Nollahukka Instagram päivittyy tästä lähtien myös Ainon näpeistä

Uusiin kuvioihin astutaan homma kerrallaan ja tällä viikolla tein debyyttini Nollahukka instassa kertomalla suloisen ihanasta Lunetten kuukupistani. Mikäs sen roisimpi aloitus. Tyylilleni uskollisena tilkitsen muutaman aukon Nollahukan viestinnässä ja yhdessä Nollahukkamies Otso Sillanaukeen kanssa jatkamme entistä paremman sisällön tuottamista unohtamatta vastuullisuutta missään kohdin.

Vastuullisuusasiat kaipaavat rinnalleen vastuullista viestintää, joka on enemmän informatiivista kuin myyvää vaikka toki yhteiskunnallisesti merkittäviä ekologisia innovaatioita soisi kaupattavan ennemmin kuin tuotteen vastuuttomampaa kilpailijaa. Tälläkin Lunetten kuukupilla vähennetään huima määrä siteistä ja tamponeista syntyvää kertakäyttöjätettä. HSY:n lajitteluohjeen mukaan kaikki kuukautissuojat ovat sekajätettä vaikka olisivat kuinka biohajoavia, seka- tai energiajätteeseen siis eikä missään nimessä huuhdota pöntöstä alas.

Kohdeyleisömme on laajaa ja moninaista, tarvitaan siis monenlaista asiantuntemusta ja kokemusta vastaamaan nollahukkaan liittyviin kysymyksiin sekä viemään tätä suomalaista yhteiskuntaamme kohti kiertotaloudellista mallia. Tiimimme Nollahukan parissa laajentunee jatkossa vielä entisestään, sillä yksin pääsee etenemään hyvän matkaa, mutta yhteisöllisyydellä porskuttaa pidemälle!

Jollet vielä seuraa Nollahukkaa Instassa niin @nollahukka! Kannattaa myös ottaa kaikki ilo irti Instagramista ja laittaa seurantaan sivun lisäksi ainakin tagit #nollahukka sekä #nollahukkakirja.

- Aino

Kokonaiselta irtoaa tänään rakkaudellisia ajatuksia, kiitos lukijapalautteen!

Kärsivällisyys palkitaan! Ja nyt on todellakin kärvistelyni ohitse. Ette tiedäkään miten pettynyt olin jonkin aikaa, kun erääseen Kokonaisen tekstiin piilottamaani, tai no se missään piilossa ollut, siinä suoraan luettavissa, pieni ekologisen elämän hankkimiseen ostamalla isketty piikki jäi silloisilta lukijoiltani huomaamatta. Lopulta unohdin koko asian, mutta nyt tuli se päivä, kun pääsen iskemään eetteriin kauan valmistelemani kirjoituksen. 

Otetaanpa ensin linkki kirjoitukseeni, jota saamani kommentti koskee. Ihkutan netistä tilaamani teräksisen juomapullon saapumista kätösiini. Jotain uutta kivaa! Klean Kanteen teräspullo. Teksti on tuotantoketjultaan ekologisen ja muutoinkin eettisen yrityksen hehkuttamista sekä hankintani perustelemista pullon käytännöllisyydellä ynnä muovittomuuden tuomaa innostusta. 

Kootut selitykset

Tuotos on kirjoitettu 12. huhtikuuta 2016. Siitä on jo hieman aikaa ja täytyy myöntää, että silloin briljantilta tuntuva idea pikku piruilusta ei ehkä enää olekaan niin hehkeä. Säälittävä lähinnä, mutta tämmöisiä me ihmiset olemme ja siksi vaikka häpeän puna hieman polttelee poskilla, pistän pienen ihmisen huonon huumorin tuotoksen julkiseksi :D

Nyt siihen kommenttiin. Ensin olin vähän suutahtanut, kun nimettömänä tullaan kritisoimaan, mutta olen kiitollinen anonyymille kommentista, sillä nimettömiä heittoja on hienoa käyttää näin palautteen vastaanottajana hyväksi. Nimellistä palautetta en julkisesti riepottelisi, mutta nimettömänä kommentoiva vähän niinkuin luopuu kasvottomana inhimillisen kohteliaisuuden vastavuoroisuudesta. 

Anonyymi kommentti on kommentti, irti ihmisestä sen takana. Samoin kuin tuoli on pelkkä istuin eikä jonkun paikka ennen sille nimettyä istujaa. Enkä minä tosipuheessa jaksa mitään riepotella, kunhan otan näpäytyksen vastaan ja näpäytän tyylilläni pikkuisen takaisin :) Enkä edes viitsi peitellä sitä anteeksipyyntöön.

"Nyt on kärvistely ohi! Juomapulloni "on saapunut Lontoon maasta. Amazonin kautta se matkasi luokseni lentäen. Tosipuheessa pulloni on valmistettu Kiinassa ja tuotemerkin alkumaa on USA, mutta eihän se nyt kuulosta miltään" Hyvällä omatunnolla ympäri maailmaa sinulle rahdattu ekologinen pullo? Anteeksi, huomasin vain ristiriidan."

