Matkalla jo pitkään

Pohdin omia kulutusvalintojani ja elämäntyyliäni. Aloin muistelemaan, että missä kohdin aivoissa vinksahti ja minkä kautta tähän tilanteeseen on päädytty. Avuksi kaivoin vanhan päiväkirjani. Eltaantuneita tekstejään lukiessa löytyy joskus uskomattomia asioita. Pelottavaakin oikeastaan. Kävin läpi päiväkirjaani ja lueskelin raapustuksiani kuopuksen odotuksen ja syntymän ajoilta. 

Kun noita jäljempänä esiteltyjä, täysin sensuroimattomia ja muokkaamattomia, tekstejä lukee, tulee väkisinkin ensimmäisenä mieleen epäillä omaa oppimistahtia. Onkohan tässä mikään muuttunut tai mennyt eteenpäin? Sitten sitä ymmärtää, miten pitkälle on tultu. En olisi tuolloin voinut hulluimmissa unelmissanikaan kuvitella, että kirjoittaisin näistä itselleni tärkeistä asioista, löytäisin joukon uskomattoman upeita, samanhenkisiä ihmisiä ja kertoisin tarinaani kaikenlaisten yhteistyöjuttujen kautta.

Heinäkuu 2010

Näinä jumalattomina hellepäivinä olen pohtinyt paljon esteettisyyttä, estetiikkaa ja käytännöllisyyttä. Olen miettinyt makua ja valintojen tekemisen vaikeutta. Arvot, päämäärät ja elämäntyylit risteilevät päässäni kuin valintamyymälän tiskiltä poimittavana. 

Mikä on minua ja mikä opittua, mitä voi oppia ja mitä valita? Haluaisin kotini, ympäristöni ja valintojeni viestivän vielä selkeämmin sitä mitä sisälläni tunnen ja olen. Huomaan olevani pettynyt hankintoihini ja kotini toimivuuteen. 

Lieko tämä sitä tavallista raskauden pesänrakennusviettiä jalostuneempana vai mitä, mutta koitan määritellä epätoivoisesti omaa elämäntyyliäni. Elänkö niin kuin kulutan vai hallitseeko kulutus elämääni ylipäänsä. Missä rajoissa on ok olla materialisti?

Elämäntyylini ja konkreettinen ympäristöni näyttää tänä päivänä juuri minulta ja on tuon lähes kymmenen vuoden takaisen pohdinnan tulosta. Tuolloin 2010- 2011 kaikki oli vasta muotoutumassa, siemen kylvetty ja nyt se on vakiintunutta arkea. Siltikin.. matkalla on oltu jo pitkään. Jos oma matkasi tuntuu tuskastuttavan hitaalta, niin älä sure, hidasta se on ollut minullakin.

Helmikuu 2011

Tämän hetken muoti-ilmiöitä ovat downshifting ja 100 Things Challenge. Voisin aivan hyvin kutsua itseäni downshiftaajaksi, mutta sellainen lokeroituminen on minulle vierasta. Enää minua ei hallitse suunnaton ahdistus siitä miltä näytän ulospäin tai miltä kotini näyttää ja että kuvastaako se minua. Ulkoinen on ulkoista ja aina se jotenkin heijastelee sisäistä. 

Kotini tavaramäärän karsiminen ja olennaiseen keskittyminen on ollut samalla myös sisäistä järjestelyä ja yksinkertaistamista. Muutokset tapahtuvat ja näkyvät omalla painollaan. Luopuminen, järjestely, lahjoittaminen ja velan maksu on vapauttavaa. Tiukentuva kontrolli omasta tilanteesta vapauttaa! Paradoksi. Kotiaskareet vähenevät, kun materiaalinen kaaos talttuu. Valintojen laatu paranee. Keskittyminen hyvään kannattaa ja salaisuus toimii.

Mielenkiintoista myös miten olen vuosia myöhemmin palannut samoihin aiheisiin kirjoituksissani. Estetiikasta ja eettisyydestä täällä.  "Elänkö niin kuin kulutan vai hallitseeko kulutus elämääni?" tyylistä pohdintaa harrastin Älä Hanki Mitään haasteen aikana. Samoin pohdin kirjoituksessa sitä missä määrin tarvitaan poisoppimista vanhasta. Samat aiheet joutuvat käsittelyyn yhä uudelleen ja uudelleen. Onkohan sitä ollut jotenkin aina vähän tämmöinen vai puhtaasti kasvanut tämän näköiseksi? No sentäs The Secret ja 100 Things Challenge on tippuneet vähän matkasta..

On se vaan jännää :)

- Aino

Vuoden 2017 Älä Hanki Mitään- haasteen päätös

Oikein hyvää uutta vuotta 2018 kaikki mussukat ja mussuset <3 Viime vuoden Kokonainen eli Älä Hanki Mitään- haastetta onnistuen ja epäonnistuen. Enimmäkseen oikein hyvin onnistuen. Tavoitteeni oli tulla vuoden verran toimeen sillä mitä minulla jo oli.

