tiistai 20. maaliskuuta 2018

12 Tarinaa Kirjoittamisesta. Kokonaisen kirja-arvonta.


Arvotaan Mikko Toiviaisen aka Kalenterikarjun ja Ronja Salmen 12 Tarinaa Kirjoittamisesta kirja Kokonaisessa.

Minun täytyy tunnustaa, että Älä Hanki Mitään haasteeni aikana menin osallistumaan arvontaan. Tietenkään en uskonut, että voittaisin, mutta Ronja Salmen ja Mikko Toiviaisen kirjoittama 12 Tarinaa Kirjoittamisesta kirja on kuumotellut niin kovasti, etten pystynyt malttamaan ja niin menin ja osallistuin. Ja sit mää voitin! Sain itselleni sekä ystävälleni kirjan. Ihan mieletöntä!

Kirja siis tuli ja pääsi lukuun heti, kun sen sain sen käsiini. Linnoittauduin änkkäripöksyissä ja villasukissa kaverini sohvan pohjalle hyvän kahvin kera ja kävin kimppuun, kuin sika limppuun, hehe. Tästä on jo hetki aikaa ja kirja on kummitellut tuolla hyllyssä luettuna.



Kokonaisen arvonta



"Siinä missä viihde pitää kokijaa kädestä kiinni ja selittää miksi asiat ovat siten miten ne ovat, taide heittää kokijansa keskelle tilannetta ja huutaa perään "pärjäile"."

Kirjaan on haastateltu eri alojen kynämestareita kuten runoilija- räppäri Paperi T:tä ja laulaja lauluntekijä Samuli Putroa muiden huippu mielenkiintoisten ihmisten ohella. Paljon ihania tarinoita siitä miten erilaiset persoonat suhtautuvat kirjoittamiseen, luovat ja ohjastavat luovuuttaan. Tämä kirja sopii kaikille, jotka jossain muodossa tuottavat kirjallisia tuotoksia tai työskentelevät muiden omaperäisten ja itsenäisten projektien parissa.

Huolella läpilukemani yksilö lähtee tästä kätösistäni nyt eteenpäin. Toiviaisen ja Salmen kirjan saa siis kommentoimalla tänne tähän postaukseen tai Kokonaisen Facebookin /Instan /Twitterin postausjakoon. Vaikka kaikkiin, niin on paremmat mahdollisuudet.

Arvon kirjan maaliskuun viimeinen päivä eli lauantaina 31.3.2018 ja ilmoittelen voittajalle henkilökohtaisesti, jotta onnellinen osaa laittaa minulle sähköpostilla yhteystietonsa minne kirjan lähetän. Arvonta on siis päättynyt, onnea onnekkaalle! :)


Jollet vielä seuraa Kokonaista Facebookissa ja Instassa niin sinne tykkäilemään ja arvontaan osallistumaan, mars! Niin ja käykää ihmeessä kurkkaamassa Mikon eli Kalenterikarjun You Tube kanavaa. Sielläkin Zero Wastesta hienoja videoita.


Kokonaisen arvonta


"Kun kirjoittaa päivittäin, ei tekemiseen synny ylimääräistä kynnystä, joka pitää ylittää aloittaessa"


- Aino

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Kokonaisen matokompostori



Sain PK- seudun Kierrätyskeskukselta kutsun Vantaalle Porttipuiston uuden myymälän avajaisiin. Siellä tuli tutustuttua hulppeaan liikkeeseen, Kierrätyskeskuksen toimintaan ja maisteltua ravintola Loopin hävikkiruokaa. Ostoksiakin olisi voinut tehdä, mutta minulle kävikin niin, että jumitin matolaatikon ääreen kyselemään ummet ja lammet matokompostorin toiminnasta.

Ajatus omista lieroista kiehtoi niin paljon, että päätin kysäistä, voisiko sitä Kokonainenkin saada vähän näitä ihanuuksia kotiinsa. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun sovimme treffit Suomenojan liikkeeseen, jossa Ympäristökoulu Polun ympäristökasvattaja Elena kertoili minulle matojen ihmeellisestä maailmasta ja pakkasi mukaani oman lieropopulaation.


