Itse tehty maapähkinävoi sekä kakun tekele

DIY maapähkinävoin teko Zero Waste tyyliin on helppoa ja kannattavaa. Meillä tykätään maapähkinävoista ja todella. Se on luomuna melko hintavaa ja tulee lasipurkissa. No eihän siinä purkissa mitään, mutta loputtomiin ei voi uusia purkkeja hankkia joten päätin opetella tekemään itse maapähkinävoita. Se oli niin helppoa, että pihinä ihmisenä ihan itkettää mitkä rahat on tullut tuhlattua ostovalmiiseen tavaraan 😉

Kuorimattomia maapähkinöitä saa irtotavarana laareista tai sitten voi hankkia suuren suuren pussukan, joka sekin vähentää pakkausjätteen määrää. Minulla oli kuorimattomia maapähkinöitä tuommoisen pellillisen verran. Tyrkkäsin ne semmoisenaan uuniin leivinpaperin päälle levitettynä. Asteita taisi olla 175-200 ja uunissa olivat jonkun 15-20min. Pähkinät alkoivat kiiltää ja hieman ruskistua levittäen ihanaa tuoksua kotiin.  Siinä kohden totesin ne valmiiksi.

Otettuani paahtuneet pähkinät uunista annoin niiden jäähtyä hetken kunnes laitoin ne keittiöpyyhkeen sisään. Päältä hieroen sain kuoret irtomaan melko sujuvasti. Oli siinä kyllä hommaa, mutta onneksi oli noita apukäsiä noukkimassa kuorettomia monitoimikoneen kippoon. Joissain ohjeissa on käytetty liotusmenetelmää kuorien poistamiseksi, mutta paahdetut maapähkinät ovat maultaan täyteläisempiä. Makuasioita.

Hienoisella jännityksellä testasin, että miten tuo meidän mylly pähkinöihin puree. Sain huomata, että pellillinen on meidän laitteelle liian iso määrä ja lusikoin osan maapähkinämurusta lasipurkkiin. Jatkoin loppujen pyörittelyä koneessa. Suhteellisen pitkään sain surrailla, että pähkinät alkoivat muuttaa muotoaan tahnamaisemmaksi, mutta lopulta notkistuminen kävi yhdessä hujauksessa.

Reseptissä ei siis ole mitään muuta kuin paahdettuja, kuorittuja maapähkinöitä ja suolaa maun mukaan. Valmistin lopulta kolmea laatua eli murusia, crunch- tyyppistä maapähkinävoita ja sileää maapähkinävoita. Teki mieli kokeilla kaikenlaista :)

Olen törmännyt myös monenlaisiin maapähkinävoirepteihin joissa lisätään seokseen kasviproteiinia antamaan lisäpuhtia. Tahnaa voi myös maustaa. Kanelilla vaikkapa. Löysin Punnitse & Säästästä Ceylon kanelia bulkkina eli irtotavarana. Suosin Ceylon laatua sillä kaneli on lievästi myrkyllistä, mutta Ceylon kanelissa sen luontaista myrkkyä, kumariinia on vähemmän.

Jos haluaa notkeampaa tavaraa voi seokseen lisätä myös seesamiöljyä. Reseptejä riittää!

Kakun tekele

Innostuin kokeilemaan jonkinlaista leipomista. Mikä lie kevätpörinä pisti tekemään semmoistakin, mutta siinä sitä tuli väsättyä kakun kaltaista herkkua. Täysin improvisoimalla meni tämäkin. Kantapäänkauttaoppia luvassa.

Pohjana käytin kehittelemääni Pullero pallero- sörsseliä. Lisäsin seokseen tällä kertaa liotettuja cashewpähkinöitä ynnä seesami- ja chiasiemeniä. Joukkoon upposi myös kaakaojauheen loput kaappien keäväisessä tyhjennysmielessä. Onhan kaakao toki kätevä myös antamaan väriä ja makua pohjaan. 

 

Taputtelin "taikinan" leivinpaperilla vuoratun kakkumuotin pohjalle ja unohdin jääkaappiin reiluksi vuorokaudeksi, kunnes lapset alkoivat kinuta lupailemaani kakkua. Oli siis aika keksiä jotain.

Käsivarsi kuumottaen vatkasin Alpron Vispi Vispautuvan Soijapohjaisen Valmisteen reilusti pidemmässä ajassa kuin kahdessa minuutissa, mitä valmistaja lupailee sivuillaan. Tuumin, että siitä on saatava melko napakkaa ettei koko komeus lössähdä jääkaapissa het alkuunsa.

Laidoin pohjan päälle banaaniviipaleita sen päälle aiemmin väsäämäni maapähkinävoin tekoprosessissa ylijäämäksi muodostunutta maapähkinärouhetta. 

Siihen jämäkät vispit päälle ja koristeeksi vielä samaista maapähkinärouhetta. Avot. Ajatus oli sellainen suolaisen ja makean raikas kombo. Jokin muu kuin banaani olisi ehkä toiminut paremmin omaan makuuni. Koska meillä on sellainenkin tapaus, joka ei banaania syö tehtiin yksi osa kakusta ilman banaania. Sekin osa oli oikein syötävää.

Vispin joukkoon humpsahti liikaa vaniljasokeria ja siitä tuli melko kitkerää. Kakku maistui osalle ilman mukinoita ja osan kurkkua se poltteli. Opimme että mausteita annostellaan lusikalla. Kakun tekele oli seuraavana päivänä makoisampi ja piti itsensä paremmin kasassa pienistä takapakeista huolimatta.

- Aino

MitäTänäänSyötäisiin: niin mitä sitä syötäisiin?

Ruokavalion selkiytymisen myötä on tullut kokeiltua kaikenlaista uutta ja olen tavoistani poiketen kolunnut läpi ihan reseptejäkin. Reseptin mukaan jopa kokkaillutkin. Tai no minun tapauksessa se tarkoittaa sitä, että luin reseptin kerran, katsoin, että onko kaapeissa jotain edes hitusen sinne päin menevää ja sitten sovelsin :D Ruuan laitto on sellaista luovaa puuhaa..

Muutaman onnistuneenkin jutun sain aikaiseksi. Ensimmäisenä mainittakoon makoisa vegaaninen parmesaani tai "pähkisaani" kuten lapset sitä nimittävät. Siihen pistin cashewpähkinöitä, mantelilastuja, Valioravinnon Rikas Oluthiivahiutaleita sekä suolaa. Ei niillä mitoilla niin väliä, mutta enimmäkseen pähkinää ja pari rkl hiivaa, suolaa maun mukaan. Monitoimikoneessa hurautin semmoiseksi parmesaanin kaltaiseksi. Olisiko niitä pähkinöitä ollut 2-3dl.

