Kuinka luon enemmän hyvää?

Kokonainen on vietellyt täällä pitkän aikaa hiljaiseloa, muut kirjoitushommani eivät. Saan onnekseni pitää yllä taitojani Nollahukan kautta. Ajattelin hetken mielijohteesta laitella tänne pienet terveiset sillä Kokonaista käy edelleen lukemassa hämmästyttävän iso joukko ihmisiä. Toivottavasti vanhoista teksteistä on iloa edelleen vaikka monelta osin ajatukseni ovatkin kypsyneet mukavalla tavalla entistä pidemmälle.

Minulta on kyselty paljon kuulumisia. Moni on miettinyt, että mitä Ostolakkovuoteni 2017 jälkeen on tapahtunut ja olenko ostellut sen jälkeen miten paljon ja, että onko jokin muutos jäänyt pysyväksi. Näistä jutuista olen kertonut paljon haastatteluissa ja puhumiskeikoilla, mutta kirjoittaen en ole kuluvaa vuotta juurikaan reflektoinut.

 

Ostolakko muutti kulutuskäyttäytymistäni pysyvästi

Vuoden mittainen kokeiluni todellakin muutti asioita. Muotoilisin kokemustani siten, että ostaminen, ostamatta jättäminen, tavaroiden haluaminen tai tavarahankintojen suunnittelu eivät pyöri enää mielessäni juuri koskaan. Tunnistan toki hankintatarpeita, mutta ne eivät siirry toteutuksen asteelle tai tarvitsemisen asteelle. 

Olen päivittänyt jonkin verran vaatekaappiani pyrkiessäni entistä parempaan käytännöllisyyteen. Olen myös laajentanut vaatekaappini sisältöä mahdollistaakseni minulle rakkaiden harrastusteni toteuttamista. Käytännön tasolla tämä on tarkoittanut käytettyjen kumisaappaiden sekä sateen pitävän takin ostamista mukavampien metsäreissujen toivossa. Olen lisännyt joidenkin vaatekappaleiden määrää penkomalla läheisteni varastoja ottaen käyttööni vaatteita ja tavaroita, jotka ovat lojuneet käyttämättömänä. Täysin puhki kuluneiden ja korjauskelvottomien tilalle on täytynyt haalia minulle uutta, eli käytettyä vaatetta jossa on vielä käyttöikää jäljellä. 

Uustuotannon ostamisen sijaan etsin käytettyjä vaihtoehtoja ja olen valmis odottamaan, että löydän käyttötarpeisiini sopivan vaatekappaleen tai esineen. Ainoan poikkeuksen muodostavat alkuvuodesta hankkimani farkut, jotka ostin itselleni uutena. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut siinäkin kohden malttaa vielä hetken ja suosia käytettyä. Housuostos toimikoon tämän valitsemani linjauksen vahvistajana ja farkkuni kuin muinaisjäänteenä entisestä kulutustyylistäni.

Kulutuskäyttäytymisestä laajempaan ymmärrykseen

 

Asioilla on ihana tendenssi mennä eteenpäin ja kehittyä. No ainakin muuttua, jollei nyt suoranaisesti kehittyä. Itselleni tärkeää on pyrkiä ymmärtämään ihmisiä ja ilmiöitä mahdollisimman laajasti ja sukeltaa kaikkeen pintaa syvemmälle. Alun perin kulutuskäyttäytymisestä lähtenyt maailmanmenon ihmettely on syventynyt laajemmaksi yhteisöjen ja yksilöiden toiminnan pohtimiseksi.

Koen vahvasti, että ihmiselämän tarkoitus on kasvu. Olen täällä pallolla, tässä elämässä ja tässä kehossa, toteuttamassa tarkoitustani kasvaa ihmisenä ja siksi väistämätön suunta on mennä eteenpäin laajentaen näkemystäni. Oman henkilökohtaisen käyttäytymiseni ja ympäristöni tarkkailun kautta olen päässyt jyvälle aikaamme kuvaavan kulutusyhteiskunnan rakenteista, mutta huomioni eivät vielä ratkaise koko ylikuluttamisen ongelmaa.