Kokonaisen madot




Tunnollisena matofarmarina olin ennakkoon huolissani vähän kaikenlaisesta; hedelmien torjunta-ainejäämistä ja sanomalehtipaperin painomusteesta aina matojen mahdolliseen stressaantumiseen. Turhaan epäilin kasvattajan taitojani. Hyvissä sielun ja ruumiin voimissa ovat nämä matosemme, joille Kierrätyskeskuksessa vierailevat lapsukaiset olivat keksineet jännittäviä nimiä kuten Mörkö, Syöppö, Miisa Törnroos, Helmeri ja Mymainman. Täysin varma en ole, että kenet saimme omaan kompostiimme. Nimesimme itse ainakin muutaman Pertin.



Kokonainen Elämä Edessä


Innostuneisuutta ei voi peitellä. Totaalinen ihastuminen ja pieni ahneuden kiilto silmissä laskeskelin, kuinka kauan täytyy odotella, että saan suuren populaation, jonka tuottamasta mullasta kasvini saavat nauttia monessa muodossa.



Tunkioliero tuottaa ravinteikasta multaa



Tunkioliero eli eisenia fetida, on vähän kuin tavallinen kastemato, mutta ohuempi ja tummempi. Suurin ero on kuitenkin siinä, että liero kestää kotoisia lämpötiloja, kun taas kastemato menehtyisi sisätiloissa. Liero on koko kompostorin tärkein hajottajaelio, jonka ruoansulatuksessa kasviperäinen biojäte aloittaa matkansa mullaksi. Lopun homman hoitelee kompostin muut pieneliöt.

Tämmöisen kiertokulun kautta tuloksena syntyy mustaa multaa, joka on ladattu ravinteilla. Saatua murumaista tavaraa on syytä hieman laimennella kasveille, sillä se on niin tujun ravinteikasta. Vaan kasvit imevät ravinteita kasvuunsa ja uutta lannoitusta tarvitaan aina. Kompostorimullasta voi myös valuttaa vettä läpi, jolloin mullan lisäksi saa ravintoliuosta kasvatuksille loroteltavaksi.


matokompostori




Lierot ovat melko simppeleitä tapauksia. Multa pidetään kosteana ja matoja ruokitaan noin kerran viikossa. Saamani madot ovat 20 vuotta vanhaa matokantaa. Pöntön saadessani tuntui kuin olisin saanut perinteikkään leipäjuuren, yhtä hieno fiilis :)

Tarjottua ruokaa on syytä pieniä, silloin madot saavat ahmittua sitä nopeammin. Näillä söpöliineillä, kun ei ole hampaita niin pehmeä ravinto on parasta. Hyvä ruokinta takaa paljon matoja ja kiertokulku on nopeaa. Tehokkaasti puksuttava komposti ei tuota hajuja eikä ruuan palat ehdi homehtua tai mädäntyä. Koska taloutemme on vegaaninen ovat matommekin vegaaneja ja se sopii kompostitoiminnalle kaikkein parhaiten. Eläinperäinen ruokajäte alkaa haista ja kerätä kasvustoa kasviperäistä nopeammin.
Ylen sivuilta löytyy juttu ja videota sankoon perustettavasta kompostorista. Aivan niin  tarkaksi ei tarvitse heittäytyä, että tekisi matosankkoon välipohjaa ja valutusreikiä. Se riittää ettei kastele multaa liikaa jottei madot huku. Niiden tarvitsee saada happea.



Kierrätyskeskus kestokassi



Kastelin omiani vähän reilulla kädellä, joten peittelin kompostorimultaa revityillä vessapaperihylsyillä. Ne imevät mukavasti liikoja vesiä. Myös turvetta voi lisätä kuivattamaan. Itse kaadoin myös yhden epäonnistuneen istutukseni mullat sankoon. Näin kuivahtaneet ja ravinteensa antaneet mullat pääsevät takaisin kiertoon ja kosteusongelmat tasoittuvat.

Populaationi on vielä melko pieni, mutta madot siirtyvät isompaan astiaan, kunhan saan haalittua jostain hieman munakennoja tai muuta pehmeää kartonkia katteiksi. Kasvien kuivat lehdetkin kävisivät vaan niitä ei tällä hetkellä oikein ole saatavilla.

