lauantai 30. huhtikuuta 2016

Mahtisonni!

Voihan iiks!

Mieheni sai kaiman. Tässä hän on..  <3 





Tämä pieni tyyppi on rodultaan Itä-Suomen karjaa ja on uhanalainen. Myös mieheni on melkoinen harvinaisuus, ainoa lajiaan :)

Itä- Suomen karja on suomenkarjaroduista siroin. Ne on sitkeitä penteleitä, pitkäikäisiä ja terveitä. Uuden sonnin väritys on kyyttö. Kyytöksi näitä myös puhekielessä yleensä kutsutaan. Itä- Suomenkarja on Suomen tuotantoeläinroduista vanhin. 

Itä- Suomenkarjaa on säilytetty ja jalostettu entisessä Sukevan vankilassa mistä eläimet siirrettiin vankilan lakkauttamisen jälkeen Kajaaniin Kainuun luonnonvaraoppilaitokseen sekä Tampereelle Ahlmannin ammattiopiston koulutilalle.

Lehmistä saa maitoa ja tämän rodun maito on erityisen hyvää juuston tekoon. Mutta vaikka lehmästä maitoa saakin niin toivon, että maito annetaan näille suloisille vasikoille aivan kuten mekin vauvoina saimme oman äitimme maitoa.

Luonnonvarakeskuksen sivut on ihan paikallaan, kun haluaa tutustua siihen, että mistä se ruoka täällä Suomessa tulee ja mitä kaikkea tuotantoon liittyy.  Lisää eläingeenivarojen säilyttämisestä ja kyytöistä. 

Joskus vähän muutakin kuin kauhukuvia tehotuotantotaloudesta ja eläinten kurjista kohtaloista. Ei se ole sekään niin mustavalkoista.. Asioiden mustavalkoisuutta tai muutakaan karjatalouteen liittyvää pohdintaa ei tarvitse enää käydä, kun vaihtaa ravintonsa kasvisperäiseen. Niin kävi tällekin blogille tammikuussa 2017.

Ei mulla oikeestaan muuta. Me ollaan otettuja tästä kunniasta :D



- Aino

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Nurme, elämää sopusoinnussa luonnon kanssa.


Toissapäiväisellä mittausreissulla Ruohonjuuressa tuli tehtyä ostoksiakin.

Kylppärissämme ei ole ollut enää pitkään aikaan muovipurkkeja yhtä turhamaista pahettani lukuunottamatta. Muutoin meillä käytetään vain saippua- ja shampoopaloja.

Olen tykästynyt Nurme-merkin tuotteisiin. Niitä saa ainakin sieltä Ruohonjuuresta sekä monesta nettikaupasta ja hoitolasta. Sivuilta löytyy kattava lista jälleenmyyjistä.

Nurme on virolainen pieni perheyritys, joka luottaa käsityöhön ja puhtaisiin raaka-aineisiin. Saippuat ja shampoopalat pakataan pahviin, jonka voi antaa lapsille ensin kauppaleikkin ja sen jälkeen luonnollisesti polttaa, kierrättää tai kompostoida.  Ei muovia, ei jälkiä.

Jojobaöljy shampoopala lähtee kokeiluun, kun avokadoöljy versio loppuu. Käyttökokemukset ovat olleet kaikkien perheenjäsenten mielestä hyviä. Jojoba palan pitäisi sopia vaaleille, hauraille ja värjätyille hiuksille vahvistaen niitä.

Shampoopalat ovat äärettömän käteviä matkoilla. Ei nesterajoituksen aiheuttamia huolia lentomatkoilla tai stressiä vuotavista purkeista.

Sitten siinä punaisessa rasiassa on "kylpytryffeli". Sellainen nappi, joka sulaa kylpyyn. Eksoottinen ja ihoa kaakaovoin avulla kosteuttava tryffeli sisältää ylang ylang öljyä, joka lievittää stressiä ja rauhoittaa mieltä.

Se menee häälahjaksi <3


- Aino

torstai 28. huhtikuuta 2016

Kehonkoostumusmittaus. Miksi teit sen?

Voihan ääh. Sorruin sellaiseen kehonkoostumusmittaukseen Omronin laitteella Ruohonjuuressa. Jostain tuolta toisaalta (pakkotoisto) tullut lueskeltua näiden laitteiden tarkkuudesta... Juupa joo. 

Mittauksen mukaan olen normaalipainoinen, mutta hyvin rasvakas :) (en kehannu laittaa, että läski) Sain laitteella korkeimman rasvaprosentin ikinä.




Jännintä tässä on se, että vaikka tiedän, että tulos ei pidä paikkaansa niin silti se vähän niin kuin kolahti. Ikään kuin tässä konkurssissa jokin rasvaprosentti paljoa merkkaisi 😆 Ihmismieli on jännä. 

Sitten selittelyitä.. Aiemmin rasvojani ynnä lihaksiani on mittailtu sellaisella vempeleellä joka ilmoittaa lihaksen määrän vaikkapa per jalka ja sillä saa puolierot selville. Semmoista tietoa tarvitsisin kipeämmin. Haluan seurata lihaskasvuani ja siksi on tärkeää erotella myös kehon nesteet, että tulos olisi edes jollain tasolla luotettava.

Ehkäpä käyn katsastamassa myös Inbody -kehonkoostumusanalyysin tässä lähiaikoina.

Ruohonjuuressa mittaus maksoi  5 euroa, mutta se hyvitettiin ostoksen yhteydessä samantien. Inbody -mittauksen saa noin 35 eurolla.

Muista ostoksista lisää huomenna.


