Hiukset

On kulunut useita kuukausia, kun viimeisetkin shampoopalat loppuivat. Älä Hanki Mitään- haasteeni mukaisesti mitään ei ole tullut tilalle. Ei tämä mikään yllättävä tilanne ollut. Tiesin, että näin käy ja tietoisesti olin menossa kemikaalittomaan suuntaan hiusteni suhteen. 

Eli tilanne on tämä; en käytä hiuksiini mitään tuotetta, en yhtikäs mitään. Vesipesu, pyyheliina ja hiusten harjaus ovat hiustenhoitorutiinini. Silloin tällöin leikkaan tukkaani harvennussaksilla ja ajelen toiselta puolelta hiukset sängelle. Liotan tukkaani kloorivedessä melko usein, mutta vastapainoksi on tullut pestyä tukkaa jokivedelläkin.

SideShave- tyyli on mahtava, se oli hyvä ratkaisu vaikkakin tuntui alkuun hurjalta. Oli ennakkoluuloja, että mitenköhän töissä asiakkaat suhtautuisivat puolittaiseen kaljuun ja toinen mitä mietin oli, että kuinka kasvatan kaljuni pois, jos en tykkääkään. Hiuksistollani on mittaa jonnekin tuonne alaselkään eli siinä on melkoisen paljon kasvattamista. Ei mitään todellisia ongelmia siis ja siksi tyttäreni sai kikatellen ajella päänpuolikkaani. Tosipuheessa se ei ole puolet, ehkä 1/5 osa.

Hiuksia yritän harjailla mahdollisimman paljon sillä se tekee niille hyvää, mutta olen tässäkin asiassa melko suurpiirteinen. Letittelen tukkani huonompina päivinä ja kokeilen erilaisia nutturoita silloin tällöin. Minulla on muutama hiuslenkki, jotka olen löytänyt maasta, pessyt pyykinpesukoneessa tai liottanut etikassa. Jossain vaiheessa käytin sukkahousuista leikattua hiuslenkkiä, mutta se hajosi tiuhan käytön jälkeen käsiin.

Tyttären kanssa askarreltiin sellaisesta kasvin tukikepistä ja muutamasta puuhelmestä hiustikku. En tiedä miksi sitä kutsuisin, mutta se on ollut hirmuisen kätevä löysien nutturoiden ja lettikampausten kanssa ja antaa vähän uutta ilmettä tähän samoissa ryysyissä hiihtämiseen. Kyllä, vaihtelu on kivaa!

No-poo metodista, palatavaraan

Matka shampoo, hoitoaine, hiusnaamio, hiuskiinne, kuivashampoo, suolasuihke liipa laapa- arsenaalista tähän on ollut vuosia kestävä. Muistaakseni 2011 kokeilin ensimmäistä kertaa sooda- etikka systeemiä eli sitä no-poo metodia. Se oli melko työläs. Palasin shampooseen sotkettuani lähmäisen tukkani lattian hiontapölyllä. En saanut enää kuontaloani puhtaaksi ja tuntui kamalalta tehdä töitä sairaalassa niin siivottoman tukan kanssa. Menetelmä ei selvästikään sopinut raskaasti käsitellylle hiukselleni. Samoihin aikoihin kasvatin nimittäin mustaa kestoväriä ulos. Pitkä musta tukka minulla oli yhteensä noin kymmenen vuotta.

Raskaudet ja vauva-aika saivat ymmärtämään miten itseni lisäksi kuormitan pienokaisiani. Se ajoi keventämään kemikaalikuormaa monessa muussakin asiassa. Palasin kuitenkin takaisin shampoo pesuun. Yritin palashampoita todella sinnikkäästi, mutta vain yksi Lushin pala oikeasti toimi hiuksissani, mutta sepä ei mikään kovin ekotuote ollutkaan. Sitten kyllästyin moneen palaan ja kokeilin monen muun zero waste minimalistin tavoin pestä itseäni yhdellä saippupalalla päästä jalkoihin. Se oli ihan jees, mutta pikkuhiljaa saippua kasaantui hukseen, joka oli tässä kohden todella hamppua värinpoiston ja raitojen vuoksi. 

Sinnikkäästi siis kasvattelin vuosina 2010-2012 mustaa väriä pois, mutta jossain kohdin hairahduin värinpoistoon, joka meni totaalisen pieleen ja ajauduin korjaamaan sitä jälkeä. Tästä kenties saa käsityksen, että olen lutrannut tukkani kanssa paljonkin, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen käynyt kampaajalla viisi kertaa, jos oikein muistan. Neljällä kertaa on väriä yritetty korjata ja viimeisellä käynnillä kävin Ison Omenan Ompun torpassa levähoidossa. Ruskean merilevän tarkoitus oli vetää hiuksesta jäämiä ja myrkkyjä sekä kirkastaa väriä. Siitäkin on jo vuosi aikaa.

Koska no-poot ja palat eivät vain suostuneet toimimaan niin pikkasen suivaantuneena päätin, että antaa olla. Ihmiset on kertoneet blogeissa ja muissa kuinka pesevät pelkällä vedellä ja tuskin sitä on lutrattu näiden litkujen kanssa kovin montaa vuosikymmentä. Lasten kanssa kotiin jäädessäni ulkomuotoseikoilla oli entistä vähemmän merkitystä ja tässä sitä ollaan. En voisi tyytyväisempi olla. 

Siinäpä tarinani hiuksista suurpiirteisesti. Matkalla olen tehnyt monta huomiota ja oppinut yrityksen ja erheen kautta paljon. Vain kokeilemalla sinnikkäästi löytyy se oma ratkaisu ja itsellenikin lopullinen ratkaisu oli melko yllätys. En myöskään olisi voinut mitenkään arvata, että ratkaisun avain olikin harvennussakset ja tukan keventäminen semmoiseksi, että pelkkä vesipesu pystyy siihen. Harventaminenkin tapahtui vähän vahingossa ja enemmän noista latvojen värikäsittelyiden rippeisiin kyllästymisestä. Joskus aikoinani ottamiin raitoihin kerääntyi uima-altaan kloori ja se taittoi tukan vihertäväksi. Etsin ratkaisua vihreyteen, mutta vahingossa löysinkin kokonaisvaltaisemman ratkaisun. Niin nämä menee.

Tämä on halpaa, ei kuormita luontoa, helppoa tämmöiselle laiskiaisellekin ja huoletonta kuin hengittäminen. Minulla on parempaakin tekemistä kuin harrastaa tyytymättömyyttä tukkaani kohtaan. Nyt oon itseasiassa hiuksistani tosi ylpeä ja pidän ihanampana kuin ikinä. Aidosti ovat itsensä.

- Aino

Neljä tuoksua on liikaa minimalistin hermoille

Olen jokseenkin kyllästynyt siihen miten paljon turhaa tavaraa omistan edelleen. Minulla on esimerkiksi jokunen tuoksu, joihin lukeutuu sellaisia matkustelua varten hankittuja minikokoisia pulloja.  Kaikki ovat ihan hyvän tuoksuisia edelleen ja sinällään mieleisiä kauniine pulloineen, mutta tuoksut tässä määrin ovat yliedustettuina muutoin minimiin karsitussa kosmetiikkapaljoudessani.

