Tänään Hävikkihaasteen viimeinen päivä

Näin se on taas viikko vierähtänyt elämästä. Vielä viimeinen kirjoitus tälle viikolle Hävikkihaasteeni mukaisesti. 

Antaisin omalle suoritukselleni haasteen kanssa semmosen seiska puolosen. Tämä siitä syystä, että tekstit eivät ole aina tulleet ihan ajoillaan vaikka niitä on joka päivä kirjoitettu. 

Samoin joudun tunnustamaan kahvilakkoni osalta, että viime torstaina päädyin ottamaan pikkukupin kahvia töissä ihan siksi, että olisin ylipäänsä työkuntoinen. 

Silloin konkretisoitui kofeiinin vieroitusoireet megalomaanisella päänsäryllä, joka oli ajaa itkemään vessan nurkkaan. Kahvi ei voi tehdä hyvää ihmiselle! Ihan järkyttävää.

Sitä ennen join työporukan risteilyllä kahvikupillisen sillä ihana valkosuklaajuustokakku tuntui vaativan sitä ja olihan kahvi jo valmiiksi keitetty ja olisi mennyt hävikkiin. 

Kappas miten helppoa sitä on itselleen perustella lipsahduksia :D 

Sain paljon hyviä neuvoja esimerkiksi siirtyä kolajuomiin, mutta enpä usko. Se olisi menoa ojasta allikkoa sivuten suoraan lietekaivoon. Eiköhän se ole minun ja kahvin suhde nyt lopullisesti katkolla. Tosin tätä olen luvannut monesti aiemminkin. 

Vastakeitetty kahvi tuoksuu uskomattoman hyvältä vaikka maku ei nyt varsinaisesti niin hyvä olekaan. Teet voisin juoda kaapista pois ja luulen, että tarvitsen syksyyn ja talvipakkasille sen höyryävän kupin viereeni sekä käsieni lämmöksi. Se vain jotenkin kuuluu asiaan, mutta erilaisia yrttihaudukkeita saa vaikkapa ihan tuolta takapihalta. Kenties aktivoidun taas hortoilemaan teen tuskissani. 

Meillä ei päästy nollahävikkiin, mutta keskustelua tämä viikko aiheutti ja koska mieskin joutuu kauttani olemaan mukana näissä torikokouksissa ja kuuntelemaan vauhkoamistani niin kyllä sinnekin suuntaan aina jotain tarttuu. Mennään perheenä eteenpäin askel kerrallaan.

Yhden ihan loistavimmista ja yksinkertaisimmista jutuista kuulin Forssan paneelin jälkeen keskustellessani museossa minut tunnistaneen rouvan kanssa pienperheen hävikistä. Sekä siinä keskustelussa, että myös aiemmin leipä on noussut hankalaksi elintervikkeeksi. Se jos mikä tahtoo pilaantua. 

Yhden tai kahden hengen taloudelle leipäpussit ovat usein liian isoja ja onhan se tuore leipä jotain ihan toista kuin aina pakasteesta ottaa. Kerroin nähneeni joskus kaupan palvelutiskillä, että puolittivat leipää asiakkaalle ettei tarvinnut kokonaista ostaa. 

Samalla tavalla voisi puolittaa tuoreen leivän vaikka ystävän kanssa. Voisimme muutoinkin aktivoitua ruuan jakamisessa. Silloin voitaisiin ostaa isommissa pakkauksissa tai irtona säästäen hinnassa ja pakkausmateriaaleissa, mutta kotiin ei kasautuisi hirmuista varastoa pilaantumaan.  

Meilläkin on noita jouluajan ja synttärien leipomuksiin ja ruuanlaittoon käytettäviä mausteita monen vuoden takaa, kun ei ne vaan kulu. 

Ihan hyvin voisin ostaa kavereiden kanssa yhden pussin vaikkapa sitä käsittämätöntä pomeranssin kuorta ja jakaa siitä niitä muutaman teelusikan annoksia ettei se pussi jää tänne pyörimään vuosikausiksi. 

