Hyllyksi varsin täydellinen

Olen unelmoinut tässä jonkin aikaa hyllystä kaikilla mausteilla. Sellaisesta, joka toimisi tilanjakajana keittiön ja makuusoppeni eli "oman huoneeni" kanssa. Tarvitsen myös harvoille tavaroilleni, erityisesti puhelimelle, kannettavalle sekä lainassa oleville kirjoille ja vesipullolle, toisinaan teekupille, paikan mihin laskea ja mielellään sänkyni vierestä. Siellä nämä maagiset asiat kuten opiskelu, kirjoittaminen ja teen juonti useimmiten tapahtuvat. Vaan, ettei toive osoittautuisi aivan helpoksi, haluaisin niin niin kovasti myös kasvatuspaikan kaikelle uudelle ja siitä se ajatus sitten lähti.

 Suuta soukemmalle ja hommiin!

Suunnitteluapua saatuani oli käytävä ostoksilla ja opeteltava poraamaan itsevarmuudella. Ei siis missään nimessä poraamaan oikein tai mitenkään hyvin, mutta sillain miesmäiseen tyyliin itsevarmuutta uhkuen, koska totta kai nyt jokainen nainen osaa porata ihan siinä missä mieskin... osaa porata persielleen. 

Projektin tuoksinnassa täytyi myös opetella oleskelemaan epämukavuusalueella ilman urputusta, sillä tarvitsin hiukkasen apuvoimaa toteutukseen. Ensin tuli ahdistusta kaupassa asioimisesta, ostaminen ja rahan kuluttaminen kun eivät kuulu lempipuuhiini. Sahauspalvelussa tinkaaminen erityisesti oli häpeällisen noloa vaikkakin kannatti oikein todella. Samoin oli pidettävä suuta soukemmalla, kun erimielisyyksiä ilmaantui työjärjestyksen kanssa. 

Siis hyllylevythän kannattaa ehdottomasti käsitellä ennen kuin hylly on jo kasassa, mutta tässä kohdin arkisen elon jatkumisen pakko pienessä kaksiossamme, saneli toteutuneita ratkaisuja vallitsevaa fiksuuden normia enemmän. Eli hylly kasattiin ensin, että elo jatkuu ja käsiteltiin jälkikäteen, että elo edelleenkin jatkuisi ilman olemisen sietämätöntä keveyttä vahahuuruja haistellen. 

Taasen kerran kannatti toimia eikä miettiä liikoja ja nyt on uniikki designhyllyni koossa sekä paikoillaan. Vähän samaa kuin tämän kirjoittamisenkin kanssa. Jos liikaa jää viilaamaan pilkkua paikoilleen ja muokkailemaan kuvia, niin ei synny yhtikäs mittään ilmoille laitettavaa. Toisinaan ongelma on vain ratkottava vaikka tiedostaakin, että joutuu tekemään kompromisseja. 

Rakentamisen kanssa menin uusmateriaalihankinnalla melko pitkälle, vaikka pohdin kyllä, että mistä haalisin käytettyä puutavaraa. Jotain ruuveja, työkalut ja sellaista pientä oli omasta takaa, joten ihan kaikkea ei tarvinnut ostaa. Rakentelua varten hankittu kuusilevy on kuitenkin uudelleen käytettävää, jos joku päivä kokisin haluavani muuttaa hyllyn käyttökohdetta. Nyt hylly saa palvella kaikkia sille osoitettuja tehtäviä juurikin tilaan sopivana ilman, että olisi tarvinnut miettiä muita ratkaisuja löydetyn materiaalin ehdoilla.

 Oikein on rakas virheineen kaikkineen <3

Ensimmäinen kasvilampun virkaa toimittava loisteputki tuli asennettua paikoilleen ja tuossa nuo tämän hetkiset puskat ottaa aurinkoa ja emäntä saa kirkasvalohoitoa lukiessaan. Multasäkki sekä siemenet odottavat innokkaita kätösiä ja kohta lampun alle etsiytynee istutuksia, jotta saadaan ne mausteetkin paikoilleen.

 

Taimitarha/tilanjakaja/hyllystäni tuli kaunis ja käyttökelpoinen. Tuliko virheetön? No, sitä ei tullut. Vaan tuntui aikas hyvältä rakennella tilanihmettä kaverin kanssa, joka arvostaa sitä, että ollaan, tehdään ja yritetään ilman, että kaiken täytyisi olla täydellistä. Onhan tämä hyllyn omistajakin kaikkea muuta kuin täydellinen. Tuopa se just tekeekin meidän hyllystä erityisen arvokkaan ja varsin täydellisen.

- Aino

Hieman dyykkausta, minimalismipeliä, DIY-juttuja ja parsintakierroksia

Joku fiksumpi tekisi joka päivälle jonkinlaisen kirjoituksen, mutta minä päätin ympätä koko idea-arkkuni satunnaiset aarteet samaan kirjoitukseen. Tässäpä siis on tulossa DIY pipipussi eli sellaisen muovisen kylmäpakkauksen plastic free versio, joka toimii käytännössä ja maatuu lopussa. 

Sitten esittelen koiran syömiä villasukkia ja muuten vain päälle hajoavia vaatteita. Osa tekstistä sivuaa Minimalismi.net sivustolla Teemun aloittamaa 30 päivän minimalismipeliä ja sit vielä jotain dyykkaamisesta. 

 

 

 

Muoviton DIY kylmäpakkaus eli Pipipussi

Tyttäreni oli ommellut koulussa puuvillakankaasta pussin, joka on täytetty kauranjyvillä eli normaali kaurapussi, joka toimii lämpimänä ja kylmänä. Monesti vanhat konstit ovat parempia kuin muoviset geelitäytteiset ja hintavat versiot, jotka eivät maadu eivätkä ole uudelleen käytettäviä.

Tää on niin simppeli juttu, että ihan naurattaa etten aiemmin tajunnut. Ei vaikka näiden DIY pussien parhaimmistoa olen saanut kätilön töissä asetella niin mikroon kuin alavatsalle. -selälle, reisille, lonkille sekä hoitajan omille kipeille hartioille.

