Nyt menossa #muovitonmaaliskuu - muovin vähentäminen on meidän jokaisen juttu!

Muoviton maaliskuu pärähti käyntiin mm europarlamentaarikko Heidi Hautalan, Sulapac Oy:n toimitusjohtajan Suvi Haimin ja valokuvaaja Meeri Koutaniemen voimin. Tarkoitus on herätellä muovin määrään arjessa, vältellä muovia ja jakaa vinkkejä, kuinka muovin vähentäminen onnistuu kuluttajalta. Toki moni yrityskin on hienosti lähtenyt mukaan muovittomaan maaliskuuhun.

Parantumattomana haasteihmisenä Kokonainen otti tietysti osaa tempaukseen. Jo muutaman päivän aikana on haaste kerännyt miellyttävän paljon huomiota. Enemmän kuin kansainvälinen Plastic Free July kesällä, johon tuli viimeksi osallistuttua ostolakkoni ohella. Mutta nyt onkin ihan toisen näköiset kelit ja antimet kaupoissa.

Tässä kun on nyt tarkoitus jakaa niitä vinkkejä niin aloitetaan aivan perusteista. Suurin osa muovista tulee ruokapakkauksista, siksi kokkailujaan joutuu muuttamaan päästäkseen täysin muovittomuuteen tai Zero Waste idean mukaan, täyteen roskattomuuteen.

Oma muovittomuuteni ja roskattomuuteni sai aivan uudenlaista puhtia, kun vaihdoin ruokavalioni täysin kasviperäiseen. Minusta tuli siis vegaani ja se on ollut parhaita päätöksiäni. Liha- ja maitotuotteiden käyttöä vähentämällä synnytät vähemmän roskaa. Näin se vain on. Tekemällä perus raaka-aineista helppoja aterioita säästää luontoa. Aikaa se kyllä vie hieman enemmän tai ainakin vaatii suunnittelua, mutta tässä on hienona plussana painon hallinta. Tietysti omalle kotitaloudelle muovitonta on myös syödä vaikka noutopizzaa päivittäin pahvilootasta, mutta ei pidä unohtaa, että ravintolaan ainekset tulevat, mitenkä muutoinkaan kuin muoviin pakattuna.

 Arkiset ateriat

Arjen ateriani koostuvat yleisimmin sesongin kasviksista. Juurekset ovat tähän vuoden aikaan pääosassa. Porkkanaa, perunaa, punajuurta ja lanttua löytyy pakkaamattomana. Nämä sujahtavat ompelemiini hevi-pusseihin. Puna- ja valkokaali ei pakkausta tarvitse, hintalappu vain kylkeen. 

Kaalista saa monenlaista. Itse pidän erityisesti marinoidusta punakaalista. Valmistaminen on helppoa, kerralla voi tehdä ison satsin, josta saa väriä ja makua vähän joka ruokaan. Ohjekin on vilahtanut joskus täällä Kokonaisessa, voit kurkata sen tästä.

Eihän se mitenkään kaunis keko ole lautasella. Värikäs ja maistuva kuitenkin ja hirmuisen helppo valmistaa. Marinoidun punakaalin lisäksi, hieman riisiä edelliseltä päivältä, keitettyä punajuurta, venäläistä hapankaalia lasitölkistä, seesaminsiemeniä, ravintohiivahiutaletta ja loraus soijakastiketta. Näitä nyt sattui kaapista löytymään.

Pahvipakkauksissa saa monenlaista hyvää ihan tavallisistakin kaupoista, jos paikkakunnallasi ei ole irtomyyntiin erikoistunutta myymälää. Riisi ja ekologisemmat ystävämme ohra, suomalainen quinoa, couscous ja tattari ovat hyvä pohja annokselle. Linssit ja erilaiset pavut tuovat proteiinilisää ja ruokaisuutta.

Pastaa löytyy myös jokseenkin muovittomana, mutta melkein kaikissa paketeissa on jätetty pieni muovi-ikkuna tai paperinen pussi tahi kääre on pinnoitettu muovilla. Olen joutunut myös pettymään, kun luulin löytäneeni lähes muovittomassa pahvipakkauksessa pastaa, mutta sisällä olikin vielä muovipussi. Gluteenittomissa tuotteissa tämän voin ymmärtää, sillä pienikin määrä muuta viljaa voi olla keliaakikolle paha juttu. Kannattaa olla tarkkana pakkausten kanssa, jakaa kokemuksia ja pyytää kauppiaalta ottamaan valikoimiin niitä muovittomia vaihtoehtoja, kun on merkki selvillä.

Monta ruokaa tulilla

Perunaa meillä syödään melko paljon. Lapset pitävät siitä. Helpoin tapa mun mielestä on ostaa rosamundaa, pestä ja tunkea semmoisenaan uuniin. Samalla valmistuu uunissa monta muutakin juttua, kuten vaikkapa sellainen pastakastikkeen pohja johon tulee kesäkurpitsaa, munakoisoa, paprikaa, punasipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen, valkosipulia ja mausteita. Siitä voi sit muussailla soseeksi tai täyttää sillä leipiä tai syödä semmoisenaan. Varioida voi loputtomiin sen mukaan mitä kulloinkin löytyy irtona.

Muutkin juurekset paistuvat uunissa perunoiden kyljessä. Punajuuret voi tehdä samoin kuin perunat ja kuoria vasta lautasella. Kukkakaali menee ihanasti pellillä, tosin nyt sitä ei oikein pakkaamattomana tahdo saada. Ajatuksena tässä on kuitenkin se, että ei se ole niin vaikeaa, kun muuttaa hieman sitä perusajatustaan, että miten ruokaa valmistaa. Minulla on usein monen päivän ateriat niin sanotusti tulilla ja valmistelen kaikenlaisia omia "eineksiä" kaappiin. Kuorin porkkanoita vesikippoon, pilkon ja paloittelen vihanneksia, liotan papuja, teen marinadi sotkujani ja yhdistelen niistä sitten mielivaltaisesti soveltaen. Luova ruuanlaittotyyli ei ole kaikkien juttu, olen sen huomannut, mutta luulen, että sitä voi opetella sillä oma taitoni on karttunut vuosien mittaan kokeilemalla

Olen kirjoittanut joitain ruokaan liittyviä tekstejä. Näiden seassa on reseptien lisäksi vinkkejä ruuan säilytykseen ilman muovia. Tästä selailemaan arkistojen aarteita :) Arjessa tulee kokeiltua niin monelaista, ettei sitä aina muistakaan mitä on tullut väsättyä, huomattua kaupoilla tai miten on jonkun jutun ratkaissut. Siksi vastaan mielelläni kysymyksiin!

- Aino

Miten hyötykäyttää retiisin naatit

Ostinpa retiisejä naatteineen sillä niitä saa nyt kaupasta ilman muovia. Kimppua kasassa pitävää kuminauhaa lukuunottamatta täysin roskattomana elikkäs Zero Wastena. Iso osa kimpusta on kuitenkin naattia ja niinpä miulla oli pakko katsastaa, että miten niitä vihreitä osia voi hyödyntää. Myös ruokahävikin vähentäminen kuuluu olennaisena osana näihin mun ekoharrastuksiin.  Täysin ovat käytettävissä, se selvisi jo hyvin pienellä taustatyöllä.

 Retiisin naattilevite näkkileivän päällä

Paistettuna kokeilin naatteja vakioksi muodostuneiden kasvishässäköideni seassa ja siellähän ne menivät mukisematta. Astetta hauskempi kokeilu oli retiisin naattilevite näkkileivän päällä. Jossain sellaisenkin ohjeen satuin näkemään, mutta se piti veganisoida voin osalta ja kehittelin muutoinkin ohjetta enemmän omaan suuntaani.

