Naisten Melonta Oulangalla

Kokonainen lähti mukaan Naisten Melontaan, joka järjestettiin Kuusamossa, Oulangan Kansallispuistossa virtaavalla Oulankajoella nyt 15. kertaa. Naisten kokoontuessa yhteen tapahtuu parantumista ja hoidollista eheytymistä muistelin, jonkun joskus sanoneen. Feminiininen energia on eheyttävää, parantavaa ja rakentavaa. Siinä on ikiaikaista viisautta ja sielua hoivaavaa läsnäoloa.

Itse hieman noille ajatuksille aikoinaan hymähtelin, kun tätä ääneen kerroin eräässä joukossa, vaan silloin ajatuksen otti ensimmäisenä omakseen ryhmän ainoa mies, joka näki meissä naisissa jotain sellaista mitä itse vähättelimme. Miehen silmien kautta sain nähdä sen mikä meidän naisten joukkohengen ydin parhaimmillaan on ja melontapäivän aikana tuo aikoinaan keskustellun henki tuli eläväksi naisryhmämme matkatessa pitkin jokea ja tehdessämme iltasella taikojamme perusteellisen saunotuksen lomassa.

 Oulangan Luontokeskus ja Kiutaköngäs  

Taipaleemme aloitimme Oulangan Luontokeskuksesta, josta naisjoukkomme otettiin vastaan kuusenkerkkäkuohuvalla ja saimme kattavan esittelyn Oulangan Kansallispuistosta sekä siitä minkälaisia toimia Metsähallitus Suomen Kansallispuistoissa tekee, jotta puhtaan luontomme monimuotoisuus säilyisi ja mahdollisimman moni pääsisi puistojen tarjoaman ikkunan kautta kurkkaamaan Suomen kansallismaisemaa. Juuriamme vaalitaan monella tapaa ja täällä Koilismaalla juuret ulottuvat myös Venäjän puolelle ja Paanajärven kansallispuiston alueille, jonne Oulankajokikin virtaa.

Anne Murto toivotti ikimuistoisella tavalla osallistujat tervetulleeksi lausumalla vanhan perimän mukaisen Luonnon nostatusloitsun sellaisella voimalla, että jokainen läsnäolija ihmetteli "mitä juuri äsken tapahtui?" kuivaten silmäkulmiaan runon voimallisen sanoman tempaistessa meidät kaikki kerralla samalle aaltopituudelle.

"Nouse luontoni lovesta, 
syntyni syvästä maasta, 
ha´on alta haltijani, 
kiven alta kiivauteni.

Nouse maasta makoamasta, 
päivän päälle päästämästä, 
nouse koskesta kuohuvasta, 
pimeästä Pohjolasta, 
tarkasta Tapiolasta. " SKVR

 
Tänä päivänä kuten edellisten neljäntoista melonnan verran on Naisten Melonnan reitti kulkenut Kiutakönkään alapuolelta kanoottien laskupaikasta lähtien 26 kilometriä Huotinniemeen asti. Huotinnimen saunat ja pirtit sijaitsevat aivan rajavyöhykkeen tuntumassa ja siihen kanootin on pysähdyttävä. Ihmisen luomat rajat toivon mukaan höllenevät uudenlaisen yhteisöllisen tekemisen myötä ja tulevaisuudessa pääsemme melomaan Paanajärvelle saakka. Luontokeskuksesta kävelee Kiutakönkään alle noin vartissa, kun ei eksy poimimaan marjoja. Matkalla näkee kosket Karhunkierroksen yleisestä reitistä poiketen vastakkaiselta rannalta.

Köngäs antaa vauhtia kanootille vaikka muutama ensimmäinen kilometri menikin ottaessa uudelleen tuntumaa melomiseen sekä melontakaveriin. Rukapalvelun eräopas Aapo Matilainen ohjasi melonnan perusasiat ja piti meistä huolta jokiosuuden ajan. Mahtavana tyyppinä Aapolle oli myös ilman muuta selvää, että yhelle vegaanille täytyy huolehtia kasvimaidot mukaan. Rukapalvelun vuosien kokemuksen omaava porukka operoi taustalla kuljetukset, ruokatauot joen varteen sekä varusteet meidän keskittyessä nauttimaan.

