Älä Hanki Mitään- haasteen tunnelmia heinäkuulta

Olen tullut reippaan puoli vuotta toimeen sillä mitä minulla jo on. En ole hankkinut uusia vaatteita, kosmetiikkaa, koruja, laukkuja, kenkiä.. en mitään. Mieheltäni sain lahjaksi ripsivärin, joka on toistaiseksi ainoa repsahdukseni tässä haasteessa ellei sitten auton vaihtamista lasketa. Se oli sellainen isompi päätös ja kulujen vähentämiseen tähtäävä toimenpide, joka vaikutti myös koko perheeseen, joten onko se aivan täysin oma hankintani? No, jossittelut sikseen. Pistetään sekin sinne "repsahdusten" listalle.

Ruohonleikkaajan haaveita

Nyt minulla on kuitenkin ollut vaikeuksia. Haluaisin nimittäin niin kovasti sen puskettavan ruohonleikkurin. Pääsin sellaista kokeilemaan ja työntelin sillä koemielessä Espoon pihaa isomman alueen lapsuuden kotini kartanolla. Testasin vähän mäkilähtöjä, juurakoiden yli kisaamista ja pidemmässä nurmessa surauttelua. Leikkuujälki on siistiä ja tasaista. Piharatamoviidakossa vempele, tai siis minä, hieman hidastui, mutta kyllä se sielläkin terä leikkaa, kun vaan hinkuttaa tarpeeksi pieniä siivuja. Ihan selkeästi tönättävien ruohonleikkureiden käyttö on taitolaji, jossa sitkeys kasvaa treenin myötä.

Sisko pentele meni taruilemaan, ettei leikkuri muka pysy terässä, vaan pitää vähintään joka toinen käyttökerta teroittaa, ja se vasta olis ihan hirveetä hommaa. No ketun marjat tarttee. Veli sanoi, että Husqvarnan aparaatti on jotakuinkin kymmenen vuotta vanha, ainahhiin, eikä sitä oo ikänään terotettu. Ei tarttee, sillä siinä on semmonen itse itsensä teroittava terämekanismi. Tämän asian todisti todeksi vielä itse isäntä teroitusmestari, jolta olisin ottanut opit oikeanlaiseen terotukseen vaan eipä miun tarttenna. Heh :D

Jutskailin hengenheimolaisten kanssa ja sain lisää vahvistusta taakseni. Käyttökokemukset työnnettävistä leikkureista olivat samankaltaisia omieni kanssa. Lisäksi kannustavaa palautetta tuli mm. nurmikon monimuotoisuuden lisäntymisestä, nurmen paranemisesta ja edelleen saasteettomuudesta. Ei tarvitse miettiä varoaikoja ajamisen jälkeen tai suojella ruokakasveja lähellä olevia alueita. Mitään ei kerry kasveihin tai maaperään pitkässä juoksussa. Ainakaan siitä ruohonleikkuusta. Pihamaa, maaperä ja kasvusto saisivat puhdistua, rauhoittua ja elpyä.

Elikkä nyt voi sitten sonnan jauhanta loppua ja ruohonleikkuri asiankin ratkaista. Vaan tässä on se mutta, kun en minä saa sitä itelleni hankkia nyt tänä vuonna haasteestani johtuen. Koko perheen hankinnat on ok, mutta jollei se ole kuin minulle varattu, tuo kuntoiluväline, niin mitenkä semmosen hankin? Lisäksi minua hiukka epäilyttää ostaa ruohonleikkuria käytettynä jollen pääse terien kuntoa ensin testaamaan.

Olen jokusen päivän pyöritellyt tätä kaikkea mielessäni ja minusta tuntuu, että repsahdusten listalle tulee ripsivärin ja auton vaihdon lisäksi työnnettävä ruohonleikkuri. 