Pussi tottelee kylmä- kuuma käytön lisäksi vaikkapa hernepussille asetettuja vaatimuksia lasten leikeissä tai pitelee ovea auki ja sillä on näemmä kätevää lataista siskoa suoraan daijuun. (haluaisin henk.koht tavata sellaisen vanhemman, joka silmät kirkkaina väittäisi minulle ettei sen lapset ikinä tappele keskenään)

Kaikenlainen terveydenhoitoon käytetty roina tuottaa melkoisen paljon roskaa ja osa on vaikeasti vaihdettavissa jätteettömämpään vaihtoehtoon. Tästä kirjoittelin hammasremonttini aikana jotain. Pohdin oikomishoidon ja terveyden vaalimisen tuottaman roskan ja muovin määrää ja harmittelin mm sitä, että millä zerowastaan yöllisen purukiskon puhdistamiseen tarvittavat aineet. Sain ihanan aktiiviselta lukijaltani hammaslääkärinsä antaman vinkin muovisten kiskojen puhdistamiseen etikalla ja lähdin kokeilemaan sitä. Nyt reippaan kuukauden olen lillutellut akryylistä purukiskoani etikka-vedessä päivisin ja se toimii mielettömän hyvin. Tässäkin taas hyvä muoviton vaihtoehto ostetulle hammaskiskon puhdistusaineelle. 

30 päivän minimalismipeli

Sit päästään minimalismipeliin, joka pärähti käyntiin blogikollegani Teemun toimesta Minimalismi.net sivustolla sekä Facebookissa tapahtumana johon pääset osallistumaan suoraan tämän linkin kautta. Edelleen ehtii mukaan. 

Mun 1. päivän tavara on tuo muovinen kylmägeelipakkaus, jonka lahjoitetaan eteenpäin. Vahinko kiertämään, heh. Toisena päivänä vähennetään kaksi tavaraa, mutta siihen on aikaa puoleen yöhön, joten kun lapset ovat nukkumassa käy äiti lelulaatikolla.. No ei vaineskaan, jospa ne lähtis pelaamaan minun kanssa. 

Sama jatkuu kuun jokaisena päivänä siten, että karsittujen tavaroiden määrä lisääntyy päivä päivältä yhdellä ja yhteensä vähenee 465 tarpeetonta tavaraa tämän marraskuun aikana. Kaipa se Teemu laski oikein sillä en jaksanut tarkistaa tuota lukua. 

Tämä on ihan mainio juttu näin joulun kynnyksellä. Tulee hoidettua se siivouspuoli samalla! (jos sellaisia harrastaa)

Karseita kuvia karseista vaatteista

Teemu minimoi blogissaan sukkia ja täytyy myöntää, että haluaisin kovasti jo karsia risoja sukkiani, mutta en voi sillä minulla ei ole niitä liikaa. Tyydyn paikkaamaan juuri paikkaamiani villasukkia uudelleen. Ihanan liukas, nimeltä mainitsematon noutaja nimittäin kävi järsimässä sukan pohjan ainoaan ehjään kohtaan reiän. 

Vuoden ostolakkoni alkaa näkymään. Tosin nuo kuvan villasukat on viime vuosituhannelta, joten... Sen sijaan pellavainen toppini ei ole kuin vajaa kolmisen vuotta vanha ja näyttää melko antiikkiselta sekin. Senkin mielelläni minimoisin pelin tiimellyksessä, vaan paikattava se on sekin. Reikiä ilmaantuu joka pesussa lisää ja toppi alkaa näyttämään suhteellisen.. no, taiteelliselta.

Koska olen maailman toiseksi paras kertomaan vitsejä on ihan hyvä, että vaatteeni puhuvat puolestani. Tuollakin paidalla on muutamat naurut ja pottuilut irronnut 😂 (vastaus kysymykseen "kuka sit on maailman paras vitsinkertoja?" kuuluu "ihan kuka muu vaan")

Dyykkausaarteita

Hankintalakkoni tai haasteeni otti osumaa. Dyykkasin roskakatoksesta muovisen kukkaruukun peitoksi hieman risan korin. Se toimii siinä näkösuojana minun ja muovin välissä ja samalla tuli vähennettyä roskataakkaa tai näin ainakin itselleni uskottelen. Kori näkyy ensimmäisessä kuvassa Pipipussin taustalla.

Meillä on kotona melko paljon jostain haalittuja tavaroita. Löytyy tuoli, joka toimitti joskus yöpöydän virkaa ja se on ihan rehellisesti raahattu aikoinaan naapuritalon roskalavalta. Sitten on vähän sieltä täältä ilmaiseksi saatua tavaraa. Äkkiseltään pohdittuna vain toinen lastensänky on ostettu ihan oikeasti Ikean kaupasta ja muut kalusteet ovat second hand.

En mä kyllä tiedä, että miten irrotan täältä sen 465 tavaraa, mutta katsotaan.. ainakin nuppineuloja on liikaa lasten roinan ohella.

- Aino

Tori.fi kutsui aamiaiselle kuuntelemaan Second Hand Effect- hankkeestaan

Sain kutsun tulla korvat höröllä kuuntelemaan Pikku Roban Artec 2nd Cycle myymälään Torin järkkäämää Second Hand Effect- hankkeen julkistamista aamiaisella houkuteltuna. Luvassa olisi siis tämän Second Hand Effect- hankkeen tutkimusraportin Suomen tulosten julkistaminen ja Hävikkiravintola Loopin tarjoilema aamiainen. Kansainvälisen hankkeen tutkimustuloksista meille kertoi Torin toimitusjohtaja Juha Meronen. Lehdistötiedotteen raportteineen pääset lukemaan tästä.

Juha aloitti muistuttaen miten olemme WWF:n mukaan ylikuluttaneet resurssimme Suomessa jo huhtikuussa ja maapallon ylikulutuspäivä ohitettiin elokuussa. Siitäkin syystä jotain olisi tehtävä sillä meillä ei ole lähes neljää maapalloa repäistä tästä kulutusvimmamme tyydyttämiseksi. Tori.fi edistää kiertotaloutta ja ohjaa kuluttajaa kestävään kuluttamiseen sekä laadukkaiden tuotteiden jälleenmarkkinoiden syntymiseen. Tämän laadukkaiden tuotteiden kysynnän ja jälleenmyynnin Meronen näkee vahvaksi kehityssuunnaksi, jolla muutetaan koko tuotemarkkinoiden suuntaa. 