Käsityksen laajetessa tuntuu, että alkuperäinen kysymyksenikin muuttuu. En enää pohdi miten voisin vaikuttaa kollektiiviseen kulutuskäyttäytymisen muutokseen. Sen sijaan ydinkysymykseni kuuluu

"Kuinka luon enemmän hyvää?"

Tämä on intuitiivinen kiteytykseni, jolla yritän kuvailla sitä miten henkilökohtainen kasvuni ohjaa minua edelleen ihmisten voinnin parantamiseen ja pahan olon sekä riittämättömyyden tunteen lievittämiseen. Tämä tietysti käy hykerryttävän hauskalla tavalla yhteen aiemman ammatinvalintani  (kätilö) kanssa. Pelkän ostolakon kautta näihin pohdintoihin en toki ole päätynyt. Lakko on ollut monen muun käytännön teon ohella opettavainen harjoite tällä matkalla, jolle olen asettautunut tai minut on asetettu.

Näitä samoja polkuja sitä risteillään siis edelleen, mutta oppimani perusteella muotoilisin nykyään mieluummin "Kokonainen Elämä Minussa" kuin Edessä.

- Aino

Vastuullisuudesta liiketoimintaa

Meidän Nollahukka ei ole ainoa taho, joka pyrkii näillä näppäimillä pinnalle oman loistavan tuotteensa kanssa. Vastuullisuutta voi edistää yrittämisen kautta hyvin monella tapaa. Nollahukkatiimin voimin käväisimme Spark Sustainabilityn Launch Partyissa tekemässä omat ilmastolupauksemme ja nappaamassa palkkioksi seinältä donitsin. 

 Joka päivä kohti vaikuttavuutta

Huomaan kuluttaneeni kohta viikon päivät tiltitoimistojen kilpailuttamiseen. En siis työviikkoa maanantaista perjantaihin vaan seitsemän päivää mukaanlukien lauantain ja sunnuntain. Ei mitenkään uudenlainen viikkojärjestys, kolmivuorolaisena hommia paiskiessani viikonpäivät menettivät tietynlaisen merkityksensä jo aikoja sitten. Ainoa ero viikonloppuisin työskentelyssä on vain se, että aivan kaikki muut eivät ole töissä tai yritykset auki. 

Bloggaajana hommia on paiskittu työajoista piittaamatta ja se on tuntunut sopivan kaltaiselleni boheemille innostujalle. Onneksi yritystoimintaa voi luotsia melkolailla samalla joustavuudella. Tässä sitä taas porskutetaan tilanteessa, jota en olisi osannut vuosi sitten ennustaa. Vastuullisuudesta ei kuitenkaan muovata kannattavaa liiketoimintaa yhtään sen helpommin kuin mistään muustakaan hyvästä ideasta vaikka luovuutta ja tarmoa olisi jopa muille jakaa. 

Hiilidonitsistaan kuuluisa Spark Sustainability tähtää meidän kuluttajien käytöksen muutoksen ajamiseen entistä vastuullisempaan suuntaan laskemalla valmiita esimerkkejä siitä millaisia vaikutuksia kulutustottumustemme kautta voimme saada aikaan. Käytännön esimerkit ovat innostavia ja tuovat hiilipuheen lähemmäs arkea. Tietoa ja konkretiaa tarvitaan muutoksen biopolttoaineeksi. Paremman huomisen työtä tekee Sparkilla joukko upeita naisia eri aloilta. Kuvassa Anna, Kyara, Felicia ja Amanda.

Suhteellisuusteorioita

Moni meistä tietää paljon jo näistä ilmasto- ja ympäristöasioista, mutta suurinta epävarmuutta näyttäisi kokemustemme perusteella olevan siellä merkittävyyden alueella. Emme oikein tunnu tietävän, että mikä yksittäinen teko sitten lopulta on se kaikista vaikuttavin. Kuinka paljon saamme vähennettyä hiilijalanjälkeä vaihtamalla kasvisruokaan ja miten sellainen teko suhteutuu siihen, että jättäisimme auton käytön kokonaan tai vaikkapa kuukaudeksi. Mediamyllytyksessä mittasuhteet monesti hissukseen unohdetaan sillä se maailma toimii eritavalla huomionhakuisesti.