Lisää hoito-ohjeita löytyy osoitteesta www.kierratyskeskus.fi/matokompostori  Oikein mielellään saa kysellä lisää. Päivittelen matojeni elämää tänne Kokonaiseen sekä Instagramiin. Sinne on kiva laittaa videoita tyypeistä :)


- Aino


 Jutut kompostimadoista tehdään sisältöyhteistyönä PK-seudun Kierrätyskeskuksen kanssa.

torstai 15. maaliskuuta 2018

Vuosi ostamatta mitään. Kokonainen Rahamania vlogipodin haastateltavana


Jokin aika sitten piipahdin Nina Nordlundin ja Tellu Uotilan Rahamania kanavalla haastattelussa. Kerroin vuoden ostolakostani ja ajatuksistani liittyen kuluttamiseen. Ostolakkoilu ei ollut alkuun ihan helppoa, mutta lopulta siihen jäi koukkuun. Nykyäänkään en oikein saa ostetuksi mitään Vaan eipä se kummemmin haittaa. Velattomuus on sen verran mukava juttu, että se pitää kiinni valitsemallani tiellä.










Mainittakoon vielä, että vuoden osto- tai oikeastaan hankintalakkoni koski henkilökohtaisia tavaroita. Palveluita käytin jonkin verran. Tarkoitus oli tulla toimeen sillä mitä minulla jo oli.


- Aino

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Keskitytään olennaiseen


Kansainvälistä naistenpäivää vietetään 8.maaliskuuta. Niin tänäkin vuonna. Päivää on vietetty maaliskuussa jo 1900- luvun alkupuolelta saakka. Vuonna 1975 naiset saivat virallisesti päivänsä, ja tämä päivä virallisen nimensä "Yhdistyneiden Kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä", YK:n vahvistuksen myötä. Suomalaiset naiset löytyvät tilastojen valossa täältä.

Muutaman päivän olen miettinyt, että kirjoitanko. Nykyisin tunnen, että päivän tarkoitus on hieman kadonnut tulppaaniasteelle. Eihän kukissa mitään pahaa ole, mutta minimalistina katson toimintaa huolestuneena. Tämmöinen lisäkrääsän ja hemmottelevan ylikuluttamisen päiväkö tästäkin on muodostumassa? Mitenkäs se päivän olennainen osuus?


Kokonainen Elämä Edessä



Aamuyön hiljaisina hetkinä tulevat ne olennaiset ajatukset luokseni. Ajoittain herättelevät melkoisella voimalla ja vaativat kirjoittamaan. Tässä sitä naputellaan kellon näyttäessä muutamaa minuuttia yli neljää. Minulla on olennaisuudesta asiaa. Ymmärsin sen läpi uneni. Tämä vaatii huomioni.



Keskityt ny vaan siihen olennaiseen!


Olemme kaikki kuulleet lauseen "keskity olennaiseen". Parisuhteesi on mennyt poikki, olet työhuolien uuvuttama, lapset sairastelevat vuorotellen ja sinulle hoetaan hyväntahtoisesti, että "nyt keskityt vaan olennaiseen!". Monesti kehoitetaan, että mieti tarkkaan, mikä on sinulle olennaista ja sitten keskityt siihen. Onko tuttua? Tämä on väärin, se ei mene noin. Olennainen ei valkene järkeistämällä ja puskemalla etsien.

Olennainen tulee luoksesi, kun lakkaat etsimästä ja keskittymällä keskittymästä olennaiseen. Lakkaat ajattelemasta aktiivisesti. Olet. Silloin kaikki hakeutuu olennaiseen. Se tulee hengityksen ja tilan kautta. Olennainen löytyy, kun ympäriltä muu karsiutuu. Olennainen on sitä mikä jää jäljelle. 




Jäljelle jää OLEN NAINEN. 


Keskity siihen olennaiseen, mikä jää jäljelle. Sinä olet nainen, sinussa on kaikki. Olet hyvä, olet riittävä, olet rakastettava. Olennainen. Keskity siis itseesi, omaan jaksamiseesi lasten kanssa tai työelämässä, omaan toipumiseesi erossa ja sairaudessa.

Päätä tehdä rakastavia asioita itsellesi, sillä siten opit tekemään niitä toiselle. Opit mitä käytännössä tarkoittaa "tee toiselle kuten haluaisit tehtävän itsellesi". Mistä tiedät mitä haluat tehtävän itsellesi ellet ensin tee itsellesi ja opi?