Valotetaanpa sitten, että miksi kirjoitin miten kirjoitin tuossa alkuperäisessä tekstissäni. Pohdin teräksisen pullon ostamista noin puolen vuoden ajan. Ei mikään pikainen päätös siis, mutta silti olin epävarma, että onko ostokseni oikeutettu tai tarpeellinen. Päätöksen teki lopulta itseni puolesta pullon minulle lahjaksi tilannut henkilö joten pääsin hitusen livahtamaan vastuusta. Ymmärsin toki, että muutoin täydellisen pulloni ongelma on se, että se on tuotettu aivan toisalla kuin missä se on suunniteltu ja sitten vielä roudattu Suomeen lähes kotiovelleni.

Asia oli täysin tiedossa, muutoin en olisi tätä matkaa kuvannut kirjoituksessani. Ehdin käymään pullon hankintaharkinnan aikana katsastamassa pullotarjontaa mm Ruohonjuuressa ja useimmissa sporttiliikkeissä, mutta missään ei ollut teräksistä pulloa silloin 2016. Nykyäänhän noita Klean Kanteeneja saa vaikka Partioaitasta. Olisi ollut lasisia ja alumiinisia, mutta en halunnut alumiinia elimistööni ja lasista kierrätyspulloa olin kuljetellut mukanani (kuljetan ajoittain edelleenkin) sen verran paljon, että tajusin sen käytettävyyden puutteet ja ongelmat. 

Tästä kuitenkin päästään siihen, että vaikka olisin hankkinut Klean Kanteenini Partioaitasta niin eihän tuo lentorahtaus olisi siitä mihinkään vähentynyt. Aivan sama se olisi ollut vaikka olisin hankkinut lasisen ja silkonipäällysteisen pullon Ruohonjuuresta, sillä senkin pullon matka kulkee pitkin poikin maailmaa. 

Tässä voi hyvinkin olla käyttäytymiseni ristiriitaisuutta tai mitä lie hahmottamisen vaikeutta, mutta enemmän tässä on kyse epäkohdasta. Siitä, että ekologisten tuotteiden tuotanto on kuitenkin siirretty kehittyviin kaukomaihin ja siitä, että meillä ei täällä ole kotimaisen, laadukkaan ja eettisen  teräspullon valmistajaa. Jos meillä olisi sellainen niin luultavasti lentorahtaisimme ja toivonmukaan niin tekisimme, suomalaisia mahtavia teräspullojamme kaikkien saataville ympäri maailmaa tuoden lisää vaurautta ja hyvää Suomeen. Me saisimme täällä ehkä erittäin eettisen ja ekologisen pullon, mutta kiinalainen saisi vähemmän ekologisen. Ekologista ei myöskään olisi matkustaa tänne ostamaan pulloa. Pullon lennättäminen on kuitenkin vähemmän saastuttavaa kuin ihmisen.

Olisiko minun sitten pitänyt valita vaikka kotimainen muovipullo? No se vasta ristiriitaista olisi ollutkin. Siis ristiriitaista henkilölleni, minulle itselleni, sillä en muovista perusta. Olisin voinut ehkä tehdä jonkin kompromissin, mutta minä yritin kompromissia sen puolisen vuotta repurpose pulloni kanssa ja se ei sävähdyttänyt minua. Oli tarve, jonka halusin täyttää mahdollisimman hyvin, sillä osaamisella, joka minulla oli silloin ja näinpä ajattelin löytäneeni ns pienimmän pahan strategialla pullon, josta voisin nauttia hyvällä omalla tunnolla vuosia. Näin tässä on myös päässyt käymään ja olen siitä erityisen tyytyväinen.

Oli näitä muitakin seikkoja mitä silloin ajattelin kirjoittavani, jos vain pääsisin käsiksi tähän lentorahdin ihmeelliseen maailmaan. Oli tarkoitus muistuttaa, että siinä sitä vasta olisikin ristiriitaa, että nillittää yhdestä ikikäyttöön hankitusta esineestä, kun suurempi epäkohta on se, että meille roudataan tänne Suomeen lentäen kasa hedelmiä ja vihanneksi, usein vastoin sesonkeja ja näistä vielä hirvittävän iso osa joutuu kaatopaikalle silkkana hävikkinä. Puhumattakaan muusta käsittämättömästä roinasta, joka on suorastaan roskaa jo elinkaarensa alussa.

Joitain, muutaman vuoden takaisiin lukuihin pohjaavia lähteitä apuna käyttäen hieman mittakaavaa numeroiden muodossa. Ruokahävikistä kolmaosa on vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Ostetuista hedelmistä noin 8,4% menee syömäkelpoisena hävikkiin ja vihanneksista 6,9% ( Lähde: Ecopaf- hankkeen loppuraportti) Tuontihedelmien ja -vihannesten sivuvirtojen hävikki sitrushedelmien osalta laskettuna on kaupassa 7 milj. kg ja kulutuksen 17,9 milj. kg. (Lähde: Katri Joensuu, Tuontivihannesten ja -hedelmien sivuvirrat)

Vielä pieni lisäys tekstiin palautteen johdosta.. Niin, tosipuheessahan en tiedä, että onko pullo liikkunut maiden, merien vai ilmojen halki luokseni. Tuontituotteista toki iso osa tuodaan laivalla joka on ekologisempi vaihtoehto. Tätä en osannut kirjoituksessani ottaa huomioon. Tämmöisten vuoksi rakastan palautetta. Aina oppii laajentamaan näkemystään ja kyseenalaistamaan omaa ajatuksen kulkua sillä tämä on todellakin vasta oppimatkaa itsellenikin.