Pähkisaanista tuli hitti. Se on todella hyvää ja korvaa oikein kelvollisesti juuston. Samalla siitä saa monia hivenaineita, pähkinöiden ja mantelin hyödyt sekä oluthiivan b-vitamiinit mukaan lukien b12- vitamiinin, jota vähintäänkin kasvispohjaista ruokavaliota noudattavien on otettava ns. purkista.

Pähkisaanin kaveriksi pastan kera sopii tietysti pesto ja sen tein rucolasta sekä seesaminsiemenistä. Joukkoon livahti myös aurinkokuivattua tomaattia ja hieman öljyä + suolaa. Tähän olisi basilikakin kelvannut oikein mainiosti ja persilja. Rucolaa oli melkoinen kasa, läviköllinen voisi olla hyvä mitta.

Seuraavalla kerralla liottaisin siemenet ja laittaisin vaikka auringonkukan siemeniä myös mukaan koostumuksen vuoksi.

Pastan lisäksi pesto toimi mielettömän hyvin leivän päällä. Suosittelun arvoinen vaihtoehto margariineille. Kokeilin myös dipata pestoon porkkanatikkuja ja sekin toimi. Kuvittelen, että muitakin käyttökohteita löytyy.

Sekä pesto, että pähkisaani säilyivät jääkaapissa helposti noin viikon verran. Uskoisin, että näistä pesto menee huonoksi nopeammin. Pähkisaanissa nyt ei oikeastaan ole mitään mikä menisi huonoksi kuukauden aikana, mutta pitää hieman testailla sen säilyvyyttä kunhan väsään uuden satsin.

Ajoittain meidän ruokailut näyttävät ehkä hitusen ankeilta, mutta laskeskelin, että lapset syövät itseasiassa huomattavasti terveellisemmin laittamallani aterialla, joka sisältää keitettyä pastaa, pilkottua porkkanaa, kaalia, paprikaa, kurkkua sekä pähkisaania ja pestoa kuin jos ruokana olisi ollut keitettyä pastaa, nakkeja ja ketsuppia. Tai ihan vain pastaa ja ketsuppia, joka usein on lasten kanssa lopputulema vaikka tarjolla olisi millainen gourmet-kastike tahansa.

Sitten kehittelin (itselleni) tämmöisen jälkkäri- tai aamupala herkun. Kuvassa olevaan versioon meni kaurajogurttia, puolukkahilloa, mantelilastuja sekä seesaminsiemeniä. 

Upotan noita seesaminsiemeniä vähän sinne sun tänne ihan syystä. Siemenissä on nimittäin leivinjauheen, basilikan ja oreganon jälkeen eniten kalsiumia 😂.

Linkittämästäni Finelin listasta sen verran, että maitohommelit eivät kuulu ruokavaliooni ja purukumia en pitäisi fiksuna kalsiuminlähteenä. Jogurttiherkku oli todella hyvää myös näkkileipäversiona eli kaurajogurttia, puolukkahilloa ja murennettua näkkileipää. Ennakkoluulottomuutta kehiin.

Tuunasin myös kurpitsakeittoa. Kokeilin, että miltä marinoitu punajuuri ja suolakurkku maistuisi keiton seassa ja oikein hyvältä maistui. Vähän kuin borssikeitto. 

Idea syntyi, kun meni maku vedeltyäni useatta päivää pakkaseen säilömiäni kurpitsakeittoeriä. Täytyi saada hieman vaihtelua. Punajuuret tein sillain, että keitin niitä kerralla useamman kilon. Kuorin ja pilkoin. Osan punajuurista latasin uunivuokaan ja maustoin etikalla, öljyllä, timjamilla sekä suolalla ja sitten pakastin sen vuokineen päivineen.

Sujautin vuoan lähes suorilta pakkasesta uuniin ja paistoin punajuuret jolloin sain niistä uuden lisukkeen. Pakastaminen uunivuoassa folion alla toimi mainiosti ja vuokakin kesti sekä pakastuksen, että hieman kohmeisena kylmään uuniin laiton. Sellainen puolivalmishommeli vaikka vieraiden varalle. Näin punajuurista tuli todella hyvän makuisia ja skeptikollekin kelpasi jopa niin, että punajuurikammo tuli kumotuksi!

Tuunauksen alle ajautui myös kehittelemäni pulleropalleroresepti. Keksin murskata cashewpähkinöitä ja kieritellä palleroita lopuksi pähkinämurskassa. Näistäkin tuli oikein nättejä ja hyvän makuisia. Aattelin kuitenkin, että seuraavalla kerralla, kun teen näitä niin kokeilen laittaa massan joukkoon hippusen suolaa. Jotenkin  tuntuu, että kaikki se makeus kaipaa semmoista pikku ryhtiä.

Tämmöistä kokeilevaa kotikokkausta meillä useimmiten harrastetaan. En oikein tiedä, että miten muut tekevät ruokaa, itselleni tämä on ikään kuin luomista, säveltämistä. Ainakin se poikkeaa totaalisesti mieheni tavasta valmistaa syötävää. 

Reseptejä näihin ei oikeastaan ole, enkä tiedä miten paljon mitäkin laitan tai mitä joukkoon lipsahtaa. Maistelen kyllä keitoksiani matkan varrella usammankin kerran ja etenen aisteja käyttäen tunnustelemalla, että mitä keitos vielä kaipaa.

Useimmiten sävellykset ovat ainutkertaisia, eikä niillä ole nimiä. Vaikkakin lapset ovat varsin innokkaita kehittelemään niitä nimiä. Tällä viikolla meillä on ollut "bala-lala-laata", "aurinkokastiketta" sekä "tuommoista paskaa".

Ihan normi kattaus 😂

- Aino

Minimalismi, ZeroWaste, Plant-Based Diet; miten kaikki toimii yksyhteen?

Olen tehnyt paljon jänniä huomioita vaihdettuani ruokavalioni kasvispohjaiseen eli Plant-Based ruokavalioon. Vegaaniksikin voisin itseäni kutsua, mutta on helpompi puhua kasvipohjaisesta ravitsemuksesta kuin veganismista. Töissä tosin olen sanonut, että olen vegaani. Ei tarvitse selitellä, kaikki tietävät, että mitä se tarkoittaa. 

Suunta on silti kohti vegaania, mutta en koe olevani siellä vielä vaatteiden, kenkien, kosmetiikan tai muiden tuotteiden suhteen. Vain ruokavalioni on puhtaasti kasviperäinen. Tämä jaottelu on luultavasti merkityksellinen vain itselleni. Haluan toimia näin ehkä siksi, että pysyisin itse perässä tässä muutoksessa.

