Uusi mahdollisuus

Helsinki City Marathon vastasi lähettämääni roskapalautteeseen välittömästi. Vähän jopa hävettää, että tuli aiemmin niin kimpaannuttua sekä juoksijoihin, että pyörään.  Niinhän se meni lopulta pyöränkin kanssa, että uusintakierros oli aivan toista kuin ensimmäinen väsyneenä, nälkäisenä ja pimeässä poljettu ensimatka. Pyörä kastetaan ihan pian. Se jää perheeseen.

Ensinnäkin siitä maratoonarien ajattelemattomuudesta... 

 

Minulle vastattiin suitsait sukkelaan Suomen Urheiluliitosta, että marmattamani epäkohta on tiedossa ja kovasti pahoiteltiin yli kolmen tuhannen juoksijan puolesta, että aina ne geelipussit ym eivät löydä tietään matkan varrelle järjestettyihin roskapusseihin. Siivouspartiot kulkevat juoksureittiä usean päivän ajan juoksujen jälkeen ja roskat siivotaan kyllä. Sain myös kuulla (siis lukea), että moni kaupunkilainenkin on osallistunut vapaaehtoisesti siivoustalkoisiin! Mahtavaa aktiivisuutta ja maailmanparannushenkeä! 

Minulta jopa kysyttiin, missä pyöräilyreittini kulkee, että sinne saadaan väkeä tarkistamaan, että varmasti on puhdasta. Siis niin ihanaa, että meinaa itku tulla. Voin ihan hyvin fillaroida uudella mintunvihreällä elosalamallani mukaan siivoustalkoisiin.

Siitä pyörästä puheen ollen..

 

Siis tässähän nyt kävi niin, että käytiin kuitenkin vähän uudelleen kokeilemassa ihan tämän vajakkiperheen kesken (siis se osa meistä, kun ne kahta kotia reissaavat eivät ole täällä), että mikä siinä nyt niin muka mättää. Mies ylipuhui minut irtokarkkiostoksilla houkutellen uudelleen pyörän selkään.  Niin ne vain unohtui ne kitinät.

Siinä sitten selvisi yhdessä pähkäillessä, että satula oli 11cm liian matalalla, eikä vaihteistoa kuulu rääkätä vaihtamalla montaa vaihdetta kerralla, pitäen väliä polkemisessa, vaan silleen napsutellen yks kerrallaan samalla polkien. Niitä kaikkia namikoita ei myöskään painella hätäpäissään yhtä aikaa vaan käytännössä käytetään vain oikean käden puoleisia. 

"Melko idiootti" tuli tässä näin äkkiseltään mieleen. "Suorastaan toope" heti perään. 

Nämä olivat niitä juttuja mitä Tiiran Kimmo minulle Ison Omenan Intersportissa taisi kertoa. Onneksi mieheni oli mukana ja tallensi kaiken muistiinsa. Minun keskittymiskykyni ja energiat meni venkoillessa ja pullikoidessa uuden edessä. Olen hävettävän nahkea kaupoilla, mutta eipä se Kimmoa haitannut. Sieltä sitä tuli konkarilta semmoista faktaa tiskiin, että unohtui venkoilut ja pyörä lähti valmiiksi tuunattuna mukaan. 

Seuraa muutama pikku vinkki, jotka kannattaa ottaa huomioon uuden pyörän hankinnassa, ainakin jos sillä on tarkoitus oikeasti ajaakin. 

1. Hanki merkkipyörä. Sillä on kunnon takuu ja varaosia vielä takuuajan umpeuduttuakin.

2. Hommaa vinkit asiantuntijalta, asiantuntevasta liikkeestä, että saat oikeasti tarpeisiisi sopivan pyörän ja osaat käyttääkin sitä.

3. Urheiluun erikoistunut, palveleva liike palvelee myös ostoksen jälkeenkin. Saan viedä pyörääni Intersportiin säädettäväksi ja voin olla yhteydessä, jos tarvitsen jeesiä pyöräni kanssa. Siellä ratkotaan ongelmia yhdessä.

Minua on kiristänyt sekin, että ei ole päässyt salille, mutta nyt vihdoinkin se sali löytyi. Ihan hihat ja lahkeet palaen odotan, että pääsen taas hikitreenin kimppuun kasvattelemaan selkäkarvoja ;P On kuulemma täysin hajuton kuntosali. Se on kyllä melko paljon luvattu. Saatteleekohan ne minut kohteliaasti kohti ulko-ovea pienen puntin jälkeen, sillä minä kyllä haisen, kun treenaan? Ehkä meille haiseville on oma skunkkiaitaus takapihalla? Tämä on niin mielenkiintoista, että menen paikalle.

- Aino