Täydellinen rauha ja hiljaisuus joella

Melomisen rytmin löydyttyä olimme kuin huomaamatta lipuneet kymmenen kilometrin matkan Nurmisaareen, jossa teimme ensimmäisen pysähdyksemme ja nautimme ilmastoystävällisen kasvislounaan. On se uskomatonta, miten ruoka maistuu aina niin hyvälle ulkosalla. Tässä kohden joukkomme innokkaimmat kävivät jo ensimmäisen kerran pulikoimassa melko raikastavassa joessa.

Nokipannukahvien jälkeen matkaa jatkettiin samalla verkkaisella tyylillä kaikkea ihastellen, huokaillen ja nautiskellen. Meille sattui uskomattoman upea sää vaikka aamulla satoi. Joella paistoi kuitenkin koko ajan aurinko ja pieni tuulenvire viilensi mukavasti pitäen hyttyset poissa. Täydellinen rauha ja hiljaisuus, tyyni vedenpinta, veden lempeä liplahtelu melan tehdessä kuviotaan. Välillä kanootti hieman narahtaa tai jossain haukka päästää ilmoille kimakan kutsunsa, paarma surahtaa korvan juuresta, melontakaveri hymyilee katseen kohdatessa.

Arjen kiireissä sisimpämme kuormittuu ja vahvojen juuriemme ote luontoon herpaantuu. Uskon, että tarvitsemme näitä sielun maisemissa vietettyjä hetkiä saadaksemme uudelleen muistutuksen siitä mistä tulemme ja keitä olemme. Tuntiessamme itsemme, löytäessämme oman ytimemme ja identiteettimme, meidän on helpompi ottaa vastaan muiden erilaisuutta vakaasti omilla jaloillamme seisten, sillä sitä voimakasta itsetuntemuksen ja tyyneyden olotilaa ei outo ja vieras uhkaa. Hyvinvoiva ihminen on luonnostaan toiselle hyvä.

Rauhoittunut ja latautunut tunnetila auttaa myös jaksamaan arkea taas hieman paremmin ja arjessa tuleviin haasteisiin vastaa jotensakin samoin kuin joella meloessa; antaa kaiken soljua omalla panollaan, hempeästi melalla oikeaan suuntaan ohjaillen, sillä mitäpä meidän tahtomiset ja repimiset veden tahtoon vaikuttaisivat. Joki virtaa miten sen on parhain ja ranta ympärillä muovautuu, hiekka nopeammin, kallio verkkaisemmin.

Joen kauneus, veden värin vaihtelu, siitepölyn kuviot veden pinnassa, pienet nivat ja virtauskohdat, kalojen hypyt, sudenkorennot, pohjan alati muotoutuva kuositus, sileän pyöreiksi hioutuneet mustat ja valkoiset kivet, hietasärkillä tyytyväisinä lepäilevät porot, rantojen kelot, kanervikot ja puolukka maat, rantaniittyjen kukkakirjo vielä näin elokuussakin.. Niin mykistävän kaunista ja yllätyksellisesti muuttuvaa maisemaa. Sanoin, että "mie haluan muuttaa tänne", mutta mielessäni ajattelin, että ei minun tarvitse, sillä tämä kaikki asuu minussa ja kulkee mukanani missä tahansa.

Hoivaavaa hemmottelua kaikille asteille 

Pidimme vielä naku-uinnin verran taukoa ja joimme kertaalleen kahvit matkalla, mutta lopulta päätepiste melonnalle tuli yllättävän nopeasti. Ajantaju oli hävinnyt jo aikaa sitten ja pää tyhjentynyt muukavasti muutoinkin. Ekomatkailuun erikoistuneen Basecampin Huotinniemen Russian End kelomökkileirissä  meitä hemmotteli kansanparannusasioihin vihkiytynyt Anne Murto sekä Basecampin Taru Käkelä. Savusaunaa oli lämmitetty leirikylässä koko päivän ja ruoka oli tuloillaan.