Tiisu - Elämältä turpiin sain. Varo ettet naura liikaa! Tiisu on ihana, Tiisu saa hyvälle tuulelle :)


(Näin käy jollei pääse vauvana värikylpy -metodin mukaisesti iloittelemaan ;P)



- Aino

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Uusperheen sisarussuhteet ovat monisyisiä



Uusperhe voi käsittää minun, sinun ja meidän lapsia, vain minun tai vain sinun lapsia. Meidän pieniä lapsia ja aikuisia lapsia. Hyvin paljon erilaisia ihmisiä yhdessä, joita sitoo yhteen kahden aikuisen päätös solmia parisuhde. 

Puhutaan perheen vanhemmista. Meidän perheen vanhempia ollaan minä ja mieheni ja meillä vanhemmat määrää :)


omanlaisensa kokoonpano



Sisarussuhteet jäävät monesti vähemmälle huomiolle mietittäessä uusperhettä. Iso osa kirjallisuudesta ja tutkimuksesta pyörii uusperheen vanhempien keskinäisissä väleissä, parisuhteessa ja vanhemmuuden ongelmissa. 

Lapset solmivat omanlaisiaan suhteita. Sisarussuhteet, biologiset tai eivät, katsotaan elämän pisimmäksi ihmissuhteeksi. Eliniänodotuksen puitteissa näinhän se on.  

Lasten keskinäisiin suhteisiin panostetaan usein aivan liian vähän. Jos asiat sujuvat niin hyvä ja jollei suju niin pidetään erillään? Kohtahan sitä lapset kasvavat ja kaverit ovat merkityksellisempiä kuin kotoa löytyvät, ärsytystä aiheuttavat sisarukset?

Siskot ja veljet, kanssa asuvat ipanaiset, ovat lopulta he joiden kanssa muodostuu pitkällä aikajanalla käsitys oman perheen vanhemmista, muistijälkiä perinteistä ja tapahtumista, muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta. 

Toinen on siinä omalla raadollisuudellaan muistuttamassa aikuisenakin, että "se nyt menny yhtään tuollatavalla". Sinä tyyppi, jolla on jonkinlaisia kasvukumppaneita perheen osalta voit varmasti samaistua sisaruuden auvoisaan ja vähemmän auvoisaan todellisuuteen. 

Minulla on viisi rakasta sisarusta, puolia tai täysiä, vähän vajaita, mitä lie, kaikki yhtä tärkeitä. Lisäksi vielä yksi rakas sisko, joka ei ehkä kenenkään muun mielestä ole sisko minulle tai minä hänelle.

Tuntuu turvalliselta, kun on meitä, jotka ollaan tunnettu oikeastaan aina. Tyyppejä, jotka tietävät mitä olen hengittänyt ja elänyt lapsuuteni, että on heitä joiden kanssa ollaan jaettu samaa ilmaa helteisessä teltassa tai piereskellen peiton alla.  


Kaikesta huolimatta <3



- Aino 



tiistai 26. huhtikuuta 2016

MitäTänäänSyötäisiin: Avocado med sojasås

helt enkelt och jättegott.

Ihana ystäväiseni johdatteli minut joskus makumaailmojen ykkösparin ääreen. Soijakastike ja avokado yhdistettynä on jotain mieltä ylentävää, kun ei muuten juurikaan ylennä yhtään.


Ihan Pöllö.



Yhdistelmä ei liene uusi ja hyvinkin tuttu sushin ystäville. Meidän ekaluokkalaisen suosikki myös. 

Avokadoista olen oppinut sen, että halpa on usein.. no kakkaa. Käväisin eilen Ruohonjuuresta luomuavokadoja jotka ovat jokseenkin hulppean kokoisia! Semmoinen 300g kipale. Siinä on Finelin taulukon mukaan semmoiset 600kcal ja rapiat 58g rasvaa. 

Lapsille ihan ykkösjuttu, jos kelpaa. Pienellä annoksella saa paljon ytyä pyttyyn ja minun mielestä mielialaa tasattua. Tulee semmoinen laiskan tyytyväinen olo. 

Taidan kääriytyä kerälle sulattelemaan ja ehkä katson Game Of Thronesin kutos kauden ekan jakson uusiksi, kun nämä räntäsateet pännii ja tyhjät lastenhuoneet ahdistaa.


Mun narsissi ja tulppaaniparat :(



Krookus rassukkakin. Meillä kasvaa vain tämä yksi ja ainoa.


eilen törmäsin mielettömään biisiin Mikko Joensuu -Closer My God. Miten näin upeaa musiikkia voi olla olemassa? Kiitollinen siitä.Rumban artikkeli ja linkki kuunteluun.



- Aino

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Uusperheen elämää

Sunnuntai. Aamu.

Täällä herätään ensin yöllä. Pienimmällä on tullut vahinko sänkyyn. Lakanat pesukoneeseen, suihkuun, uusi peti sohvalle. Jatketaan unta.


Jonkin verran myöhemmin pienin herää. Aamun piirrettyjä. Pientä kinaa muiden herääjien kesken siitä mitä katsotaan. Pienin päättää tänään. Lapset ottavat aamupalaa, mies nousee keittämään kahvia ja tuo sen sänkyyn. Jutellaan aikuisten kesken loikoillen sängyssä, lapset tekevät omia juttujaan, käyvät raportoimassa, kysymässä lupaa, hakevat apua. 

Lojutaan, ollaan, eletään.

Sunnuntait on ihania. Meillä on täällä viisi lasta, kaikki kotona ja muutama naapuruston kaverikin näemmä. Kaikille on seuraa, kaikki saavat vain olla ja etsiytyä mieleisensä tekemisen ja kaverin seuraan.

Meillä on itseasiassa todella hiljaista vaikka luulisi toisin. Minä kuuntelen omaa musiikkiani kaikessa rauhassa ja kirjoittelen. Mies kokeilee keittiössä uutta reseptiä. Lasten keskustelu pelaamisen lomassa kantautuu välillä musiikin rinnalle. Osa on jo painunut ulos trampalle ja läheiselle leikkipaikalle kavereineen.