Hulluinta on se, että meidän kaikkien kaapeista löytyy niitä lojuvia pusseja, jotka parhaimpana päivänä tippuvat sieltä leviten pitkin keittiön mattoa. 

Tietysti voi aina kyseenalaistaa senkin, että tarvitseeko resepti ihan oikeasti juuri tämän harvinaisen ainesosan, jota mikään muu resepti ei tunnista omakseen.

Kavereiden kanssa jakaminen on enemmän kuin suotavaa. Sain ystävältäni aikoinaan myös loistovinkin ruskeiden banaanien pakastamisesta. 

Meillä oli vielä jossain piilossa minigrip- pussi ja sinne kuorin nuo melkoisen rusehtavaksi päässeet banaanit ja laitoin pakkaseen. Ne on mitä parhaimpia ja raikkaimpia smoothien pohjia.

Erityisesti vihersmoothiet on välillä hieman, no jännän makuisia, mutta jäinen banaani kylmentää juoman ja samalla esim selleri ei maistu niin läpitunkevalta.

Minigrip- pussin voi muuten pestä moneen kertaan. Hommaan käy myös vaikkapa tyhjä leviterasia tai muu pakkaus, leipä- tai hevipussi ja onhan sitä monella niitä ihan ostettuja pakasterasioitakin.

Itse kun en oikein tuota muovia arvosta niin korvat höröllä kuuntelin tuossa päivänä eräänä, että lasitölkkiinkin voi pakastaa. En ole vielä uskaltanut kokeilla sitä, mutta koluttuani lukuisia kuvia ja blogeja netissä täytynee uskoa, että kyllä se vaan käy päinsä sekin juttu.  

pitkästä aikaa laitetaan jotain hyvää soittolistalle, Reptile Youth - Above levyltä Rivers That Run For A Sea That Is Gone

- Aino

 

Mahdollisuuksien torilla

Hävikkiviikon toiseksi viimeisin aamu alkoi varsin aurinkoisena, mutta eikös se kehveli kerennyt piiloon ennen puolta päivää. Vajakkipesuetta kestittiin Forssassa lämmöllä, puuroakin sai ja marjoja. Minut on niin helppo tehdä onnelliseksi 😋 Vielä pienet jalkkismatsit ennen Forssan torille suuntaamista.

Pojat ovat tässä ihmetelleet pitkin matkaa, että "miksi ihmeessä sää meet sinne lavalle puhumaan?" Nii-in, sen kun tietäis. Entäpä jollei minulla olekaan mitään hyvää sanottavaa? Tähän minä aattelin, miehen jännityksen tarttuessa vähän itseenikin, että hetkonen, ei mulla tarvitse olla mitään sanottavaa, lopultakin täällä pallon päällä tallatessa on tärkeämpää kuunnella. Sillä motolla mennään tähänkin päivään.

Torilla oli ihmisiä joita yhdistää ehkä muukin kuin forssalaisuus. Kovin kummoista blogijulkisuutta ei vielä näillä minun kirjoitteluilla saa joten sain olla ihan rauhassa. Hyvä niin, minä oon melko ujo oikeasti.

Makulihan hodarikojulta bongasin kuitenkin Ali-Lekkalan isännän, joka tarjosi minulle kohteliaasti nakkia. Mikäs siinä. Enpä ole ennen syönyt huippukokin tuunaamaa hot dogia neljä tuntia haudutetun sipulihöystön ja itsetehdyn tomaattisalsan kanssa.

Harmi, että tämän nuoren kokkilupauksen nimi unohtui ihaillessa eväitä. Ruokataiturit olivat vääntäneet sämpylöitä koko edellisen päivän. Tämmöistä toriruuan tai oikeastaan kaiken ruuan pitäis olla, huolella tehtyä, täynnänsä aitoja raaka-aineita ja makuelämyksiä.

