Mukavuusalueelta luisuneena

En voi sanoa, että pitäisin kerrostaloasumisesta. Pienessä kodissa on tiettyä viehätystä ja omaa idylliään, mutta tässä on koko ajan välivaiheen tuntua. Tietysti on. Alle 50 neliön asunnossa asuminen, kahden tyttären kanssa ja vuokralla, ei ole mitenkään kovin kauaskantoinen juttu vaikkakin hurjan ekologista olisikin. 

Meillä on ihan mukavaa, mutta minä en pysty lepäämään.  Tarvitsen omaa maata johon juurtua. Muiden päällä asuminen, ilman suoraa kosketusta maan kamaraan, on hankala juttu. Asia johon herään vasta nyt. Herkkänä ihmisenä häiriinnyn naapurustosta kantautuvista äänistä ja stressaan meiltä lähtevästä älämölöstä. Haluaisin omat seinät ja katon sinne maalleni. Oman oven, jonka kautta astua suoraan nurmikolle tai laskea jälkipolven viilentymään ulkoilman raikkauteen ilman välikätenä toimivaa porraskäytävää.

En myöskään pidä siitä miten ovella rapistelee postimies tai oven raossa keskustellut asiat kaikuvat rappukäytävässä. Kaikuminen ja äänten kulkeutuminen kummallisia reittejä pitkin on hämmentävää. En voi kirjoittaa saunassa sillä siellä jokeltelee naapurin vauva. Kirjoittaminen tupakeittiömäisessä olkkarissa säestyy jääkaapin hurinalla ja ikkunasta näkyy parvekkeen pilkkoma maisema parkkipaikalle sekä naapuritalon ankeaan betoniseinään. Patterit kantavat mukanaan jonkun imurointikolistelua.

Haikean masentavaa, voisi ajatella, mutta onko hyötyä ajatella asiaa siltä kantilta? Mieluummin käyn sekoittamassa mieltäni ja valitsen kiitollisen ihmisen suhtautumisen kaikkeen. Olen kiitollinen, että minulla on ollut kokemus omakotitalossa asumisesta ja puutarhasta. 

Kiitollinen siitä, että kaikki se kokemus on tuonut minut lähemmäs itseäni ja näyttänyt minulle mitä tarvitsen ja haluan. Kiitollinen, sillä tiedän kuka olen, mitä olen ja mitä en ole. Kiitollisena siitä, että tässä kaikessa on välivaiheen tuntua sillä se on samalla lupaus siitä, että edessä on jotain hirmuisen paljon muuta.

- Aino

Kaunista saaristoa aamupakkasessa

Pääsin viikonloppuna Tammisaareen mökkeilemään. Mentiin lossilla, se oli hurjaa. Minä pelkään merta edelleen. 

Se onkin jännä kunnioituksen, rakkauden ja pelon yhdistelmä. Meri on kiehtova ja mielenkiintoinen sekä ehdottomasti suojeltava, mutta laiturilla tekee heikkoa. Sovitaan, että tutustun hissukseen. 

Upeissa maisemissa saattaa tulla vietettyä enemmänkin hetkiä. Aika näyttää...

Näistä kuvista tuli melko hienoja. Ei tarvinnut filttereitä tai muita muokkauksia. Kunhan koitin säätää horisonttia hitusen suorempaan ja siinä se.

Pikkaisen vilakka ilta ja aamu oli, mutta uskomattoman raikas ja kaunis sää. Talventulo ei hirmuisesti innosta, mutta täytyy sanoa, että taisin ihastua syksyyn uudella tavalla. Talvirenkaiden vaihto ei ole lempipuuhaa, mutta aamulla sitä kiittelee nähtyä vaivaa teillä liukastellessa.

Siinä mun Kuusamossa kärsineet Palladiumin saappaat kiiltelee hoidettuna ja rasvattuna aamuauringossa. Olen miettinyt kovasti veganismin rajoja vaatehankintoja suunnitellessani. Haluan viettää ulkoelämää ja tarvitsen siihen kunnon kamppeet sekä asialliset hoitoaineet. Ihan heti en keksi vegaanista ja muovitonta vaihtoehtoa, joka vetää vertoja näille nahkaisille vaelluskengilleni tai villakerrastolle.  