Eläinperäisten tuotteiden riisuminen ruokavaliosta on käynyt ällistyttävän helposti, mutta toisaalta suunta on ollut tämä jo vuosia. Maitotuotteet olin muutoinkin lähes kokonaisuudessaan vaihtanut kasvipohjaisiin eikä liha ole ollut ykkösriippuvuuteni koskaan. Eettisten seikkojen kirkastuminen mielessäni on tehnyt eläinperäisten tuotteiden käytöstä käytännössä mahdotonta. Ei tee mieli, ei tulisi mieleenkään.

Kasvoivatko aivot kohisten, yhdessä yössä?

Tätä, kirjaimellisesti yhdessä yössä tapahtunutta heräämistä, ihmettelen ja ällistelen edelleen. En tiedä itsekään aivan perin juurin, että kuinka tässä näin kävi, mutta näin kävi ja ehkäpä niin oli tarkoitettu. 

Olen jopa miettinyt, että josko etuaivolohkoni, eli se aivojen osa missä empatiakyky asuu, kypsyi vasta nyt siinä määrin, että kykenin virittäytymään eläinten kokemalle kärsimykselle ja julmuudelle. Kenties olen ensimmäistä kertaa elämässäni riittävän tasaisessa, turvallisessa ja hyvässä arjessa kiinni, että voin omien henkilökohtaisten ongelmieni sijaan keskittyä syvemmin yhteiskunnallisiin ja ekologisiin ongelmiin tuntemalla eikä vain järkeilemällä.

Järkiperusteisesti ja tutkimuksia lukemalla me kaikki tiedämme, että meidän tulisi kierrättää ja säästää luonnonvaroja, tehdä parempia valintoja, hillitä kuluttamista, syödä terveellisemmin, liikkua enemmän ja vähentää eläinrasvojen käyttöä. Järkiperusteet eivät vain yksistään näemmä riitä, kun tunneperäiseen käyttäytymiseen pitäisi saada muutoksia. 

On niin helppoa perustella kinkun syömistä jouluna sillä, että kun se kuuluu jouluun (no ei kuulu isossa osassa maailmaa), kun ei joulu tunnu samalta, jos ei ole kinkkua (on ollut kalkkunaakin ja ihan joululta tuntui, joskus on ollut kinkku ja siltikään ei tuntunut yhtään joululta) kun se on perinne (joo ihan mikä tahansa voi olla perinne, kun siitä tekee perinteen). Tuntuu siltä ja tuntuu tältä. Tutkimukset osoittavat, että kinkku ei ole sinulle eikä maapallolle hyväksi. Siihen ei tunteita tarvita.

Siltikään yksikään tutkimus ei saanut minua toimimaan toisin vaikkapa sen kinkun suhteen. Sen sijaan tunteet muuttivat kaiken. Nyt ei tulisi mieleenkään tai jos tulee, niin vastenmielisyys koko ajatusta kohtaan katkaisee ajatuskuvion täysin. Naps. Asia käsitelty. Niin yksinkertaista. 

Minimalismi, roskattomuus ja kasvisruokavalio linjassa keskenään

Kaikki mitä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut elämässäni on linjassa kaiken sen kanssa mitä kohti olen vuosia matkannut minimalismin ja roskaamisen vähentämisen kanssa. Turhan tavaran karsiminen on tuonut elämääni selkeyttä ja pistänyt miettimään kulutustottumuksiani. Sama jatkuu edelleen. Minimalismi on jännällä tavalla levinnyt materian karsimisesta myös rutiinien minimalismiin ja ajankäytön hallintaan. 

Roskan vähentäminen, eli ZeroWaste tai MinimalWaste ajatus, elää tässä rinnalla. Olemme tehneet taloutena todella paljon muutoksia kierrätyksen ja materiaalien kulutuksen suhteen. Siitä kaikesta aikaansaadusta hyvästä ei luovuta, mutta tottakai muutos kasvipohjaiseen ruokavalioon toi tähänkin uuden juonteen. Vaikkakin koko perheemme ruokavalio ei ole eläinperäisistä tuotteista puhdas, vain omani on täysin, niin muutoksia on tapahtunut myös koko taloutena. 

Ruokakaupassa käynti on ollut minulle helpompaa. En koe niin huonoa omaatuntoa ja pahaa mieltä mennessäni kassalle vaikka mukana onkin muovia sillä tiedän, että vaikka muovi pahasta onkin niin silti lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden syömisen lopettaminen saa aikaan suuremman positiivisen vaikutuksen ympäristöömme kuin roskaamisen totaalinen loppuminen. 

Suurin osa pakkausjätteestä, erityisesti muovista on itseasiassa tullut lihan, kalan ja maitotuotteiden pakkauksista. Riisit, linssit, pavut, pastat ja hiutaleet ovat yleensä pahvissa tai paperipussissa tai ostettavissa irottavarana omiin pusseihin ja purkkeihin. Kasvikset, juurekset ja hedelmät voi valita sen mukaan, että ostaa mahdollisimman paljon muoviin pakkaamattomia irtotuotteita ja ottaa omat pussit kauppaan. Leivän saa irtotavarana tai paperipussissa. 

Testissä Violife täysin kasviperäinen juusto

Enää ei tarvitse miettiä, että mistä saan jotain ilman muovia, kun ruokavalioni perusta koostuu niistä muovittomista tuotteista. Nestekartonkipakkauksia tulee luomumaidosta, kauramaidosta, -kermasta sekä -jogurtista. Satunnaisesti saatamme ostaa vaikkapa tomaattimurskaa, kookosmaitoa tai papuvalmisteita kartonkipakkauksessa. Mehuja ei paljoa tule ostettua, mutta niitäkin saa pantillisessa lasipullossa tai lasipullossa, jolle voi olla käyttöä myöhemmin. Säilyketölkkejä meillä tulee hyvin vähän sillä niistäkin olemme yrittäneet luopua säilyketölkin sisältämän muovipinnoitteen vuoksi ja sillain eteenpäin, joitain esimerkkejä heitelläkseni.

Meidän koko talous pystyisi hyvin helposti siirtymään kasviperäiseen ja lähes roskattomaan ruokavalioon käytännön tasolla. Se mikä jarruttaa on juurikin se vahva tunneside tiettyihin ruokiin ja vuosia kestäneeseen virheelliseen opetukseen ravitsemuksesta. Samalla riittävän vahva tunneside eläimiin puuttuu, että vanhat tottumukset ja vanhentunut tieto korvaantuisi paremmalla.

Minun kohdalla näin, jonkun toisen kohdalla toisinpäin. 