Meillä on uusperhe. Meillä on vaihtuva perhekokoonpano jatkuvasti. Minä, mies ja miehen pojat, me neljä ollaan tässä aina. 

Meillä on usein ikävä, kaikilla.  








- Aino

kirjoittaessa soi Jack in Water - The Meaning of Events

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

MitäTänäänSyötäisiin: Aamupuuro, lounaspuuro, iltapuuro ja puuro



 soittolistalla Beatles- Here Comes The Sun

Puuroa puuroa koska hampaisiin sattuu! Oikojalla rassaamisen jälkeen kipu ei tule heti vaan yleensä joko seuraavana tai sitä seuraavana päivänä. Nyt on yön jäljiltä melko hellä olo suussa ja tekee taas mieli puuroa.

Vain kerran on ollut niin kipeä purukalusto, että piti ottaa särkylääkettä. Meinasin pudota tuolilta puraistuani riisikakkua ylähampaiden saatua "korut", kuten eräs ihana pikkupoika totesi. Niin ja minulla on hyvä kivunsieto, todistetusti (luomusynnytys riittänee hiljentämään kaikki skeptikot 😉). 


Syön melkeinpä aina kaurapuuroa. Jotain eksoottisempiakin lajeja on tullut kokeiltua, mutta ei ne vain ole iskeneet. Miehen huomautus, että luomu kaurapuuroa.. 

Puuron joukkoon sekoittelen mitä milloinkin; kauraleseitä, liotettuja chiasiemeniä, marjajauheita, proteiinijauheita, auringonkukansiemeniä, marjoja, hedelmiä jne. Kuvassa kuivattuja aprikooseja pilkottuna muiden höysteiden ohella.

Joskus en keitä ollenkaan tuota sekoitusta vaan heitän päälle kaurajogurttia. Töihin kuljettelen puurosekoituksia lasipurkissa. MCT- öljyä lorauttelen joukkoon, jos muistan. Suolankin laitan, jos muistan.

Onhan ne usein vähän masentavan näköisiä sössöjä, mutta puurosekoitus on pelastanut työpäivän eväsongelmat kerta toisensa jälkeen. Pelkkä kaurahiutale ei nälkää oikein pidä, mutta proteiinilisillä ja marjoilla tai hedelmillä höystettynä energiaa riittää.




Proteiinijauheissa suosin riisiproteiinia ja nyt lähti testiin ensimmäinen pussi herneproteiinia. 

Herneestä voi näin ensikokeilujen perusteella tulla uusi suosikki sillä se ei jää riisiproteiinin tavoin "jauhoisen" tuntuiseksi. 

Maustamattomina tykkään käytellä noita jauheita niin ei tarvitse miettiä, että mikä yhdistelmä sopisi minkäkin kanssa.

Välillä syön useamman kerran päivässä puuroa kun en muuta keksi, mutta täytyy myöntää, että oikeasti tykkään näistä puurosössöistä. Luulen, että nämä sekoitukset tulivat korvaamaan maitorahka-ananas kombon, jota harrastin ajoittain paljonkin ennen maitotuotteiden karsintaa.



-Aino

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Oikomishoidossa aikuisena 2.

Taas on keräilty itseä hoitotuolista reippaan puolituntisen jäljiltä. 

Vaikka noiden rautojen, kaarien ja muiden hässäköiden, putsiminen ja uusiminen ei kipeää teekään niin aina sitä jännittää lihaksia kuitenkin. Oikomiskäynnin jälkeen tuntuu kuin olisi isommankin työn käynyt tekemässä.

Tänään tehtiin hienosäätöä. Suuret linjat on oikeastaan kai saatu kohdilleen. Oikojani Milla sanoikin, että tästä se työ vasta yleensä alkaa, kun pitää saada yksittäisiä hampaita vielä antamaan hieman periksi ja asettumaan optimaaliseen linjaan muiden kanssa. 

Jospa jo jouluksi saisin sitten nämä vehkeet pois!

Tänään kuminauhavetoja vähennettiin. Enää toiselle puolelle ja vain yöksi. Kumirinksusta tehtiin "hauska" neliö. Saas nähdä miten pienen rinkulan asetteleminen sujuu itseltä illalla. Onneksi mulla on apuna "virkkuukoukku". Kaikkea sitä pitääkin opetella :) 

Mitään kivoja värejä tai muuta sen kummemmin hassua ei suuhun lisätty.
 
Oikominen on meillä nyt kovasti pinnalla koko perheessä. Mies on käynyt itseäni isomman remontin läpi leukaleikkauksineen ja ipanoille on lupailtu tätä nannaa melkeinpä jokaiselle. Vertaistukea ja ymmärrystä riittää siis. 
 
Niin ja tätä härpäkettä!  

Pinkki on se "virkkuukoukku"



- Aino

P.S lukijaiseni, käykääs tykkäämässä myös Facebookissa Kokonainen Elämä Edessä sivua.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Virhearvioita

Mulla on kyllä ollut melkoisen jännä päivä. Monenmoisia tunteita on käyty lävitse. Virhearvio viittaa nyt ensinnäkin ruokavalintaani.

Vapaapäivän kunniaksi kävin aamulla salilla vetäisemässä jalkapäivän ja lounaaksi paistoin broilerinsuikaleita, joiden käyttöpäivä oli mennyt muutama päivä sitten. Joo tiedän.. älä yrjöä. Vanhan lihan syönti on oksettavaa. Lihan syönti yleensäkin päättyi Kokonaisen osalta ja koko blogi muuntui vegaaniseksi syömisten osalta tammikuussa 2017.

Pienoinen pierun tuoksu piti peittää jollain ja kaapista sattui löytymään tandorikastikkeen jämät sekä kuivunut inkivääri, jonka raastoin kuorineen joukkoon. Sotkusta tuli hyvää ja tulista.