Ole nainen hetkessä, vaikka olisitkin mies tai muun sukupuolinen. Kysymys on ulkoisen naiseuden sijaan sisäisestä naiseudesta, feminiinisestä energiasta, jota on meissä kaikissa. Feminiininen edustaa toipumista ja paranemista. Se edustaa pehmeyttä ja syventymistä sekä, YK:n virallisuuksienkin mukaan, rauhaa. Yöajan hoivaavaa energiaa, joka ruokkii viisautta, alitajuntaa ja tunteita.

Annan sinulle harjoituksen. Tämä on melko rohkeaa, mutta kerro sitten kommenteissa miten kävi :)

Laita soimaan Beyoncén Halo biisi. Löytyy myös Kokonaisen soittolistalta Spotifysta. Voit katsoa videonkin. Videon tarina kertoo naisesta, joka on löytänyt elämänsä miesenkelin ja pyhimyksen. Tämähän on rakkauslaulu, mutta semmoisena täysin hyödytön parisuhderakkauteen. Toinen idolisoidaan ja hänen armoilleen heittäydytään. Näinhän sitä kai kuuluu kuunnella ja siten sitä on itsekin tullut kuunneltua. Arvatkaas vain onko ollut melkoisen riistävä ja repivä laulu, kun vierellä ei ole ollut oman elämän valoilmiö vaan jotain aivan päinvastaista.

Idolisoinnin sijaan kappale on loistavan ihana ja voimaannuttava, kun laulat sen itsellesi. Anna sen upota sanoineen sisimpääsi, ajattele omaa sisäistä viisauttasi, jonka olet löytänyt. Laula se sisäiselle lapsellesi. Laula sanat omalle hengellesi ja sisäiselle voimallesi. Laula se itsellesi nainen! 

Kuuntele intuitiotasi, etsi itsesi sisältä rakkautta ja valoa itseäsi kohtaan, älä odota tai vaadi sitä toiselta, sillä se on tuhoon tuomittu yritys. Rakasta ja kyllä, sinua rakastetaan takaisin. "Olet ihan helvetisti parempi kuin mitä itse ajattelet" sanoi Sarasvuo Aamulenkillä ja niinhän sinä olet. Keskity siis siihen olennaiseen. 


Olen kaikki mitä tarvitsen ja enemmän.

Olen Nainen.




- Aino


tiistai 6. maaliskuuta 2018

Muoviton maaliskuu herättää tunteita


Muoviton maaliskuu tai pitäisi ehkä tarkentaa, että muovin välttäminen herättää luonnollisesti tunteita. Se on hyvä, että keskustelua saadaan aikaan, mutta helposti sosiaalisessa mediassa keskustelu kääntyy pintapuoliseksi puolitotuuksien laukomiseksi, josta se keskustelullinen osuus on hieman kadoksissa. Olisi tärkeää saada kuluttajille monelta kantilta pureskeltua tietoa muovista, ilman sidonnaisuuksia. Tässä Johanna Kohvakan oikein asiallinen kirjoitus muovista.

Mietin paljon omaa kulutuskäyttäytymistä ja elämäntyyliäni. Olen jatkuvasti kohdakkain "Miten kuuluisi elää hyvin, oikeudenmukaisesti ja vastuullisesti?" kysymyksen kanssa. Välistä tuntuu, että sitä on ihan hiton tyhmä, ja ettei näitä asoita saa millään haltuun, että edes osaisi esittää järkeviä kysymyksiä eri tahojen ammattilaisille ja asiantuntijoille.

Omasta kokemuksellisesta matkasta raportoiminen tekee haavoittuvaiseksi. Monesti matkakertomuksestasi poimitaan mietteitä soveltuvin osin, eikä katsota kokonaisuutta, nähdä ihmistä tekstin takana tai sitä mitä tämä tyyppi ylipäänsä haluaa viestiä. Viestin epäselvyydestä en tietenkään voi syyttää kuin itseäni, mutta ei se minusta tyhmää tee. Taidoiltaan ja tiedoiltaan vajaavaisen vain. Tässä veneessä en ole yksin.


basilikan taimia


Pohdin, että miksi hyvään pyrkivät, olkoonkin sitten vaikka muovittomuuden kannattajat, saavat aikaan sellaisia vastavetoja eri foorumeilla kuin nyt ovat saaneet. Mielessäni pyörii kahden mahdollisuuden kuvio, joko a) ihan tavallisen tallaajan kokemusmaailmasta kommentoivat ovat niin hakoteillä, että se alkaa turhauttamaan ns virallisia tahoja, tutkijoita, yrittäjiä ja teollisuuden edustajia tai sitten b) näillä tavallisen tallaajan ihmettelyillä ja pohdinnoilla on sittenkin jotain pohjaa, joka toimii kalikan tavoin siihen koiraan.