- Aino

Plant- Based Diet jysähti päin naamaa

Hetken hiljaisuutta ja aikaa. Pysähtyneisyyttä. Luulen, että sitä tarvittiin. Tunsin, että jotain oli muhimassa mielen perukoilla, mutta ihan tälläiseen en ollut varautunut. 

Kirjoittelin paastoistani, ensin digipaastoa ja sitten vesipaastoa, mikä muuten onnistui todella helposti ja hyvin. Olen tyytyväinen ja pysyin tavoitteessaani, vain 24h paasto. Joku voi tulla päsmäröimään, että ei se mikään kunnon paasto ole ja vasta kolmantena tai neljäntenä päivänä kuona-aineet lähtevät liikkeelle jne. Minä tiedän kyllä. Kulutin vuorokauden aikana vain glukoosivarastoni loppuun ja siinä se, mutta olin sen näin ajatellut ja kokeilu on kokeilu. Digipaastokaan ei ollut täysin "puhdas", voisi sanoa, että se oli enemmänkin hiljentyminen kuin paasto. 

Olen tytyyväinen. Nyt tiedän, että pystyn ja että mitä on odotettavissa. Tunnustelin, että onko vesipaasto minun juttuni. Luulen, että oli. Kuvittelen usein, että olen melko laiska ja aikaansaamaton, mutta aivoni ovat jatkuvassa työssä, luen ja kirjoitan, opettelen ja opiskelen. Paaston aikana sain sitä jotenkin hiljennettyä. Valitsin syötäväkseni paaston jälkeen puhtaasti kasviperäisiä ruokia jollain intuitiolla. Eläinperäinen ei tuntunut tarpeeksi "puhtaalta" kehon puhdistettua itseään.

Melko kasvisvoittoinen ja maidotonhan tämä ruokavalioni on ollut tähänkin asti, mutta en ole ollut asian suhteen kovin tarkka. Puuroa menee paljon :)

Lihattoman lokakuun innoittamana tein itselleni kasviaterioita muun perheen syödessä lihaa. Tein sen lähinnä ilmastosyistä, oma korteni ilmastotalkoisiin, mutta en ollut senkään kanssa niin kovin tarkka tai fanaattinen. Sehän se, kun en ole mitenkään fanaattinen juuri minkään suhteen. Asiat kun harvemmin ovat ihan niin mustavalkoisia ja helppoja. 

Ajattelen, että me kaikki tarvomme omaa polkuamme niin kuin parhaammaksi näemme ja niillä taidoilla tai eväillä mitä meillä on. Joskus törmää johonkuhun ja polku jatkuu hetken aikaa yhteisenä tai vieretysten, toisinaan joku saa risteyksessä muuttamaan suuntaa tai ottamaan reppuunsa mukaan uusia eväitä, suuntaamaan ryteikön sijaan tunturin huipulle, välillä yhdessä muiden kanssa välillä yksin hiljaisuudessa tarpoen ja reppua kevennellen. Itse olemme omasta suunnastamme vastuussa vaikka joku koittaisi väkisin raahata omalle polulleen tai tukkia tietä. Joskus on mentävä kiertotietä, joskus huomaa kiertäneensä ympyrää. Matkantekoa kaikki ja se elämässä on parasta, olla matkalla oppien koko ajan lisää.

Tärkein matkakumppanimme, minä itse, on ehkä kiehtovinta ikinä. Minussa on mahdollisuus ja voima olla ihan mitä vain haluan. Minäitse voi määrätä askeltensa suunnan. Vaikeinta on usein huomata se mikä on sitä itseä ja mikä on se suunta minne se johdattaa.

Jotain kummallista tapahtuu

Tiiäkkö se sanonta "niin paljon meteliä ettei kuule omia ajatuksiaan"? Siksi digipaasto, siksi vesipaasto. Alkoi taas kuulua se sisäinen ääni. Se ohjasi eteenpäin polulla ja kertoi hämmästyttäviä asioita itsestäni.

Vietin yhden illan lukien ja katsoen dokumentteja. Kolusin kasviperäisestä ravinnosta ja sen terveysvaikutuksista kaikkea mitä käsiini sain. Katsoi, luin ja opiskelin. Seuraavan yön valvoin, itkin ja voin pahoin. Kirjaimellisesti vollotin ja yökin.

Siis ihan todella.. kohta 36- vuotias vereen ja suolenpätkiin tottunut, maatilalla kasvanut muikki, tuherran itkua katsottuani tehomaataloudesta kertovia dokumentteja. Eikä sillä ettenkö olisi niitä ennenkin nähnyt, mutta ei ne ihan näin vaikuttaneet silloin. Etovia ovat, jolleivat ole niin sinussa on jotain vikaa. Tämä oli toisenlaista tuskaa ja vastenmielisyyttä. Surua. Havahtumista.

Ajattelin ensimmäisenä, että onko tää nyt jokin hormoonihomma, että enhän minä voi olla raskaana!? (en voi, en ole :) Ehkäpä se oli univajetta tai nälän aikaansaamaa tunnekuohua? En tiedä mitä tapahtui. Miksi just nyt eikä jo aiemmin?

Olenhan tiennyt lihantuotannon ja yleensäkin maatalouden osuuden kasvihuonekaasujen ja sitä kautta ilmastonlämpenemisen ketjussa ja siksi eläinperäisten tuotteiden korvaaminen kasviperäisillä vaihtoehdoilla on ollut meillä ihan tietoinen juttu. Liha, kala ja kana on vähentynyt taloudessamme samasta syystä, mutta eipä mitenkään ratkaisevasti. Lähinnä se pakkausmateriaalien muovivoittoisuus on ollut karsinnan syynä, luulisin. Semmosta pientä haparointia oikeaan suuntaan, mutta ei niin, että olisin ollut tyytyväinen tai ettenkö olisi ajoittain ahdistunut siitä mitä syön ja mitä ostan. Kaupassakäynti on minulle todella haastavaa. Inhoan sitä monestakin syystä, mutta suurin syy on se, että kun siitä jää aina huono mieli. Joka kerta joutuu ostamaan jotain mikä ei mene sen oman eettisen seulan lävitse.

Semmoisia kasvisyönti ja vege-kausia mahtuu tarpomiseni varrelle joitakin, mutta aina se on menettänyt merkityksensä jossain vaiheessa. On vaan ollut niin paljon helpompaa olla ajattelematta koko asiaa. Mennä muiden mukana. Karsia sieltä mistä se on helpointa.

Olenko muuttunut? En usko. Suhtautumiseni asioihin on luultavasti muuttunut pysyvästi. En halua katsoa ruokaan, joka katsoo minua takaisin ja ainakin tällä hetkellä ne mielikuvat kärsivistä eläimistä ovat niin vahvana mielessäni, että pakatulla lihallakin on silmät. 