En kuitenkaan osannut arvata, että mieheni haluaisi yllättää minut tossukaupoilla. Suuntasimme Intersportiin ja sain uudet juoksutossut!!!

Niitä piti tietysti lähteä kokeilemaan vakilenkille. Se on semmoinen rapiat 7 kilometriä. 

Melko alkuvaiheessa lounaaksi ja myös myöhemmin päivälliseksi nautittu "virhearvio" alkoi iskemään järkyttävänä poltteena ruokatorvessa... 

Mies nauroi vieressä, kun röyhtäilin menemään ja pitelin vatsaa.

Toinen jotenkin tajuntaa myllertänyt virhearvio oli Spotify, jonka juoksusovellusta käytän silloin tällöin, kun en halua kuulla ihanan lenkkikaverini juttuja tai omaa läähätystäni. 

Tällä kertaa Spotify sitten valitsi juuri minulle omien suosikkieni perusteella mitäs muutakaan kuin Muumeja? ja vielä ruotsiksi? Meinasin ravata ojaan :D

Tässä pitää vähän tasoitella. Hoitelemme parisuhdetta ennen illan Fitnesspäiväkirjojen alkua. Mies paistaa minulle fitnessmunaa (elikkäs pelkkiä valkuaisia) ja minä lakkaan varpaankynnet kullan mieliksi. Ehdottomasti parempi vaihtoehto valkuaisten sijaan on lautasellinen puuroa pähkinöillä ja marjoilla. Proteiinin saannin suhteen on menty liiallisuuksiin. Kyllä sitä tulee ihan riittävästi, ihan normaalista kasvisruuasta.

Pieniä tekoja <3


- Aino

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Oikomishoidossa aikuisena




Tervepä terve, ajattelin tulevan hammaslääkärikäynnin kunniaksi kertoa meneillään olevasta projektistani. Olen nimittäin ollut kohta vuoden verran oikomishoidoissa.

Ensimmäisen kerran hampaistoa oiottiin lapsena, mutta lopputulos ei ollut aivan mieluinen. Parikymppisenä hampaat alkoivat etsiytyä 1 X 2 asentoon ja vuosi sitten tosiaan kuulin, että minulla on paha purentalukko, kulumaa leukanivelessä ja mitä lie muuta.

Esteettisesti rivistö oli ihan mukiinmenevä kuten kuvista huomaa :)







Juu ei, rivistön pitäminen puhtaana oli haastavaa ja ikää kun tulee lisää niin jotain oli tehtävä.

Oikojani eli ortodonttini kanssa meillä synkkasi heti. Kemioiden kohtaaminen on oikein mukava juttu sillä oikomishoito noin niin kuin kokonaisuudessaan on pitkä ja käyntejä on vähintäänkin kerta kuukaudessa.

Oman hoitoni kestoksi arvioitiin varovaisesti kolme vuotta. Noiden rautojen kanssa siitä menee noin 1,5 vuotta ja sitten on 1,5 vuotta jonkinlaisten irrallisten kaarien ym hässäköiden kanssa. Siitäpä ehkä myöhemmin, kun on jotain kokemusta asiasta. Mitä sitten on tehty ja saatu aikaan?

Alkuun hoito suunniteltiin ja hampaistoa kuvattiin röntgenissä pariin otteeseen. Muotit hampaistostani otettiin ja lähdettiin liikkeelle tekemällä takahampaiden väleihin tilaa. Myöhemmin tila täytettiin hampaan ympärille tulevalla "sormuksella" josta lähtee sisäkaari.

Minulta poistettiin hammas alarivistöstä antamaan tilaa kaikille muille. Uhrattavaksi valikoitui neljästä alaetuhampaasta se yksilö, joka poikkesi eniten rivistä. Hampaan juurikin oli ikävästi paljastunut ilmeisesti yöllisen narskuttelun sekä tilanahtauden vuoksi. 


Tästä se lähti
Yläetuhampaassa oli samaa ongelmaa ja sitä piti käydä arvioituttamassa ienspesialistilla joka totesi, että oikominen luultavasti saa ikenen kasvamaan etuhampaan juuren päälle uudestaan ja homma hoituu sillä iensiirteen sijaan. Ei mitään pikkujuttuja minusta. Hyvä, että lähdettiin oikomaan. Myöhemmin näistä olisi voinut tulla ikäviä ongelmia.

Hampaanpoisto ei ollut mikään iso juttu. Kamalalta näytti ja jonkin aikaa olo oli hieman epävarma, että jos se aukko rivistössä paistaa kaikkialle. 

No eihän se mihinkään näy eikä ihmiset sellaiseen oikeasti kiinnitä huomiota. Nämä jutut tuntuu aina itsestä paljon isommilta kuin mitä ne ovat. Tässä matkan varrella ei kaikki ole edes huomanneet, että minulla ylipäänsä on raudat.



Ylärivistö sai "korut"


Ylähampaisiin raudat laitettiin viime joulun tienoilla eli alhaalla oli kunnon kojeet olleet jo puolisen vuotta tekemässä taikojaan, kun käytiin ylähampaiden kimmppuun. Nyt rautaa on siis ylhäällä edessä ja alhaalla edessä ja takana. Kumia menee raudan lisäksi voimaketjuina sekä vetoina ristiin rastiin.

En ole piilotellut tai yrittänyt optimoida huomaamattomuutta valitsemalla mahdollisimman neutraaleja värejä tai materiaaleja. Otin metalliset palikat eli braketit, kumilenkkejä on ollut pinkkiä, sinistä, oranssia ja  vaikka mitä.

Lapsilta olen kysellyt, että mitä seuraavaksi laitetaan :) Jouluksi laitettiin punaista ja vihreää ja halloweeninä oli pimeässä hohtavaa.

Kun kerta on vaihtoehtoja niin pistetään ranttaliksi sitten!


