Kuulumisten vaihtoa Helsinki City Marathonin Lotta Hanskin kanssa

Ajoitimme itsemme Helsinki City Marathonin reitille samaan paikkaan, Suomen Juoksutapahtumien tapahtumapäällikkö Lotta Hanski sekä minä. Paikka tapaamiselle valittiin Lehtisaareen, sillä reitti Munkkinimestä Lehtisaareen on juoksun kauneinta ja monimuotoisinta luontomaisemaa meren äärellä ahomansikoineen ja villivadelmineen.

Tällä reitinpätkällä ohikulkijat reagoivat nopealla palautteella maahan heitetyistä roskista heti juoksujoukon mentyä. Helsinki City Marathon on mukana Ekokompassi ympäristöjärjestelmässä ja sen myötä muun muassa roska-asiaan on pureuduttu entistä vankemmalla tahdolla ja taidolla.

Ensiaskeleet -aina ne hankalimmat

Kuten moni muukin ekoasioihin herännyt, niin myös Lotta miettii ajoittain "Mitä tällä kaikella tekemisellä on väliä, kun se tuntuu niin pieneltä". Verratessaan aikaansaannoksiaan muihin, ja vaikkapa Kokonaisen tekemisiin, "tuntuu tehtävää olevan vielä ylettömän paljon". Siihen en osannut oikein sanoa muuta kuin, että tähän omaan tilanteeseeni on päästy vuosien saatossa, työllä ja opiskelulla.

Keskustelu synnytti ahaa- elämyksen, joka on toistunut viime aikaisissa teksteissäni hyvinkin monella tavoin; painimme aivan samojen asioiden äärellä olimmepa yksittäisiä juoksijoita, kuluttajia, tapahtumanjärjestäjiä tai yrittäjiä. Joudumme kaikki aloittamaan jostain ja etenemään askel kerrallaan tutustuen juurta jaksaen oman toimintamme synnyttämiin ilmastovaikutuksiin, roskaan ja kehityskohteisiin.

Vastuullisuusasiat ovat meidän kaikkien opittavissa, mutta valitettavasti myös hyvin pitkälti oman mielenkiinnon varassa. Tämä asettaa meidät kaikki alussa hyvin nöyrään ja melkein musertavaan tilanteeseen, jossa ensin tajutaan kaikki se mikä on pielessä ja sitten kaiken pielessä olevan valtavuus ja vasta lopulta sinnikkyyden kautta käärimme hihamme ja lähdemme työstämään epäkohtia yksi kerrallaan.

Ekokompassi etenee hienosti, mitä sen jälkeen?

"Oppia on juoksun parissa kuitenkin tullut ja Ekokompassi sertifiointi meni läpi, silti parantamisen varaa on", Lotta toteaa. Ehkä vähän turhan vaatimattomasti nyt suhtaudutaan siihen mitä on saatu aikaan, sillä heti perään Lotta kertoo, että "tietotaitoa on lähdetty jakamaan myös muille urheilutapahtumille" ja sen Lotta näkeekin yhtenä tärkeimmistä tekijöistä näissä ekohommissa. 

"Esimerkiksi Kalevan kisat on mukana Ekokompassissa tapahtumakandidaattina ja muille urheilutapahtumille jaetaan Helsingin juoksutapahtumien kokemuksia. Tietysti toiveena on, että jatkossa tapahtumat hyötyvät toinen toistensa kokemuksista ja tekemisistä. Halua tekemiseen on valtavasti, mutta se on vaikeaa" summaa Lotta. Tietoa joutuu hankkimaan paljon, vihertyminen vaatii opiskelua. Kynnystä pitää madaltaa ja keskittyä alussa pieniin toteutettaviin tavoitteisiin, josta sitten lähteä askel askeleelta kohti kestävää juoksua. 

"Tapahtumien on haettava luvat ja noudatettava lakia normaalisti ihan nykyäänkin. Kuitenkin uskon ettei ainakaan isompia kumppaneita jatkossa saa ilman ympäristöohjelmaa ja sitoutumista vastuullisten tapahtumien järjestämiseen. Yrityksen sekä tapahtumien arvojen tulee mätsätä toisiinsa" kertoo Lotta tulevaisuuden kuvista.

Vihreä on suunta johon järjestöpuolen resurssiniukkuus myös ohjaa, usein nimittäin ekologinen vaihtoehto on myös se edullisin. "Kaikenlaista epäolennaista tai turhaa ei voi syytää tapahtumissa, sillä kaikki maksaa. Useimmat juoksutapahtumat ovat järjestöjen organisoimaa toimintaa, josta hyöty menee lajille ja urheiluseuroille" toteaa Lotta.

Työresurssit ovat myös niukalla, koska kyseessä on paljolti vapaaehtoistoiminta. Virheämmän linjan ottaminen antaa vapaaehtoisille uusia näkökulmia ja motivaatiota hommaansa, mutta myös uutta osaamista, joka on käytettävissä myöhemminkin harrastuksissa, kotona ja töissä. Tieto lisääntyy monella tasolla. Itsekkäästi tietysti toivon, että vastuullisuusasioiden taitaminen on "uusi musta", jolla aukenee kaikenlaisia mielekkäitä yhteistyökuvioita itsekullekin.