Mikäpä olisi sen hienompaa kuin mahdollisuus vaikuttaa parempien tuotteiden suunnitteluun ja tuottamiseen sekä niiden huolto- ja jälleenmyyntimarkkinoihin pidentäen kunkin tuotteen käyttöikää. Sehän on suoraa säästöä monessa mielessä. Huonoja tuotteita ei ansaitse kukaan, vähiten meidän ihana pallomme pinnallensa killumaan.

Lisää puheenvuoroja

Matti Aistrich Liiketoiminnan kehityksen johtava asiantuntija ja Resurssiviisas kansalainen- toiminnan luotsija Sitrassa jatkoi puheenvuorojen hienoa linjaa. Matin päivän upein oli, että alkuperämaastaan huolimatta käytetystä tavarasta tulee uusiin käsiin päätyessään kotimainen lähituote, joka on resurssiviisas ja hoitaa Suomen kauppatasetta. Vaihtotalous sekä tämmöinen seconhandkauppa ovat kansantaloudelle nettopositiivista. Elinkaaren pidentäminen hyödyttää siis monella tapaa ilmastovaikutusten ohella. 

Sitran hienosta selvityksestä "100 fiksua arjen tekoa" voi lukea käytännönvinkkejä lisää. Lähes 70 prosenttia kasvihuonekaasuista johtuu meistä ja meidän elintavoista, joten meilläpä on hulppea joukko mahdollisuuksia vaikuttaa kuluttajina. Erityisen ylpeitä me voidaan täällä Suomessa olla siitä, että meillä on vahva kunnostamisen ja huoltamisen traditio, joka monesta muusta maasta puuttuu. Pidetään siitä kiinni, eikö?

Torin kaltaisten toimijoiden ilmastovaikutusten nettopositiivisuus on hyvä kannustin vertaiskauppapalveluiden käyttöön uustuotannon pullauttaman romppeen sijaan.  Käytetyn tavaran kauppa vähentää selkeästi CO2- päästöjä. Kansainvälisen verkkokauppajätti Schibsted Media Groupin kasaama tutkimus vastuullisen kuluttamisen ja ympäristöhankkeen tematiikassa antaa Second Hand Effect tutkimushankkeesta varsin positiivisia tuloksia. Tutkimuksen mukaan vertaiskauppa säästää Suomessa 140 000 tonnia CO2- päästöjä vuosittain eli New York- Helsinki välillä 140 000 lennätettyä meno-paluu matkustajaa vuodessa. Hirmuisen raflaava luku ja hienoltahan se näyttää vaikka toki tutkimuksen data-analyysistä voi hieman napauttaa oletusten pohjalta simppeliksi vedettyjen laskutoimitusten osalta sekä siitä, että isoin positiivinen vaikutus tulee käytettyjen autojen myynnistä.

Tulos on siltikin sitä nettopositiivista ilmastonmuutoksen vinkkelistä. Suomen Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen toi hienosti esille tutkimuksen vajaavuutta, mutta myös sitä, että nykyään yhä vieläkin mitataan vain kaasuluonnonvarojen käyttäytymistä, mutta samalla lailla voisi mittaroida myös veden sekä kiinteiden luonnonvarojen käyttöä. Nämä, kun Second Hand Effect- tutkimuksen tuloksiin vielä soluttaisi perusteellisemman tutkimuksen pohjalta luoduin vakioiduin kertoimin tasattuna, niin saisi varsin mielenkiintoista dataa ja positiivisen puolella oltaisiin entistä tiukemmin ja esim autoilmoittelun päällekkäisyys eri kanavissa rajattaisiin pois.

Yritysten tuottamien raporttien ja vastuullisuuslaskelmien kriittistä tarkastelua tarvitaan ja sellainen liiketoiminnan paljon rakastamaa höttöä on hyvä vähän pyyhkiä kämmensyrjällä sivuun. Vaikkakin kaikelle tälle on ihan oikeutuksensa ja tarpeensa puhutellakseen suurta yleisöä ja ohjatakseen käyttäytymisen muutosta. Siinä pelissä Kokonaisen mielestä kaikki on sallittua, kunhan vain toimintatavat kokonaisuudessaan kehittyvät parempaan. Pääasia, että joku avaa pelin, lähtee laatimaan mittareita ja keräämään dataa.

Tavarahankinta vain yksi muiden joukossa

Muutamia tärkeitä pointteja nostaisin Nissisen puheenvuorosta esiin. Pohjustus oli loistava, asiat on hyvä pistää mittakaavaan ja muistaa, että tämmöisten tavarahankintojen osuus ilmastovaikutuksissa tulee kuitenkin aina liikenteen, asumisen ja ruuan sekä ruuantuotannon jälkeen. Enemmän vaikutusta yksittäisessä kotitaloudessa saa vaihtamalla energiamuotoa ja kiinnittämällä huomiota asumiseen sekä liikkumiseen ja vaihtamalla kasviruokavalioon hävikkiä välttäen.

Kuitenkin Sitran Matti Aistrich kertoi, että jos kuluttaja ostaa kaiken tavaran käytettynä vuoden ajan laskee se ilmastosoppaa henkilön osalta 16% verran. Sama vaikutus saadaan yhden omakotitalon lämmityksen muuntamisella maalämpöön, joka puolestaan yksityishenkilöltä ei investoinnin suuruuden vuoksi aina onnistu. Aistrichin mukaan sekasyönnistä kasviruokavalioon siirtymisen vaikutus on positiivisen puolella 9 prosentin osuudella. Tästä luvusta ja siihen päätymisestä olisi kutkuttavaa päästä keskustelemaan.

SLL:n Nissinen sai sydämeni yhtyessään kantaani rationaalisen kuluttajan harhasta. Emme me kuluttajina oikeasti tee valintojamme mitenkään rationaalisesti vaan ihan yhtälailla ovat hyvät tarinat tärkeitä ja ostokäyttäytymistä ohjaa monimutkainen sekametelisoppa, jossa vastuullisuus on vain yksi luumu kiisselin joukossa.