Melkolailla näin on asia hoitunutkin. Jokusen kerran olen reissun päällä lainaillut toisen omaa, syönyt jonkun eväät ja ottanut vastaan lahjan. Eron myötä on uuteen kotiin täytynyt hankkia perustarpeita kuten paistinpannu. Pannun ostin uutena, mutta muu tavara on pitkin syksyä saatua tai löydettyä eli dyykattua. Kaikesta olen jaksanut uskollisesti raportoida totuutta liikoja kauhistelematta.

 

Hampuusin vanhat vaatteet

Kuvituksestakin päätellen ovat vaatteni kamalassa kunnossa. Jouduin heittämään yhdet pikkuhousut menemään sillä ne kirjaimellisesti purkautuivat hiukkasiksi. Samoin karsiutui hiuki kuluneet ja kantapäistä puhki hioutuneet sukat. On vaatekappaleita, joita ei enää korjaamalla saa oikein mihinkään kuosiin sillä kangas paikan ympärillä ei enää kestä. Olen sinnitellyt ja madaltanut rimaa, opetellut parsimis- ja paikkaushommia ja lopulta vähän niinkuin lakannut välittämästä. Kaikki tämä on ollut melko luonnollinen prosessi haasteen edetessä. Kun ei ole vaihtoehtoja niin ei ole vaihtoehtoja. Mitä sitä itkemään.

Vanha ja kulunut on alkanut miellyttämään silmää. Esineet joissa on säröjä, patinaa ja elettyä elämää kiehtovat. Silmä hakee uusia käyttötarkoituksia ja mieli innostuu tuunaamisen mahdollisuuksista. Ehkä se on jotain mihin jää vähän koukkuun. Jonkinlainen luovuuden ilmentymä. Ihailen suuresti entisöityä ja uuteen henkeen puhallettua. Ulkoinen heijastelee kenties sisimpää, elämän ironialla höystettynä ;)

 

Haasteen taustamoottori

Matkan ajan olen pitänyt maalin mielessä, mutta huomannut sen hissukseen siirtyvän koko ajan pidemmälle horisonttiin. Tästä piti tulla velasta vapauttava vuosi. Aluksi ajattelin, että se koskee kaikkia muita velkojani ja jäljelle jäisi vain talon ostoa varten otettu laina. Koin, että sen olisin voinut hyväksyä.

Kuitenkin kävi niin ja näin eikä orjuuttavaa omistussuhdetta pankkiin nähden enää ole asuntolainan muodossa. Muuta velkaa sen sijaan jäi vielä 8 000 €. Vuosi sitten henkilökohtaista velkaani oli jossain 300 000 € hujakoilla. Tarkalla luvulla ei liene mitään merkitystä enkä sitä edes halua kenellekään oikeasti laskea. Ison siivun, muusta kuin asuntoon liittyvästä, velasta kuittasin vaihtamalla autoni halvempaan ja käytössä edullisempaan versioon. Oli miten oli, olen huimasti edellä sitä miten ajattelin tilanteen näyttäytyvän tässä kohden vuoden alkua.

Vai olenko sittenkin jäljessä, sillä minä kun kuvittelin vielä kesän loppuun saakka asuvani talossa, jonka pihaa  kuokin ja kaivan hamaan loppuun asti? Ajatus, joka tuntui tärkeältä vielä vuosi sitten ei ehkä ollutkaan niin tärkeä. Vapautunut olotila sen sijaan tuntuu juuri nyt erittäin konkreettisena ja tyydyttävänä. Kenties asiat menivät juuri niin kuin niiden oli tarkoitettu menevän. Vastaisuudessa mietin hyvin tarkkaan, että onko minusta asuntolainan kanssa eläjäksi ja millä ehdoilla. Ainakin haluan ottaa vaihtoehdoista selkoa ja miettiä miten toteuttaisin unelmani ilman velkaa.

Joko tässä kohden lähtee lapasesta?

No, mutta mitenkä sitten päätin juhlistaa päättynyttä hankitalakkoani? Hillittömästi shoppailemalla tietysti! Ostin itselleni Prisman ostosinfernosta Humble Brushin bambuhammasharjan, Nurmen saippuan sekä metallisen mittasetin kotiin. Oikeasti en voi millään sanoilla kuvailla sitä miten ihanaa oli heittää entinen hammasharja vihdoin menemään kohti takkaa ja korvata eltaantunut uudella. 

Minulla on kyllä ollut käytössä myös sähköhammasharja ja siihen löytyi jokunen vaihtopää, joten en ole heittäytynyt äärettömän hulvattomaksi hammashygieniani suhteen. Normaalia hammasharjaa olen kuitenkin tarvinnut reissussa sekä yökiskon putsauksessa. Käyttämäni harja oli reilusti yli vuoden vanha ja se oli ällöä, jopa omasta mielestäni saati sitten kanssaihmisten, jotka olivat vakuuttuneita siitä, että harjani alkoi maatua itsekseen hammasmukissa sekä kerätä hometta. Hyvin mahdollista sekin.