En ymmärtänyt aiemmin, että mitä näillä "tie the bond" tai "making the connection" ilmaisuilla tarkoitetaan eläimistä puhuttaessa. Tokihan minäkin pidän eläimistä enkä todellakaan katsoisi vierestä, jos joku pahoinpitelisi koiraansa tai kissaansa. Niin, koiraa tai kissaa, mutta mikä ero on kanalla, possulla tai lehmällä? Niilläkin on hermosto, kaikki tuntevat pelkoa, mielihyvää ja stressiä.

Lopullinen oivallus tuli eläinten kokeman stressin kautta. Mietitääns hetki sitä. Jos vaikkapa possu syntyy sikalan porsasaitaukseen missä sillä on noin kymmenen sisarusta, jotka kilpailevat pieneen tilaan sidotun emänsä nisistä niin eikö ne ole stressaantuneita? Eikö se emakko ole stressaantunut ja eritä stressihormoneja maitoon näinen porsaiden imettäväksi? Kun tämä porsas on tarpeeksi iso niin se viedään emonsä viereltä, eikö se aiheuta stressiä? Kun sitä syötetään ahtaassa tilassa mahdollisimman nopeasti isoksi ja vielä ravinnolla mikä ei kuulu sian luontaiseen ravitsemukseen niin eikö se aiheuta stressiä? 

Lopulta, kun aika koittaa niin siat tungetaan rekkaan vielä pienempään tilaan ja hytkytetään pitkin maanteitä kohti teurastamoa, eikö se ole melko stressaavaa ja viimeistään siellä määränpäässä, kun kaikialla haisee pelko ja veri? Korviin kantautuu muiden stressaantuneiden ja kuolevien eläinten ääntely? Sialla on hermosto, sillä on näkö, kuulo, tunto ja varsin hyvä hajuaisti, kun tonkii niitä tryffeleitäkin. Miksi sika ei muka tuntisi sitä mitä sen ympärillä on meneillään? Miten sika tai mikään muukaan eläin ei reagoisi siihen kehollaan ja tuottaisi stressihormoneja, jotka lopulta päätyvät lihaan, muniin ja maitoon.

Ei tunnu hyvältä. Ei tunnu yhtään hyvältä ajatukselta. Miten hyvin itse voisin niissä oloissa missä eläimiä kasvatetaan, pidetään ja tapetaan? Ei tunnu oikealta. 

En tiedä mitä tämä tuo tullessaan, kestääkö kauan, onko vain joku hormonioikku vai mikä ihme, mutta jotain nytkähti eteenpäin. Lautasellani on tällä erää vain kasviperäistä ruokaa. Se tuntuu oikealta. Se tuntuu minun polultani.

- Aino

Miksi ja Miten ohjeita Zenhabits-sivuston kautta. Leo Babautan kirjoituksiin törmäsin alkujaan minimalismin kautta. Myöhemmin on tullut esille yhä enemmän yhteistä :) 

Jaan mielelläni netin ihmeellisestä maailmasta muiden tuotoksia ja tietyllä tapaa kunnian- tai arvostuksen osoituksena linkitän niitä, että upeat kirjoittelijat saisivat enemmän lukijoita. Sama toimii toisin päin, tykkään saada hyviä linkkejä blogeihin, dokumentteihin, artikkeleihin ja tutkimuksiin eli vapaasti vain kommentiboksiin linkkivinkkejä!

Syksyinen kurpitsakeitto talvikurpitsasta ja chilikaurakermasta

Miulle tuli kaupassa ihan kurja olo, kun katsoin siellä hevitiskillä makaavia kurpitsoja. Olivat jotenkin osa sen näköisiä, että ei kyllä mene kaupaksi. Meille lähti sitten lähes kolmen kilon monsteri, josta väänsin kotosalla keittoa. Paljon keittoa. Hevitiskillä luki, että se olis spagettikurpitsa. Enpä ole semmoisesta lajikkeesta ennen kuullut, näytti melko tavalliselta talvikurpitsalta se minkä ostin.

No mut näinhän siinä kävi ettei nämä meikäläisen kokkaukset menny tälläkään kertaa niin kuin siellä Vaasan Västervikissä sijaitsevassa onnelassa.  Resepti oli kyllä jokseenkin tuttu vuosien takaa ja sinällään simppeli toteuttaa. Tosin tällä kertaa halusin kokeilla, että miten kaikki kurpitsan sisällykset ja siemenet uppoaisi sinne keittoon, kun muutoin siitä 2,9 kilosta olisi mennyt melkoisen paljon enemmän kompostiin.

Aloittelin hommaa pesemällä kurpitsan ja paloittelemalla sen noin 3cm paksuisiin viipaleisin, jotka latasin usealle uunipellille. Päälle oliiviöljyä ja ruususuolaa. Asteita jollain kiertoilmajutskalla noin 180 ja sinne sisään määrittämättömäksi ajaksi. 

Kyllä niistä näkee, kun ovat siinä kunnossa, että kuori irtoaa helposti lihasta. Eikä se nyt ole mikään juttu vaikka välillä kokeilla, että joko on kaverit pehmenny. Yleensä kans siinä vaiheessa, kun uunista alkaa nousta jonkinlaisia hyviä tuoksuja, ennen sitä palaneen käryä, kannattaa harjoittaa tilannekartoitusta.

Siinä paahtaessani niitä paloittelemiani kurpitsan paloja tajusin, että eihän meillä enää ole sauvasekoitinta millä tätä hommaa tulisi niin kuin jatkaa. Päätimme, tai minä päätin ja mies taipui painostuksen alla, luopua semmoisesta. 

Lopulta hommassa kävi niin, että paahdetut kurpitsat, kuullotettu punasipuli- valkosipuli hässäkkä ja mausteet päätyivät tuohon meidän smoothielinkoon vai mikälie blenderi onkaan. Piti vain päräytellä muutamassa osassa kurpistan koon vuoksi.

Siitähän tuli ihan mielettömän hyvää ja samettista. Taas yksi perustelu sille, että sauvasekoitin on ihan turha. Ei haitannut yhtään se sisusosa taikka siemenet. Siinä ne sileni, kun kunnolla surruutteli. Joku minua fiksumpi voi toki kertoa, että miksi ne yleensä käsketään kaapimaan pois.

