Missä määrin vettä kannattaa yrittää säästää?

Yksi tämän alkaneen vuoden tavoitteistani on seurata talouteni veden kulutusta. Uudessa Kuusamon kodissamme on vesimittari ja se onkin osottautunut varsin jännittäväksi laitteeksi.

Toistaiseksi jännittävintä on ollut se ettei mittari liiku lainkaan! Ilmiön selittävinä tekijöinä toimii kaksi seikkaa 

1. mittari mittaa veden virtausta vain lämminvesiputken osalta ja
2. olen ottanut lasten kanssa haasteeksi käyttää kylmää vettä, aina kun mahdollista.

Pariin päivään ei ole kuutiolukema muutunut mihinkään, mutta toisaalta käytössä ei ole edelleenkään tiski- tai pesukonetta. Koneiden osalta tämä siis on vielä vähän huijusta, sillä likapyykkini peseytyy masiinassa toisaalla. Seisahtaneen oloinen mittari tuottaa silti valtavaa tyydytystä. Vähän sama fiilis kuin lainojen poismaksussa tai säästämisessä.

Tiputus reaaliarkeen

No huvinsa kullakin ja minulla näemmä varsin halvat. Kylmän veden kanssa koin kuitenkin silmiä avaavan keskustelun mentyäni paukuttelemaan henkseleitä tämän vesipiheyteni kanssa. Sain kuulla kunnallistekniikkaan ja muuhun rakentamiseen, ja vaikkas mihin erittäin kokeneen ja koulutetun insinöörin kokemuksia vesihuollon toteuttamisesta eri puolilla Suomea ja törmäsin ensimmäistä kertaa jätevesiputkiston huuhteluilmiöön. 

Ilmeisesti monella alueella jätevesiputkistoa joudutaan huuhtelemaan, että jätteet saataisiin jäteveden puhdistuslaitoksiin saakka. Joillain alueilla hulevesi, eli sateiden tuoma vesi, ohjauttuu vielä vanhoissa verkoissa samaan putkeen toimien huuhtelussa apuna, mutta tämä tilanne ei ole mikään ideaali vaan siitä pyritään pääsemään eroon, sillä ei ole mitään mieltä rasittaa sadevedellä vedenpuhdistuslaitoksia.

Hule- ja viemäriveden yhdistäminen tekee myös sadevedestä käsittelyn jälkeen erittäin kallista vettä. Tasaisilla asuinaluilla putkistoon joka tapauksessa turpataan vettä viemärin huuhtelemiseksi. Mitä enemmän kotitalouksissa säästetään vettä, sitä enemmän huuhtelua tarvitaan. Käytännössä viemäriverkko toimii siten, että ihmiset täyttävät putkiston jätöksillään päivällä ja illalla pesukoneiden ja suihkun vedet huuhtelevat putkiverkon puhdistuslaitoksille.

Tämähän äkkiseltään kuulostaa siltä ettei kotitalouden vesipiheydessä ole mitään mieltä, jos säästäminen aiheuttaa tuommoisen vastailmiön. Oman asuinalueen huuhtelutarpeesta voi olla vaikea saada tietoa, eikä näistäkään jutuista nyt mitenkään kovin kovaa huudella. Itsellenikin tämä on juttu, mitä täytyy ehdottomasti vielä selvitellä vaikka tuttuni kokemukseen luotankin.

Mitä sun ja mun sitten kannattaa tehdä? 

Kotitalouden budjettiin ei tässä asumismuodossani vaikuta kylmän veden käyttö, se kuuluu vuokraan, mutta lämmin maksaa. Kaikki lämpö maksaa ja kuluttaa. Tämä yksinkertainen nyrkkisääntö on hyvä pitää mielessä. Veden lämmittäminen on ilmastollisesti kuluttavaa eli siitä vähentäminen toimii taatusti vaikuttavana ilmastotekona. Varsinkin, jos vesi lämmitetään kivihiilellä, kuten PK- seudulla.

Säästä siis lämpimässä vedessä. Tietysti jonkin asteinen veden talteenotto ja kukkien kastelu vaikkapa juuresten keitinvedellä on fiksua, mutta yöuniaan ei kannata kylmän veden vuoksi menettää tai mennä äärimmäisyyksiin siinä asiassa. Kaiken infran kunnossapito ja mahdollisimman pitkä palveluaika on kuitenkin isompi säästö, kuin muutamat kymmenet tai sadat litrat, jotka saisi kotitaloudessa vaivoin nipistettyä. 

Todettakoon tosin, että tämä pätee nyt täällä suomalaisissa maisemissa ja vesipula-alueille on eri ohjeet. Itseasiassa jo viime kesänä 2018 vesilaitoksilta kehotettiin veden harkittuun käyttöön poikkeuksellisen kuivuuden vuoksi. Samoin, jos itsellä on kaivo tai nostaa vedet järvestä, niin voi olla mielekästä säästää vettä.

Koska en ihan tyydy vain yhden ihmisen todisteluun näissä hommissa niin tästä koko huuhteluilmiön laajuudesta täytyisi jotenkin saada enemmän selvyyttä. Miksi sitten kovasti kannustetaan asentamaan vähemmän vettä kuluttavia wc-pönttöjä ja suihkupäitä, jos huuhtelu on putkistossa se ongelma? 

Vesiyhtiöt kyllä tiedottavat veden säästämisen merkityksestä, mutta samalla myös siitä, kuinka väärässä paikassa säästetty vesi aiheuttaa ongelmia viemäriverkossa.

Kokonaisuus kannattaa pitää mielessä

Tämän verran olen tästä lyhykäisestä tutkimustyöstä viisastunut.

• Säästä ainakin lämmintä vettä
• Kylmässä vedessä ei kannata niinkään säästää
• Kuitenkin tiputtavat hanat ja muut täysin turhat vesituhlarit on hyvä hoitaa kuntoon
• Viemäriin ei missään nimessä rasvaa!
•  Pönttöön ei mitään jätteitä!
  

Viemäriverkon tukkii yleisemmin vanupuikot, terveyssiteet, vaipat, tulitikut, tupakantumpit, talouspaperi, biojäte eli ruuan tähteet ( ei siis pöntön pesua kahvinporoilla!), tekstiilit (kuten sukkahousut), kondomit sekä ongelmajäte (öljyt, maalit, liuottimet jne.). Myöskään kissanhiekka ei kuulu pönttöön. Wc-paperin tulisi olla huokoista eli sitä haperointa paperia, sillä se liukenee helpoiten viemäriveteen. Näiden vääränlaisten köntsien joutuminen putkistoon lisää huuhtelun ja putkiston huollon tarvetta. ( Lähde Lahden ja Kempeleen vesilaitokset)

Noita vesilaitosten sivuja kannattaa tutkia. Siellä on vaikka mitä hyödyllistä veden säästöstä kiinnostuneelle, kun kuitenkin ensin on hyvä huolehtia, että perusasiat ja tietous näistä viemärihommista on kunnossa. Pönttöjen ja viemärin oikealla käytöllä pääsee jo pitkälle silläkin ja toisaalta veden säästötoimet on ehkä toissijainen juttu, jos on ollut tapana huuhdella pöntöstä alas ties mitä törkyä.

Kannattaa myös ottaa nämä jutut puheeksi lasten kanssa. Omakotitalossa kasvaneena opin erittäin nolosti kantapään kautta, että tamponeita ei todellakaan kannata pistää pönttöön, mutta voin kuvitella, että on paljon perheitä, joissa nämä asiat eivät ole olleet ihan niin akuuttisti keskustelussa...

- Aino 

Uusi vuosi 2019

Vuosi vaihtui ja on perinteisesti kait niiden lupausten aika. Uuden vuoden lupauksia en ole varsinaisesti tehnyt vielä, mutta joitain ryhtiliikkeitä ajattelin tälle vuodelle ottaa. Alla tulee listattuna uudenvuodenlupauksistani ensimmäiset.