Paneelikeskustelu

Ali- Lekkalan Jussi oli yksi panelistikollegoistani ja edusti Makuliha Oy:n kautta tuottajan näkökulmaa. Muut rohkeat puhujat olivat tutkija Juha-Matti Katajajuuri Luonnonvarakeskuksesta, Virtasen Mikko K- Citymarket Forssan kauppias, Jaana Ketonen ateriapäällikkö Loimijoen Kuntapalveluista sekä ihastuttava Anita Kreivi Forssan Martoista.

Vois melkein aatella että vain viljelijä puuttui, mutta muutoinhan meitä oli puhujaa monelta kantilta. Eipä tuossakaan joukossa kovin eriäviä mielipiteitä saatu aikaan. Kaikki olivat yksimielisesti sitä mieltä, että tuhlaus on tuhlausta eikä se ole millään muotoa kannattavaa.

Olin todella otettu siitä miten Loimijoen Kuntapalveluissa elikkäs näin esimerkiksi kouluruokailussa voidaan suunnitella ruokatalous niin tehokkaasti, että hävikkiä ei oikeastaan synny kuin joissakin yllätystapauksissa, kun ei ole vaikkapa tiedetty koululaisten määrää syksyllä tai poissaolojen vuoksi. Tuommoiseen tehokkuuteen kun pääsisi kotonakin!

Tietysti minun näkökulmani tai ideologiani, jota edustan, eli yleisesti kulutuksen hillitseminen, ei ehkä ole ihan sitä millä Citymarket kauppias ja lihajalosteiden valmistaja elää, mutta pitäähän ihmisten syödä. Ei se työ lopu kauppiaalta tai valmistajalta, kuten ei lopu työt kätilöltäkään. Ollaan niin perusasioiden äärellä.

Hyvillä mielin kiitollisena

Oli kyllä kaikinpuolin hienosti toteutettu torijuhla ja asiapitoinen paneeli. Olen mahottoman kiitollinen siitä, että sain olla mukana. Kiitollinen myös niistä jututtajista joiden kanssa pohdittiin hävikkiä vielä paneelin jälkeenkin.

Mukava, kun ihmiset rohkenivat tulla kyselemään. Oma ihannekuvani ekologisesta elämästä on niin ääripäätä ettei se ole semmoisenaan toteutettavissa tuosta noin vain kaikissa kodeissa, kun ei ole oikein edes meillä.

Keskustelut antavat aina jonkin pienen vinkin millä ottaa taas yksi askel eteenpäin kohti sitä omaa tavoitetta ja auttavat minua näissä kirjoituspuuhissa. Lopultakin parhaimmat ja toimivimmat ideat ovat usein niin yksinkertaisia, että niitä ei tahdo hoksata siitä nenänsä edestä.

Poika keräsi Pokémoneja kiitettävästi. Kiitokset lukuisista lureista, joilla vorssalainenkin nuoriso saatiin kartanolle. Semmoinen on aina reipashenkistä puuhaa :)


- Aino

Hävikkiviikon suuntana tänään Forssa

On tapahtumassa jänniä. Minut kutsuttiin Forssaan, kuten eilen jo hieman aihetta avasin. Kutsuttiin Torille. Mahdollisuuksien torille.

Ajatus on hirmuisen jännittävä, mutta niin on Forssakin.

Paikkakunta löytyy Hämeestä, siellä on asukkaita rapiat 17 000 henkeä ja siihen on liitetty Koijärvi kuntaliitoksen kautta.

Koijärvi on vihreän liikkeen syntyseutua. Siksipä on jotenkin luonnollista, että menen sinne torille juttelemaan vihreistä arvoista.

Koko homma yhdistyy Hävikkiviikon haasteeseeni sillä toripaneelin aiheena on ruokahävikin vähentäminen. Minä edustan kuluttajanäkökulmaa, mutta toki näkökulmaani on hankittu hieman muistakin suunnista.



Koen, että tämä hävikin vähentäminen on koko ruokaketjun asia ja löysien tiristämistä voisi harrastaa tuotteen koko elinkaaressa. Samaa ajattelen ruokapakkausten osalta.

