Aineettomat elämyslahjat ilahduttavat aina

Minä olen kyllä ehdottomasti tiedepuistojen ja -näyttelyiden ystävä! Kiitokset aineettomiin lahjoihin päätyneen Kummituksen, pääsimme tuossa viikonloppuna eräänä Heurekaan katsastamaan uusimmat näyttelyt ja nauttimaan vakiojutskista.

Sitran kanssa yhteistyössä koostettu Seitsemän sisarusta tulevaisuudesta -näyttely oli todella mielenkiintoinen ja jaksoi pitää lapsia (sekä äitiä) otteessaan pitkän tovin. Näyttely kierrettiin läpi ilahduttavan tarkasti. Jollei Suomen itsenäisyyden juhlarahaston eli Sitran toiminta ja sivut ole vielä tuttuja niin nyt joutuin! Siinä on viikonlopulle vaikkas mitä mielenkiintoista luettavaa, testattavaa ja opiskeltavaa.

Tällä kertaa tuli kokeiltua myös tiedeteatteria. Iloa ilmasta! -esitys on aivan huippu ja saa vanhemman tuntemaan itsensä terveellä tavalla tyhmäksi. Mikäs lapsista sen hienompaa. Heurekan kahviosta hiukan nälkäinen vegaani löysi omenamunkin, jonka voimin jaksoi vielä jokusen tovin ihastella näyttelyitä. 

Semmosta värkkäämistä ja väsäämistähän se on lasten kanssa. Ehkä joku kerta menen ihan itsekseni, että saan oikein huolella lukea jokaisen kyltin ja edetä pakkomielteisesti järjestyksessä nurkasta A nurkkaan B kiertäen kaikkien pisteiden kautta. Tunnustaako joku haaveilevansa samasta?

Aiemminkin on tullut käytyä kyseisessä tiedekeskuksessa, siitä täällä vanhassa Kokonaisen tekstissä. Monesti kerron, asiasta kiinnostuneille sekä muutamalle sellaisellekin, joita ei kiinnosta, että Kokonainen lähti liikkeelle vähän sellaisena kirjoitusharjoituksena ja kyllä on harjoittelu kannattanut! Noita vanhoja tekstejä kun lukee niin joskus mietin, että menen ja retusoin kaikki, mutta miksi kehityskaari ei saisi näkyä? Meillä kaikilla on sellainen ja se on vaan inhimillistä jopa lohduttavaa. 

Kehityskaareni on saatellut minut tilanteeseen, jossa olen tällä viikolla antanut muutamankin haastattelun aivan hurmaaville ihmisille ja omat kirjoitukset on jääneet vähemmälle. Semmoinen tuntuu aina vähän hämmentävältä, mutta on tää kyllä kivaa. Kaikista kivointa on, kun saa jutella itselle tärkeistä aiheista ja arvoista hyvien tyyppien kanssa ilmiöitä ja tilanteita pohtien. Tulee ihan sellainen löytämisen ja oppimisen riemu, ihan kuin tuolla Heurekassakin. 

Koskaan ei ole liian vanha eikä myöhä. Sovitaanko, että ei unohdeta sitä vaikkei se aina järkeen käykään? 

- Aino

Heurekaan pääsee 31.3.2018 saakka Veikkauksen kortilla edullisemmin. Käy lukaisemassa tarjous.

Kaunista saaristoa aamupakkasessa

Pääsin viikonloppuna Tammisaareen mökkeilemään. Mentiin lossilla, se oli hurjaa. Minä pelkään merta edelleen. 

Se onkin jännä kunnioituksen, rakkauden ja pelon yhdistelmä. Meri on kiehtova ja mielenkiintoinen sekä ehdottomasti suojeltava, mutta laiturilla tekee heikkoa. Sovitaan, että tutustun hissukseen. 

Upeissa maisemissa saattaa tulla vietettyä enemmänkin hetkiä. Aika näyttää...

Näistä kuvista tuli melko hienoja. Ei tarvinnut filttereitä tai muita muokkauksia. Kunhan koitin säätää horisonttia hitusen suorempaan ja siinä se.

Pikkaisen vilakka ilta ja aamu oli, mutta uskomattoman raikas ja kaunis sää. Talventulo ei hirmuisesti innosta, mutta täytyy sanoa, että taisin ihastua syksyyn uudella tavalla. Talvirenkaiden vaihto ei ole lempipuuhaa, mutta aamulla sitä kiittelee nähtyä vaivaa teillä liukastellessa.

Siinä mun Kuusamossa kärsineet Palladiumin saappaat kiiltelee hoidettuna ja rasvattuna aamuauringossa. Olen miettinyt kovasti veganismin rajoja vaatehankintoja suunnitellessani. Haluan viettää ulkoelämää ja tarvitsen siihen kunnon kamppeet sekä asialliset hoitoaineet. Ihan heti en keksi vegaanista ja muovitonta vaihtoehtoa, joka vetää vertoja näille nahkaisille vaelluskengilleni tai villakerrastolle.  

Minimalisti zerowaste hömpötykseni tähden en lähtisi myöskään kokeilemaan mielelläni tuotteita, joiden kestävyydestä ja toimivuudesta en ole varma. Se se vasta tuhlausta olisikin. Onneksi juuri nyt en hanki vielä mitään vaan voin rauhassa miettiä vaihtoehtoja ja ottaa asioista selvää. 

- Aino

kokonaisen soittolistalla scandinavian music group - melkein kuin uusi, albumilta manner

Ensilumi Kuusamossa Karhunkierroksella patikoiden

Istun sohvalla tiiraten tutun huoneen seinää, lattian mattoa, liu´uttaen katsetta kohti vastapäätä istuvaa maailman ihaninta ja tukevinta ihmistä. "Tiiäkkö mie meinasin lähteä Karhunkiekalle, kun lapsilla on syysloma. Mitä mää täällä yksin tekisin ja vituttaa tää erokin". Siitä tuumailusta on jo hieman aikaa. Reissusuunnitelmiin tuli yhtäkkiä enemmän sisältöä, kuin olisin voinut koskaan kuvitella. Rinnalle lähti mielettömän upea noutaja sekä ihminen, jonka kanssa on vaan mutkatonta olla.

Hyvä näin. Edelleen melkoisen heikkokuntoisena, yksin, olisi saattanut tulla äitiä ikävä pimeässä metsässä, ensilumen kastellessa onnettomat retkivarusteeni. Järjen ja kokemuksen ääntä kuunneltuani tein kolme erillistä päivän kävelyreissua. Ensimmäisen Kiutakönkäällä. 

Toisena päivänä Pienen Karhunkierroksen ja kolmantena päivänä Myllykoski- Ruka taivalluksen. Noin puolet Karhunkierroksen pituudesta (82km) tuli käveltyä kolmen päivän aikana. Yöt punkkasin mukavasti ihan oikeassa sängyssä. Luksusta, johon edes kotona en ole tottunut.

Ensilumen aika on haastava. Polku oli melko sohjoista ja mutaista suurelta osin. Konttainen sekä Valtavaara olivat aivan jäässä. Jo alkumatkasta vaelluskenkäni imaisivat mukavasti vettä sisään ja taipaleella mukana ollut reppuni pääsi vaelluskamun kannettavaksi selän vihoitellessa ikävästi. 