Tervetulomaljoista hörpimme mustikkajuomaa ennen kuin suuntasimme porukalla puusaunan lämpöön nauttimaan saunajoogasta. Kynttilälyhdyin valaistun saunan lauteilla istuen huokailimme Tarun ohjateessa meitä rauhoittavalla äänellään joogaliikkeiden kanssa. Päivän melonnasta herkkien lihasten saatua venytystä ja rentoutusta oli vuorossa savusauna.

Naispoppoo hiljeni maagiseen läsnäolon tilaan savusaunassa Annen heitellessä kiville löylyä. Meille oli varattu myös perinteistä hartioiden ja selän hierontaa sekä pohjoisen luonnon kivillä tehtävää Hot Stone Lapinkivihierontaa. Ruka Beauty & Wellnesin Sanna Juga lämmitteli eripuolilta pohjoista luontoa keräämiään kiviä nuotion lämmössä ja hierottava sai rentoutua laavulla luonnon rauhassa nuotiotulen räiskettä kuunnellen, hoitoöljyjen aromaattisia tuoksuja nuuhkien.

Puusaunassa virittelimme villiyrtti jalkakylpyjä, Vienanmeren levä-savinaamioita ja turvehoitoa sekä kuuntelimme Annen opastusta erilaisten vastojen käytöstä. Luvassa oli kaikenlaista villiä ja hyvää, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Ropsimme itseämme ja vähän toisiammekin pihlaja-, kataja- ja pajuvihdoilla unohtamatta tietenkään perinteistä koivuvihtaa. Välillä kävimme pulahtelemassa Oulankajoessa virkistäytymässä ja vaan sitä taas jaksoi saunoa. Wild Food Kuusamon pakuritee maistui hieman jäähdyttyään saunomisen lomassa.

Hopunlopun Rane Säkkisen keräämät siankärsämöt hellivät jalkakylvyssä koipia. Yrttivesissä liottamisen jälkeen kantapäät olivat mahottoman pehmoiset ja sileät ihan ilman raspauksia. Kokovartaloturvenaamio yhdessä vihdoilla ropsimisen kanssa hoiteli saamani hyttysen ja paarman puremat ja rentoutti niin täysin, että oli suoranainen ihme, että jaksoin kauhoa Kasvisravintola Karpalon reissulleni loihtiman vegaanisen illallisen naamariini. Tomaatti-amaranttikeitto alkuruokana, pääruokana hampunsiemenpihvit, rucolakastike sekä uunijuurekset ja salaatti hävisivät lautasilta, velttoudesta huolimatta, hyvin nopsaan.

Mieli levänneenä ja avoinna keskustelimme syntyjä syviä, luovuimme arkuudesta ja kuljeskelimme vapautuneen verkkaisesti, välillä ilkosillamme, kaikkia aisteja hellien ja päällemme laskeutuvaa elämystä joka solulla imien. Kokemuksesta muovautui kiireettömän yhteisöllisen hoivaamisen ja jakamisen kautta, juuri meidän porukkamme näköinen, upeiden naisten melonta.

- Aino

Naisten Melonta blogiyhteistyönä Rukapalvelu Oy:n kanssa, ruuat Kokonaisen melontaan valmisti Kasvisravintola Karpalo, Suomen pohjoisin täysin vegaaninen ravintola Kuusamon keskustassa, Naisten Melonta seuraavan kerran 18.8.2018.

Itse tehdyt tortillaletut, quinoa-villiyrttitäyte ja simppeli guacamole

Meninkö tekemään Zero Waste tortilloja? No menin! Onnistuiko noin niinku omasta mielestä? Ihan asiallisesti onnistui, mutta parempi kysymys kuuluu, että teenkö ennään koskaan toiste?

Tortillalätyt, letut, elikkäs lipareet syntyivät tällä erää näinikkäästi:

• vehnäjauhoja noin 2dl
• suolaa noin 1 tl
• rypsiöljyä ehkä 3 rkl
• vettä 0,75 dl tai sinne päin

Taikinoitsin kaikki kulhossa ison salaattihaarukan kanssa ja lopuksi otin kädet avuksi. Tein vaivatun, sileän ja kiinteän taikinamöntin, joka ei tarttunut sormiin. Pettelin kulhon ja jätin taikinan lepäämään noin 15 minuutin ajaksi. Ihan hurjaa, että miulta tulee näinkin pitkälle reseptin näköinen tuotos.