Hitsi, että mie mielessäni hihittelen sille miten markkinaihmiset meikäläisen segmentoi, elikkä pistää lokeroon, näiden hankintojen perusteella! Huvinsa kullakin 😂

- Aino

Itse tehdyt tortillaletut, quinoa-villiyrttitäyte ja simppeli guacamole

Meninkö tekemään Zero Waste tortilloja? No menin! Onnistuiko noin niinku omasta mielestä? Ihan asiallisesti onnistui, mutta parempi kysymys kuuluu, että teenkö ennään koskaan toiste?

Tortillalätyt, letut, elikkäs lipareet syntyivät tällä erää näinikkäästi:

• vehnäjauhoja noin 2dl
• suolaa noin 1 tl
• rypsiöljyä ehkä 3 rkl
• vettä 0,75 dl tai sinne päin

Taikinoitsin kaikki kulhossa ison salaattihaarukan kanssa ja lopuksi otin kädet avuksi. Tein vaivatun, sileän ja kiinteän taikinamöntin, joka ei tarttunut sormiin. Pettelin kulhon ja jätin taikinan lepäämään noin 15 minuutin ajaksi. Ihan hurjaa, että miulta tulee näinkin pitkälle reseptin näköinen tuotos.

Sitten levitin jauhoja pöydälle, etsin kaulimen,  jota ei yleensä käytetä kuin jouluna, ja ryhdyin taikinan kimppuun. Ensin aattelin, että tulisko noin kahdeksan, mutta ensimmäiset oli vähän pieniä. Lopulta veivasin kuusi, joista osa hiukka rupuisen kokoisia ja näköisiä, mutta kun tuli kiire. Olin kuvitellut olevani tässä vaiheessa nopeampi. 

Mulla oli vähän hätä kaulia, venytellä, iskeä pannulle, kääntää lettua ja pelastaa palamiselta. Tietty ne tuli sit niin pikaseen tahtiin ne letut, että oli veivattava guacamole siinä sivussa, pilkottava tomaatit, kuvattava toisella kädellä ja hätisteltävä lapsia pois keittiöstä. Onneksi keksin kipata taikinakulhon nurin ja laitoin letut siihen lepäämään ja venymään ennen pannulle pääsyä. Tuntui hirmuisen kätevältä siihen hetkeen. Kannattaa varata rauhallinen hetki, tehdä kaikki muu ennakkoon ja vasta sitten ryhtyä paisteluhommiin.

 

 

Quinoa-villiyrttitäyte tortillaan

 

Pilkoin samalla energialla takapihalta keräämäni villiyrtit eilispäivänä keitetyn quinoan joukkoon, tarkistin miten se kirjotetaan ja ähelsin muuta yhtä oleellista. Quinoahässäkkään olin noukkinut pihalta ainakin tilliä, voikukkaa, vuohenputkea, saksankirveliä, piharatamoa, rucolaa ja selleriä. Hieman öljyä, soijakastiketta, säilötyn inkiväärin liemet ja jalopenolientä, mustapippuria, suolaa ja siittä sit sekaisin. 

Tää tahna pysyi muuten ihan äärettömän hyvin tortillan sisällä, tuli myöhemmin todettua. Silleen ihan iloinen ylläri. Muuta hyvää, ravitsemuksellisuus poislukien, en niin helposti siitä löydäkään.

Oon tuota quinoaa miettinyt, että meille ei ehken enää osteta sitä. Kukaan ei oikein siitä tykkää, en osaa sitä keittää oikein, se on karseeta puuroa ja maistuu pahalle ja jostain syystä karvastelee kummallisen tuntuisena jossain tuolla sylkirauhasen tienoolla. Lisäksi sen perusteelliseen huuhteluun kuluu järjettömästi vettä ja se tuntuu pahalta. Liian vaivalloista siis kaikkinensa. Joskus ostin irtona, kun toivoin vähän vaihtelumahdollisuuksia, mut nyt on kaikki kaapista käytetty ja todettu että syödään quinotot jonkun muun kokkaamana. 