Huomattavasti oikoisempi olo



- Aino

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Jotain uutta kivaa! Klean Kanteen teräspullo



Nyt on kärvistely ohi! Juomapulloni on saapunut Lontoon maasta. Amazonin kautta se matkasi luokseni lentäen. Tosipuheessa pulloni on valmistettu Kiinassa ja tuotemerkin alkumaa on USA, mutta eihän se nyt kuulosta miltään.

Uutta rakasta piti käydä näyttämässä jo salillakin heti paketista riuhtaistuna ja kyllä vain se toimi siellä moitteettomasti. Pakastaa pulloa ei saa eikä se kestä kuumia juomia, mutta halusinkin nimenomaan vesipullon. Minimalistina harkitsen melko pitkiäkin aikoja ostoksiani ja tätä on pyöritelty mielessä kohta kuusi kuukautta. Hankintaa ennen vesipullona toimi aiemmissa kuvissakin vilahtanut lasinen smoothie-pullo.

Korkin renksusta pullon saa roikkumaan ja renksuun saa kiinnitettyä vaikkapa vaatekaapin avaimen salilla. Tästä uutuudesta on yhtä helppo juoda kuin muistakin pulloista, mutta tämä on nyt sitten täysin muoviton.

Pullo on terästä, siinä on korkissa bambua ja vielä kaikenlisäksi kestävällä tavalla kasvatettua bambua ja pieni silikonirengas vesitiiviyden takaamiseksi. Korkkeja saa tilattua yksittäinkin, jos sattuu hajottamaan tai hukkaamaan korkin tai on mieltynyt toisenlaiseen malliin.


Zero Waste pullo




Klean Kanteen merkkiä voi suositella hyvällä omallatunnolla. Kannattaa opiskella lisää sertifioiduista yhteiskunnallisista yrityksistä (Certified B Corporation). Esimerkiksi Ecover on semmoinen.




Tuotteen koko ketju on mietitty jokseenkin loppuun asti melko hienolla tavalla. Pussi johon pullo oli pakattu on kiinalaista 100% kompostoitavaa materiaalia Mitä ihan tarkalleen ottaen ei kyllä käynyt ilmi. Kompostiin se ei päädy vaan poltettavaksi saunan uuniin. 

Lipukkeet on painettu 100% kierrätetylle ja kloorittomalle paperille. Pullon kyljessä oleva logo on etsattu laaserilla joten maaleja tai muita kemikaaleja ei ole käytetty. Niin ja kaiken päälle tuotoista menee 1% maailman pelastamiseen.


Klean Kanteen pakkausmateriaalit



Muovin määrään on aiheellista kiinnittää huomiota sillä joka vuosi heitetään 35 biljoonaa muovipulloa tonne noin metsiin ja vesistöihin. Ei tietenkään meillä Suomessa, mutta jossain muualla aivan varmasti.


 Onko nyt ostettu puhdas omatunto? No totta hiivatissa ;)



- Aino


Tarina aiheesta jatkuu, eli käys lukemassa lisää :) Kokonaiselta irtoaa tänään rakkaudellisia ajatuksia, kiitos lukijapalautteen! 

maanantai 11. huhtikuuta 2016

MitäTänäänSyötäisiin: Kasvishässäkkää



Kokkailin perinteisellä tavallani inspiroiden matkan varrella vähän sitä sun tätä ja hokkus pokkus tuli "kasvishässäkkää" eli kasviksia pannulla. Super simppeliä, ravitsevaa, vegaanista ja taatusti terveellistä. Sinne pannulle lenteli kuvan osoittamia aineksia eli munakoiso, kesäkurpitsa, purjo, parsakaalin jämät, keltainen paprika ja savustettua valkosipulia jokunen kynsi. 





Tämä savustettu valkosipuli oli kyllä ihan heräteostos, kirpaisevan kallis noin normiin nähden, mutta kiinalaisen sijaan ranskalainen ja tuoksui ihan järkyttävän hyvältä vihannesosastolla. 


Mausteina käytin irtotavarana ostamaani ruususuolaa, rosmariinia, pippuria ja balsamicoa. Makeutta voi lisätä mielensä mukana pannulle vaikka sokerilla. Se pyöristää makuja. Olikohan muuta.. niin tomaatteja heitin vielä sekaan, kun ajattelin, että tämähän on vähän kuin ratatouille, mut tomaatti puuttuu. Kaikki pannuun, vähän vettä pohjalle oliiviöljyn kanssa, kansi päälle ja hautumaan määrättömäksi ajaksi. Melko pian sieltä alkoi nousta ihanat aromit ja käväisin hämmentelemässä. Sen enempiä en jaksanut vaivautua.





Aattelin puputtaa pastan kanssa. Kokeilussa Pirkan Gluteeniton penne. Ei tule usein harrastettua semmoista, mutta nyt teki mieli. Minulla on hieman hankala suhde pastan ja leivän kanssa. Riippuvuudeksikin sitä voisi luonnehtia. Mitä väsyneempi ja stressaantuneempi olen niin sitä hankalammaksi myös tämä suhde käy. Semmosia höpöhöpö hommia varmaan ja sitten piti kokeilla tätä gluteenitonta villitystäkin ja kas kummaa se toimii jokseenkin massiiviseen turvotukseen ja muuhun sekavaan oloon. 

Taisin mainita aiemmin jotain minun puuron syönnistä kuitenkin. Sitä minä tosiaankin syön ja paljon. Kaurapuuroa aina. Nouseepa mieleen jotain sanonnan tynkää hullusta ja puurosta.. heh.






No mutta, tätä penneä emme osta toiste ja syynä siihen se, että kaupassa kollasin, että jees pahvipaketti, tosin pieni muovi-ikkuna, mutta saunan pesässä täysin poltettava. Kotona sitten oli ikävä yllätys, kun pastat oli pakattu pahvin lisäksi vielä muoviin, että haloo, miksi?