 Oppia stoalaisilta

Vaan tästä aiemmasta mikään ei ole tarinan opetus. Viisaus löytyy jokseenkin sellaisten sanojen kautta, jotka etsiytyivät luokseni juuri, kun luin ihanan nimettömäksi jäävän lukijani kommenttia. Sanat menevät näin ja ovat lainaus Lucius Annaeus Senecalta Rooman stoalaiselta Sarasvuon #Aamulenkin mukaan. 

"Olisi yhtä kohtuutonta, kuin on vaarallista suuttua virheestä, joka on kaikille yhteinen erimuodoissaan"

Tiiä sitten kenen on sanoja, sillä en löytänyt näitä penkomalla mistään, joten lähdeviittaus on kyseenalainen. Lausahdus sitäkin osuvampi. Sen sijaan tämä seuraava on sitten taattua Senecaa :) 

"Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin jotka kulkevat edellä ja saavat jotain aikaan, ja niihin jotka kulkevat jäljessä arvostellen edellisiä" -Seneca Junior

Pääsemme viimein siihen tarinan opetukseen. Ekologisten vaihtoehtojen paremmuuden arviointi on meille kaikille haastavaa ja pelkästään ekologisuus, eettisyys ja vastuullisuus eivät ole ainoita määrittäviä tekijöitä, kun teemme tarvehankintoja itsellemme. Joudumme tekemään, ihan kaikki meistä, kompromissejä ylevien aatteidemme ja arvojemme kanssa, kun etsimme jotain tiettyä. 

Tämä ei mielestäni tarkoita sitä etteikö epäkohtia saisi ja pitäisi nostaa esille. Eikä minkään sellaisen epäkohdan tai ristiriidan esille ottamista pidä pyytää anteeksi! Kyllä ihmisillä pitää olla oikeus ihmetellä yhdessä sitä miten tämä on välillä kummaa puuhaa tämä ekoistuminen eikä vaikuta yhtään johdonmukaiselta. Kaikki puhtaan omantunnon ominaisuudet eivät täyttyneet hankkimassani pullossa. Tykkäisin kovasti, jos Klean Kanteen, tai vastaava, työllistäisi suomalaista suunnittelua, liiketoimminnan osaamista ja valmistusta. 

Kuitenkin meidän on toimittava, tehtävä tekoja, puurrettava eteenpäin ja vaadittava parempaa, vastuullisempaa, kestävämpää, laadukkaampaa, reilumpaa. On kuljettava, aurattava tietä, mentävä pullon kanssa, joka herättää huomiota ja saa keskustelua aikaan. Mietittävä mikä on se seuraava tapa jonka muutamme, seuraava askel minkä otamme kohti parempaa vaihtoehtoa. On otettava myös niitä askelia, jotka eivät ole vielä ihan täydellisiä, sillä jokainen teko parempaan merkitsee ja on tärkeä.

On myös kyseenalaistettava halujamme ja kulutusimpulssejamme. Ekologista elämää et voi millään tavaralla ostaa itsellesi, mutta parhaimmillaan huolella valitut hyödykkeet tukevat hyviä tapojamme. Meillä on aina ristiriita tarkastelimmepa näitä asioita miten päin tahansa.

Tiedostaen matkani päämäärän, sillä itseään siteeraavat joutuvat helvettiin, lainaan itseäni vanhasta tekstistäni; Onko nyt ostettu puhdas omatunto? No totta hiivatissa ;)

- Aino

Vuoden hankintalakko, kuinka se on mahdollinen?

Vuoden lakkoni aikana ymmärsin kuinka paljon olin jo ennakkoon tehnyt hankintoja ja muutoksia elämässäni, joiden ansiosta koko haasteeni oli ylipäänsä mahdollinen. Olisi ollut täysin toisenlainen tarina, jos päähenkilö olisi ollut niin sanotusti keskiverto suomalainen nainen kulutustottumuksineen. Tilastojen valossa Kokonainen ei ole sitä ja se on ajoittain hämmentävää. En oikein pysty ajoittamaan, että milloin tai miten tässä kävi näin, mutta muutos on ollut monella tavalla opettavainen ja eteenpäin vievä.

Ilman seuraavia, jo ennen vuotta 2017, tekemiäni elämäntyylillisiä tai ekologisempia sekä kestompia valintoja vuosi tuskin olisi onnistunut näin mutkattomasti. Jos jokin haasteeni kaltainen viehättää sinua niin tämä listaus voisi toimia apurina sellaisia suunnitelmia toteutettaessa. Koska haasteeni kuului, että "en hanki itselleni mitään" niin listatut asiat ovat henkilökohtaisia. Vuoden lakko vaikutti toki muuhunkin ostoskäyttäytymiseen sitä rutkasti pienentämällä.

Kuukautiset

Olin jo vuosia aiemmin vaihtanut kertakäyttöiset kuukautissuojat Luneten kuukuppiin sekä kestositeisiin. Vaihtoehtoisessa tilanteessa olisin ommellut itse siteitä kotoa löytyvistä materiaaleista. Sekin olisi toiminut vallan hyvin, jos olisin uhrannut jonkun hieman kosteutta pitävän ulkovaatteen siteen sisäosaksi ja luopunut kestositeissä yleisesti käytetyistä neppareista ja korvannut ne esim tavallisilla napeilla tai nauhoilla. Tarranauhaakin olisi löytynyt pätkä. 