Spark Sustainabilityn Carbon Calculator pyrkii esittämään juuri nämä mittasuhteet herkullisessa donitsimuodossaan. Tekemällä omaa kulutustasi vastaavan laskelman näet, että mikä alue juuri sinun arjessasi tekisi ilmaston kannalta isoimman vaikutuksen. Kannattaa käydä kurkistamassa ja kokeilemassa Sparkin laskuria! Nollahukka on erityisen ihastunut tämmöisen laskurin käytettävyyteen ja viestiin. Sparkin tiimi on uskomattoman energinen ja innovatiivinen ja ihastuttavan nopealla tahdilla porskuttamassa eteenpäin meidän kaikkien iloksi.

On upeaa huomata, että meitä on jo monta ja edelleen kaikki mahtuvat samaan kuvaan!

- Aino

Nollahukan visio tulevaisuudesta

Nollahukkatiimi kävi seuraamassa Sitran ja Demos Helsingin julkaisun: Hyvinvoinnin seuraava erä - Visio kestävän hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta, julkistamistilaisuutta. Kirjan on toimittanut Vesa-Matti Lahti ja kustantanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2018. Tilaisuus oli todella innostava ja inspiroiva sekä käsitteli kattavasti juuri niitä aiheita, joita Nollahukka pyrkii viestimään. Olemme kaikki tulevaisuuden tekijöitä tavalla tai toisella. 

“Edistys on myös laajenevaa yhteistyötä”, s. 154.  Individualismin aika voisi hyvin olla jo ohitse. Rakenteilla olevaa Nollahukka-verkostoa edelsi kahden ihmisen oma taistelu ilmastonmuutosta vastaan arkielämässä ja nyt tämä taistelu nousi uudelle tasolle. Tästä lähin Nollahukka-tekstiä ja -sisältöä tuottaa parivaljakkona minä Aino Kämäräinen ja Otso Sillanaukee, kuten varmasti innokkaimmat seuraajat jo ovat huomanneetkin.

Kokonainen Elämä Edessä- ja Nollahukka-blogit auttoivat jäsentämään henkilökohtaisen arkemme ja elämäntyylimme muutosta, mutta nyt on aika kohota yksilötasolta yhteisöllisemmälle tasolle, yhdistää voimia, kerätä joukkoja ja saada Nollahukan sanoma laajempaan tietoisuuteen kuin mitä sitä yksin tekemällä saisi. Valjastamme yhteisöllisyyden voiman arvoihimme pohjaavan Nollahukka-ajatuksen moottoriksi. 

 

 

Mitä Nollahukka sitten on ja miten se eroaa vaikkapa Zero Wastesta? 

Meitä alkoi hieman kismittää kansainvälisen Zero Waste -liikkeen ajoittainen kaksinaismoralismi: roskia vältellään viimeiseen asti, mutta kauppaan saatetaan ajaa citymaasturilla ostamaan lihaa ja maitotuotteita omaan purkkiin. Meille Nollahukka tarkoittaa kaiken hukan välttämistä – jätteiden, turhan kuluttamisen, henkilökohtaisen hiilijalanjäljen ja negatiivisen ympäristövaikutuksen vähentämistä. Samalla Nollahukka tarkoittaa meille läpinäkyvämmän, vastuullisemman ja yhteisöllisemmän yhteiskunnan ja tulevaisuuden kehittämistä omien valintojen avulla. 

Nollahukka tarkoittaa meille tiedostavaa tietoon pohjautuvaa kestävämpää elämäntyyliä. Otso kirjoitti aiheesta kattavammin kirjassaan Zero Waste – jäähyväiset jätteille (ostettavissa Akateemisesta, Suomalaisesta , Adlibriksestä ja e-kirjana Elisa Kirjasta). Meidän ajatusten samankaltaisuus selvisi yhden keskustelun aikana jolloin Otso haastatteli minua kirjaansa varten. Ymmärsimme molemmat, että olemme samassa kohdin henkilökohtaista matkaamme ja tästä olisi hyvä jatkaa yhteistuumin eteenpäin. 