Sitten levitin jauhoja pöydälle, etsin kaulimen,  jota ei yleensä käytetä kuin jouluna, ja ryhdyin taikinan kimppuun. Ensin aattelin, että tulisko noin kahdeksan, mutta ensimmäiset oli vähän pieniä. Lopulta veivasin kuusi, joista osa hiukka rupuisen kokoisia ja näköisiä, mutta kun tuli kiire. Olin kuvitellut olevani tässä vaiheessa nopeampi. 

Mulla oli vähän hätä kaulia, venytellä, iskeä pannulle, kääntää lettua ja pelastaa palamiselta. Tietty ne tuli sit niin pikaseen tahtiin ne letut, että oli veivattava guacamole siinä sivussa, pilkottava tomaatit, kuvattava toisella kädellä ja hätisteltävä lapsia pois keittiöstä. Onneksi keksin kipata taikinakulhon nurin ja laitoin letut siihen lepäämään ja venymään ennen pannulle pääsyä. Tuntui hirmuisen kätevältä siihen hetkeen. Kannattaa varata rauhallinen hetki, tehdä kaikki muu ennakkoon ja vasta sitten ryhtyä paisteluhommiin.

 

 

Quinoa-villiyrttitäyte tortillaan

 

Pilkoin samalla energialla takapihalta keräämäni villiyrtit eilispäivänä keitetyn quinoan joukkoon, tarkistin miten se kirjotetaan ja ähelsin muuta yhtä oleellista. Quinoahässäkkään olin noukkinut pihalta ainakin tilliä, voikukkaa, vuohenputkea, saksankirveliä, piharatamoa, rucolaa ja selleriä. Hieman öljyä, soijakastiketta, säilötyn inkiväärin liemet ja jalopenolientä, mustapippuria, suolaa ja siittä sit sekaisin. 

Tää tahna pysyi muuten ihan äärettömän hyvin tortillan sisällä, tuli myöhemmin todettua. Silleen ihan iloinen ylläri. Muuta hyvää, ravitsemuksellisuus poislukien, en niin helposti siitä löydäkään.

Oon tuota quinoaa miettinyt, että meille ei ehken enää osteta sitä. Kukaan ei oikein siitä tykkää, en osaa sitä keittää oikein, se on karseeta puuroa ja maistuu pahalle ja jostain syystä karvastelee kummallisen tuntuisena jossain tuolla sylkirauhasen tienoolla. Lisäksi sen perusteelliseen huuhteluun kuluu järjettömästi vettä ja se tuntuu pahalta. Liian vaivalloista siis kaikkinensa. Joskus ostin irtona, kun toivoin vähän vaihtelumahdollisuuksia, mut nyt on kaikki kaapista käytetty ja todettu että syödään quinotot jonkun muun kokkaamana. 

Guacamole kera totuuden

Guacamolen valmistin sillain, että otin avocadosta sisukset ja sörssäsin haarukalla hakkeloidun valkosipulin, soijakastikkeen ynnä ravintohiivan kanssa. Tiddidii, hyvää tuli. Lapset tykkäs letuista ja täytyy kyl itteki myöntää, et kyllä nää valmistortillalätyt peittoaa. Vertaa muovipussileipä - vasta paistettu leipä, se kertonee kaiken. Oli kans tosi jännä, sellainen pikkuisen unelias sivumaku siinä letussa, mietin pitkään mikä se olis, ja viimein sain sen kielen päälle; hyvä omatunto, sehän se!

Ja ettei totuus unohtuisi niin aterian valmistuksesta syntyi jätettä. Quinoa hässäkän sekaan lorautin lasipurkeista säilötyn inkiväärin liemet, jalopenolientä ja soijakastiketta. Guacamolen sekaan meni myös muovikorkkisesta lasipullosta soijaa ja muovikantisesta pahvipöntöstä ravintohiivahiutaletta. Mustapippuri on peltipurkissa, jonka ympärillä on aikoinaan ollut muovia. Rypsiöljy on kanssa pullossa ja vielä muovisessa pullossa! Teen katumusharjoituksia, ruoskin itseäni ja pistän kaiken miehen syyksi. Mut muutoin ei jäänyt jälkeen mitään mikä ei kompostiin kelpaisi.

