivät maadu eivätkä ole uudelleen käytettäviä.

Tää on niin simppeli juttu, että ihan naurattaa etten aiemmin tajunnut. Ei vaikka näiden DIY pussien parhaimmistoa olen saanut kätilön töissä asetella niin mikroon kuin alavatsalle. -selälle, reisille, lonkille sekä hoitajan omille kipeille hartioille.

Pussi tottelee kylmä- kuuma käytön lisäksi vaikkapa hernepussille asetettuja vaatimuksia lasten leikeissä tai pitelee ovea auki ja sillä on näemmä kätevää lataista siskoa suoraan daijuun. (haluaisin henk.koht tavata sellaisen vanhemman, joka silmät kirkkaina väittäisi minulle ettei sen lapset ikinä tappele keskenään)

Kaikenlainen terveydenhoitoon käytetty roina tuottaa melkoisen paljon roskaa ja osa on vaikeasti vaihdettavissa jätteettömämpään vaihtoehtoon. Tästä kirjoittelin hammasremonttini aikana jotain. Pohdin oikomishoidon ja terveyden vaalimisen tuottaman roskan ja muovin määrää ja harmittelin mm sitä, että millä zerowastaan yöllisen purukiskon puhdistamiseen tarvittavat aineet. Sain ihanan aktiiviselta lukijaltani hammaslääkärinsä antaman vinkin muovisten kiskojen puhdistamiseen etikalla ja lähdin kokeilemaan sitä. Nyt reippaan kuukauden olen lillutellut akryylistä purukiskoani etikka-vedessä päivisin ja se toimii mielettömän hyvin. Tässäkin taas hyvä muoviton vaihtoehto ostetulle hammaskiskon puhdistusaineelle. 

30 päivän minimalismipeli

Sit päästään minimalismipeliin, joka pärähti käyntiin blogikollegani Teemun toimesta Minimalismi.net sivustolla sekä Facebookissa tapahtumana johon pääset osallistumaan suoraan tämän linkin kautta. Edelleen ehtii mukaan. 

Mun 1. päivän tavara on tuo muovinen kylmägeelipakkaus, jonka lahjoitetaan eteenpäin. Vahinko kiertämään, heh. Toisena päivänä vähennetään kaksi tavaraa, mutta siihen on aikaa puoleen yöhön, joten kun lapset ovat nukkumassa käy äiti lelulaatikolla.. No ei vaineskaan, jospa ne lähtis pelaamaan minun kanssa. 

Sama jatkuu kuun jokaisena päivänä siten, että karsittujen tavaroiden määrä lisääntyy päivä päivältä yhdellä ja yhteensä vähenee 465 tarpeetonta tavaraa tämän marraskuun aikana. Kaipa se Teemu laski oikein sillä en jaksanut tarkistaa tuota lukua. 

Tämä on ihan mainio juttu näin joulun kynnyksellä. Tulee hoidettua se siivouspuoli samalla! (jos sellaisia harrastaa)

Karseita kuvia karseista vaatteista

Teemu minimoi blogissaan sukkia ja täytyy myöntää, että haluaisin kovasti jo karsia risoja sukkiani, mutta en voi sillä minulla ei ole niitä liikaa. Tyydyn paikkaamaan juuri paikkaamiani villasukkia uudelleen. Ihanan liukas, nimeltä mainitsematon noutaja nimittäin kävi järsimässä sukan pohjan ainoaan ehjään kohtaan reiän. 

Vuoden ostolakkoni alkaa näkymään. Tosin nuo kuvan villasukat on viime vuosituhannelta, joten... Sen sijaan pellavainen toppini ei ole kuin vajaa kolmisen vuotta vanha ja näyttää melko antiikkiselta sekin. Senkin mielelläni minimoisin pelin tiimellyksessä, vaan paikattava se on sekin. Reikiä ilmaantuu joka pesussa lisää ja toppi alkaa näyttämään suhteellisen.. no, taiteelliselta.