Vaikka Hävikkiviikko keskittyy ruokahävikin synnyn ehkäisyyn niin mielestäni kaikenlainen hävikki, tuhlaus ja holtiton kulutus tulisi pistää kuriin. Sitähän se minimalismi, minimal waste ja zero waste ajatus on.

Suomessa Sitra on lähtenyt ajamaan näitä asioita Resurssiviisaus- teemalla, mutta oikeasti hei, ihan samaa juttuahan tämä on. Samalla asialla.

Käypä katsomassa muutkin juttuni Hävikkiviikkolta!
Maanantai.
Tiistai.
Keskiviikko.

Torstai.

Forssaa Googlettamalla löytyy joukko kaikenlaista mielenkiintoista. Noita seuraavia linkkejä kolusin tässä tänään sillain pikapuoleen. Oon melko innoissani tästä kaikesta.

Forssassa ollaan resurssiviisaita, tästä pääsee katsomaan, että mitä se pitää sisällään.

Lisää kiertotaloudesta ja resurssiviisaudesta. 

Joukkoon vielä jotain mitä Seinäjoella on puuhattu. Täytyyköhän minun lähteä sinnekin nuuskimaan :)

Jos on ihan liiaksi asiaa niin pilkon kaikkea oppimaani kyllä kirjoitusten muodossa hieman helpommin sulateltaviksi kokonaisuuksiksi.

Nyt jatkan kuitenkin iltaa keskustellen Forssasta ja kaikesta jännästä mitä täällä on meneillään. Juttua on luvassa ainakin tekstiilien kierrätyksen osalta. Texvex:n toiminta sytytteli mielenkiinnon oikein kunnolla :) 

Hieman harmittaa taas kerran se etten omista kunnon kameraa. Täällä on melko komeat maisemat! Hyviä kuviakin olisi kiva räpsiä.

- Aino

Hävikkiviikkoni tulee huipentumaan Forssassa!

Torstai- päivässä mennään pitkin Hävikkiviikkoa. Vielä vetäisen tässä pari työvuoroa ja huomenna auto starttaa kohti Forssaa. Siellä järjestetään Mahdollisuuksien Tori -tapahtuma johon olen saanut kutsun. Minut nähdään siellä lavalla osana hävikkiaiheista paneelikeskustelua. Luvassa siis Globaalia iloa ja positiivista energiaa! Kannattaa käydä kurkkimassa tuolta Facebook sivuilta, että mitä kaikkea on luvassa. Mahdollisuuksien Tori on osa Kepan toimintaa. Kepasta löytyy lisää tästä näin. 

Itseäni jännittää lähinnä kaikki uudet ihmiset ja hienot tuttavuudet joiden kanssa nousen lavalle. Enpä olisi uskonut vielä kuukausi sitten, että pääsen tämmöiseenkin hommaan blogini kautta. Ihan mahottoman kivaa tulee olemaan!

Forssaan tai oikestaan Tammelaan minua veti alkujaan Makuliha niminen yritys, jonka pakkauksia olin kaupassa ja kotona hypistellyt. Lihavalmisteet pakataan yleensä kovamuoviseen rasiaan, johon kuluu materiaalia melkoisesesti eikä muovi ole kaikilla paikkakunnilla kierrätettävissä. Makulihan pakkauksissa on puolet vähemmän muovia noihin perinteisiin verrattuna ja ne voi kierrättää nestekartonkikeräykseen. 

Hätyyttelin Makulihan toimitusjohtajaa kysymyksilläni ja kas vain, nyt olen samassa paneelissa kohta nokikkain itse yrittäjän kanssa. Saas nähdä, että mitä tästä kehkeytyy. Palaan pakkauksiin varmasti myöhemminkin kunhan olen nyhtänyt kaiken tarvitsemani tiedon.