Yksi riittäisi. Sekin kestäisi onnettoman vähäisessä käytössäni niin kauan että ehtisi mennä pilalle.  Ja kyllä, tuoksut pilaantuvat. Ne härskiintyvät hiljalleen ja erityisen nopeasti, jos säilytät niitä kylppärissä tahikka muussa lämpimässä, kosteassa tai auringolle alttiissa paikassa.

Säännöllisin väliajoin yritän tyrkyttää näitäkin ystävilleni. Aiemmin kokoelmaan kuului muutama tuoksu enemmän, olen siis hyvinkin saanut tuputettua osan näistäkin tutuilleni ja sinällään tämä tilanne on jo parannusta, mutta tuoksujen määrä ja pullojen pyöriminen tavaralaatikossani ärsyttää minua jatkuvasti. Viime viikon reissulla itseasiassa noista kaksi jäi siskoni matkaan, että nyt on enää yksi iso ja yksi pieni puteli hajusteita!

Kierrätä kosmetiikkapurkit oikein

Minnekään Kierrätyskeskukseen näitä ei voi lahjoittaa sillä eivät ota vastaan kosmetiikkaa. Älkää siis laittako yhteenkään järjestölle menevään lahjoituskassiin purkkien jämiä tai edes avaamattomia tuotteita ennen kuin kysytte, että ottaako lahjoituksia vastaanottava taho myös kosmetiikkaa. Käsitykseni mukaan mikään taho ei ota ja lahjoituskosmetiikka menee roskiin.

Jos olet hienolla tiellä kanssani karsimassa turhaa ja kosmetiikkapuoli on vielä koskematta, voit lukaista kosmetiikan oikeaoppisen kierrätyksen Teknokemian Yhdistyksen sivuilta tästä näin. Purkkien kuluttua loppuun on myös aiheellista miettiä, että mitäs sille putelille pitäisi tehdä. Samasta linkistä löytyy paljon kaikkea mielenkiintoista ja asiallista.

Jatkossa ihan tosissani olen miettinyt, että en enää näiden jälkeen ostaisi yhtään tämmöistä merkkituoksua sillä ne eivät ole kovin ekologisia, terveellisiä eivätkä eettisiä. Olen ajatellut, että voisin tulla tuoksun himoissani toimeen ihan eteerisillä öljyillä, joita voi sekoittaa itsetehtyyn kosmetiikkaan, kodin puhdistusaineisiin tai käyttää vaikkapa pyykin huuhteluvaiheessa tuomaan vaatteille raikasta tuoksua.

Eteerisiä tuoksuöljyjä olen hankkinut ainoastaan kahta, Frantsilan piparminttua ja laventelia, puhdistusaineisiin, poppaskonsteihin ja DIY kosmetiikkaan, kuten nyt siihen kuuluisaan hammastahnaani 😉 Kenties voisin kehitellä tee-se-itse-ideaa pidemmällekin. Taas saisin minimoitua hankintojen määrän, kaappien putelit ja purnukat ja yksinkertaistettua elämääni näidenkin osalta.

- Aino

Roomaa kaikin aistein

Rooma on aivan käsittämätön kaupunki. Kirjaimellisesti jokaisen kadun kulman takana jotain katsottavaa; suihkulähde siellä, obeliski täällä, kirkko, patsas, palatsi, taidokas kaiverrus tai rouhean kaunis ovi. Paljon on myös hellettä ja ihmisiä, tuoksuja, ääniä, elämää, vilinää, eläimiä, kasveja, kielien sekamelskaa, siritystä, sihinää, solinaa ja värejä.

Noin kolmen miljoonan asukkaan Roomassa vierailee vuosittain turisteja tuplasti asukasluvun verran ja melkolailla poikkeuksetta kaikki käyvät katsomassa Colosseumin sekä Vatikaanin. Yllätys, että kyseiset nähtävyydet löytyvät myös minun ja reissuseuralaiseni listalta.

Mahdollisimman pieneen roskamäärään tähtäävän vegaanimatkalaisen on kuitenkin otettava selvää muutamasta muustakin jutusta kuin vain säätilasta ja tilastoluvuista. Harjoittelun myötä kohteessa on alkanut toistumaan tietty kaava, jonka avulla luotaan lähialueiden ruokapaikat, kierrätyspisteet ja siivoan hotellihuoneen sinne päästyäni.

Matkaan lähtö ja tulopäivä kohteessa

Lentoa edeltävä yö tuli nukuttua hieman rauhattomasti. Jännitti niin kovasti reissuun lähtö, sillain hyvällä tavalla. Aamulla pakkailin vielä viimeisiä juttuja. Tällä kertaa lähdimme molemmat, minä ja mieheni, reissuun reppujen voimin. Molemmilla omansa. Se tuntui todella kevyeltä ja hyvältä. Kokeilin reppureissulaisen tyyliä jo Wienin matkalla aiemmin ja kyllä se aivan selkeästi on mun juttu.

Pakkailuihin kuuluu tärkeänä vesipullon mukaan ottamisesta huolehtiminen sekä eväiden valmistaminen minulle. Lentokoneissa kaikki tulee melko raskaasti roskakuorman kera ja haluan välttää sen. En myöskään aina jaksa selvittää vegaanisia vaihtoehtoja ja tivata mitä annokset sisältävät. On helpompi mennä omilla ilman turhaa huomion herättämistä.

Tällä kertaa täytyy antaa lentoyhtiölle plussaa siitä, että viini oli lasipullossa. Mies sai kuitenkin nauttia sen ihan itsekseen sillä en päässyt varmuuteen oliko viini vegaanista. Puolisoni yritti, että reissun teemana olisi "kaikki viini on vegaanista kunnes toisin todistetaan" vaan ei se oikein mennyt lävitse.

Oma vesipullo matkoilla

Helsinki-Vantaan lentokentällä oman vesipullon täyttö hoituu helposti wc:ssä erikseen juomapullon täyttöön varatusta hanasta. Selkeimmin täyttövessa löytyy siitä shampanjabaarin yläkerrasta. Lentokoneeseen ei siis missään nimessä tarvitse ostaa muovista pulloa. Täyttöpisteitä löytyy monelta lentokentältä ympäri maailmaa ja aina kannattaa selvittää onko paikallinen kraanavesi juotavaa.

Roomassa hanavesi on juomakelpoista. Kaiken lisäksi lähteistä pulppuavaa ihanuutta saa sieltä täältä kadun kulmissa ympäri kaupunkia, joten ei mitään syytä ostaa yhtä ainuttakaan kertakäyttöistä muovipulloa koko matkan aikana.

 

 

 

Hotellien yksittäispakattu kosmetiikka

Hotellihuoneessa siivoan kaiken kertakäyttöisen pois näkyviltä. Kaikki esitteet, liput ja lipareet, suihkutarvikkeet ja muut. En käytä yksittäispakattuja tuotteita muutamasta syystä. Ensinnäkin ne usein ovat huonolaatuista kosmetiikkaa, sisältävät järkyttävät määrät tuoksuaineita ja kemikaaleja, jotka eivät tee kenellekään hyvää ja tuoksujen valtava kirjo rasittaa hermostoani. Tuotteet hyvin harvoin ovat vegaanisia, eettisiä tai ekologisia ylipäänsä, enkä jaksaisi ottaa sellaisista selvää lomamatkalla. Pienet demopakkaukset tuottavat valtavan määrän turhaa roskaa ja useimmiten se kaikki on muovia. Siksi kaappiin vain piiloon ja harras toive hotellille päin etteivät toimita mitään lisää.

