tiistai 30. elokuuta 2016

Ruokahävikkihaaste alkaa: Kahvilakko.


Pähkin ja mietin, venkslasin ja vatuloin ja tulin kylmänhikeä nostattavaan päätökseen pohdinnoissani; luovun kahvista ja teestä Hävikkiviikon kunniaksi.

Olen kahvin kanssa melkoisessa koukuttumistilassa ja tämä tilanne vaivaa minua aika ajoin suurestikin. Inhoan sitä, että jokin yksittäinen nautintoaine, ruoka tai tavara valtaa elämässäni tilaa liiaksi. Kahvi saa nyt mennä ja samalla menee tee.

mikä tämän parempi yhdistelmä?


Tämä siksi, että pyöritellessäni asiaa mielessäni ja jäädessäni maistelemaan Hävikkiviikon sanomaa, "kompostijätteen vähentäminen" tajusin, että meillä melkoinen määrä kompostijätteestä eli biojätteestä on kahvipusseja ja kahvinporoja. 

Melko tekopyhää nautinnonhakuista snobbailua ihmiseltä, joka haluaa vähentää jätteen määrää ja resurssien käyttöä. Minähän en tarvitse kahvia tai sen koommin teetä yhtään mihinkään. Ajatuksissani tarvitsen sitä kyllä aamuisin ylös pääsemiseksi ja iltapäivisin hengissä pysymiseksi ja töissä ajatusten selkiyttäjäksi jne.. Sosiaaliset tilanteetkin vaativat kahvia. 

Kehoni on koukussa kofeiiniin, se on selvä, joten päänsärkyä ja kylmänhikeä voi olla luvassa, mutta katsotaan. Olen minä aiemminkin näistä kahvin vieroituskuureista selvinnyt ja liikunta auttaa siinä. Ehkä se puhdistaa elimistön nopeammin, en tiedä.

Kahvin jättämällä vähennän hävikkiä. Periaatteessa koko kahvin viljely on hävikkiä, sillä me emme tarvitse kahvia, se on nautintoaine, kuten tee ja suklaa ja moni muu turhake. Tietysti nautintoa elämässä pitää olla, että ehkä ihan Linkolalaiseen puritanismiin en aio taipua, mutta joka tapauksessa vähentää voisin. Sitä paitsi mikä nautintoaine se sellainen on, joka määrää koko päivän tahdin? Se on orjuutusaine eikä mikään vapaaehtoisuuteen perustuva nautiskelun lähde. En tykkää siitä, että minua sitoo yhtään mikään, joten kahvi saa mennä. 

En halua vaihtaa myöskään ylevän ajatuksen saattamaa kahviriippuvuuttani teehen. Eihän se olis sitten yhtään mitään.  Samallahan tässä loppuu kauramaidon lipitys ja purkkien kotiin kantaminen. En siten tuottaisi jätettä kahvipussin, kahviporojen, kahvinporopakkauksen, kauramaidon enkä kauramaitopaketin muodossa. Tiskiin menee vähemmän kuppeja eikä hävikkiä liialti keitetystä kahvista synny. Tätä hommaa kun lähdin pyörittelemään mielessäni niin kyllä se vähän hätkäytti, että millainen määrä jätettä tuommoisen harmittomalta tuntuvan päivittäisen tavan ympärille liittyy. 

Kahvin viljely vie resursseja ja maapinta-alaa ravintokasveilta. Toki se luo työpaikkoja ja elinkeinoa alueille joista ei muuta myytävää saa yhtä hyvään hintaan, mutta läheskään kaikesta kahvista ja teestä ei makseta viljelijälle ja paikalliselle jälleenmyyjälle reilua hintaa. Viljelyä harjoitetaan suurelta osin myös maissa joissa työsuojelu on retuperällä. Kahvi on luonnolle kallis nautintoaine, ylellisyystuote, kulutustavara, jota me emme oikeasti tarvitse. 

Hävikkiä vastaan tauottamalla kahvi sekä tee! Mutta jos aloittaisin vasta huomenna...


- Aino

2 kommenttia:

  1. Onnea vaan haasteeseen! Minäkin olen käynyt kahvittoman kauden läpi useaan kertaan mutta... Kahvi (espresso) on mun ainoa nautintoaine raakasuklaan lisäksi joten näistä en luovu. Juon kupillisen espressoa aamulla ja viikonloppuisin myös iltapäivällä mutta meillä kahvi tehdään italialaisella mutteripannulla johon ei tarvita suodatinpussia ja kahvipurujen määrä on noin 2 rkl viikolla per päivä ja vkonloppuna 4 rkl(+ 1 tl kardemummaa jonka mies ujuttaa sinne purujen sekaan)Me haemme kahvin, se on sellaista reilukauppa-tyylistä espressoa bulkkitavarana omaan lasiastiaan viikottain, sen saa itse jauhaa kaupassa omaan astiaan, siellä on sellainen masiina. en tiedä miten me pärjätään sitten joskus jos muutetaan sellaiseen paikkaan jossa näin ei voi tehdä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä ollut todellakin haastavaa! Järjetön päänsärky ja hölmö olo. Tauko tekee terää tai ainakin taas muistuttaa siitä miten hurjasta nautintoaineesta on kyse.

      Poista

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3