Oikein hienolta tuntuu päästä ihan kasvotusten pulisemaan myös Luken tutkijan kanssa. Lukella, eli entisellä MTT:llä, on useampikin hanke menossa ruokahävikin kanssa. Kiertotalous on päivän sana ja polttelee kovasti meikäläisen näppäimiä. Siitäkin taatusti tulossa myöhemmin.

Nämä on tietysti niitä supertärkeitä juttuja Forssan reissulla, mutta kyllä Pokéluret ja -partyt menee siltikin edelle. Ainakin tuolla nuorisolla, jotka oli lopulta helposti puhuttavissa matkaan ;) 

- Aino

Hävikin parissa taistellaan edelleen

Meillä tai minulla haastavinta ideologioideni pitämisessä on perhe. Muutokset tapahtuvat hitaasti, jos ollenkaan. Aina tulee yllätyksiä arjen keskellä. Homma on melko suunnittelematonta, kun aikataulut vaihtelevat, perheen kokoonpano vaihtelee ja vuorotyö lyö oman lisänsä kaiken päälle.

Puhtaan ruokahävikin saa kyllä kuriin meilläkin, mutta jätteettömyyden kanssa on haasteellisempaa. On paljon taitoja joita meillä pitäisi opetella, mutta ruuanlaiton opetteleminen ihan alusta vie aikaa, eikä sitä voi vaatia ihan mahdottomuuksia lyhyessä ajassa.

Paljolti homma lepää harteillani ja niin sen hävikinkin osalta sillä minä syön mitä tahansa enkä ole turhan nirso päiväysten tai muun kanssa. Minulla on joitain vakkareita mitä ainakin voi väsätä tähteistä.

Helpoimpia ikinä on lämpimät leivät. Näitä meidän vanhin poikakin harrastaa välipalana.

Hieman kuivahtaneenkin leivän päälle, kun lataa esim tomaattia tai jotkut kastikkeen jämät niin saa ihan syömäkelpoista.  

Kaivelin kaapista paistettuja perunoita ja jonkun kananpalan ja pilkoin sinne sekaan. 

Pienetkin jämät kannattaa säästää. Kyllä niistä aina jotain keksii. 

Meillä nuo jämät on usein pelastaneet tilanteessa jossa yksi lapsista ilmoittaa, että ei syö tehtyä ruokaa. No sit syö eilistä.

Kelpaavat minulle myös töihin evääksi.

Ei sen niin turhan tarkkaa. Eikä ruuan tarvitse aina olla ihan järkkytän gourmeeta tai hyvää. Jos se aina olis niin me syötäisiin ihan liikaa. 

Arkiruoka saa olla arkiruokaa ja maistua arkiselta.

Tästä leivästä ei kyllä tullut kovin arkinen :)

Ennakkoluulottomuus kannattaa.

Kokeilin kerran, että mitenköhän onnistuisi säilöä kukkakaalia suolakurkun valmisliemeen. Pestyt, pilkotut kukkakaalit olivat uhkaavasti nahistumassa kaapissa enkä siihen hätään ollut tekemässä ruokaa. 

Toimi yllättävän hyvin. Tuli kukkakaalillekin jatkoaikaa.

Paljolti tämä homma vaatii ruokakaapin sisällön tuntemista. Pitää tietää, että mitä siellä on ja missä vaiheessa mikäkin ruoka on menossa huonoksi. Mitkä pitää käyttää ensiksi ja onko keinoja millä lisäaikaa saisi. 

Lihaa joutuu välillä paistamaan pitkin iltaa tai heittämään pakkaseen, kun viimeinen käyttöpäivä yllätti. 

Tämmösiä ylläreitä minä inhoan meidän jääkaapissa. 

Tehtiin yhtenä päivänä hampurilaisia ja en tiedä, että mikä päähänpisto oli, että pitää olla sinihomejuustoa ja vielä siivutettuna, lähes yksittäispakattuja.

Kukaan ei oikein edes tykännyt tuosta juustosta. Olikohan joku hieman nälkäinen siellä ruokakaupassa?