Rauhan tyyssija

Siivoan myös muunlaista turhaa pois silmistä. Silkkiteipillä laittelen tarvittaessa tv:n roikkuvia johtoja taulutelkun taakse siistimmin piiloon ja joskus tarvittaessa peitän tv:n standbyvalon vaikka laastarilla, jollen löydä virtajohtoa minkä vetäistä seinästä. Opettelen käyttämään ilmastoinnin säätöjä sekä luotaan valaistuksen mahdollisuuksia, että saan tarvittaessa säädettyä kaiken nopeasti mieleisekseni, kun alkaa tuntumaan siltä, että "nyt tulee liikaa kaikkea kaikista tuuteista".

Tyhjennän repun, asettelen vaatteet henkareille, oion ja järjestelen. Keräilen koristetyynyt ja muun irtaimen ylimääräisen ja tungen kaappiin, sängyn alle tai verhon taakse piiloon. Tarvitsen oman lepopaikkani, jossa saan levähtää ihmisvilinältä ja missä mikään ylimääräinen ei kaiherra mieltäni.

Esitän siivoajille tai respaan toiveen, ettei huonesiivous käy huoneessamme lainkaan. En tarvitse jokapäiväistä petausta tai pyyhkeiden vaihtoa. Siivoamisesta pidättäytyminen säästää luontoa, mutta eniten pidän siitä ettei kukaan astu lepoalueelleni vaan saan pitää sen aivan omassa järjestyksessä ja roikotella pesemiäni vaatteita kylpyhuoneessa ilman, että kukaan siirtelee niitä.

Minulle vihjaistaan toistuvasti, että olenko ajatellut, että olisin kenties erityisherkkä ihminen. Kovastihan tuo minun toiminta siihen viittaa. Ottaessani huomioon omat tuntemukseni ja hermostoni ylikuormittumisen vaatimat lepoajat, niin hyvin kuin osaan, jaksan kahlata lävitse Colosseumit, Vatikaanit, Pantheonit ja muut ruuhkaiset nähtävyydet muutamassa helteisessä päivässä ja vielä keskittyä tekemään hyviä valintoja ruokapaikkojen suhteen, maistelemaan, tunnustelemaan ja tutkailemaan. Siinä sivussa kirjoitan, valokuvaan ja prosessoin kaikin aistein. Onko siis ihme, että rauhan tyyssijaa tarvitaan?


- Aino

Miten meillä minimalismi ja Zero Waste levisivät kylpyhuoneeseen

Ei tässä nyt kovin montaa vuotta ole kulunut siitä, kun myös minulla oli kylpyhuoneessa shampoopullo, hoitoainepullo, kuivashampoo, vartalonpesuun jokin nestesaippua, kuorintavoidetta, naamioita, kasvojen putsaria ja kasvovetta purkilliset, muutama voidepurkki, silmänympäryksille voide, jossain kohdin jopa yövoidekin erillisenä ja tehotippoja. Oli meikkivoide, puuteri, poskipunia, luomivärejä, kajaalia ja eyelineria. Kynsilakkoja ja kynsilakan poistoainetta. Ihokarvojen postoon oma arsenaalinsa ja vaikka mitä muuta. On siitä sen verran jo kuitenkin aikaa ettei varmasti kaikki edes muistu mieleen.

Muovittoman heinäkuun teemoissa jaan teille tarinaani siitä miten muovittomuus alkoi meillä vallata kotia alkaen kylpyhuoneesta. Vaikka käyttämäni kosmetiikkamerkit vaihtuivatkin luonnonkosmetiikkaan ja tuli kiinnitettyä entistä enemmän huomiota kosmetiikan sisältämiin säilöntä- ja lisäaineisiin ynnä muihin toksisiin kemikaaleihin ei muoviputelin määrä siitä juurikaan vähentynyt alkuun. Shampootonta elämää testasin kemikaalikuorman vähentämisen vuoksi jotakuinkin viisi vuotta sitten, mutta muovittomuus ei ajanut alunperin siihenkään kokeiluun. Kylppärin kaapit ja hyllyt pursuivat melko täysinäisinä.

Minimalismin kautta muovin haitallisuuden jäljille

Otettuani oman pohjakosketukseni elämässäni jouduin karsimaan paljon ihan jo siitä syystä ettei olisi ollut varaa hankkia kosmetiikkaa. Tuli huomattua, että sitähän tulee melko vähäisillä toimeen ja oikeastaan sellainen tuntuupi hyvältä. Ehkäpä omasta ulkonäöstä stressaaminen ja siihen huomion kiinnittäminen ylipäänsä, vähentyi myös, kun oli hitusen tärkeämpääkin puuhaa ja huolta.

Lopullinen niitti muovipurkkiarsenaalille oli merien muovilautoista kertovat dokumenttielokuvat ja tutkimukset. Halusin muovista eroon ja kylpyhuone tuntui hyvältä paikalta aloittaa. Siellä lilluvat purnukat olivat käytännössä vain omiani, joten siitä syystä täysin omien harkittujen päätösteni alaisia. Hoitoaineen loputtua en enää ostanut uutta. Shampoon loputtua vaihdoin shampoon palaan, suihkusaippuat samoin. Kasvojen putsari oli helppo löytää palamuotoisena ilman muovia. Tykkäsin uudesta näkymästä kylpyhuoneessa.

Tykästyin saippuakuppien ja eriväristen tuoksuvien palojen maailmaan. Tosin lopulta kyllästyin useampaan kippoon ja karsin vielä hieman, säästäen vain yhden saippuapalan, jota nykyisin käytän. Aikani yritin pestä sillä myös hiuksiani, mutta jotenkin se ei lähtenyt toimimaan ideaalilla tavalla. Jätin hiukseni rauhaan enkä laita niihin enää mitään tuotteita. Harjailen ahkeraan luonnonharjaksisella harjalla ja pesen suihkussa vedellä läpikotaisin hangaten. Voisin kuvitella, että sitruunanmehua tai etikkaa voisin käyttää, jos haluaisin jotenkin lutrata.

Sanoisin, että suihkusaippuan ja nestemäisten saippuoiden vaihtaminen kartonki- tai paperipakkauksessa, tai jopa irtomyynnistä, ostettavaan saippuaan on vaivattomin keino aloittaa muovittomampi, roskattomampi ja ekologisempi elämä pesuhuoneen puolella. Siinä säästää luonnon lisäksi rahaa ja kemikaalialtistustaan, kun valitsee hyvin tehdyn, luonnollisen saippuapalan. Jokainen löytää varmasti suosikkinsa valtavasta tarjonnasta. Saippuapala on mukava lahjaideakin. Palasaippuasta aiempi kattava kirjoitus löytyy tästä.


- Aino

Mitä ihmiset käytti ennen kuin tämä keksittiin?

Siinäpä mahottoman hyvä kysymys! (vaikka itte sanonkin) Mitä porukka käytti ennen kuin?- on ohjannut minua useita kertoja jätteettömämmän ja ekomman elämän tiellä. Mitä ihmiset käyttivät ennen kuin...? Ennen kuin oli vaikkapa wc-pytyn raikastimia, raikastinsuihkeita, vaippapepun pyllyn pyyhintään kertakäyttöisiä liinoja, kertakäyttöisiä liivinsuojuksia, siteitä, muovisiahaarukoita, -veitsiä, -pillejä, muovikasseja, -pusseja, kertakäyttö sitä ja kertakäyttö tätä? 