Kaikki huolet ja murheet jäivät sinne Kuusamon erämaihin. Jalat kantoivat vaikka ajoittain ei olisi uskonut niiden enää jaksavan metriäkään tai yhtäkään porrasta. 

Seuraavana päivänä kroppa oli kuin uudestisyntynyt. Pieni jäykkyys ilmaantui pohkeisiin vasta Kuusamo- Helsinki ajomatkan jälkeen. 

Nälkä jäi. Toivottavasti pian uudestaan.

- Aino

Naisten Melonta Oulangalla

Kokonainen lähti mukaan Naisten Melontaan, joka järjestettiin Kuusamossa, Oulangan Kansallispuistossa virtaavalla Oulankajoella nyt 15. kertaa. Naisten kokoontuessa yhteen tapahtuu parantumista ja hoidollista eheytymistä muistelin, jonkun joskus sanoneen. Feminiininen energia on eheyttävää, parantavaa ja rakentavaa. Siinä on ikiaikaista viisautta ja sielua hoivaavaa läsnäoloa.

Itse hieman noille ajatuksille aikoinaan hymähtelin, kun tätä ääneen kerroin eräässä joukossa, vaan silloin ajatuksen otti ensimmäisenä omakseen ryhmän ainoa mies, joka näki meissä naisissa jotain sellaista mitä itse vähättelimme. Miehen silmien kautta sain nähdä sen mikä meidän naisten joukkohengen ydin parhaimmillaan on ja melontapäivän aikana tuo aikoinaan keskustellun henki tuli eläväksi naisryhmämme matkatessa pitkin jokea ja tehdessämme iltasella taikojamme perusteellisen saunotuksen lomassa.

 Oulangan Luontokeskus ja Kiutaköngäs  

Taipaleemme aloitimme Oulangan Luontokeskuksesta, josta naisjoukkomme otettiin vastaan kuusenkerkkäkuohuvalla ja saimme kattavan esittelyn Oulangan Kansallispuistosta sekä siitä minkälaisia toimia Metsähallitus Suomen Kansallispuistoissa tekee, jotta puhtaan luontomme monimuotoisuus säilyisi ja mahdollisimman moni pääsisi puistojen tarjoaman ikkunan kautta kurkkaamaan Suomen kansallismaisemaa. Juuriamme vaalitaan monella tapaa ja täällä Koilismaalla juuret ulottuvat myös Venäjän puolelle ja Paanajärven kansallispuiston alueille, jonne Oulankajokikin virtaa.

Anne Murto toivotti ikimuistoisella tavalla osallistujat tervetulleeksi lausumalla vanhan perimän mukaisen Luonnon nostatusloitsun sellaisella voimalla, että jokainen läsnäolija ihmetteli "mitä juuri äsken tapahtui?" kuivaten silmäkulmiaan runon voimallisen sanoman tempaistessa meidät kaikki kerralla samalle aaltopituudelle.

"Nouse luontoni lovesta, 
syntyni syvästä maasta, 
ha´on alta haltijani, 
kiven alta kiivauteni.

Nouse maasta makoamasta, 
päivän päälle päästämästä, 
nouse koskesta kuohuvasta, 
pimeästä Pohjolasta, 
tarkasta Tapiolasta. " SKVR

 
Tänä päivänä kuten edellisten neljäntoista melonnan verran on Naisten Melonnan reitti kulkenut Kiutakönkään alapuolelta kanoottien laskupaikasta lähtien 26 kilometriä Huotinniemeen asti. Huotinnimen saunat ja pirtit sijaitsevat aivan rajavyöhykkeen tuntumassa ja siihen kanootin on pysähdyttävä. Ihmisen luomat rajat toivon mukaan höllenevät uudenlaisen yhteisöllisen tekemisen myötä ja tulevaisuudessa pääsemme melomaan Paanajärvelle saakka. Luontokeskuksesta kävelee Kiutakönkään alle noin vartissa, kun ei eksy poimimaan marjoja. Matkalla näkee kosket Karhunkierroksen yleisestä reitistä poiketen vastakkaiselta rannalta.

Köngäs antaa vauhtia kanootille vaikka muutama ensimmäinen kilometri menikin ottaessa uudelleen tuntumaa melomiseen sekä melontakaveriin. Rukapalvelun eräopas Aapo Matilainen ohjasi melonnan perusasiat ja piti meistä huolta jokiosuuden ajan. Mahtavana tyyppinä Aapolle oli myös ilman muuta selvää, että yhelle vegaanille täytyy huolehtia kasvimaidot mukaan. Rukapalvelun vuosien kokemuksen omaava porukka operoi taustalla kuljetukset, ruokatauot joen varteen sekä varusteet meidän keskittyessä nauttimaan.

Täydellinen rauha ja hiljaisuus joella

Melomisen rytmin löydyttyä olimme kuin huomaamatta lipuneet kymmenen kilometrin matkan Nurmisaareen, jossa teimme ensimmäisen pysähdyksemme ja nautimme ilmastoystävällisen kasvislounaan. On se uskomatonta, miten ruoka maistuu aina niin hyvälle ulkosalla. Tässä kohden joukkomme innokkaimmat kävivät jo ensimmäisen kerran pulikoimassa melko raikastavassa joessa.

Nokipannukahvien jälkeen matkaa jatkettiin samalla verkkaisella tyylillä kaikkea ihastellen, huokaillen ja nautiskellen. Meille sattui uskomattoman upea sää vaikka aamulla satoi. Joella paistoi kuitenkin koko ajan aurinko ja pieni tuulenvire viilensi mukavasti pitäen hyttyset poissa. Täydellinen rauha ja hiljaisuus, tyyni vedenpinta, veden lempeä liplahtelu melan tehdessä kuviotaan. Välillä kanootti hieman narahtaa tai jossain haukka päästää ilmoille kimakan kutsunsa, paarma surahtaa korvan juuresta, melontakaveri hymyilee katseen kohdatessa.

Arjen kiireissä sisimpämme kuormittuu ja vahvojen juuriemme ote luontoon herpaantuu. Uskon, että tarvitsemme näitä sielun maisemissa vietettyjä hetkiä saadaksemme uudelleen muistutuksen siitä mistä tulemme ja keitä olemme. Tuntiessamme itsemme, löytäessämme oman ytimemme ja identiteettimme, meidän on helpompi ottaa vastaan muiden erilaisuutta vakaasti omilla jaloillamme seisten, sillä sitä voimakasta itsetuntemuksen ja tyyneyden olotilaa ei outo ja vieras uhkaa. Hyvinvoiva ihminen on luonnostaan toiselle hyvä.

Rauhoittunut ja latautunut tunnetila auttaa myös jaksamaan arkea taas hieman paremmin ja arjessa tuleviin haasteisiin vastaa jotensakin samoin kuin joella meloessa; antaa kaiken soljua omalla panollaan, hempeästi melalla oikeaan suuntaan ohjaillen, sillä mitäpä meidän tahtomiset ja repimiset veden tahtoon vaikuttaisivat. Joki virtaa miten sen on parhain ja ranta ympärillä muovautuu, hiekka nopeammin, kallio verkkaisemmin.