Varauduin ajatuksen tasolla haastevuoteni aikana tähänkin skenarioon, jos olisin vaikka vahingossa hävittänyt kuukuppini, se olis huuhtoutunut alas pöntöstä tai hajonnut mystisesti. Kuukautiset tuottavat ison määrän jätettä, jos mennään kertakäyttöisten suojien voimin. Rahaa uppoaa yllättävän paljon tähän roskalajiin.

Kosmetiikka

Sitä mitä ei ole, ei tarvitse. Kosmetiikkaa olen karsinut vuosia ja se on ollut hyvä päätös monessa mielessä. Hiukseni ja päänahkani kiittää nykyään kemikaalittomasta elämästään ja huomaan, että pidän yksinkertaisesta kauneudenhoitorutiinistani. Saippualla pääsee pitkälle ja palasaippua on uskomattoman riittoisa.

Kookosöljy, oliiviöljy sekä tapauksessani hirmuisen pahanmakuinen, mutta ihoa hellivä kylmäpuristettu rypsiöljy ovat toimineet pohjana käyttämälleni kosmetiikalle. Hammastahnareseptini onnistui ihan jees myös oliiviöljyyn, kun kookosöljy loppui. Pelkkä soodakin kävi. Iholle se nyt on se ja sama, että mitä öljyä siihen lutraa. Oliiviöljy on suosikkini, siitä ihoni ja nenäni pitää. Rypsiöljystä pitää suunnattomasti vain iho.

Kyllästyessään tai kaivatessaan jotain vaihtelua voi netin syövereistä kaivella uskomattomat määrät reseptejä kotikosmetiikan väsäämiseen ihan keittiön ja luonnon antimista. Useimmilla naisilla on myös jo ennaltaan paljon kakenlaista, jonka kuluttamiseen voi hyvinkin vierähtää vuosi. Käytössäni ei vuoden aikan päässeet loppumaan kulmaväri, poskipuna eikä kajalkynät tai edes kynsilakka vaikka sitä kovasti toivoinkin.

Omistamansa ja käyttämänsä kosmetiikan määrää kannattaa kyseenalaistaa. Kauneusvaikutuksia saa purkin sijaan huomattavasti enemmän ulkoilemalla, hikoilemalla ja syömällä kasviksia. Näiden peruspilareiden laiminlyöntiä ei mikään ripsiväri tai voide korjaa.

Kengät ja vaatteet

Vuoden aikana tarvitaan Suomessa yleensä talvikengät ja kesäkengät. Minulla oli kenkiä yli tarpeen eivätkä ne vuoden aikana kulu mihinkään. Ainakaan jos huoltaa kenkiään. Kaksilla tulee toimeen, mutta harrastusten ja mieltymysten mukaan voi useammat olla tarpeen. Haaste tuskin jää kiinni kengistä tai vaatteista. Kenties vuodeksi asetettu asiaintila pistää pitämään kengistä ja vaatetuksesta parempaa huolta ja välttämään repiviä liikkeitä. Muistan joutuneeni muutaman kerran sanomaan lapsilleni etteivät nykisi paitani hihasta ettei se irtoa lopullisesti.

Vaatehuoltoa voi tehdä vaatetta säästäen tai kuluttaen. Pesuohjeet ja säästävä pesurutiini vievät vuoden läpi. Farkkuja vaikkapa ei tarvitse pestä ollenkaan. Rintaliivit pysyvät kuosissaan pidempään käsin pestynä. Huono vaate sanoo sopimuksensa irti teit mitä tahansa ja laadukas kestää. Vuoden aikana oppii vaatteista, saumoista, materiaaleista ja erityisesti elastaanista jänniä asioita.

Rasvaa ja hoida kantapohjat sekä leikkaa varpaankynnet niin et ole vuoden lopussa ilman ehjiä sukkia. Sukat, kengät ja vaatteet säästyvät, kun niitä ei käytä. Minulla on käytössä ns kotivaatteet, jotka ovat päällä oikeastaan kaiken sen ajan milloin en liiku ihmisten ilmoilla ja säästän sitä hieman parempaa vaatekertaani tilanteisiin jolloin olen liikkeellä.

 

 

 

Muita mieleen tulevia juttuja

Yksi itseäni pitkälle saatellut ikäloppu hankinta on ollut epilaattori. Lisäksi minulla oli vuoteen lähtiessäni vielä jokunen kertakäyttöhöylä kaapin perukoilla. Pinsetit ja kärsivällisyys toimii myös, mutta olen joskus vuosia sitten tehnyt itse sokerointimassaa ja varauduin myös siihen, että karvanpoistoaineen väsääminen voisi tulla eteen. No, onneksi kukaan ei ole loppuvuodesta kärsinyt karvaisuudestani, joten tämä osio ei tuottanut vaikeuksia.

Saamattomana ihmisenä voin kitkerästi kommentoiden myös todeta, että kestävä ehkäisyratkaisu kuten kierukka tai pessaari on melko zerowaste eikä vaadi vuoden aikana jätettä tuottavia lisähankintoja toisin kuin kondomit. Pihtaaminen noin niinkuin yleensä ottaen taas ehkäisee monelta muultakin harmilta, mutta kätilönä en voi sitä vakavasti suositella. Jokainen tekee näissä omat valintansa ja luokittelee suojauksen & ehkäisyn esimerkiksi välttämättömien hankintojen kategoriaan, jossa fiksu, itsestään huolta pitävä ihminen ei anna minkäänlaisen ideologian tai haasteen ohjata riskinottoon.