Lopulta tämä kaikki kuitenkin johtaa tilanteeseen, joka on win-win-win-win aivan kaikille tahoille; niin luonnolle, järjestäjälle, juoksijalle, alueen asukkaille, vapaaehtoiselle, kaupungille, imagolle, ituhipille, yhteistyökumppaneille, markkinoinnille kuin viestinnällekin, tuumaamme yhdessä Lotan kanssa.

 

 

Käytännön tasolla vastuullisuus on yksinkertaisia huomioita

"Konkreettisia oppeja on jäänyt käteen paljon", kertoo Hanski "ja usein ne kiteytyvät todella pieniin juttuihin, joita ei tule ajatelleeksi ennen kuin on itse tilanteessa".

"Helsinki City Runilla esimerkiksi opittiin, että roskisten sijoittelulla on todellakin väliä. Juomapisteestä 20 metrin päähän sijoitetut keräysastiat ovat aivan liian lähellä, koska juoksija kuljettaa mukiaan noin 120 metriä ja biojätteen kierrätys puolestaan on vietävä biojätteen luokse eli käytännössä sijoitettava tarjottavien banaanien viereen" luettelee Lotta.

Paljolti toiminta kehittyy ihan sillä, kun havahdutaan ymmärtämään mitä tämä kaikki vastuullisuus ja kierrätys ja muu konkreettisesti tarkoittaa. "Tässäkin tilanteessa ohjeistus oli tehty ennakkoon ja oikein, mutta toteutuksen valvonta on myös järjestettävä ja vastuutettava selkeämmin, sillä vapaaehtoisporukka ei välttämättä ole asiaan vihkiytynyt" Lotta ruotii tilannetta. "Tilanteiden muuttuessa on osattava reagoida nopeastikin ja mietittävä kaiken loppusijoitusta, kuten Helsinki City Runin maalialueelle saatujen lasisten kuoharipullojen kanssa opittiin. On mahtavaa saada yhteistyökumppaneita, jotka tarjoavat juoksijoille suorituksen päätteeksi palkinnon, mutta kokonaisuudessa on otettava huomioon myös lasisen lahjapullon kohtalo" jatkaa Lotta.

Pakka menee uusiksi hyvinkin pienistä seikoista ja valmiutta reagointiin on oltava. Ekoajattelun täytyy olla sisällä kaikissa kohdissa ja osallistujissa kautta linjan, että toimintaa saadaan kehitettyä jatkuvasti. "Ideoita ja mahdollisuuksia on edelleen paljon ja saatu kokemus pistää vain työskentelemään entistä enemmän vihreämpien tavoitteiden eteen" kertoo Lotta. Parannettavat kohdat pakottavat ajattelemaan ja toimimaan ja näin toiminta kehityy vaihe vaiheelta. 

Isoimpia toiveita ja tulevaisuuden näkymiä ovat yhteistyökumppaneihin liittyvät toiveet ja uudet mahdollisuudet, joita vihreiden arvojen mukaanottaminen on avannut. "Joillakin yhteistyökumppaneilla on hyvinkin tarkkoja vaatimuksia vastuullisuusasioissa ja siksi tämä voi hyvinkin avata mahdollisuuksia uudenlaisille yhteistyöprojekteille ja -tahoille, joilla on samanlainen arvopohja" pohtii Lotta.



- Aino


Kuinka juoksusi voisi olla askelen verran kestävämpi? -Lue vinkit.

Kestäväjuoksu kuvaussähellystä Lehtisaaren rannassa

Kokonainen on ollut kärpäsenä katossa seuraamassa Suomen juoksutapahtumien ja erityisesti Helsinki City Runin ja Helsinki City Marathonin matkaa kohti ekoisampia juoksutapahtumia. Me on puuhattu tapahtumapäällikkö Lotta Hanskin kanssa viherasioiden äärellä yhdessä jo kohta vuoden verran.

Käväisimme vaihtamassa pikaisia kuulumisia Lehtisaaren kauniissa maisemissa ja ottamassa muutama juoksukuva tulevia juttuja varten. Keskustelu oli kyllä mahtava, niin paljon on tapahtunut tässä vajaassa vuodessa ja aivan hirmuinen spurtti nyt viimeisen puolen vuoden aikana. Valokuvaajana kehittymisestäni en taida sanoa mittään, vaikka kieltämättä vuoden aikana blogikuvien kanssa on otettu melkoisia harppauksia. Eilen harpottiin kuitenkin juoksuaiheissa.

Kuunnellessani pitkästä aikaa Lottaa, puhui vieressäni yhtäkkiä kokemuksen madaltanut rintaääni. Varovaisesta, haluaisin ja toivoisin- mentaliteetista on tapahtunut huomattava siirtymä eteenpäin selkeisiin tavoitteisiin ja käytännön ratkaisuihin. Vastuullisuusprojekti ja Ekokompassi- ympäristöjärjestelmään mukaan lähteminen on selkeästi hionut tätä timanttia. Sen kuulee, että hommia on paiskittu ekologisuuden eteen, oppia kerrytetty ja toimenpiteitä viilattu, vaikkakin Lotan mielestä työmaata vielä riittää.

No, ainahan sitä riittää. Vaan turha vaatimattomuus pois, tsemppiä, jaksuhaleja ja yläfemmaa kaikelle sille mitä on jo saatu aikaan 😃🙌

Lue Kestävän juoksun tarinaa täältä näin.  ja vielä ehtii 12.8 juostavalle Marathonille, ilmoittautumiseen tästä. 