Minimalisti zerowaste hömpötykseni tähden en lähtisi myöskään kokeilemaan mielelläni tuotteita, joiden kestävyydestä ja toimivuudesta en ole varma. Se se vasta tuhlausta olisikin. Onneksi juuri nyt en hanki vielä mitään vaan voin rauhassa miettiä vaihtoehtoja ja ottaa asioista selvää. 

- Aino

kokonaisen soittolistalla scandinavian music group - melkein kuin uusi, albumilta manner

Ensilumi Kuusamossa Karhunkierroksella patikoiden

Istun sohvalla tiiraten tutun huoneen seinää, lattian mattoa, liu´uttaen katsetta kohti vastapäätä istuvaa maailman ihaninta ja tukevinta ihmistä. "Tiiäkkö mie meinasin lähteä Karhunkiekalle, kun lapsilla on syysloma. Mitä mää täällä yksin tekisin ja vituttaa tää erokin". Siitä tuumailusta on jo hieman aikaa. Reissusuunnitelmiin tuli yhtäkkiä enemmän sisältöä, kuin olisin voinut koskaan kuvitella. Rinnalle lähti mielettömän upea noutaja sekä ihminen, jonka kanssa on vaan mutkatonta olla.

Hyvä näin. Edelleen melkoisen heikkokuntoisena, yksin, olisi saattanut tulla äitiä ikävä pimeässä metsässä, ensilumen kastellessa onnettomat retkivarusteeni. Järjen ja kokemuksen ääntä kuunneltuani tein kolme erillistä päivän kävelyreissua. Ensimmäisen Kiutakönkäällä. 

Toisena päivänä Pienen Karhunkierroksen ja kolmantena päivänä Myllykoski- Ruka taivalluksen. Noin puolet Karhunkierroksen pituudesta (82km) tuli käveltyä kolmen päivän aikana. Yöt punkkasin mukavasti ihan oikeassa sängyssä. Luksusta, johon edes kotona en ole tottunut.

Ensilumen aika on haastava. Polku oli melko sohjoista ja mutaista suurelta osin. Konttainen sekä Valtavaara olivat aivan jäässä. Jo alkumatkasta vaelluskenkäni imaisivat mukavasti vettä sisään ja taipaleella mukana ollut reppuni pääsi vaelluskamun kannettavaksi selän vihoitellessa ikävästi. 

Kaikki huolet ja murheet jäivät sinne Kuusamon erämaihin. Jalat kantoivat vaikka ajoittain ei olisi uskonut niiden enää jaksavan metriäkään tai yhtäkään porrasta. 

Seuraavana päivänä kroppa oli kuin uudestisyntynyt. Pieni jäykkyys ilmaantui pohkeisiin vasta Kuusamo- Helsinki ajomatkan jälkeen. 

Nälkä jäi. Toivottavasti pian uudestaan.

- Aino

Kokonaisen Älä Hanki Mitään 2017- haastepäivitys kattaen elo- ja syyskuun

Älä Hanki Mitään vuoteni 2017 alkaa olla loppusuoralla, lokakuussa mennään jo. Melkoisen käsittämätöntä. Vähänpä osasin aavistaa tammikuussa haastetta muotoillessani, että parisuhteeni ja näin ollen suuruusperheeni tulisi hajoamaan ja ajankohtaiseksi tulisi muutto lapsellisen sinkkunaisen omaan kotiin. 

Minimalistina olen jo aikoja sitten luopunut valtaosasta turhia tavaroitani ja koska elin suhteessa ei-minimalistin kanssa niin oli selkeää, kenen tavaroista karsitaan. Muuttokuorma ei ollut suurensuuri. Elämäni ehkä helpoin muutto ja meni parilla autollisella oikeastaan puolikkaan päivän aikana. Tavaratkin löysivät paikkansa jotakuinkin yhdessä illassa. Tyttöjen Ikeasänkyjen syy, että siihen tärvääntyi niinkin paljon aikaa.