Ja mimmoista tuli noin niinku omasta mielestä? Hirmuisen hyvää tietty! Lapset ei syöny, mieskin urputti jotain. Taitaa olla viikon eväät töihin prepattu..





Kuvaa on sitten muokattu. Alunperin annos oli ainakin kaksinkertainen, mutta se näytti niin härskiltä tursuessa lautaselta, että söin ensin puolet ja heitin basilikasilppua päälle. Ihan turha luulo, että tuommoisella tipun annoksella tätä vartta liikutettais ;) Tää penne ei maistunut kyllä yhtään miltään, mutta pysyi keitettynä ihan asiallisena.


kokatessa soi Future Islands - Singles. Suositellaas nyt vaikka biisiä A Dream of You and Me. Se on letkee.







- Aino 

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Keväthommia



Oi mikä sää tänään! Oli sitten pakko tarttua haravaan ja oksasaksiin ja mitäs kaikkea jännää sieltä pihalta löytyikään!


Pihalta löytyi sinivuokkoja


Sinivuokot olivat puhjenneet kukkaan. Narsissit ja tulppaanit työntyivät jo maasta. Näimme nokkosperhosen, hämähäkkejä, muurahaisia ja kaikenlaisia öttiäisiä, kun kiviä kävin kääntelemässä. 

Lapset vähentelivät kielloista huolimatta vaatteita huolestuttavissa määrin, mutta jossain vaiheessa meidän aikuisten into kommentoida "kevään petollisuudesta" tössähti hyödyttömyyteensä. Oksasakset saivat hoidella talventörröttäjiä ja muita puskia mitä raakataan uuden tieltä. Onneksi löytyi innokkaita apujoukkoja. Ainakin vähäksi aikaa :)

Pikkuapuri valmiina hommiin
Pikkuapuri



Kotilotkin jollain tavalla ilahduttivat vaikka myöhemmin niistä tulee olemaan harmia. Onneksi tämän talven kovat pakkaset tulivat, kun maassa ei vielä ollut juurikaan lunta. Kotilokannan arvioidaan romahtaneen siitä syystä ja hyvä niin.

Kotiloitakin löytyi jo
Näitä nyt ei varsinaisesti kaivattu



Kahvipaussi kevättöitten lomassa on parhautta. Kokeile kahvin joukkoon maidotonta versiota, kasviperäiset vaihtoehdot testissä täällä.

Välillä juodaan kahvit


Mikäs siinä istuskellessa ja lasten juttuja kuunnellessa. Pikkuiselta haravan heiluttajalta kirposi näpsäköitä pohdintoja työn lomassa

"Mitä ikinä elämässä tuleekaan on ihanaa!" 



- Aino


Sinivuokkoja lisää

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Holiday Club Saimaan kylpylässä


Viime viikonloppuna käytiin Itä- Suomen reissulla myös Imatralla. Lappeenrannan puolella yövyimme Holiday Club Saimaa Spassa yön verran. Majoituimme Castle- hotellin huoneissa sillä varausta tehdessämme kuvien henki otti hieman valtaansa. Oikein hienoja ja yleviä olivat. Vähän pröystäileviäkin, mutta lomaillessa on hyvä kokeilla jotain mikä pistää hieman mukavuusalueen ulkopuolelle vaikka sitten sillä luksuksellaan.


Saimaan kylpylä Lappeenrannassa


Polskuttelu lähes yökerhomaisessa Cirque de Saimaa-kylpylässä ja sen saunamaailmassa loikoilu pesi satojen kilometrien ajosta johtuvan jäykkyyden tiehensä. Ollaan tietty tylsiä ja mietittiin vain koko ajan miten hauskaa lapsilla siellä olisi. Luonnollisesti kokeiltiin vesiliukumäet ynnä muut, että osattiin sitten kertoa niiden hurjuudesta uskottavalla tavalla ;)

Huone oli lokoisa, mutta yöllä iski superjättisängyssä kuumeen lisäksi ikävä miestä.. Puolikaskin petiä olisi riittänyt mainiosti, kun jälkikasvua ei ollut tungeksimassa väliin :D 

Perhepetiläisille hyviä uutisia, lapset voivat nukkua vanhempien kanssa samassa vuoteessa, alle 4-vuotiaat veloituksetta.

Polskinnan ja huoneiden lisäksi testasimme kylpylän ravintolan. Le Biff palveli mainiolla asenteella. Lista oli kompakti ja tarjosi liha-, kala- ja kasvisvaihtoehdon. Alkuruuaksi sorruin Aurajuuston ja punajuuren yhdistelmään. Ei selityksiä. Taivaallista oli. Tosin vatsa ei enää anna anteeksi maitoa niin helpolla kun on pitkiä kausia ilman.  

paprikapolentaa


Tammikuussa 2017 blogi on muuttunut täysin vegaaniseksi. Enää ei juustot tai maidot, kermajäätelöstä puhumattakaan kuulu ruokavalioon. Kaikkia näitä on kuitenkin saatavilla vegaanisina versioina! 

Vegaaninen sinihomejuusto.
Oatly jäätelöt. 
Kaikenkarvaiset kasvimaitotuotteet. 


Pääruokana oli listan kasvisvaihtoehto; paprikapolentaa sekä pestoa aurinkokuivatuista tomaateista ja saksanpähkinöistä. Onneksi pidän herneenversoista myös. Otin tietoisen riskin sillä kasvisvaihtoehto usein tuntuu olevan haastava. Le Biff selviytyi ihan hyvin. 

Ennakoin, että annos tulisi olemaan hyvin kermainen ja raskas sillä ne usein ovat ja valitsin viiniksi rieslingiä Saksasta, Prinz Von Hessen Rheingau Riesling Classic. Siinä menin hieman metsään.  Sekä annos, että viini olivat samaa makumaailmaa runsaan hapokkuuden ja hienoisen kirpeyden kanssa. Viini oli loistovalinta joka tapauksessa.