Ei tämä kysymys kaikissa tilanteissa toimi tai ole portti onneen ja auvoon. Joskus uudenlainen versio tai ratkaisu on parempi kuin mummon aikaiset, mutta missään tilanteessa kysymyksen esittäminen ei ole ollut turha. Pistää miettimään ja havahtumaan siihen kuinka kertakäyttöiseen kulutukseen olemme lipsahtaneet.

Olen kirjoituksissani, erityisesti näin muovittoman heinäkuun kunniaksi, herätellyt meitä kertakäyttökulttuurin tuomiin epäkohtiin. Silmien aukaiseminen ja ihmetteleminen on se ensimmäinen askel siitä ne aivot alkaa töihin, alintajunta raksuttamaan niin kuin sitä kutsun. Sitä työtä voi hieman nopeuttaa esittämällä haasteita ja kysymyksiä. Jotenkin ne aivot vain toimivat sillain, että kun niille pistää haastetta niin ne tuppaa ratkomaan näitä ihan itsekseen vaikkapa nukkuessa tai yhtäkkiä huomaatkin, että joku tuttu linkittää aiheesta Facebookiin tai lehdessä on kiinnostava juttu just sun pähkimästä kysymyksestä tai ahaa elämys tulee penkoessasi tavarakasoja ja esineet saavatkin uuden elämän ja tehtävän uusiokäytössä.

Mitä käytettiin ennen kuin keksittiin teepussi? Millä ihmiset pesi itsensä ennen kemikaalein ladattuja suihkusaippuoita ja muovipulloon suljettua kosmetiikkaa? Mitä juotiin, kun ei ollut pillimehuja? Millä lapsia hemmoteltiin ennen? Kuinka ikinä selvittiin ilman muovista kärpäsloukkua? Millä ruoho pidettiin lyhyenä ennen kamalia ruohonleikkureita? 😉

Mielestäni se aivan mahtavin vastaus, jonka aivoni ovat minulle monesti tuottaneet on; EI MITÄÄN, sillä tätä et oikeasti tarvitse yhtään missään! Se on aina sellainen nöyryyden hetki josta kumpuaa kysymyksiä, kuten "miksi kuvittelin tarvitsevani?" ja "kuka huomaa, jollei meiltä tämmöistä enää löydykään?"

No ok, totuuden nimissä olen joutunut selittämään tyttäreni ystävälle miksi meillä ei ole nestemäistä astianpesuainetta tai elintarvikekelmua ja miksi en anna rahaa kyseisten turhakkeiden ostamiseen liman (?) valmistusta varten. Sitä en sanonut, että "hei miettikääs, kun ennen vanhaan leikittiin käpylehmillä ja muotoiltiin savilöllöstä kaikkea jännää". Sain hillittyä itseni ja olen siitä erityisen ylpeä.



- Aino

Haaste 2017: Ensimmäinen retkahdus

On kulunut tammikuusta kesäkuuhun eli hitusen vajaa 6kk siitä, kun pistin itselleni haasteen pystyyn. Alun muutama kuukausi meni helposti ihan vain ihmetellessä, mutta sitten vaatteita alkoi hajoilla, tekstiilit menettää ominaisuuksiaan ja pinttyneitä likatahroja löytyä vähän sieltä sun täältä. Melko jouhevaa näistäkin huolimatta. Vaan nyt mieheni teki minulle yllätyksen. 

Kylpyhuoneen peilikaapissa odotti ripsiväri. Kertoi hankkineensa sen minulle äitienpäivälahjaksi, mutta toimitus tapahtui jälkikäteen. Se oli kyllä melkoinen tilanne. Niin ristiriitainen kuin voi olla.

Ensinnäkin olin aivan mielettömän iloinen, kun sain lahjan, sillä tämä kulutuksellinen deprivaatio alkaa hitusen tuntumaan ja kaikki uusi on kieltämättä ihan mielettömän ihanaa! Toisaalta olin hämmentynyt. Mietin, että mitä ihmettä teen? Pitääkö lahja laittaa jonnekin odottamaan ensi vuotta, miten kirjoitan tästä jutusta ja miten tähän suhtaudutaan? Oli kummallista olla samaan aikaan järkyttävän kiitollisen ihastunut lahjaan ja toisaalta pettyneen vihastunut, kun tämä mutkisti elämääni. Samalla huvitti koko ajatuksenjuoksu; kyse on hitto soikoon ripsiväristä! 😂

Vuoden alussa heivasin ripsivärin kokonaan pois, sillä silmäni alkoivat oireilla käytössäni olleesta tuotteesta. Ajattelin sen johtuvan siitä, että silmäni ovat menneet niin herkkään kuntoon, etten enää pysty käyttämään ripsiväriä ollenkaan. Ongelma taisi johtua siitä, ettei kyseinen merkki jostain syystä sopinut silmilleni. Tämä Lushin vegaaninen, ei eläinkokein testattu, kaikinpuolin hippi ja hipsteri, ripsiväri ei ole kutittanut, kirveltänyt tai sumentanut näköä.  Tosin aiempikin merkki oli hyvin eko.

Ripsivärillä on ihmeellisiä vaikutuksia 

Olen todella, todella ihastunut ripisiväriini ja kyllähän se käyttöön nyt jäi. Vaikka uskottelin itselleni, että en tarvitse sellaista enää koskaan, niin on se ihana. Se on totuus etten tarvitse, niin kuin oikeasti tarvitse tarvitse. Mikään ei muutu vaikka olisin ilman ripsiväriä, se on nyt kokeiltu, mutta en oikein osaa selittää sitä mitä ripsarilla saa aikaan tai mitä se saa minussa aikaan. Se vaan on huippujuttu.

Tulee heti jotenkin huolitellumpi ja skarpimpi olo, viehättävämpi, seksikkäämpi. Voisi vaikka sanoa, että näkyvämpi olo. Vai olisiko se näyttävämpi? Nämä on jo niin semmosia henkimaailman hommia ettei oikein sanoja löydy. Oli mitä oli, mutta sen sutiminen ripsiin on aamuisin mukavaa ja lopputulos on hyvinkin mieleeni. 

Se on hämmästyttävää miten tuommoisella voi olla merkitystä noin paljon. Mistäköhän se kumpuaa? Onko se jotain ehdollistettua, kultuurillista juttua, jossa naisen kuuluu olla tietyllä tapaa hemaisevan näköinen ja silmien korostua vai onko se joku itsetuntojuttu? Miksi mascara saa aikaan sen mitä saa? Minussa. Tuskin kaikissa naisissa. Kukaan ei missään vaiheessa huomauttanut minulle, kun en käyttänyt ripsiväriä, paitsi mieheni, joka toivoi, että käyttäisin ja siksi hän tämän lahjan minulle halusi antaa. Voisi myös ajatella, että tämä lahja oli hankinta hänelle itselleen, ei niinkään minulle.