Kuvittelin saavani kulututettua vuoden aikana vielä enemmän vaatteita ja muuta omaisuuttani, mutta en enää oikein elä sellaista elämää, että käyttäisin näitäkään omistamiani meikkejä tai tavaroita. Kaikesta on tullut niin paljon simppelimpää, että voin edelleen lahjoitella joitain henkilökohtaisia tavaroitani, kulutella loppuun kajalkyniä ja sensellaista ilman, että ajattelen missään vaiheessa korvaavani niitä millään uudella.

Vuosi on siis melko lyhyt aika sittenkin vaikka ei omistakaan paljoa ja vaikkei minulla enää mikään haaste olekaan käynnissä niin jatkan samoilla linjoilla sillä minulla on jo kaikki mitä tarvitsen. Tämä toteamus on ehdottomasti se voimakkain apuri vuoden mittaisella matkalla, kun tekisi niin mieli ja tuntuu siltä, että tarvitsisi niin kovasti.


Tässä nyt joitain itselleni mieleen tulleita. Kysy toki, jos mietit jotain tiettyä hyödykettä, jonka korvaamisesta tai ilman toimeentulemisesta haluat kuulla. Onko sinulla jokin sellainen kulutustavara tai hyödyke mitä kuvittelisit joutuvasi ostamaan vuoden aikana?

Tykkää, Jaa sekä Seuraa Kokonaista Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä


- Aino

Lentomatkailun maagiset luvut

Aikuiseloni aikana olen lentomatkaillut viidelle (5) lomalle Eurooppaan. Sitä ennen meni 20 vuotta ettei tullut käytyä missään. Lapsena kävin Kanarialla ja teininä lensin Sveitsiin töihin. Pidän lentämisestä. Avoimesti tunnustan, että saan nousukiidoista ja laskuista kiksit, tykkään tuijotella ikkunasta ulos ja torkkua koneessa lyhyillä lentomatkoilla. Pitkistä ei ole kokemusta. Kuljetuksen, liikenteen ja matkailun hiilipäästöt ovat maailmanlaajuisesti valtavat. Melko hyvin alkavat nämäkin jutut olla tiedossani, vaikkakin edustavat ekoilussani sitä kartoittamattominta kenttää. Opiskeltavaa riittää!

Lentomatkailun hiilijäljen hyvittäminen

Yksisuuntainen lento Helsingistä Barcelonaan aiheuttaa 1 303kg CO2 päästöt eli edestakainen matka tuplasti tuon. Omien lentojensa päästötaakat voi laskea vaikka Atmosfairin laskurilla ja hyvittää lentämisen päästönsä siellä. Tässä linkki Atmosfair.de. Sivuilla kerrotaan lentomatkailusta laajasti, siellä vinkataan, että mitkä lentoyhtiöt on vertailussa vähäpäästöisempiä ja selostetaan miten hyvitysjärjestelmä toimii. Kannattaa ehdottomasti kaikkien lukaista.

60€ saan Barcelonan lentojeni hiilet hyvitettyä, 48 € menee Rooman lennon hyvittämiseen. Melko nopeasti laskeskelen kaikkien ikinä lentämieni matkojen hyvitykseen menevän summan. Halutessani pystyn viherpesemään lentomatkojeni CO2 päästöni tuon standardoidun sekä sertifioidun palvelun kautta. Voin vaikka ostaa lahjaksi jollekin läheiselleni tämmösen hiilihyvityksen tai joku voi siitä repäistä minulle sopivan, aineettoman lahjan.

Mutta mutta.. kuuluuko rivien välistä itseironiaa? Mitäs tuumaat, hiljentyyköhän Kokonaisen omatunto täysin tämmöisellä? Hieman paremmalta tuntuu, että voin kans esitellä tämmöistä palvelua muillekin ja herättää mielenkiintoa, lisätä tietoisuuden tasoa ja valistaa, vaikkakin teen sit itse ekomokia siinä missä muutkin. Viherpesu on edelleenkin viherpesua.

 Hetkessä elämistä

Yhdessä hujauksessa meni parikymmentä vuotta etten lentänyt minnekään. Enkä matkaillut noin muutenkaan jokuista auto- ja laivamatkaa lukuun ottamatta. Nykyäänkään en ilman miestäni matkustaisi. Pikaiset visiitit Euroopassa ovat meidän parisuhdeaikaa ja aikuislomailua. Pikaiset siksi, että töiden, lasten harrastusten, kisamatkojen ja muiden velvoitteiden keskeltä, vapaiden päivien raivaaminen kahdenkeskiselle olemiselle on välistä työn takana. Olemme olleet onnekkaita ja päässeet nyt hyvin irti arjesta tukiverkkomme avulla. Ensi vuosi voi olla toisenlainen ja on elettävä nyt, hoidettava parisuhdetta nyt, annettava aikaa toisille nyt ja aina, kun siihen suinkin on mahdollisuus. 

Voisimme odotella niitä päiviä, että pääsisimme matkustamaan hitaasti maata myöden junalla tai pyöräillen hiilipäästöjä säästäen, mutta niitä päivä ei välttämättä koskaan tule. Mieheni menetettyä ensimmäisen vaimonsa on ajatus asioiden väliaikaisuudesta hänen mielessään kirkkaana. SittenKun- elämä tuntuu rikolliselta valheelta. Itse näen tämän myös selkeänä ohjenuorana tekemisissäni. SittenKun- on vaarallinen ansakuoppa, älä mene sinne.