Aloin myös pohtimaan, että joulun alla tapahtunut Kuusamoon muutto saattaa vapauttaa hieman enemmän aikaa kaikenlaiseen kirjoitustyöhön ja näihin satunnaisiin kirjoitusharjoituksiin, joita olen tänne Kokonaiseen kerännyt vuosien saatossa.

Edelleenkin enemmistö tekemisistäni ja höpöilyistäni löytyy Instagramin puolelta, @ainokamarainen ja @nollahukka, sekä Nollahukan blogista. Nollahukan kanssa jatketaan matkaa täältä pohjoisesta käsin, mutta näitä vähän aiheen vierestä meneviä tekstejäni voisin näpytellä tänne hieman tiuhempaan tahtiin. Vaan nyt niihin 

...uudenvuoden lupauksiin, uuden vuoden lupauksiin, uudenvuodenlupauksiin..

1. Somen harkitumpi käyttö

Asensin puhelimeeni käyttöajan rajoituksia ja seuraan puhelimessani olevien sovellusten käyttöaikoja sekä käyttöaikani laatua. Päähommani digilaitteilla on kuitenkin tämä kirjoittaminen ja muutoin elämässäni lapset ja koti, joten on aika tarkastella kriittisesti, mihin päivittäiset tuntini kuluvat ja hyödyttävätkö ne kuinka paljon pyrkimyksiäni ja tavoitteitani. 

2. Vesimittarikyylän elämä

Elämässäni avautui aivan uusi harrastusmahdollisuus, sillä uudessa kodissamme on asuntokohtainen vesimittari! Tein hyvin simppelin kuukausiseurannan mahdollistavan taulukon paperille ja aloitan sillä. Aluksi tarkoitus on vain seurata, mitä taloutemme kuluttaa ja myöhemmin miettiä tarkemmin, mitä voimme kulutukselle tehdä. Luvut eivät tule olemaan vertailtavia ihan heti, sillä meillä ei ole vielä pyykinpesukonetta ja tiskikonekin odottaa varaosiaan asentamattomana. 

3. Sähkön kulutus tarkasteluun

Kolmas toimenpiteeni tälle vuodelle on aloittaa myös sähkön seuranta. Tämä tapahtuu sähkölaskujen avulla sillä muuta keinoa tällä hetkellä ei ole. Espoossa sähkölasku tuli noin kolmen kuukauden välein ja oli sen verran pieni, etten kiinnittänyt asiaan paljoa huomiota, mutta nyt on aika ottaa luvut talteen. Tarkoitukseni on muodostaa vuoden aikana käsitys sähkönkulutuksestamme ja pohtia mitä sellaisen sähkömäärän aikaansaamiseksi tarvitaan, miten se onnistuisi omavaraisesti ja mitä muita keinoja on sähkön menekin mittaamiseen erityisesti sitten, kun asun omakotitalossa.

Onko sulla jotain tämmöisiä vastaavia ryhtiliikkeitä ja tavoitteita tälle alkaneelle vuodelle? 

Parhainta uutta vuotta ihan jokaiselle mussukalle, 

joka edelleen käy lukemassa Kokonaisen höpinöitä <3

- Aino

Nyt menossa #muovitonmaaliskuu - muovin vähentäminen on meidän jokaisen juttu!

Muoviton maaliskuu pärähti käyntiin mm europarlamentaarikko Heidi Hautalan, Sulapac Oy:n toimitusjohtajan Suvi Haimin ja valokuvaaja Meeri Koutaniemen voimin. Tarkoitus on herätellä muovin määrään arjessa, vältellä muovia ja jakaa vinkkejä, kuinka muovin vähentäminen onnistuu kuluttajalta. Toki moni yrityskin on hienosti lähtenyt mukaan muovittomaan maaliskuuhun.

Parantumattomana haasteihmisenä Kokonainen otti tietysti osaa tempaukseen. Jo muutaman päivän aikana on haaste kerännyt miellyttävän paljon huomiota. Enemmän kuin kansainvälinen Plastic Free July kesällä, johon tuli viimeksi osallistuttua ostolakkoni ohella. Mutta nyt onkin ihan toisen näköiset kelit ja antimet kaupoissa.

Tässä kun on nyt tarkoitus jakaa niitä vinkkejä niin aloitetaan aivan perusteista. Suurin osa muovista tulee ruokapakkauksista, siksi kokkailujaan joutuu muuttamaan päästäkseen täysin muovittomuuteen tai Zero Waste idean mukaan, täyteen roskattomuuteen.

Oma muovittomuuteni ja roskattomuuteni sai aivan uudenlaista puhtia, kun vaihdoin ruokavalioni täysin kasviperäiseen. Minusta tuli siis vegaani ja se on ollut parhaita päätöksiäni. Liha- ja maitotuotteiden käyttöä vähentämällä synnytät vähemmän roskaa. Näin se vain on. Tekemällä perus raaka-aineista helppoja aterioita säästää luontoa. Aikaa se kyllä vie hieman enemmän tai ainakin vaatii suunnittelua, mutta tässä on hienona plussana painon hallinta. Tietysti omalle kotitaloudelle muovitonta on myös syödä vaikka noutopizzaa päivittäin pahvilootasta, mutta ei pidä unohtaa, että ravintolaan ainekset tulevat, mitenkä muutoinkaan kuin muoviin pakattuna.

 Arkiset ateriat

Arjen ateriani koostuvat yleisimmin sesongin kasviksista. Juurekset ovat tähän vuoden aikaan pääosassa. Porkkanaa, perunaa, punajuurta ja lanttua löytyy pakkaamattomana. Nämä sujahtavat ompelemiini hevi-pusseihin. Puna- ja valkokaali ei pakkausta tarvitse, hintalappu vain kylkeen. 

Kaalista saa monenlaista. Itse pidän erityisesti marinoidusta punakaalista. Valmistaminen on helppoa, kerralla voi tehdä ison satsin, josta saa väriä ja makua vähän joka ruokaan. Ohjekin on vilahtanut joskus täällä Kokonaisessa, voit kurkata sen tästä.

Eihän se mitenkään kaunis keko ole lautasella. Värikäs ja maistuva kuitenkin ja hirmuisen helppo valmistaa. Marinoidun punakaalin lisäksi, hieman riisiä edelliseltä päivältä, keitettyä punajuurta, venäläistä hapankaalia lasitölkistä, seesaminsiemeniä, ravintohiivahiutaletta ja loraus soijakastiketta. Näitä nyt sattui kaapista löytymään.

Pahvipakkauksissa saa monenlaista hyvää ihan tavallisistakin kaupoista, jos paikkakunnallasi ei ole irtomyyntiin erikoistunutta myymälää. Riisi ja ekologisemmat ystävämme ohra, suomalainen quinoa, couscous ja tattari ovat hyvä pohja annokselle. Linssit ja erilaiset pavut tuovat proteiinilisää ja ruokaisuutta.

Pastaa löytyy myös jokseenkin muovittomana, mutta melkein kaikissa paketeissa on jätetty pieni muovi-ikkuna tai paperinen pussi tahi kääre on pinnoitettu muovilla. Olen joutunut myös pettymään, kun luulin löytäneeni lähes muovittomassa pahvipakkauksessa pastaa, mutta sisällä olikin vielä muovipussi. Gluteenittomissa tuotteissa tämän voin ymmärtää, sillä pienikin määrä muuta viljaa voi olla keliaakikolle paha juttu. Kannattaa olla tarkkana pakkausten kanssa, jakaa kokemuksia ja pyytää kauppiaalta ottamaan valikoimiin niitä muovittomia vaihtoehtoja, kun on merkki selvillä.