Olemme yhdessä työskentelemällä alkaneet koota ympärillemme kasvavaa joukkoa erilaisia nollahukkatekijöitä ja tämä tie tuntuu todella oikealta. Hyvä aate ja tarkoitus on tehty kaikkien omittavaksi, yhdessä omistettavaksi.  Tätä ei yksi ihminen, henkilöbrändi tai yritys voi omistaa: ideologia tai aate on yhteinen ja muokkautuu jäsentensä näköiseksi. Näin tulevaisuutta tulee rakentaa, yhdessä kilvoitellen vanhoja kuluneita ja tuhoisia toimintamalleja vastaan, ei toisiamme vastaan.

Jokainen Nollahukasta, kestävämmästä elintavasta, elämän yksinkertaistamisesta kiinnostunut ja näistä arvoista käsin elämäänsä järjestävä ammattilainen, innokas tekijä, osaaja, jne., on tervetullut riveihin. Haluamme edistää avointa yhteisöllisyyttä. Aktiivisuutta on tiedon jakaminen, esimerkkinä toimiminen, tykkääminen ja seuraaminen, keskusteluun osallistuminen. Jokainen voi olla tekijä, kaikki mahtuvat mukaan.

“Hyvinvointi ei enää voi perustua luonnonvarojen ylikulutukseen ja fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Globaali kestävyyskriisi on jopa eksistentiaalinen haaste ihmiskunnalle, mikäli siihen liittyvät pahimmat uhkakuvat toteutuvat. Toisaalta, koska kestävyyskriisi on syntynyt ihmisen toiminnan seurauksena, ihmiset myös pystyvät sen ratkaisemaan, ainakin osittain. Ratkaisu on siirtyä kohti hiilineutraalia kiertotaloutta. Kestävien ratkaisujen luomiseen ja käyttöönottoon on kuitenkin tartuttava nopeasti – on jo valtava kiire. Suomen etu olisi olla tässä edelläkävijä.” (Sitra & Demos Helsinki, 2018, s. 171.)

Hiilineutraaliin kiertotalouteen siirtymistä mahdollistavia asioita pitäisi tehdä ja ideoida, mutta mistä saamme joustavuutta tällaiselle tekemiselle tässä yhteiskunnassa? Elämämme tuntuvat koko ajan hektisemmiltä ja tietotulvan aallonharjalla pysyminen vaatii jatkuvaa työtä. Yhteiskunnallisesta muutoksesta puhutaan paljon, mutta entä me ihmiset yksilöinä? Mitä me omissa kodeissamme voisimme tehdä nopeuttaaksemme kestävän yhteiskunnan luomista? 

Siihen Nollahukkaelämä tuo vastauksia: kulut pienenevät, arkeen ilmestyy enemmän aikaa, olennainen jää jäljelle, terveys paranee, hektisyyden tunne hellittää. Muutos ohjaa kuluttamisen oravanpyörästä vapaampaan elämään. Sellaiselle itsensä toteuttamisen kentälle, jossa työskentely eri aihepiireissä tapahtuu kestävältä arvopohjalta ja toisenlaisiin tulevaisuuden ajatusmalleihin perustuen kuin tämänhetkinen kilpaileva kapitalismi. Tarvitsemme talouskasvua, mutta sen tulee toteutua eri tavalla kuin tähän mennessä. Nollahukka tarjoaa yhden ratkaisuvaihtoehdon sille, kuinka laajamittainen yhteiskunnallinen muutos voidaan potkaista käyntiin jo tänään – miten jokainen meistä voi aloittaa oman kestävän tulevaisuudentekijän matkansa vaikka heti.

- Otso & Aino

Vuosi ostamatta mitään. Kokonainen Rahamania vlogipodin haastateltavana

Jokin aika sitten piipahdin Nina Nordlundin ja Tellu Uotilan Rahamania kanavalla haastattelussa. Kerroin vuoden ostolakostani ja ajatuksistani liittyen kuluttamiseen. Ostolakkoilu ei ollut alkuun ihan helppoa, mutta lopulta siihen jäi koukkuun. Nykyäänkään en oikein saa ostetuksi mitään Vaan eipä se kummemmin haittaa. Velattomuus on sen verran mukava juttu, että se pitää kiinni valitsemallani tiellä.

Mainittakoon vielä, että vuoden osto- tai oikeastaan hankintalakkoni koski henkilökohtaisia tavaroita. Palveluita käytin jonkin verran. Tarkoitus oli tulla toimeen sillä mitä minulla jo oli.