Koska meillä on vain tämä hetki, niin teemme elämässämme niitä asioita, joista iloitsemme ja jotka luonnistuvat meiltä helposti. Koska olemme vain nyt, valitsen tien, jolla muutan toimiani ekologisemmiksi päivä päivältä aloittaen niistä muutoksista, jotka tulevat kuin luonnostaan. Sillä ne toimet jäävät elämään, niistä tulee rutiini ja niiden kautta tekemäni muutokset synnyttävät isomman vaikutuksen kuin, jos yrittäisin väen väkisin muuttaa yhtä tekijää elämässäni riutuen ja välillä epäonnistuen siinä. En tavoittele mahdottomia vaan mahdollisia.

Itsekuria ja tahdonvoimaa

Tavoitteet ja toimet tulevat olla saavutettavissa, niissä pitää pysyä ja niihin sitoutua. Sitoutuminen on helpompaa, kun muutos ei ole ylivoimaisen vaikea tai raskas. Siksi jokainen pieni askel on tärkeä. Se synnyttää positiivista tahtoenergiaa, jonka avulla teet seuraavan hyvän tekosi ja sitten taas seuraavan ja seuraavan. Tahtoenergiaa meillä on rajallisesti, siksi on nopeasti saatava asiat rutiineiksi, ettei niitä tarvitse tahdonvoimalla tehdä.

Lentomatkailemme jatkossakin jossain määrin. Lentäen pääsemme nopeasti pois arjesta ja tutustumaan eri kulttuureihin, kieliin ja historiaan; meille pariskuntana mieluisiin ja kiinnostaviin juttuihin. Tahdonvoimani ei riitä sanomaan miehelleni ei, siinä kohden, kun hänen impulssiivinen luonteensa on jo hankkinut lentoliput, varannut hotellin ja järjestellyt lapsille hoitajan. 

Olennaisen äärelle tai ainakin sitä kohden

Reissussa vältämme muovia, lajittelemme roskat, kieltäydymme turhasta, suosimme luomua, lähiruokaa, lähiviinejä ja syömme kumpikin vegaanisesti paikallista, eettistä yksityisyrittäjyyttä tukien. Lentämisen hiilijalanjälkemme voimme hyvittää palvelun kautta ja lentomatkailun päästöistä tietoisena haaveilemme myös pyörä-, juna- ja patikkareissuista pitkin maailmaa, mutta juuri nyt meillä ei tunnu olevan sellaiseen resursseja. 

Vähentääkö tämä yhtäkään lentämisestämme aiheutunutta päästöä? No ei. Onko viherpesua, selittelyä ja itse itsensä huiputtamista? No jokseenkin kyllä. Ja oliko sitä elämässä muutakin kuin oman hiilijalanjäljen kyttääminen tai vielä parempaa, jonkun toisen jalanjälkien ääressä kauhistelu? Niin ja oliko se niin, että minun viisi edestakaista lentomatkaa, näin ekoasioista tietoisena, veti sitten kaiken muun tekemiseni täysin turhaksi ja tekemättömäksi ja että niiden vuoksi minulla ei mitään hyvää sanottavaa olekaan? Ai niin, nuo lapsetkin vielä. Linkolalaisen aatteen ja viimeisimmän tutkimuksen mukaan olen syyllistynyt mitä raskaimpaan ympäristön tuhoamiseen. Ipanaisiakin on viisi (5), joten ihan pitäis tässä nyt hiljaa olla ja hävetä omaa olemistaan miettien, että millä ilveellä tungen nuo rötkäleet takaisin kohtuun. Hankalaksi menee, varsinkin nuiden veijareiden kohdalla, jotka eivät ole omastani syntyneet.

Vaan jospa me päädyttäis takaisin rakentavalle polulle. Mietitään niitä keinoja joilla eloamme ekoistamme ilman, että se tuottaa meille liiallista ahdistusta ja pahaa oloa tai syyllistää muita. Sillä minä uskon, että vain semmoselta polulta käsin saamme aikaan merkittäviä pysyviä vaikutuksia ja murramme välinpitämättömyyden muurin. Välinpitämättömyys on kaiken kattavasti ainoa oikea iso ongelma, johon meidän pitäisi kohdistaa yhdessä voimamme. Siksi tämän blogin nimi on Kokonainen Elämä Edessä eikä esimerkiksi Hiilijalanjälki nolla.

Elämän kuuluu olla oman näköinen, mielekäs kokonaisuus. Silloin, kun olemme tasapainossa itsemme kanssa, tyytyväisiä ja hyvinvoivia, on meillä repussa enemmän satsattavaksi tahdonvoimaa kohti parempia valintoja ja katseemme siirtyy kuin itsestään omasta navasta ympäristöömme. Meillä on lupa nauttia tästä matkasta, jota elämäksi kutsutaan.

- Aino

Lue lisää Atmosfairin hiilijalanjäljen hyvityskeinoista sekä standardeista.

Talouspaperin kestävämpi vaihtoehto

Kirjoittamisen kautta vapautui huima määrä energiaa ja ilmeisesti yksi huolella volloteltu päivä latasi akkuja sen verran, että nyt on puuhattu aivan päättöminä. Yksi lastenhuoneista siivoutui pohjia myöden ja lattialle etsiytyi Kierrätyskeskuksesta löytynyt matto. Muutama juttu tuli karsittuakin ja pyykkishowta taituroitua. 