Joen kauneus, veden värin vaihtelu, siitepölyn kuviot veden pinnassa, pienet nivat ja virtauskohdat, kalojen hypyt, sudenkorennot, pohjan alati muotoutuva kuositus, sileän pyöreiksi hioutuneet mustat ja valkoiset kivet, hietasärkillä tyytyväisinä lepäilevät porot, rantojen kelot, kanervikot ja puolukka maat, rantaniittyjen kukkakirjo vielä näin elokuussakin.. Niin mykistävän kaunista ja yllätyksellisesti muuttuvaa maisemaa. Sanoin, että "mie haluan muuttaa tänne", mutta mielessäni ajattelin, että ei minun tarvitse, sillä tämä kaikki asuu minussa ja kulkee mukanani missä tahansa.

Hoivaavaa hemmottelua kaikille asteille 

Pidimme vielä naku-uinnin verran taukoa ja joimme kertaalleen kahvit matkalla, mutta lopulta päätepiste melonnalle tuli yllättävän nopeasti. Ajantaju oli hävinnyt jo aikaa sitten ja pää tyhjentynyt muukavasti muutoinkin. Ekomatkailuun erikoistuneen Basecampin Huotinniemen Russian End kelomökkileirissä  meitä hemmotteli kansanparannusasioihin vihkiytynyt Anne Murto sekä Basecampin Taru Käkelä. Savusaunaa oli lämmitetty leirikylässä koko päivän ja ruoka oli tuloillaan.

Tervetulomaljoista hörpimme mustikkajuomaa ennen kuin suuntasimme porukalla puusaunan lämpöön nauttimaan saunajoogasta. Kynttilälyhdyin valaistun saunan lauteilla istuen huokailimme Tarun ohjateessa meitä rauhoittavalla äänellään joogaliikkeiden kanssa. Päivän melonnasta herkkien lihasten saatua venytystä ja rentoutusta oli vuorossa savusauna.

Naispoppoo hiljeni maagiseen läsnäolon tilaan savusaunassa Annen heitellessä kiville löylyä. Meille oli varattu myös perinteistä hartioiden ja selän hierontaa sekä pohjoisen luonnon kivillä tehtävää Hot Stone Lapinkivihierontaa. Ruka Beauty & Wellnesin Sanna Juga lämmitteli eripuolilta pohjoista luontoa keräämiään kiviä nuotion lämmössä ja hierottava sai rentoutua laavulla luonnon rauhassa nuotiotulen räiskettä kuunnellen, hoitoöljyjen aromaattisia tuoksuja nuuhkien.

Puusaunassa virittelimme villiyrtti jalkakylpyjä, Vienanmeren levä-savinaamioita ja turvehoitoa sekä kuuntelimme Annen opastusta erilaisten vastojen käytöstä. Luvassa oli kaikenlaista villiä ja hyvää, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Ropsimme itseämme ja vähän toisiammekin pihlaja-, kataja- ja pajuvihdoilla unohtamatta tietenkään perinteistä koivuvihtaa. Välillä kävimme pulahtelemassa Oulankajoessa virkistäytymässä ja vaan sitä taas jaksoi saunoa. Wild Food Kuusamon pakuritee maistui hieman jäähdyttyään saunomisen lomassa.

Hopunlopun Rane Säkkisen keräämät siankärsämöt hellivät jalkakylvyssä koipia. Yrttivesissä liottamisen jälkeen kantapäät olivat mahottoman pehmoiset ja sileät ihan ilman raspauksia. Kokovartaloturvenaamio yhdessä vihdoilla ropsimisen kanssa hoiteli saamani hyttysen ja paarman puremat ja rentoutti niin täysin, että oli suoranainen ihme, että jaksoin kauhoa Kasvisravintola Karpalon reissulleni loihtiman vegaanisen illallisen naamariini. Tomaatti-amaranttikeitto alkuruokana, pääruokana hampunsiemenpihvit, rucolakastike sekä uunijuurekset ja salaatti hävisivät lautasilta, velttoudesta huolimatta, hyvin nopsaan.

Mieli levänneenä ja avoinna keskustelimme syntyjä syviä, luovuimme arkuudesta ja kuljeskelimme vapautuneen verkkaisesti, välillä ilkosillamme, kaikkia aisteja hellien ja päällemme laskeutuvaa elämystä joka solulla imien. Kokemuksesta muovautui kiireettömän yhteisöllisen hoivaamisen ja jakamisen kautta, juuri meidän porukkamme näköinen, upeiden naisten melonta.

- Aino

Naisten Melonta blogiyhteistyönä Rukapalvelu Oy:n kanssa, ruuat Kokonaisen melontaan valmisti Kasvisravintola Karpalo, Suomen pohjoisin täysin vegaaninen ravintola Kuusamon keskustassa, Naisten Melonta seuraavan kerran 18.8.2018.

Digipaastoilun yllättävä loppu

Vilpittömän aikomukseni mukainen, vähintään viikon mittainen, digipaastoiluni sai yllättävän lopun. Alkujaankin koko viikko meni jokseenkin toisin kuin olimme ajatelleet. Kesälomareissailu sukuloimisineen päättyi yllättäen lapsukaisen alkaessa keskiyön hujakoilla oksennusputkensa. Vietin leppoisasti reissun viimeisen yön kylpyhuoneen lattialla, patjan jalkopäässä nukkuen, pyyhe peittonani, kun kaikki muu oli jo lentävässä kaaressa kukitettu. 

Onneksi oli lattialämmitys! Se jaksoi pitää hermot ja kielen kurissa vaikka hieman ehkä ärsyttikin, kun mahanesteet eivät millään meinanneet osua löylykiuluun. Ainoa käden ulottuville sattunut hiukka isompi astia yökkimistä varten.

Seuraavana aamuna lähdettiin pakosta ajelemaan kotiin ja toivottiin sormet ristissä, että kukaan ei oksenna autossa. Kotona saimme huomata kodinkoneiden hive mindin tavoittaneen pyykinpesukoneen ja viime viikolla rikki mennen kiukaan jälkeen myös astianpesukoneen, joka teki tenät. Onneksi teki, sillä koneen alle oli jo muodostumassa lätäkkö. 

Hei, mut kaiken keskellä mulle viestitteli Helsingin Sanomien toimittaja ja teki haastattelun! Kuvaaja kävi ottamassa kuvia ja jossain kohdin Kokonainen tullaan mainitsemaan Suomen suurimmassa sanomalehdessä. Minua jututettiin muovista ja muovittomuudesta, ylläri. Muoviroskasta ilmestyikin juttu Hesarissa jo tässä loppuviikosta ja lisää on siis tulossa jossain vaiheessa. Melekosta. 

Kuva Plastic Free July

Kannatti eksyä väsyneenä, nuhjuisena ja vanhasta tottumuksesta sähköpostin pariin vaikkei niin olis saanu tehdä, noin paastoilumielessä.

- Aino

Muovittomat ja roskaamattomat eväät reissuun

Eilen oltiin reissun päällä Nastolassa. Hieman myös muualla ajeltiin, mutta ensisijainen kohde oli futisjantterin ottelu. Perille päästyämme järjestin ensitöikseni piknikin kentän laidalle, koska tärkeysjärjestys, mutta toimin myös ekaa kertaa huoltajana.