- Aino

Adidas Parley juoksukengät merien pyörteistä

Adidas Parley tekee juoksutossuja kierrätyskamasta kampanjoiden niitä yhdessä Parley TV:n kanssa. Parley on motivoituneiden luovien ihmisten, ajattelijoiden ja johtajien tila, jossa asiasta kiinnostuneet pääsevät ideoimaan ja toimimaan meriemme hyväksi.  Parley kertoo sivuillaan muovista osuvasti. 

"...plastic is a design failure, one that can only be solved if we reinvent the material itself. We all have a role to play in the solution.  Let’s invent our way out of this mess. Together"

Valtava määrä muoviroskaa päätyy vuosittain meriimme. Merivirtaukset ovat muodostaneet maailman meriin viisi jättimäistä, hitaasti liikkuvaa vesipyörrettä, joihin muoviroska keräytyy. Niille on annettu nimi Vortex. Suurin osa muovista pyörii näissä Vortexeissa, mutta merkittävä osuus huuhtoutuu myös rannoille. Pelkästään Pohjoisen Tyynenmeren Vortexissa pyörii yli 18 miljoonaa kiloa muovia.

Ongelma on kun muovi ei häviä mihinkään. Kerran valmistettu ja käytetty roipe jää lillumaan maanpinnalle ikiajoiksi hajoten vähitellen pienempiin ja pienempiin osasiin kulkien ja kerääntyen ravintoketjussa, maapallon asukkeja haitaten, ympäristöä saastuttaen.

Missään nimessä en kehoita etsimään uusia tennareita käsiisi, jollei sinulla ole semmoisille todellista tarvetta, mutta sen sijaan lenkille lähtö ei ole koskaan pahitteeksi ja kannatustaan Adidaksen kampanjaa kohtaan voi osoittaa lataamalla Runtastic juoksusovelluksen ja painumalla lenkille. Sää on nätti, sinne vain. Itsekin olen käynyt tässä viikon sisällä jo kahdesti!

Sitten seuraavalla kerralla, kun uusien juoksukenkien hankinta on ajankohtaista, kannattaa katsoa millaisia hienoja ekologisia vaihtoehtoja on olemassa. Teknologia tuo mukanaan mahdollisuuksia korjata tehtyjä virheitä ja mitä enemmän näille innovaatioille luodaan kysyntää, sitä enemmän kasvaa myös toivon mukaan tietoisuus. Toivottavasti kehittyvät myös teknologia, juoksumukavuus ja lenkkareiden kestävyys.


- Aino

"Water and air, the two essential fluids on which all life depends, have become global garbage cans."

— Jacques Yves Cousteau, Oceanographer

Kuvat Parley http://www.parley.tv/#fortheoceans

Muovit, mikromuovit, vesistöt, kuormat, taakat ja ahdistus.

Suomen Ympäristökeskuksen, SYKE:n melko tuoreessa Mikromuovit riski ympäristölle- koosteessa käsiteltiin mikromuovin ongelmia kansallisella tasolla. Ymmärrän hyvin miksi monet ihmettelevät muovivastaisuuttani Suomessa, mutta malttakaas hetki.

Minulle on sanottu lukuisia kertoja, että "eihän se ole Suomessa mikään ongelma". "Emmehän me" osallistu merien saastuttamiseen samalla tavoin kuin moni muu ulkomaankaveri. Kuljetamme pantilliset juomapakkaukset kiertoon yli 90% tarkkuudella ja käytämme muovikassit ynnä -pussit uudelleen sekäjätteen tiivistämiseen. Niinpä.

Melko yleisessä tiedossa toivottavasti jo on, että on olemassa kassien ja pussien lisäksi mikromuovia ja tiedetään, että sitä löytyy lisättynä mm kosmetiikasta kuorivien ja pesevien rakeiden muodossa. Silti on paljon tietoaukkoja tässäkin aiheessa. 

Linkkaamassani SYKE:n raportissa listataan mikromuovin ensilähteiksi ihan muoviteollisuuden raaka-aineena käyttämät pelletit, joita pääsee sellaisenaan vesistöön ennen kuin niistä edes tehdään yhtikäs mitään. Sanokaa ny, eikö tässä ole muka jotain mätää! Sitten tulevat teollisuuden käyttämät muoviset hiontarakeet, 3D tulostuksen mikromuovi ja vielä nuo aiemmin mainitsemani kosmetiikan ja hygieniatuotteiden sisältämät mikromuovit. 

Ensisijaisten lähteiden lisäksi mikromuovia syntyy sekundaarisista lähteistä lähinnä isomman eli makromuovin hajoamisen kautta. Muita lähteitä ovat tekstiilit ja liikenteen mikromuovipäästöt. Mikromuovia (microplastic) on kaikki alle 5mm kokoinen muovihitu, -jäte ja -pala ja tämä hajoaa edelleen nanopartikkeleiksi (nanoplastic). Tämän kokoinen muovisilppu on vesistössä monella tapaa haitallinen eikä sitä voi jäljittää saati sieltä poistaa. 

Sisäistäminen vaatinee pientä purkamista mikro-osasiinsa

Kuten ajatukseni, myös muovi hajoaa, mutta ei maadu. Se vain pilkkoutuu pienempiin ja pienempiin osasiin, jää lillumaan maan pinnalle tai pölisee pitkin katuja ja huuhtoutuu sadevesien mukana suoraan merenlahteen Helsingin edustalla. Lainataan vielä SYKE lähdettä, jonka mukaan Mechelininkadun ympäristö Helsingissä on Suomen liikennöidyintä aluetta ja arviolta siellä syntyy rengaspölyä noin 4-7 tonnia vuodessa. Siinä on melko paljon mikromuovia vapaasti säiden armoilla kulkeutumaan ihan minne lystää.