Tori.fi kaltaiset toisen käden kauppapaikat ovat tärkeitä ja tekevät hyvää, kunhan siitä ei tule kierre, jossa konmaritetaan joka toinen kk ja joka toinen hankitaan uutta tilalle. Tässäkin piilee riskinsä, mutta vastuullisen kuluttajan aarreaittana ja hyvänkepeän omantunnon lähteenä Tori.fi toimii helppokäyttöisyydessään ja volyymissään. Sinne siis Second Hand kaupoille tavaroiden elinkaarta pidentämään. Kyllähän te tiiätte, että tavara tykkää, kun sitä käytetään ;)

Kokonaisen sydäntä lämmittää tällaiset keskustelunavaukset ja asioiden uudenlainen tutkailu yritysten taholta vaikka tiedämme, että työtä riittää vielä. Se mitä vaikkapa sinä voit tehdä on ryhtyä hybridikuluttajaksi ja ottaa jotain tarvitessasi hankintatapojen joukkoon käytetyn, lahjoitetun, vaihdetun ja saadun tavaran mahdollisuuden. Belk 1988 Journal Of Consumer Research lehdessä julkaistun artikkelin, Posessions and the Extended Self, mukaan "we learn, define and remind ourselves of who we are by our posessions". 

Olemme tavaroiden kanssa hieman omituisia joskus ja jotkut tarvitsemamme tuotteet saattavat tuntua vastenmielisiltä hankkia käytettyinä, mutta se on juttu minkä vastustus vähenee harjoittelemalla ja perustelemalla itselleen valintansa parhautta. Olemme sitä mitä omistamme ja tavaramme ovat osa identiteettiä kertoen meistä tarinaa. Käytetty tavara kertoo mielestäni, että sen hankkija on ajatteleva ja vastuullinen. Ei hassumpaa imagon rakentamista, vai mitä tuumit? Suhtautumistaan voi lähteä muuttamaan vaikka ynnäilemällä omaa hiilijalanjälkeä, jospa se antaisi pontta käyttäytymismuutokselle.

- Aino

Kiitokset Tori.fi aamiaiskutsusta, teksti tehty Hävikkiravintola Loopin loihtiman aamiaisen voimalla Artec 2nd Cycle Pikku Robertinkatu 4-6 auki to-pe-la. Mukana Suomen Luonnonsuojeluliitto sekä Sitra.

Elämä on ihmeellinen seikkailu

Onpa jotenkin vaikeaa. Haikean vaikeaa. Muuttolaatikot ovat kulkeutuneet omaan kotiin. Prinsessojen kanssa ollaan asettauduttu opettelemaan arkea vain meidän kolmen naisen kokoonpanolla. Leppoisissa tunnelmissa, aikuisten välit selvitettyinä ja hyvässä hengessä. Kuten aina. 

Asiat jatkavat matkaansa omalla painollaan, tuttu vanha juonikuvio löyhästi rinnalla jolkutellen, mutta siltikin kaikki niin toisin. Kokonainen Elämä kaipaa edelleen kulkijaansa edessä päin, mutta siintää jo kenties askelen lähempänä kuin odotinkaan. Melkein jopa käsikosketeltavana tuossa noin katsetta paossa. 

Kokonaisen tunne etsiytyy paikoilleen sydänalaan tavaroiden siirtyessä paikoilleen ja omien jalkojen kantaessa. Mikäpä tässä on ollessa ja öllötellessä. Elämä ei ole vakavaa, se on jännittävä seikkailu ja olen onnekas, että se seikkailu yhä edelleen vetää minua mukaansa täysillä. 

Syksy saa tulla, pestään villasukat kesän jäljiltä talvikäyttöön ja vedetään myssy tiukemmin korvien suojaksi. Pihoilta ja poluilta saa värikylpyä, tarpeen tullen pesiydytään kaakaon voimin prinsessaluolaan ja mietitään uusia kujeita.

- Aino

Karsitun tavaran kohtalo

Postilaatikkoomme ilmestyi jokunen päivä sitten lappunen, jossa kerrottiin Suomen Ilona Ry:n keräävän lahjoitustavaraa noutopäivänä suoraan kotiovelta. Kirjoittivat ottavansa vastaan kaikenlaista tarpeetonta vaatetta, kodintekstiiliä ja lelua. Avustuskohteena vaikeassa elämäntilanteessa olevat varattomat, vaikeasti vammaiset ja sairaat. Yhdistyksen tiedot olivat lapussa avoimesti samoin yhteystiedot. Ovenpieleen olikin jo kasaantunut kassia ja nyssäkkää toimitettavaksi kiertoon, joten juuri oikeaan aikaan tuli tämä!

Yritin hakea yhdityksestä tietoa, mutta sillä ei ole kotisivuja Espoossa. Samanlaisia Ilona- yhdistyksiä löytyi Suomesta useita. Hakeva löytää usein myös sellaista mitä ei niin mielellään löytäisi. Tällä kertaa lukuisia keskusteluketjuja siitä onko kyseinen järjestö huijausta vai ei. Spekulaatiot tavaran lopullisesta käyttötarkoituksesta olivat melkolailla villejä joten lopetin niiden lukemisen, mutta jäin pohtimaan sitä onko tärkeää tietää minne apu menee?

Yhtä mielenkiintoista on, kun teemme tavarasta luopumispäätöksen ja kiikutamme sen SPR:n Konttiin, Fridalle, Hope Ry:lle Kierrätyskeskukseen, UFF:n lootaan tai jonnekin muuanne, olemme poikkeuksetta helpottuneita. Silti toisinaan jää lahjoitus kummittelemaan. Meneeköhän se oikeasti sinne minne pitää tai minä haluaisin avun menevän? Hirvittävää, jos osallistunkin jonkun rikollisen toiminnan tukemiseen.

Joskus eivät edes huoli lajoitukseen uumoilemaasi tavaraa ja sitten loukkaannumme, kun "apumme" ei kelpaa. Todellisuuden lopulta ollessa se, että tarjoamme avuksi roskaa, jota emme edes itse käyttäisi. Miksi avuntarvitsijan tulisi olla kiitollinen tavarasta, joka on rikki, haitallinen tai epäsopiva? Tilanteessa, jossa muutoinkin on hankalaa joutuu vielä ihmisten "hyväntekeväisyyden" kohteena turhan tavaran lajittelijaksi ja kierrättäjäksi. Varsinkin, jollei ole voimia sanoa "Ei kiitos". 

Nämä ovat osa sitä hyvin mielenkiintoista tavaran, omistajuuden ja käytetyn rahan mielleyhtymien labyrinttia, jonne eksymme haaliessa ja vaaliessa roinaa. Luonto, kun ei anna periksi heittää suoraan kaatopaikalle ja tahto olisi tehdä hyvää, mutta ei oikein osaa ja tietoakin saa välillä hakemalla hakea.