Koska olen maailman toiseksi paras kertomaan vitsejä on ihan hyvä, että vaatteeni puhuvat puolestani. Tuollakin paidalla on muutamat naurut ja pottuilut irronnut 😂 (vastaus kysymykseen "kuka sit on maailman paras vitsinkertoja?" kuuluu "ihan kuka muu vaan")

Dyykkausaarteita

Hankintalakkoni tai haasteeni otti osumaa. Dyykkasin roskakatoksesta muovisen kukkaruukun peitoksi hieman risan korin. Se toimii siinä näkösuojana minun ja muovin välissä ja samalla tuli vähennettyä roskataakkaa tai näin ainakin itselleni uskottelen. Kori näkyy ensimmäisessä kuvassa Pipipussin taustalla.

Meillä on kotona melko paljon jostain haalittuja tavaroita. Löytyy tuoli, joka toimitti joskus yöpöydän virkaa ja se on ihan rehellisesti raahattu aikoinaan naapuritalon roskalavalta. Sitten on vähän sieltä täältä ilmaiseksi saatua tavaraa. Äkkiseltään pohdittuna vain toinen lastensänky on ostettu ihan oikeasti Ikean kaupasta ja muut kalusteet ovat second hand.

En mä kyllä tiedä, että miten irrotan täältä sen 465 tavaraa, mutta katsotaan.. ainakin nuppineuloja on liikaa lasten roinan ohella.

- Aino

Haastepäivitystä maalis-huhtikuulta

Asetin tälle kuluvalle vuodelle 2017 haasteen, joka menee suunnilleen näin:"Tänä vuonna en hanki itselleni mitään". Koko homman alkua voi ihmetellä täällä näin ja jatkoa piisaa täällä näin.

Ainoat farkkuni ovat edelleen ehjät. Harmi etteivät ole merkiltään Levikset. Pyörittelin nimittäin mielessäni ankean huumorini höyryisiä "Levikset repee" otsikkoa, mutta sitä päivää ei koskaan tule. Vaatteista ei jaksa nyt enempää höpistä joten käydäänpä läpi haasteeseeni kuuluvia kinkkisempiä juttuja.

Pyrkimykseni on siis tulla toimeen vuoden verran sillä mitä meillä jo on. No, meillä on edelleen melko paljon kaikenlaista. Hammasharjoja oli joitain kappaleita varastossa. Samoin kätköistä löytyi vähälle käytölle jäänyt sähköhammasharja, johon oli hankittu megapakkaus vaihtopäitä. Tämän vuoden osalta kuluttelen niitä loppuun. Muoviset vaihtopäät aiheuttavat joka kerta omantunnon soinausta ja bambuharjaa on ikävä.

Harjoista päästään toiseen olennaiseen kulutushyödykkeeseen nimittäin hammastahnaan. Olenkin laittanut hammastahnani reseptin julkisesti arvosteltavaksi tänne näin. Nyt on kuitenkin tilanne jossa piparminttuöljy sekä kookosöljy on loppu. Tehtailemani hammastahnaerä on tällä hetkellä vain kookosöljyä ja soodaa ja seuraavaksi kai mennään pelkällä soodalla. Kookosöljyä tahtoisin jossain vaiheessa hankkia hammastahnaa varten, mutta miten perustelen hankinnan haasteeni puitteissa sillä minä en, emmekä me, enää käytä kookosöljyä ruuanlaitossa sillä siihen ei ehkä sittenkään ole niin painavia perusteita. Öljy kuin öljy.  Rasva kuin rasva. Ei niitä rasvoja sillain tarvita, että pitäisi tölkistä suuhunsa kauhoa.

Lapsille laitan joskus salaa lurauksen MCT-öljyä sillä sitä on vielä kaapissa pullollinen ja siitä saa kaloreita, kun ei tuppaa ravitseva, täysipainoisesti koottu, äidin rakkaudella väkertämä sapuska aina maittaa. Itse kulutan rakkauttani riittämiin hyvällä ruokahalulla enkä koe kaipaavani mitään lisukkeita purkeista D2- ja B12- vitamiineja lukuunottamatta. Ruokaa en laske haasteeseeni kuuluvaksi sillä se olisi jo hieman liikaa. Voisin toki ruokkia itseäni puutarhan puolella vuohenputken ja muutaman muun maasta puskevan villiyrtin avuin.

