Roomaa kaikin aistein

Rooma on aivan käsittämätön kaupunki. Kirjaimellisesti jokaisen kadun kulman takana jotain katsottavaa; suihkulähde siellä, obeliski täällä, kirkko, patsas, palatsi, taidokas kaiverrus tai rouhean kaunis ovi. Paljon on myös hellettä ja ihmisiä, tuoksuja, ääniä, elämää, vilinää, eläimiä, kasveja, kielien sekamelskaa, siritystä, sihinää, solinaa ja värejä.

Noin kolmen miljoonan asukkaan Roomassa vierailee vuosittain turisteja tuplasti asukasluvun verran ja melkolailla poikkeuksetta kaikki käyvät katsomassa Colosseumin sekä Vatikaanin. Yllätys, että kyseiset nähtävyydet löytyvät myös minun ja reissuseuralaiseni listalta.

Mahdollisimman pieneen roskamäärään tähtäävän vegaanimatkalaisen on kuitenkin otettava selvää muutamasta muustakin jutusta kuin vain säätilasta ja tilastoluvuista. Harjoittelun myötä kohteessa on alkanut toistumaan tietty kaava, jonka avulla luotaan lähialueiden ruokapaikat, kierrätyspisteet ja siivoan hotellihuoneen sinne päästyäni.

Matkaan lähtö ja tulopäivä kohteessa

Lentoa edeltävä yö tuli nukuttua hieman rauhattomasti. Jännitti niin kovasti reissuun lähtö, sillain hyvällä tavalla. Aamulla pakkailin vielä viimeisiä juttuja. Tällä kertaa lähdimme molemmat, minä ja mieheni, reissuun reppujen voimin. Molemmilla omansa. Se tuntui todella kevyeltä ja hyvältä. Kokeilin reppureissulaisen tyyliä jo Wienin matkalla aiemmin ja kyllä se aivan selkeästi on mun juttu.

Pakkailuihin kuuluu tärkeänä vesipullon mukaan ottamisesta huolehtiminen sekä eväiden valmistaminen minulle. Lentokoneissa kaikki tulee melko raskaasti roskakuorman kera ja haluan välttää sen. En myöskään aina jaksa selvittää vegaanisia vaihtoehtoja ja tivata mitä annokset sisältävät. On helpompi mennä omilla ilman turhaa huomion herättämistä.

Tällä kertaa täytyy antaa lentoyhtiölle plussaa siitä, että viini oli lasipullossa. Mies sai kuitenkin nauttia sen ihan itsekseen sillä en päässyt varmuuteen oliko viini vegaanista. Puolisoni yritti, että reissun teemana olisi "kaikki viini on vegaanista kunnes toisin todistetaan" vaan ei se oikein mennyt lävitse.

Oma vesipullo matkoilla

Helsinki-Vantaan lentokentällä oman vesipullon täyttö hoituu helposti wc:ssä erikseen juomapullon täyttöön varatusta hanasta. Selkeimmin täyttövessa löytyy siitä shampanjabaarin yläkerrasta. Lentokoneeseen ei siis missään nimessä tarvitse ostaa muovista pulloa. Täyttöpisteitä löytyy monelta lentokentältä ympäri maailmaa ja aina kannattaa selvittää onko paikallinen kraanavesi juotavaa.

Roomassa hanavesi on juomakelpoista. Kaiken lisäksi lähteistä pulppuavaa ihanuutta saa sieltä täältä kadun kulmissa ympäri kaupunkia, joten ei mitään syytä ostaa yhtä ainuttakaan kertakäyttöistä muovipulloa koko matkan aikana.

 

 

 

Hotellien yksittäispakattu kosmetiikka

Hotellihuoneessa siivoan kaiken kertakäyttöisen pois näkyviltä. Kaikki esitteet, liput ja lipareet, suihkutarvikkeet ja muut. En käytä yksittäispakattuja tuotteita muutamasta syystä. Ensinnäkin ne usein ovat huonolaatuista kosmetiikkaa, sisältävät järkyttävät määrät tuoksuaineita ja kemikaaleja, jotka eivät tee kenellekään hyvää ja tuoksujen valtava kirjo rasittaa hermostoani. Tuotteet hyvin harvoin ovat vegaanisia, eettisiä tai ekologisia ylipäänsä, enkä jaksaisi ottaa sellaisista selvää lomamatkalla. Pienet demopakkaukset tuottavat valtavan määrän turhaa roskaa ja useimmiten se kaikki on muovia. Siksi kaappiin vain piiloon ja harras toive hotellille päin etteivät toimita mitään lisää.

Rauhan tyyssija

Siivoan myös muunlaista turhaa pois silmistä. Silkkiteipillä laittelen tarvittaessa tv:n roikkuvia johtoja taulutelkun taakse siistimmin piiloon ja joskus tarvittaessa peitän tv:n standbyvalon vaikka laastarilla, jollen löydä virtajohtoa minkä vetäistä seinästä. Opettelen käyttämään ilmastoinnin säätöjä sekä luotaan valaistuksen mahdollisuuksia, että saan tarvittaessa säädettyä kaiken nopeasti mieleisekseni, kun alkaa tuntumaan siltä, että "nyt tulee liikaa kaikkea kaikista tuuteista".

Tyhjennän repun, asettelen vaatteet henkareille, oion ja järjestelen. Keräilen koristetyynyt ja muun irtaimen ylimääräisen ja tungen kaappiin, sängyn alle tai verhon taakse piiloon. Tarvitsen oman lepopaikkani, jossa saan levähtää ihmisvilinältä ja missä mikään ylimääräinen ei kaiherra mieltäni.

Esitän siivoajille tai respaan toiveen, ettei huonesiivous käy huoneessamme lainkaan. En tarvitse jokapäiväistä petausta tai pyyhkeiden vaihtoa. Siivoamisesta pidättäytyminen säästää luontoa, mutta eniten pidän siitä ettei kukaan astu lepoalueelleni vaan saan pitää sen aivan omassa järjestyksessä ja roikotella pesemiäni vaatteita kylpyhuoneessa ilman, että kukaan siirtelee niitä.

Minulle vihjaistaan toistuvasti, että olenko ajatellut, että olisin kenties erityisherkkä ihminen. Kovastihan tuo minun toiminta siihen viittaa. Ottaessani huomioon omat tuntemukseni ja hermostoni ylikuormittumisen vaatimat lepoajat, niin hyvin kuin osaan, jaksan kahlata lävitse Colosseumit, Vatikaanit, Pantheonit ja muut ruuhkaiset nähtävyydet muutamassa helteisessä päivässä ja vielä keskittyä tekemään hyviä valintoja ruokapaikkojen suhteen, maistelemaan, tunnustelemaan ja tutkailemaan. Siinä sivussa kirjoitan, valokuvaan ja prosessoin kaikin aistein. Onko siis ihme, että rauhan tyyssijaa tarvitaan?


- Aino