Lahjoitin tänään muun tavaran ohella verhot, joista vielä pidin, mutta tiedän, että ne eivät meillä liiku kaapista mihinkään. Muistin miten itse apua tarvitessani ajattelin tyhjän kaikuvassa asunnossa, että olisipa edes verhot. En mitenkään voi tietää menevätkö verhot jollekin samassa jamassa olevalle, joka haluaa suojata kotiaan ja olemistaan ulkomaailmalta sen potkiessa päähän vai myykö, joku pienen sivuansion toivossa lahjoittamani verhot jossain päin maailmaa. Nyt tuntuu ettei sillä ole minulle väliä vaikka toiveeni on tuo ensimmäinen skenaario.

 

Lahjoitukseni haettiin kotioveltani ja haluan ajatella, että menevät tarpeeseen. Itsehän en niillä mitään tee. Sillä tilalla, jonka luovutettu tavara vapautti teen mahottoman paljon enemmän (kuten kuvista näkyy). Verhomuistolla, jonka sain lahjoituksen myötä kääntää surullisesta muistosta voimaannuttavaksi, silaisen tilaani lämpöä ja rakkautta. Sitä koti kuin koti aidosti tarvitsee.

Autan, koska minua on autettu. Luulen, että olen oman kokemukseni myötä oppinut paremmaksi auttajaksi ja lahjoittajaksi. Ehkä meidän tulisi kysellä enemmän avuntarvitsijoilta siitä mitä he oikeasti arvostaisivat ja toisaalta tehdä tavaralahjoitusten tekemisestä läpinäkyvää ja helpompaa. Voitaisiin myös kollektiiviseseti myöntää avustustoiminnan vaativan hitusen opiskelemista, ettei turha roina rasita hyväntekeväisyysjärjestön kapasiteettia. Toiminnan päätarkoitus ei ole pyörittää roskanlajittelukeskusta.  Vai ollaanko tästä mitä mieltä?

- Aino

Ikkuna

Pitkään haaveilin keittiöstä, jossa olisi ikkuna. Ikkuna työtason tai lavuaarin taustalla. Sellainen, josta puuhaillessani voisin katsella ulos. Ajattelin, että kenties ulkona näkyisi pihamme, pihalla leikkivät lapset. Sieltä he voisivat vilkutella minulle, minä vilkutella takaisin tai heristää naama mutrulla sormea tarvittaessa. 

Siitä ikkunasta saisin salaa katsella miten linnut tekevät toisiinsa tuttavuutta, kiroillen häätää oravaa lintulaudalta tai huutaa variksille, yhdenkään niistä välittämättä älämölöstäni ikkunan takana. Naapureita en niinkään viitsisi katsella, mutta eipä niitä koskaan haavekuviini tunkenutkaan. 

Tänään minulla on keittiössä ikkuna. On ollut jo muutostamme asti, mutta vasta tänään minä sen oikeasti sisäistin; Minulla on kuin onkin keittiössäni ikkuna! Ikkuna, joka antaa puutarhaan omenapuille päin ja siitä näkyy tiaisia. Laulu kuuluu ikkunan lävitse. Ikkunastani näen lasten tallomat jäljet lumen rippeissä sekä omenapuiden oksille jäätyneet vesipisarat kimmeltämässä kevättalven auringossa. 

Tässä kohden keittiössä on taso, jossa usein kokkailen tai pyöräyttelen smoothien, pistän leipää paahtimeen tai nojaan vasten tasoa antaen jalkojen levätä päivän hääräämisen lomassa. Tähän eteen usein parkkeeraan itseni keittiöjakkaralle istumaan, kirjoittelemaan ja juomaan kahvia. 

Minulla on todellakin unelmieni ikkuna.

Siivotessani taas kerran tavaroita vähemmälle ja ruuvaillessani hiiteen ne yläkaappien alle isketyt listat, valolistoiksi niitä kai kutsutaan, keittiön ilme keveni. Siirsin koriste-esineitä kaapin kätköön, tuumin, että tulen luopumaan luultavasti niistäkin. Kaiken sen keskellä huomasin omistavani juuri sen ikkunan mistä olin aina haaveillutkin.

Kaikki muu, ei niin mieluisa, irroitti otettaan päreen pätkästä. Mitä sen väliä ettei kaapin ovet ole just sitä sävyä kuin haluan, keittiökalusteiden mekanismitkin vähän mitä sattuu ja jääkaappi on liian pieni. Pikku juttuja sillä minulla on ikkuna. Kaiken muun voi vaihtaa, tuunata tai säätää, mutta ennen kaikkea voin kääntää selkäni sille kaikelle ja katsoa ulos ikkunasta.

Minimalismissa ei ole kyse siitä miten paljon tai vähän omistat, ei siitä miten paljosta meistä kukin pystyy luopumaan tai miten vähällä tulemme toimeen. Minimalismi on keskittymistä olennaiseen. 

Minimalismi elää siinä missä olennainen kirkastuu, siinä miten ympäriltä kaikki muu liukenee ja jäljelle jää vain ikkuna. 

Ikkuna riittää.

Sillä ikkunasta avautuu kokonainen elämä.

- Aino

Siedätyshoitoa Granitissa: Pienetkin askeleet lasketaan

En tiedä mistä syystä joulu pyörii nyt mielessäni, mutta Granitissa hypistelin tuikkujen refill- pakkausta. Siis sellaisia tuikun aihioita joita voi laittaa käytettyyn metalliosaan. Pieni innovaatio tuo tuommoinenkin. Miksipä sitä metallikuppia ei voisi käyttää useamman kerran. Jätettä syntyy taas hieman vähemmän. Nämä olivat ilman palmuöljyä, mutta ovat steariinista valmistetut eli eivät vegaanisia. Kynttilöitä olen ruotinut täällä.

Enemmän tässä ilahdutti itseäni se, että kaikenlaista pientä keksitään ja tehdään. Innovoidaan ja mietitään. Koko ajan parempia ja parempia ratkaisuja syntyy ja tulee saataville.