Se valmistuu näin: Pestyjä naatteja tehosekoittimeen, kasvirasvaa, valkopippuria ja hieman suolaa. Jollei ole tehosekoitinta tai muuta myllyä, niin kyllä tää ihan käsipelilläkin onnistuu vatkata. Hakkeloin itse mukaan vielä retiisiäkin väriksi. Maku ei ollut huono, ei järin säväyttäväkään. Rasvaa tuli liikaa, siksipä hakkasin pieniksi vielä keltaista paprikaa ja kesäkurpitsaa, kun niitä nyt sattui olemaan käden ulottuvilla. Lisäsin valkopippuria vielä hitusen lisää ja sekoitin kaiken joukkoon yhden ruokalusikallisen ravintohiivaa. Sitten alkoi olla maku kohdillaan ja mukava näkkärin päällinen valmis.

Retiisejä ei muuten pitäisi säilyttää kimpussa naatteineen vaan leikata naatit pois kotona, pestä retiisit ja säilyttää erillään. Naatit antavat retiisille ajan myötä kitkerää makua ja nahistuttavan retiisin. Naatin kanssa säilyvyysaika jääkaapissa on muutamasta päivästä viikkoon, mutta naatittomina, ja vaikka vielä kylmässä vedessä, säilyy retiisi jopa kuusi viikkoa.

Mitäs muita naatteja olette pistäneet käyttöön? Kokeilin joku aika sitten tehdä porkkanan naateista pestoa ja siitä tuli todella hyvää, tosin sille keitokselle potkua antoivat villiyrtit ja ehkä suosittelisin jotain sellaista kokeilemaan tuohon retiisilevitteenkin sekaan. Kuvittelisin, että vaikkapa saksankirveli olis aivan huippu. Ruokahävikistä pääset lukemaan lisää täältä näin.

 - Aino


Tykkäile Kokonaisesta Facebookissa, Instagramissa ja vaikka vielä Twitterissäkin. Kaikkialta löytyy!

Nyhtökaura Saaristo taivuteltu ruisleivän päälle

Gold & Green Foodsin Nyhtökaura kausimaku Saaristo lähti kaupasta kokeiluun alennuslapun vuoksi. Meni hetken verran tuumiessa, että miten tämän piparjuurella, tillillä ja sitruunalla maustetun Nyhtiksen valmistaisin. Pahvisen etiketin takaa löytyi muutama resepti ja niiden avulla päättelin, että tätähän voi vedellä paistamattakin. Palttoonnapeille suunnatun täytteen inspiroimana tein oman versioni.

Nyhtökaura Saaristo ruisleivällä

Tämä syntyi siten, että kumosin rasiallisen Saaristoa kulhoon ja aloin tilsimään haarukalla vaan se ei oikein murustunut mihinkään. Käytin kippoa hetkisen mikrossa, lisäsin puolikkaan luomusitruunan mehun sekä kuoren raastettuna. Muutama kevätsipuli pilkottuna joukkoon, lisää kuivattua tilliä, valkopippurijauhetta sekä kapriksia (niitä isompia) pilkottuna sekä reipas loraus kapristölkin nestettä. Näitä sekoittelin haarukalla jonkin aikaa, mutta en ollut tyytyväinen. Harmitti ettei kaapista löytynyt cremefraisea, mutta lopulta päädyin kokeilemaan kaurakurtin kanssa ja jo vain! Suolaa piti lisätä vielä hitusen.

Ruisleivän päälle, porkkanasuikaleita tuollain taidokkaasti väsättynä ja porkkanan naatista vihreätä päälle, kun eivät nuo kylvölaatikon tillit vielä oikein. Vähän yrittämisen makua tietty. 😉 Passasi mielettömän hyvin myös vaalean paahtoleivän päällä ja oli tänään aamulla kokeiltuna vielä parempaa tekeydyttyään yön jääkaapissa.

Mahottoman mukava, kesäinen alkupala vaikkapa. Minusta Nyhtis toimi itseasiassa paremmin kylmänä.

- Aino

Viikonloppuisin ystäviä, hyvää ruokaa, musiikkia ja juomaa

On niin mahtavaa näinä kesäisinä viikonloppuina vain nauttia auringosta, kuunnella hyvää musiikkia ja syödä itseään hemmotellen. Kaikki on tietysti parasta ystävien kesken jaettuna. Kokonainen on viikonlopuissa täysillä mukana! 

Hieman täytyy improvisoida, mutta aattelin, että jos kirjoitan tällain julkisesti niin; ystävät mukana. Viikon ajalta näpsityt ruokakuvat, eli jess ruoka messissä. Spotify soittolistalleni lähiaikoina lisätyt biisit ilmoille ja näin saadaan musiikki. Vielä juomapuoli haltuun, eli vesipullo täytetty tuohon viereen noinikkaasti. Jo vain on kaikki niin kuin kuuluukin eikä tarvitse tuntea ihteään yhtään muita huonommaksi kesäviikonlopun viettäjäksi 😘

Tässä yllä meillä on mahtava aloitus syömisorgioille. Paahtoleivällä avocadoa, kesäkurpitsaa, ravintohiivaa, salaattia omasta istutuslaatikosta, vegaanista juustoa ja pähkinöitä. 

soittolistalla wedding crashers - good man ja toki näistä vegaanisista annoksista hyvän miehen leiman saakin

Jatketaan mielenkiintoisella väliannoksella, jonka viereen on jätetty keittiön terveinen; haukattu omena. Annos sisältää kaurapuuroa, kaurajuomamaidonkaltaistavalmistetta, jota ei vissiin saa kohta kasvimaidoksi kutsua, hienosti sivuun asetettu omenalohkoja, jotka toistavat keittiön tervehdyksen teemaa. Annos sisältää mustikkaa sekä chiasiemeniä.

annosta täydentää i don´t speak french (but kokonainen do) - can you see kipaleineen

Sitten tuleekin varsin jännittävä, kesäinen pasta seuranaan omasta viljelylaatikosta sekä hitusen laatikon vierestä noukittu rucola-vuohenputki- valkosipuli-avocado tahna. Annoksen kruunaa reilulla kädellä viskattu ravintohiivapyräkkä.

villa nah säestää annosta biisillään - love chance, romantisointi luultavasti jää vain mahdollisuudeksi annoksen valkosipulimäärällä

Ah, ihanuutta. Puhdistetaan makunystyröitä raikkaalla marjasmoothiella. Tämä herkku koostuu ihan pakasteen antimista. Siinä on mansikkaa ja mustikkaa, kaurakurttia ja olikohan banaani, joka ei saapunut pakkasesta. Luultavasti tyhjensin annokseen myös jauhevarastojani ja joukossa voit maistaa aavistuksen viherjauhetta, macaa sekä tyrnipulveria. Se mikä annoksesta puuttuu on pilli ja niin tulee puuttumaankin. Kokki on erittäin ympäristötietoinen eikä käytä muoviesineitä keittiössään.

kleerup & enochson on vääntänyt todella maagisen remixin susanne sundførin biisistä white foxes

Kokki jätti taas terveisensä.. tää omenan käyttö pistää ehkä hivenen läpi muutoin tasapainoisesti koostetussa menussa.