- Aino

Miten hyötykäyttää retiisin naatit

Ostinpa retiisejä naatteineen sillä niitä saa nyt kaupasta ilman muovia. Kimppua kasassa pitävää kuminauhaa lukuunottamatta täysin roskattomana elikkäs Zero Wastena. Iso osa kimpusta on kuitenkin naattia ja niinpä miulla oli pakko katsastaa, että miten niitä vihreitä osia voi hyödyntää. Myös ruokahävikin vähentäminen kuuluu olennaisena osana näihin mun ekoharrastuksiin.  Täysin ovat käytettävissä, se selvisi jo hyvin pienellä taustatyöllä.

 Retiisin naattilevite näkkileivän päällä

Paistettuna kokeilin naatteja vakioksi muodostuneiden kasvishässäköideni seassa ja siellähän ne menivät mukisematta. Astetta hauskempi kokeilu oli retiisin naattilevite näkkileivän päällä. Jossain sellaisenkin ohjeen satuin näkemään, mutta se piti veganisoida voin osalta ja kehittelin muutoinkin ohjetta enemmän omaan suuntaani.

Se valmistuu näin: Pestyjä naatteja tehosekoittimeen, kasvirasvaa, valkopippuria ja hieman suolaa. Jollei ole tehosekoitinta tai muuta myllyä, niin kyllä tää ihan käsipelilläkin onnistuu vatkata. Hakkeloin itse mukaan vielä retiisiäkin väriksi. Maku ei ollut huono, ei järin säväyttäväkään. Rasvaa tuli liikaa, siksipä hakkasin pieniksi vielä keltaista paprikaa ja kesäkurpitsaa, kun niitä nyt sattui olemaan käden ulottuvilla. Lisäsin valkopippuria vielä hitusen lisää ja sekoitin kaiken joukkoon yhden ruokalusikallisen ravintohiivaa. Sitten alkoi olla maku kohdillaan ja mukava näkkärin päällinen valmis.

Retiisejä ei muuten pitäisi säilyttää kimpussa naatteineen vaan leikata naatit pois kotona, pestä retiisit ja säilyttää erillään. Naatit antavat retiisille ajan myötä kitkerää makua ja nahistuttavan retiisin. Naatin kanssa säilyvyysaika jääkaapissa on muutamasta päivästä viikkoon, mutta naatittomina, ja vaikka vielä kylmässä vedessä, säilyy retiisi jopa kuusi viikkoa.

Mitäs muita naatteja olette pistäneet käyttöön? Kokeilin joku aika sitten tehdä porkkanan naateista pestoa ja siitä tuli todella hyvää, tosin sille keitokselle potkua antoivat villiyrtit ja ehkä suosittelisin jotain sellaista kokeilemaan tuohon retiisilevitteenkin sekaan. Kuvittelisin, että vaikkapa saksankirveli olis aivan huippu. Ruokahävikistä pääset lukemaan lisää täältä näin.

 - Aino


Tykkäile Kokonaisesta Facebookissa, Instagramissa ja vaikka vielä Twitterissäkin. Kaikkialta löytyy!

MitäTänäänSyötäisiin: "Radanvarren ananas", tutummin maitohorsma parsan tapaan keitettynä.

 

Maitohorsma eli Chamaenerion Angustifolium päätyi kattilaan kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Tinttarintan kanssa käytiin joku päivä sitten noukkimassa horsman alkuja. Todella helppo kerättävä, on niin tunnistettava, että lapsenkin kanssa virhearvioiden mahdollisuus on pieni. 

Kokeilin horsmaa ensimmäistä kertaa elämässäni ja jännityksellä mietin, että miltä lie maistuu. Tuumin, että parsan tavoin tarjoiltuna toteutus on helpoin mahdollinen ja makukin aidoimmillaan ilman, että peittyy muihin mausteisiin. 