Huomaan eläväni tietynlaisessa kuplassa näiden ekojuttujeni kanssa. Usein ajattelen, että jokin asia on varmasti täysin itsestään selvyys enkä kirjoittele siitä, mutta kaupan kassalla tai ihmisten kanssa jutellessa kuplani aina puhkeaa.  Olen kaukana peruskuluttajasta vaikka omasta mielestäni elämäntyylini tai perheemme "lifestyle" ei ole juuri mitään. Ei kovin kummoista, tämmöstä pientä vaan. 

Turhakkeen härpäkkeitä

Kupla poksuu siinä kohden, kun kassajonossa edessä oleva asiakas ostaa wc-pöntön raikastimen. Siis semmoisen muovisen kemikaalipommin, joka pistetään pytyn reunaan killumaan. Oikein esteettisyyden huippu ja tuoksuyliherkän painajainen. 

En ymmärrä, että mikä virka sillä killuttimella oikeasti on? Pitäähän se pönttö pestä. Olen lukenut eräänkin artikkelin, joiden taustoina toimivien tutkimusten mukaan nämä härpäkkeet itseasiassa keräävät enemmän bakteereja kuin jos niitä ei olisi ja ovat monella muullakin tapaa haitallisia.

Samoin olen huolissani siitä kemikaalikuormasta minkä ne päästävät vesiin puhumattakaan pakkauksen ja sen muovisen häkin aiheuttamasta materiaalikuormasta. 

Antibakteeriset aineet tämmöisissä kodin puhdistus- ja raikastustuotteissa ovat myös ongelmallinen juttu sillä niiden haittapuolena bakteerikannat muokkaantuvat yhä resistensseimmiksi eli mm antibiootteja kestävämmiksi kannoiksi.

Bakteerit kuuluvat ympäristöömme ja siellä päsmäröi hyvikset. Jos liikaa keskitymme niiden pahisten karsimiseen niin samalla pommitamme myös ne hyvikset, jotka suojelevat niiltä pahiksilta. Enemmän tulisi kiinnittää huomiota hyvisten elämänlaatuun kuin pahisten teilaamiseen.

Me kuluttajat olemme hassuja

Samoin minun kupla poksuu siinä kohden, kun minulta kysytään, että mikä se Luomu on? Että mitä se tarkoittaa. Totuus on, että vain semmoiset 10% kuluttajista oikeasti tietää mitä on luomu. 

Tämäkin oli ylläri, että mitä lähiruuan ajatellaan olevan. Tutkimusten mukaan kuluttajat eivät suinkaan ajattele, että lähiruoka on lähellä tuotettua eli maantieteellisesti kuljetuskilometrejä vähentävää ruokaa, vaan lähiruoka on sitä mikä tuntuu läheiseltä. 

Tämä tarkoittaa itseäni esimerkkinä käyttäen sitä, että minun lähiruokaa on Kuusamolainen ohrarieska vaikka asumme Espoossa, koska kuusamolaisuus tuntuu minusta läheiseltä. Me kuluttajat ollaan niin hassuja!

Kuvituksena Granitista näppäämiäni otoksia muovin vaihtoehdoista. Olin iloinen löytäessäni toimistotarvikkeita puisin osin. Tosin onhan noita metallisia ollut iät ja ajat. Jos toimivat löytyy kotoa, vaikka muovisetkin, niin ei niitä kannata lähteä vaihtamaan. Se olisi tuhlausta.

Eniten ilahdutti muovinpussin sijalle kehitelty puuvillainen pakkauspussi, jossa myytiin huivia jota voi käyttää myös kantoliinana. Keksin pussille jo monta uusiokäyttöä lähtien hedelmä- ja vihannespussikäytöstä aina pesupussiksi asti.

Monikäyttöisyys on parasta! Mutta edelleen, vain ja ainoastaan hienon idean vuoksi ei tuotetta kannata ostaa. Hanki sellainen, jos et todellakaan tule toimeen ilman kantoliina/huivia ja sen mukanaan tuomaa pussia. Granitista ei lähtenyt mukaan kuvia ja keskusteluita enempää. Emme tarvitse kotiimme yhtään mitään. (minun mielestä)

Kuluttaminen on melkolailla fiilispohjaista. Luullaan olevamme hirmuisen rationaalisia, mutta ei kuluttaja ole. Minä en ole, sinä et ole, mutta toivottavasti järkevämpää kohti matkalla.

Viimeisen kuvan tuoli sykähdytti liikkeessä eniten. Se on lähes identtinen oman yöpöytäni kanssa. Löysin omamme aikoinaan tyttyköiden kanssa roskalavalta. Muisto löydöstä tuo iloa meille kaikille edelleen. Tuoli toimii yöpöytänä loistavasti ja on otettavissa käyttöön varaistuimena, jos tarve vaatii. Nimeä sillä ei vielä ole.



- Aino

soittolistalle laitetaan tänään jotain rauhallisen kaunista sillä aion tehdä karsintaa. on semmoinen tarve. Laura Moisio - Ikuinen Valo pitää aitojen asioiden äärellä. upea!

Perjantai-ilta kotosalla

Parturoin kullan tukan. Lähtee taas huomenna reissuun, tälläkertaa rapakon taa, reiluksi viikoksi. Tietyllä tapaa haikeutta, ihan pikkiriikkisen kateuttakin, mutta enimmäkseen iloa siitä, että kaikenlaista jännää on luvassa omalle rakkaalle.

Sitä elää omalla tavallaan kaikessa siinä mukana. Tämmöistä tapahtuu meidän perheelle, matkustellaan ja mennään. Melko siistiä.

Kuulen kaikki parhaat jutut kuitenkin. Tarinat on kivoja. Mies kertoo hyvin ja tietää mitä haluan kuulla ja mitä en niin erityisesti. Kaikkea ei edes tarvitse kertoa. Pitää olla ihan omiakin juttuja. Sitäpaitsi ketä kiinnostaa kohta keski-ikäisten miesten hoopoilut ;)

Laseihin valkoviiniä. Itävaltalaista biodynaamista herkkua, joka ihan haiseekin sille biodynamiikalle, joka lehmän paskana tunnetaan. Tykkään Molkosanista ja tässä fiinissä juomassa on jotain samankaltaista heramaista hapokkuutta.

Mutta antaa jokun hieman enemmän viineistä tietävän kertoa tästä enemmän ja näteimmin ilmaisuin. Omani eivät ehkä anna Meinklangille sen arvoista kohtelua. Sekaisin viinistä- blogia voin suositella lämpimästi. Veimme pullollisen tuliaisina Forssaan ja kyllä se upposi sielläkin. Tänään kävin Antin kanssa Alkossa ja sieltä hyppysiin eksyi Klangipullo hymyn kera. Forssan reissu herättää lämpimiä muistoja edelleen.