Ihon hoitoon käytän vuorostaan oliiviöljyä ja se on ollut tässä kohden pintakuivalle iholleni tehokkaampi ja kelpaa pienissä määrin ruuanlaittoonkin. Palasaippua toimii eikä shampoota ole juurikaan tarvinnut. Shampoota löytyy palamallisena, jos jostain syystä tarvitsisin. Deodorattikin minulla on. Ainakin sen kaltainen.

Minulla oli kaksi kristallideodoranttipuikkoa. Toisen hankin vuosia sitten Hämeen Keskiaikamarkkinoilta ja toisen Nizzasta. Molemmat kokivat kovan kohtalon iskeytyessään kylpyhuoneiden lattioihin.

Keräilin sirut ja säilyttelin niitä purkissa miettien, että mitä ihmettä niille teen. Lopulta keksin pistää mieheni tyhjentämään Urtekramin rollonpulloon murskattua kristallisirua ja vettä sekä jokusen laventeliöljytipan. Siinä se minun "deodorantti". Toimii silloin tällöin tai useimmiten ;)

Näiden lisäksi on vielä joukko meikkejä, joita en juurikaan käytä, joten eiköhän ne vuoden ajaksi riitä. Laitan päivittäin kulmakarvat kuosiin ja käyttelen kaakaojauhetta poskilla. Muu ehostus on karsiutunut enkä omista esim ripsiväriä, kun en sitä oireilevien silmieni vuoksi pystyisi käyttämään.

Ei ole tullut ostamisen tai hankkimisen tarvetta. Ei mitään aitoa tarvetta ainakaan. Jotain semmoista mietin, että miten haasteeni taipuu, jos tarvitsen jonkin lääkkeen tai sellaista, mutta totesin, että ei sentään kukaan odota minun ryhtyvän täysin idiootiksi ja viiden lapsen äitinä riskeeraavan terveyteni vain jonkun mielenoikun vuoksi. Tarvittavat lääkkeet hankkisin itselleni ja kasvisruokailijalle suositellut vitamiinilisät (D ja B12) otan kiltisti ilman sen kummempia kokeiluja.

Monet pikkuhärpäkkeet kuten hammasvälirassaimet, vanupuikot, hammastikut, huulirasvat, purkat ja pastillit, saniteettipyyhkeet, nenäliinat ja laastarit on kyseenalaistettu jo aikoja sitten ja todettu, ettei sellaista pientä sälää tosissaan tarvitse, mutta niihin on helppo jäädä koukkuun. Sellainen arsenaali kaikkea pientä tarpeellista, kertakäyttöistä, kulki laukkuni pohjalla "hätävarakitissä" vuosia.

Toisaalta, jos tarvitsisin laastaria niin sen voisin korvata vaikka eksoottisella piharatamolla. Mieheni suureksi huvitukseksi tämäkin on kokeiltu. Kerran Porvoossa ei ollut rakkojen päälle häthätään muuta kuin niitä ratamon lehtiä ja kivaltahan ne näytti pursuillessaan balleriinojen kantapäistä. Siltikin matkaa Tingelstiina Vappusen sykähdyttäviin ruohotöppösiin :D

- Aino

MitäTuliVäsättyä sarjassa tänään kärpäsansa.

Meillä pörräilee Drosophila melanogaster eli banaanikärpänen, joka on vaihtolämpöinen ja siksi sen elinkierron pituus vaihtelee lämpötilan mukaan. Kärpästen kehitys hidastuu, jos niitä on paljon samassa paikassa. No hyvä, mutta liika on liikaa enkä jää odottamaan mitään kulminaatiopistettä näiden riesalaisten suhteen. 

Wikipedian ihmeellisestä maailmasta lueskelin, että banaanikärpästen kehitys munasta aikuiseksi vie 7 päivää, mutta yli 28 asteen lämmössä kehitys hidastuu korkean lämpötilan aiheuttaman fysiologisen stressin vuoksi. Ihanteellisissa olosuhteissa eli noin 25 asteessa kehitys vie 8,5 päivää. Meillä ollaan melko lähellä ihanteellisia oloja juurikin nyt.