Isoin päivän urakka oli toteutustaan odotellut talouspaperia korvaavien lappusten ompelu. Iso urakka siksi, että se vaati ompelukoneen esille ottamista, langan pujottelua ja pikkasen kiroilua. Vaan minäpä oon kehittynyt tässä hommassa ihan oikeesti!

Keittiön tekstiilit näppärästi korissa

Meillä on majaillut keittiön tasolla tuollainen kori, joka vetää sisälleen kaikki omistamamme keittiöpyyhkeet, tiskirätit ja siivousliinat. Tuollainen kasa riittää vallan mainiosti, hieman siinä olisi karsimisenkin varaa, mutta pitää toteuttaa sellaisia hissukseen ettei mies huomaa.

Siksakilla vetäisin kevyempiä lappusia vanhoista pukluharsoista, jotka ovat kulkeutuneet mukavasti vauvakäytöstä siivouskäyttöön ja lopulta toimittamaan talouspaperin korvikkeen virkaa. En ole jaksanut aiemmin tehdä niille mitään ja usein on tullut harmiteltua, kun rievut ovat hitusen liian isoja nenän niistoon, suun pyyhkimiseen ja sotkujen siivoamiseen. Näillä on kuitenkin menty ja käytetty aivan kuin talouspaperiakin käyttäisimme. Pienempi koko tulee tarpeeseen. Eivätpähän herätä niin kovasti huomiota, kun kaivelen esiin julkisissa paikoissa ja riittävät pidempään, kun keittiölappusia on nyt useampi.

Toiset, hieman fiinimmät lappuset, ompelin pellava-puuvilla sekotteisesta keittiöpyyhkeestä, jolle meillä ei oikein ollut tarvetta. Niitä pyyhkeitä riittää muutoinkin ja tämä yksilö ei ole ollut suosikkimme astioiden tai käsien kuivauksessa. Minua on ärsyttänyt pyyhkeen tekokuituinen ripustuslenkki, kun muu pyyhe on niin miellyttävää materiaalia. Olen pitkään suunnitellut lenkin vaihtamista.

Joskus yksityiskohdat vaan tuppaa ärsyttämään naurettavista syistä. No, siinä se pilkkoutui neljään osaan ja sai huolitellut reunat. Joku varmaan osaisi kertoa hienon nimenkin sellaiselle taitellulle, suoraompeleella ommellulle reunalle. Joku päärme? Kantti kenties? Vai oliko se niin, että kantaukset tehdään kanttinauhalla? Miten minä oon muka joskus osannut ihan oikeasti näitä juttuja..

Talouspaperi korvikkeet säilytyspurkissaan

Pentue keksi käyttötarkoituksia ja kehuja näille rievuille, tässä niistä parhaimmat.

• Paperisen servetin korvike ulkona syödessä
• Ne mahtuu tosi pieniin tiloihin, vaikka taskuun
• Barbie piknikille alustaksi
• Nenän niistoon
• Siihen, kun itkettää 
• Siinä voi kantaa pähkinöitä
• tai kääriä pähkinäpurkin ettei se kilise (äidin tyttö 😂 )
• Suun pyyhkimiseen
• Siivota sotkuja 
• Itse keksin, että tuo lasitölkki on helppo sujauttaa kattaukseen, että ovat ruokapöydässä saatavilla
• Unirievuksi, jos on uninalle unohtunut kotiin
• Niillä voi tyyliin tehdä mitä vaan, siis nää on ihan uskomattomia ja hienoja
• hätätapauksessa pyyhkiä pyllyn metsäreissulla

Semmottiin. Ajattelin kirjoitella tässä lähiaikoina enemmänkin näistä ekoimmista tuunauksistani tai DIY hommeleista. Ainakin sellaista suihkun esipesusuihketta tai -sprayta ajattelin testailla ja kertoilla, että onko siitä laiskan siivoajan avuksi kalkki- ja saippuatahrojen kanssa vai ei. Miltäs kuulostaa? Seuraamalla Kokonaista Facebookissa, Blogit.fi:ssä tai Bloglovin´issa saat uusimmat postaukset helpoiten käsiisi.

- Aino

Kestoilusta se kerran lähti

Kurkottelin perälaitaa kopeloiden muistojen aarrelaatikoita ja yritin etsiä sitä hetkeä mistä oma ekologisempi elämäni alkoi. Pohdin, että mikäköhän oli se sellainen konkreettinen teko tai hetki missä silmäni avautuivat sille, että kuluttamisella on hintansa ja hinta on yhteydessä maapallon hyvinvointiin.

Lapsuuden kodissani oli itsestään selvää, että kaikki mahdollinen kierrätetään. Maaseudulla elimme melko pitkälti omavaraisuudessa muutoinkin. Luonto oli lähellä, tunneside luontoon tiukka ja elantokin riippuvainen alkutuotannosta tai sitä seuraavasta jalostuksen osasta. En osannut ajatella, että biojätteen, metallin, lasin ja paperin keräys olisi ollut jotenkin erikoista. Alakoulun toiminta kannusti vastuullisuuteen, opettajapariskunta edusti ekologisia arvoja ja ympärillämme oli reippaita partiolaisia, 4H- kerhoilua sekä luontomatkailua. Kaikki yhdessä tuki luontoyhteyttä ja syy-seuraussuhteiden ymmärrystä. Ei ollut järkevää ns. "kusta omaan nuotioon"

Pikkuveljieni synnyttyä 1990-luvun alussa äitini käytti myös kestovaippoja ja se oli ehkä se juttu missä kohdin höristin korviani, vertasin muihin vauvaperheisiin ja huomasin, että meillä tehtiin asioita hieman toisin kuin muilla. Jossain kohdin ymmärsin, ettei kaikkien kotona ollut montaa pönttöä joihin roskaa lajitella. Tuli huomattua myös miten väärältä kaiken kippaaminen yhteen astiaan tuntui. 