Selailin erilaisia horsman käyttömahdollisuuksia ja kyllähän niitä löytyi keitoista salaatteihin. Minä keitin ja pistin tomaatti-hernesalaattia kylkeen. Hieman kasviperäistä levitettä päälle ja pähkisaania eli vegaanista parmesaania, jonka ohjeen olen jakanut aiemmin.

Ei mitenkään hassumman makuinen. Varsien mausta kyllä huomasi milloin horsma oli kasvanut jo hieman liian isoksi tai mikä lie koira pissinyt päälle. Paksuimmista jokunen maistui muihin verrattuna jo hieman kitkerälle. 

Olin ilmeisesti tehnyt myös virheen katkaistessani horsman melko ylhäältä, kun sen olisi voinut poikkasta jopa hieman maanpinnan alapuolelta. Se mehevin osa vissiin onkin se tyvi.

No, oli miten oli, kyllä mää tykkäsin. Ensimmäisellä kerralla uuden villiyrtin kanssa veivatessa itselläni vaikeinta on se ajatuksen toteutukseen tarttuminen. Menen mielelläni tutulla ja turvallisella. Kannatti ehdottomasti lähteä laajentamaan repertuaaria.

Nyt on rentunruusut kokeiltu ja parsakausi sen kanssa ohitse täällä päin. Se olikin huomattavasti lyhyempi kuin uskoin, ihan muutamassa päivässä ovat varret jo venähtäneet 30 senttiä lisää. Ensi keväänä sitten uudestaan, mutta toki maitohorsmalla on muutakin käyttöä. Kukkia ajattelin kokeilla, sekä lehtiä vihersalaatin jatkeena.

Ei muuta kuin radanvarren ananasta kokeilemaan! Lempinimi kirvoitti aivan hervottomat naurut :D Löysin tuon nimityksen koluamalla Wikipediaa.

- Aino

Vuohenputkipesto -hummushybridi sekä marinoitu punakaali

Kävin takapihan perukoilta keräilemässä vuohenputkea kasan. Joukkoon eksyi saksankirveliäkin, jonka tunnistin tuoksusta nyppiessäni isoimpia kasvustoja juuri istutettujen vadelmantaimien ympäriltä.

Omasta pihasta tykkään keräillä villiyrtit ja muun syötävän suoraan metalliseen lävikkööni, jossa huuhtelen kaiken noukkimani. Noukin kyllä usein suoraan suuhunikin, kun ei ne kovin likaisia meidän pihalla ole. Pikku kavereideni kanssa poimiessa saattaa hiekkaa ja muuta yllättävää tulla joukkoon enemmän. Silloin huuhtelu on ihan paikallaan.

Tämä oli jo toinen vuohenputkipeston viritelmäni. Edellisen tein vuohenputken ja rucolan sekoituksesta. Laitan väsäämieni vegaanisten pestojen joukkoon melkolailla samat ainekset mutta vähäistä vaihtelua tulee sen mukaan mitä meillä sattuu kulloinkin kaapeissa olemaan. Viimeaikoina resepti on hioutunut seuraavanlaiseksi:

• vuohenputkea, pinaattia tai rucolaa tai kaikkia sekaisin niin paljon kuin myllyyn mahtuu
• paahdettuja auringonkukan siemeniä noin 1,5 dl
• aurinkokuivattuja tomaatteja 2-4kpl
• aurinkokuvatun tomaattipurkin öljyä ja liraus muuta öljyä, yhteensä noin 5 rkl
• valkosipulin kynsiä 2-4 kpl
• suolaa
• hitusen vettä, että menee myllyssä sekaisin

Reseptiä muuntelen sitten fiiliksen mukaan. Joskus teen cashewpähkinöistä, kun ei ole auringonkukan siemeniä, joskus laitan sitruunaa tai balsamicoa sekaan, kun siltä tuntuu. Lisäksi olen kokeillut lisäillä ravintohiivaa joukkoon ja sekin toimii. Ravintohiiva on sellaista suolaisen juuston, kuin parmesaanin makuista perus tavaraa kasvisruokailijan kaapissa sillä siitä saa B12-vitamiinit ja se tuo makua moneen keitokseen.