Päädyin viinihyllyille rasitettuani itseäni Helsingin keskustan ostosinfernossa. Harmitti kaikki ne auki olevat kaupat ja ihmiset. Olisin mieluummin katsellut rakennuksia, arkkitehtuuria ja valojen leikkiä rakennusten kyljillä. Tyhjää kaupunkia.

Epäonninen herääminen öllöttäviltä patjoilta pakotti kaupungin sykkeeseen. Pärjäsin omasta mielestäni kaikken kaikkiaan varsin ihmismäisesti vaikka takaisin päin bussilla körötellessä nukahdin ja kuolasin syliini pääni takoessa vasten bussin ikkunaa.

Sopiva futonpatja löytyi Mulperipuusta varsin vaivattomasti. Huomasin jutelleeni myyjän kanssa useamman tunnin patjoilla makoillen ja niitä hypistellen. Kyllä minä niin tykkään kunnon palvelusta ja myyntialan ammattilaisista, jotka tietävät myymänsä tuotteen läpikotaisin. Asiointi oli helppoa.

Kehtasin ihan avoimesti tunnustaa, että olen todella mukavuusalueeni ulkopuolella. Sain ymmärrystä osakseni ja pääsimme yhdessä tilanteen yli tekemään oikeasti kauppoja.

Mulperipuusta löytyi muutakin jännää. Ihastelin Kiteen Huonekalutehtaan tekemää Mori-sänkyä. Japanilaistyylistä matalaa sänkyä, joka kasataan ilman heloja. Rungossa ei ole yhden yhtä metalliosaa vaan sänky kootaan pujottamalla laitakappaleet päätykappaleiden hahloihin. Näin syntyy kestävä liitos. Ei ruuvien löystymistä ja kulumista. Ei metalliosia, hukkuneita ruuveja tai epäsopivia paloja, jännittäviä kokoamisohjeita ja ärräpäitä, kun reikiä onkin kolmea eri kokoa ja tappeja kuutta eri pituutta. Niin simppeliä kuin olla voi. Ajatonta, minimalistista ja kaunista.

Ekomatin kookos-puuvillafuton sekä lampaanvillainen petari kotiutunevat ensikuun alkupuolella. Siihen saakka menemme hätäratkaisulla, jonka kyhäsimme kullan kanssa. Vieraspatjat kuormalavojen päällä, ettei käy toista kertaa tolloille tollosti.

perjantaifiilisten mukaisesti soittolistalla Tom Waits - Closing Time  erityisesti Martha- biisi soi repeatilla, aina yhtä ihana, pysäyttävä, kananlihalla joka kerta, Tom Waits <3 yksi parhaista

Closing time todellakin. Aamulla täytyy nousta ajoissa suharoimaan poikia lentokentälle.


- Aino

Välillä lepo

Syksy tuo mukanaan flunssakierteitä ja sairaspoissaoloja ja se näkyy töissä, kodeissa sekä kouluissa. Painetaan 7-22 päivää ja koitetaan välttää sairastumista. Usein työt ja paineet kasautuvat loppuvuoteen alalla kuin alalla. Tämä on hieman kestämätön yhdistelmä vaanivien flunssapöpöjen kanssa. 

Töitä on, mutta tekijöitä paljon sairaana. Silloin ne, jotka eivät ole vielä kipeinä painavat entistä enemmän hommia oman jaksamisen rajoilla. Jollei se paine ajoitu syyspuolelle niin sitten se tahtoo tulla kevätpuolella.

Sillälailla sitä elämää eletään, aalloilla keikkuen. Paljon siitä tohinasta on semmoista kollektiivistä höpötystä ja vuoden ajan mukanaan tuomaa painetta kaikenlaisten juhlapyhien muodossa. Toisilla alkaa lähestyvä joulu painamaan päälle jo lokakuun lopussa. 

Meillä lokakuu on ollut synttärisumien aikaa. Tuntuu, että koko kuu juhlitaan. Näin syyskuussa jo hiljalleen suunnitellaan ja sovitaan kahta kotia reissaavien lasten juhlapäiviä.

Tänä vuonna meillä kesää ei voi juurikaan kutsua leppoisaksi loma-ajaksi vaan me tehtiin selkä kaarella hommia, muutettiin ja asuttiin kuka missäkin. Nyt yhden katon alle rauhoittumisen jälkeen muuttospurtti on vaatinut veronsa. Uutta kyllä suunnitellaan maalämpöasioissa ja keittiöremonttikin on paperilla melko hyvässä kuosissa, mutta fyysisesti ei ole oikein jaksanut mitään väsätä. 

Suunnittelemamme sänkyprojekti odottaa ulkona kasassa ja hieman huolestuneena heräsin tuossa eräänä aamuna siihen todellisuuteen, että se puu ei luultavasti pysy kauaa siellä kuivana ja käyttökelpoisena. 

Tänään tuli sitten todettua karu totuus lattialla nukkumisesta. Patjat ovat homehtuneet alta päin. 

Aivan idioottimaista. Jossain takaraivon perukoilla, siellä maalaisjärjen aivolohkon suunnassa on kyllä itänyt se tieto, että näin siinä tulee käymään jollei patjoja aina välillä, eli joka yön jälkeen, nosta pystyyn kuivumaan. 

Mutta kun ei ole vain jaksanut välittää. Ei ole ollut sitä intoa, tarmoa tai kipinää, että olisi vienyt projektin loppuun. Ei yksinkertaisesti enää jaksaminen riittänyt. Ärsyttää jo kaikki remontointi ja väsääminen sillä se työ ei ihan hetkeen omakotitalossa lopu.

Muutto- ja remonttiväsyn päälle alussa kuvaamani työn haasteet. Kiitos, olen nyt vähän loppu :D

Väsynyt voi olla monella tavalla. Tämän hetkinen väsymiseni on tietyllä tapaa fyysistä, tyytyväistä väsymystä. Semmoinen samansuuntainen tunne, kun kuntosalilta tullessa tai hikilenkin jälkeen on väsynyt. Tietää tehneensä ja nyt kaipaa vain lepoa. 