Heräilin aamulla hieman laiskanloisesti ja vetelin vasta aamupalaani, kun muut jo söivät lounasta, joten kiireessä kasailin lounaani mukaan. Muovittomien ja roskattomien eväiden pakkaaminen käy oikeasti todella helposti. Itselläni on nämä vakikamoiksi asettautuneet teräksiset astiat nykyään, mutta aiemmin käytin lasitölkkejä. Tälläkin kertaa kokosin salaatin lasitölkkiin. 

Tölkkibisneksissä homman juju on, että pohjalle täytyy laitella kaikki vetinen ja raskas, päällimmäiseksi kevyt ja helposti kurjaksi menevä. Elikkä käytännössä salaatti tai crutongit ja sen sellaiset ylimmäiseksi. Salaatinkastikkeet, mausteet, öljyt ja sitruunamehut pohjakerroksiin. Ennen nauttimista muutama hölskytys niin kastike on sopivasti kaikkialla. Vaihtoehtoisesti, kastike levittäytyy asiallisesti salaatille, salaatti pohjalle ja lisukkeet päälle, kun tölkin sisällön kumoaa lautaselle. Lasitölkki pitää ruokaa kylmähkönä jonkin aikaa, jos sen ympärille kääräisee jotain tai laittaa vaikka villasukkaan. Sukka estää myös kilinät ja kolinat kassissa. 

Sellaisia hienoja lokeroituja kassejakin on toki olemassa ja jossain näin yksinkertaisen DIY-ohjeenkin. Kassin sisälle tuleva ristikko oli askarreltu paskarreltu pahvista ja päällystetty kankaalla. Todella yksinkertainen; sakset, pahvia, kangasta ja liimaa.

Eilinen esilämmitetty lounaani syntyi riisistä, quinoapihvistä, Jokaiselle currymajoneesista, soijakastikkeesta ja säilötystä inkivääristä. Kankaiseen lautasliinaan kiedotussa Tatonkan "padassa" sapuska pysyi oikein lämpimänä muutaman tunnin eikä kilistellyt lasitölkin tai juomapullon kanssa pitkin päivää.

Vastuullinen tehtäväni tarkoitti päivystämistä ensiapupakin vieressä, jos jollekulle arvokkaista pelaajakiinnityksistä sattuisi haaveri. 

Mitään juomisen muistuttelua, sukkien oikomista ja voinnin kyselyä kummempaa ei ilmaantunut. Kaikki osasivat jo solmia nappisten nauhansakin itse eikä tarvinnut nenää niistää! Kehitystä on tapahtunut aivan selvästi.

Pelin aikana ehdin järjestelemään ensiapupakin joka ei toistanut mitenkään Zero Waste- teemaani. Tää on tätä Maailma ei ole vielä valmis- osastoa. 

- Aino

Yritys hyvä kymmenen vaan maailma ei ole vielä valmis

Semmoset, jotka seuraavat Kokonaista myös Instagramin puolella, @kokonainenelamaedessa ehkä huomasivatkin, että tuli lähdettyä reissun päälle viikonloppuna. Käväisin Kaarinassa Saaristo Open 2017 festeillä. Tietysti Antti Tuiskua kattomassa 💚ja mikäs siinä, hyvä oli keikka ja säät suosi. Kuulemma ei ole näin hyvät kelit ennen olleetkaan. Hymyilevän iloisia, ihania ihmisiä oli minun mittapuulla hirveästi liikaa ja tuntuu, että menee viikko toipuessa kaikesta.

 

Vaan oli mukava ulkoiluttaa kesämekkoa. Siitä taitaa tulla aurinkoisten päivien ehdoton hitti. Kuinkas muutoinkaan, kun ei vaihtohtoja juuri ole 😆 Melkoisen vapauttavaa toisaalta semmoinen. Ulkoilutin myös Klean Kanteenin pulloani, joka on itseasiassa jäänyt hieman paitsioon noin arkikäytössä. Yleensä otan mukaani lasisen, smoothiesta talteen ottamani pullon. Siitä on jotenkin vaivattomampi juoda kuin Kanteenin pullosta, mutta sen metallinenkorkki alkaa olla huonossa kunnossa. Kierrätystölkkien ja pullojen kannet eivät ikuisuuksiin kestä ja jossain vaiheessa ne on jokatapauksessa pistettävä metallinkeräykseen. Festeille en lasista hirvinnyt kuitenkaan ottaa. 

Badass Hippie koitti ostaa oluet teräspulloon, mutta ei onnistunut. Lisäksi herätin kysymyksineni pahennusta. Hirmuisen jännää sinällään. Luulisi, että kaikkialla pyörivät tyhjät oluttuopit ja palasiksi tallotut muovin pirstaleet olisivat herättäneet enemmän pahennusta kuin maailman pelastukseen pyrkivä viaton pyyntöni. Siinä sitä kuitenkin ihan meren vieressä niitä tuoppeja potkittiin tieltä pois. Vesipiste toki löytyi ja siitä oman pullon täyttö kävi oikein näppärästi. Vesipullon mukana kuljettamisessa on hyvänä puolena myös se, että on aina käsienpesuvettä ulottuvilla.

Vihreämpiä festareita tuotetaan pitkin maailmaa ja on olemassa joukko kaikenlaisia vaihtoehtoja, joilla tehdä juhlimisesta vähemmän ympäristöä kuormittavaa. Kaikki lähtee oikeastaan siitä, että ryhdytään kyseenalaistamaan totuttuja toimintatapoja. Ekologisempi ei missään nimessä ole synonyymi kalliimmalle. Kilpailukykyisyys on elinehto vihreämmille ratkaisuille, mutta monesti asioiden todellista hintaa pitkällä aikavälillä ei osata laskea oikein ja siksi hintamielikuva jyrää oikeat laskelmat. Jos mietitään vaikkapa festarirannekkeita tai lippuja, niin mobiiliset versiot voisivat korvata huokealla tavalla perinteiset paperiset. Rannekkeen virkaa voi hoitaa edullinen leima. 

Portilla halukkaille voidaan jakaa kestävämpi muki, jota käytetään useita kertoja ja jotka voi lahjoittaa pois tilaisuuden päätyttyä tai säästää muistona. Vesipiste voisi olla piste missä myös tuoppinsa voi huuhtaista, jos nyt ihan oikeasti haittaa ostaa oluet peräjälkeen samaan mukiin. Muovin sijaan löytyy myös biohajoavia materiaaleja, joilla keventää roskataakkaa edes hitusen. Kaikkien viihtyvyys olisi parempi jollei fetarialue näyttäisi kaatopaikalta. 

Meillä ihmisillä on tapana tehdä kuten muutkin ovat tehneet. Tämä tarkoittaa sitä, että jos muut roskaavat ja sikailevat surutta niin omakin kynnys laskee. Toimimme kaikki kollektiivisesti melko samalla tavalla, sillä toisin tekeminen on silmiin pistävää ja hankalaa. Toisaalta, jos rima nostetaan korkeammalle ja kollektiivisesti vieroksutaan roskaamista niin joukkopaine ajaa tekemään samoin sillä taas kerran toisin toimiminen herättäisi huomiota ja paheksuntaa. Tässä olisi sellaistan oletusasetusten säätämisen paikkaa ihan jokaisella.