Vedenpuhdistuslaitoksissa talteen saadaan noin 99% mikromuovista. Jätevesien sisältämä mikromuovimäärä on huikea ja koska siitä valtaosa saadaan talteen on se kaikki jätevesistä eristetyssä lietteessä, jota kertyy vuosittain 150 000 kuivatonnia.

"Suomen lainsäädäntö ei edes tunne mikromuovia, joten tällä hetkellä jätevedenpuhdistamoissa syntyvän lietteen jatkokäyttö on mahdollista ympäristöön kohdistuvasta mikromuovikuormituksesta huolimatta" SYKE Policy Brief 21.3.2017

Siinä hieman sitä ongelmaa minkä kanssa pitäisi painia. Eri lähteiden; teollisuuden, kotitalouksien, liikenteen ja maatalouden, mikromuovipäästöjä ei systemaattisesti mitata, niistä ei tiedetä juuri mitään. Tiedetään, että sellaista on, sitä on paljon ja, että sillä on vaikutuksia maaperään ja eliöihin. 

Kuluttajina ehkä ymmärrämme, että joo, auton renkaat kuluvat. Olemme kokeneet sen käytännössä; kiroten maksaneet uusista renkaista hinnan ja vanhoista sakon. Kosmetiikan mikromuovista on ollut Yle.fi artikkelissa ja joku linkkasi Fasebookkiin. Linkkasin eteenpäin, koska ympäristötietoinen olen. 

Niin ja sitten on tämä yks hörhö bloggari, joka on puhunut jostain muovittomuudesta, mutta tää nyt on näitä foliohattutyyppejä kuitenkin, että ei koske minua ja meenpä tunkemaan synteettiset urheilukuteeni pesukoneeseen, koska ei nyt meiltä ainakaan irtoa mitään tekstiilin mikromuovia mihinkään jäteveden lietteeseen.

Paitsi, että muovia sisältävä tekstiili päästää jopa TUHAT muovihiukkasta veteen yhden pesukerran aikana, kertoo King`s Collegen professori Frank Kelly, (enkä vain minä). Kemia lehden 6/2016 juttu löytyy tästä. Tästä syystä hätyyttelen myös ihanan aktiivista suomalaista urheilukansaa miettimään näitä asoita.

Ilmastoinfojen, artikkelien, luonnontilan raporttien ja tutkimusten lukeminen antaa lisämotivaatiota arjen ekologisemman pyörittämisen tueksi. Se potkaisee takaisin raiteilleen, kun sellaista tarvitsee, mutta samalla se myös luo pientä kalvavaa ahdistusta ja huonoa omaatuntoa. Sellaista vaikeasti määriteltävää ja kuvailtavaa tunnetta siitä, että ei tee tarpeeksi ja ahdistaa, miten vaikeaa kaikki aina välistä on! Vaikka kuinka haluaisi elää ylevien aatteidensa mukaisesti, sopusoinnussa luonnon kanssa, jälkiä jättämättä.

Helposti voisi ajatella, että ahdistus on yksilön ominaisuus ja ken siihen syyllistyy on vaan niin herkkä ja potee sitä maailmantuskaa, mutta kun asiaa vääntää hieman eri kantille tarkasteltavaksi voikin kysyä, että miksi tämän pitää olla näin vaikeaa?

Hei haloo!! Miksi tämä on näin vaikeaa? 

Ei ihme etteivät kaikki tee ekologisia valintoja, ole niistä tietoisia ja elä kestävämmin päivittäisessä arjessaan. Tämä viherjuttu ei ole sisäänrakennettu vallitsevaan yhteiskuntaan ja kulutukseen. Siitä kertoo jo edellä esittelemäni sitaatti Suomen lainsäädännöstä. 

Valinnan vapaus on tässä suhteessa harha, ei meillä ole valinnan mahdollisuuksia läheskään kaikilla asuinalueilla, ei kaikissa tuotteissa tai palveluissa. Valinnanvapaus tarkoittaisi sitä, että kuluttajana voisin saada ekologisen tuotteen yhtä subventoituun ja edulliseen hintaan kuin ei-eettisenkin. Valinnan vapauden eläessä tuotteet olisivat rinnakkain lähikauppani hyllyllä, palvelut saatavilla samanlaisella vaivannäöllä ja panostuksella. Nyt valinnan vapauttani toteutan vain ja ainoastaan siinä, että olen valinnut vaikeamman polun. Olen valinnut kuluttamisen kautta vaikuttamisen, pääni aukomisen ja kivikkoisen tien.

Ja olenko valinnut lopultakaan? Se ettei pysty ummistamaan silmiään ja elämään enää entiseen tyyliin ei ehkä ole lopulta valinta. Se on jotain mitä en enää henkilökohtaisesti pysty tekemään. En nyt, kun tiedän tai ainakin luulen tietäväni.

- Aino

Lisää aiheesta, Ympäristö.fi/Ympäristöntila 2017

Helsinki City Marathon, kestävämpänä kuin koskaan!