Uuden hammasharjan hankinta oli melkeinpä ainoa sellainen päivittäin tai viikottain mielessä pyöritelty fantasia. Luulin, että olisi ollut enemmänkin tarpeita ja haluja, mutta tässä kohdin huomaan ettei minulta oikeastaan puutu mitään ja pitkälti tulee toimeen ilmankin. Vuosi ei myöskään riittänyt kaikkien käyttötarpeiden kohdalla kuluttamaan niitä loppuun. En aio hankkia uutta ennen kuin vanha on hautaansa saateltavassa kunnossa.

Vaatteille on tehtävä jotain ja se prosessi tulee olemaan seuraava iso teema Kokonaisessa. Vaateteollisuuden saastuttavuus ja epäeettisyys yhdistettynä mikromuoviongelmaan tekee vaatehankinnoista kinkkisempiä kuin ajattelinkaan. Kaikkeen edellä mainittuun ympättynä rakkaus taidokkaasti ommeltuihin, istuviin ja tyylikkäisiin vaatteisiin, on kaltaiselleni hampuusille uuden haasteen paikka.

Kaiken haasteestani aiemmin rustatun pääset lukemaan tästä näin. 

- Aino

Marraskuun viimeinen

Huomenna se tapahtuu. Joulukalenterin ensimmäinen luukku avataan innostuksesta vapisevin sormin kiljahdusten ja jalkojen tamppauksen säestämänä. Kaikki nytkähtelee liikkeelle hirmuisella innolla. On tulossa joulukuun ensimmäinen päivä. Lähtölaskenta. Vaan eipä mennä sinne vielä.

Vielä on marraskuuta, vaikkakin viimeinen päivä, ja Minimalismipelini jokseenkin ankea kohtalo saa nyt päivänvalonsa. Summittaisesti 15. päivään asti suht tunnollisena arvioin asuntomme irtaimistoa ja keräilin kasaan tavaroita.

Ennestäänkin vähästä on haastavaa karsia, mutta kyllä sitä karsittavaa on. Kuitenkin leikkimielisen pelin tuoksinnassa todellisuuteen iskostui lohduttomammin se mitä kaikkea puuttui. Ainakin nyt sänky, yhden lapsen vuode, ruokapöytä ja siihen nyt vaikka se kolmas tuolikin, pyykkikone, pyykinkuivausteline, lakanat, pussilakanat, eteisestä lamppu...

Päivä 27

Onhan me pärjätty ilmankin, mutta vaikkapa ruokapöydän puuttuminen on tehnyt ruokailuista yhtä pomppimista ja ärsytystä. Ruuan murusia ja rasvaisten näppien jättämiä jälkiä löytyy sieltä täältä. Ilman pöytää on myös haastavaa ommella, kirjoittaa, piirtää, tehdä läksyjä tai istua tuijottelemaan jotakuta kahvikupin yli kyynärpäihin nojaillen.

Sängyttä ja patjatta on ollut kylmää ja surkeaa nukkua lattialla ikkunoiden vedossa hytisten. Selkä toki on voinut paremmin, mutta mieli mustemmin. Jopa lapsilta on tullut säälivää kommenttia vaikka jokusena yönä olen saanut lämpimän kainaloisen viereeni karusta makuusijasta huolimatta. On tullut todettua, että jos jokin on pakko, niin se tuskin on niin kivaa kuin kuvittelisi. Vapaaehtoiset valinnat ovat toki ihan mieltä piristäviä ja menevät ihmiskokeesta opettaen itsestä jotain, tai eivät mitään.

Näiltä lopuilta 15. päivältä sain kasaan vielä melkoisen laatikollisen roinaa, jonka kärrään niille kuuluviin paikkoihin; keräyksiin ja keskuksiin. Pieniä vaatteita, tässä välissä rikkoutuneita tavaroita, tyhjenneitä purkkeja, lähes suosiolla luovuttuja leluja, myöhemmän varalle säilöttyjä askartelumateriaaleja ja muuta sellaista meille epäkäytännöllistä sälää poistuu vielä 82 kappaleen verran eli yhteensä on lähtenyt 337 tavaraa jotakuinkin, jos sisäelimetkin lasketaan. Lisäksi luovuin kahvista yhteensä 12 päivän ajaksi ja paastosin noin 15 aterian verran.

Minimalismipeli päivä 30

Hitsi tuota pikkusen liikaa kuvattua koiraa.. heti, kun yrittää tähtäillä kuvan ottoon niin eikö se pidä ihtensä tunkea siihen mukaan. Musta karva kuvan vihreän laatikon edessä on vain lainassa siis.

Dyykkausaarteita

Luovuttujen tilalle olen löytänyt dyykkausaarteita! Löysin 120cm täysin käyttämättömän patjan pakkauksessaan, ruokapöydän, tuolin, sängyn, patjan sänkyyn, pyykinkuivaustelineen, tyynyn, pussilakanan, lakanan sekä muutaman tyynyliinan. Jollen kertoisi, että ovat roskalavalta, roskakatoksista ja roskisten vierestä ongittuja niin ettepä tietäis mitään. Ai niin ja täysin priiman kattilan löysin metsästä lenkillä. Oli sitä joku pohjaan polttanut, mutta set ny ollu homma eikä mikkään hinkuttaa puhtaaksi.