No, mutta mitenkäs sitten haasteeni voi? Sänky olisi ollut kiva, mutta sen sijaan nukun jännän varovasti taitettavalla varavuoteella, jonka olemassaolon olin unohtanut ennen muuttoa ja tarvittaessa tietty koisitaan lattialla. 

Valurautaisen paistinpannun kävin ostamassa sillä ruuanteko pelkällä kahdella kattilalla on haasteellista. Tein hankinnan uutena. Se oli harkittu päätös vaikka luultavasti olisin saanut paistinpannun myös käytettynä. 25 vuoden takuu ja välitön saatavuus veti joitain mutkia suoriksi. Listataan hankintoihin vielä ystävältäni saadut keittiöveitsi, pari puulastaa sekä europistokkeet kattolamppuihin, mutta nämä kaikki menee kodin- ja sitäkautta perheen hankintoihin,  oma henkilökohtainen lakkoni pitää edelleen. 

Sängyn hankinta itselleni on kyllä melko paha houkutus.. Miten lie siinä käy. Pyykinpesukone me tarvitaan myös.

- Aino

Tori.fi kutsui aamiaiselle kuuntelemaan Second Hand Effect- hankkeestaan

Sain kutsun tulla korvat höröllä kuuntelemaan Pikku Roban Artec 2nd Cycle myymälään Torin järkkäämää Second Hand Effect- hankkeen julkistamista aamiaisella houkuteltuna. Luvassa olisi siis tämän Second Hand Effect- hankkeen tutkimusraportin Suomen tulosten julkistaminen ja Hävikkiravintola Loopin tarjoilema aamiainen. Kansainvälisen hankkeen tutkimustuloksista meille kertoi Torin toimitusjohtaja Juha Meronen. Lehdistötiedotteen raportteineen pääset lukemaan tästä.

Juha aloitti muistuttaen miten olemme WWF:n mukaan ylikuluttaneet resurssimme Suomessa jo huhtikuussa ja maapallon ylikulutuspäivä ohitettiin elokuussa. Siitäkin syystä jotain olisi tehtävä sillä meillä ei ole lähes neljää maapalloa repäistä tästä kulutusvimmamme tyydyttämiseksi. Tori.fi edistää kiertotaloutta ja ohjaa kuluttajaa kestävään kuluttamiseen sekä laadukkaiden tuotteiden jälleenmarkkinoiden syntymiseen. Tämän laadukkaiden tuotteiden kysynnän ja jälleenmyynnin Meronen näkee vahvaksi kehityssuunnaksi, jolla muutetaan koko tuotemarkkinoiden suuntaa. 

Mikäpä olisi sen hienompaa kuin mahdollisuus vaikuttaa parempien tuotteiden suunnitteluun ja tuottamiseen sekä niiden huolto- ja jälleenmyyntimarkkinoihin pidentäen kunkin tuotteen käyttöikää. Sehän on suoraa säästöä monessa mielessä. Huonoja tuotteita ei ansaitse kukaan, vähiten meidän ihana pallomme pinnallensa killumaan.

Lisää puheenvuoroja

Matti Aistrich Liiketoiminnan kehityksen johtava asiantuntija ja Resurssiviisas kansalainen- toiminnan luotsija Sitrassa jatkoi puheenvuorojen hienoa linjaa. Matin päivän upein oli, että alkuperämaastaan huolimatta käytetystä tavarasta tulee uusiin käsiin päätyessään kotimainen lähituote, joka on resurssiviisas ja hoitaa Suomen kauppatasetta. Vaihtotalous sekä tämmöinen seconhandkauppa ovat kansantaloudelle nettopositiivista. Elinkaaren pidentäminen hyödyttää siis monella tapaa ilmastovaikutusten ohella. 

Sitran hienosta selvityksestä "100 fiksua arjen tekoa" voi lukea käytännönvinkkejä lisää. Lähes 70 prosenttia kasvihuonekaasuista johtuu meistä ja meidän elintavoista, joten meilläpä on hulppea joukko mahdollisuuksia vaikuttaa kuluttajina. Erityisen ylpeitä me voidaan täällä Suomessa olla siitä, että meillä on vahva kunnostamisen ja huoltamisen traditio, joka monesta muusta maasta puuttuu. Pidetään siitä kiinni, eikö?