Siivoaminen ei varsinaisesti ole sitä minkä vuoksi hakeudun metsään, mutta huomaan tekeväni sitä reissuillani yhä useammin. Roskien näkeminen luonnossa on masentavaa. Viime elokuussa työmatkallani minua kohtasi epämieluisa yllätys, josta intouduin kirjoittamaan narisevan vuodatuksen. Löysin itseni noukkimasta roskia maratoonareiden roskattua maisemareittini.

Koska "syylliset" oli sillä kertaa superhelppo yhdistää jätettyyn jälkeen, päädyin avautumaan asiasta suoraan Helsinki City Marathonin järjestäjälle, Suomen Urheiluliittoon. Sieltä minulle vastattiin enemmän kuin asiallisesti. Olin vastauksesta pöllämystyneen onnellinen ja kirjoitin anteeksipyytelevän sepostuksen avautumiseni jatkoksi. Homma sai uuden mahdollisuuden ja samalla sain minä!

Sähköpostikirjeenvaihdon myötä Suomen Urheiluliiton juoksutapahtumien koordinaattori Lotta Hanski kysyi, että lähtisinks mää heidän matkalle mukaan, viemään Suomen suurimpia juoksutapahtumia kohti ekologisempaa suuntaa, kun mua näemmä nuo jutut kovasti kiinnostaa.

No minähän lähdin ja siitä sai alkunsa oma Kestävä juoksuni. Tänä juoksun nälkäisten, vihertävien tossujen vuonna 2017 sekä Helsinki City Run että Helsinki City Marathon on tarkoitus auditoida Ekokompassin standardien mukaisiksi ja hankkia tapahtumille sertifiointi. Pääsin kurkkimaan kuinka entistä parempia ja kestävämpiä juoksutapahtumia sorvataan!

Kestävä juoksu

Urheilutapahtumien ekologisuudessa luonnossa näkyvä roska on ongelma, mutta siivoaminen ei suinkaan ole ainoa tapahtumajärjeställe mahdollinen vihertoimenpide. Paljon muutakin tehdään, niin tapahtuman viestinnässä, yhteistyötahojen valinnassa sekä tapahtumassa myytävien ja esilläolevien tuotteiden vaatimusten kanssa. Tapahtumakansaa ja talkooväkeä voi valistaa ja sivistää. Aina on mahdollisuus tehdä asioita hieman ekologisemmasta vinkkelistä ja tämän vinkkelin tulisi olla mukana kaikessa toimessa ja toiminnassa tänä päivänä.

Ekokompassi sertifiointi on kattava ympäristöjärjestelmä, joka luotaa toiminnan ekologisia sudenkuoppia pohjautuen kansainvälisiin ympäristöjohtamisen standardeihin ja pohjoismaisiin ympäristöjärjestelmiin. Ekokompassi ohjelman myötä toimijataho, yritys tai tapahtuma sitoutuu kestävään kehitykseen.

On ollut huikeaa avartaa näkemystäni kestävyydestä ja ekologisuudesta tapahtumajärjestämisen saralla. Erityisen ylpeä olen niistä tavoitteista joissa Suomen Urheiluliiton juoksutapahtumat menevät vielä vaadittua pidemmälle, kuten pyrkivät lajittelemaan kaikki jätteensä vaikka ei tarvitsisikaan ihan niin tarkkaan <3

Olen kiitollinen päästessäni oppimaan ja kokemaan sitä miten toiminnan sisään rakennetaan ekologista ajattelua ja kuinka se tuo toimintaan myös uutta potkua.

Ekologisuus on sitä ettei tuhota, roskata tai jätetä negatiivisia vaikutuksia ympäristöön, luontoon tai ihmisiin. Olemme sitä mitä syömme, juomme ja hengitämme. Osasien summaa, me kaikki.

Vihreät arvot ja urheilu sopivat hienosti yhteen tukien toinen toistaan paremman ja terveemmän ympäristön muodossa. Olemme osa ympäristöä, osa luontoa. Tarvitsemme samoja elementtejä kuin luonto ympärillämme; puhdasta vettä, raitista ilmaa ja auringon säteitä otsonikerroksen suodattamana. Mielemme voi hyvin puhtaassa, vehreässä luonnonympäristössä ja kehomme tarvitsee liikuttamista toimiakseen hyvin.

Toimintakulttuurin muutos haussa

Tiedämme miten meidän tulisi syödä terveellisesti ja liikkua säännöllisesti. Samoin tiedämme monta muutakin asiaa, joita meidän tulisi tehdä, mutta jotka toistuvasti jäävät tekemättä niin kauan kunnes niistä tulee osa sisäistä automaatiota. Aivan kuten rakennamme hammaspesurutiineja ja pukeutumisrutiineja tulisi meissä olla sisäänrakennettuna myös ympäristöstä huoltapitäviä rutiineja.

Seuratessani eräänkin kerran lapseni jalkapalloturnausta huomasin, että sisäinen automaatio tai -rutiini puuttui. Roskiksen täytyttyä ensin yksi heitti roskan maahan, jonka jälkeen muut seurasivat perässä lopulta sotkien myyntikojun viereiset alueet. "No kun tuokin, niin minäkin" Homma olisi luultavasti ollut vältettävissä ihan vain sillä, että joku olisi muistuttanut, tyhmyyteen osallistumisen sijaan, oikeista toimintatavoista. Toiveena tietysti olisi, että kaavaa tarpeeksi pitkään toistettaessa jää huono toimintatapa vaihtoehtojen listalta lopullisesti pois.

