Olen töihin, ja töistä, pyöräillessäni miettinyt, kenties osittain oivaltanutkin, että miksi ihmiset eivät mielellään lähde sekoittamaan pakkaa, kun ovat jonnekin juurtuneet. Tuttujen rutiinien, työkavereiden, työmatkojen, arjen, ystävien, tallin perälle piilotettujen tavaroiden, lasten, koulujen jne vaihtuminen, läpi möyriminen, muuttuminen, uudelleen järjesteleminen ja karsiminen on raskasta.
Muutos. Muutosvastarinta.
Jokin siinä muutosta vastaan pullikkoimisessa asuu jotenkin syvemmällä. Kaikki mitä tässä meillä on saatu aikaan on kohti parempaa ja kaikki ovat perheessämme innoissaan, mutta silti, siellä se pinnan alla on se muutosvastarinta.
Onko se laiskuutta? Sitä, kun ei jaksaisi työn ja arjen kanssa opetella enää yhtään uutta taitoa tai purkaa ensimmäistäkään laatikkoa. Ei kiinnosta selvittää, että mitkä ovat lähikaupan aukioloajat tai mikä katkaisin toimii mihinkin lamppuun. Ei tippaakaan hotsittaisi pähkäillä, että kuinka se uusi tiskikone nyt oikein toimikaan. Laiskuutta vai väsymystä?
Kenties se on pelkoa. Jos uusi ei olekaan yhtä hyvä kuin vanha? Hieman himmaillessa ja jarrutellessa pettymys näyttäytyykin ehkä vain pienen pienenä harmistuksena. Aina muutoksen mukanaan tuomat asiat eivät vie eteenpäin vaan vievätkin kehnompaan suuntaan. Harmitukset osaa ottaa ratkaistavina pikku juttuina, kun akut ovat edes jokseenkin latautuneet. Mitä väsyneempi on, sitä typerämmät asiat lävähtävät tajuntaan pettymyksinä eivätkä haasteina.
Kukapa haluaisi olla väsynyt, pettynyt ja katuva. Siksi kai välttelemme muutosta.
Elämän tarjotessa uusia tilaisuuksia tai mahdollisuuksia on kenties hyvä tehdä pieni välikartoitus ennen uuteen suuntaamista. Tuumin sellaista, että oma tunnetila ja jaksamisen taso vaikuttaa siihen, että kuinka muutoksessa tulee käymään. Jos vastarinta on jo valmiiksi suurta ja vahvaa niin ehkei tämä elämän esittelemä tilaisuus ole juuri nyt sinua varten.
Negatiivisella mielellä muutokseen lähtiessä varmemmin pettyy, sitähän sitä odottaa. Kyllä ne odotukset tavalla tai toisella toteutuvat, usko pois. Sen sijaan, jos jo alkuun on into pinkeällä ja hyvillä fiiliksillä kaikesta niin kyllä se kannattelee kaiken raskaankin ja vaikean ylitse. Odotukset toteutuvat tässäkin tapauksessa. Tämä on sitä psykologiaa käytännössä.
Mieti millä mielellä leikkiin lähdet, sillä sillä, jos millä on väliä.
- Aino
Mun täytyy myöntää että aiemmin en olisi yhtään ymmärtänyt mistä puhut, minulle muuttaminen on aina ollut mutkatonta, ennen ja jälkeen. Nyt kuitenkin kun mies väläytti muuttoa Pariisiin joksikin aikaa olin ensin ihan innoissani (enkä vähiten siksi että olisin voinut useampaan otteeseen kuukaudessa lentää Suomeen tapaamaan poikia) mutta sitten minulle tuli tenkkapoo, yhtäkkiä en halunnut enää alkaa tutkimaan uutta koulua tytöille tai tarkistaa asuntotarjontaa vaan mietin mielessäni että miksi nyt, kerrankin halusin vaan jatkaa siitä mihin täällä ollaan päästy. Tajusin ekaa kertaa kuinka paljon energiaa siihen uuden opettelemiseen ja asioiden tutkimiseen menee ja kuinka se kätevästi katkoo kaiken muun kehityksen joksikin aikaa enkä ollut valmis siihen just nyt. Haluan keskittyä ihan vaan päivittäiseen elämään:)
VastaaPoistaEhkä sinullakin on ollut niin paljon vakeita asioita katkomassa normaalia arkea että haluaisit vaan keskittyä normaalin arjen pyörittämiseen?
Onnea uuteen kotiin<3
Tuo pointti, että muutto katkoo kaiken muun kehityksen joksikin aikaa on kyllä täysi tosi. Se on ehkä ainoita harmituksia mitä tässä meidän muutossa nyt on ollut.
VastaaPoistaHarmittaa, kun tuntuu siltä, että karsimisprosessi ja kodin muovittomuus, zero waste hommat ym. tuntuvat vetävän takapakkia.
Tässä tohinan keskellä se totuus vasta paljastuu! Mukavasti meilläkin oli komeroiden perukoilla iso kasa turhaa roinaa, kierrätysjutut ja bulkkaus on ihan lapsen kengissä vasta. Onko tämä lopultakaan takapakkia vai vain karu reality check
En välttämättä tiedä mitä on "normaali arki". Uussuurperheen kolmivuoroa tekevällä opiskelevalla keikkalaisäidillä "arki" on kai just tätä.. :D
Kiitos onnentoivotuksista, täällä sitä riittää, mutta lisääkin mahtuu <3
Ehkä se että kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut, se asenne lopulta ratkaisee ja kärsivällisyys. Muutos vaatii just sen ajan mitä pitää ja sitä jos nopeuttaa niin tulee stressiä ja väsymystä. Tsemppiä uuteen kotiin.
VastaaPoistaKiitos Olga <3
PoistaOlisko se semmoinen inhimillinen heikkous meissä, että pettymys seuraa, kun kaikki ei menekään niin kuin ajatteli tai suunnitteli.
Tällä logiikallahan pessimisti perustelee suhtautumistaan asioihin; ei pety, kun ei odotakaan mitään. Harvemmin asiat menevät niin kuin sitä itse ennakkoon pähkii.
Vaan jollei koskaan odota tai vaadi mitään, niin miten sitä menee elämässään tai asioissaan eteenpäin?
Tämä muutoksen pähkiminen on mielenkiintoista. On ollut hauskaa kuunnella ihmisten tarinoita omista muutoksistaan, repäisyistä ja muusta. Erityisen antoisaa on ollut keskustella ihmisten suhtautumisesta tähän meidän repäisyyn. Huomaamattaan kertovat enemmän itsestään kuin arvaavatkaan :D
Olisko se ollut Tony Robbins, tai ennen häntä joku muu, joka sanoi, että muutos on varma, aina tulee olemaan muutosta tai muutoksia, mutta se, että onko muutos kehitystä, on itsestä kiinni. (saatan hyvinkin toistella itseäni, mutta tämä lausahdus on kulkenut pitkään eräänlaisena mottona tässä elämäni varrella)
Oikein ihanaa syksyn alkua koko perheelle! Hyvin minimaalisesti stressiä ja väsymystä ja paljon ajan seisahtumista ja uuden ihmettelyä <3
- Aino