- Aino

 soittolistalla antti tuisku - blaablaa (en kuule sanaakaan)

Tampere yhteydessä minään

Isoimman osan elämästäni olen asunut Tampereella, vaikkakin olen kotoisin Itä-Suomi akselilta asuttaen lapsuudessani vuorotellen kahta paikkakuntaa. Uuden elämän perässä tänne Espooseen eivät muuttaneet ystävät, sukulaiset eivätkä tutut maisemat. Minusta alkoi tuntumaan siltä, että olisi hyvä käydä muistuttamassa kavereita olemassaolostani ja katsastamassa onko mikään muuttunut. 

Vilpittömin tarkoitukseni oli kirjoitella kepeästi Tampereen vegeskenestä, yöelämästä ynnä muista nähtävyyksistä, mutta totesin, että ne asiat etsivä löytää jonkun toisen kirjoittamana.

Pyynikin Näkötorni, Munkkikahvilan vegaanimunkit, Scandic hotellin aamupalatarjonta tai yöllinen vegaanimätön metsästys Doriksessa vietetyn illan jälkeen ovat varmasti ihan mukavaa luettavaa, mutta eivät oikeaa sisältöä kenenkään elämään.

Muutamalla lauseella voinen kertoa kaiken oleellisen. Todettakoon samalla etten varmaan hirveästi hiiskuisi ellei vegaania olisi huomioitu niin näkötornissa kuin hotellissakin.

ROKA Sushi & Robata loihti annoksen vegaanisena. Doriksessa oli vegaanista valkoviiniä ja mainitsivat, että kauramaitoakin löytyy kahviin tai vaikka valkovenäläiseen, jos sellaista haluan kokeilla.

Haju, tahmea tanssilattia ja ihan paras musiikki koko kylässä olivat Dorkassa entisellään. Ranskalaisia kummempaa sapuskaa ei yöllä löytynyt, mutta niillä jaksoi. Kiitos Tampere, mutta hissun kissun tämän blogien suurkuluttajan sisimpään on alkanut hipsimään tekaistun sisällön vieroksunta. Tykkäisin niin kovasti keskittyä olennaiseen. Kirjoittaa sekä lukea aidompia juttuja. 

 

  

Viikonlopun jäljiltä olennainen kiteytyy sanaan; yhteys.

Brené Brown käväisi vieraana Kelly Leonardin Podcast sarjassa  "Getting To Yes, And"  puhumassa haavoittuvaisuudesta ja vuorovaikutuksellisuudesta. Mielessäni Brenén keskustelu ja omat keskusteluni viikonlopun aikana vahvistivat samaa yhteyden teemaa, jota mielessäni pyörittelen. Brené kertoo paljon hienoja oivalluksia ihmisistä ja ihmisyydestä. Tässä haastattelussa ehdoton kultakimpale itselleni oli toteamus siitä miten empatia ja hyvä elämä opitaan elämässä. Todellisiin taitoihin pääsee käsiksi vain vuorovaikutussuhteissa toisten kanssa, mokaamalla ja harjoittelemalla. 

Ihmiseksi opitaan tutustumalla ihmiselon ja ajattelun kaikkiin puoliin eli olemalla ihmisiä yhteydessä toisiin ihmisiin. Lisäisin oman ajatusmaailmani mukaisesti tähän vielä yhteyden luontoon ja sen monenkirjaviin lajeihin. Avoimuuden ja rehellisyyden ilmapiirissä löysin Tampereella yhteyden kauan paitsiossa olleisiin tärkeisiin ihmisiin, mutta ylipäänsä yhteyden ja rohkeuden hakeutua yhteyteen.

“If I had an hour to solve a problem I'd spend 55 minutes thinking about the problem and 5 minutes thinking about solutions.”

Poimin edellä mainitusta podcastista myös tuon Albert Einsteinilta lainatun ajatuksen. Oman "ongelmani", tai paremminkin tarpeeni, määrittelyyn on mennyt paljon enemmän kuin 55 minuuttia, voidaan puhua vuosista, mutta ratkaisu löytyi viikonlopussa. Ihmisen tarve yhteyteen toinen toistensa kanssa on niin suuri, että sen vuoksi perustetaan perheitä, blogeja ja yhdistyksiä, hakeudutaan facebookiin, instagaramiin ja baariin mokaamisen ja osaamattomuuden pelosta huolimatta.

Kantapään kautta on tullut opittua, että havahtuminen ja merkityksellisyys syntyy hyvin yllättävissä tilanteissa ja pienissä hetkissä. Eihän havahtuminen lopulta ole muuta kuin alitajunnan muuttumista tietoiseksi. Minussa jo ennestään sisällä olleen avautumista eteeni tarkasteltavaksi siten, että vihdoinkin sen näen tai suostun näkemään. Nyt näin yhteyden ja tajusin kaivanneeni sitä niin paljon, että ihan itkettää. Onnesta.

Viikonloppu ja sen jatkuma tähän alkuviikkoon on ollut äärettömän merkityksellinen, kiitos ihanien ystävieni ja Tampereen yhteyteni, jota minun täytyi hetken aikaa paeta.

viikonlopun teemabiisi carnival youth - never have enough 

levyltä no clouds allowed

- Aino

Ennen oli hevosia

Arto Tuunelan kihelmöivän ihanan äänen soljunnassa kerrotaan kuinka ennen oli sitä ja tätä ja "nyt kaikki on vittu muovii". Toinen mahtava filosofi Friedrich Nietzsche kirjoittaa Iloinen tiede teoksessaan

"Muuttunut maku. -Yleisen maun muuttuminen on tärkeämpi kuin mielipiteiden vaihtuminen: mielipiteet kaikkine todistuksineen, kumoamisineen ja kaikkine älyllisine naamiointeineen ovat vain muuttuneen maun oireita eivätkä suinkaan sitä, miksi niitä usein sanotaan, sen syitä. Miten yleinen maku muuttuu? Siten, että yksityiset mahtavat vaikutusvaltaiset häpeämättä lausuvat ja tyrannimaisesti saattavat voimaan oman käsityksensä hoc est ridiculum, hoc est absurdum, siis makunsa ja inhonsa saneleman arvostelman: - he alistavat siten monet pakkoon, josta vähitellen muodostuu vielä useampien tottumus ja viimein kakkien tarve. Mutta se, että nämä yksityiset aistivat ja "maistavat" toisin, johtuu tavalliseti jostakin heidän elämäntapansa, ravintojärjestyksensä, ruoansulatuksensa eriskummalisuudesta, kenties siitä, että heillä on suurempi tai pienempi määrä epäorgaanisia suoloja veressään ja aivoissaan, sanalla sanoen ruumiissaan: mutta he uskaltavat tunnustaa ruumiinsa ja noudattaa sen vaatimusten hienoimpiakin ääniä: heidän esteettiset ja moraaliset arvostelmansa ovat sellaisia ruumiin "hienoimpia ääniä".

Syön samaa ruokaa ties monettako päivää. Ei kelvannut muille ja minun tehtäväkseni jäi taas kerran kaiken tuhoaminen. Minusta punakaalipaistokseni on onnistunut yritys ja oikein hyvää, muut ovat ennakkoluuloisia. Jos äiti ottaa niin se tarkoittaa, että ruoka on varmasti vegaanista ja vegaaninen on yhtä kuin todennäköisesti ei ok, pahaa tai todella pahaa. Mies kertoo työpaikkansa jäätelölaarista, että sinne jäävät viimeiseksi ne vegaaniset versiot sillä ihmiset mieltävät vegaanisen ruuan huonon makuiseksi tai jotenkin vääränlaiseksi.