Jo melko kattavaksi empiriaksi muodostuneesta ihmiskokeestani pääteltynä, homma ei toimi toisinpäin. Ei tahdo löytyä sitä "kun minäkin, niin tuokin" moodia.  Saan aivan yksin kerätä aamuisin ja iltapäivisin roskia lasteni koulumatkalta. Vaikka moni toimintaani vierestä töllistelee ja ihmettelee, ei kanssani siihen yhdy läheskään aina edes omat lapseni. Kaupunkiympäristössä vihreän osuus on sen verran kortilla, että sitä soisi suojeltavan kynsin hampain. Maassa pötköttelevän roskan noukkimiskynnys on korkea, kaikesta tiedostamisesta huolimatta.

Kollektiivisesti voisimme pistää pientä painetta asialle, mutta jotakuinkin laiskana tapauksena mielestäni helpointa olisi olla synnyttämättä jätettä ollenkaan. Seuraavaksi parhaana vaihtoehtona olisi tipauttaa roska, tienpientareen sijasta, sille varattuun astiaan, pussiin tai teleporttina toimivaan taskuun. Sieltähän roskat lähes maagisesti kulkeutuvat asiaankuuluvaan paikkaan ennen pesukonetta.

Henkilökohtaisesti olen edelleen ensimmäisen vaihtoehdon kannalla ja pääsisin vähimmällä, kun roskaa ei koskaan edes syntyisi.

ja ettei totuus unohtuisi

Juoksemaan en ole lupautunut sillä en tule Nike Pegasuksieni kanssa toimeen 7km pidemmillä hölkillä ja muutoinkin tekosyyt, idealismi sekä urputtaminen ovat enemmän heiniäni. Eivätkä tossut myyvästä nimestään huolimatta löydä sisäisiä siipiäni, mutta voin seurata juoksijoita Antilla. Ilkeissä päiväunissani vahdin haukkana ettei yksikään muovilipare päädy luontoon, kiusaten juoksijoita paheksuvilla ilmeilläni ja Anttia runksutellen ;P

Ympäristöasiat voivat olla kivoja, hauskoja, hyödyllisiä ja rentouttavia. Huolehtimalla ympäristöstämme voimme itsekin paremmin. Voimme purkaa stressiä luonnossa liikkuen, aiheuttamatta luonnolle stressiä. Aikuisina, tiedostavina esimerkkeinä, toimimme myös kasvukumppaneina luonnon ehdoilla, liittäen itsemme osaksi suurempaa kokonaisuutta.

"Meistä kukaan ei ole täällä yksin" on kenties maailman lohduttavin totuus. Sen tähden, mieti millaisen jäljen jätät.


- Aino

Helsinki City Run juostaan 13.5.2017 ja Helsinki City Marathon 12.8.2017

Kuinka juoksusi voisi olla entistä kestävämpi

Muutama äkäseen mietitty vinkki juoksun ystävälle:

• Kestävä ja pestävä juomapullo tai vaikka silikonikuksa lenkille mukaan. Kertakäyttöiset muovipullot ovat maailmanlaajuinen ympäristökatastrofi.

• Omat shampoot ja saippuat mukaan mieluiten paloina, ilman pakkauksia. Majapaikan pikkuputelit kannattaa jättää rauhaan eikä lisätä niiden kysyntää. Kosmetiikassa ekologiset vaihtoehdot kuormittavat ympäristöä vähemmän.

• Kangaslaastarit ja teipit sekä siteet maatuvat. Muoviset vaihtoehdot eivät maadu eivätkä ole haavan, hiertymän tai rakon paramisen kannalta hyviä vaihtoehtoja vaikka paketissa kuinka lukisi "hengittävä". Vihreämpänä vaihtoehtona esim Sorbact.

• Kasvipohjaisia lisäravinteita urheilevalle. Joitain löytyy myös bulkkina eli omaan astiaan ostettavana vaihtoehtona. Kasvipohjaisella ruokavaliolla on paljon hyviä terveysvaikutuksia ja pienempi kuorma ympäristölle. Tutustu vaikka Kasviproteiini.fi sivustolla aiheeseen.

• Urheiluvaatteet ja muut tarvittavat releet kannattaa pyrkiä käyttämään loppuun asti. Korjata sekä huoltaa hyvin. Opetella poistamaan hajut ekologisilla vaihtoehdoilla, esim. etikalla, soodalla tai Epsom- suolalla. Kikkoja ja konsteja on vaikka millä mitalla. Tarjolla on myös kierrätyskuidusta valmistettuja urehiluvaatteita. Ihan alkuun voi myös rehellisesti miettiä, että kuinka monet vermeet aidosti tarvitsee? Olisiko mahdollista hankkia kierrätettyjä vaihtoehtoja? Usein hankitaan varusteita, jotka osoittautuvat omaan käyttöön puutteellisiksi. Yhden kerran lenkillä kokeilussa käynyt paita, trikoot tai liivit eivät ole pilalla, ei muuta kuin kiertoon vain. Kierrätä loppuunkulunut tekstiili oikein HSY:n ohjeilla.

