tiistai 10. lokakuuta 2017

Aatosten joustamattomuus



Tämä on nyt Kokonaisen blogielon toinen kerta, kun olen muuttotilanteessa. Uudessa kodissa, uudenlaisessa arjessa ja taas on kaikki vähän hakusessa. Asiat etsivät paikkaansa. Kierrätyspisteet toisenlaisia ja sijoittuvat muualle, matkat taittuvat toista reittiä, kodista ei löydykään samoja vempeleitä ja tarpeita kuin aiemmin ja uunikin on suoraan sanottuna sen verran paska ettei siinä tee mieli väsätä mitään aiemmin hyväksi hiottua ilmastoystävällistä ruokalajia. 

Kaiken keskellä ei edes oikein jaksaisikaan. Huomaan helpottavani arkea livauttamalla juustopaketin ja valmispinaattilettuja ostoskoriin ilman, että kassalla tai kotona tunnen minkäänlaista omantunnon pistosta. Tai no, mitä mää yritän.. kyllä se tuntuu ja siksi siitä pitää päästä saamaan hyväksyntää täältä blogilukijoiden keskuudesta. Minkä hiton takia siitä nyt muuten olisin maininnut. 




Jane Austenmaisen kohtelias ja hillitty




Selityksenä minulla on nuo lapset. Väsyneenä ei jaksa kitinää ja riehuntaa vaan on mukavampi sulkea suu juustolla. Melkoisen vastenmielistä, mutta niin inhimillistä. Tätä taitoa oppii harjoittamaan jokainen vanhempi tyylillään.

Tämän päiväinen ahaa elämys liittyy ehdottomuuteen. Siihen miten olisin voinut olla tuossakin kauppatilanteessa ehdoton ja ottaa vastaan napinat lapsiltani myöhemmin tai olisin innovatiivisesti keksinyt jonkun vegaanin ja muovittoman vaihtoehdon, jos olisi yhtään enempää ollut napsuja kiireen keskellä. Ehdottomana olisi ollut jopa helpompaa, sillä silloin ei olisi tarvinnut selitellä kenellekään, että on vain ihminen.


"Ehdottomuus heijastelee omaa epävarmuuttamme" 

- Kokonainen



Huomaan, että ehdottomuus astuu kuvaan silloin, kun pelkään etten olekaan enää sitä mitä kuvittelen itseni olevan ja minun täytyy pitää siitä kiinni kynsin hampain. Haluan olla muoviton, vegaani ja ympäristöystävällinen vaihtoehto, mutta lipsuessa koen, että menetän palan ideologiaani ja sieluani. Miten sitä määrittelee itsensä, jos onkin vain puolet vuodesta muoviton tai käy salilla keväisin, opiskelee, mutta ei ole läsnäoleva juuri nyt? Olo tuntuu epämääräiseltä ja silloin ehdottomuudesta löytyy turvaa. Mutta mikä on se turvapaikka mikä sieltä löytyy ja mitä vastaan? 

Ehdottomuus heijastelee omaa epävarmuuttamme. Se pitää päämme selvänä kohti sitä ideaalia, joka on meille tärkeä, mutta jonka pelkäämme menettävämme, jos joustamme jossain kohden. Kenties sitä voi ajatella identiteetin häilymiseksi hetkissä. Sitä emme halua kokea, sillä se on inha tunne joutua ristiriitaan itsemme kanssa tai pohtimaan itsemäärittelyitämme uusiksi. Siksi ehdottomuus on todellakin turvasatama. Sinne ankkuroidessa ei tarvitse miettiä, pähkiä, ei joustaa ja voi jopa kääntää oman epävarmuutensa muita kohden torpedoimalla toisen kylkeen.

Tämä mekanismi ei päde pelkästään itseni kaltaisilla ituhipeillä vegaaneilla ja muilla zerowaistaajilla vaan on liitännäinen kaiken ehdottomuuden kanssa. Tulee mieleen sanonta "on a high horse". Ollaan siellä hevosen selässä ehdottomuutemme kanssa hieman toisia ylempänä, ettei tarvitsisi kokea epävarmuutta omasta inhimillisestä toiminnasta ja siitä miten muut sen ottavat. Ehdottomuus on defenssi. Joustavuus ihmiselossa hyve.


- Aino

2 kommenttia:

  1. Kaikenlaisten ideologioiden toteuttajat poikkeuksetta julistavat samaa ilosanomaa ympärilleen. Varmasti juuri buustatakseen omien valintojen mielekkyyttä itselle ja vaikka koko universumille. Ehdottomuus ja määrittelyn tarve ovat asioita, jotka haluan oppia omasta elämästäni minimalisoimaan. ”Joka huutaa koviten, pelkää eniten.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teemu kommentista :)

      Jäin todella pohtimaan tuota "määrittelyn tarvetta". Se on varmasti tarve, mutta sen rinnalle herää mun mielestä tässä ajassa myös tarve pyrkiä pois jäykistä määrittelyistä. Eihän ihmiset koskaan ole olleet puhtaasti vain jotain yhtä ja tiettyä vaan olemme omanlaisiamme kokoelmia meille tärkeistä asioista kaikki. Mä mietin, että onko tämä "määrittelyn tarve" syntynyt työkaluksi tähän aikakauteen missä kaikki täytyy saada nopeasti ja ihmissuhteet perustuvat usein molemminpuoliseen hyötysuhteeseen? Määritelmät itsestämme ja toisistamme ovat kuin CV, jonka avulla luotaamme sitä keneen tutustumme ja keneen emme.

      Sääli, jos ajatukseni liippaa lähteltäkään totuutta..

      - Aino

      Poista

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3