Monta ruokaa tulilla

Perunaa meillä syödään melko paljon. Lapset pitävät siitä. Helpoin tapa mun mielestä on ostaa rosamundaa, pestä ja tunkea semmoisenaan uuniin. Samalla valmistuu uunissa monta muutakin juttua, kuten vaikkapa sellainen pastakastikkeen pohja johon tulee kesäkurpitsaa, munakoisoa, paprikaa, punasipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen, valkosipulia ja mausteita. Siitä voi sit muussailla soseeksi tai täyttää sillä leipiä tai syödä semmoisenaan. Varioida voi loputtomiin sen mukaan mitä kulloinkin löytyy irtona.

Muutkin juurekset paistuvat uunissa perunoiden kyljessä. Punajuuret voi tehdä samoin kuin perunat ja kuoria vasta lautasella. Kukkakaali menee ihanasti pellillä, tosin nyt sitä ei oikein pakkaamattomana tahdo saada. Ajatuksena tässä on kuitenkin se, että ei se ole niin vaikeaa, kun muuttaa hieman sitä perusajatustaan, että miten ruokaa valmistaa. Minulla on usein monen päivän ateriat niin sanotusti tulilla ja valmistelen kaikenlaisia omia "eineksiä" kaappiin. Kuorin porkkanoita vesikippoon, pilkon ja paloittelen vihanneksia, liotan papuja, teen marinadi sotkujani ja yhdistelen niistä sitten mielivaltaisesti soveltaen. Luova ruuanlaittotyyli ei ole kaikkien juttu, olen sen huomannut, mutta luulen, että sitä voi opetella sillä oma taitoni on karttunut vuosien mittaan kokeilemalla

Olen kirjoittanut joitain ruokaan liittyviä tekstejä. Näiden seassa on reseptien lisäksi vinkkejä ruuan säilytykseen ilman muovia. Tästä selailemaan arkistojen aarteita :) Arjessa tulee kokeiltua niin monelaista, ettei sitä aina muistakaan mitä on tullut väsättyä, huomattua kaupoilla tai miten on jonkun jutun ratkaissut. Siksi vastaan mielelläni kysymyksiin!

- Aino

Onko nyt niin, että meillä ei synny jätettä ollenkaan?

Laitetaas vähän tilannekatsausta siitä, että miten meillä noin niin kuin oikeasti menee kodin puolella tämän jätteettömyyden eli Zero Waste- jutun kanssa.  Tämmöistä ajoittaista kartoitusta on ihan hyvä tehdä ettei totuus unohtuisi ja mikäs sen parempaa tässä kahvilakon tuomassa tärinässä ja päänsäryssä. 

Heti kärkeen siis tunnustan, että paremminkin voisi olla ja ettei meillä, siis minun, kahden tyttäreni sekä vierailevan poikani taloudessa, olla täysin roskattomia edelleenkään. Minusta tuntuu, että jossain kohdin oltiin jo vähän pidemmälläkin Zero Waste mallissa, kun oli enemmän resursseja hyödyntää irtotuotteita. Oli siis ihan rehellisesti enemmän rahaa käyttää ruokaostoksiin ja mahdollisuuksia hyödyntää irotuotteita myyviä kauppoja. Kyllä meiltä silti roskaa on aina syntynyt. Olen pienen lapsitalouteni kanssa vasta matkalla täydelliseen jätteettömyyteen, mutta me ollaan saatu tällä porukalla ihan hyviä tuloksia aikaan. 

Niitä tuloksia sitten

Muutimme tähän nykyiseen kotiimme lokakuussa ja nyt on helmikuu elikkäs se tekee sellaiset viisi kuukautta. Tämän noin 5kk aikana olen käynyt roskakatoksessamme alle kymmenen kertaa. Lähinnä tyhjentämässä biojäteastiaa ruskean ummehtuneeseen biojätteen keräyspönttöön. Muutaman kerran olen heivannut omaan laariinsa keräyspaperia ja jokusen kerran kartonkia. Joitain yksittäisiä juttuja on mennyt sekaroskiksen puolelle. Semmoisia kuten puhkitallotut kengät. 

Lisäksi olen vienyt muovia kolmasti ja säilyketölkillisen metallijätettä sille varattuun astiaan. Elektroniikkajätteeseen jouduin viemään yhden päättömän barbin, jossa oli jostain kumman syystä koneisto, paristo ja hermoja kuluttava ääni. Paristot toimitin paristojen keräykseen. Vanhoja lääkkeitä toimitin apteekkiin. Nämä jälkimmäiset tapahtuivat marraskuisen Minimalismipelin innoittamana. 

Roskakaapissamme on etummaisena biojättelle yksi kokonainen roska-astia ja sen takana saman kokoinen varattuna muoville. Sivussa on laatikko paperille ja kartongille. Sieltä otamme uudelleen käyttöön tavaraa niin paljon kuin mahdollista. Käytämme paperia ja pahvia askarteluun, muistilappuina, minun kirjoitushommissa ja muussa ajanvietteessä. Metalli kerätään metallitölkkiin. Kaapeissa on hylly palautuspulloille, niitä olisikin muutama kauppaan vietäväksi, sekä lasitölkeille, joita ehkä voisi jo vähän karsia, mutta eivät ne vie tilaa miltään, joten olkoot.

Meiltä siis syntyy kierrätysjätettä ja sekajätettäkin tavaroiden irtisanoessa itsensä. Kutsun tätä kaikkea ulospäin virtaavaa materiaalia roskaksi, myös sitä biojätettä, koska tällä hetkellä en voi sitä omassa puutarhassani hyödyntää. Kompostointia on kyllä ikävä ja pystyisin myös sen osalta parempaankin, tiedän sen. Voisin olla tarkempi, aktiivisempi ja niuhompi, mutten jaksa olla lapsilleni paasaava ihan joka päivä enkä itselleni aivan niin vaativa. En juuri nyt. 

Mistä se paha saa alkunsa?

Mutta mitä meidän kiertoon menevä jäte sitten on ja mistä sitä syntyy? No lapsista tietysti! Voisin melko helposti syyttää lapsia taloutemme jätteistä sillä itsekurini on paljon parempi kuin ipanoiden, mutta totuus on, että minunkin kurini loppuu siinä kohden, kun pitäisi päivittäin leipoa leipää tai keksiä leivän päälle Keijun korviketta. Ketsupilla saa äidin ruuat maistumaan kaikki ihan samalta ja välillä joku pinaattilettupaketti pelastaa arjen. 

Kuvassa on toinen pakkausjätteen lähde, 50% alesta ostettuja, päiväysherkkiä, vegaanisia valmistuotteita, jotka päätyivät hätävaraksi pakkaseen. Ostan koska haluan päästä kokeilemaan noita kaikenlaisia uutuustuotteita minäkin, ja välillä, tai ainakin tällä kohdin jo pidemmän aikaa, olen kokenut hienoista kokkausinnon puutetta. Ei ole sellaista paloa ja tarmoa siihen. 

Lapset syövät niin valikoidusti etten jaksa pahoittaa mieltäni tai anella edes maistamaan. Lisäksi tiettyjen kodinkoneiden ja välineiden puute on myös kaventanut repertuaaria. Tämä on tämmöistä normaalia soljumista ja aaltoilua vuoden mittaan. Tiedän, että into palaa taas viimeistään, kun pihoilta ja pientareilta alkaa löytymään jotain poimittavaa.

Siinäpä sitä meidän muoviroskan alkulähdettä.. kasvirasvapakkauksia, öljypulloa, ketsuppipulloa, joitain leipäpusseja, jotka tosin uudelleen käytetään, juustopakkausta, jogurtti- ja kasvimaitopurkkia sen sellaista. Metallia tulee lähinnä kookosmaidon mukana, siis 2 kpl tässä 5kk aikana, sekä soijajugurtti- ja Keijupakettien välikansista. 

Roskasta oikeastaan kaikki on ollut kierrätettävää. Joitain kinkkisiä askarteluita ja sekahommeleita olen laittanut sekajätteeseen energiajaokkeeksi sillä ei ole kierrätysmuotoa esim lasten puhki kulutetuille kengille ja Core-Tex rukkasille. Sieltä ne menevät täällä Espoossa Vantaan Energian jätevoimalaan poltettavaksi ja näin saadaan haisevista tamineista sitten kaukolämpöä ja sähköä.