• Mainos- ja ilmaiskrääsästä kieltäytyminen. Oikeasti! Onhan ne hirmuisen houkuttelevia ja yleensä on kivaa, kun saa jotain ilmaiseksi. Kannattaa silti harkita tarkkaan ja useimmiten kieltäytyä. Mainospulloja, -pusseja, -paitoja, -pantoja, -kampoja, -kyniä, -avainnauhoja, -lippiksiä jne ilmankin tulee toimeen vallan mainiosti eivätkä ne ole esineinä välttämättä arvoisiasi.

• Selaa aiheesta, lue ja innostu. Osallistu keskusteluun ja toiminnan kehittämiseen, ota puheeksi, jaa linkkejä ja vinkkejä. Suomen Liikunta ja Urheilu on laatinut kattavan ohjeistuksen Urheiluseuran ympäristöopin perusteista. (SLU:n slogan, Kokonaisten ihmisten Suomi, myhäilytti mukavasti 😄)

Uusi mahdollisuus

Helsinki City Marathon vastasi lähettämääni roskapalautteeseen välittömästi. Vähän jopa hävettää, että tuli aiemmin niin kimpaannuttua sekä juoksijoihin, että pyörään.  Niinhän se meni lopulta pyöränkin kanssa, että uusintakierros oli aivan toista kuin ensimmäinen väsyneenä, nälkäisenä ja pimeässä poljettu ensimatka. Pyörä kastetaan ihan pian. Se jää perheeseen.

Ensinnäkin siitä maratoonarien ajattelemattomuudesta... 

 

Minulle vastattiin suitsait sukkelaan Suomen Urheiluliitosta, että marmattamani epäkohta on tiedossa ja kovasti pahoiteltiin yli kolmen tuhannen juoksijan puolesta, että aina ne geelipussit ym eivät löydä tietään matkan varrelle järjestettyihin roskapusseihin. Siivouspartiot kulkevat juoksureittiä usean päivän ajan juoksujen jälkeen ja roskat siivotaan kyllä. Sain myös kuulla (siis lukea), että moni kaupunkilainenkin on osallistunut vapaaehtoisesti siivoustalkoisiin! Mahtavaa aktiivisuutta ja maailmanparannushenkeä! 

Minulta jopa kysyttiin, missä pyöräilyreittini kulkee, että sinne saadaan väkeä tarkistamaan, että varmasti on puhdasta. Siis niin ihanaa, että meinaa itku tulla. Voin ihan hyvin fillaroida uudella mintunvihreällä elosalamallani mukaan siivoustalkoisiin.

Siitä pyörästä puheen ollen..

 

Siis tässähän nyt kävi niin, että käytiin kuitenkin vähän uudelleen kokeilemassa ihan tämän vajakkiperheen kesken (siis se osa meistä, kun ne kahta kotia reissaavat eivät ole täällä), että mikä siinä nyt niin muka mättää. Mies ylipuhui minut irtokarkkiostoksilla houkutellen uudelleen pyörän selkään.  Niin ne vain unohtui ne kitinät.

Siinä sitten selvisi yhdessä pähkäillessä, että satula oli 11cm liian matalalla, eikä vaihteistoa kuulu rääkätä vaihtamalla montaa vaihdetta kerralla, pitäen väliä polkemisessa, vaan silleen napsutellen yks kerrallaan samalla polkien. Niitä kaikkia namikoita ei myöskään painella hätäpäissään yhtä aikaa vaan käytännössä käytetään vain oikean käden puoleisia. 

"Melko idiootti" tuli tässä näin äkkiseltään mieleen. "Suorastaan toope" heti perään. 

Nämä olivat niitä juttuja mitä Tiiran Kimmo minulle Ison Omenan Intersportissa taisi kertoa. Onneksi mieheni oli mukana ja tallensi kaiken muistiinsa. Minun keskittymiskykyni ja energiat meni venkoillessa ja pullikoidessa uuden edessä. Olen hävettävän nahkea kaupoilla, mutta eipä se Kimmoa haitannut. Sieltä sitä tuli konkarilta semmoista faktaa tiskiin, että unohtui venkoilut ja pyörä lähti valmiiksi tuunattuna mukaan. 

Seuraa muutama pikku vinkki, jotka kannattaa ottaa huomioon uuden pyörän hankinnassa, ainakin jos sillä on tarkoitus oikeasti ajaakin. 

1. Hanki merkkipyörä. Sillä on kunnon takuu ja varaosia vielä takuuajan umpeuduttuakin.

2. Hommaa vinkit asiantuntijalta, asiantuntevasta liikkeestä, että saat oikeasti tarpeisiisi sopivan pyörän ja osaat käyttääkin sitä.

3. Urheiluun erikoistunut, palveleva liike palvelee myös ostoksen jälkeenkin. Saan viedä pyörääni Intersportiin säädettäväksi ja voin olla yhteydessä, jos tarvitsen jeesiä pyöräni kanssa. Siellä ratkotaan ongelmia yhdessä.

Minua on kiristänyt sekin, että ei ole päässyt salille, mutta nyt vihdoinkin se sali löytyi. Ihan hihat ja lahkeet palaen odotan, että pääsen taas hikitreenin kimppuun kasvattelemaan selkäkarvoja ;P On kuulemma täysin hajuton kuntosali. Se on kyllä melko paljon luvattu. Saatteleekohan ne minut kohteliaasti kohti ulko-ovea pienen puntin jälkeen, sillä minä kyllä haisen, kun treenaan? Ehkä meille haiseville on oma skunkkiaitaus takapihalla? Tämä on niin mielenkiintoista, että menen paikalle.