Sen kaltainen väsymys menee levolla ohi. Se menee ohi sillä, kun vaihtaa vaikka vähäksi aikaa maisemaa tai on ajattelematta tekemättömiä kotihommia tai antaa itselleen luvan hakea valmisruokaa pari päivää peräkkäin eikä pese vessoja tai kirjoittele blogia. 

Se menee ohi sillä, että käy lainaamassa hyvän kirjan ja käpertyy sohvalle. Petiin ei nyt käperrytä, koska sitä ei ole.

Välillä lepoa, mutta tänään täytyy mennä sänkyprojektissa eteenpäin ja käydä tilaamassa himoitsemamme futonpatja. Sillä välin pääsemme minimalistisuudessamme taas askeleen eteenpäin sillä nyt meillä ei ole enää edes patjoja lattialla.

- Aino

Kurkkaus keittiön kaappeihin.

Haluan vähäsen esitellä meidän uutta kotia ja kaappien sisältöä vaikkei tämä mikään sisustusblogi olekkaan. Aina kaapeissa ei sisällä paljoa ole, mutta joitain ihan oleellisisa juttuja kuitenkin. Meillä on mielestäni aivan liikaa astioita. Paljosta on luovuttu, mutta vielä kaikki, tai yksi, perheessämme ei ole valmis luopumaan lopuistakin turhista.

Lautaskaappimme näyttää tältä. Kahta kokoa Teema lautasia. Ylimmällä hyllyllä laseja, jotka ovat ihan turhia.

Sitten tiskikaappi tai kuivauskaappi. Siellä on joitain muovirasioita vielä pakasteiden jäljiltä. Konetistitabletit uunivuoassa. Niitä meillä taas on, kun kaupasta ei ole löytynyt sitä Sallisen 5kg säkkiä soodaa.

Lasipurkissa on käyttämäni scalpelin eli kirurginveitsen terä odottamassa kuljetusta särmäisjätteeseen töihin tai apteekkiin. Puoskaroin itseltäni yhden "näppylän". En suosittele ottamaan mallia, suorastaan toivon, että kukaan ei lähde itse näpertämään mitään!

Sitten siellä roikkuu tiskiharja. Se on hankittu Ruohonjuuresta, on puinen ja hevosen jouhikarvaa ja vaihdettava pää ja kaikkea. Se on tosi pehmeä ja ihana harja. Sen korvaan kuitenkin kasviperäisellä vaihtoehdolla kunhan tuo on kulunut loppuun.

Alimmalla hyllyllä se ainoa keittiöveitsi, jota oikeasti tarvittaisiin. Muitakin on, mutta niitä käyttää joku muu. Itselleni riittää tämä yksi.

Tiskialtaan tulppa siellä lymyilee ja juuresharja, se on muovinen, mutta niin hyvässä kunnossa vielä, että menee aikaa kunnes pääsen vaihtamaan sen puiseen. Käsitiskiaine on tällä kertaa tuommoinen valmistuote, Neito jotain. Tälle tulee jokin korvaaja kyllä tai sitten käyn täytättämässä tuon putelin.

Tiskirätti tai luutu roikkuu sille varatulla telineellä alahyllyn vasemmalla puolen. Rätti on bambua, pestävä ja kestävä, käytössä mukavaksi nuhjaantunut. Näitä tuli paketissa kolme, merkkiä en nyt kuollaksenikaan muista. Ovat kestäneet reippaassa käytössä noin vuoden verran.

Paistinpannuasia on meillä ollut hienoinen murheenkryyni. Toivoin, että korvaamme entiset kuluneet pinnoitetut pannut kestävämmillä vaihtoehdoilla joissa ei ole muovia. Mies kiiruhti kauppaan ja osti pannuja kasan. 

Mutta niistä yksikään ei sopinut miesväen kananmunien paistoon siten, että lapsikin saisi onnistumaan ja niin mies meni ja osti vielä yhden uuden pannun, joka on pinnoitettu. Tämä on melko tyypillinen tarina meidän taloudessa. Olisin toivonut, että hankintaa harkitaan hieman pidempään ja että olisin saanut osallistua oikeanlaisen pannun valintaan. Yksikin olisi riittänyt, nyt meillä on neljä.

Elämä ei-minimalistin kanssa on välillä raskasta, mutta jokaisen on käytävä oma polkunsa läpi näiden asioiden opettelun kanssa. Itselleni koko homma on tuttua usean vuoden kestäneeltä matkalta, mutta miesparka ja muu osa perhettä on vasta alussa. Koko homma myös lähti minusta luonnollisesti ja vasta myöhemmin löysin sille nimen ja yhteisön, kun taas miehelleni asia tuli ulkoa roiskaistuna vaatimuksena.

Kurkitaanpa vielä keittiön laatikoihin

Koska osa perheestämme on edelleen pituusrajoitteisia niin sijoitin mukit laatikkoon. Pohjalle pistin semmoisen ruokapöydän puuvillaisen alustan tai tabletin tai mikä se ny onkaan, etteivät mukit kolisisi ja liikkuisi laatikkoa availtaessa ja suljettaessa.

Sain samalla järjestettyä eniten käyttämämme astiat lähelle tiskikonetta, että ne on mahdollisiman nopeita siirtää sieltä puhtaina paikoilleen.

Alemmassa laatikossa on sama viritys, mutta kulhoille. Näin kaikki olennainen aamu- tai välipalaa varten on lasten saatavilla ihan oma-alotteisesti eikä tarvitse hakea jakkaraa ylettyäkseen tai pyytää aikuisen apua.

Laatikostoa ja kaappia riittää enemmänkin, mutta tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Keittiön järjestys hakee vielä muotoaan ja ajatuksena on myös tehdä keittiöremonttia.

Me tarvitsisimme isomman jääkaapin. Nyt meillä on sellainen pienin mahdollinen. Se on osottautunut melko hankalaksi, kun sinne ei mahdu usamman päivän ruokia saati sitten ruuan säilytysastioita. Pieni jääkaappi tekee kaupassa käymisen pakolliseksi ihan liian tiheällä tahdilla ja kaventaa meidän ruokalistaa.

Moni toimivaksi hiottu juttu on ottanut takapakkia tässä keittiössä, mutta toisaalta nyt me tiedämme, että mitä tarvitsemme toimivaa keittiötä ja ruokasuunnittelua varten.

- Aino