Nämä ihmeelliset päähänpistot haluan saada karsittua, mutta ymmärrän, että se on haasteellista jollei ole toimivaa systeemia ruokatalouden suhteen.

Kaupoissa on valtavasti kaikkea hienoa ja jännää jota näemmä tekee mieli ostaa. Valitettavan usein se ajatus jostain hyvästä oli parasta koko tuotteessa.

- Aino

Ruokahävikki mitä se oikein on ja miksi se on huono juttu?

Joillekin videot ja animaatiot toimivat kirjoitettua sanaa paremmin ja niinhän se on, että kuva vastaa tuhatta sanaa ja jonkun muun tahon sanat ehkä tekevät tehtävänsä paremmin kuin omani.

Ihan mikä vain herättelee niin hyvä. 

Usein lähden uuden aiheen opettelussa liikkeelle You Tuben ja Vimeon parista. Videoita löytyy lähes kaikista aiheista niin lyhyinä tietoiskuina kuin yliopistojen luentosarjoina. On melko huippua, kun nykyään voi osallistua maailman kuulujen yliopistojen luennoille, "julkkis proffien" ohjaavan kasvatuksen pariin ihan omassa punkassa löhöillen tai pyörää polkiessa.

Tässä joitain itseeni vaikuttaneita asiallisia tietoiskuja sekä niitä käytännön ideoita ja herättelijöitä joiden avulla omaa kuluttamista voi katsoa uusin silmin. Näitähän riittää!

Hävikin kanssa puljatessa erilaiset kasvisten ja hedelmien käyttövideot herättelevät. Moni sellainen juttu minkä aiemmin ajattelin ehdottomasti olevan jätettä, onkin itseasiassa täysin syömäkelpoista. 

Yksi eniten ihmetystä aiheuttaneista, ja itseänikin vähän alkuun iljettäneistä, jutuista oli kiivin syöminen kuorineen. Kyllä, sen voi ihan hyvin syödä kuorineen ja se maistuu itseasiassa melko hyvältä. Samalla arvokkaat kuidut tulee kaikki popsittua talteen. 

Zero Waste- ajatus kulkee luonnostaan käsikädessä hävikittömyyden kanssa. Kulutusta joutuu miettimään ihan toisella lailla, näkemään ehkä hieman enemmän vaivaa, ainakin alussa ja siinä sitä hävikkiäkin taltutetaan samalla. Laitetaas siitäkin mukava video. Tällain näiden videoiden kautta pidän myös yllä kielitaitoani. Kannattaa kokeilla rohkeasti. 

Aiheesta löytyy myös paljon herätteleviä yhteiskunnallisesti kantaaottavia mainosvideoita. Näitä tuputan miehelleni ja toimii myös lapsiin. Sellaisia keskustelun avaajia.

Käsi ylös ken aattelee, että ruoka maksaa ihan liikaa?

Eikö ärsytäkin, kun ruuan hinta kallistuu ja tuntuu ettei rahat riitä syödä terveellisesti saati sitten omien ideologioiden mukaan? Lapsille olisi niin hienoa ostaa luomua lähiruokaa, mutta kun se vie konkurssiin.

Maksaahan se, kun tuotetusta ruuasta menee maailmanlaajuisesti noin 33% hävikkiin. 

Niin arvaas ken sen hävikin maksaa?

Hävikissä surullisinta ei ole se juuston kannikka, jonka homeisena heität biojätteeseen vaan se määrä maitoa, vettä, rehua, sähköä, bensaa jne mikä siihen homeista kannikkaa edeltävään tuotteeseen on ladattu. 

Hävikki on käsite. Olisipa meillä jokin yhtä hyvin kuvaava sana hävikille kuin englannin "waste". Siitä on helposti juonnettavissa waste of time, waste of money, food waste, waste of good ideas ja waste of empty space, jota höttökirjoitukseni usein ovat :D

Tuhlauksestahan siinä on perimmiltään kyse, kulutetaan yli tarpeen ja monella tasolla. Mieluummin kuitenniin Hävikkiviikko kuin Tuhlausviikko.