Lasten viettäessä viikon talvilomaansa tänä vuonna toisaalla aion petrata, tai petraan ihan luonnostaankin roskan suhteen. Osana tätä ryhtiliikettä on kahvin juonnista luopuminen, sillä se ihanuus iKaffe- pakkauksineen tuottaa henkilökohtaisesti eniten jätettä ja ilmastovaikutusta. Enkä nyt viittaa mihinkään metaaniongelmaan. Siitä tuli mieleen, että vessapaperista en lupaa luopua, mutta mielelläni ostaisin paperiin käärittyä merkkiä isoissa satseissa vaan eipä ole semmoista vielä tullut Suomessa vastaan.

Olis niin paljon hienompaa kirjoittaa siitä, että mistä kaikesta meillä EI enää synny jätettä. Tai hei, mitä jos sinä pistäisit kommentteihin, että mitä kaikkea olet saanut jätettyä matkasta! Millaisia muutoksia, kestotuotteita, parempia vaihtoehtoja ja karsintaa olet harjoittanut? Siitä olisi mahtaavaa kuulla :)

- Aino

Hyllyksi varsin täydellinen

Olen unelmoinut tässä jonkin aikaa hyllystä kaikilla mausteilla. Sellaisesta, joka toimisi tilanjakajana keittiön ja makuusoppeni eli "oman huoneeni" kanssa. Tarvitsen myös harvoille tavaroilleni, erityisesti puhelimelle, kannettavalle sekä lainassa oleville kirjoille ja vesipullolle, toisinaan teekupille, paikan mihin laskea ja mielellään sänkyni vierestä. Siellä nämä maagiset asiat kuten opiskelu, kirjoittaminen ja teen juonti useimmiten tapahtuvat. Vaan, ettei toive osoittautuisi aivan helpoksi, haluaisin niin niin kovasti myös kasvatuspaikan kaikelle uudelle ja siitä se ajatus sitten lähti.

 Suuta soukemmalle ja hommiin!

Suunnitteluapua saatuani oli käytävä ostoksilla ja opeteltava poraamaan itsevarmuudella. Ei siis missään nimessä poraamaan oikein tai mitenkään hyvin, mutta sillain miesmäiseen tyyliin itsevarmuutta uhkuen, koska totta kai nyt jokainen nainen osaa porata ihan siinä missä mieskin... osaa porata persielleen. 

Projektin tuoksinnassa täytyi myös opetella oleskelemaan epämukavuusalueella ilman urputusta, sillä tarvitsin hiukkasen apuvoimaa toteutukseen. Ensin tuli ahdistusta kaupassa asioimisesta, ostaminen ja rahan kuluttaminen kun eivät kuulu lempipuuhiini. Sahauspalvelussa tinkaaminen erityisesti oli häpeällisen noloa vaikkakin kannatti oikein todella. Samoin oli pidettävä suuta soukemmalla, kun erimielisyyksiä ilmaantui työjärjestyksen kanssa. 

Siis hyllylevythän kannattaa ehdottomasti käsitellä ennen kuin hylly on jo kasassa, mutta tässä kohdin arkisen elon jatkumisen pakko pienessä kaksiossamme, saneli toteutuneita ratkaisuja vallitsevaa fiksuuden normia enemmän. Eli hylly kasattiin ensin, että elo jatkuu ja käsiteltiin jälkikäteen, että elo edelleenkin jatkuisi ilman olemisen sietämätöntä keveyttä vahahuuruja haistellen. 

Taasen kerran kannatti toimia eikä miettiä liikoja ja nyt on uniikki designhyllyni koossa sekä paikoillaan. Vähän samaa kuin tämän kirjoittamisenkin kanssa. Jos liikaa jää viilaamaan pilkkua paikoilleen ja muokkailemaan kuvia, niin ei synny yhtikäs mittään ilmoille laitettavaa. Toisinaan ongelma on vain ratkottava vaikka tiedostaakin, että joutuu tekemään kompromisseja. 

Rakentamisen kanssa menin uusmateriaalihankinnalla melko pitkälle, vaikka pohdin kyllä, että mistä haalisin käytettyä puutavaraa. Jotain ruuveja, työkalut ja sellaista pientä oli omasta takaa, joten ihan kaikkea ei tarvinnut ostaa. Rakentelua varten hankittu kuusilevy on kuitenkin uudelleen käytettävää, jos joku päivä kokisin haluavani muuttaa hyllyn käyttökohdetta. Nyt hylly saa palvella kaikkia sille osoitettuja tehtäviä juurikin tilaan sopivana ilman, että olisi tarvinnut miettiä muita ratkaisuja löydetyn materiaalin ehdoilla.

 Oikein on rakas virheineen kaikkineen <3

Ensimmäinen kasvilampun virkaa toimittava loisteputki tuli asennettua paikoilleen ja tuossa nuo tämän hetkiset puskat ottaa aurinkoa ja emäntä saa kirkasvalohoitoa lukiessaan. Multasäkki sekä siemenet odottavat innokkaita kätösiä ja kohta lampun alle etsiytynee istutuksia, jotta saadaan ne mausteetkin paikoilleen.

 

Taimitarha/tilanjakaja/hyllystäni tuli kaunis ja käyttökelpoinen. Tuliko virheetön? No, sitä ei tullut. Vaan tuntui aikas hyvältä rakennella tilanihmettä kaverin kanssa, joka arvostaa sitä, että ollaan, tehdään ja yritetään ilman, että kaiken täytyisi olla täydellistä. Onhan tämä hyllyn omistajakin kaikkea muuta kuin täydellinen. Tuopa se just tekeekin meidän hyllystä erityisen arvokkaan ja varsin täydellisen.

- Aino

Uhmakas mylly

Kotitöiden parissa jatketaan. Oli viimeinkin aika hankkia meille pyykinpesukone. Johan sitä on tässä lokakuusta asti säästetty, harkittu ja pyöritelty. Selailin netissä kodinkoneliikkeiden tarjontaa ja päivittelin pesukoneiden hintoja. Kauniita koneita ja pitkiä takuita, mutta jotenkin tuntuisi hirvittävältä maksaa sellaista summaa uudesta koneesta, kaikesta lupaillusta varmuudesta huolimatta. 

Päätin katsoa, mitä Tori.fi toisi mukanaan ja olin yllättynyt miten monenlaisia, hintaisia ja ikäisiä pyykkäreitä siellä oli tarjolla. En ole häpeäkseni käyttänyt itsekseni aiemmin Tori.fi palvelua. Käytyäni heidän kutsumana aamupalalla kuulemassa Second Hand Effectistä on kokeiluhalu kuitenkin uumoillut jossain mielen perukoilla. Kokonaisen ideologiaan sopii hirmuisen hyvin second hand kauppa sekä resurssien säästö siellä missä mahdollista.

Uhmakas voimanainen astuu kehiin

Kaikkea tätä vastahakoisena puuhatessani satuin kuuntelemaan Tara Langen Tajunnan virtaa podcastia Kieku.comin kautta ja  jotenkin kaikesta siitä naisenergiasta uhmakkaana minä päätin, että nyt hoidan tään hankinnan kunnialla kotiin. Minä perkule jopa tinkaan vaikka mulla olis ehkä kaivaa se pyydetty summa, mutta jos irtoaa halvemmalla niin irtoaa halvemmalla. Eikait se ole mun ongelma, että suostutaanko pyyntööni vai ei? Kaikki säästö on meillä kotiinpäin. 

Olen lapsesta asti inhonnut ja hävennyt tinkaamista, sillä olen sellaista jokusen kerran todistanut, mutta ne jotka ovat tinganneet, ovat onnistuneet ja niillä on useimmilla tänä päivänä raha-asiat paremmin kuin minulla, joten on aika heittää vanhat höpinät menemään ja keksiä uusia tapoja toimia. Uhmakas voimaantuminen auttoi myös etsimään järkevän ilmoituksen ja suuntaamaan silmät juuri oikeisiin asioihin.