Ehkä kyse on molemmista. Kenties myös nämä mystiset "virallisten tahojen edustajat, tutkijat, tuottajat, yrittäjät ja teollisuus", eli aivan tavalliset ihmiset, ovat omien erityisalojensa sokeuttamia ja sitomia, kokien etteivät voi vaikuttaa siten kuin haluaisivat. Ei sitä omiin muroihin kannata pisutella eikä purra sitä kättä, joka tarjoaa leivän päälle vegaanista levitettä. Onko meillä kellään, missään organisaatiossa tai kotitaloudessa oikeasti koko totuus edessämme ilman sidonnaisuuksia?


Miten pyrkimyksestä hyvään tuli näin vaikeaa? 


Ei minua hävetä myöntää sitä, että tiedän asioista vajaavaisesti. Kuluttajana, semmoisena tavallisena tallaajana, sekään ei minua hävetä, että tieto ei ole ainoa asia, joka valintojani ohjailee. Tai no hävettäähän se, mutta en pelkää sitä häpeän tunnetta vaan kykenen elämään sen kanssa. Monet kulutustottumukseni ovat kulttuurin mukanaan tuomaa, opittua, jostain imettyä, perustuvat oletuksille ja fiiliksille. Jos häpeäisin tietämättömyyttäni tai ehkä parempi sana olisi perehtymättömyyttäni, ja kulttuurista oppimistani sekä fiilistelyäni niin häpeäisin ihmisyyttäni. Menköönkin siirappisen humanistiseksi, mutta tämä ihmisyys ja inhimillisyys tekee meistä arvokkaita ja kauniita. 

Ne teot joita teemme, mitä kummallisimmista syistä, ohjautuvat joko pyrkimyksestä hyvään, elämänikäiseen oppimiseen ja rakkauteen tai sitten kaiken edellä listatun mitätöimiseen. Tarkistan omaa ajuriani säännöllisesti ja se tekee minusta nöyrän oppijan, jolla ei ole tarvetta piilotella olemassaoloaan, virheitään ja vajaavaisuuttaan.


Kokonainen Elämä Edessä kodin sisustus kierrätystavaroilla



Eihän se helppoa ole. Kyllä minuakin harmittaa ja ärsyttää. Olen välillä hiton vihainen, lähinnä itselleni, etten osaa paremmin, etten opi nopeammin, etten tiedä mitä tehdä. Yritän loistaa ajoittain tiedolla, koska se on tämän päivän valuuttaa, mutta minun vahvuuteni näissä ekoasioissa ei ole tieto. Vahvuuteni on inhimillisen kokemuksen ymmärtäminen ja sisäisen maailman tutkiminen. Empatia.

Se tarkoittaa käytännössä sitä, että altistan itseni kokemuksille ja oppimiselle vaikka siinä nousee tunteita vähän jokaisella. Se tarkoittaa myös sitä, että kyseenalaistan omia vallitsevia käytäntöjäni ja elämäntyyliäni. Ruovin minimalismia, muovittomuutta, veganismia ja zero waste- ajatusta. Kyselen itseltäni, että olenko mahdollisesti syyllistynyt laiskaan ajatteluun ja pakoiluun, kun minimoin elämästäni kaiken pyrkien mahdollisimman vähään määrään jätettä? En nimittäin edelleenkään osaa pommin varmasti laittaa muoveja kierrätykseen oikein tai tutkia erilaisia pakkauksia, että minne kuuluvat ja mitä sisältävät. Pakoilenko vastuuta irrottautumalla kulutuksesta? Irrottaudunko samalla yhteiskunnasta ja ihmisistä ympärilläni? Pakenenko jonnekin kuplaani, koska siellä on turva ja rauha, eikä tarvitse aivan niin paljoa ajatella? 