- Aino

Tänään matkalla vuodatus

Enpä tiedä miten vuodatukseni aloittaisin. Kyllä minä niin mieleni pahoitin.

Kaikki sai alkunsa, kun mies raahasi minut vihdoista viimein pyöräkauppaan. Suunnistimme Isoon Omenaan Intersportiin. Sieltä matkaan lähti viimeisen päälle opastuksen ja virityksen jälkeen Cresentin joku miljoona vaihteinen mintunvihreä elosalama. Tekniset tiedot ihan justiinsa hallussa..

Odotin työvuoron päättymistä ja fillarin selkään pääsyä into pinkeällä. Hypättyäni pyörän satulaan fiilikset lässähtivät. Tuntui kuin olisi lastenpyörällä ajellut. Jalkajarrujen puuttumattomuus, vaikka muuten ihan sikahienot jarrut tästä pelistä löytyykin, oli shokki. Enhän mää osaa!

Matkan tusersin suurin piirtein itkua, kun olin mennyt ostamaan kalliin pyörän, joka on ihan kamala ajaa. Miten tässä näin kävi?

Vannoin, että sillä romulla en aja enää metriäkään. Mikä pettymys. Niskat ja pää ei ole vielä koskaan tulleet noin kipeäksi pyöräilystä. Jaloissa ei tuntunut, en ollut kovin hengästynytkään. Ei tarvinnut edes mennä suihkuun. Tosin matkassa kesti 15min kauemmin, kuin normaalisti. Aika meni tapellessa niiden simpuran vaihteiden kanssa.

Reippaan viiden tunnin yöunien jälkeen kävin aamulla vanhan pyöräni vajan nurkalta. Ketjut oli näemmä taas tippuneet. Viritin ketjut takaisin paikoilleen ja polkaisin menemään kohti aamuvuoroa.

Miten erilainen vanha mummomallinen munamankelini onkaan. Tämä on mysteeri mihin haluan paneutua. Uuden Cresentin selässä katse suuntautuu alaspäin eikä ympäröivään maailmaan. Miljoonien vaihteiden omituinen ronksahtelu kuulosti siltä kuin pyörä hajoaisi alleni joka käänteessä.

Aamulla vanhalla mummopyörällä fillaroidessani tunnelma oli hyvin erilainen. Näin lähes mustan, nuoren oravan. Oletan, että se oli nuori, kun se oli niin pieni ja kiiltäväturkkinen. Näin nuoren harakan, joka oli hyvin pomppuisa tapaus ja jänis saatteli minua hetken matkaa. Kettukin juoksi tien poikki valkoinen hännänpää ojollaan. Varpuset pelästyivät puuskutustani ja pyrähtivät parkkeeroidun auton alta lentoon etsien seuraavaa autonalusta.

Tunnelma muuttuu

Osan matkasta kokeilin ajella enemmän uuden pyöräni mukaisessa ajoasennossa selkä pitkällä eteenpäin nojaten katse kadussa. Käsittämätöntä mitä näin, kun katseeni suuntautui alaviistoon maisemasytkyttelyn sijaan. Monen kilometrin matkalla muovisilppua!

Ihmettelin ensin, että mikä hiton villitys tämä nyt on. Sitten tajusin, että seassa oli kertakäyttökuppia ja muovisilpun lisäksi pakkauksia joissa luki, että Maxim ja Dextral ja sen sellaista. Saatanan maratoonarit tai hölkyttelijät on pilannu mun merenrantareitin! Maailman meriin syydetään jo muutenkin muovia yli 500 tonnia joka tunti.

Eihän tuolleen voi tehdä. Vaikka olisi kuinka kiire siinä juostessa niin ei sitä pitäis muovia tai mitään muutakaan roskaa viskoa sinne luontoon. Parantaako se muka jotenkin sitä suoritusaikaa, kun sen roskan oikein tehokkaana nakkaa menemään?

Muutama sata juoksijaa näemmä roskaa ihan possuna. (tais olla Helsinki City Marathonilla enemmänkin kuin sata). Järjestäjien hanskassa pitäisi olla näiden juttujen huomiointi. Onko tämä nyt mitään hyvää mainosta tapahtuman pääsponssillekaan? Voin sanoa, että hieman hävetti, kun aasialaisturistit ihmettelivät niitä roskia odottaessaan bussia.

Keräsin osan roskista ja raijasin roskiin. Siinä hommassa vierähtäisi kyllä jokunen tovi vaan ei hätää siellä ne lojuu vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Voi, että syletti. Vihainen naama tähän. Näkisittepä miten irvistelin polkiessani. Onneksi tuli se kettu ja "hitto mitä paskaa" vaihtui "voi, että miten ihana" huokauksiin.

Tämän kaiken minä näin pyöräni selästä. Aurinko sarasti siellä meren yllä. Kaunis aamu, enteili sadetta, mutta ei kerennyt viskoa vettä niskaani ennen kuin ehdin perille. Mummopyörän jäljiltä pakarat hieman kipuilivat ja otsasuonet pullistelivat hikikarpaloiden seassa. Nyt on asiafiilis!

Liikunta on mahtavaa, siitä tulee hyvä fiilis ja parasta se on täällä meillä Suomessa, puhtaassa raikkaassa luonnossa. Kehostaan hyvin huolta pitävien luulisi ymmärtävän miten onnekkaassa asemassa me ollaan. 

Pidetääs asiantila semmoisena jatkossakin!



- Aino