Tämän Lushin ripisivärin olisin tammikuussa hankkinut haasteeni päätyttyä ja siitä kerroin miehelleni, siksi hän tiesi ostaa juuri oikeanlaisen. Tuosta myyjän mukaan laittamasta lisäharjasta vetäsin kyllä kilarit. Se kun on muovia ja aivan turhaa lisärompetta. Pulloon kuuluu harja, vaikka se hieman hassulta tuo puteli näyttääkin. Koitan löytää harjalle uuden omistajan.

 

Jos haluat tietää jotain erityistä tuosta Lushin ripsiväristä, käyttökokemuksia tai sellaista, niin laita kysymyksiä kommenttiosioon. (sinne ei muuten tarvise täyttää nimitietoja, jollei halua, kommentit tulevat perille nimettöminäkin)

- Aino

Muovit, mikromuovit, vesistöt, kuormat, taakat ja ahdistus.

Suomen Ympäristökeskuksen, SYKE:n melko tuoreessa Mikromuovit riski ympäristölle- koosteessa käsiteltiin mikromuovin ongelmia kansallisella tasolla. Ymmärrän hyvin miksi monet ihmettelevät muovivastaisuuttani Suomessa, mutta malttakaas hetki.

Minulle on sanottu lukuisia kertoja, että "eihän se ole Suomessa mikään ongelma". "Emmehän me" osallistu merien saastuttamiseen samalla tavoin kuin moni muu ulkomaankaveri. Kuljetamme pantilliset juomapakkaukset kiertoon yli 90% tarkkuudella ja käytämme muovikassit ynnä -pussit uudelleen sekäjätteen tiivistämiseen. Niinpä.

Melko yleisessä tiedossa toivottavasti jo on, että on olemassa kassien ja pussien lisäksi mikromuovia ja tiedetään, että sitä löytyy lisättynä mm kosmetiikasta kuorivien ja pesevien rakeiden muodossa. Silti on paljon tietoaukkoja tässäkin aiheessa. 

Linkkaamassani SYKE:n raportissa listataan mikromuovin ensilähteiksi ihan muoviteollisuuden raaka-aineena käyttämät pelletit, joita pääsee sellaisenaan vesistöön ennen kuin niistä edes tehdään yhtikäs mitään. Sanokaa ny, eikö tässä ole muka jotain mätää! Sitten tulevat teollisuuden käyttämät muoviset hiontarakeet, 3D tulostuksen mikromuovi ja vielä nuo aiemmin mainitsemani kosmetiikan ja hygieniatuotteiden sisältämät mikromuovit. 

Ensisijaisten lähteiden lisäksi mikromuovia syntyy sekundaarisista lähteistä lähinnä isomman eli makromuovin hajoamisen kautta. Muita lähteitä ovat tekstiilit ja liikenteen mikromuovipäästöt. Mikromuovia (microplastic) on kaikki alle 5mm kokoinen muovihitu, -jäte ja -pala ja tämä hajoaa edelleen nanopartikkeleiksi (nanoplastic). Tämän kokoinen muovisilppu on vesistössä monella tapaa haitallinen eikä sitä voi jäljittää saati sieltä poistaa. 

Sisäistäminen vaatinee pientä purkamista mikro-osasiinsa

Kuten ajatukseni, myös muovi hajoaa, mutta ei maadu. Se vain pilkkoutuu pienempiin ja pienempiin osasiin, jää lillumaan maan pinnalle tai pölisee pitkin katuja ja huuhtoutuu sadevesien mukana suoraan merenlahteen Helsingin edustalla. Lainataan vielä SYKE lähdettä, jonka mukaan Mechelininkadun ympäristö Helsingissä on Suomen liikennöidyintä aluetta ja arviolta siellä syntyy rengaspölyä noin 4-7 tonnia vuodessa. Siinä on melko paljon mikromuovia vapaasti säiden armoilla kulkeutumaan ihan minne lystää.

Vedenpuhdistuslaitoksissa talteen saadaan noin 99% mikromuovista. Jätevesien sisältämä mikromuovimäärä on huikea ja koska siitä valtaosa saadaan talteen on se kaikki jätevesistä eristetyssä lietteessä, jota kertyy vuosittain 150 000 kuivatonnia.

"Suomen lainsäädäntö ei edes tunne mikromuovia, joten tällä hetkellä jätevedenpuhdistamoissa syntyvän lietteen jatkokäyttö on mahdollista ympäristöön kohdistuvasta mikromuovikuormituksesta huolimatta" SYKE Policy Brief 21.3.2017

Siinä hieman sitä ongelmaa minkä kanssa pitäisi painia. Eri lähteiden; teollisuuden, kotitalouksien, liikenteen ja maatalouden, mikromuovipäästöjä ei systemaattisesti mitata, niistä ei tiedetä juuri mitään. Tiedetään, että sellaista on, sitä on paljon ja, että sillä on vaikutuksia maaperään ja eliöihin. 

Kuluttajina ehkä ymmärrämme, että joo, auton renkaat kuluvat. Olemme kokeneet sen käytännössä; kiroten maksaneet uusista renkaista hinnan ja vanhoista sakon. Kosmetiikan mikromuovista on ollut Yle.fi artikkelissa ja joku linkkasi Fasebookkiin. Linkkasin eteenpäin, koska ympäristötietoinen olen. 

Niin ja sitten on tämä yks hörhö bloggari, joka on puhunut jostain muovittomuudesta, mutta tää nyt on näitä foliohattutyyppejä kuitenkin, että ei koske minua ja meenpä tunkemaan synteettiset urheilukuteeni pesukoneeseen, koska ei nyt meiltä ainakaan irtoa mitään tekstiilin mikromuovia mihinkään jäteveden lietteeseen.

Paitsi, että muovia sisältävä tekstiili päästää jopa TUHAT muovihiukkasta veteen yhden pesukerran aikana, kertoo King`s Collegen professori Frank Kelly, (enkä vain minä). Kemia lehden 6/2016 juttu löytyy tästä. Tästä syystä hätyyttelen myös ihanan aktiivista suomalaista urheilukansaa miettimään näitä asoita.

Ilmastoinfojen, artikkelien, luonnontilan raporttien ja tutkimusten lukeminen antaa lisämotivaatiota arjen ekologisemman pyörittämisen tueksi. Se potkaisee takaisin raiteilleen, kun sellaista tarvitsee, mutta samalla se myös luo pientä kalvavaa ahdistusta ja huonoa omaatuntoa. Sellaista vaikeasti määriteltävää ja kuvailtavaa tunnetta siitä, että ei tee tarpeeksi ja ahdistaa, miten vaikeaa kaikki aina välistä on! Vaikka kuinka haluaisi elää ylevien aatteidensa mukaisesti, sopusoinnussa luonnon kanssa, jälkiä jättämättä.

Helposti voisi ajatella, että ahdistus on yksilön ominaisuus ja ken siihen syyllistyy on vaan niin herkkä ja potee sitä maailmantuskaa, mutta kun asiaa vääntää hieman eri kantille tarkasteltavaksi voikin kysyä, että miksi tämän pitää olla näin vaikeaa?

Hei haloo!! Miksi tämä on näin vaikeaa? 

Ei ihme etteivät kaikki tee ekologisia valintoja, ole niistä tietoisia ja elä kestävämmin päivittäisessä arjessaan. Tämä viherjuttu ei ole sisäänrakennettu vallitsevaan yhteiskuntaan ja kulutukseen. Siitä kertoo jo edellä esittelemäni sitaatti Suomen lainsäädännöstä. 