Jos kärpäsnaaras laskee jotakuinkin 400 munaa, jotka kuoriutuvat 12-15 tunnin kuluttua toukiksi ja siitä sitten menee se 8 päivää aikuiseksi ja parittelukypsäksi vielä 8-12 tuntia niin melkoista haipakkaa pitää. Aikuinen banaanikärpänen elää noin 30 päivää. Elikkäs siitä laskettuna, jos kaikki 400 munaa oletettavasti kehittyisivät parittelukypsiksi aikuisiksi ja näiden jälkeläiset taas edelleen lisääntyisivät samaa tahtia, tulisi yhden kärpänäissukupolven aikana eli siis siinä 30 päivässä semmoiset 64 160 000 kärpästä.

Siitä kuuden päivän päästä 2 566 400 000 000 kärpästä. No tämähän ei tietenkään voi pitää paikkaansa sillä kaikki eivät voi olla naaraita, mutta vaikka puolet olisivatkin koiraita niin liikaa olisi silti. Tämän on loputtava. Ympäristömme kantokyky ylittyy jo noin 20 yksilön kohdalla.

Siksipä ansan virittelyyn. Tämä vaihe ei kauaa kestä. Tarvitaan

• lasipurkki tai lasi
• vettä
• loraus omenaviinietikkaa tai balsamicoa tai jotain mikä muistuttaa käytettyä hedelmää
• jokunen tippa saippuaa, tiskiainetta tai jotain pesuainetta mikä rikkoo veden pintajännityksen

Sinne vaan purkkiin kaikkea ja sopiville paikoille vaanimaan täysin asiasta tietämätöntä, uintihaluista kärpäsyksilöä. Roskakaappi ja tiskipöytä on hitsin hyvä paikka.

Julmaa eikö totta? No, elämä on.

Julmaa oli myös se taisto mikä käytiin aikoinaan muovisen kärpäsansan kanssa. Siis tähän hommaan on sellainen ihan ostettavakin kannellinen versio minne sitten pitää laittaa noita samoja aineksia. Sillä muovisella härpäkkeellä ei ole mitään muuta käyttöä. Esteettisyyskin kaukana. Mies halusi ehdottomasti pitää siitä kiinni perusteluinaan, että ne kärpäset menee sinne nesteeseen semmoista suppiloa pitkin eikä siksi pääse pois. Todistusaineiston myötä olen saanut vakuutettua mieheni, että tämä itse väsätty plastic free- versio toimii aivan yhtä hyvin (ellei jopa paremmin). Muovinen jouti vihdoin keräykseen!

Miten älytön juttu. Edelleen hieman hymyilyttää.. :D

- Aino

Oikomishoidossa aikuisena osa 3.

Hampaista lähti rojua! Voi hurja miltä tuntui, kun yhtäkkiä Milla, ihastuttava oikojani, veti jollain hehtaari tongilla alahampaiden sisäkaaren veks pois "ja tätä me ei tarvita enää".

Kielellä kestää tottua uuteen suoraan alariviin sekä rautalangan puutteeseen. Poskiraukkanikin pääsevät vihdoin eroon viereensä parkkeeranneista rautakoukuista, jotka pureutuivat kivasti limakalvoon.

Kattoin, että häkkyrähän oli ihan mun uudenvuoden tinan näköinen XD (ei vaineskaan, tina näytti kikkeliltä). Kiikutin tuon vehkeen metallinkeräykseen kunhan olin kuvaillut sitä pojan ällistykseksi. Ei meinannut millään mennä jakeluun, että miksi ihmeessä haluan ottaa jostain mun suussa olleesta metallihäkkyrästä kuvia. Arvatkaas se ilme, kun kerroin, että " joo mää paan nää nettiin"

Tästä hommasta oon kirjoitellunna aiemminkin. Ja sen jälkeenkin.