välisoittona konni kass - surrender

Yhtään kestä mitään muokkaamista tämä blogialusta, vaikka kuinka komennan kuvaa keskelle niin se on valinnut vasemmiston. Ehkä annoksessa on hieman vasemmistoväriä, joka on peräisin retiisistä sekä pikkelöidyn punakaalin mehusta. Kokki ei nyt itsekään aivan muista miten annos syntyi, mutta oli todella raikastava ja kirpsakka kokonaisuus. Retiisin lisäksi siinä on parsakaalia, kesäkurpitsaa ja kaurasta valmistettua cremefraisea. Makuelämykset tälläisissä hässäköissä yhdistää soijakastike sekä sitruunamehu.

benjamin aggerbæk soittaa meille teoksensa heartbeat

Makumaailmaa laajennetaan meksikoon. On melkoisen fuusioinnostunut tämä kokki täytyy myöntää. Annos syntyi hävikinvähentämisteemassa ja siinä on yhdistetty tortillasyömingeiltä jääneet roippeet. Tortilla lätyt ovat saaneet rapsakan olomuodon ja kesäisen ruskettuneen pinnan paistinpannulla. Curryn makuinen Jokaiselle vegemajoneesi toimittaa dipin virkaa ja jalopenot antavat mestariteokselle lisäpotkua.

carnival youth kertoo meille laulussaan never have enough ystävien tärkeydestä, jee! tää biisi on meille kaikille kesäviikonlopun viettäjilleni

Tyhmä kokki, jättäis jo rauhaan noine omenineen. En pelkää lääkäriä, eikä ole tarvetta pitää sellaista loitolla. Kiltisti syön kuitenkin kaiken etten herättäisi pahennusta.

välillä katsomme joukolla sense8 sarjan 2 tuotantokauden avausjakson ja ihastumme kollektiivisesti aviciin - feeling good biisiin

Sit täytyy sanoa, että oli hieman pettymys. Juostiin lähisporttibaariin nopea kaljarundi kaiken tämän hienosteluruuan kesken ja kokeiltiin kunnon Oumph!- burger sekä Oumph! nachot, mutta ei ne vaan jotenkin. Paikkana tilanteelle toimi Ison Omenan O´Learys.

Tästä suivaantuneena kokki palkitsi rutuisella banaanilla.

lepyttelin kokkia erki pärnojan - himmelbjerget biisillä

Ai mut katos, kokki tunki kiitoksena taas omenaa annokseen! Siinäpä sitä banaania, vihreää omenaa, punaista omenaa, tyrnimarjaa jauhettuna, chiasiemeniä, mantelilastuja sekä tiraus mehua kostuttamaan. JOKU oli syönyt kaiken kaurakurtin, prkl. Tää oli kuulemma jälkiruoka?! Tähänkö se kaikki hyvä päättyy, no voi hitto. 

sulatellaan kaikkea hetken aikaa kuunnellen solomon greyn eteeristä - glas / green biisiä ja sen jälkeen saapuvat kauriinmetsästäjät tunnelmaa tiivistämään - kun mä mietin sua, niin uuh

Ihanan iso kiitos kaikille osallistujille! Nähdäänhän pian taas uudestaan mussukat? Hitokseen lovee ja ihmisille hyvä mieli 💚💛💜 pus pus.

- Aino 

MitäTänäänSyötäisiin: "Radanvarren ananas", tutummin maitohorsma parsan tapaan keitettynä.

 

Maitohorsma eli Chamaenerion Angustifolium päätyi kattilaan kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Tinttarintan kanssa käytiin joku päivä sitten noukkimassa horsman alkuja. Todella helppo kerättävä, on niin tunnistettava, että lapsenkin kanssa virhearvioiden mahdollisuus on pieni. 

Kokeilin horsmaa ensimmäistä kertaa elämässäni ja jännityksellä mietin, että miltä lie maistuu. Tuumin, että parsan tavoin tarjoiltuna toteutus on helpoin mahdollinen ja makukin aidoimmillaan ilman, että peittyy muihin mausteisiin. 

Selailin erilaisia horsman käyttömahdollisuuksia ja kyllähän niitä löytyi keitoista salaatteihin. Minä keitin ja pistin tomaatti-hernesalaattia kylkeen. Hieman kasviperäistä levitettä päälle ja pähkisaania eli vegaanista parmesaania, jonka ohjeen olen jakanut aiemmin.

Ei mitenkään hassumman makuinen. Varsien mausta kyllä huomasi milloin horsma oli kasvanut jo hieman liian isoksi tai mikä lie koira pissinyt päälle. Paksuimmista jokunen maistui muihin verrattuna jo hieman kitkerälle. 

Olin ilmeisesti tehnyt myös virheen katkaistessani horsman melko ylhäältä, kun sen olisi voinut poikkasta jopa hieman maanpinnan alapuolelta. Se mehevin osa vissiin onkin se tyvi.

No, oli miten oli, kyllä mää tykkäsin. Ensimmäisellä kerralla uuden villiyrtin kanssa veivatessa itselläni vaikeinta on se ajatuksen toteutukseen tarttuminen. Menen mielelläni tutulla ja turvallisella. Kannatti ehdottomasti lähteä laajentamaan repertuaaria.

Nyt on rentunruusut kokeiltu ja parsakausi sen kanssa ohitse täällä päin. Se olikin huomattavasti lyhyempi kuin uskoin, ihan muutamassa päivässä ovat varret jo venähtäneet 30 senttiä lisää. Ensi keväänä sitten uudestaan, mutta toki maitohorsmalla on muutakin käyttöä. Kukkia ajattelin kokeilla, sekä lehtiä vihersalaatin jatkeena.

Ei muuta kuin radanvarren ananasta kokeilemaan! Lempinimi kirvoitti aivan hervottomat naurut :D Löysin tuon nimityksen koluamalla Wikipediaa.

- Aino

Vuohenputkipesto -hummushybridi sekä marinoitu punakaali

Kävin takapihan perukoilta keräilemässä vuohenputkea kasan. Joukkoon eksyi saksankirveliäkin, jonka tunnistin tuoksusta nyppiessäni isoimpia kasvustoja juuri istutettujen vadelmantaimien ympäriltä.

Omasta pihasta tykkään keräillä villiyrtit ja muun syötävän suoraan metalliseen lävikkööni, jossa huuhtelen kaiken noukkimani. Noukin kyllä usein suoraan suuhunikin, kun ei ne kovin likaisia meidän pihalla ole. Pikku kavereideni kanssa poimiessa saattaa hiekkaa ja muuta yllättävää tulla joukkoon enemmän. Silloin huuhtelu on ihan paikallaan.

Tämä oli jo toinen vuohenputkipeston viritelmäni. Edellisen tein vuohenputken ja rucolan sekoituksesta. Laitan väsäämieni vegaanisten pestojen joukkoon melkolailla samat ainekset mutta vähäistä vaihtelua tulee sen mukaan mitä meillä sattuu kulloinkin kaapeissa olemaan. Viimeaikoina resepti on hioutunut seuraavanlaiseksi:

• vuohenputkea, pinaattia tai rucolaa tai kaikkia sekaisin niin paljon kuin myllyyn mahtuu
• paahdettuja auringonkukan siemeniä noin 1,5 dl
• aurinkokuivattuja tomaatteja 2-4kpl
• aurinkokuvatun tomaattipurkin öljyä ja liraus muuta öljyä, yhteensä noin 5 rkl
• valkosipulin kynsiä 2-4 kpl
• suolaa
• hitusen vettä, että menee myllyssä sekaisin

Reseptiä muuntelen sitten fiiliksen mukaan. Joskus teen cashewpähkinöistä, kun ei ole auringonkukan siemeniä, joskus laitan sitruunaa tai balsamicoa sekaan, kun siltä tuntuu. Lisäksi olen kokeillut lisäillä ravintohiivaa joukkoon ja sekin toimii. Ravintohiiva on sellaista suolaisen juuston, kuin parmesaanin makuista perus tavaraa kasvisruokailijan kaapissa sillä siitä saa B12-vitamiinit ja se tuo makua moneen keitokseen.