Torin kaltaisten toimijoiden ilmastovaikutusten nettopositiivisuus on hyvä kannustin vertaiskauppapalveluiden käyttöön uustuotannon pullauttaman romppeen sijaan.  Käytetyn tavaran kauppa vähentää selkeästi CO2- päästöjä. Kansainvälisen verkkokauppajätti Schibsted Media Groupin kasaama tutkimus vastuullisen kuluttamisen ja ympäristöhankkeen tematiikassa antaa Second Hand Effect tutkimushankkeesta varsin positiivisia tuloksia. Tutkimuksen mukaan vertaiskauppa säästää Suomessa 140 000 tonnia CO2- päästöjä vuosittain eli New York- Helsinki välillä 140 000 lennätettyä meno-paluu matkustajaa vuodessa. Hirmuisen raflaava luku ja hienoltahan se näyttää vaikka toki tutkimuksen data-analyysistä voi hieman napauttaa oletusten pohjalta simppeliksi vedettyjen laskutoimitusten osalta sekä siitä, että isoin positiivinen vaikutus tulee käytettyjen autojen myynnistä.

Tulos on siltikin sitä nettopositiivista ilmastonmuutoksen vinkkelistä. Suomen Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen toi hienosti esille tutkimuksen vajaavuutta, mutta myös sitä, että nykyään yhä vieläkin mitataan vain kaasuluonnonvarojen käyttäytymistä, mutta samalla lailla voisi mittaroida myös veden sekä kiinteiden luonnonvarojen käyttöä. Nämä, kun Second Hand Effect- tutkimuksen tuloksiin vielä soluttaisi perusteellisemman tutkimuksen pohjalta luoduin vakioiduin kertoimin tasattuna, niin saisi varsin mielenkiintoista dataa ja positiivisen puolella oltaisiin entistä tiukemmin ja esim autoilmoittelun päällekkäisyys eri kanavissa rajattaisiin pois.

Yritysten tuottamien raporttien ja vastuullisuuslaskelmien kriittistä tarkastelua tarvitaan ja sellainen liiketoiminnan paljon rakastamaa höttöä on hyvä vähän pyyhkiä kämmensyrjällä sivuun. Vaikkakin kaikelle tälle on ihan oikeutuksensa ja tarpeensa puhutellakseen suurta yleisöä ja ohjatakseen käyttäytymisen muutosta. Siinä pelissä Kokonaisen mielestä kaikki on sallittua, kunhan vain toimintatavat kokonaisuudessaan kehittyvät parempaan. Pääasia, että joku avaa pelin, lähtee laatimaan mittareita ja keräämään dataa.

Tavarahankinta vain yksi muiden joukossa

Muutamia tärkeitä pointteja nostaisin Nissisen puheenvuorosta esiin. Pohjustus oli loistava, asiat on hyvä pistää mittakaavaan ja muistaa, että tämmöisten tavarahankintojen osuus ilmastovaikutuksissa tulee kuitenkin aina liikenteen, asumisen ja ruuan sekä ruuantuotannon jälkeen. Enemmän vaikutusta yksittäisessä kotitaloudessa saa vaihtamalla energiamuotoa ja kiinnittämällä huomiota asumiseen sekä liikkumiseen ja vaihtamalla kasviruokavalioon hävikkiä välttäen.

Kuitenkin Sitran Matti Aistrich kertoi, että jos kuluttaja ostaa kaiken tavaran käytettynä vuoden ajan laskee se ilmastosoppaa henkilön osalta 16% verran. Sama vaikutus saadaan yhden omakotitalon lämmityksen muuntamisella maalämpöön, joka puolestaan yksityishenkilöltä ei investoinnin suuruuden vuoksi aina onnistu. Aistrichin mukaan sekasyönnistä kasviruokavalioon siirtymisen vaikutus on positiivisen puolella 9 prosentin osuudella. Tästä luvusta ja siihen päätymisestä olisi kutkuttavaa päästä keskustelemaan.