Epäilyt ja ennakkoluulot ovat valtavia. Minusta se kertoo hioutumattomasta mausta ja se, jos mikä kaipaisi ravistelua. Vaan alkaapa se olla muodikasta pyytää kahviinsa kasvimaitoa ja lehmänmaidolla kahvinsa ryystävät edustavat jo vähän huonoa makua. Vielä hienompaa on juoda artesaanikahvinsa mustana, mutta siihen en edes minä pysty. Makuaan voi harjaannuttaa eikä se käytännössä vie kuin muutaman viikon aikaa. Locken hengessä tätä voidaan pitää tietona sillä se perustuu omakohtaisiin kokemuksiin.
 

"Jäätelöntekijän" tyttärenä ja ihan vain muutamaa lehmänmaitomakua maistaneena (meillä oli penskana aina jäätelöä) voin väittää, että parasta jäätelöä ikinä on, tietysti vegaaninen, Choice Caramel Toffee soijajäätelö. Pahinta on ollut varmasti suurella vaivalla kehitelty ja kaikella rakkaudella työstetty kyytönmaitopunakaalijäätelö Tampereen parhainta fine diningia edustavassa  ravintola C:ssä. Kaikki muu onnistui menussa hyvin, tarjoilu oli yli odotusten ja kokemus ainutlaatuinen, mutta jäätelö.. noup.

Kaikenlaista on tullut aikoinaan koettua ja kokeiltua. Rehellisesti minä pelkäsin, että tehdessäni ruokavaliooni liittyviä isoja rajauksia jäisin jostain paitsi tai jäisin ikävöimään tiettyjä makuja. Muistelin miten opin Sveitsissä grillaamaan maailman parhaimmat hevospihvit, juomaan viiniä ja valikoimaan juuri oikein kypsyneen Gruyèren juustopuodista järistyttävän hyvää fondueta varten. Kirschiä en oppinut juomaan. Jäisinkö ikävöimään homejuustoja ja gorgonzolaan upotettuja etanoita tai miten tulen toimeen ilman voita vasta paistetulla leivällä?

Maku tekee tepposet ja aika kultaa muistot. Osa makumatkoistakin on ollut pettymyksiä vaikka toki ne uskomattomat elämykset jäävät mieleen. Saisi jo unohtua sellaiset päähänpinttymät kuin "on pakko olla hyvää koska se on Michelin tähdin silattua". Le Chantecler´n putkipasta juuston ja chorizon kanssa ei maistunut yhtään sen kummemmalta kuin kotonakaan. Suorastaan pastaa siihen hintaan. 

Eikä makua parantanut alentava piikittely ranskaksi. Kannattaisi asiakaspalvelutyössä muistaa, että vaikka joku ei puhu kieltäsi niin se ei välttämättä tarkoita etteikö ymmärtäisi tai olisi herkkä nonverbaaliselle ilmeiden, eleiden ja asenteiden merkitysjoukolle.

Pömpöösi miljöö, pönöttely, ylipitkä odotuttaminen ruokalajien välillä, yli 50€ shampanjalasillisesta mitäänsanomattoman ruuan kera rapisuttelivat hieman tämän periranskalaisen keittiön hohtoa. Luultavasti suurin osa paikan saamista erinomaisista arvosteluista on sitä, kun kukaan ei uskalla kyseenalaistaa makua.

Itseäni ovat viehättäneet enemmän ne ravintolat joilla ei vielä ole vakiintunutta mainetta tai Michelin tähteä, mutta ovat siinä hilkulla. Yritetään tosissaan. Se näkyy vilpittömyytenä sekä nöyryytenä niin asiakkaita kuin ruokaakin kohtaan. Samaa vilpittömyyttä, kokeilun- ja yrittämisen halua on ollut useimmissa vegeravintoloissa. Se on enemmän minun makuuni kuin itseriittoinen ylimielisyys ja kovan kiiltävä pinta, josta rehellinen mielipide peilautuu arvostelijan huonona makuna. 

En tosin ihmettele, että tarjoilijoilla sapetti palvellessaan kännyköihinsä uppoutuneita aasialaispariskuntia, sandaaleissaan paikalle ilmiintyviä reppureissaajia ja ronskeja brittileidejä, jotka viettivät ystävänsä syntymäpäivää neniä ja hampaita kaivellen. Ylpeys ja ennakkoluulo kenties jäänyt leideiltä lukaisematta, mutta hyviin naimakauppoihin päässeet. Hyvän maun ja käytöstapojen puute madame Jeanne Augierin isänmaallisen maun mukaan sisustetussa Hôtel Négrescossa oli hämmentävää.

Illan sekalaiset makukokemukset kruunautuivat viiletellessä Promenade des Anglais´ta cyclon eli pedicabin kyydissä "mä oon öissä töissä, en missään myymälöissä.." raikuessa kajareista hieman liian huomiotaherättävästi sekoittuen öisen kaunpungin ääniin ja valoihin. Juhlatuulella liikenteessä olevat ihmiset vislailivat ja vilkuttelivat menollemme. Huonoa makua kenties, mutta järisyttävän hauskaa ja ainutlaatuista.

Monte Carlon Casinon terassilta katselimme toisenlaista mauttomuutta, miljoonien eurojen jahteja. Koko lahden huviveneiden ja niiden tankkeihin ladatun polttoaineen hinnalla rakentaisi kevyesti Suomeen sairaalan tai kaksi, ostaisi arv-lääkityksen kaikille uusille hiv-tartunnan saajille Ugandassa, perustaisi Hondurasiin koulun sekä Nepaliin neuvolan. Jossain kohdin yhdistyi miten se niistä huvijahdeista ynnä muista meressä kelluvista luomuksista lähtevä karsta kerääntyy pohjaeliöihin, joita Monacon auringossa lautaseltani nautiskelin. Maku voidaan yhdistää sekä esteettisiin, että moraalisiin arvioihin. 

Johtuneeko epäorgaanisista suoloista vai mistä ruumiini eroavaisuudesta, mutta uskallan tunnustaa avoimesti, että makuuni ei sovi eläimelle aiheutettu kärsimys eikä kuolema. Se on sellaista "ruumiin hienoimpien äänien" kuuntelua ja ne äänet puhuivat minulle yhtenä yönä sanoen, että tämä ei tee hyvää sinulle eikä ympäristöllesi. Maku muuttui niin paljon ettei entistä ole ollut ikävä. Minimalismin oppien valossa voisi sanoa, että karsimalla ja luopumalla tuli tilaa uudelle, sellaiselle mistä en osannut vanhan makuni mukaisessa elämässä unelmoida. Luovuin vähästä, sain huikeasti enemmän.

Toiselle huonoa makua on tasata tekstirivit molempiin päihin, häpeämättä saattaa voimaan oma käsitys tai nupista ylläritreffeistä Nizzassa. Makua voi harjaannuttaa ja huonosta mausta päästä eroon, jopa huonosta miesmausta. Makuasioissa eettiset aspektit korostuvat nykään enemmän kuin esteettiset, mutta eivät ne ole toisiansa poissulkevia. Eettinen näyttää esteettisesti kauniimmalta, sillä on kaunis sielu.