Tähän hummushybridiin lipsahti pohjareseptin lisäksi purkillinen kikherneitä liemineen, yksi kokonainen chili ja sitruunamehua. Öljyä meni hitusen enemmän, koska kaikkinensa tavaraa tuli ihan hirveästi.

Tarkastelin makua ja totesin, että kikherne vaatii hitusen enemmän suolaa. Chilikään ei lopulta maistunut seoksessa yhtään. Sain aikaiseksi sellaisen peruskivan tahnan leivän päälle, pastan joukkoon ja dippailuun. Kokeilin erilaisia leivänpäällisversioita ja yhdeksi suosikeistani nousi ruisleivän, vuohenputkipestohybridin ja marinoidun punakaalin yhdistelmä. Suolaista ja hapanta, hieman etikkaista. Herkulliset värit!

Suikaloidun punakaalin tungin lasitölkkiin ja marinoin etikka-öljy seoksessa, jonne laitoin vähän sitruunamehua ja suolaa. Se oli seuraavana päivänä jo ihan ok, mutta parin vuorokauden päästä vielä parempaa.

En muista, mistä idean marinoituun punakaaliin löysin, mutta perusta lienee kaikissa resepteissä melkolailla sama. Joissain ohjeissa oli omenaa ja toisissa rusinaa. Alku meni kuitenkin aina esittelemäni kaavan mukaan. Punakaali on ravitsemuksellisesti hyvä, se on halpaa ja sitä saa ilman muovia. Siksi olen nyt kokeillut siitä sekä tätä marinoitua versiota, että haudutettua punakaalia Vegaaniliiton sivuilta löytämäni reseptin mukaelmana.

- Aino

MitäTänäänSyötäisiin: Nokkosta, villiyrttejä ja Pyynikin Käsityöläispanimon olutta.

Tässä jotain mitä tuli taannoin hortoiltua ja kokkailtua eli vihulaissipsejä ja villiyrttidippiä maidottomana versiona sekä Pyynikin Käsityöläispanimon olutmaistiaisia. Väsäsin näitä lisukkeita miehen synttäriylläriksi. Ihan koko menuta en lähde sepostamaan. Otetaan vaan parhaat palat :)

Vihulaissipsien teko on helppoa. Tarvitsee nokkosia. oliiviöljyä, suolaa ja uunin. Nokkosia liotin hetken kylmässä vedessä ja asettelin ne pyyhkeen päälle nätisti kuivumaan kuten kuvasta näkyy. Nämä ovat tinttarintan keräämiä joten jouduin harjoittamaan ensin pientä kasvitunnistusta ja toteamaan, että juurineen lähtee näemmä paremmin. 

Onneksi nokkosta riittää, mutta käymme silti läpi pienimmän kanssa, että miksi kasveja täytyy kerätä ajatuksen kanssa. Ilman juuria ei tule uusia. Harjoittelua tämä hortoilu on itsellenikin vaikkei nyt tarvinnut kotipihaa kauemmaksi eksyä tai mitään jännittävyyksiä ei tällä kertaa kokeilla. Ihan perusyrttiä on luvassa nokkosen lisäksi.

Kuivattelun jälkeen nokkoset pääsivät leivinpaperin päälle ja siinä tinttarintta suti niihin oliiviöljyä. Autoin kääntelyssä vaikka eivät tuon kokoiset polttele juurikaan. Sitten suolaa pinnalle ja uuniin noin 175 astetta ja olisko ollut sellainen 8 minuuttia. Niistä näkee kyllä, että milloin muuttuvat rapsakoiksi.

Tarjoilin näitä miehen synttäripäivällisellä aperitiivioluen ohessa. Kokeilimme Pyynikin Käsityöläispanimon IPA oluita (askel kohti aitoa hipsteriä). (valitettavasti eivät ole vegaanisia nämä oluet) Pyynikin Sessio- sarjan IPA oluet ovat kokeilun arvoisia! Ensinnäkin minun silmää hivelee tietysti kaunis pullo ja etiketti. Kehtaa tuliaisiksi viedä.

White IPA on höystetty appelsiininkuorella ja toinen mitä kokelimme, American IPA ilahdutti myös. Molemmat löytyvät Pyynikin Käsityöläispanimon kehittelemästä maistelu sixpackistä jossa on kuutta eri olutta. Vertaansa vailla oleva idea ja helppo tuliainen ihan kelle tahansa.