En kyllä tajua miten täysin hyvää tavaraa heitetään suoraan kaatopaikalle menevään kuormaan tai jopa sinne mehtään. (jonkinmoinen surkea vertaus omaan elämääni kohta nelikymppisenä naisena häilähti tässä kohdin mielessä.. 😂😂😂) Olishan noistakin voinut vaikka laittaa lapun rappukäytävän ilmotustaululle, että onko halukkaita ottajia ja sitten viedä Konttiin, Kierrätyskeskukseen, Fidalle, UFFille tai Hopelle. Myös Ensi- ja turvakodeilta voi kysellä tarvetta, samoin päiväkodit, koulut ja harrastustoiminta voi ottaa vastaan. Kysyminen kannattaa aina!

Älä Osta Mitään- haastetta mennyt kohta vuosi

Älä Hanki Mitään 2017 -haasteeni alkaa vedellä viimeisiään. Kotiin raijatut esineet eivät varsinaisesti riko haastettani. Sanamuoto meni kai jotensakin siten, että "en hanki itselleni mitään". Toisaalta mitenpä erotat, että mikä on itselle ja mikä ei, kun on ihan oma talous vaikka tämän pirpanoiden kanssa jaankin. 

Ihmiskokeen pointtina ei kuitenkaan ole ollut ankistella vain ankistelun vuoksi vaan oppia jotain omasta kuluttamisesta, kieltäytymisestä ja vähemmällä toimeen tulemisesta. Nämä olen mielestäni lunastanut.Vähänpä tiesin vuosi sitten haastetta muotoillessani, että olisin tänään tässä näin, itsekseni tiiviisti kasvotusten oman elämäni kanssa.

- Aino

kokonainen elämä edessä spotifysoittolistalla father john misty - pure comedy biisillään

Jotain minimalismipelin päivitystä pitäis vissiin

Voiko laittaa vain kuvia jollei tee mieli kirjoittaa? Jotenkin ei ole tehnyt mieli kirjoittaa ja se on mun mielestä vähän huolestuttava juttu. En tiedä onko uupumukseen ja alakuloisuuteen syynä talvi (niin siis mikä talvi?) ja tämä kotona roikkuminen lapsen kanssa vai mikä, mutta tuntuu kuin virtaa ei olisi mihinkään ja itsensä innostuttaminen johonkin toimintaan vaatii melkoisesti mielenvoimaa. Tahmeaa kuin tervan juonti. Vai mitenkäs se?

Päivä 11

Olen jokatapauksessa luopunut paljosta. Lapsetkin ovat osallistuneet, kuten kuvasta näkyy. Lisää päättömiä nukkeja, parittomia sukkia ja erinäistä roinaa on karsittu. Pitkin hampain välillä. Lapsille luopuminen ei ole niin helppo juttu ja olen vahvasti sitä mieltä ettei saisi pakottaa vaan aloitteen pitäisi tulla lapsesta käsin. Keskustelua on käyty suunnattomasti jokaisen tavaran kohdalla. 

Usein meillä on auttanut luopumisessa ajatus siitä, että lelu menee jollekulle, joka tarvitsee sitä enemmän. Sellaiselle jolla ei ole yhtään. Ensi- ja turvakotiin lahjoitusten tekeminen on ollut lapsilleni helppoa. Myytäväksi valikoiminen vaikeampaa. Tästäkin on tosin hyvin positiivisia kokemuksia yksien joulumyyjäisten osalta jolloin myynnistä saatujen rahojen kohtalosta saivat päättää lapset. Leluja löytyi kaupattavaksi uskomaton määrä ja ne myös menivät kaupaksi. Rahoilla entinen seitsemän hengen uusperheeni lähti kylpylään ja lapset tarjosivat kaikille myös ruuat ravintolassa pulikoimisen jälkeen. Se oli hienoa tiimityötä se.

Päivä 12

Askarteluista luopuminen on erityisen hankalaa vaikka ne ovat usein se vanhempaa eniten kiusaava asia kotosalla. Ei oikein tiedä, että mitä pitäisi tehdä kaikenmaailman väsäyksille, joissa on yhdessä kasassa paperia, pahvia, teippiä, glitteriä, piipunrassia ja vähän käpyjä. Että noukinko siitä noin yksitellen kaiken kierrätykseen vai tungenko suosiolla sekajätteeseen koska laiskottaa? Niin ja mihin hiivattiin kuuluu Play-Doh tai joku sen imitaatio? 

Päivä 13

Minusta ei ole joka päivä tekemään salapoliisityötä valmistajan sivuilla ainesosien suhteen. Saatikka sitten, kun askartelut on tehty jossain muualla. Tähän ongelmaan tietysti ajan kanssa auttaa se, kun kaikki ei-maatuva askarteluhärpäke on saatu kulutettua kodista, mutta vaikkapa meille sitä tavaraa tulee muistakin lähteistä kuin omien valintojeni kautta.