Valinnan vapaus on tässä suhteessa harha, ei meillä ole valinnan mahdollisuuksia läheskään kaikilla asuinalueilla, ei kaikissa tuotteissa tai palveluissa. Valinnanvapaus tarkoittaisi sitä, että kuluttajana voisin saada ekologisen tuotteen yhtä subventoituun ja edulliseen hintaan kuin ei-eettisenkin. Valinnan vapauden eläessä tuotteet olisivat rinnakkain lähikauppani hyllyllä, palvelut saatavilla samanlaisella vaivannäöllä ja panostuksella. Nyt valinnan vapauttani toteutan vain ja ainoastaan siinä, että olen valinnut vaikeamman polun. Olen valinnut kuluttamisen kautta vaikuttamisen, pääni aukomisen ja kivikkoisen tien.

Ja olenko valinnut lopultakaan? Se ettei pysty ummistamaan silmiään ja elämään enää entiseen tyyliin ei ehkä ole lopulta valinta. Se on jotain mitä en enää henkilökohtaisesti pysty tekemään. En nyt, kun tiedän tai ainakin luulen tietäväni.

- Aino

Lisää aiheesta, Ympäristö.fi/Ympäristöntila 2017

Haastepäivitystä maalis-huhtikuulta

Asetin tälle kuluvalle vuodelle 2017 haasteen, joka menee suunnilleen näin:"Tänä vuonna en hanki itselleni mitään". Koko homman alkua voi ihmetellä täällä näin ja jatkoa piisaa täällä näin.

Ainoat farkkuni ovat edelleen ehjät. Harmi etteivät ole merkiltään Levikset. Pyörittelin nimittäin mielessäni ankean huumorini höyryisiä "Levikset repee" otsikkoa, mutta sitä päivää ei koskaan tule. Vaatteista ei jaksa nyt enempää höpistä joten käydäänpä läpi haasteeseeni kuuluvia kinkkisempiä juttuja.

Pyrkimykseni on siis tulla toimeen vuoden verran sillä mitä meillä jo on. No, meillä on edelleen melko paljon kaikenlaista. Hammasharjoja oli joitain kappaleita varastossa. Samoin kätköistä löytyi vähälle käytölle jäänyt sähköhammasharja, johon oli hankittu megapakkaus vaihtopäitä. Tämän vuoden osalta kuluttelen niitä loppuun. Muoviset vaihtopäät aiheuttavat joka kerta omantunnon soinausta ja bambuharjaa on ikävä.

Harjoista päästään toiseen olennaiseen kulutushyödykkeeseen nimittäin hammastahnaan. Olenkin laittanut hammastahnani reseptin julkisesti arvosteltavaksi tänne näin. Nyt on kuitenkin tilanne jossa piparminttuöljy sekä kookosöljy on loppu. Tehtailemani hammastahnaerä on tällä hetkellä vain kookosöljyä ja soodaa ja seuraavaksi kai mennään pelkällä soodalla. Kookosöljyä tahtoisin jossain vaiheessa hankkia hammastahnaa varten, mutta miten perustelen hankinnan haasteeni puitteissa sillä minä en, emmekä me, enää käytä kookosöljyä ruuanlaitossa sillä siihen ei ehkä sittenkään ole niin painavia perusteita. Öljy kuin öljy.  Rasva kuin rasva. Ei niitä rasvoja sillain tarvita, että pitäisi tölkistä suuhunsa kauhoa.

Lapsille laitan joskus salaa lurauksen MCT-öljyä sillä sitä on vielä kaapissa pullollinen ja siitä saa kaloreita, kun ei tuppaa ravitseva, täysipainoisesti koottu, äidin rakkaudella väkertämä sapuska aina maittaa. Itse kulutan rakkauttani riittämiin hyvällä ruokahalulla enkä koe kaipaavani mitään lisukkeita purkeista D2- ja B12- vitamiineja lukuunottamatta. Ruokaa en laske haasteeseeni kuuluvaksi sillä se olisi jo hieman liikaa. Voisin toki ruokkia itseäni puutarhan puolella vuohenputken ja muutaman muun maasta puskevan villiyrtin avuin.

Ihon hoitoon käytän vuorostaan oliiviöljyä ja se on ollut tässä kohden pintakuivalle iholleni tehokkaampi ja kelpaa pienissä määrin ruuanlaittoonkin. Palasaippua toimii eikä shampoota ole juurikaan tarvinnut. Shampoota löytyy palamallisena, jos jostain syystä tarvitsisin. Deodorattikin minulla on. Ainakin sen kaltainen.

Minulla oli kaksi kristallideodoranttipuikkoa. Toisen hankin vuosia sitten Hämeen Keskiaikamarkkinoilta ja toisen Nizzasta. Molemmat kokivat kovan kohtalon iskeytyessään kylpyhuoneiden lattioihin.

Keräilin sirut ja säilyttelin niitä purkissa miettien, että mitä ihmettä niille teen. Lopulta keksin pistää mieheni tyhjentämään Urtekramin rollonpulloon murskattua kristallisirua ja vettä sekä jokusen laventeliöljytipan. Siinä se minun "deodorantti". Toimii silloin tällöin tai useimmiten ;)

Näiden lisäksi on vielä joukko meikkejä, joita en juurikaan käytä, joten eiköhän ne vuoden ajaksi riitä. Laitan päivittäin kulmakarvat kuosiin ja käyttelen kaakaojauhetta poskilla. Muu ehostus on karsiutunut enkä omista esim ripsiväriä, kun en sitä oireilevien silmieni vuoksi pystyisi käyttämään.

Ei ole tullut ostamisen tai hankkimisen tarvetta. Ei mitään aitoa tarvetta ainakaan. Jotain semmoista mietin, että miten haasteeni taipuu, jos tarvitsen jonkin lääkkeen tai sellaista, mutta totesin, että ei sentään kukaan odota minun ryhtyvän täysin idiootiksi ja viiden lapsen äitinä riskeeraavan terveyteni vain jonkun mielenoikun vuoksi. Tarvittavat lääkkeet hankkisin itselleni ja kasvisruokailijalle suositellut vitamiinilisät (D ja B12) otan kiltisti ilman sen kummempia kokeiluja.

Monet pikkuhärpäkkeet kuten hammasvälirassaimet, vanupuikot, hammastikut, huulirasvat, purkat ja pastillit, saniteettipyyhkeet, nenäliinat ja laastarit on kyseenalaistettu jo aikoja sitten ja todettu, ettei sellaista pientä sälää tosissaan tarvitse, mutta niihin on helppo jäädä koukkuun. Sellainen arsenaali kaikkea pientä tarpeellista, kertakäyttöistä, kulki laukkuni pohjalla "hätävarakitissä" vuosia.