- Aino

Muoviton maaliskuu herättää tunteita

Muoviton maaliskuu tai pitäisi ehkä tarkentaa, että muovin välttäminen herättää luonnollisesti tunteita. Se on hyvä, että keskustelua saadaan aikaan, mutta helposti sosiaalisessa mediassa keskustelu kääntyy pintapuoliseksi puolitotuuksien laukomiseksi, josta se keskustelullinen osuus on hieman kadoksissa. Olisi tärkeää saada kuluttajille monelta kantilta pureskeltua tietoa muovista, ilman sidonnaisuuksia. Tässä Johanna Kohvakan oikein asiallinen kirjoitus muovista.

Mietin paljon omaa kulutuskäyttäytymistä ja elämäntyyliäni. Olen jatkuvasti kohdakkain "Miten kuuluisi elää hyvin, oikeudenmukaisesti ja vastuullisesti?" kysymyksen kanssa. Välistä tuntuu, että sitä on ihan hiton tyhmä, ja ettei näitä asoita saa millään haltuun, että edes osaisi esittää järkeviä kysymyksiä eri tahojen ammattilaisille ja asiantuntijoille.

Omasta kokemuksellisesta matkasta raportoiminen tekee haavoittuvaiseksi. Monesti matkakertomuksestasi poimitaan mietteitä soveltuvin osin, eikä katsota kokonaisuutta, nähdä ihmistä tekstin takana tai sitä mitä tämä tyyppi ylipäänsä haluaa viestiä. Viestin epäselvyydestä en tietenkään voi syyttää kuin itseäni, mutta ei se minusta tyhmää tee. Taidoiltaan ja tiedoiltaan vajaavaisen vain. Tässä veneessä en ole yksin.

Pohdin, että miksi hyvään pyrkivät, olkoonkin sitten vaikka muovittomuuden kannattajat, saavat aikaan sellaisia vastavetoja eri foorumeilla kuin nyt ovat saaneet. Mielessäni pyörii kahden mahdollisuuden kuvio, joko a) ihan tavallisen tallaajan kokemusmaailmasta kommentoivat ovat niin hakoteillä, että se alkaa turhauttamaan ns virallisia tahoja, tutkijoita, yrittäjiä ja teollisuuden edustajia tai sitten b) näillä tavallisen tallaajan ihmettelyillä ja pohdinnoilla on sittenkin jotain pohjaa, joka toimii kalikan tavoin siihen koiraan.

Ehkä kyse on molemmista. Kenties myös nämä mystiset "virallisten tahojen edustajat, tutkijat, tuottajat, yrittäjät ja teollisuus", eli aivan tavalliset ihmiset, ovat omien erityisalojensa sokeuttamia ja sitomia, kokien etteivät voi vaikuttaa siten kuin haluaisivat. Ei sitä omiin muroihin kannata pisutella eikä purra sitä kättä, joka tarjoaa leivän päälle vegaanista levitettä. Onko meillä kellään, missään organisaatiossa tai kotitaloudessa oikeasti koko totuus edessämme ilman sidonnaisuuksia?

Miten pyrkimyksestä hyvään tuli näin vaikeaa? 

Ei minua hävetä myöntää sitä, että tiedän asioista vajaavaisesti. Kuluttajana, semmoisena tavallisena tallaajana, sekään ei minua hävetä, että tieto ei ole ainoa asia, joka valintojani ohjailee. Tai no hävettäähän se, mutta en pelkää sitä häpeän tunnetta vaan kykenen elämään sen kanssa. Monet kulutustottumukseni ovat kulttuurin mukanaan tuomaa, opittua, jostain imettyä, perustuvat oletuksille ja fiiliksille. Jos häpeäisin tietämättömyyttäni tai ehkä parempi sana olisi perehtymättömyyttäni, ja kulttuurista oppimistani sekä fiilistelyäni niin häpeäisin ihmisyyttäni. Menköönkin siirappisen humanistiseksi, mutta tämä ihmisyys ja inhimillisyys tekee meistä arvokkaita ja kauniita. 