Jälkkäriä piti tietysti olla! Valitsimme Peltolan- jäätelöä. Minä mansikkaa ja lakritsia ja mies otti lakritsan sijaan mustikan. Jäätelöt ovat Suonenjoelta kotoisin. Mukana brandy snap- keksejä ja marenkia. Raikasta ja makeaa.




Angry Birds Park ja muut aktiviteetit jäävät koettavaksi sitten lasten kanssa. Lähtiessä huomasimme, että pihan leikkipuistossakin soi musiikki ja kiipeilytelineet näyttivät varsin houkuttelevilta. Pirskuleen kuume.. Minä nukkuin huoneessa, kun mies testasi salin. Se pisti hieman kismittämään, mutta minkäs voit. 


Sairaana ei reenata ettäs tiiätte! (hoitajan määräys)



- Aino



perjantai 8. huhtikuuta 2016

Anteeksianto

 

 

 

"Vihan ylläpitäminen on kuin tarttuisi kuumaan hiileen tarkoituksella heittää se jonkun päälle: sinä olet se joka polttaa itsensä."

- Buddha

 

 

 

 

Anteeksi antaminen ei ole helppoa, mutta miksi se ei ole sitä? Mitä anteeksi antaminen ja saaminen oikeasti tarkoittaa? 

Olen läpikäynyt elämässäni joukon tapahtumasarjoja, joiden kautta olen joutunut miettimään, harjoittelemaan ja harjoittamaan anteeksiantoa. Vuosia tuntui, että on asioita joita ei voi antaa anteeksi. Tuntui, että asiat joita olin kokenut eivät mitenkään olisi anteeksi annettavissa eikä enää ollut sitä ihmistäkään kenelle antaa anteeksi. 

Olin väärässä.

Oivallus tapahtui siinä kohdin, kun ymmärsin, että kaiken anteeksiantamisen pohjalla on lopultakin anteeksiantaminen itselle. Anteeksianto ei kaipaa sitä toista osapuolta, joka useissa tapauksissa ei edes tiedä saaneensa anteeksi tai anteeksiantoa kaipaa. Toinen osapuoli, oli hän sitten tahallisesti tai tahattomasti satuttanut ei aina ymmärrä tekojensa seurauksia, mutta niinhän se menee. Se kaikki on hänen kypsymättömyyttä ja heikoutta.

Avain onkin siinä, että luopuu siitä itsepintaisesta ajatuksesta, että joku tai jokin olisi saatava vastuuseen teoistaan. Anteeksianto on sisäinen luopumisen prosessi, vihasta, kaunasta ja katkeruudesta luopumista. 

Sopii minimalistille :) 

Luopuminen niin sanotusta "oikeuden toteutumisesta" on vaikeaa. Kyllähän toinen pitäisi saada ymmärtämään, että mitä kauheuksia hän on tehnyt ja miten se on toisen elämään vaikuttanut tai miten monen muunkin elämään hän on teoillaan mennyt vaikuttamaan. Se vain on turhaa. Täysin hyödytöntä, energian haaskaamista. 

Toista et voi muuttaa ja harvoin saada kasvamaan jollei siellä vastapuolella ole siihen rahkeita. 

On keskityttävä omaan kasvuun ja hyvinvointiin.

Anteeksianto on hyvinvointia. Luopuminen itsepintaisista ajatuksista, kohdistuen väärintekijän saattamiseen vastuuseen teoistaan ja sanoistaan, on vapauttavaa. Vastuuseen saattamiseen jumiminen on kuin päätään seinään iskisi tai kuten yllä olevassa sitaatissa; poltaisi omia näppejään. Se vaatimuksen tunne kalvaa vain omaa sisintäsi.

Anteeksianto on prosessi. 

Vaikka se onkin sisäinen prosessi niin siinä tarvitaan toista ihmistä. Ei sitä väärintekijää, hän tuskin ymmärtää tekoaan. Joskus ymmärtää, toisinaan on mukana sopimassa, mutta oikeastaan kirjoitukseni ei koske niitä tasavertaisia epäoikeudenmukaisuuksia tai riitoja, joita sovitaan keskustelemalla ja kohoamalla tilanteen yläpuolelle vastavuoroisesti, oppien molemmat enemmän ihmisyydestä ja anteeksiannosta. 

Kirjoitan siitä anteeksiantamisen vaikeudesta mikä syntyy, kun vastuunottoa molemmin puolin ei ole.

Se toinen ihminen tai joukko toisia ihmisiä, joita tarvitaan on "kuuntelija". Kuuntelija kuulee sinua, kuuntelee tarinasi, kuulee kuinka sinua on loukattu ja mihin se sattui. Kuuntelijan rooli on todeta, että sinulle on tehty väärin, kuuntelijan tehtävä on uskoa kertomuksesi ja tunteesi. Kuuntelija on äärimmäisen tärkeä. Minulla on ollut mitä parhaimpia kuuntelijoita. Valitse kuitenkin kuuntelijasi tarkkaan sillä yrittäessäsi kertoa tarinaasi jollekin, joka ei usko tai vähättelee sinua, satutat itseäsi vain enemmän. Kaikki eivät osaa kuunnella empaattisesti. Se ei ole sinun syysi. 

Etsi hyvä kuuntelija.

Tultuasi oikeasti kuulluksi tiedät sen tapahtuneen. Siihen asti kunnes olet saanut kaiken kerrottua vaivaa itsepintainen kertomisen pakko sinua. Se purskahtelee ulos omituisemmissa paikoissa, huomaat kertoneesi elämästäsi ihmisille, joille et olsi halunnut kertoa niin paljoa, huomaat vellovasi inhottavassa tunteessa, että puhut vain itsestäsi, etkä kysy lähimmäisiltäsi, että "mitä sinulle kuuluu".