Toisaalta, jos tarvitsisin laastaria niin sen voisin korvata vaikka eksoottisella piharatamolla. Mieheni suureksi huvitukseksi tämäkin on kokeiltu. Kerran Porvoossa ei ollut rakkojen päälle häthätään muuta kuin niitä ratamon lehtiä ja kivaltahan ne näytti pursuillessaan balleriinojen kantapäistä. Siltikin matkaa Tingelstiina Vappusen sykähdyttäviin ruohotöppösiin :D

- Aino

Kosmetiikkaa mahdollisimman vähällä

Vaihdoin kaikki kosteusvoiteet ja rasvat yli vuosi sitten pelkkään kookosöljyyn. Viimeisetkin purkkien jämät on kulutettu pois Estelle & Thildin BB voidetta lukuunottamatta. Se ei vain kulu! Sävy on kaikenlisäksi liian vaalea kesäksi. Voisin lahjoittaa sen eteenpäin. 

Yksi aurinkovoide vielä löytyy, mutta jokin aika sitten törmäsin Lushissa ilman purkkia myytävään aurinkosuojaan. Voi hyvin olla, että tuo purkki oli viimeinen ikinä ostamani aurinkosuoja. Siinäpä ne. 

Bebanthenia löytyy lääkekaapin varustuksesta koko perheelle, joten en laske sitä kosmetiikaksi. Itse en kyseistä tuotetta käytä, mutta mainitaan sekin nyt silti. Tuubi on viimeinen mikä tähän taloon ostetaan. Kookos- tai oliiviöljy toimii riittävän hyvin niihin juttuihin mihin olemme Bebanthenia käyttäneet.

Kookosöljy on teettänyt yhden muutoksen ihon hoitorutiineihini. Käytän öljyä vain iltaisin tai pesun jälkeen, kun en aio laittaa enää meikkiä. Kookosöljy on öljyistä ja aamulla en tarvitse sitä. Kärsin pitkään todella kuivasta ihosta, mutta nykyään sitä ongelmaa on todella harvoin vaikka käytän kasvojeni pesuun pelkkää saippuaa.

Milloin mitäkin saippuaa. Kasvosaippuankin omistin, mutta sen loputtua en ole hankkinut uutta. En usko, että hankin enää erillistä kasvosaippuaa vaan menen sekalaisella saippualla päästä jalkoihin.

Tosin hiuksiin en enää käytä saippua- tai shampoopaloja. Yritin sitkeästi päästä ylitse shampoopalojen liimatukka vaiheesta, mutta ei se vain onnistunut. Lopulta jätin kaiken pois ja kas kummaa miten hyvät hiuksista tuli. Talin eritys rauhoittui ja hiukset ovat helpommin hallittavissa. Pelkkä vesi ja hyvä hieronta suihkussa riittää. (Yksi paheistani liittyy kyllä tähän, siitä hieman jäljempänä)

Tuntuu ihan idiootilta miten kauan kokeilin kaikenlaisia sooda- omenaviinietikka värkkäyksiä ja shampoopaloja. Ratkaisu olikin mitä simppelein ja ekologisin :)

On hirmuisen jännää kuinka olemme kasvaneet kuvittelemaan, että tarvitsemme jokaiseen ruumiinosaan jonkin eri tuotteen tai että iho ei pysy hyvänä tai hiukset menevät huonoksi jollei niihin lataa kasaa kemikaaleja. Todellisuus on aivan toista. Ihoni ja hiukseni ovat paremmat kuin koskaan. Kampaajalla käydessä tiedustelin hiusteni kuntoa ja kehut tuli.

En tarvitse juurikaan meikkiä tasoittamaan ihoni sävyä. Näppyjä on vain satunnaisesti ja ainoa mikä vaivaa on pakkasen aiheuttama kuivuus, joskus.

Pistelen sitä Pirkan kaakaojauhetta, kun haluan vähän vitivalkoiseen nassuun väriä ja se on siinä.

Kaakaojauhe/aurinkopuuteri kokeilu on toiminut! Sitä on testattu sateessa ja auringossa, matkoilla ja urheillessa.

Ihon sävy ja kunto on enemmän kiinni siitä mitä nautit sisäisesti ja miten paljon liikut ja ulkoilet kuin siitä, että miten paljon euroja kulutat ihonhoitotuotteisiin.

Epäpuhtaudet tulevat sisältä päin eivät niinkään ulkoa. Ilmansaasteet ja muu pöly lähtee ihan saippuallakin ja iho kiittää ravitsevasta kookosöljystä.

On sitä paitsi mukava tietää käyttävänsä aineita joita voisi vaikka syödä. Ei tarvitse pelätä, jos sattuu sohimaan silmään tai suuhun. Ei tarvitse kieltää lapsilta. Kookoksen tuoksuiset lapset ovat ihania. Joskus tosin menee hieman överiksi tyttösten öljyilyt, mutta kookosöljy toimii aivan hyvin hiusnaamionakin :)

Laitan silloin tällöin itsekin kookosöljyä hiusten latvoihin ja letitän tukan. Sillä setillä on hyvä mennä vaikka salille ja salin jälkeen saunaan. Toimii kuivakan hamppuisiin latvoihin ja sähköisyyteen  oikein hyvin.

Kuten mainitsin niin yksi pahe minulla kuitenkin on, Lushin Daddy-O, violetti ns. hopeashampoo. Tämä on puhtaasti pahe, sillä mitään todellista syytä Daddy-O:n omistamiseen ei ole. Ostin taas muutama kuukausi sitten pienen purkin ihan vain siksi koska haluan, että hiukseni olisivat kylmemmän sävyiset.

Jostain annoin itseni ymmärtää, että keratiinin vuoksi kaikkien hiukset kääntyvät lopulta lämpimän sävyisiksi. Hopeashampoo taittaa punaisen ja keltaisen sävyjä. Se hyvä tässä sentään on, että Lushin purkit voi viedä takaisin liikkeeseen ja he kierrättävät ne. Vanhoista purkeista tulee mm uusia purkkeja sekä kauppakasseja. Ilokseni myös huomasin, että käyttämämme Lushin tuotteet olivat kaikki vegaanisia :)

Kookosöljyni valitsen luomulaatuisena mahdollisimman isossa purkissa. Yleisesti ottaen CocoVin pönttö on ollut edullisin ja riittoisin. Lasitölkit ovat hyvän kokoisia jatkokäyttöön ja kansi on neutraalin valkoinen eikä siinä lue mitään. Se on aina plussaa, kun tietää, että purkille on tulossa jatkokäyttöä.

Kookosöljyn Suomeen raijauksen kestävyys sekä se, että liittyykö kookosöljyn tuotantoon palmuöljyn kaltaisia epäkohtia on vielä selvittämättä. Toistaiseksi olen tyytynyt tähän askelmaan, jossa yksi puhdas, muoviton tuote on parempi vaihtoehto kuin kasa muovipurkkeja mikromuovirakeineen.

Isosta purkista jaan öljyä pienempiin purkkeihin ihon hoitoa varten ja alkuperäinen pönttö on käytössä ruuanlaitossa sekä itse tehtyjen tuotteiden kuten hammastahnan raaka-aineena. Vaikka kookosöljy onkin luonnostaan antimikrobinen niin samasta pönikästä ei kannata ottaa käsillä montaa kertaa sillä käsien mukana kulkeutuu öljyyn aina bakteereja. Siksi pienet jakoerät ovat fiksuja. Samoin hammastahnaa minun ei kannata tehdä kerralla isoa satsia sillä sitä otamme purkista hammasharjalla. Kookosöljyn lauriinihappo hillitsee bakteerikasvua niin itse öljyssä kuin suussakin.