Tähän hummushybridiin lipsahti pohjareseptin lisäksi purkillinen kikherneitä liemineen, yksi kokonainen chili ja sitruunamehua. Öljyä meni hitusen enemmän, koska kaikkinensa tavaraa tuli ihan hirveästi.

Tarkastelin makua ja totesin, että kikherne vaatii hitusen enemmän suolaa. Chilikään ei lopulta maistunut seoksessa yhtään. Sain aikaiseksi sellaisen peruskivan tahnan leivän päälle, pastan joukkoon ja dippailuun. Kokeilin erilaisia leivänpäällisversioita ja yhdeksi suosikeistani nousi ruisleivän, vuohenputkipestohybridin ja marinoidun punakaalin yhdistelmä. Suolaista ja hapanta, hieman etikkaista. Herkulliset värit!

Suikaloidun punakaalin tungin lasitölkkiin ja marinoin etikka-öljy seoksessa, jonne laitoin vähän sitruunamehua ja suolaa. Se oli seuraavana päivänä jo ihan ok, mutta parin vuorokauden päästä vielä parempaa.

En muista, mistä idean marinoituun punakaaliin löysin, mutta perusta lienee kaikissa resepteissä melkolailla sama. Joissain ohjeissa oli omenaa ja toisissa rusinaa. Alku meni kuitenkin aina esittelemäni kaavan mukaan. Punakaali on ravitsemuksellisesti hyvä, se on halpaa ja sitä saa ilman muovia. Siksi olen nyt kokeillut siitä sekä tätä marinoitua versiota, että haudutettua punakaalia Vegaaniliiton sivuilta löytämäni reseptin mukaelmana.

- Aino

MitäTänäänSyötäisiin: niin mitä sitä syötäisiin?

Ruokavalion selkiytymisen myötä on tullut kokeiltua kaikenlaista uutta ja olen tavoistani poiketen kolunnut läpi ihan reseptejäkin. Reseptin mukaan jopa kokkaillutkin. Tai no minun tapauksessa se tarkoittaa sitä, että luin reseptin kerran, katsoin, että onko kaapeissa jotain edes hitusen sinne päin menevää ja sitten sovelsin :D Ruuan laitto on sellaista luovaa puuhaa..

Muutaman onnistuneenkin jutun sain aikaiseksi. Ensimmäisenä mainittakoon makoisa vegaaninen parmesaani tai "pähkisaani" kuten lapset sitä nimittävät. Siihen pistin cashewpähkinöitä, mantelilastuja, Valioravinnon Rikas Oluthiivahiutaleita sekä suolaa. Ei niillä mitoilla niin väliä, mutta enimmäkseen pähkinää ja pari rkl hiivaa, suolaa maun mukaan. Monitoimikoneessa hurautin semmoiseksi parmesaanin kaltaiseksi. Olisiko niitä pähkinöitä ollut 2-3dl.

Pähkisaanista tuli hitti. Se on todella hyvää ja korvaa oikein kelvollisesti juuston. Samalla siitä saa monia hivenaineita, pähkinöiden ja mantelin hyödyt sekä oluthiivan b-vitamiinit mukaan lukien b12- vitamiinin, jota vähintäänkin kasvispohjaista ruokavaliota noudattavien on otettava ns. purkista.

Pähkisaanin kaveriksi pastan kera sopii tietysti pesto ja sen tein rucolasta sekä seesaminsiemenistä. Joukkoon livahti myös aurinkokuivattua tomaattia ja hieman öljyä + suolaa. Tähän olisi basilikakin kelvannut oikein mainiosti ja persilja. Rucolaa oli melkoinen kasa, läviköllinen voisi olla hyvä mitta.

Seuraavalla kerralla liottaisin siemenet ja laittaisin vaikka auringonkukan siemeniä myös mukaan koostumuksen vuoksi.

Pastan lisäksi pesto toimi mielettömän hyvin leivän päällä. Suosittelun arvoinen vaihtoehto margariineille. Kokeilin myös dipata pestoon porkkanatikkuja ja sekin toimi. Kuvittelen, että muitakin käyttökohteita löytyy.

Sekä pesto, että pähkisaani säilyivät jääkaapissa helposti noin viikon verran. Uskoisin, että näistä pesto menee huonoksi nopeammin. Pähkisaanissa nyt ei oikeastaan ole mitään mikä menisi huonoksi kuukauden aikana, mutta pitää hieman testailla sen säilyvyyttä kunhan väsään uuden satsin.

Ajoittain meidän ruokailut näyttävät ehkä hitusen ankeilta, mutta laskeskelin, että lapset syövät itseasiassa huomattavasti terveellisemmin laittamallani aterialla, joka sisältää keitettyä pastaa, pilkottua porkkanaa, kaalia, paprikaa, kurkkua sekä pähkisaania ja pestoa kuin jos ruokana olisi ollut keitettyä pastaa, nakkeja ja ketsuppia. Tai ihan vain pastaa ja ketsuppia, joka usein on lasten kanssa lopputulema vaikka tarjolla olisi millainen gourmet-kastike tahansa.

Sitten kehittelin (itselleni) tämmöisen jälkkäri- tai aamupala herkun. Kuvassa olevaan versioon meni kaurajogurttia, puolukkahilloa, mantelilastuja sekä seesaminsiemeniä. 

Upotan noita seesaminsiemeniä vähän sinne sun tänne ihan syystä. Siemenissä on nimittäin leivinjauheen, basilikan ja oreganon jälkeen eniten kalsiumia 😂.

Linkittämästäni Finelin listasta sen verran, että maitohommelit eivät kuulu ruokavaliooni ja purukumia en pitäisi fiksuna kalsiuminlähteenä. Jogurttiherkku oli todella hyvää myös näkkileipäversiona eli kaurajogurttia, puolukkahilloa ja murennettua näkkileipää. Ennakkoluulottomuutta kehiin.

Tuunasin myös kurpitsakeittoa. Kokeilin, että miltä marinoitu punajuuri ja suolakurkku maistuisi keiton seassa ja oikein hyvältä maistui. Vähän kuin borssikeitto. 

Idea syntyi, kun meni maku vedeltyäni useatta päivää pakkaseen säilömiäni kurpitsakeittoeriä. Täytyi saada hieman vaihtelua. Punajuuret tein sillain, että keitin niitä kerralla useamman kilon. Kuorin ja pilkoin. Osan punajuurista latasin uunivuokaan ja maustoin etikalla, öljyllä, timjamilla sekä suolalla ja sitten pakastin sen vuokineen päivineen.

Sujautin vuoan lähes suorilta pakkasesta uuniin ja paistoin punajuuret jolloin sain niistä uuden lisukkeen. Pakastaminen uunivuoassa folion alla toimi mainiosti ja vuokakin kesti sekä pakastuksen, että hieman kohmeisena kylmään uuniin laiton. Sellainen puolivalmishommeli vaikka vieraiden varalle. Näin punajuurista tuli todella hyvän makuisia ja skeptikollekin kelpasi jopa niin, että punajuurikammo tuli kumotuksi!