Mieltä lämmittävässä ilmoituksessa kiinnitin huomiota ytimekkyyteen. Siihen, että koneen koko kerrottiin sekä mainittiin kuljetustuet ja, että ne on ruuvattu takaisin paikoilleen. Se antoi kuvan, että konetta on pidetty huolella ja on luettu ainakin jossain kohdin käyttöohjeet. Puhelimessa reippaan oloinen nuori mies totesi, että suostuu ehdottamaani hintaan ja vastasi lisäkysymyksiini asiallisesti. Hän kertoi, että kone on toiminut kuusi vuotta moitteettomasti ja ilmoituksesta poimimani aavistus huolellisesta omistajuudesta sai vahvistuksensa.

Ostajana arvostin napakan ja informatiivisen ilmoituksen lisäksi sitä, että kauppatavara oli valmisteltu ostajaa silmällä pitäen, letkut pussitettu, vedet valuteltu, sisustan annettu kuivaa ja ulkopinnat putsattu viimeisen päälle. Avoimuus ja reiluus takaa molempia tyydyttävät kaupat. Asioiminen kävi kaikinpuolin vaivattomasti ja rennosti. Second Hand kaupustelu on taitolaji, joka on helppo ottaa haltuun tämmöisillä vinkeillä tai opiskelemalla vaikka Torin sivuilta.

Heittämällä syrjään häpeän ja epäonnistumisen pelon, tai minkälie marttyyrimaisen surkuttelun, huomaankin, että minusta löytyy täysin moitteettomasti toimivia osia, jotka muotoilevat sujuvan viestin myyjälle tinkauksineen, vastaa puhelimeen reippaana ja kysyy asialliset yksityiskohdat sekä sopii noudosta. Sama tyyppi huolehtii, että on apukäsiä ja työvälineita ja miettii lähes koko prosessin hienosti valmiiksi. 

No liittimet ja sellaiset pikkuseikat jäivät selvittämättä, mutta nekin apurini ehti noutamaan läheisestä rautakaupasta ennen sulkemisaikaa samalla, kun itse laitoin lapset nukkumaan. Minä tein tämän ihan itse vaikken tuollaisten asioiden hoitamisesta yhtään tykkää. Aamulla kone tervehti minua iloisella melodialla kytkettyäni siihen virrat. Puhuukin vielä söpöliini!

Yritettiin tyttöjen kanssa miettiä tulokkaalle nimeä hammaspesun lomassa ja kenties meille muutti eilen R2-D2. Uhmakas ja sitkeä pikkumylly. Toivon, että tästä kaverista löytyy sitä sitkeyttä kestää matkassa mukana mahdollisimman monta vuotta. Nyt ei raaskisi heti luopua, kun on eletty jo näin mahtava tarina yhdessä.

- Aino

Aika pestä ikkunat!

Aurinko tuikahtelee mukavasti vastapäisten talojen välistä. Kiivetessään korkeammalle säteet tuikkivat ikävästi silmään tehden päätteellä työskentelyn mahdottomaksi. Mitenkä se nyt noin paistelee? Ihan kumma. 

Siirrän verhoja syrjään ja huomaan, että hitto miten ovat likaiset nää ikkunat. Ei auta kuin ottaa vähän valohoitoa, kylmää kyytiä parvekkeella ja sutaista noi pienen kaksion muutama hassu ikkunaa puhtaaksi :) Jonkun tutkimuksen mukaan likaiset ikkunat blokkaavat jopa 60% auringonvalosta. Kasvit ja ihmiset voivat huonosti ilman valoa, joten ikkunoiden pesu tammikuussa on aivan perusteltua. Kohtahan niitä siemeniäkin piilotellaan multaan, eikös?

Pidin aikoinaan ikkunapesua järjetöntä tarkkuutta vaativana ja monimutkaisena toimenpiteenä. Jossain vaiheessa aikuiselämääni käytin jotain tököttiä, joka piti huuhdella ja pesusääkin valita sillain ettei tiskiaine, tai mikä lie olikaan, palanut ikkunaan. Törkeän monimutkaista ja ihan turhaa!

Nykyään varaan toimitukseen vadin tai jonkun vettä sisällään pitävän astian, etikkaa, vanhoja vaippakäytöstä poistettuja harsoja 2 kpl sekä lastan. Yhdellä kostealla harsolla luutuan ikkunat märäksi etikkaveden kanssa ja jynssin isommat. Vetelen ikkunan perään lastalla ja viimeistelen kuivalla harsolla. That´s it! Etikkavedellä voi vielä pestä vessanpöntön tai sit ikkunalaudat ja karmit ulkoa tai jotain muuta veden likaisuudesta riippuen.

Nillittämisen ja pilkunviilauksen sijaan olen ottanut ohjenuoraksi, että "jälki on hyvää, kunhan asiantila on kohentunut siitä mitä se ennen sähläämistä oli". Suosittelen :)

- Aino

Vuoden 2017 Älä Hanki Mitään- haasteen päätös

Oikein hyvää uutta vuotta 2018 kaikki mussukat ja mussuset <3 Viime vuoden Kokonainen eli Älä Hanki Mitään- haastetta onnistuen ja epäonnistuen. Enimmäkseen oikein hyvin onnistuen. Tavoitteeni oli tulla vuoden verran toimeen sillä mitä minulla jo oli.

Melkolailla näin on asia hoitunutkin. Jokusen kerran olen reissun päällä lainaillut toisen omaa, syönyt jonkun eväät ja ottanut vastaan lahjan. Eron myötä on uuteen kotiin täytynyt hankkia perustarpeita kuten paistinpannu. Pannun ostin uutena, mutta muu tavara on pitkin syksyä saatua tai löydettyä eli dyykattua. Kaikesta olen jaksanut uskollisesti raportoida totuutta liikoja kauhistelematta.

 

Hampuusin vanhat vaatteet

Kuvituksestakin päätellen ovat vaatteni kamalassa kunnossa. Jouduin heittämään yhdet pikkuhousut menemään sillä ne kirjaimellisesti purkautuivat hiukkasiksi. Samoin karsiutui hiuki kuluneet ja kantapäistä puhki hioutuneet sukat. On vaatekappaleita, joita ei enää korjaamalla saa oikein mihinkään kuosiin sillä kangas paikan ympärillä ei enää kestä. Olen sinnitellyt ja madaltanut rimaa, opetellut parsimis- ja paikkaushommia ja lopulta vähän niinkuin lakannut välittämästä. Kaikki tämä on ollut melko luonnollinen prosessi haasteen edetessä. Kun ei ole vaihtoehtoja niin ei ole vaihtoehtoja. Mitä sitä itkemään.

Vanha ja kulunut on alkanut miellyttämään silmää. Esineet joissa on säröjä, patinaa ja elettyä elämää kiehtovat. Silmä hakee uusia käyttötarkoituksia ja mieli innostuu tuunaamisen mahdollisuuksista. Ehkä se on jotain mihin jää vähän koukkuun. Jonkinlainen luovuuden ilmentymä. Ihailen suuresti entisöityä ja uuteen henkeen puhallettua. Ulkoinen heijastelee kenties sisimpää, elämän ironialla höystettynä ;)

 

Haasteen taustamoottori

Matkan ajan olen pitänyt maalin mielessä, mutta huomannut sen hissukseen siirtyvän koko ajan pidemmälle horisonttiin. Tästä piti tulla velasta vapauttava vuosi. Aluksi ajattelin, että se koskee kaikkia muita velkojani ja jäljelle jäisi vain talon ostoa varten otettu laina. Koin, että sen olisin voinut hyväksyä.

