Siedätyshoito tuotti tuloksia

Eilen oli Ison Omenan avajaiset Espoossa. Sinne piti avautua metro, mutta sillä vielä kestää. Avajaiset pidettiin kuitenkin :) 

Eksyin sinne poikasien perässä. Menivät tubettajia katsomaan. Ahdisti lähteä, siellähän voisi olla vaikka ihan hirveästi väkeä :D

Olihan siellä. Melko kamala ryysis. Jonot kaikkialle, vaikkapa eipä minulla mitään jonotettavaa ollut. Kävin pyörähtämässä vasta avatussa Ruohonjuuressa ja totesin, että ei minulla ole mitään ostettavaa. 

Wc- harjan olisin voinut ostaa, jos olisi puinen tullut vastaan, mutta ei ollut semmoista. Ei ollut Punnitse & Säästä- liikkeessäkään. Muita luomuekohippiaate- kauppoja ei tullut vastaan. Ehkä siellä on muitakin.

Punnitse&Säästässä oli ylipäänsä hiljaisempaa ja seesteisempää joten tietysti jäin suustani kiinni.

Me saatiin maistella Goodion kookosmaitojäätelöä. Sovittiin myyjän kanssa, että on ihan ok, jos tulen omine pusseineni ja purnukoineni ostoksille liikkeeseen. Jäätelöäkin voin ostaa omaan rasiaan. Mukava vastaanotto ja hyvä palvelu.

Goodiosta suklaavalmistajana sekä Goodion irtojäätelön inspiroivasta tarinasta löytyy paljon lisää.  Kurkata kannattaa, aiheesta jos toisesta, myös  Safkatutkan sivuja. Omaan makuuni suljahti kivasti mokka ja pojat tykkäsivät suklaasta.

Ostin punaisia linssejä ja Palmuston papupastaa. Ihan lemppari. Nyt lähtee kokeiluun chilin makuinen, kun viimeksi oli ihan sitä naturellia.

Palmuston pussista oli iloa muutossakin.

Käytiin kirjastossa ihmettelemässä. Ollaan varmaan melko tylsiä tapauksia. 

Kirjastosta lähti uuden kirjastokortin myötä matkaan myös luettavaa.

Moikattiin Myyrää!

Syötiin isoimman kossin kanssa Hanko Sushissa ja pienin kossikka kävi Hesessä, kun ei sushi nyt oikein uppoa. Sekin oli hirmuisen mukavaa ja leppoisaa.

Puikoilla syöminen alkaa olla esikoisellakin melko näpsäkästi hallussa.

Pyöräiltiin takaisin.

Lopultakaan minua ei ahdistanut yhtään. Se oli kyllä yllättävää, mutta taisinpa päästä jyvälle siitäkin, että miksi soljuin virran mukana zen munkkimaisella tyyneydellä. 

Minulla ei tarvinnut yhtään mitään. Siitä se rauha syntyi. Ei siitä, että sietäisin ihmismassoja jotenkin normaalia paremmin. En usko, että koskaan tulen nauttimaan ihmisvilinästä ja pölinästä. 

Minun ei vaan tarvinnut yhtään mitään.


Ei ollut puutetta mistään, ei tarvinnut löytää mitään, ei ollut muulla juurikaan väliä kuin, että on mahdollisimman mukava olla. 

On ollut aikoja jolloin minusta on tuntunut ostoskeskuksissa ja ostoksilla yleensäkin, että aika menee hukkaan jollei jotain löydy. Nykyään on mukavaa palata kotiin tyhjin käsin. 

Vaikka eihän sieltä tyhjin käsin kotiuduttu, vatsakin oli täynnä.

- Aino