Tuunauksen alle ajautui myös kehittelemäni pulleropalleroresepti. Keksin murskata cashewpähkinöitä ja kieritellä palleroita lopuksi pähkinämurskassa. Näistäkin tuli oikein nättejä ja hyvän makuisia. Aattelin kuitenkin, että seuraavalla kerralla, kun teen näitä niin kokeilen laittaa massan joukkoon hippusen suolaa. Jotenkin  tuntuu, että kaikki se makeus kaipaa semmoista pikku ryhtiä.

Tämmöistä kokeilevaa kotikokkausta meillä useimmiten harrastetaan. En oikein tiedä, että miten muut tekevät ruokaa, itselleni tämä on ikään kuin luomista, säveltämistä. Ainakin se poikkeaa totaalisesti mieheni tavasta valmistaa syötävää. 

Reseptejä näihin ei oikeastaan ole, enkä tiedä miten paljon mitäkin laitan tai mitä joukkoon lipsahtaa. Maistelen kyllä keitoksiani matkan varrella usammankin kerran ja etenen aisteja käyttäen tunnustelemalla, että mitä keitos vielä kaipaa.

Useimmiten sävellykset ovat ainutkertaisia, eikä niillä ole nimiä. Vaikkakin lapset ovat varsin innokkaita kehittelemään niitä nimiä. Tällä viikolla meillä on ollut "bala-lala-laata", "aurinkokastiketta" sekä "tuommoista paskaa".

Ihan normi kattaus 😂

- Aino

MitäTänäänSyötäisiin: Pulleroita palleroita

Jotakuinkin irtona ostettavista aineksista saa syntymään kaikenlaista kivaa, kuten näitä taateli-cashew-kaurahiutale raakapalleroita tai voi ne leipoa raakapatukankin muotoon. Tämmöisen herkuttelureseptin kehittelin, että saisin lapset syömään hieman enemmän kuituja sekä siirtymään valmisherkuista lisäaineettomiin ja roskattomiin vaihtoehtoihin. Vegaanisia ovat luonnollisesti.

Resepti sisältää summittaisesti monitoimikoneeseen heitettynä muutaman dl kaurahiutaleita, tuoreita taateleita noin 5-7 kpl, mantelilastuja, seesaminsiemeniä ja kookoshiutaleita. Lopuksi hieman vettä joukkoon, että seoksesta tulee koostumukseltaan taikinamaista ja helposti näpeissä pyöriteltävää. Luulen, että tämä taikina toimisi jonkin raakakakunkin pohjana, mutta koska en ole mikään leipuri niin annanpa jonkun muun kokeilla. (Lähdin sitten kokeilemaan sitä kakkuakin, siitä voi lukea tästä.)

Pyörittelin tahnasta semmoisia suuhun sopivia palleroita ja laittelin pähkinän päälle koristeeksi. Erityisen onnistunut yhdistelmä syntyi paahdetusta ja suolatusta cashewpähkinästä palleron päällä. Suolainen & makea, nam!

Pallaroihin tulevia ainesosia saa kaikkia irtona eli ilman paketteja, pakkauksia ja muoveja. Taateleitakin löytyi lähi Citymarketin hevi-osastolta. Tällä erää kaapissa oli noita Fontanan luomutaateleita. Ne on valitettavasti pahvipakettinsa sisällä vielä muovissa. Ohjetta on helppo muokata sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään.

Lapsille maistui. Kerrankin! Onnistumisia ei ole liikaa.. Luulen, että nämä on melkoisia energiapalloja. Hyvin jaksoi kävellä 6 kilometrin lenkin kirjastoon, syöttää sorsia, ihmetellä haukkaa ja osallistua Hyperkypermiehen supersankarikouluun :)

- Aino

MitäTänäänSyötäisiin: Aurinko lautasella

Helppoa kuin heinän teko. Valitsemallani tiellä pysyminen nimittäin. Niin helppoa, ettei meinaa todeksi uskoa. 

Edelleen tulee koluttua läpi artikkeleita ja tieteellistä tutkimusta kasvipohjaisen ruokavalion mahdollisista haitoista ja hyödyistä. Mitään sellaista ei ole mittavista kaivannoista huolimatta löytynyt, että vaihtaisin takaisin. Eikä se olisi mahdollistakaan sillä en edelleenkään pysty. Verkkokalvoille on palanut liian eläviä kuvia elävistä eläimistä ja niiden karuista kohtaloista. Jopa siinä määrin, että harmittaa miksi menin moisia katsomaan. 

Onneksi löytyy nätimpääkin kuvasatoa. Tällä hetkellä olen hurahtanut reseptien ihanaan maailmaan ja kolunnut kaikenlaisia kuvia ruuista ja tää on hauskaa. Ihan hulvattoman vapauttavaa.

Pistetääns joitain omiakin kuvia aamupalasta tai brunssista. Näyttää niin hyvältä ettei tarvitse edes muokata :)

Jep, nuo kaikki yhteen annokseen. Meni vielä jotain muutakin. Raskasta mättöä. Lautanen painoi varmaan kaksi kiloa. Nimenomaan siitä tulee tämän elämänmuutoksen tuoma vapaus tai vapautunut olotila. Kerrankin saa tunkea naaman kautta pötsiin ihan hitokseen paljon ruokaa eikä se näy missään. 

Tai itseasiassa näkyy se. Puoliso on alkanut kuittailemaan ja kauhistelemaan. En suosittele kenellekään joka ei kestä katsella peilistä sutjakoituvaa vartaloa. 

Tuli hieman yllätyksenä miten kroppa on muuttunut. En oikein tiedä mitä on tapahtunut. Jonkinlainen pöhötys on hävinnyt ja iho on parempi. Kutistumisesta huolimatta iho seuraa kimmoisena perässä. 

Näyttää melko hyvältä vaikka painonpudotus ei ole ollut missään vaiheessa tavoitteeni. Niin ja ei se paino työpaikan vaa´alla käväisyjen perusteella ole näyttänyt pudonneenkaan.

Pelkäsin muutama viikko sitten, että lihakset on hävinneet, mutta ei. Nekin on tallella. Kokeilin asiaa vetämällä leukoja ja riuhtaisin samalla leuanvetotangon alas laskeutuen sutjakkaasti lattialle kuin kissa. 

En ole tosin nähnyt koskaan kissojen itkevän lattialla retkottaen putoamisensa jälkeen. Noup, ei onnannut jaloilleen laskeutuminen ihan nappiin. Lattiasta iskeytyi palanen ja osa sielusta meni polvien ja käden mukana ruhjeiksi. En tiedä mitä teen näiden hurjien lihasvoimieni kanssa. 

Ehkäpä ruuvaan tangon takaisin, kun käsi on taas kunnossa. Töissä jouduin jonkin aikaa tekemään hommia vasemmalla kädellä ja kuten kollegat tietävät niin sehän on pahimmanlaatuinen rikkomus hierarkiassa.

Onneksi antioksidanttipitoinen ravinto on saanut kehoni parantumaan lähes ylimaallisella nopeudella ja olen melkein kuin elävien kirjoissa näin muutaman viikon jälkeen.

Kirjoitustaukoni ei missään nimessä johdu voimainkoetuksestani vaan siitä, että syöminen on vaan niin kivaa.  Aina, kun löytää uuden hienon kuvan lautasellisesta kasvisruokaa tekee mieli painua keittiöön hieman kokeilemaan ja taas syömään. Yöllä näen unta uusista resepteistä ja aamulla pomppaan innoissani sängystä sillä taas pääsee syömään 😜

 No joo, ei piä ottaa kaikkea ihan tosissaan..