SLL:n Nissinen sai sydämeni yhtyessään kantaani rationaalisen kuluttajan harhasta. Emme me kuluttajina oikeasti tee valintojamme mitenkään rationaalisesti vaan ihan yhtälailla ovat hyvät tarinat tärkeitä ja ostokäyttäytymistä ohjaa monimutkainen sekametelisoppa, jossa vastuullisuus on vain yksi luumu kiisselin joukossa.

Tori.fi kaltaiset toisen käden kauppapaikat ovat tärkeitä ja tekevät hyvää, kunhan siitä ei tule kierre, jossa konmaritetaan joka toinen kk ja joka toinen hankitaan uutta tilalle. Tässäkin piilee riskinsä, mutta vastuullisen kuluttajan aarreaittana ja hyvänkepeän omantunnon lähteenä Tori.fi toimii helppokäyttöisyydessään ja volyymissään. Sinne siis Second Hand kaupoille tavaroiden elinkaarta pidentämään. Kyllähän te tiiätte, että tavara tykkää, kun sitä käytetään ;)

Kokonaisen sydäntä lämmittää tällaiset keskustelunavaukset ja asioiden uudenlainen tutkailu yritysten taholta vaikka tiedämme, että työtä riittää vielä. Se mitä vaikkapa sinä voit tehdä on ryhtyä hybridikuluttajaksi ja ottaa jotain tarvitessasi hankintatapojen joukkoon käytetyn, lahjoitetun, vaihdetun ja saadun tavaran mahdollisuuden. Belk 1988 Journal Of Consumer Research lehdessä julkaistun artikkelin, Posessions and the Extended Self, mukaan "we learn, define and remind ourselves of who we are by our posessions". 

Olemme tavaroiden kanssa hieman omituisia joskus ja jotkut tarvitsemamme tuotteet saattavat tuntua vastenmielisiltä hankkia käytettyinä, mutta se on juttu minkä vastustus vähenee harjoittelemalla ja perustelemalla itselleen valintansa parhautta. Olemme sitä mitä omistamme ja tavaramme ovat osa identiteettiä kertoen meistä tarinaa. Käytetty tavara kertoo mielestäni, että sen hankkija on ajatteleva ja vastuullinen. Ei hassumpaa imagon rakentamista, vai mitä tuumit? Suhtautumistaan voi lähteä muuttamaan vaikka ynnäilemällä omaa hiilijalanjälkeä, jospa se antaisi pontta käyttäytymismuutokselle.

- Aino

Kiitokset Tori.fi aamiaiskutsusta, teksti tehty Hävikkiravintola Loopin loihtiman aamiaisen voimalla Artec 2nd Cycle Pikku Robertinkatu 4-6 auki to-pe-la. Mukana Suomen Luonnonsuojeluliitto sekä Sitra.

Aatosten joustamattomuus

Tämä on nyt Kokonaisen blogielon toinen kerta, kun olen muuttotilanteessa. Uudessa kodissa, uudenlaisessa arjessa ja taas on kaikki vähän hakusessa. Asiat etsivät paikkaansa. Kierrätyspisteet toisenlaisia ja sijoittuvat muualle, matkat taittuvat toista reittiä, kodista ei löydykään samoja vempeleitä ja tarpeita kuin aiemmin ja uunikin on suoraan sanottuna sen verran paska ettei siinä tee mieli väsätä mitään aiemmin hyväksi hiottua ilmastoystävällistä ruokalajia. 

Kaiken keskellä ei edes oikein jaksaisikaan. Huomaan helpottavani arkea livauttamalla juustopaketin ja valmispinaattilettuja ostoskoriin ilman, että kassalla tai kotona tunnen minkäänlaista omantunnon pistosta. Tai no, mitä mää yritän.. kyllä se tuntuu ja siksi siitä pitää päästä saamaan hyväksyntää täältä blogilukijoiden keskuudesta. Minkä hiton takia siitä nyt muuten olisin maininnut. 

Selityksenä minulla on nuo lapset. Väsyneenä ei jaksa kitinää ja riehuntaa vaan on mukavampi sulkea suu juustolla. Melkoisen vastenmielistä, mutta niin inhimillistä. Tätä taitoa oppii harjoittamaan jokainen vanhempi tyylillään.