Tämä kaikki tarkoittaa nyt sitä, että loppu häämöttää kyllä, mutta vielä on hommia. Oikomishoidossani siirrytään ensi viikolla ns aktiivivaiheesta retentiovaiheeseen. Tätä kestää ainakin semmoiset puolivuotta ja on todella tärkeä vaihe oikomisessa. 

Aktiivivaiheessa tai varsinaisessa oikomisessa hammasta ympäröivät kudokset ja luu muuttuvat, mutta niiden rakenne ei palaudu kuin vasta retentiovaiheessa, kun hammas on vapaassa purennassa ja hampaisiin ja purentaan kohdistuu oikea purentavoima. Ikenen kollageenisäikeet uusiutuvat 3-6 kuukaudessa ja elastisten säikeiden kanssa voi mennä jopa yli vuoden. Hiljaa hyvä tulee. Tällain näin kovan työn tulosten pitäisi kans asettua jäädäkseen.

Taas otettiin muottia. Suun täydeltä sitä ihanaa tahnaa, joka tuntuu irroittavan hampaat braketteineen. Mitään sen enempiä ei oikeasti lähtenyt.

Muottien avulla tehdään valokset ja niiden avulla sitten jonkinlaisia retentiolevyjä ja purentakisko yöksi. Noista retentiohommista kirjoittelen, kun tiedän, että mitä ne tarkoittaa kohdallani. En kehannut kysyä ja toisaalta siinä tuolissa pötkötellessä harvemmin pystyy muodostamaan ymmärrettävää puhetta.

Oikojani heitti herjalla, että semmoinen yökisko pitäisi melkein olla lakisääteinen, sen verran hyötyä siitä on, jos on narskutteluvinkeitä ja muuta vaivaa yöllisen leukailun kanssa. Ei siitä mitään haittaakaan ole. 

Itselläni narskuttelu kuuluu ehdottomasti stressiin. Pitää purra hammasta, kun ei muuten asiat kulje oman mielen mukaan ;)

Yöllisistä huveistani on koko joukko harmia. Ensinnäkin se rasittaa leukaniveliä ja posket on usein kipeät. Ikenien vetäytymisestä kerroinkin jo aiemmin. Huomaan semmoisen jäykkyyden ja jomotuksen aamuisin niskassa asti, jos olen unissani jauhanut merkkareita. Samoin se kirskuttelu pistää hampaat vihlomaan kummallisista paikoista ja ihan yllättäen. Mieskin tuossa huomauttelee, että on hänkin sitä joskus kuullut sitä narskuntaa. Kuulemma kainaloon nukahtaessakin saatan narskutella.

Yökiskon avulla hampaiden pitäisi myös pysyä suorassa eli se on osa tuota retentioylläpitoa. Se tulee jäädäkseen koko loppuelämäksi. (ellei nyt sitten keksitä jotain tajunnan mullistavaa vaihtoehtoa) Hyvästi nirskutus ja narskutus, bye bye!

Hulluinta kuitenkin on, että jo ensi viikolla nää lähtee! Nyt alkaa kesäkuu, ei joulukuu. Jollei aikoja olis tuossa lapulla jo varattuna niin epäilisin, että nyt on tapahtunut jokin kauhea erhe.

Edelleen tuli kehuja siitä miten puhtaana hampaat on pysyneet, jes. Ei siis mitään huomautettavaa hammastahnasta.


- Aino

MitäTuliVäsättyä: hammastahna

Semmoinen asia tässä kaiken roskan vähentämisessä on ihan fakta homma, että aina vain lisää kuluttamalla ei roskaongelmaa saada kuriin. Ei löydy yhtäkään liikettä, puotia tai kauppaa, josta saisi ostamalla itselleen minimaalisesti roskaa tuottavan elämäntavan. Joskus erinäisiä blogeja ja YouTube-kanavia seuraamalla tulee semmoisiakin vaikutelmia, että toisille muoviton elämä on alkuun kaiken ei muovisen astian, kipon ja kupin hamstraamista. 