- Aino

Plant- Based Diet jysähti päin naamaa

Hetken hiljaisuutta ja aikaa. Pysähtyneisyyttä. Luulen, että sitä tarvittiin. Tunsin, että jotain oli muhimassa mielen perukoilla, mutta ihan tälläiseen en ollut varautunut. 

Kirjoittelin paastoistani, ensin digipaastoa ja sitten vesipaastoa, mikä muuten onnistui todella helposti ja hyvin. Olen tyytyväinen ja pysyin tavoitteessaani, vain 24h paasto. Joku voi tulla päsmäröimään, että ei se mikään kunnon paasto ole ja vasta kolmantena tai neljäntenä päivänä kuona-aineet lähtevät liikkeelle jne. Minä tiedän kyllä. Kulutin vuorokauden aikana vain glukoosivarastoni loppuun ja siinä se, mutta olin sen näin ajatellut ja kokeilu on kokeilu. Digipaastokaan ei ollut täysin "puhdas", voisi sanoa, että se oli enemmänkin hiljentyminen kuin paasto. 

Olen tytyyväinen. Nyt tiedän, että pystyn ja että mitä on odotettavissa. Tunnustelin, että onko vesipaasto minun juttuni. Luulen, että oli. Kuvittelen usein, että olen melko laiska ja aikaansaamaton, mutta aivoni ovat jatkuvassa työssä, luen ja kirjoitan, opettelen ja opiskelen. Paaston aikana sain sitä jotenkin hiljennettyä. Valitsin syötäväkseni paaston jälkeen puhtaasti kasviperäisiä ruokia jollain intuitiolla. Eläinperäinen ei tuntunut tarpeeksi "puhtaalta" kehon puhdistettua itseään.

Melko kasvisvoittoinen ja maidotonhan tämä ruokavalioni on ollut tähänkin asti, mutta en ole ollut asian suhteen kovin tarkka. Puuroa menee paljon :)

Lihattoman lokakuun innoittamana tein itselleni kasviaterioita muun perheen syödessä lihaa. Tein sen lähinnä ilmastosyistä, oma korteni ilmastotalkoisiin, mutta en ollut senkään kanssa niin kovin tarkka tai fanaattinen. Sehän se, kun en ole mitenkään fanaattinen juuri minkään suhteen. Asiat kun harvemmin ovat ihan niin mustavalkoisia ja helppoja. 

Ajattelen, että me kaikki tarvomme omaa polkuamme niin kuin parhaammaksi näemme ja niillä taidoilla tai eväillä mitä meillä on. Joskus törmää johonkuhun ja polku jatkuu hetken aikaa yhteisenä tai vieretysten, toisinaan joku saa risteyksessä muuttamaan suuntaa tai ottamaan reppuunsa mukaan uusia eväitä, suuntaamaan ryteikön sijaan tunturin huipulle, välillä yhdessä muiden kanssa välillä yksin hiljaisuudessa tarpoen ja reppua kevennellen. Itse olemme omasta suunnastamme vastuussa vaikka joku koittaisi väkisin raahata omalle polulleen tai tukkia tietä. Joskus on mentävä kiertotietä, joskus huomaa kiertäneensä ympyrää. Matkantekoa kaikki ja se elämässä on parasta, olla matkalla oppien koko ajan lisää.

Tärkein matkakumppanimme, minä itse, on ehkä kiehtovinta ikinä. Minussa on mahdollisuus ja voima olla ihan mitä vain haluan. Minäitse voi määrätä askeltensa suunnan. Vaikeinta on usein huomata se mikä on sitä itseä ja mikä on se suunta minne se johdattaa.

Jotain kummallista tapahtuu

Tiiäkkö se sanonta "niin paljon meteliä ettei kuule omia ajatuksiaan"? Siksi digipaasto, siksi vesipaasto. Alkoi taas kuulua se sisäinen ääni. Se ohjasi eteenpäin polulla ja kertoi hämmästyttäviä asioita itsestäni.

Vietin yhden illan lukien ja katsoen dokumentteja. Kolusin kasviperäisestä ravinnosta ja sen terveysvaikutuksista kaikkea mitä käsiini sain. Katsoi, luin ja opiskelin. Seuraavan yön valvoin, itkin ja voin pahoin. Kirjaimellisesti vollotin ja yökin.

Siis ihan todella.. kohta 36- vuotias vereen ja suolenpätkiin tottunut, maatilalla kasvanut muikki, tuherran itkua katsottuani tehomaataloudesta kertovia dokumentteja. Eikä sillä ettenkö olisi niitä ennenkin nähnyt, mutta ei ne ihan näin vaikuttaneet silloin. Etovia ovat, jolleivat ole niin sinussa on jotain vikaa. Tämä oli toisenlaista tuskaa ja vastenmielisyyttä. Surua. Havahtumista.

Ajattelin ensimmäisenä, että onko tää nyt jokin hormoonihomma, että enhän minä voi olla raskaana!? (en voi, en ole :) Ehkäpä se oli univajetta tai nälän aikaansaamaa tunnekuohua? En tiedä mitä tapahtui. Miksi just nyt eikä jo aiemmin?

Olenhan tiennyt lihantuotannon ja yleensäkin maatalouden osuuden kasvihuonekaasujen ja sitä kautta ilmastonlämpenemisen ketjussa ja siksi eläinperäisten tuotteiden korvaaminen kasviperäisillä vaihtoehdoilla on ollut meillä ihan tietoinen juttu. Liha, kala ja kana on vähentynyt taloudessamme samasta syystä, mutta eipä mitenkään ratkaisevasti. Lähinnä se pakkausmateriaalien muovivoittoisuus on ollut karsinnan syynä, luulisin. Semmosta pientä haparointia oikeaan suuntaan, mutta ei niin, että olisin ollut tyytyväinen tai ettenkö olisi ajoittain ahdistunut siitä mitä syön ja mitä ostan. Kaupassakäynti on minulle todella haastavaa. Inhoan sitä monestakin syystä, mutta suurin syy on se, että kun siitä jää aina huono mieli. Joka kerta joutuu ostamaan jotain mikä ei mene sen oman eettisen seulan lävitse.

Semmoisia kasvisyönti ja vege-kausia mahtuu tarpomiseni varrelle joitakin, mutta aina se on menettänyt merkityksensä jossain vaiheessa. On vaan ollut niin paljon helpompaa olla ajattelematta koko asiaa. Mennä muiden mukana. Karsia sieltä mistä se on helpointa.

Olenko muuttunut? En usko. Suhtautumiseni asioihin on luultavasti muuttunut pysyvästi. En halua katsoa ruokaan, joka katsoo minua takaisin ja ainakin tällä hetkellä ne mielikuvat kärsivistä eläimistä ovat niin vahvana mielessäni, että pakatulla lihallakin on silmät. 

En ymmärtänyt aiemmin, että mitä näillä "tie the bond" tai "making the connection" ilmaisuilla tarkoitetaan eläimistä puhuttaessa. Tokihan minäkin pidän eläimistä enkä todellakaan katsoisi vierestä, jos joku pahoinpitelisi koiraansa tai kissaansa. Niin, koiraa tai kissaa, mutta mikä ero on kanalla, possulla tai lehmällä? Niilläkin on hermosto, kaikki tuntevat pelkoa, mielihyvää ja stressiä.