Luultavasti teen kaikkea edellä mainittua, mutta mistä syystä? Mikä ajaa minut, ja niin monen muun etsimään kanssani turvaa ja rauhaa, hiljentämään kulutusta ja kaventamaan arjen valintoja? Sellaiset pohdinnat kimpauttavat minut taas takaisin osaksi yhteiskuntaa ja elinpiiriäni. On tarve tehdä jotain, että eläisi arvojensa mukaisessa sopusoinnussa kaiken olevaisen kanssa, mutta se johtaa tietynlaiseen lamaantumiseen ja eristäytymiseen, sillä siinä touhussa kokee itsensä haavoittuvaiseksi tässä tietotulvan ja nopean reagoinnin maailmassa, jossa osoitellaan herkästi vain niitä virheitä. On tunne, että aina jää vähän jalkoihin. On tunne riittämättömyydestä.

Unohdamme usein, että yhteiskunnallinen vastuu, myös yrityksen yhteiskunnallinen vastuu, jakaantuu kolmeen osa-alueeseen; Taloudellinen vastuu, Ympäristöllinen vastuu ja Sosiaalinen vastuu. Kestävää kehitystä on myös sidosryhmäviestintä sekä ihmisten hyvinvoinnista ja hyvinvoinnin edellytyksistä huolehtiminen. Tämä tarkoittaa, että keskustelua saa ja pitää syntyä ja kun keskustelua syntyy niin varmasti herää myös tunteita. Myös tunnepuolesta on kannettava vastuuta ja mietittävä oman sanoman vaikutusta muihin sekä sen oman ajurinsa vilpittömyyttä yhteisen hyvän edistämisessä.

Tämän edessä saan nöyrtyä alituiseen, sillä en edelleenkään pysty pätemään tiedolla. Sen sijaan halussani oppia, kasvaa ja kehittyä on jotain maagista ;)


soittolistalta kaivetaan tänään jotain kivaa, kun mennään näin fiilispohjalla muutoinkin 
 villagers - courage live at RAK versio, levyltä 
where have you been all my life?


"courage,
in harmony with something other than your ego, 
courage, 
the sweet belief of knowing nothing comes for free" 




- Aino

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Nyt menossa #muovitonmaaliskuu - muovin vähentäminen on meidän jokaisen juttu!



Muoviton maaliskuu pärähti käyntiin mm europarlamentaarikko Heidi Hautalan, Sulapac Oy:n toimitusjohtajan Suvi Haimin ja valokuvaaja Meeri Koutaniemen voimin. Tarkoitus on herätellä muovin määrään arjessa, vältellä muovia ja jakaa vinkkejä, kuinka muovin vähentäminen onnistuu kuluttajalta. Toki moni yrityskin on hienosti lähtenyt mukaan muovittomaan maaliskuuhun.

Parantumattomana haasteihmisenä Kokonainen otti tietysti osaa tempaukseen. Jo muutaman päivän aikana on haaste kerännyt miellyttävän paljon huomiota. Enemmän kuin kansainvälinen Plastic Free July kesällä, johon tuli viimeksi osallistuttua ostolakkoni ohella. Mutta nyt onkin ihan toisen näköiset kelit ja antimet kaupoissa.



Kokonaisen aamulenkki







Tässä kun on nyt tarkoitus jakaa niitä vinkkejä niin aloitetaan aivan perusteista. Suurin osa muovista tulee ruokapakkauksista, siksi kokkailujaan joutuu muuttamaan päästäkseen täysin muovittomuuteen tai Zero Waste idean mukaan, täyteen roskattomuuteen.

Oma muovittomuuteni ja roskattomuuteni sai aivan uudenlaista puhtia, kun vaihdoin ruokavalioni täysin kasviperäiseen. Minusta tuli siis vegaani ja se on ollut parhaita päätöksiäni. Liha- ja maitotuotteiden käyttöä vähentämällä synnytät vähemmän roskaa. Näin se vain on. Tekemällä perus raaka-aineista helppoja aterioita säästää luontoa. Aikaa se kyllä vie hieman enemmän tai ainakin vaatii suunnittelua, mutta tässä on hienona plussana painon hallinta. Tietysti omalle kotitaloudelle muovitonta on myös syödä vaikka noutopizzaa päivittäin pahvilootasta, mutta ei pidä unohtaa, että ravintolaan ainekset tulevat, mitenkä muutoinkaan kuin muoviin pakattuna.