Kaunis sieluista soijabolognesea

Kevät osoittaa huonoa makuaan paiskimalla lunta niskaan. Mieheni väänsi minulle Game Of Thrones aiheisen "Winter is coming" vitsin. Onneksi miehelläni on hyvä maku eikä Pekka Poutakaan kestä näitä säitä repeilemättä, mutta on se heinäkuuhun ihan hitokseen pitkä aika.

- Aino

soittolistalla kuunnellaan Pariisin Kevättä, Suomen on niin surkea.

Barcelona Plant-Based restaurants 1.

Olimme varanneet matkan jo jokin aika sitten. Aikana ennen kummallista "heräämistäni". Kirjoittelin itsekin täysin ihmetyksen vallassa tästä käännytyksen kohdasta, kun dokumentteja katseltuani heräsin rauhattoman yön jälkeen hyvin erilaiseen aamuun. Eläinperäinen sai väistyä ruokavaliostani. Ainakin toistaiseksi.

Mielenkiintoista tietty, että olimme juuri lähdössä matkalle ja mies oli tehnyt varauksia fine dining paikkoihin ja sen semmoisiin. Ilmoitin sit yks kaks, että "kuules kulta, kun se on semmoinen juttu, että ajatuskin lihasta lautasella tai mistään millä on hermosto, ahdistaa".

Onneksi tästä ei tarvinnyt vääntää kovin paljoa kättä. Eettiset herännäiskauteni ovat tuttuja tässä talossa ja jos jokin tuntuu minusta väärältä niin se todellakin tuntuu fyysisesti ja psyykkisesti. Mies on oppinut kunnioittamaan näitä tunteita ja antamaan niille niiden vaatiman ajan muhia. 

Viestittelin miehelleni ja pyysin, että voisiko hän laittaa samantien illallispaikkoihin kyselyä, että onnistuuko vegaaninen vaihtoehto. Sain vastauksen, että "En kyllä laita! Ne ihmettelisivät". Hetken aikaa tuijotin luultavasti tyrmistyneenä kännykkääni kunnes seuraava viesti ilmestyi ruudulle..

"Oon jo laittanu! Tietysti <3"

Alkuun suunnittelemissamme paikoissa vastaukset olivat "ei, se on todella vaikeaa, eikä onnistu" ja "se on todella vaikeaa, muutaman ruokalajin kanssa ehkä voisi onnistua". Jaahas, ravintolat uusiksi sitten :) Siitä tulikin mielenkiintoinen seikkailu. Mies laitteli sähköpostia ja selasi nettiä, lueskeli blogeja ja soitteli ympäriinsä. 

Varauduin ottamalla lentokoneeseen ja ensimmäiseksi aamuksi vegaanisia patukoita ja pähkinöitä mukaani. Lentokoneessa Finnairilla oli näemmä tarjota vegaaninenkin vaihtoehto ihan listalta, mutta sellaisen voisi myös tilata lennolleen. Ensimmäiset askeleet ruokaseikkailussamme alkoivat Chocochilin suosituksia lukemalla.  Blogit on kyllä ihan mahtavuutta siinä miten monta asiaa sieltä voi oppia muiden kokemusten kautta. Ettei tarvitse aina kantapään kautta kaikkea koluta itse.

Meidän hotelli ei sijainnut keskellä vegaanisia ravintoloita chocochillin Elinan tapaan, mutta Barcelonan yliopistolle ja sen ympärillä sijaitseviin ravintoloihin ei ollut pitkä matka. Tulimme myöhään illalla perille kaupunkiin ja ensimmäisen illallisen söimme ihan normi sushipaikassa, jonka annoksia yhdistelemällä sain koostettua itselleni vegaanisen sushilautasen. Sushipaikkoja kaupungista löytyy todella paljon.

Espanjaksi vegaaninen on vegano. Jos haluaa vielä varmistaa että on tullut ymmärretyksi voi lisätä, että sin huevo, sin leche tai sin làcteos, sin carne, sin pescado.  Kahvin maidonkorvikkeella saa vaikkapa tilaamalla café con leche de avena tai de soya tai de almendra. Tähän espanjankielen taitoni lähes rajoittuukin :) 

Ensimmäisenä aamunamme tiesimme, että suuntaamme Flax & Kale terveysravintolaan aamiaiselle tai brunssin puolelle se taisi venähtää. Teimme hieman suunniteltua pidemmän kävelylenkin :) Ravintola kuuluu isompaan ketjuun, jolla on monta paikkaa Barcelonassa sekä Lledassa, yhdessä Katalonian vanhimmista kaupungeista Barcelonan länsipuolella.

Nälkä oli melkoinen ja tilasimme Market Fruit salaatin, Innovative Iogurt- annokset, Chiasiemen bagelin sekä kahvia. Mies kokeili vielä paikan mehustamon tuoremehua.

Hommassa kävi lopulta niin, että bagelin pyysimme pakkaamaan mukaan. Annokset olivat todella hyvän kokoisia ja täyttä tavaraa. 4,95€ hintainen hedelmäsalaatti olisi yksistään riittänyt, yhden jogurttiannoksen kanssa meille molemmille. Kahvin hinnasta en oikein osaa sanoa mitään, sillä se vaihteli miten sattuu.

Lauantaiaamuna paikassa oli ihan mieletön ruuhka. Ovella nimet otettiin jonotuslistalle ja kun lopulta saimme pöydän meitä pyydettiin suoriutumaan ulos noin tunnissa. Se olisi ehkä onnistunut, jättimäisestä Raw Bowlista huolimatta, jollei ruokien kanssa olisi ollut sähläystä.

Tilauksesta puuttui osa ja lasku meni kolmesti uusiksi eikä se lopulta ollut oikein vielä sittenkään, mutta emme jaksaneet enää pyytää uutta vaan maksoimme omamme ja hieman muidenkin aamiaisia, että pääsimme lähtemään.

Ruoka oli todella hyvää, vaihtoehtoja paljon ja annokset isoja, mutta ehkä kannattaa välttää ruuhkaisimpia ajankohtia, sillä silloin paikan systeemi leviää käsiin. Ehkä take away olisi toiminut, ken tietää. Hieman kannattaa katsoa, että mitä aamiaiseksi tilaa. Salaatti oli ainakin todella öljyinen eikä siksi paras aloitus päivälle.

Flax & Kale Tellers 74

-Aino

Hola! Terveiset Barcelonasta.

Olipas reissu!

Melkolailla varautumatta tuli sitten katsastettua Barcelonan ravintola-anti noin vegaanin näkökulmasta. Tilanne ei ollut siellä ollenkaan huono. 

Nälkäiseksi ei taatusti jää eikä vegaanisen tai kasvisruuan etsiminen ole kovinkaan hankalaa. Sanasto on melko hyvin hallussa ja löysimme useampiakin ihan tavallisia kahviloita joista sai soija- ja kauramaitoa.

 

Moni kohtaamamme barcelonalainen imoitti olevansa vegaani, mutta toisaalta mehän pyörimme vain niissä piireissä reissun ajan... Kaikenkaikkiaan terveellisyys ja eettisyys vaikuttaisi olevan nouseva trendi vaikka jututtamamme ihmiset olivat sitä mieltä, että Barcelonassa on huonosti puhtaasti vegaanipaikkoja.  