Semmoisenkin tietysti ymmärtää, jos lähtökohta on, että syödään päivittäin kertakäyttölautasilta ja kertakäyttöaterimin. En tiedä miten yleistä se on maailmanlaajuisesti, mutta sellaiseenkin lähtökohtaan törmää usein. Siispä kädentaitoja verryttämään ja oman tuotannon pariin! Tänään väsätään uusi satsi hammastahnaa lähes kokonaan ilman muovia.

Resepti johon olemme päätyneet muutaman vähemmän hyvän kokeilun kautta on hyvin simppeli.

• Kookosöljyä 
• Soodaa
• Piparminttuöljyä

Löysin reseptin Trash is for Tossers sivustolta. Mittasuhteita muokkailen käyttämäni astian mukaan. Pehmitän kookosöljyä vesihauteessa, että saan seoksesta tasaista. Frantsilan luomulaatuisia eteerisiä öljyjä löytyy muitakin "makuja" mitä kokeilla, mutta jotenkin hammastahna ei ole tahna ilman mintun makua. Piparminttu raikastaa suun ja kookosöljy hoitaa ikeniä sekä pitää hampaita soodan kanssa valkoisina.

Olimme alkuun hieman skeptisiä koko homman suhteen, mutta lähdimme mieheni kanssa reippaina kokeilemaan. Kummallakin kuitenkin oikomishoito meneillään eli kuukausittain hammaslääkärikäyntejä joten ajattelimme, että jos tämä sörsseli pilaisi hampaat tai aiheuttaisi suussa jotain muutoksia niin saisimme heti tietää. 

Nyt on mennyt useampi kuukausi, ei edes muisteta montako! Kummankaan hammaslääkärit eivät ole sanoneet yhtään mitään. Oma oikojani Milla on vain kehunut kuinka hyvin olen pitänyt hampaat puhtaana. Tosin mistä minä tiedän, että onko se joku vakiotsemppi kaikille oikomisessa kituville ;P

Käytössä huomasimme yhden jännän jutun. Henki ei haise aamuisin niin pahalle kuin ennen, ei kummankaan nenään ja suu ei ole yhtä kuiva ja tunkkainen aamulla. Reissussa käytimme muutaman kerran tavallista hammastahnaa ja ihmettelimme molemmat aamulla, että miten suu tuntuu niin pahalta ja henki haisee.

Minä järkeilin, että kenties ns normitahnat ovat hieman liian tehokkaita suun limakalvoille ja pesevät koko baktreerikannan sieltä mennessään, myös sen hyvän normaaliflooran ja silloin yön aikana vallan ottavat ne nopeimmin leviävät bakteerit, jotka eivät ole niitä hyviä kavereita. Kookosöljypohjainen tahna on limakalvoystävällisempi ja hellempi jolloin normaalifloora pysyy terveempänä.

Ihan täysin muoviton tämä ei ole siitä syystä, että öljypurkin korkkissa ja suulla on muovia ja hammasharjan harjakset nylonia. Hammastahnatuubit ovat kuitenkin historiaa. Kookosöljystä jäävät purkit ovat menneet toistaiseksi kaikki uusiokäyttöön. Purkki, johon tällä kertaa tahnan väsäsin on ihan sillipurkki jolle etsin kaveriksi neutraalin kannen. Minun mielestä kivemman näköinen vessan kaapissa kuin ne muovituubit.

- Aino

Konetiskiaineen korvikekokeilut

Meillä on menty ekoilussa melko pitkälle, liian pitkälle 😝 Semmosia tuli todettua tänään ruokapöydässä. Lapset alkoivat kommentoida, että aterinlaatikossa ei ole yhtään puhdasta lusikkaa ja mies naljaili, että "meillä on luovuttu paljosta, myös puhtaista laseista".

Itsekkin olin tässä jo pohtinut jonkin aikaa, että onko meidän soodasähellykset astianpesukoneessa nyt kokeiltu. Viimeisten kuukausien aikana olemme pesseet astiat koneessa soodalla ja kirkasteena käyttäneet etikkaa. Konetta pesemme sitruunahapolla ja suolaa tuli myös lisäiltyä koneeseen. En tiedä, että onko sillä suolalla mitään erityistä virkaa.