Guacamole kera totuuden

Guacamolen valmistin sillain, että otin avocadosta sisukset ja sörssäsin haarukalla hakkeloidun valkosipulin, soijakastikkeen ynnä ravintohiivan kanssa. Tiddidii, hyvää tuli. Lapset tykkäs letuista ja täytyy kyl itteki myöntää, et kyllä nää valmistortillalätyt peittoaa. Vertaa muovipussileipä - vasta paistettu leipä, se kertonee kaiken. Oli kans tosi jännä, sellainen pikkuisen unelias sivumaku siinä letussa, mietin pitkään mikä se olis, ja viimein sain sen kielen päälle; hyvä omatunto, sehän se!

Ja ettei totuus unohtuisi niin aterian valmistuksesta syntyi jätettä. Quinoa hässäkän sekaan lorautin lasipurkeista säilötyn inkiväärin liemet, jalopenolientä ja soijakastiketta. Guacamolen sekaan meni myös muovikorkkisesta lasipullosta soijaa ja muovikantisesta pahvipöntöstä ravintohiivahiutaletta. Mustapippuri on peltipurkissa, jonka ympärillä on aikoinaan ollut muovia. Rypsiöljy on kanssa pullossa ja vielä muovisessa pullossa! Teen katumusharjoituksia, ruoskin itseäni ja pistän kaiken miehen syyksi. Mut muutoin ei jäänyt jälkeen mitään mikä ei kompostiin kelpaisi.

- Aino

Digipaaston avulla kiinnittymistä olennaiseen

Kyykistelin tuolla lähimetsässä toissapäivänä ja keräilin kesän ensimmäiset mustikat. Siellä sitä taas mettässä kirkastui ajatus, kun harmittelin, ettei tullut puhelin mukaan, että olisin ottanut teille vähän kuvia mustikoita notkuvista varvuista. Miten älytöntä. Meette ite mettään ja katsotte. Vitamiinit ja muu hyvä ei imeydy rupuista kuvaani katsoen vaikka se saattaa jollain tavalla mieltä lämmittääkin.

Miusta yksi maailman ihanimpia asioita on, kun olemme koko perheenä koossa ja teemme jutuja lasten ehdoilla. Siihen ehdollisuuteen kuuluu hyvin ehdottomana digipaasto ja vempeleettömyyden terveellinen vaikutus yhteiseloomme, vuorovaikutukseen ja latautumiseen perheenä. Tämäpä tarkoittaa käytännössä sitä, että sometteluni taukoaa noin viikoksi ja yritän pitää itseni poissa kaikista kanavista. 

Kokonaisesta löytyy yllin kyllin kaikenlaista luettavaa viikon ajaksi. Tässä kesän aikana olen ehtinyt päivittelemään joitain vanhojakin tekstejäni ja laitellut hieman uusia kuvia vanhoihin kirjoituksiin ja sen semmoista. Äärettömän hersyvästä ja koukuttavasta 😜 Kokonaisen sisällöstä huolimatta toivon, että lähtisit paastolle kanssani. Erityisesti, jos huomaat miun tavoin kurkottavas ensimmäisenä aamulla älypuhelinta sängyn viereltä tai tarkastelevasi jatkuvasti eri sosiaalisen median sovellusten limputuksia ja kilinöitä. 

Rooman matkan ajaksi latasin Facebookin puhelimeeni, että saisin tehtyä ajastamieni kirjoitusten jakoja eri kanaviin, mutta nyt poistan Facebookin kännykästä uudelleen. Puhelimeen jää vain Spotify ja Podcastien kuunteluun käyttämäni sovellus. Aion keskittyä keskusteluihin ja nuhjuamiseen lasteni, mieheni ja lähimmäisteni kanssa. Toivon mukaan saamme Taru Sormusten Herraa luettua joitain satoja sivuja eteenpäin ja syötyä järjettömät määrät herneitä ynnä mansikoita.