Sen sijaan puusta vuollut vampyyrin tappoon tarkoitetut vaarnat sekä puuhuilut on helppo juttu. Pidän näistä leluista <3 Kävyt, risut ja muut luontokappaleet on helppo hävittää (hyi miten väärin tämänkin voi ottaa..) ja lisämateriaalia löytyy loputtomiin. Lisäksi itse väsätyt askartelut näemmä parantavat mielikuvitusta äärimmäisillä tavoilla. Hyvä vain, että kaksi uuden sukupolven Buffya on kasvamassa täällä näin. Mistä sitä koskaan tietää...

Päivä 14

Itse luovuin omista keräilykappaleistani. Kokoelmani on ollut nykyään, tai no aina, melko vaatimaton, mutta silti olen pitänyt kiinni joistain cd-levyistä koska ei ole ollut Spotifyssa saatavilla tai olen halunnut kuunnella autossa musiikkia. Jo tuolla aiemmin tuli kuitenkin todettua, että auton soitin on varattu vaativamman musikkimaun edustajille meidän perheessä. Tai mun kai piti sanoa, että vanhemmalle haastavan musiikkimaun omaaville..

Päivä 15

Luovuin sitten elimistäni, kun en enää muuta keksinyt. Tämän mukana lähti myös viimein pahvinen elinluovutuskortti. Latasin mobiilikortin puhelimeeni. Sano Sinäkin Kyllä Elinluovutukselle! Hirveästi tekisi mieli vääntää tästä nyt jotain sarkastista läppää, mutta joku vois vaakka luulla, että olen masentunut joten hillitsen itseni ;) Äiti on vain vähän väsynyt. Onneksi viikonloppu on ihan just tuloillaan.

Pitäkää ihtenne terveinä, puss <3

- Aino

Critical battery, please charge

Minimalismipeliä on pelattu nyt kuusi päivää. Marraskuun kuudes ja kuusi tavaraa. Eihän tätä peliä tarvitse oikeasti kuukauden mukaan pelata, mutta kyllä se helpottaa, kun aina aamulla muistaa, että montako tavaraa on haalittava kasaan kunakin päivänä. Minulla ei nimittäin meinaa tuollaiset asiat pysyä päässä. Sekin on sellaista turhanpäistä sälää muistettavaksi.

Päivä 4. Neljä tavaraa. Muutama lasten satukirja, jotka voi ihan hyvin lainata kirjastostakin. Lisäksi tuo Astrid Lindgrenin kirjan teksti on jaettu kahteen kolumniin ja se on minun mielestä todella ärsyttävä layout lukea ääneen. Metallinen rasia on tullut makeisten mukana. Näitä on hieman liikaa muutoinkin. Sit lähtee Tehyn rintamerkki, jota en vain tule ripustamaan yhteenkään työpukuun tai muuhun asusteeseen vaikka ylpeä Tehyläinen olenkin.

5. Päivä, viisi tavaraa.  Kulmageeli loppui aikoja sitten ja otin putkilon uusiokäyttöön. Täytin sen kookosöljyllä, mutta putkilo on alkanu käytössä haisemaan todella pahalta enkä edes tiedä, että tarvitsenko sitä oikeasti mihinkään. Muovinkeräykseen vain. Etualalla näkyvät mustat kynsiviilat ovat yli 10 vuotta vanhoja. Hurjaa käyttöä! Toisesta leikkasin pienen palasen laukusssani kulkevaan pussukkaan, jos nyt joskus sattuisin tarvitsemaan. Epäilen. Stevia-tiivistettä taas olen käyttänyt vain hammastahnani tekoon, mutta se ei kulu ja onkin mennyt vanhaksi ja melko karsean näköiseksi. Hammastahna ja minä pärjäämme ilman. Vanhan pikakahvipurkin pyysi ystäväni omakseen.

6. päivä, kuusi tavaraa. Tästä lähtee kasa aivan hyviä ja käyttökelpoisia lastenvaatteita joita ei tappelullakaan laiteta päälle. Ovat väärää materiaalia, väärän värisiä ja väärää vaikka mitä. Aivan turhaan kuvittelen, että josko pää kääntyisi ja collareiden ylivertaisuus jotenkin päihittäisi farkkuleggarit. Kun ei, niin ei. Vaatteita on karsituista huolimatta näemmä riittävästi, koska ei ole tullut sitä päivää, että olisi tarvinnut turvautua yhteenkään näistä.

Erilaiset laturit

Mitään kummempaa tarvetta meillä ei olisi ollut tavaroiden karsimiseen tai minimalismipeliin lähteä, kaikki tavara sopii tänne asuntoomme kyllä. Kuitenkin koen tavaroiden läpikäymisen jotenkin akkuja lataavana. Omaisuuttaan arvioi kriittisellä silmällä ja luopuessaan jostain, luopuu myös tavaran käyttöön, aikomuksiin ja huoltoon liittyvistä velvotteista. Tyhjä kaappi on helpompi pitää siistinä kuin täyteen ahdettu. Mikä parhainta, tyhjään kaappiin ei tarvitse välttämättä edes kurkata paitsi, jos sinne on piiloutunut natiainen.