Kuitenkin kävi niin ja näin eikä orjuuttavaa omistussuhdetta pankkiin nähden enää ole asuntolainan muodossa. Muuta velkaa sen sijaan jäi vielä 8 000 €. Vuosi sitten henkilökohtaista velkaani oli jossain 300 000 € hujakoilla. Tarkalla luvulla ei liene mitään merkitystä enkä sitä edes halua kenellekään oikeasti laskea. Ison siivun, muusta kuin asuntoon liittyvästä, velasta kuittasin vaihtamalla autoni halvempaan ja käytössä edullisempaan versioon. Oli miten oli, olen huimasti edellä sitä miten ajattelin tilanteen näyttäytyvän tässä kohden vuoden alkua.

Vai olenko sittenkin jäljessä, sillä minä kun kuvittelin vielä kesän loppuun saakka asuvani talossa, jonka pihaa  kuokin ja kaivan hamaan loppuun asti? Ajatus, joka tuntui tärkeältä vielä vuosi sitten ei ehkä ollutkaan niin tärkeä. Vapautunut olotila sen sijaan tuntuu juuri nyt erittäin konkreettisena ja tyydyttävänä. Kenties asiat menivät juuri niin kuin niiden oli tarkoitettu menevän. Vastaisuudessa mietin hyvin tarkkaan, että onko minusta asuntolainan kanssa eläjäksi ja millä ehdoilla. Ainakin haluan ottaa vaihtoehdoista selkoa ja miettiä miten toteuttaisin unelmani ilman velkaa.

Joko tässä kohden lähtee lapasesta?

No, mutta mitenkä sitten päätin juhlistaa päättynyttä hankitalakkoani? Hillittömästi shoppailemalla tietysti! Ostin itselleni Prisman ostosinfernosta Humble Brushin bambuhammasharjan, Nurmen saippuan sekä metallisen mittasetin kotiin. Oikeasti en voi millään sanoilla kuvailla sitä miten ihanaa oli heittää entinen hammasharja vihdoin menemään kohti takkaa ja korvata eltaantunut uudella. 

Minulla on kyllä ollut käytössä myös sähköhammasharja ja siihen löytyi jokunen vaihtopää, joten en ole heittäytynyt äärettömän hulvattomaksi hammashygieniani suhteen. Normaalia hammasharjaa olen kuitenkin tarvinnut reissussa sekä yökiskon putsauksessa. Käyttämäni harja oli reilusti yli vuoden vanha ja se oli ällöä, jopa omasta mielestäni saati sitten kanssaihmisten, jotka olivat vakuuttuneita siitä, että harjani alkoi maatua itsekseen hammasmukissa sekä kerätä hometta. Hyvin mahdollista sekin.

Uuden hammasharjan hankinta oli melkeinpä ainoa sellainen päivittäin tai viikottain mielessä pyöritelty fantasia. Luulin, että olisi ollut enemmänkin tarpeita ja haluja, mutta tässä kohdin huomaan ettei minulta oikeastaan puutu mitään ja pitkälti tulee toimeen ilmankin. Vuosi ei myöskään riittänyt kaikkien käyttötarpeiden kohdalla kuluttamaan niitä loppuun. En aio hankkia uutta ennen kuin vanha on hautaansa saateltavassa kunnossa.

Vaatteille on tehtävä jotain ja se prosessi tulee olemaan seuraava iso teema Kokonaisessa. Vaateteollisuuden saastuttavuus ja epäeettisyys yhdistettynä mikromuoviongelmaan tekee vaatehankinnoista kinkkisempiä kuin ajattelinkaan. Kaikkeen edellä mainittuun ympättynä rakkaus taidokkaasti ommeltuihin, istuviin ja tyylikkäisiin vaatteisiin, on kaltaiselleni hampuusille uuden haasteen paikka.

Kaiken haasteestani aiemmin rustatun pääset lukemaan tästä näin. 

- Aino

Marraskuun viimeinen

Huomenna se tapahtuu. Joulukalenterin ensimmäinen luukku avataan innostuksesta vapisevin sormin kiljahdusten ja jalkojen tamppauksen säestämänä. Kaikki nytkähtelee liikkeelle hirmuisella innolla. On tulossa joulukuun ensimmäinen päivä. Lähtölaskenta. Vaan eipä mennä sinne vielä.

Vielä on marraskuuta, vaikkakin viimeinen päivä, ja Minimalismipelini jokseenkin ankea kohtalo saa nyt päivänvalonsa. Summittaisesti 15. päivään asti suht tunnollisena arvioin asuntomme irtaimistoa ja keräilin kasaan tavaroita.

Ennestäänkin vähästä on haastavaa karsia, mutta kyllä sitä karsittavaa on. Kuitenkin leikkimielisen pelin tuoksinnassa todellisuuteen iskostui lohduttomammin se mitä kaikkea puuttui. Ainakin nyt sänky, yhden lapsen vuode, ruokapöytä ja siihen nyt vaikka se kolmas tuolikin, pyykkikone, pyykinkuivausteline, lakanat, pussilakanat, eteisestä lamppu...

Päivä 27

Onhan me pärjätty ilmankin, mutta vaikkapa ruokapöydän puuttuminen on tehnyt ruokailuista yhtä pomppimista ja ärsytystä. Ruuan murusia ja rasvaisten näppien jättämiä jälkiä löytyy sieltä täältä. Ilman pöytää on myös haastavaa ommella, kirjoittaa, piirtää, tehdä läksyjä tai istua tuijottelemaan jotakuta kahvikupin yli kyynärpäihin nojaillen.

Sängyttä ja patjatta on ollut kylmää ja surkeaa nukkua lattialla ikkunoiden vedossa hytisten. Selkä toki on voinut paremmin, mutta mieli mustemmin. Jopa lapsilta on tullut säälivää kommenttia vaikka jokusena yönä olen saanut lämpimän kainaloisen viereeni karusta makuusijasta huolimatta. On tullut todettua, että jos jokin on pakko, niin se tuskin on niin kivaa kuin kuvittelisi. Vapaaehtoiset valinnat ovat toki ihan mieltä piristäviä ja menevät ihmiskokeesta opettaen itsestä jotain, tai eivät mitään.

Näiltä lopuilta 15. päivältä sain kasaan vielä melkoisen laatikollisen roinaa, jonka kärrään niille kuuluviin paikkoihin; keräyksiin ja keskuksiin. Pieniä vaatteita, tässä välissä rikkoutuneita tavaroita, tyhjenneitä purkkeja, lähes suosiolla luovuttuja leluja, myöhemmän varalle säilöttyjä askartelumateriaaleja ja muuta sellaista meille epäkäytännöllistä sälää poistuu vielä 82 kappaleen verran eli yhteensä on lähtenyt 337 tavaraa jotakuinkin, jos sisäelimetkin lasketaan. Lisäksi luovuin kahvista yhteensä 12 päivän ajaksi ja paastosin noin 15 aterian verran.

Minimalismipeli päivä 30

Hitsi tuota pikkusen liikaa kuvattua koiraa.. heti, kun yrittää tähtäillä kuvan ottoon niin eikö se pidä ihtensä tunkea siihen mukaan. Musta karva kuvan vihreän laatikon edessä on vain lainassa siis.

Dyykkausaarteita

Luovuttujen tilalle olen löytänyt dyykkausaarteita! Löysin 120cm täysin käyttämättömän patjan pakkauksessaan, ruokapöydän, tuolin, sängyn, patjan sänkyyn, pyykinkuivaustelineen, tyynyn, pussilakanan, lakanan sekä muutaman tyynyliinan. Jollen kertoisi, että ovat roskalavalta, roskakatoksista ja roskisten vierestä ongittuja niin ettepä tietäis mitään. Ai niin ja täysin priiman kattilan löysin metsästä lenkillä. Oli sitä joku pohjaan polttanut, mutta set ny ollu homma eikä mikkään hinkuttaa puhtaaksi.