Täytyy sanoa, että ihan etiketin perusteella näitä miehelle kaupan hyllystä noukin, mutta panimon tyyli tehdä asioita vei sydämen. Hei, kellä on kotisivuillaan soittolistaa ja sixpackin maisteluohjeet ym. Gluteenitonkin IPA löytyy. Lähituote ja käsityöläisyys. Kaikki jotenkin niin kohdillaan, että takaa löytynee myös kohdillaan oleva asenne ja siltähän se näytti panimon kotisivuja tutkaillessa.

Sitten siihen dippiin. Tämä on sellainen kesäisen raikas kokeilun kautta hyväksi havaittu hivenaine- ja vitamiinipommi, jonka avulla ehkä lapsetkin pääsisivät villiyrttien makuun. Tarvitaan pihalta tai mettästä tai jostain puhtaasta paikasta kerättyjä villivihanneksia.

Meiltä löytyi siankärsämöä, vuohenputkea, voikukkaa, sekä lehtiä että vähän kukkaakin näemmä, herukan lehtien alkuja ja tais mennä hieman vadelmankin lehtiä. Ei sen niin tarkkaa kunhan tietää ettei mitään myrkyllistä kerää. Pienimmät alut ja versot ovat parhaita. Ne on ravintorikkaita eivätkä sieltä kitkerämmistä päästä vaan niissä on monesti hieman makeuttakin mukana.

Huuhtaisin nämäkin ja annoin hetken valua lävikössä. Sitten silppusin kulhoon. Mausteina roiskaisin sinne suolaa ja mustapippuria sekä pari kynttä valkosipulia. Valkosipuli on helppo tapa tuoda tuttu dippimäinen maku soosiin jos villiyrtit epäilyttävät. Valkosipulilla on myös paljon terveysvaikutuksia ja se sitoo maut yhteen ja pistää dipin passaamaan useimpien ruokien kanssa. Semmonen kynnyksen madaltaja voisi sanoa.

Nämä sotkin yhteen Oatlyn iMat Fraichen kanssa. Toimii. En tosin ole ihan varma tuosta tuotteesta vielä, mutta tähän mennessä kaikki käyttökokemukset ovat olleet todella hyviä. Siinä vain ei ole yhtään suomalaista raaka-ainetta. Kauraa löytyisi toki täältäkin. Sitten palmuöljy... On sertifioitua ja kaikkea, mutta kun mää niin tykkään sademetsistä. Oatlyn filosofioista tykkään kyllä ja komppaan montaa juttua eikä tuotteissa käyttöominaisuuksien tai maun suhteen ole moitteen sijaa. Ne on huippuja. Saataispa me vain Suomeen oma vastaava.

Siankärsämöstä voisin kertoilla enemmänkin. Se näkyy tuossa kuvassa hypysissäni ja juuri tuommoisen kokoisena se on maukkaimmillaan. Siankärsämö käy todella hyvin kaikenlaisiin kermaviilidippihässäköihin ja perunoiden kanssa vähän kuin tillin korvikkeena tai tillin kanssa sekaisin.  

Vaikkapa täältä näin löytyy lisää siankärsämön terveysvaikutuksista eri käyttömuodoissa. 

Yleisimmin tiedettyjä vaikutuksia tiivistettynä

 

• auttaa ruokahaluttomuuteen
• helpottaa ruuansulatusvaivoja, suoliston toimintaa
• toimii ummetukseen ja vähentää kaasun muodostusta
• virtsaamisongelmiin, toimii virtsan eritystä lisäävänä
• tulehduksia estävä, vahvistaa immuunijärjestelmää
• tehoaa hiivasieneen

Kannattaa opetella tunnistamaan ja pistää käyttöön vaikkei noihin vaikutuksiin niin uskoisikaan. Näistä löytyy paljon tutkittuakin tietoa tiivistelminä, jos kiinnostaa.
 


- Aino

(Hehkutukset ovat muuten ihan omiani sillä en tee kaupallista yhteistyötä tuotelahjonnan muodossa)