Kotoilu, hyggeily ja muu sellainen kotiseinien sisällä tapahtuva nysvääminen on akkuja lataavaa. Toimintojen ja tavaroiden järjestely itsekseen on rentouttavaa puuhaa. Pidän järjestelemisestä. Siivoamisesta en niinkään ja siksi en oikeastaan koskaan siivoa. Järjestelen ja siinä tulee pyyhkäistyä samalla hylly, jynssittyä sormenjäljet ja imuroitua pölyt.

Sekasotku, tavarapaljous, äänten kakofonia, liiallinen liike vievät minulta hengen.. energiaa. Tekemättömät projektit, laatikoissa lojuvat projektien osaset ovat minulle kuin tekemättömien töiden lista, jotka kummittelevat takaraivossa. Olen opetellut luopumaan niistäkin. Turhaan kuvittelen tekeväni vaatteista uusia vaatteita tai osaavani joku päivä maagisesti muokata entisiä. Korjaamisenkin kanssa olen ollut melko laiska ja tullut tulokseen, että kehtaan ihan hyvin kulkea muutaman reiän kanssa. Jollei projekti etene niin luovun.

Luopuminen on minulle helppoa sillä olen oppinut, että vain siten saan tyhjää tilaa, jota tarvitsen akkujeni lataamiseen. Eikä paristoni täyty tunkemalla jotain sisään vaan päästämällä lisää ulos tekstin muodossa tai liikkeen voimalla. Latautumisen dynamiikka olikin aivan toisenlainen kuin sen kuvittelin olevan. Meni vuosikymmeniä ennen kuin tämän ymmärsin. Vaan eri laitteille on eri näköinen laturi, eipä se sen kummempaa. 

Voisi kyllä olla yksi samanlainen, yleissopiva laturi, kaikille laitteille ja mun elämä olis huomattavasti kummempaa :)

- Aino

Hieman dyykkausta, minimalismipeliä, DIY-juttuja ja parsintakierroksia

Joku fiksumpi tekisi joka päivälle jonkinlaisen kirjoituksen, mutta minä päätin ympätä koko idea-arkkuni satunnaiset aarteet samaan kirjoitukseen. Tässäpä siis on tulossa DIY pipipussi eli sellaisen muovisen kylmäpakkauksen plastic free versio, joka toimii käytännössä ja maatuu lopussa. 

Sitten esittelen koiran syömiä villasukkia ja muuten vain päälle hajoavia vaatteita. Osa tekstistä sivuaa Minimalismi.net sivustolla Teemun aloittamaa 30 päivän minimalismipeliä ja sit vielä jotain dyykkaamisesta. 

 

 

 

Muoviton DIY kylmäpakkaus eli Pipipussi

Tyttäreni oli ommellut koulussa puuvillakankaasta pussin, joka on täytetty kauranjyvillä eli normaali kaurapussi, joka toimii lämpimänä ja kylmänä. Monesti vanhat konstit ovat parempia kuin muoviset geelitäytteiset ja hintavat versiot, jotka eivät maadu eivätkä ole uudelleen käytettäviä.

Tää on niin simppeli juttu, että ihan naurattaa etten aiemmin tajunnut. Ei vaikka näiden DIY pussien parhaimmistoa olen saanut kätilön töissä asetella niin mikroon kuin alavatsalle. -selälle, reisille, lonkille sekä hoitajan omille kipeille hartioille.

Pussi tottelee kylmä- kuuma käytön lisäksi vaikkapa hernepussille asetettuja vaatimuksia lasten leikeissä tai pitelee ovea auki ja sillä on näemmä kätevää lataista siskoa suoraan daijuun. (haluaisin henk.koht tavata sellaisen vanhemman, joka silmät kirkkaina väittäisi minulle ettei sen lapset ikinä tappele keskenään)

Kaikenlainen terveydenhoitoon käytetty roina tuottaa melkoisen paljon roskaa ja osa on vaikeasti vaihdettavissa jätteettömämpään vaihtoehtoon. Tästä kirjoittelin hammasremonttini aikana jotain. Pohdin oikomishoidon ja terveyden vaalimisen tuottaman roskan ja muovin määrää ja harmittelin mm sitä, että millä zerowastaan yöllisen purukiskon puhdistamiseen tarvittavat aineet. Sain ihanan aktiiviselta lukijaltani hammaslääkärinsä antaman vinkin muovisten kiskojen puhdistamiseen etikalla ja lähdin kokeilemaan sitä. Nyt reippaan kuukauden olen lillutellut akryylistä purukiskoani etikka-vedessä päivisin ja se toimii mielettömän hyvin. Tässäkin taas hyvä muoviton vaihtoehto ostetulle hammaskiskon puhdistusaineelle. 

30 päivän minimalismipeli

Sit päästään minimalismipeliin, joka pärähti käyntiin blogikollegani Teemun toimesta Minimalismi.net sivustolla sekä Facebookissa tapahtumana johon pääset osallistumaan suoraan tämän linkin kautta. Edelleen ehtii mukaan. 