Eli saippua ja kookosöljy. Siinäpä se kivijalka. Käytännössä kaapit näyttävät vielä hyvin paljon täydemmiltä, sillä aiemmin hankitut tuotteet eivät kulu tai ole löytäneet uutta omistajaa. Deodorantti kokeiluni ja muutaman muun jutun esittelen toiste :)

- Aino

MitäTuliVäsättyä: aurinkopuuterin hehkua kasvoille

Katsotaas, että syntyykö tästä hehkua vai pelkkää sotkua.

Tilanne on nyt sellainen, että bareMineralsin Warmth All-Over Face Color- aurinkopuuterini on loppu ja purkkiin on saatava jotain korvaajaksi. Olen lueskellut erinäisiä blogeja ja ohjeita aurinkopuuterin tai ruskettajan tai mikä nyt onkaan, väsäämisestä ihan keittiökaapin aineksista ja nyt pistetään niitä reseptejä kokeiluun.

Kaikissa pohjana toimii kaakaojauhe. Tietysti pitäisi olla hyvälaatuista ja luomua, mutta näin muuton keskellä en lähde kauppaan ostamaan luomukaakaojauhetta, kun kaapista löytyy avattu pakkaus. Lienee vanhentunutkin. Juuri sopiva nyt tämmöisiin kokeiluihin. Pirkkaa pintaan, heh XD

Jauheeksi ei kannata ehkä kokeilla kaakaojuomajauhetta, jossa on sekaisin sokeria ja ehkä maitojauhetta ynnämuutta vaan kaakaojauhetta, jossa ei ole muuta kuin kaakaota. Väri on kyllä melko tummanruskea. Enemmän kulmakarvoihin sopiva varsinkin, kun ihoni on auringosta huolimatta hyvin vaalea. Tästä syystä lisäsin sekaan hieman arrowjuurijauhetta. Sitä saa vaikka netistä tilattua täältä Tupalanmäen ihanasta Puodista.  Jauhe on tutumpaa leivonnassa, mutta melko vähän käytettyä Suomessa. Se esiintyy monessa DIY kosmetiikkareseptissä joten hankin semmoista aikoinaan muistaakseni Ruohonjuuresta. Lasinen purkki kustantaa kolmisen euroa.

Tähän ei muuta tarvita. Täytin entisen bareMinerals purkin ja sivellin kuuluu samaan sarjaan. Sutiin en ole tyytyväinen sillä se jättää hirmuisesti karvaa, mutta saa kelvata vielä toistaiseksi.

Sekoitus levittyi todella ohuen näköisenä kasvoille. Kevyt koostumus kuvaisi kai joku meikkiasiantuntija. Melko kuiva on tietysti. Arrowjuurijauheen pitäisi antaa levittyvyyttä, se toimii hieman kuin perunajauho tanssilattian liukasteena.

Tinttarintan persikkaposkille aurinkopuuteri levisi oikein kauniisti, mutta itselläni se tahtoi hakeutua huokosiin. Ihollani ei ollut alla muuta kuin vesipesu. Väri on kyllä kivan päivettynyt, mutta katsotaan päivien kuluessa, että miten tämä pärjää töissä ja liikunnassa, hikisessä junassa ja pikku sateessa.

Erittäin epäinformatiivinen kuva meikkikokeilusta. Tuossa näkyy lähinnä se, että koko keitosta ei kasvoilta oikein edes huomaa. Palaan käyttökokemuksiin myöhemmin.

- Aino

MitäTuliVäsättyä: hammastahna

Semmoinen asia tässä kaiken roskan vähentämisessä on ihan fakta homma, että aina vain lisää kuluttamalla ei roskaongelmaa saada kuriin. Ei löydy yhtäkään liikettä, puotia tai kauppaa, josta saisi ostamalla itselleen minimaalisesti roskaa tuottavan elämäntavan. Joskus erinäisiä blogeja ja YouTube-kanavia seuraamalla tulee semmoisiakin vaikutelmia, että toisille muoviton elämä on alkuun kaiken ei muovisen astian, kipon ja kupin hamstraamista. 

Semmoisenkin tietysti ymmärtää, jos lähtökohta on, että syödään päivittäin kertakäyttölautasilta ja kertakäyttöaterimin. En tiedä miten yleistä se on maailmanlaajuisesti, mutta sellaiseenkin lähtökohtaan törmää usein. Siispä kädentaitoja verryttämään ja oman tuotannon pariin! Tänään väsätään uusi satsi hammastahnaa lähes kokonaan ilman muovia.

Resepti johon olemme päätyneet muutaman vähemmän hyvän kokeilun kautta on hyvin simppeli.

• Kookosöljyä 
• Soodaa
• Piparminttuöljyä

Löysin reseptin Trash is for Tossers sivustolta. Mittasuhteita muokkailen käyttämäni astian mukaan. Pehmitän kookosöljyä vesihauteessa, että saan seoksesta tasaista. Frantsilan luomulaatuisia eteerisiä öljyjä löytyy muitakin "makuja" mitä kokeilla, mutta jotenkin hammastahna ei ole tahna ilman mintun makua. Piparminttu raikastaa suun ja kookosöljy hoitaa ikeniä sekä pitää hampaita soodan kanssa valkoisina.

Olimme alkuun hieman skeptisiä koko homman suhteen, mutta lähdimme mieheni kanssa reippaina kokeilemaan. Kummallakin kuitenkin oikomishoito meneillään eli kuukausittain hammaslääkärikäyntejä joten ajattelimme, että jos tämä sörsseli pilaisi hampaat tai aiheuttaisi suussa jotain muutoksia niin saisimme heti tietää. 

Nyt on mennyt useampi kuukausi, ei edes muisteta montako! Kummankaan hammaslääkärit eivät ole sanoneet yhtään mitään. Oma oikojani Milla on vain kehunut kuinka hyvin olen pitänyt hampaat puhtaana. Tosin mistä minä tiedän, että onko se joku vakiotsemppi kaikille oikomisessa kituville ;P

Käytössä huomasimme yhden jännän jutun. Henki ei haise aamuisin niin pahalle kuin ennen, ei kummankaan nenään ja suu ei ole yhtä kuiva ja tunkkainen aamulla. Reissussa käytimme muutaman kerran tavallista hammastahnaa ja ihmettelimme molemmat aamulla, että miten suu tuntuu niin pahalta ja henki haisee.

Minä järkeilin, että kenties ns normitahnat ovat hieman liian tehokkaita suun limakalvoille ja pesevät koko baktreerikannan sieltä mennessään, myös sen hyvän normaaliflooran ja silloin yön aikana vallan ottavat ne nopeimmin leviävät bakteerit, jotka eivät ole niitä hyviä kavereita. Kookosöljypohjainen tahna on limakalvoystävällisempi ja hellempi jolloin normaalifloora pysyy terveempänä.

Ihan täysin muoviton tämä ei ole siitä syystä, että öljypurkin korkkissa ja suulla on muovia ja hammasharjan harjakset nylonia. Hammastahnatuubit ovat kuitenkin historiaa. Kookosöljystä jäävät purkit ovat menneet toistaiseksi kaikki uusiokäyttöön. Purkki, johon tällä kertaa tahnan väsäsin on ihan sillipurkki jolle etsin kaveriksi neutraalin kannen. Minun mielestä kivemman näköinen vessan kaapissa kuin ne muovituubit.

- Aino