Tämän päiväinen ahaa elämys liittyy ehdottomuuteen. Siihen miten olisin voinut olla tuossakin kauppatilanteessa ehdoton ja ottaa vastaan napinat lapsiltani myöhemmin tai olisin innovatiivisesti keksinyt jonkun vegaanin ja muovittoman vaihtoehdon, jos olisi yhtään enempää ollut napsuja kiireen keskellä. Ehdottomana olisi ollut jopa helpompaa, sillä silloin ei olisi tarvinnut selitellä kenellekään, että on vain ihminen.

"Ehdottomuus heijastelee omaa epävarmuuttamme" 

- Kokonainen

Huomaan, että ehdottomuus astuu kuvaan silloin, kun pelkään etten olekaan enää sitä mitä kuvittelen itseni olevan ja minun täytyy pitää siitä kiinni kynsin hampain. Haluan olla muoviton, vegaani ja ympäristöystävällinen vaihtoehto, mutta lipsuessa koen, että menetän palan ideologiaani ja sieluani. Miten sitä määrittelee itsensä, jos onkin vain puolet vuodesta muoviton tai käy salilla keväisin, opiskelee, mutta ei ole läsnäoleva juuri nyt? Olo tuntuu epämääräiseltä ja silloin ehdottomuudesta löytyy turvaa. Mutta mikä on se turvapaikka mikä sieltä löytyy ja mitä vastaan? 

Ehdottomuus heijastelee omaa epävarmuuttamme. Se pitää päämme selvänä kohti sitä ideaalia, joka on meille tärkeä, mutta jonka pelkäämme menettävämme, jos joustamme jossain kohden. Kenties sitä voi ajatella identiteetin häilymiseksi hetkissä. Sitä emme halua kokea, sillä se on inha tunne joutua ristiriitaan itsemme kanssa tai pohtimaan itsemäärittelyitämme uusiksi. Siksi ehdottomuus on todellakin turvasatama. Sinne ankkuroidessa ei tarvitse miettiä, pähkiä, ei joustaa ja voi jopa kääntää oman epävarmuutensa muita kohden torpedoimalla toisen kylkeen.

Tämä mekanismi ei päde pelkästään itseni kaltaisilla ituhipeillä vegaaneilla ja muilla zerowaistaajilla vaan on liitännäinen kaiken ehdottomuuden kanssa. Tulee mieleen sanonta "on a high horse". Ollaan siellä hevosen selässä ehdottomuutemme kanssa hieman toisia ylempänä, ettei tarvitsisi kokea epävarmuutta omasta inhimillisestä toiminnasta ja siitä miten muut sen ottavat. Ehdottomuus on defenssi. Joustavuus ihmiselossa hyve.

- Aino

Elämä on ihmeellinen seikkailu

Onpa jotenkin vaikeaa. Haikean vaikeaa. Muuttolaatikot ovat kulkeutuneet omaan kotiin. Prinsessojen kanssa ollaan asettauduttu opettelemaan arkea vain meidän kolmen naisen kokoonpanolla. Leppoisissa tunnelmissa, aikuisten välit selvitettyinä ja hyvässä hengessä. Kuten aina. 

Asiat jatkavat matkaansa omalla painollaan, tuttu vanha juonikuvio löyhästi rinnalla jolkutellen, mutta siltikin kaikki niin toisin. Kokonainen Elämä kaipaa edelleen kulkijaansa edessä päin, mutta siintää jo kenties askelen lähempänä kuin odotinkaan. Melkein jopa käsikosketeltavana tuossa noin katsetta paossa. 

Kokonaisen tunne etsiytyy paikoilleen sydänalaan tavaroiden siirtyessä paikoilleen ja omien jalkojen kantaessa. Mikäpä tässä on ollessa ja öllötellessä. Elämä ei ole vakavaa, se on jännittävä seikkailu ja olen onnekas, että se seikkailu yhä edelleen vetää minua mukaansa täysillä. 

Syksy saa tulla, pestään villasukat kesän jäljiltä talvikäyttöön ja vedetään myssy tiukemmin korvien suojaksi. Pihoilta ja poluilta saa värikylpyä, tarpeen tullen pesiydytään kaakaon voimin prinsessaluolaan ja mietitään uusia kujeita.

- Aino