Sisintään kannattaa kuunnella ja mennä sen mukaan. Kerro uudelleen, kerro lisää, kokeile auttaisiko ryhmä kuuntelijoita, ryhmä sellaisia, jotka ovat kokeneet saman kuin sinä. Kokeile ammattikuuntelijaa, kokeile ryhmää ystäviä. Kerro niin kauan, että tunnet, että nyt olet kaiken kertonut ja sinua on kuultu. 

Jätä syrjään syyllisyys siitä, että vaivaat muita tarinallasi. Nyt sinun täytyy kertoa, sinun täytyy puhua itsestäsi ja tapahtuneesta. Anna sen olla niin, sillä toisella kertaa sinä voit olla kuuntelija. Opettelet samalla sitä taitoa ja se on hieno taito!

Suuntaa ajatuksesi tulevaan. 

Lakkaa odottamasta väärintekijältä tai keltä tahansa asioita joita he eivät ole tekemässä. Kaikista ei vain ole katsomaan peiliin. Anna sen toisen olla. Mitä pienempi väärintekijän merkitys elämässäsi on, sitä parempi. Olet oikealla polulla, kun huomaat, että et ole ajatellut asiaa päivään, viikkoon, kuukauteen, vuoteen... Siirry pitämään huolta itsestäsi. Muista, että se mitä sinulle on tapahtunut ei määrittele sinua vaan se, mitä olet niiden tapahtumien johdosta. 

Anna anteeksi itsellesi, ettet osannut siinä tilanteessa ennakoida riittävän hvyin, ettet osannut nähdä tulevaa, ettet tiennyt mitä seurauksia tapahtuneella olisi. Luovu, anna mennä. Et olisi osannut ennustaa tulevaisuutta. Katso eteenpäin sillä nyt tiedät, että vastaavassa tilanteessa toimit paremmin. Osaat ottaa itsesi huomioon paremmin monessa muussakin tulevassa tilanteessa tapahtuneen johdosta.

Sinä olet kasvanut. Olet antanut anteeksi.

Paras palkkio tekemästäsi työstä anteeksiannon kanssa on sinun hyvinvointisi ja eteenpäin suuntaava meno elämässäsi.

Kasvusi ihmisenä on paras kostosi!

Niin kliseistä ehkä? Jos tuntuu, että ei aukene, että eihän kaikkea voi antaa anteeksi niin palaa etsimään parempaa kuulijaa. Tähän voi mennä vuosia. Minulla on mennyt. Menee luultavasti edelleenkin joiltain osin, mutta kun on kerran kokenut anteeksiantamisen vapautuksen niin sitä etsii uudelleen. Voit aloittaa jostain pienemmästä mieltäsi kalvaneesta loukkauksesta ensin. Kukaan ei käske yrittämään sillä elämääsi pahiten mullistaneella vääryydellä. Kokeile jollain toisella. Tee huomioita matkan varrella omasta tunnetilastasi. Kuuntele itseäsi ja kehoasi.

Pidä rakkaus itseäsi ja elämääsi kohtaan läsnä tässä prosessissa. 


Ole armollinen.





- Aino


Lisää aiheesta ytimekkäästi esimerkiksi täällä.



P:S Mielläni kuulisin kokemuksiasi anteeksiannosta ja vaikeista elämäntilanteista sekä ajatuksista, joita kirjoittamani herätti sinussa.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Keväinen viikonloppu Itä-Suomessa

Automatkailu pitkin poikin sukulaisissa ja ystävien luona on ihanaa. Sielu lepää, kun käy katsastamassa lapsuuden maisemia ja vaihtamassa kuulumisia rakkaiden kanssa. Uutisia, kuulumisia ja kevään ihmettelyä ja ihastelua. Mukavaa ajella kahvipöydästä toiseen ja halailla urakalla. Takaraivossa tietysti aina se pieni kaiheus siitä, että miksi näiden hetkien pitää olla niin lyhyitä. Nähdään pian taas uudestaan, jooko?

matkalla soi Scandinavian Music Group - koko tuotanto repeatilla

Jotain ainutlaatuistakin tuli koettua. Vasta kuoriutuneita tipuja!














Voi miten ihania! Pienten untuvikkojen piipitystä ja tohinaa olisi voinut tutkailla loputtomiin. Isommat epelit mennä vipelsivät aitauksessaan ulkona potpottaen.

Jotenkin konkretisoitui, että mistä ne Viirun ja Pesosen kanatarinat juontavat juurensa. Kanat on kyllä just semmoisia persoonia :) (ja näemmä omistajiakin yhdistää moni juttu..)














Sattumalta eksyin mieheni kanssa ehdottomasti suosittelun arvoiseen lounaspaikkaan Kiteen Puhoksessa. Alueella toimii kokonainen maaseutuyrityskeskus ratsutilaa ja oppilaitosta myöden.

Koivikonkievarin viikonlopun noutopöytälounas rakentui lämmöllä ja rauhallisuudella tehdystä ruuasta. Palvelu karjalaisen ystävällistä ja vilpitöntä.



Isäntä itse otti meidät vastaan ja kertoili tarjoiltavista. Oli mahtavaa katsella lounastamisen lomassa kuinka tyttöset ulkoiluttivat Koivikon ratsutallin uusinta hankintaa arabin ja welshin risteytystä Splashia. Hyvinkin voisi poiketa uudestaan ja isommalla porukalla!


Matka jatkui vatsat täpösen täynnä ja mieli ihastuksesta raukeana kohti Imatraa. Siellä kävimme katsastamassa Holiday Club Saimaa Spa:n altaat ja ruokatarjonnan. Sitä muistelen myöhemmin kuvien kera. Nyt painun takaisin pehkuihin parantelemaan flunssaa mikä tietysti tuli poimittua vapailla.. Niin tyypillistä ;P


- Aino