Opiskeluaikoina ekologisuus näkyi kasvisvoittoisen ruokavalion ja kierrättämisen ohella ei juuri missään. Kipuilin ekonomiopintoja kahlatessani jonkin verran kuluttamisen järjettömyyden äärellä ja pohdin moneen kertaan, että mikä  idioottimainen ajatus johdatti minut lukemaan markkinointia.  Karautettuani vapaan sivuaineoikeuden myötä sujuvasti mm sosiologian ja kirjallisuuden opintojen pariin, kipuilu hieman väheni :)

Raskausaikana ekohippeys iski päälle kertarysäyksellä kummuten jostain sieltä äitini käyttämistä kestoista. Oli itsestään selvää, että pyrkisin käyttämään omilla muksuilla kestovaippoja niin pitkälle kuin mahdollista. 

Kestoilu ei ollut itselleni mikään ihmeellinen asia. Olihan veljieni lisäksi myös pikkusiskon vaipat olleet 1980- luvun alussa pestäviä harsovaippoja joiden päälle sitaistiin päällysmuovi. Kertakäyttöisiä pitkulan mallisia vanuvaippoja oli toki olemassa jo silloin, mutta harsoilla kai pääosin mentiin.

Vaipparoskan määrä, vaippojen maatuvuus, kemikaalit.. koko järjettömyys konkretisoitui siihen haisevaan nyyttiin. Esikoista odottaessani kudoin hahtuvaisia vaippahousuja ja keskustelin samanhenkisten mammojen kanssa sujuvasti kestoista, kantoliinoista, kemikaalikuorman vähentämisestä, täysimetyksestä ja luomusta.

Kertakäyttöisyyden hinta oli selvä. Opiskelevan äidin kukkarosta kertakäyttöiset vaippapaketit olisivat vieneet kolmen vaippalaisen kanssa järkyttävän kokoisen loven. Jo osittaisella kestoilulla asiaa sai helpotettua.

Kestoja suosin myös rintasuojissa ja hankin kuukupin. (Sain tahattomasta aivopierustani sen verran pottuilua, että korjattakoon nyt tähän, että vaikka rintapanssarinikin on toki kestävä ja pestävä niin tarkoitin liivinsuojuksia, joita imettävät äidit ruukaavat käyttää)

 

Kestoilla mennään entistä tiukemmin. En käytä kertakäyttöisiä kuukautissuojia vaan olen korvannut ne Myllymuksun Maijat-kestositeillä sekä Lunetten kuukupilla. Yhdistelmä on toiminut oikein loistavasti nyt jo useampia vuosia. Kestokuukautissuojien käytöstä löytyy tietoa ja kokemuksia vaikka millä mitalla. Itselläni ei oikeastaan ole siihen antiin lisättävää. 

Kestoja käytetään kuten normaalejakin siteitä. Vaihdetaan riittävän usein, huolehditaan hygieniasta. 

Kannattaa huuhdella kylmällä vedellä käytön jälkeen niin eivät värjäänny niin nopeasti, mutta pakko ei ole. Laitan reissun päällä käytetyn siteen suljettavaan muovipussiin. Asiaa ajaa laukussani CoCoVin chiansiemenpussi. Keksimme homman yhteistuumin Ruohonjuuren myyjän kanssa joitain vuosia sitten. (Pussin voi muuten pestä)

Lunettesta ja muusta kuukautisiin liittyvästä kannattaa lukea lisää yrityksen sivuilta, täältä näin. Lune Groupin viestintä ja linjaukset ovat 💗 Äitinä, naisena sekä kätilönä arvostan suuresti. Lunette on myös vegaaninen.

Uusimpia, ja samalla kummallisimpia, juttuja mihin olen kuukautissuojakestoilun kanssa törmännyt on käyttäjien huomiot siitä miten vaihdettuaan kestoihin moni on kokenut kuukautisten pituuden lyhentyneen ja vuodon niukentuneen. Itseasiassa kohdallani on käynyt samoin. 

Vielä hieman epäluotettavalla pohjalla haparoivaa tutkimusta löytyy mm sellaisesta, että kertakäyttöisten siteiden ja tamponien kemikaalit vaikuttavat hormonitoimintaan pidentäen kuukautisvuotoa. Totta tarinassa on ainakin se, että samoin kuin vauvojen vaipat, myös kuukautissuojat sisältävät kasoittain erilaisia kemikaaleja ja petrokemian tuotteita, eli muovia, ja kenties näiden limakalvoyhteydessä olevien yhdisteiden terveysvaikutuksia olisi syytä tutkia tarkemmin. 

Luonnonmukaisemmista materiaaleista valmistettujen kestositeiden hyvä puoli on niiden turvallisuus ja harmittomuus. 

- Aino