En kyllä tajua miten täysin hyvää tavaraa heitetään suoraan kaatopaikalle menevään kuormaan tai jopa sinne mehtään. (jonkinmoinen surkea vertaus omaan elämääni kohta nelikymppisenä naisena häilähti tässä kohdin mielessä.. 😂😂😂) Olishan noistakin voinut vaikka laittaa lapun rappukäytävän ilmotustaululle, että onko halukkaita ottajia ja sitten viedä Konttiin, Kierrätyskeskukseen, Fidalle, UFFille tai Hopelle. Myös Ensi- ja turvakodeilta voi kysellä tarvetta, samoin päiväkodit, koulut ja harrastustoiminta voi ottaa vastaan. Kysyminen kannattaa aina!

Älä Osta Mitään- haastetta mennyt kohta vuosi

Älä Hanki Mitään 2017 -haasteeni alkaa vedellä viimeisiään. Kotiin raijatut esineet eivät varsinaisesti riko haastettani. Sanamuoto meni kai jotensakin siten, että "en hanki itselleni mitään". Toisaalta mitenpä erotat, että mikä on itselle ja mikä ei, kun on ihan oma talous vaikka tämän pirpanoiden kanssa jaankin. 

Ihmiskokeen pointtina ei kuitenkaan ole ollut ankistella vain ankistelun vuoksi vaan oppia jotain omasta kuluttamisesta, kieltäytymisestä ja vähemmällä toimeen tulemisesta. Nämä olen mielestäni lunastanut.Vähänpä tiesin vuosi sitten haastetta muotoillessani, että olisin tänään tässä näin, itsekseni tiiviisti kasvotusten oman elämäni kanssa.

- Aino

kokonainen elämä edessä spotifysoittolistalla father john misty - pure comedy biisillään

Critical battery, please charge

Minimalismipeliä on pelattu nyt kuusi päivää. Marraskuun kuudes ja kuusi tavaraa. Eihän tätä peliä tarvitse oikeasti kuukauden mukaan pelata, mutta kyllä se helpottaa, kun aina aamulla muistaa, että montako tavaraa on haalittava kasaan kunakin päivänä. Minulla ei nimittäin meinaa tuollaiset asiat pysyä päässä. Sekin on sellaista turhanpäistä sälää muistettavaksi.

Päivä 4. Neljä tavaraa. Muutama lasten satukirja, jotka voi ihan hyvin lainata kirjastostakin. Lisäksi tuo Astrid Lindgrenin kirjan teksti on jaettu kahteen kolumniin ja se on minun mielestä todella ärsyttävä layout lukea ääneen. Metallinen rasia on tullut makeisten mukana. Näitä on hieman liikaa muutoinkin. Sit lähtee Tehyn rintamerkki, jota en vain tule ripustamaan yhteenkään työpukuun tai muuhun asusteeseen vaikka ylpeä Tehyläinen olenkin.

5. Päivä, viisi tavaraa.  Kulmageeli loppui aikoja sitten ja otin putkilon uusiokäyttöön. Täytin sen kookosöljyllä, mutta putkilo on alkanu käytössä haisemaan todella pahalta enkä edes tiedä, että tarvitsenko sitä oikeasti mihinkään. Muovinkeräykseen vain. Etualalla näkyvät mustat kynsiviilat ovat yli 10 vuotta vanhoja. Hurjaa käyttöä! Toisesta leikkasin pienen palasen laukusssani kulkevaan pussukkaan, jos nyt joskus sattuisin tarvitsemaan. Epäilen. Stevia-tiivistettä taas olen käyttänyt vain hammastahnani tekoon, mutta se ei kulu ja onkin mennyt vanhaksi ja melko karsean näköiseksi. Hammastahna ja minä pärjäämme ilman. Vanhan pikakahvipurkin pyysi ystäväni omakseen.

6. päivä, kuusi tavaraa. Tästä lähtee kasa aivan hyviä ja käyttökelpoisia lastenvaatteita joita ei tappelullakaan laiteta päälle. Ovat väärää materiaalia, väärän värisiä ja väärää vaikka mitä. Aivan turhaan kuvittelen, että josko pää kääntyisi ja collareiden ylivertaisuus jotenkin päihittäisi farkkuleggarit. Kun ei, niin ei. Vaatteita on karsituista huolimatta näemmä riittävästi, koska ei ole tullut sitä päivää, että olisi tarvinnut turvautua yhteenkään näistä.

Erilaiset laturit

Mitään kummempaa tarvetta meillä ei olisi ollut tavaroiden karsimiseen tai minimalismipeliin lähteä, kaikki tavara sopii tänne asuntoomme kyllä. Kuitenkin koen tavaroiden läpikäymisen jotenkin akkuja lataavana. Omaisuuttaan arvioi kriittisellä silmällä ja luopuessaan jostain, luopuu myös tavaran käyttöön, aikomuksiin ja huoltoon liittyvistä velvotteista. Tyhjä kaappi on helpompi pitää siistinä kuin täyteen ahdettu. Mikä parhainta, tyhjään kaappiin ei tarvitse välttämättä edes kurkata paitsi, jos sinne on piiloutunut natiainen.

Kotoilu, hyggeily ja muu sellainen kotiseinien sisällä tapahtuva nysvääminen on akkuja lataavaa. Toimintojen ja tavaroiden järjestely itsekseen on rentouttavaa puuhaa. Pidän järjestelemisestä. Siivoamisesta en niinkään ja siksi en oikeastaan koskaan siivoa. Järjestelen ja siinä tulee pyyhkäistyä samalla hylly, jynssittyä sormenjäljet ja imuroitua pölyt.

Sekasotku, tavarapaljous, äänten kakofonia, liiallinen liike vievät minulta hengen.. energiaa. Tekemättömät projektit, laatikoissa lojuvat projektien osaset ovat minulle kuin tekemättömien töiden lista, jotka kummittelevat takaraivossa. Olen opetellut luopumaan niistäkin. Turhaan kuvittelen tekeväni vaatteista uusia vaatteita tai osaavani joku päivä maagisesti muokata entisiä. Korjaamisenkin kanssa olen ollut melko laiska ja tullut tulokseen, että kehtaan ihan hyvin kulkea muutaman reiän kanssa. Jollei projekti etene niin luovun.

Luopuminen on minulle helppoa sillä olen oppinut, että vain siten saan tyhjää tilaa, jota tarvitsen akkujeni lataamiseen. Eikä paristoni täyty tunkemalla jotain sisään vaan päästämällä lisää ulos tekstin muodossa tai liikkeen voimalla. Latautumisen dynamiikka olikin aivan toisenlainen kuin sen kuvittelin olevan. Meni vuosikymmeniä ennen kuin tämän ymmärsin. Vaan eri laitteille on eri näköinen laturi, eipä se sen kummempaa. 

Voisi kyllä olla yksi samanlainen, yleissopiva laturi, kaikille laitteille ja mun elämä olis huomattavasti kummempaa :)

- Aino

Hieman dyykkausta, minimalismipeliä, DIY-juttuja ja parsintakierroksia

Joku fiksumpi tekisi joka päivälle jonkinlaisen kirjoituksen, mutta minä päätin ympätä koko idea-arkkuni satunnaiset aarteet samaan kirjoitukseen. Tässäpä siis on tulossa DIY pipipussi eli sellaisen muovisen kylmäpakkauksen plastic free versio, joka toimii käytännössä ja maatuu lopussa. 

Sitten esittelen koiran syömiä villasukkia ja muuten vain päälle hajoavia vaatteita. Osa tekstistä sivuaa Minimalismi.net sivustolla Teemun aloittamaa 30 päivän minimalismipeliä ja sit vielä jotain dyykkaamisesta. 

 

 

 

Muoviton DIY kylmäpakkaus eli Pipipussi

Tyttäreni oli ommellut koulussa puuvillakankaasta pussin, joka on täytetty kauranjyvillä eli normaali kaurapussi, joka toimii lämpimänä ja kylmänä. Monesti vanhat konstit ovat parempia kuin muoviset geelitäytteiset ja hintavat versiot, jotka eivät maadu eivätkä ole uudelleen käytettäviä.