Ne teot joita teemme, mitä kummallisimmista syistä, ohjautuvat joko pyrkimyksestä hyvään, elämänikäiseen oppimiseen ja rakkauteen tai sitten kaiken edellä listatun mitätöimiseen. Tarkistan omaa ajuriani säännöllisesti ja se tekee minusta nöyrän oppijan, jolla ei ole tarvetta piilotella olemassaoloaan, virheitään ja vajaavaisuuttaan.

Eihän se helppoa ole. Kyllä minuakin harmittaa ja ärsyttää. Olen välillä hiton vihainen, lähinnä itselleni, etten osaa paremmin, etten opi nopeammin, etten tiedä mitä tehdä. Yritän loistaa ajoittain tiedolla, koska se on tämän päivän valuuttaa, mutta minun vahvuuteni näissä ekoasioissa ei ole tieto. Vahvuuteni on inhimillisen kokemuksen ymmärtäminen ja sisäisen maailman tutkiminen. Empatia.

Se tarkoittaa käytännössä sitä, että altistan itseni kokemuksille ja oppimiselle vaikka siinä nousee tunteita vähän jokaisella. Se tarkoittaa myös sitä, että kyseenalaistan omia vallitsevia käytäntöjäni ja elämäntyyliäni. Ruovin minimalismia, muovittomuutta, veganismia ja zero waste- ajatusta. Kyselen itseltäni, että olenko mahdollisesti syyllistynyt laiskaan ajatteluun ja pakoiluun, kun minimoin elämästäni kaiken pyrkien mahdollisimman vähään määrään jätettä? En nimittäin edelleenkään osaa pommin varmasti laittaa muoveja kierrätykseen oikein tai tutkia erilaisia pakkauksia, että minne kuuluvat ja mitä sisältävät. Pakoilenko vastuuta irrottautumalla kulutuksesta? Irrottaudunko samalla yhteiskunnasta ja ihmisistä ympärilläni? Pakenenko jonnekin kuplaani, koska siellä on turva ja rauha, eikä tarvitse aivan niin paljoa ajatella? 

Luultavasti teen kaikkea edellä mainittua, mutta mistä syystä? Mikä ajaa minut, ja niin monen muun etsimään kanssani turvaa ja rauhaa, hiljentämään kulutusta ja kaventamaan arjen valintoja? Sellaiset pohdinnat kimpauttavat minut taas takaisin osaksi yhteiskuntaa ja elinpiiriäni. On tarve tehdä jotain, että eläisi arvojensa mukaisessa sopusoinnussa kaiken olevaisen kanssa, mutta se johtaa tietynlaiseen lamaantumiseen ja eristäytymiseen, sillä siinä touhussa kokee itsensä haavoittuvaiseksi tässä tietotulvan ja nopean reagoinnin maailmassa, jossa osoitellaan herkästi vain niitä virheitä. On tunne, että aina jää vähän jalkoihin. On tunne riittämättömyydestä.

Unohdamme usein, että yhteiskunnallinen vastuu, myös yrityksen yhteiskunnallinen vastuu, jakaantuu kolmeen osa-alueeseen; Taloudellinen vastuu, Ympäristöllinen vastuu ja Sosiaalinen vastuu. Kestävää kehitystä on myös sidosryhmäviestintä sekä ihmisten hyvinvoinnista ja hyvinvoinnin edellytyksistä huolehtiminen. Tämä tarkoittaa, että keskustelua saa ja pitää syntyä ja kun keskustelua syntyy niin varmasti herää myös tunteita. Myös tunnepuolesta on kannettava vastuuta ja mietittävä oman sanoman vaikutusta muihin sekä sen oman ajurinsa vilpittömyyttä yhteisen hyvän edistämisessä.

Tämän edessä saan nöyrtyä alituiseen, sillä en edelleenkään pysty pätemään tiedolla. Sen sijaan halussani oppia, kasvaa ja kehittyä on jotain maagista ;)

soittolistalta kaivetaan tänään jotain kivaa, kun mennään näin fiilispohjalla muutoinkin 

 villagers - courage live at RAK versio, levyltä 

where have you been all my life?

"courage,

in harmony with something other than your ego, 

courage, 

the sweet belief of knowing nothing comes for free" 

- Aino