Mun 1. päivän tavara on tuo muovinen kylmägeelipakkaus, jonka lahjoitetaan eteenpäin. Vahinko kiertämään, heh. Toisena päivänä vähennetään kaksi tavaraa, mutta siihen on aikaa puoleen yöhön, joten kun lapset ovat nukkumassa käy äiti lelulaatikolla.. No ei vaineskaan, jospa ne lähtis pelaamaan minun kanssa. 

Sama jatkuu kuun jokaisena päivänä siten, että karsittujen tavaroiden määrä lisääntyy päivä päivältä yhdellä ja yhteensä vähenee 465 tarpeetonta tavaraa tämän marraskuun aikana. Kaipa se Teemu laski oikein sillä en jaksanut tarkistaa tuota lukua. 

Tämä on ihan mainio juttu näin joulun kynnyksellä. Tulee hoidettua se siivouspuoli samalla! (jos sellaisia harrastaa)

Karseita kuvia karseista vaatteista

Teemu minimoi blogissaan sukkia ja täytyy myöntää, että haluaisin kovasti jo karsia risoja sukkiani, mutta en voi sillä minulla ei ole niitä liikaa. Tyydyn paikkaamaan juuri paikkaamiani villasukkia uudelleen. Ihanan liukas, nimeltä mainitsematon noutaja nimittäin kävi järsimässä sukan pohjan ainoaan ehjään kohtaan reiän. 

Vuoden ostolakkoni alkaa näkymään. Tosin nuo kuvan villasukat on viime vuosituhannelta, joten... Sen sijaan pellavainen toppini ei ole kuin vajaa kolmisen vuotta vanha ja näyttää melko antiikkiselta sekin. Senkin mielelläni minimoisin pelin tiimellyksessä, vaan paikattava se on sekin. Reikiä ilmaantuu joka pesussa lisää ja toppi alkaa näyttämään suhteellisen.. no, taiteelliselta.

Koska olen maailman toiseksi paras kertomaan vitsejä on ihan hyvä, että vaatteeni puhuvat puolestani. Tuollakin paidalla on muutamat naurut ja pottuilut irronnut 😂 (vastaus kysymykseen "kuka sit on maailman paras vitsinkertoja?" kuuluu "ihan kuka muu vaan")

Dyykkausaarteita

Hankintalakkoni tai haasteeni otti osumaa. Dyykkasin roskakatoksesta muovisen kukkaruukun peitoksi hieman risan korin. Se toimii siinä näkösuojana minun ja muovin välissä ja samalla tuli vähennettyä roskataakkaa tai näin ainakin itselleni uskottelen. Kori näkyy ensimmäisessä kuvassa Pipipussin taustalla.

Meillä on kotona melko paljon jostain haalittuja tavaroita. Löytyy tuoli, joka toimitti joskus yöpöydän virkaa ja se on ihan rehellisesti raahattu aikoinaan naapuritalon roskalavalta. Sitten on vähän sieltä täältä ilmaiseksi saatua tavaraa. Äkkiseltään pohdittuna vain toinen lastensänky on ostettu ihan oikeasti Ikean kaupasta ja muut kalusteet ovat second hand.

En mä kyllä tiedä, että miten irrotan täältä sen 465 tavaraa, mutta katsotaan.. ainakin nuppineuloja on liikaa lasten roinan ohella.

- Aino

Neljä tuoksua on liikaa minimalistin hermoille

Olen jokseenkin kyllästynyt siihen miten paljon turhaa tavaraa omistan edelleen. Minulla on esimerkiksi jokunen tuoksu, joihin lukeutuu sellaisia matkustelua varten hankittuja minikokoisia pulloja.  Kaikki ovat ihan hyvän tuoksuisia edelleen ja sinällään mieleisiä kauniine pulloineen, mutta tuoksut tässä määrin ovat yliedustettuina muutoin minimiin karsitussa kosmetiikkapaljoudessani.

Yksi riittäisi. Sekin kestäisi onnettoman vähäisessä käytössäni niin kauan että ehtisi mennä pilalle.  Ja kyllä, tuoksut pilaantuvat. Ne härskiintyvät hiljalleen ja erityisen nopeasti, jos säilytät niitä kylppärissä tahikka muussa lämpimässä, kosteassa tai auringolle alttiissa paikassa.

Säännöllisin väliajoin yritän tyrkyttää näitäkin ystävilleni. Aiemmin kokoelmaan kuului muutama tuoksu enemmän, olen siis hyvinkin saanut tuputettua osan näistäkin tutuilleni ja sinällään tämä tilanne on jo parannusta, mutta tuoksujen määrä ja pullojen pyöriminen tavaralaatikossani ärsyttää minua jatkuvasti. Viime viikon reissulla itseasiassa noista kaksi jäi siskoni matkaan, että nyt on enää yksi iso ja yksi pieni puteli hajusteita!