Tälläkertaa keiton joukkoon meni Plantin Creamy Cookin Chili kaura"kermaa". Tälläin ateriasta tuli täysin vegaaninen. Tosin ruisleivälle heitin tätä tehdessäni vielä voita, vaan en heittele enää. Tammikuusta 2017 alkaen blogini on ollut ruokapuolen osalta täysin vegaaninen. Vaan sen voi jokainen itse miettiä tahollaan, että mitä laittelee leivän päälle ja syökö leipää ollenkaan. 

Minulle ruisleipä on hankala tapaus luopua. Se on vaan niin hyvää, mutta jos en enää juo kahvia niin sitten ehkä jää se ruisleivän himokin hieman vähemmälle. Mikkään ei ole ehkä parempaa kuin tuore ruisleipä kahvin kanssa.

Täydelliset ruokakuvat vielä hakusessa

Nykyään tähän kokkaukseen on tullut tämä kuvaamisen lisämauste ja näinpä minäkin yritin räpeltää jonkinlaisen annoksen jotenkin kuvauksellisesti. Paskan marjat mitään hienoa blogikuvaa siitä syntyny. Näyttää lähinnä kylmältä hernekeitolta, likainen lusikka ja kaikkea. Valotkin paistoi jostain ihan viturasta ja käsi tärisi nälästä niin, että hermot meni. 

Onpahan kuva todisteena, että tehty on. Siinä on jotain oliiviöljyä ja timjamia kans ruikittu päälle ihan teidän iloksi. Ei ne onneksi makua pilannu. Maku syntyi Chilisen Plantin kaurakermavalmisteen lisäksi muskottipähkinästä, valkopippurista, suolasta, sipulista ja valkosipulista.

Eikä minua haittaa, etten saa Gloria kodin kaunein blogi awardseja, mut joku sarja vois olla kyllä hyville yrittäjille sekä niille joilla menee aina hieman pieleen. Niin ja tarpeettoman karskille kielen käytölle kans joku sarja.

- Aino

MitäTänäänSyötäisiin: kasvista ja preppausta

Eilen ennen töihin lähtöä kävin edellisenä päivänä kaupasta hankittujen kasvisten ja hedelmien kimppuun. Mukana myös juures. 

Heiluin veitseni kanssa tehokkaana keittiössä ja sain aikaiseksi pohjia. Pohjia seuraaville ruokailuille.

Räpsin kasan kuvia kaikkien iloksi ilmentämään tätä aamuista meininkiä.

Tästä pohjien väsäämisestä käytetään nimeä preppaus. En tosin tiedä, että mitä se ihan tarkalleen ottaen sisältää, että mikä on preppausta mihinkin pisteeseen asti ja silleen, mutta meillä prepataan, että olisi helppoa tehdä seuraavia aterioita pikaisesti.

Käytämme siis usein itse valmisteltuja valmisruokia :) ja turhan usein vielä edelleenkin tehtaassa valmisteltuja valmistuotteita, mutta tämä on työn alla. Kokonainen elämä on vielä työn alla.

Kesän aikana ruuanlaittorutiinit ovat menneet melkolailla hepskukkuravia jonnekin omiin ojiinsa ja nyt, kun kaikki ovat taas yhden katon alla ja asemoitumassa aloilleen pitäisi niiden rutiinien löytää tiensä takaisin uuteenkin keittiöön.

Haastavaa on löytää irtokasviksia eli muovittomia kasviksia ja vihanneksia lähikaupoista. Teemme työtä myös paperipussien saamiseksi kauppoihin. 

Käsittämätöntä miten pääkaupunkiseudun isoimmissa liikkeissä ei ole edes paperipusseja! Irtotavaraakin saa koko ajan kysellä, että ottaisivat enemmän valikoimiinsa.

Palvelutiskejä täällä on kyllä useammassa kaupassa kuin Pirkanmaalla, mistä siis tänne rantauduttiin. Se johtuu siitä, että täällä on liikevaihdoltaan isompia kauppoja ja niissä palvelutistki on kannattavuudeltaan mahdollinen.

Palvelutiski työllistää ja samalla vähentää muovijätteen määrää ja tuo kauppaankin mahdollisuuden harjoittaa turhanpäiväistä jutustelua eli small talkkia ;)

Nyt on kotimaista tomaattia ja kesäkurpitsaa tarjolla. Niistä valmistuu semmoinen höystö tai saidari eli jokin oheistuote kaiken muun rinnalle. 

Meillä on kummallinen keittiöslangi, mutta niin on kokkikin melko omalaatuinen.

Tämä oheishöystö menee semmoisenaankin tai leivän päällä tai pitsan täytteenä tai munakkaassa tai kalan tai lihan tai halloumin kanssa. 

Tämmöistä kannattaa olla kaapissa ja jos se unohtuu sinne niin siitä saa todella maistuvan pohjan mille tahansa kastikkeelle. Korvaa vaikkapa tomaattimurskan ja paseeratun tomaatin, tomaattipyreen ja kasvisliemikuutiot.

Muutossa raijjasin basilikapuskani mukana. Pitäähän sitä joka tytöllä kunnon puska olla!

Cyder viinietikkaa löytyi luomulaatuisena Punnitse & Säästästä. Tykkääköhän banaanikärpänäiset mennä enemmän luomuetikkaan kuin luomuttomaan?

Mausteina basilikan ja etikan lisäksi oliiviöljy, ruususuola, timjami, valkosipuli sekä mustapippuri.

Perunat lyöttäytyivät yhteen valkosipulin ja timjamin kanssa ja löysivät tiensä uuniin. Tämmöinen uunivuoallinen perunoita korvaa pakasteranskikset ja valmismuusit ym. perunasta tehtävät semivalmisteet.

Nämä säilyy pitkään ja on todella hyviä, kelpaavat kaikille, täyttävät eivätkä ole hinnalla pilattu.

Niille joille perunan tärkkelys aiheuttaa ongelmia tai siitä saatavaa energiaa ei pääse kuluttamaan missään, voi laittaa muutaman salaatinlehden lautaselle ristiin.

Minä toivotan perunan taas tervetulleeksi ruokavaliooni työmatkapyöräilyn myötä. Nykyään on ollut aina nälkä ja paino on lähtenyt putoamaan.  Ei ihme, että on ollut veto pois.

Irtoluomuvalkosipulia ei ollut. Oli vain kiinalaista valkosipulia ja luomuvalkosipulikin oli kiinalaista. 

Täytyy myöntää, että kiinalainen luomu ei välttämättä herätä isoa luottamusta. Pyrin välttämään.

Luomuvalkosipuli tuli muovissa. Se olikin tämän preppailun ainoa muovi kotimaisen lähikurkun muovikondomin kanssa. 

Aion vielä naulata jonkun kiinni penkkiin tästä asiasta ja tivata, että miksi kaikki kurkut on pakattava yksittäin muoviin? 