- Aino

Ruokahävikkihaaste alkaa: Kahvilakko.

Pähkin ja mietin, venkslasin ja vatuloin ja tulin kylmänhikeä nostattavaan päätökseen pohdinnoissani; luovun kahvista ja teestä Hävikkiviikon kunniaksi.

Olen kahvin kanssa melkoisessa koukuttumistilassa ja tämä tilanne vaivaa minua aika ajoin suurestikin. Inhoan sitä, että jokin yksittäinen nautintoaine, ruoka tai tavara valtaa elämässäni tilaa liiaksi. Kahvi saa nyt mennä ja samalla menee tee.

Tämä siksi, että pyöritellessäni asiaa mielessäni ja jäädessäni maistelemaan Hävikkiviikon sanomaa, "kompostijätteen vähentäminen" tajusin, että meillä melkoinen määrä kompostijätteestä eli biojätteestä on kahvipusseja ja kahvinporoja. 

Melko tekopyhää nautinnonhakuista snobbailua ihmiseltä, joka haluaa vähentää jätteen määrää ja resurssien käyttöä. Minähän en tarvitse kahvia tai sen koommin teetä yhtään mihinkään. Ajatuksissani tarvitsen sitä kyllä aamuisin ylös pääsemiseksi ja iltapäivisin hengissä pysymiseksi ja töissä ajatusten selkiyttäjäksi jne.. Sosiaaliset tilanteetkin vaativat kahvia. 

Kehoni on koukussa kofeiiniin, se on selvä, joten päänsärkyä ja kylmänhikeä voi olla luvassa, mutta katsotaan. Olen minä aiemminkin näistä kahvin vieroituskuureista selvinnyt ja liikunta auttaa siinä. Ehkä se puhdistaa elimistön nopeammin, en tiedä.

Kahvin jättämällä vähennän hävikkiä. Periaatteessa koko kahvin viljely on hävikkiä, sillä me emme tarvitse kahvia, se on nautintoaine, kuten tee ja suklaa ja moni muu turhake. Tietysti nautintoa elämässä pitää olla, että ehkä ihan Linkolalaiseen puritanismiin en aio taipua, mutta joka tapauksessa vähentää voisin. Sitä paitsi mikä nautintoaine se sellainen on, joka määrää koko päivän tahdin? Se on orjuutusaine eikä mikään vapaaehtoisuuteen perustuva nautiskelun lähde. En tykkää siitä, että minua sitoo yhtään mikään, joten kahvi saa mennä. 

En halua vaihtaa myöskään ylevän ajatuksen saattamaa kahviriippuvuuttani teehen. Eihän se olis sitten yhtään mitään.  Samallahan tässä loppuu kauramaidon lipitys ja purkkien kotiin kantaminen. En siten tuottaisi jätettä kahvipussin, kahviporojen, kahvinporopakkauksen, kauramaidon enkä kauramaitopaketin muodossa. Tiskiin menee vähemmän kuppeja eikä hävikkiä liialti keitetystä kahvista synny. Tätä hommaa kun lähdin pyörittelemään mielessäni niin kyllä se vähän hätkäytti, että millainen määrä jätettä tuommoisen harmittomalta tuntuvan päivittäisen tavan ympärille liittyy. 

Kahvin viljely vie resursseja ja maapinta-alaa ravintokasveilta. Toki se luo työpaikkoja ja elinkeinoa alueille joista ei muuta myytävää saa yhtä hyvään hintaan, mutta läheskään kaikesta kahvista ja teestä ei makseta viljelijälle ja paikalliselle jälleenmyyjälle reilua hintaa. Viljelyä harjoitetaan suurelta osin myös maissa joissa työsuojelu on retuperällä. Kahvi on luonnolle kallis nautintoaine, ylellisyystuote, kulutustavara, jota me emme oikeasti tarvitse. 

Hävikkiä vastaan tauottamalla kahvi sekä tee! Mutta jos aloittaisin vasta huomenna...

- Aino