Lopullinen oivallus tuli eläinten kokeman stressin kautta. Mietitääns hetki sitä. Jos vaikkapa possu syntyy sikalan porsasaitaukseen missä sillä on noin kymmenen sisarusta, jotka kilpailevat pieneen tilaan sidotun emänsä nisistä niin eikö ne ole stressaantuneita? Eikö se emakko ole stressaantunut ja eritä stressihormoneja maitoon näinen porsaiden imettäväksi? Kun tämä porsas on tarpeeksi iso niin se viedään emonsä viereltä, eikö se aiheuta stressiä? Kun sitä syötetään ahtaassa tilassa mahdollisimman nopeasti isoksi ja vielä ravinnolla mikä ei kuulu sian luontaiseen ravitsemukseen niin eikö se aiheuta stressiä? 

Lopulta, kun aika koittaa niin siat tungetaan rekkaan vielä pienempään tilaan ja hytkytetään pitkin maanteitä kohti teurastamoa, eikö se ole melko stressaavaa ja viimeistään siellä määränpäässä, kun kaikialla haisee pelko ja veri? Korviin kantautuu muiden stressaantuneiden ja kuolevien eläinten ääntely? Sialla on hermosto, sillä on näkö, kuulo, tunto ja varsin hyvä hajuaisti, kun tonkii niitä tryffeleitäkin. Miksi sika ei muka tuntisi sitä mitä sen ympärillä on meneillään? Miten sika tai mikään muukaan eläin ei reagoisi siihen kehollaan ja tuottaisi stressihormoneja, jotka lopulta päätyvät lihaan, muniin ja maitoon.

Ei tunnu hyvältä. Ei tunnu yhtään hyvältä ajatukselta. Miten hyvin itse voisin niissä oloissa missä eläimiä kasvatetaan, pidetään ja tapetaan? Ei tunnu oikealta. 

En tiedä mitä tämä tuo tullessaan, kestääkö kauan, onko vain joku hormonioikku vai mikä ihme, mutta jotain nytkähti eteenpäin. Lautasellani on tällä erää vain kasviperäistä ruokaa. Se tuntuu oikealta. Se tuntuu minun polultani.

- Aino

Miksi ja Miten ohjeita Zenhabits-sivuston kautta. Leo Babautan kirjoituksiin törmäsin alkujaan minimalismin kautta. Myöhemmin on tullut esille yhä enemmän yhteistä :) 

Jaan mielelläni netin ihmeellisestä maailmasta muiden tuotoksia ja tietyllä tapaa kunnian- tai arvostuksen osoituksena linkitän niitä, että upeat kirjoittelijat saisivat enemmän lukijoita. Sama toimii toisin päin, tykkään saada hyviä linkkejä blogeihin, dokumentteihin, artikkeleihin ja tutkimuksiin eli vapaasti vain kommentiboksiin linkkivinkkejä!

Omenatalkoita

Meillä on ollut melkoisen puuhakas syyslauantai! 

Tyttöjen kanssa keräiltiin omenoita auringon paisteessa. Tutustuttiin samalla uuteen puutarhaan. Siellä on niin paljon kaikenlaista nähtävää ja löydettävää, että ei ihan nämä muutama työntäyteinen asumisviikko ole riittänyt.

Omenpuissa sai kiipeillä ja kerätä omenoita sieltäkin. Ei sen niin tarkkaa. Kunhan viihtyvät. Ihmeteltiin kasveja, joita ei vielä tunneta. 

Pojat kävivät seikkailemassa metsässä ja lopulta linnoittautuivat pelaamaan. Kävin minä siellä urputtamassa levinneistä tavaroista ja pyytämässä, että avaisivat edes ikkunan.

Ihan on samanlainen meininki kuin itsellä penskana :D

Meidän lapsuudessa siellä kammarissa muhi kasa serkuksia. Tungimme itsemme pieneen umpioon, jota lämmitti vanha rousku, jolla yleensä yksi pelasi ja muut katsoivat vierestä hiljaa.

Välillä ehkä uskalsi pistää kommentoiden tai vaihtoehtoisesti luettiin sarjiksia siinä ylikansoitetussa tuhnuisessa huoneessa. Viihdyttiin sillain pitkin yötä. Koitettiin olla ihan hiljaa ettei aikuiset tulisi komentamaan nukkumaan.

Tasaiseen ovella kävi joku marmattamassa, että nyt ulos ja eikö mitään muuta tekemistä ole tyylisesti, mutta meillä oli kaikki hyvin, ei olis osannut enempää toivoa.

Päätettiin leipoa piirakkaa. Mietittiin mitä kaikkea jännää sitä omenoista saisikaan. Kävimme lävitse keittokirjan omena- reseptejä.

Jokunen keittokirja tuolla vielä on säilössä vaikka olen niitä kantanut kiertoon ja lahjoitellut sinne tänne.

Syötiin mahamme täyteen keräillessä.

Meillä on neljä erittäin satoisaa omenapuuta. Luulin ensin että niistä ainakin kaksi olisi samaa lajiketta, mutta nyt maistellessa, keräillessä ja käsitellessä omenoita, on selvää, että kaikki neljä ovat eri lajia. 

Ei mitään hajua, että mitä voisivat olla. Kaneliomena ehkä. Yksikään ei taida olla talvilajike. Toinen vaalea lajike näemmä kypsyy hyvin varhain ja sen omenat olivat jo hieman ylikypsän puolella.

Melkoinen läjä omenoita tuli kerättyä suoraan kompostiin. Harmitti ehkä hieman, mutta mistäpä näistä aina tietää, että mikä kypsyy milloinkin eikä omput juuri piittaa meidän työvuoroista ja muista menoista.

Täytyy järjestää ensi syksylle oikein kunnon talkoot isommalla joukolla, että mahdollisimman moni mussu saisi meiltä omenaherkkuja talven iloksi :)

Jollei suku ja ystävät aktivoidu niin aina voi laittaa omput Omenapörssiin. Näitä voisi aktiiviset käynnistellä muidenkin puutarhan antimien kanssa ja joka kaupunkiin.

Tänä syksynä pistetään hävikki opettelun piikkiin.


Syötäviä jäi vielä ja punaiset puut kypsyvät parhaimmillaan. Melkoisesti saan noita kanniskella työkavereiden iloksi ja kokkailla vaikka viikon putkeen, mutta tänään sitä omenapiirakkaa peltimallissa.

Odotukset eivät olleet hirmuisen korkealla piirakan suhteen. Olen melkoisen surkea leipuri ja jouduin hieman säveltämään ainesten kanssa, mutta tuli mielettömän hyvää!

Harmitti vain, että eihän tuohon piirakkaan mene omenoita kuin ihan jokunen vaikka kuinka yritin tunkea niitä siihen. 

Lopulta siinä kävi niin, että piirakka ei oikein lähtenyt kohoamaan. Tuommoisia harmittomia ulkomuotoseikkoja, pääasia on maku. 

Lopulta ne kossitkin mönkivät kolostaan piirakan houkuttelemina. Paistuvasta piirakasta leviävät tuoksut hoitivat sielua ja tuli aidosti semmoinen syysfiilis. Aurinkokin roikkui jotenkin niin syksyisen matalalla ja puut tiputtelivat hissukseen lehtiä. 

Illat ovat pimentyneet ja kynttilät löytäneet tiensä taas sydämeeni. Mikäs sen tunnelmallisempaa kuin tee ja omenapiirakka kynttilän valossa.

Ehkä sitä tunnelmointia sit joskus eläkkeellä.. Päivän puuhat aiheuttivat ylenpalttista väsymistä, kiukkuitkua, ikävää ja sydänsuruja.  Onneksi on tuota piirakkaa lohduttamassa väsynyttä äitiä :D

- Aino

Hävikkiviikon haaste

Olen päässyt blogillani johonkin. Minulla on mukavasti (omasta mielestäni ihan hurjan pelottavan paljon) lukijoita ja minua on pyydetty osallistumaan muutamaan tulevaan juttuun ihan tämän tyhjänpäiväisen kirjoittelun vuoksi. 