Meillä kukkakaali ja kurkku syödään semmoisenaan raakapalana. Aina minun kokkailut eivät kelpaa ja kasvishässäkät näyttävät epäilyttäviltä lasten ja miehen silmiin. Tästä syystä kippokurkku ja -kaali ym. pitävät huolen lastenkin kasvisten saannista.

Tämmöisiä puuhasin ja samalla vedin napani täyteen melonia, kurkkua ja kukkakaalia. Sitten hyppäsin pyörän selkään ja fillaroin iltavuoroon. 

Töissä söin puuroa ja yöllä kiukuttelin minua ja pyörääni hakemaan tulleelle miehelleni koska minulla oli niin nälkä ja pieretti kaikesta kukkakaalista.

- Aino

Siedätyshoito tuotti tuloksia

Eilen oli Ison Omenan avajaiset Espoossa. Sinne piti avautua metro, mutta sillä vielä kestää. Avajaiset pidettiin kuitenkin :) 

Eksyin sinne poikasien perässä. Menivät tubettajia katsomaan. Ahdisti lähteä, siellähän voisi olla vaikka ihan hirveästi väkeä :D

Olihan siellä. Melko kamala ryysis. Jonot kaikkialle, vaikkapa eipä minulla mitään jonotettavaa ollut. Kävin pyörähtämässä vasta avatussa Ruohonjuuressa ja totesin, että ei minulla ole mitään ostettavaa. 

Wc- harjan olisin voinut ostaa, jos olisi puinen tullut vastaan, mutta ei ollut semmoista. Ei ollut Punnitse & Säästä- liikkeessäkään. Muita luomuekohippiaate- kauppoja ei tullut vastaan. Ehkä siellä on muitakin.

Punnitse&Säästässä oli ylipäänsä hiljaisempaa ja seesteisempää joten tietysti jäin suustani kiinni.

Me saatiin maistella Goodion kookosmaitojäätelöä. Sovittiin myyjän kanssa, että on ihan ok, jos tulen omine pusseineni ja purnukoineni ostoksille liikkeeseen. Jäätelöäkin voin ostaa omaan rasiaan. Mukava vastaanotto ja hyvä palvelu.

Goodiosta suklaavalmistajana sekä Goodion irtojäätelön inspiroivasta tarinasta löytyy paljon lisää.  Kurkata kannattaa, aiheesta jos toisesta, myös  Safkatutkan sivuja. Omaan makuuni suljahti kivasti mokka ja pojat tykkäsivät suklaasta.

Ostin punaisia linssejä ja Palmuston papupastaa. Ihan lemppari. Nyt lähtee kokeiluun chilin makuinen, kun viimeksi oli ihan sitä naturellia.

Palmuston pussista oli iloa muutossakin.

Käytiin kirjastossa ihmettelemässä. Ollaan varmaan melko tylsiä tapauksia. 

Kirjastosta lähti uuden kirjastokortin myötä matkaan myös luettavaa.

Moikattiin Myyrää!

Syötiin isoimman kossin kanssa Hanko Sushissa ja pienin kossikka kävi Hesessä, kun ei sushi nyt oikein uppoa. Sekin oli hirmuisen mukavaa ja leppoisaa.

Puikoilla syöminen alkaa olla esikoisellakin melko näpsäkästi hallussa.

Pyöräiltiin takaisin.

Lopultakaan minua ei ahdistanut yhtään. Se oli kyllä yllättävää, mutta taisinpa päästä jyvälle siitäkin, että miksi soljuin virran mukana zen munkkimaisella tyyneydellä. 

Minulla ei tarvinnut yhtään mitään. Siitä se rauha syntyi. Ei siitä, että sietäisin ihmismassoja jotenkin normaalia paremmin. En usko, että koskaan tulen nauttimaan ihmisvilinästä ja pölinästä. 

Minun ei vaan tarvinnut yhtään mitään.


Ei ollut puutetta mistään, ei tarvinnut löytää mitään, ei ollut muulla juurikaan väliä kuin, että on mahdollisimman mukava olla. 

On ollut aikoja jolloin minusta on tuntunut ostoskeskuksissa ja ostoksilla yleensäkin, että aika menee hukkaan jollei jotain löydy. Nykyään on mukavaa palata kotiin tyhjin käsin. 

Vaikka eihän sieltä tyhjin käsin kotiuduttu, vatsakin oli täynnä.

- Aino

Kahvin joukkoon maidoton versio

Maidoton ruokavalio ei ole kohdallani mikään ehdoton juttu. Syön varmasti kermakakkua, jos tarjolla on, mutta pyrin välttämään maitoa. (paitsi nyt 2017 en syö enkä juo lehmänmaitoa siirryttyäni syksyllä 2016 umpivegaaniseen ruokavalioon) Syynä maidon karttamiseen on ensinnäkin sellainen luulo, että maito ei tee hyvää iholleni ja aiheuttaa tukkoisuutta nenä-nielu seudulla sekä limaisuutta mikä on epämukavaa erityisesti treenatessa.

Liekö mitään perää noilla luuloilla, mutta kas kummaa kokeilujen jälkeen on ollut kirkkaampi iho sekä kurkku. En ole mutantti ja siksi en kestä laktoosia. Siitäkin syystä maito on ollut paitsiossa vuosia. Taustalla kenties vaikuttaa muukin vastahankaisuus maidon ja maitotuotteiden tuotantoa kohtaan. Kohti vegaanimpaa on tavoitteeni ylipäänsä. (jee, joku järki ollut jo tällöin!) Imeväiset juokoon maitonsa ja mieluiten emonsa tissistä, aikuinen ei maitoa kaipaa... Paitsi kahvissa!

Testiin ovat nyt päätyneet erilaiset maidon vaihtoehdot, joista esittelen muutaman eniten testaamani.

Oatlyn iKaffe

Kaurapohjainen, baristoillekin markkinoitu valmiste. On vienyt sydämeni totaalisesti. Rasvaa huiput 3%, Kcal 60/100ml. Rasvasta johtuen suutuntuma on hyvin kermainen.Väri kuin maitokahvissa.

Sekoittuu kahvin joukkoon hienosti, ei muodosta kerroksia tai sakkaudu. Pysyy siistin tasaisena kahvin joukossa. Vaahdotettava jos sellaista harrastaa. Ominaisuuksiensa vuoksi tämä on päätynyt monen kahvilan vaihtoehdoksi perinteisen soijamaidon sijaan. On ollut ehdoton suosikkini, mutta rasvan ja kalorien määrä pistää hieman miettimään, että montako kuppia tulee viikossa kumottua nassuun. Kahvista tulee kuitenkin tätä käyttäessä jotenkin "tyydyttävämpää" eikä sitä tarvitse litkiä päivässä montaa kuppia.