 Arkiset ateriat



Arjen ateriani koostuvat yleisimmin sesongin kasviksista. Juurekset ovat tähän vuoden aikaan pääosassa. Porkkanaa, perunaa, punajuurta ja lanttua löytyy pakkaamattomana. Nämä sujahtavat ompelemiini hevi-pusseihin. Puna- ja valkokaali ei pakkausta tarvitse, hintalappu vain kylkeen. 

Kaalista saa monenlaista. Itse pidän erityisesti marinoidusta punakaalista. Valmistaminen on helppoa, kerralla voi tehdä ison satsin, josta saa väriä ja makua vähän joka ruokaan. Ohjekin on vilahtanut joskus täällä Kokonaisessa, voit kurkata sen tästä.



muoviton maaliskuu


Eihän se mitenkään kaunis keko ole lautasella. Värikäs ja maistuva kuitenkin ja hirmuisen helppo valmistaa. Marinoidun punakaalin lisäksi, hieman riisiä edelliseltä päivältä, keitettyä punajuurta, venäläistä hapankaalia lasitölkistä, seesaminsiemeniä, ravintohiivahiutaletta ja loraus soijakastiketta. Näitä nyt sattui kaapista löytymään.

Pahvipakkauksissa saa monenlaista hyvää ihan tavallisistakin kaupoista, jos paikkakunnallasi ei ole irtomyyntiin erikoistunutta myymälää. Riisi ja ekologisemmat ystävämme ohra, suomalainen quinoa, couscous ja tattari ovat hyvä pohja annokselle. Linssit ja erilaiset pavut tuovat proteiinilisää ja ruokaisuutta.

Pastaa löytyy myös jokseenkin muovittomana, mutta melkein kaikissa paketeissa on jätetty pieni muovi-ikkuna tai paperinen pussi tahi kääre on pinnoitettu muovilla. Olen joutunut myös pettymään, kun luulin löytäneeni lähes muovittomassa pahvipakkauksessa pastaa, mutta sisällä olikin vielä muovipussi. Gluteenittomissa tuotteissa tämän voin ymmärtää, sillä pienikin määrä muuta viljaa voi olla keliaakikolle paha juttu. Kannattaa olla tarkkana pakkausten kanssa, jakaa kokemuksia ja pyytää kauppiaalta ottamaan valikoimiin niitä muovittomia vaihtoehtoja, kun on merkki selvillä.



Monta ruokaa tulilla


Perunaa meillä syödään melko paljon. Lapset pitävät siitä. Helpoin tapa mun mielestä on ostaa rosamundaa, pestä ja tunkea semmoisenaan uuniin. Samalla valmistuu uunissa monta muutakin juttua, kuten vaikkapa sellainen pastakastikkeen pohja johon tulee kesäkurpitsaa, munakoisoa, paprikaa, punasipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen, valkosipulia ja mausteita. Siitä voi sit muussailla soseeksi tai täyttää sillä leipiä tai syödä semmoisenaan. Varioida voi loputtomiin sen mukaan mitä kulloinkin löytyy irtona.

Muutkin juurekset paistuvat uunissa perunoiden kyljessä. Punajuuret voi tehdä samoin kuin perunat ja kuoria vasta lautasella. Kukkakaali menee ihanasti pellillä, tosin nyt sitä ei oikein pakkaamattomana tahdo saada. Ajatuksena tässä on kuitenkin se, että ei se ole niin vaikeaa, kun muuttaa hieman sitä perusajatustaan, että miten ruokaa valmistaa. Minulla on usein monen päivän ateriat niin sanotusti tulilla ja valmistelen kaikenlaisia omia "eineksiä" kaappiin. Kuorin porkkanoita vesikippoon, pilkon ja paloittelen vihanneksia, liotan papuja, teen marinadi sotkujani ja yhdistelen niistä sitten mielivaltaisesti soveltaen. Luova ruuanlaittotyyli ei ole kaikkien juttu, olen sen huomannut, mutta luulen, että sitä voi opetella sillä oma taitoni on karttunut vuosien mittaan kokeilemalla

Olen kirjoittanut joitain ruokaan liittyviä tekstejä. Näiden seassa on reseptien lisäksi vinkkejä ruuan säilytykseen ilman muovia. Tästä selailemaan arkistojen aarteita :) Arjessa tulee kokeiltua niin monelaista, ettei sitä aina muistakaan mitä on tullut väsättyä, huomattua kaupoilla tai miten on jonkun jutun ratkaissut. Siksi vastaan mielelläni kysymyksiin!



- Aino