Käsittämätöntä. Olen tästä kaikesta suunnattoman kiitollinen!

Koen tehneeni oikean valinnan, kun lähdin suoltamaan tekstiä omalla huolettomalla tyylilläni kaikkine venkoiluineni, mutta nyt haluan haastaa itseni tekemällä blogini linjoista poikkeavan lupauksen. 

Ihan kohta, siis 29.8 eli ensi maanantaina alkaa Hävikkiviikko, joka kestää 4.9.2016 saakka. Olen osallistunut Hävikkiviikkoon tällä pikkuruisella blogillani ja haastan itseni kirjoittamaan jokaiselle päivälle tarinan ruokahävikistä. 

Se ei ehkä olisi mikään juttu, jos olisin taas työttömänä, mutta töiden ohella tekstien väsääminen on välillä haasteellista. Aiheessa pysyminen on myös haastavaa :) 

Vaan asia on sen verran tärkeä, että nyt laitetaan kokonainen ruotuun ja haastetta kehiin!

Samalla, kun tiristelen kirjoittamisestani kaikenlaista höttöä, niin haastan myös teidät lukijani mukaan Hävikkiviikkoon. Toivon teiltä  kommentteja, tarinoita, käytännön niksejä, ideoita, tsemppiä ja tekoja ruokahävikin vähentämiseksi. Hienointa olisi, jos innostuisit levittämään Hävikkiviikon sanomaa vaikkapa työpaikalla, koulussa, lasten hoitopaikoissa, kotona tai harrastuksen parissa.

Toivoisin, että sinä rakas lukijani kävisit ensin lukemassa, että mistä on kyse ja miksi. Tykkää ja jaa, sekin on osallistumista!

Hävikkiviikon Facebook sivut.

Hävikkiviikko 29.8-4.9.2016, Kuluttajaliitto

- Aino

MitäTänäänSyötäisiin: kasvista ja preppausta

Eilen ennen töihin lähtöä kävin edellisenä päivänä kaupasta hankittujen kasvisten ja hedelmien kimppuun. Mukana myös juures. 

Heiluin veitseni kanssa tehokkaana keittiössä ja sain aikaiseksi pohjia. Pohjia seuraaville ruokailuille.

Räpsin kasan kuvia kaikkien iloksi ilmentämään tätä aamuista meininkiä.

Tästä pohjien väsäämisestä käytetään nimeä preppaus. En tosin tiedä, että mitä se ihan tarkalleen ottaen sisältää, että mikä on preppausta mihinkin pisteeseen asti ja silleen, mutta meillä prepataan, että olisi helppoa tehdä seuraavia aterioita pikaisesti.

Käytämme siis usein itse valmisteltuja valmisruokia :) ja turhan usein vielä edelleenkin tehtaassa valmisteltuja valmistuotteita, mutta tämä on työn alla. Kokonainen elämä on vielä työn alla.

Kesän aikana ruuanlaittorutiinit ovat menneet melkolailla hepskukkuravia jonnekin omiin ojiinsa ja nyt, kun kaikki ovat taas yhden katon alla ja asemoitumassa aloilleen pitäisi niiden rutiinien löytää tiensä takaisin uuteenkin keittiöön.

Haastavaa on löytää irtokasviksia eli muovittomia kasviksia ja vihanneksia lähikaupoista. Teemme työtä myös paperipussien saamiseksi kauppoihin. 

Käsittämätöntä miten pääkaupunkiseudun isoimmissa liikkeissä ei ole edes paperipusseja! Irtotavaraakin saa koko ajan kysellä, että ottaisivat enemmän valikoimiinsa.

Palvelutiskejä täällä on kyllä useammassa kaupassa kuin Pirkanmaalla, mistä siis tänne rantauduttiin. Se johtuu siitä, että täällä on liikevaihdoltaan isompia kauppoja ja niissä palvelutistki on kannattavuudeltaan mahdollinen.

Palvelutiski työllistää ja samalla vähentää muovijätteen määrää ja tuo kauppaankin mahdollisuuden harjoittaa turhanpäiväistä jutustelua eli small talkkia ;)

Nyt on kotimaista tomaattia ja kesäkurpitsaa tarjolla. Niistä valmistuu semmoinen höystö tai saidari eli jokin oheistuote kaiken muun rinnalle. 

Meillä on kummallinen keittiöslangi, mutta niin on kokkikin melko omalaatuinen.

Tämä oheishöystö menee semmoisenaankin tai leivän päällä tai pitsan täytteenä tai munakkaassa tai kalan tai lihan tai halloumin kanssa. 

Tämmöistä kannattaa olla kaapissa ja jos se unohtuu sinne niin siitä saa todella maistuvan pohjan mille tahansa kastikkeelle. Korvaa vaikkapa tomaattimurskan ja paseeratun tomaatin, tomaattipyreen ja kasvisliemikuutiot.

Muutossa raijjasin basilikapuskani mukana. Pitäähän sitä joka tytöllä kunnon puska olla!

Cyder viinietikkaa löytyi luomulaatuisena Punnitse & Säästästä. Tykkääköhän banaanikärpänäiset mennä enemmän luomuetikkaan kuin luomuttomaan?

Mausteina basilikan ja etikan lisäksi oliiviöljy, ruususuola, timjami, valkosipuli sekä mustapippuri.

Perunat lyöttäytyivät yhteen valkosipulin ja timjamin kanssa ja löysivät tiensä uuniin. Tämmöinen uunivuoallinen perunoita korvaa pakasteranskikset ja valmismuusit ym. perunasta tehtävät semivalmisteet.

Nämä säilyy pitkään ja on todella hyviä, kelpaavat kaikille, täyttävät eivätkä ole hinnalla pilattu.

Niille joille perunan tärkkelys aiheuttaa ongelmia tai siitä saatavaa energiaa ei pääse kuluttamaan missään, voi laittaa muutaman salaatinlehden lautaselle ristiin.

Minä toivotan perunan taas tervetulleeksi ruokavaliooni työmatkapyöräilyn myötä. Nykyään on ollut aina nälkä ja paino on lähtenyt putoamaan.  Ei ihme, että on ollut veto pois.

Irtoluomuvalkosipulia ei ollut. Oli vain kiinalaista valkosipulia ja luomuvalkosipulikin oli kiinalaista. 

Täytyy myöntää, että kiinalainen luomu ei välttämättä herätä isoa luottamusta. Pyrin välttämään.

Luomuvalkosipuli tuli muovissa. Se olikin tämän preppailun ainoa muovi kotimaisen lähikurkun muovikondomin kanssa. 

Aion vielä naulata jonkun kiinni penkkiin tästä asiasta ja tivata, että miksi kaikki kurkut on pakattava yksittäin muoviin? 

Meillä kukkakaali ja kurkku syödään semmoisenaan raakapalana. Aina minun kokkailut eivät kelpaa ja kasvishässäkät näyttävät epäilyttäviltä lasten ja miehen silmiin. Tästä syystä kippokurkku ja -kaali ym. pitävät huolen lastenkin kasvisten saannista.

Tämmöisiä puuhasin ja samalla vedin napani täyteen melonia, kurkkua ja kukkakaalia. Sitten hyppäsin pyörän selkään ja fillaroin iltavuoroon. 

Töissä söin puuroa ja yöllä kiukuttelin minua ja pyörääni hakemaan tulleelle miehelleni koska minulla oli niin nälkä ja pieretti kaikesta kukkakaalista.

- Aino