Alkuun sooda ja etikka toimi ihan jees, tosin muoviastiat eivät puhdistuneet puhtaan tuntuisiksi. Se ei ollut kovin iso ongelma sillä meillä on nykysellään todella harvoin mitään muovista koneessa. 

Kala- aterioiden jälkeen tiskikone haisi melko tympeälle. Jostain lukaisin, että soodan sekaan voisi laittaa ihan joka pesuun hieman sitruunahappoa. Yhdistelmää kokeiltiin myös useammissa pesuissa, mutta ei se oikein.. Pahan hajuisten astioiden ja tiskiaine ongelmien aikakausi on ohitse nyt tammikuussa 2017, kun perheemme on siirtynyt yhä kasvisvoittoisempaan ruokavalioon. Kasvisruoka ei ala samalla tavoin haisemaan ja lähtee paremmin keittoastioista. Astioiden puhdistusaineilta ei vaaditaan läheskään yhtä paljon kasvispohjaisella ruokavaliolla.

Olin tahollani miettinyt, että jos hankkisimme kuitenkin aiemmin käyttämäämme Ecoverin konetiskiainetta paketin käytettäväksi toisinaan. Erityisesti voimakkaasti maustettujen tai muuten hankalasti pestävien ruokien jälkeen. Toiveena myös, että ne lasit saisi edes ennen vieraita suht kirkkaiksi. Nyt ne on olleet mukavan sameita, sellaisia patinoituneita :D Kun ei juurikaan juoda enää maitoa niin ei ole sameita lasejakaan. Kasvimaidon kasviproteiini ei iskostu lasin pintaan kuten eläinproteiinille käy.

Kaikkea pitää kokeilla, mutta siinä vaiheessa, kun lapset alkavat kommentoimaan ja kun myös mies on tahollaan miettinyt aivan samaa tuon Ecoverin hankkimisen suhteen niin ehkä on otettava hieman takaisin päin tätä ekoilua ja etsittävä jotain välimallin ratkaisua.

 Yleensäkin paras ratkaisu löytyy jostain sieltä välimaastosta, lähes kaikessa.

Satunnaisesti käytettävien aineiden, purkkien ja boksien hankkiminen ei sinällään innosta sillä minimalistitaloudessani minä pyrin juuri sellaisesta purkkikaaoksesta eroon. Huomioisin sanat "taloudessani" ja "minä pyrin". Muita ei niin haittaa tai nappaa.

Alkujaan soodakokeilut lähtivät liikkeelle jonkilaisesta kemikaalikuorman tiedostamisesta. Tuuttaamme melkoisia määriä kaikenlaista yhdistettä itseemme ja luontoon ja luonnon kautta taas itseemme. Se ei noin fiilispohjalta tunnu järkevältä. Saattaapi siitä aiheesta jotain tutkimustakin löytyä.

Täytyy kyllä nostaa hattua tuolle siipan kärsivällisyydelle näiden projektien suhteen! Ei mitään ole sanonut tai mukissut. Naljailee ajoittain, mutta se nyt vaan on kivaa ja kuuluu asiaan :)

Itseasiassa pyykinpesuaineen kanssa minä hannaroin pidempään ja olen edelleen hieman skeptinen meidän kokeilujen suhteen, mutta kun on tullut aiemmin kokeiltua kaikkea ecoboltseista pesupähkinöihin ja ei aina niin hyvin tuloksin. No, hiominen jatkuu...

Tämä vaihtoehtojen kartoittaminen ja ekologisempaan suuntaan kulkeminen on matka. Semmoinen prosessi ja myöskin harrastus tässä kaiken muun ohella. Tehdään pieniä muutoksia koko ajan sillain, että lapsetkin pysyvät mukana. Välillä tahti on tiukempaa ja välillä huilitaan ja juurrutetaan niitä hyväksi havaittuja juttuja. 

Täytynee antaa aikaa tämmöisille muutoksille, että hyvistä korjausliikkeistä tulisi rutiinia, muutoin väsyttää ihtensä ja muut siinä vierellä.

- Aino