Kierrätä kosmetiikkapurkit oikein

Minnekään Kierrätyskeskukseen näitä ei voi lahjoittaa sillä eivät ota vastaan kosmetiikkaa. Älkää siis laittako yhteenkään järjestölle menevään lahjoituskassiin purkkien jämiä tai edes avaamattomia tuotteita ennen kuin kysytte, että ottaako lahjoituksia vastaanottava taho myös kosmetiikkaa. Käsitykseni mukaan mikään taho ei ota ja lahjoituskosmetiikka menee roskiin.

Jos olet hienolla tiellä kanssani karsimassa turhaa ja kosmetiikkapuoli on vielä koskematta, voit lukaista kosmetiikan oikeaoppisen kierrätyksen Teknokemian Yhdistyksen sivuilta tästä näin. Purkkien kuluttua loppuun on myös aiheellista miettiä, että mitäs sille putelille pitäisi tehdä. Samasta linkistä löytyy paljon kaikkea mielenkiintoista ja asiallista.

Jatkossa ihan tosissani olen miettinyt, että en enää näiden jälkeen ostaisi yhtään tämmöistä merkkituoksua sillä ne eivät ole kovin ekologisia, terveellisiä eivätkä eettisiä. Olen ajatellut, että voisin tulla tuoksun himoissani toimeen ihan eteerisillä öljyillä, joita voi sekoittaa itsetehtyyn kosmetiikkaan, kodin puhdistusaineisiin tai käyttää vaikkapa pyykin huuhteluvaiheessa tuomaan vaatteille raikasta tuoksua.

Eteerisiä tuoksuöljyjä olen hankkinut ainoastaan kahta, Frantsilan piparminttua ja laventelia, puhdistusaineisiin, poppaskonsteihin ja DIY kosmetiikkaan, kuten nyt siihen kuuluisaan hammastahnaani 😉 Kenties voisin kehitellä tee-se-itse-ideaa pidemmällekin. Taas saisin minimoitua hankintojen määrän, kaappien putelit ja purnukat ja yksinkertaistettua elämääni näidenkin osalta.

- Aino

Minimalismi elämäntyylinä

Joitain vuosia sitten, tarkkaan ajateltuna 2013, minussa kasvatteli itseään minimalistin sielu. Siellä se uumoili tulemistaan, vaan nimeä sillä ei vielä silloin ollut. Ylimääräiset, käyttämättömät, pölyä keräävät, epäkäytännölliset, epäesteettiset, väärän malliset ja kokoiset tavarat alkoivat käydä hermoille. Vähitellen turha tavara nytkähti liikkeelle, virtasi tasaiseen tahtiin ovesta uusille omistajille tai kierrätykseen.

Vuonna 2014 kaikki muuttui, tuli ero ja opin muuttuneen elämäntilanteen myötä, että tulen toimeen hyvin vähällä ja myös, että nautin siitä väljyydestä ja selkeydestä. Sitä kesti jonkin aikaa kunnes minulla oli taas yllättäen kaikkea enemmän kuin koskaan ennen. Siinä kohden ymmärsin, että haluan takaisin tottumaani tyhjempään tilaan ja yksinkertaisempaan ympäristöön, jossa minun ei tarvitse huolehtia niin paljosta määrästä tavaroita. 

Löysin kaipaukselleni nimen: minimalismi. Löytyi hengenheimolaisia. Löytyi iso joukko hengenheimolaisia ympäri maailmaa! Ihania, mielenkiintoisia persoonia, matkaajia, esteetikkoja, taiteilijoita, perheenäitejä, perheitä. Kulkuani kohti minimalismia on johtanut ajatus tilasta; henkisestä ja fyysisestä väljyydestä. Tilassa missä voi vain olla ja keskittyä hetkeen. Tilasta missä yhtä ajatusta voi tarkastella vapaasti sen jokaiselta kantilta.

Aloita pienestä, etene askel kerrallaan

 

Isoin urakka on aloittaminen. Aloittaa kannattaa yhdellä hyvin yksinkertaisella ohjenuoralla; suuntaa virta ulospäin. Se tarkoittaa sitä, että on huolehdittava, ettei sisään virtaa lisää. Luultavasti sinulla on jo kaikki mitä tarvitset ja yli tarpeesikin jopa. Luovu siitä mikä on yli tarpeen, anna sen virrata ulos uusille omistajilleen tai kierrätykseen.

Minut vakuutti Joshua Beckerin tarina havahtumisesta siihen miten tavara ja tavaroista huolehtiminen syö aikaa asioilta, joita paljon mieluummin tekisi. Becker kertoo miten autotallia siivotessa lapset tulivat toistuvasti pyytämään leikkiin, mutta sen sijaan, että olisi mennyt vaimonsa kanssa lasten mukaan ja viettänyt aikaa perheenä, löysikin Becker itsensä vaimoineen autotallin tavarapaljouden äärestä. Arvokas aika kului lasten sijaan romujen parissa.

Millaisia ajatuksia minimalismi sinussa herättää? Oletko miettinyt tavaroiden karsimista ja vähemmällä toimeen tulemista?


- Aino

Seuraa Kokonaista Facbookissa ja Instagramissa!