Se pitänee kutinsa, mutta kasvisperäisiä vaihtoehtoja löytyy useammankin ravintolan listalta edullisesta hieman hintavampaan. Budjetilla matkaavalle kasvisruuan ystävälle löytyy hedelmäkojuja ja marketteja sekä järkyttävän isolla annoskoolla ladattuja wok- ja sushiravintoloita, joista voi ostaa mukaan useamman aterian satsin.

Kolusimme useammankin kasviperäiseen, luomuun, vegaaniseen ja lähiruokaan erikoistuneen paikan lävitse. Kaikilla oli hieman omanlaisiaan ideologioita. Upeita tyylejä, persoonallisia paikkoja.

Menimme ravitolasta toiseen lähinnä suositteluiden perusteella ja saimme todella hyvää sekä avuliasta palvelua tehdessämme uusiksi illallisvarauksia ja hätyytellessämme ravintoloita uteluillamme.

Jalat huutavat hoosiannaa, kantapäät rakoilla ja pää pyörällä vielä kaikesta nähdystä ja koetusta. Eikä pienimpänä yllärinä se, että taivaalta oli iskenyt ihan mukavan lumikerroksen tänne kotoSuomeen meidän lomaillessa. 

Talvirenkaat pitäisi vielä vaihtaa, että pääsee aamulla töihin. Antti saa nyt levätä. Täytynee kokeilla ensin hieman lyhyemmillä matkoilla tuota talvipyöräilyä ja katsoa varusteet kuntoon. 

Kaikesta ruokareissailusta kokoan toivonmukaan kattavaa sepostusta, kunhan kymmenet kuvat on käyty lävitse ja ravintoloiden taustoja kartoitettu. Siinä sitä onkin hommaa vähäksi aikaa, mutta toivottavasti Barcelonan Plant-Based restaurant koosteestani on iloa reissaajille jatkossakin. 

Varoitan etukäteen, että olen melko surkea ruokabloggari sillä usein annos oli jo syöty ennen kuin muistin, että kuviakin olisi pitänyt ottaa. Onneksi mies oli mukana muistuttamassa :D

Joitain makupaloja laittelin jo Instagramiin!

- Aino

Mahdollisuuksien torilla

Hävikkiviikon toiseksi viimeisin aamu alkoi varsin aurinkoisena, mutta eikös se kehveli kerennyt piiloon ennen puolta päivää. Vajakkipesuetta kestittiin Forssassa lämmöllä, puuroakin sai ja marjoja. Minut on niin helppo tehdä onnelliseksi 😋 Vielä pienet jalkkismatsit ennen Forssan torille suuntaamista.

Pojat ovat tässä ihmetelleet pitkin matkaa, että "miksi ihmeessä sää meet sinne lavalle puhumaan?" Nii-in, sen kun tietäis. Entäpä jollei minulla olekaan mitään hyvää sanottavaa? Tähän minä aattelin, miehen jännityksen tarttuessa vähän itseenikin, että hetkonen, ei mulla tarvitse olla mitään sanottavaa, lopultakin täällä pallon päällä tallatessa on tärkeämpää kuunnella. Sillä motolla mennään tähänkin päivään.

Torilla oli ihmisiä joita yhdistää ehkä muukin kuin forssalaisuus. Kovin kummoista blogijulkisuutta ei vielä näillä minun kirjoitteluilla saa joten sain olla ihan rauhassa. Hyvä niin, minä oon melko ujo oikeasti.

Makulihan hodarikojulta bongasin kuitenkin Ali-Lekkalan isännän, joka tarjosi minulle kohteliaasti nakkia. Mikäs siinä. Enpä ole ennen syönyt huippukokin tuunaamaa hot dogia neljä tuntia haudutetun sipulihöystön ja itsetehdyn tomaattisalsan kanssa.

Harmi, että tämän nuoren kokkilupauksen nimi unohtui ihaillessa eväitä. Ruokataiturit olivat vääntäneet sämpylöitä koko edellisen päivän. Tämmöistä toriruuan tai oikeastaan kaiken ruuan pitäis olla, huolella tehtyä, täynnänsä aitoja raaka-aineita ja makuelämyksiä.

Paneelikeskustelu

Ali- Lekkalan Jussi oli yksi panelistikollegoistani ja edusti Makuliha Oy:n kautta tuottajan näkökulmaa. Muut rohkeat puhujat olivat tutkija Juha-Matti Katajajuuri Luonnonvarakeskuksesta, Virtasen Mikko K- Citymarket Forssan kauppias, Jaana Ketonen ateriapäällikkö Loimijoen Kuntapalveluista sekä ihastuttava Anita Kreivi Forssan Martoista.

Vois melkein aatella että vain viljelijä puuttui, mutta muutoinhan meitä oli puhujaa monelta kantilta. Eipä tuossakaan joukossa kovin eriäviä mielipiteitä saatu aikaan. Kaikki olivat yksimielisesti sitä mieltä, että tuhlaus on tuhlausta eikä se ole millään muotoa kannattavaa.

Olin todella otettu siitä miten Loimijoen Kuntapalveluissa elikkäs näin esimerkiksi kouluruokailussa voidaan suunnitella ruokatalous niin tehokkaasti, että hävikkiä ei oikeastaan synny kuin joissakin yllätystapauksissa, kun ei ole vaikkapa tiedetty koululaisten määrää syksyllä tai poissaolojen vuoksi. Tuommoiseen tehokkuuteen kun pääsisi kotonakin!

Tietysti minun näkökulmani tai ideologiani, jota edustan, eli yleisesti kulutuksen hillitseminen, ei ehkä ole ihan sitä millä Citymarket kauppias ja lihajalosteiden valmistaja elää, mutta pitäähän ihmisten syödä. Ei se työ lopu kauppiaalta tai valmistajalta, kuten ei lopu työt kätilöltäkään. Ollaan niin perusasioiden äärellä.

Hyvillä mielin kiitollisena

Oli kyllä kaikinpuolin hienosti toteutettu torijuhla ja asiapitoinen paneeli. Olen mahottoman kiitollinen siitä, että sain olla mukana. Kiitollinen myös niistä jututtajista joiden kanssa pohdittiin hävikkiä vielä paneelin jälkeenkin.

Mukava, kun ihmiset rohkenivat tulla kyselemään. Oma ihannekuvani ekologisesta elämästä on niin ääripäätä ettei se ole semmoisenaan toteutettavissa tuosta noin vain kaikissa kodeissa, kun ei ole oikein edes meillä.

Keskustelut antavat aina jonkin pienen vinkin millä ottaa taas yksi askel eteenpäin kohti sitä omaa tavoitetta ja auttavat minua näissä kirjoituspuuhissa. Lopultakin parhaimmat ja toimivimmat ideat ovat usein niin yksinkertaisia, että niitä ei tahdo hoksata siitä nenänsä edestä.

Poika keräsi Pokémoneja kiitettävästi. Kiitokset lukuisista lureista, joilla vorssalainenkin nuoriso saatiin kartanolle. Semmoinen on aina reipashenkistä puuhaa :)


- Aino