Jollei sinulla ole tämmöistä ongelmallisuutta näiden blogien, twiittereiden, instojen ja lärvystimien kanssa niin suosittelen näitä:

Minimal Waste pakkaushommia

Kemikaalit ympäristössämme

Vesipaasto juttua

Kasoittain hyvää katsottavaa

Konetiskiaineen korvikekokeilut

Mus mus, pus pus. Palataan taas! 😘

- Aino

Vuohenputkipesto -hummushybridi sekä marinoitu punakaali

Kävin takapihan perukoilta keräilemässä vuohenputkea kasan. Joukkoon eksyi saksankirveliäkin, jonka tunnistin tuoksusta nyppiessäni isoimpia kasvustoja juuri istutettujen vadelmantaimien ympäriltä.

Omasta pihasta tykkään keräillä villiyrtit ja muun syötävän suoraan metalliseen lävikkööni, jossa huuhtelen kaiken noukkimani. Noukin kyllä usein suoraan suuhunikin, kun ei ne kovin likaisia meidän pihalla ole. Pikku kavereideni kanssa poimiessa saattaa hiekkaa ja muuta yllättävää tulla joukkoon enemmän. Silloin huuhtelu on ihan paikallaan.

Tämä oli jo toinen vuohenputkipeston viritelmäni. Edellisen tein vuohenputken ja rucolan sekoituksesta. Laitan väsäämieni vegaanisten pestojen joukkoon melkolailla samat ainekset mutta vähäistä vaihtelua tulee sen mukaan mitä meillä sattuu kulloinkin kaapeissa olemaan. Viimeaikoina resepti on hioutunut seuraavanlaiseksi:

• vuohenputkea, pinaattia tai rucolaa tai kaikkia sekaisin niin paljon kuin myllyyn mahtuu
• paahdettuja auringonkukan siemeniä noin 1,5 dl
• aurinkokuivattuja tomaatteja 2-4kpl
• aurinkokuvatun tomaattipurkin öljyä ja liraus muuta öljyä, yhteensä noin 5 rkl
• valkosipulin kynsiä 2-4 kpl
• suolaa
• hitusen vettä, että menee myllyssä sekaisin

Reseptiä muuntelen sitten fiiliksen mukaan. Joskus teen cashewpähkinöistä, kun ei ole auringonkukan siemeniä, joskus laitan sitruunaa tai balsamicoa sekaan, kun siltä tuntuu. Lisäksi olen kokeillut lisäillä ravintohiivaa joukkoon ja sekin toimii. Ravintohiiva on sellaista suolaisen juuston, kuin parmesaanin makuista perus tavaraa kasvisruokailijan kaapissa sillä siitä saa B12-vitamiinit ja se tuo makua moneen keitokseen.

Tähän hummushybridiin lipsahti pohjareseptin lisäksi purkillinen kikherneitä liemineen, yksi kokonainen chili ja sitruunamehua. Öljyä meni hitusen enemmän, koska kaikkinensa tavaraa tuli ihan hirveästi.

Tarkastelin makua ja totesin, että kikherne vaatii hitusen enemmän suolaa. Chilikään ei lopulta maistunut seoksessa yhtään. Sain aikaiseksi sellaisen peruskivan tahnan leivän päälle, pastan joukkoon ja dippailuun. Kokeilin erilaisia leivänpäällisversioita ja yhdeksi suosikeistani nousi ruisleivän, vuohenputkipestohybridin ja marinoidun punakaalin yhdistelmä. Suolaista ja hapanta, hieman etikkaista. Herkulliset värit!

Suikaloidun punakaalin tungin lasitölkkiin ja marinoin etikka-öljy seoksessa, jonne laitoin vähän sitruunamehua ja suolaa. Se oli seuraavana päivänä jo ihan ok, mutta parin vuorokauden päästä vielä parempaa.

En muista, mistä idean marinoituun punakaaliin löysin, mutta perusta lienee kaikissa resepteissä melkolailla sama. Joissain ohjeissa oli omenaa ja toisissa rusinaa. Alku meni kuitenkin aina esittelemäni kaavan mukaan. Punakaali on ravitsemuksellisesti hyvä, se on halpaa ja sitä saa ilman muovia. Siksi olen nyt kokeillut siitä sekä tätä marinoitua versiota, että haudutettua punakaalia Vegaaniliiton sivuilta löytämäni reseptin mukaelmana.

- Aino