Tää on niin simppeli juttu, että ihan naurattaa etten aiemmin tajunnut. Ei vaikka näiden DIY pussien parhaimmistoa olen saanut kätilön töissä asetella niin mikroon kuin alavatsalle. -selälle, reisille, lonkille sekä hoitajan omille kipeille hartioille.

Pussi tottelee kylmä- kuuma käytön lisäksi vaikkapa hernepussille asetettuja vaatimuksia lasten leikeissä tai pitelee ovea auki ja sillä on näemmä kätevää lataista siskoa suoraan daijuun. (haluaisin henk.koht tavata sellaisen vanhemman, joka silmät kirkkaina väittäisi minulle ettei sen lapset ikinä tappele keskenään)

Kaikenlainen terveydenhoitoon käytetty roina tuottaa melkoisen paljon roskaa ja osa on vaikeasti vaihdettavissa jätteettömämpään vaihtoehtoon. Tästä kirjoittelin hammasremonttini aikana jotain. Pohdin oikomishoidon ja terveyden vaalimisen tuottaman roskan ja muovin määrää ja harmittelin mm sitä, että millä zerowastaan yöllisen purukiskon puhdistamiseen tarvittavat aineet. Sain ihanan aktiiviselta lukijaltani hammaslääkärinsä antaman vinkin muovisten kiskojen puhdistamiseen etikalla ja lähdin kokeilemaan sitä. Nyt reippaan kuukauden olen lillutellut akryylistä purukiskoani etikka-vedessä päivisin ja se toimii mielettömän hyvin. Tässäkin taas hyvä muoviton vaihtoehto ostetulle hammaskiskon puhdistusaineelle. 

30 päivän minimalismipeli

Sit päästään minimalismipeliin, joka pärähti käyntiin blogikollegani Teemun toimesta Minimalismi.net sivustolla sekä Facebookissa tapahtumana johon pääset osallistumaan suoraan tämän linkin kautta. Edelleen ehtii mukaan. 

Mun 1. päivän tavara on tuo muovinen kylmägeelipakkaus, jonka lahjoitetaan eteenpäin. Vahinko kiertämään, heh. Toisena päivänä vähennetään kaksi tavaraa, mutta siihen on aikaa puoleen yöhön, joten kun lapset ovat nukkumassa käy äiti lelulaatikolla.. No ei vaineskaan, jospa ne lähtis pelaamaan minun kanssa. 

Sama jatkuu kuun jokaisena päivänä siten, että karsittujen tavaroiden määrä lisääntyy päivä päivältä yhdellä ja yhteensä vähenee 465 tarpeetonta tavaraa tämän marraskuun aikana. Kaipa se Teemu laski oikein sillä en jaksanut tarkistaa tuota lukua. 

Tämä on ihan mainio juttu näin joulun kynnyksellä. Tulee hoidettua se siivouspuoli samalla! (jos sellaisia harrastaa)

Karseita kuvia karseista vaatteista

Teemu minimoi blogissaan sukkia ja täytyy myöntää, että haluaisin kovasti jo karsia risoja sukkiani, mutta en voi sillä minulla ei ole niitä liikaa. Tyydyn paikkaamaan juuri paikkaamiani villasukkia uudelleen. Ihanan liukas, nimeltä mainitsematon noutaja nimittäin kävi järsimässä sukan pohjan ainoaan ehjään kohtaan reiän. 

Vuoden ostolakkoni alkaa näkymään. Tosin nuo kuvan villasukat on viime vuosituhannelta, joten... Sen sijaan pellavainen toppini ei ole kuin vajaa kolmisen vuotta vanha ja näyttää melko antiikkiselta sekin. Senkin mielelläni minimoisin pelin tiimellyksessä, vaan paikattava se on sekin. Reikiä ilmaantuu joka pesussa lisää ja toppi alkaa näyttämään suhteellisen.. no, taiteelliselta.

Koska olen maailman toiseksi paras kertomaan vitsejä on ihan hyvä, että vaatteeni puhuvat puolestani. Tuollakin paidalla on muutamat naurut ja pottuilut irronnut 😂 (vastaus kysymykseen "kuka sit on maailman paras vitsinkertoja?" kuuluu "ihan kuka muu vaan")

Dyykkausaarteita

Hankintalakkoni tai haasteeni otti osumaa. Dyykkasin roskakatoksesta muovisen kukkaruukun peitoksi hieman risan korin. Se toimii siinä näkösuojana minun ja muovin välissä ja samalla tuli vähennettyä roskataakkaa tai näin ainakin itselleni uskottelen. Kori näkyy ensimmäisessä kuvassa Pipipussin taustalla.

Meillä on kotona melko paljon jostain haalittuja tavaroita. Löytyy tuoli, joka toimitti joskus yöpöydän virkaa ja se on ihan rehellisesti raahattu aikoinaan naapuritalon roskalavalta. Sitten on vähän sieltä täältä ilmaiseksi saatua tavaraa. Äkkiseltään pohdittuna vain toinen lastensänky on ostettu ihan oikeasti Ikean kaupasta ja muut kalusteet ovat second hand.

En mä kyllä tiedä, että miten irrotan täältä sen 465 tavaraa, mutta katsotaan.. ainakin nuppineuloja on liikaa lasten roinan ohella.

- Aino

Mukavuusalueelta luisuneena

En voi sanoa, että pitäisin kerrostaloasumisesta. Pienessä kodissa on tiettyä viehätystä ja omaa idylliään, mutta tässä on koko ajan välivaiheen tuntua. Tietysti on. Alle 50 neliön asunnossa asuminen, kahden tyttären kanssa ja vuokralla, ei ole mitenkään kovin kauaskantoinen juttu vaikkakin hurjan ekologista olisikin. 

Meillä on ihan mukavaa, mutta minä en pysty lepäämään.  Tarvitsen omaa maata johon juurtua. Muiden päällä asuminen, ilman suoraa kosketusta maan kamaraan, on hankala juttu. Asia johon herään vasta nyt. Herkkänä ihmisenä häiriinnyn naapurustosta kantautuvista äänistä ja stressaan meiltä lähtevästä älämölöstä. Haluaisin omat seinät ja katon sinne maalleni. Oman oven, jonka kautta astua suoraan nurmikolle tai laskea jälkipolven viilentymään ulkoilman raikkauteen ilman välikätenä toimivaa porraskäytävää.

En myöskään pidä siitä miten ovella rapistelee postimies tai oven raossa keskustellut asiat kaikuvat rappukäytävässä. Kaikuminen ja äänten kulkeutuminen kummallisia reittejä pitkin on hämmentävää. En voi kirjoittaa saunassa sillä siellä jokeltelee naapurin vauva. Kirjoittaminen tupakeittiömäisessä olkkarissa säestyy jääkaapin hurinalla ja ikkunasta näkyy parvekkeen pilkkoma maisema parkkipaikalle sekä naapuritalon ankeaan betoniseinään. Patterit kantavat mukanaan jonkun imurointikolistelua.

Haikean masentavaa, voisi ajatella, mutta onko hyötyä ajatella asiaa siltä kantilta? Mieluummin käyn sekoittamassa mieltäni ja valitsen kiitollisen ihmisen suhtautumisen kaikkeen. Olen kiitollinen, että minulla on ollut kokemus omakotitalossa asumisesta ja puutarhasta. 

Kiitollinen siitä, että kaikki se kokemus on tuonut minut lähemmäs itseäni ja näyttänyt minulle mitä tarvitsen ja haluan. Kiitollinen, sillä tiedän kuka olen, mitä olen ja mitä en ole. Kiitollisena siitä, että tässä kaikessa on välivaiheen tuntua sillä se on samalla lupaus siitä, että edessä on jotain hirmuisen paljon muuta.

- Aino