Oatly Kaurajuoma

Tämä on sellainen normiversio kauramaidosta. Kcal 45, rasvaa 1,5g, puolet kevyempää kuin tuo iKaffe. Huomattavasti on laihempaa tavaraa spesiaalimpaan serkkuunsa verrattuna. Tätä ei kuitenkaan riitä sama määrä vaan melkein tuplasti joutuu lorauttamaan kahvin joukkoon, että kahvista saa maitokahvin väristä ja makuista. 

Isompi loraus jäähdyttää kahvin. Käytössä huomattu, että uppoaa kupin pohjalle eli kerrostuu ja vielä kaikenlisäksi hiutaloituu. Hätätilassa menee aina, mutta ei mielellään muutoin. Luomuversioon ei ole lisätty kalsiumia, D- tai B12- vitamiinia koska luomuun ei saa, paitsi lehmänmaidossa. Jännästi taipuu kyllä nuo luomun rajatkin, mutta se ei ole päivän aihe.

Planti Oat Drink original

Tämä on valmistettu Suomessa, siinä on "ankkamerkki" :) Kaurasta tehtyä maitoa, jonka joukkoon on laitettu myös D- sekä B- vitamiineja ja kalsiumia kuten Oatlyn kaurajuomiin.

D- vitamiini on D2- muotoa, joka tarkoittaa sitä, että se on kasviperäistä sekin ja juoma sopii vegaanille. Oatlyn juomista en tiedä, että onko D- vitamiini mitä muotoa ja mistä. D2- ja D3- muotojen imeytymiseroista on sen verran jo tutkimusta, että piintyneemmänkin epäilijän täytynee uskoa, että molemmat muodot lisäävät seerumin D- vitamiinipitoisuutta yhtä hyvin.

Foolihappoakin eli B12-vitamiinia löytyy, mikä ei ole hullumpi juttu sekään. Muistakaas, että raskautta toivoville, yrittäville ja tärpänneille foolihappolisä ihan ehdottomasti varsinkin, jos ruokavaliossa ei ole superpaljon vihreitä vihanneksia ja muita folaatin lähteitä!  

Purkki on vain 0,75l joten se joko on huono tai sitten hyvä asia. Kahvimaidoksi työpaikalle koko on ainakin juuri passeli, mutta jos perheessä muutoinkin käytetään kauramaitoa niin onhan se kyllä melko hintsu pakkauskoko.

Kahvin joukossa tämä käyttäytyy Oatlyn Kaurajuomaa paremmin ja pysyy tasaisempana eikä muodosta erilliskerroksia niin nopsaan. Rasvaa vain 0,9g ja 35 kcal/ 100g.

Planti  Rice Drink Original

Saman suomalaisen valmistajan riisinen vaihtoehto. Tehty Suomesssa, mutta riisit ovat kyllä jostain muualta. Mistä, ei selviä. Planti merkkiä valmistaa Kavli Group jonka omistaa norjalainen Kavli säätiö ja tämä säätiö lahjoittaa yhtiön tuottoja tutkimukseen, kulttuuriin ja humanitaariseen työhön. Lisää Kavli-säätiöstä. Viherpesua vaiko eikö, sen voi jokainen selvittää itse.

Myös riisijuomassa on samat vitamiinit kuin kauraversiossakin. Rasvaa 1g ja 50kcal/ 100g. Pakkauskoko sama.

Kahvin joukossa ihan hyvän makuinen. Tykkään kyllä kaurasta ehkä hieman enemmän maun puitteissa sekä riisin viljelyn saastuttavuuden vuoksi. Tuote sekoittuu hyvin ja pysyy sekaisin kahvin kanssa ihan jees. Kerrostuu kyllä ajan kanssa, mutta ei yhtä huomattavasti kuin Oatlyn  ruskeapakkauksinen luomukauramaito tai ei-luomu versio.

Soijamaitoakin käytämme jollei kauramaitoa ole saatavilla. Voisikin seuraavaksi testailla niitä. Soijasta on paljon ristiriitaisia väitteitä ja totta on ettei sen viljely aina ole täysin ongelmatonta, iso osa maailmalla myydystä soijasta on geenimuunneltua ja menee eläinrehuksi. Eläinrehuksi kasvatettavaa soijaa varten raivataan jatkuvasti lisää peltopinta-alaa sademetsistä. Soijalla on kuitenkin paljon positiivisia terveysvaikutuksia, niistä kannattaa ottaa selkoa.

Nyt kun kaurajuomia on tullut käytettyä melko monta kuukautta kahvissa niin en vaihtaisi takaisin! Muutaman kerran olen maitoa käyttänyt iKaffen loputtua ja se ei muuten enää maistu. En olisi uskonut, että tässä näin käy. Myös mies on vaihtanut :) 

Eihän se optimointi tietenkään tähän pääty. Nyt, kun on todettu, että kaura on se paras meidän makuun niin sitten kai pitäisi opetella tekemään kauramaitoa itse. Noista purkeista ja pakkauksista tulee melkoisesti jätettä, folioitua ja muovitettua kartonkia ja muovikorkkeja. Itse tekemällä saisi myös päätettyä, että mitä muuta juomaansa lisää kauran ja veden lisäksi. Noissahan on vitamiinilisät ja rapsi- tai rypsiöljyä siinä ohella.

Muutamia ohjeita olen selaillut, mutta toteutus puuttuu. Vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan!

- Aino

soittolistalla Nerina Pallot - The Sound and the Fury albumilta Rousseau

MitäTänäänSyötäisiin: Kaurakurttia puuron sijaan

Minulla kun tuppaa nyt olemaan stressiä niin ruokailut menee ihan miksi sattuu. Sitten pitää palautella ruotuun, kun turvotus alkaa ahdistamaan farkuissa. 

Jossei ole kuin ne parit housut ja muutoinkin rajallinen vaatevarasto niin ei passaa kerryttää turvotuksia. Puuroa ei nyt tehnyt mieli, mutta väsäsin sitten muuta sörsseliä. 

Nämä sekoitukset ovat töissä melko vakiokamaa helppoutensa takia, mutta myös siksi, että tulee varmasti syötyä tuoretta ja lisäksi kuitua. 

Aina ei kerkeä sitä puuroa mikrossa pyöräyttämään saati odottelemaan, että se jäähtyisi sopivaksi.

Kauragurttipohjaisten hässäköiden kanssa ei ole niin justiinsa vaikka joutuisi työntämään annoksensa takaisin jääkaappiin kiireellisempien asioiden, kuin syömisen vuoksi. Tämän kertainen ihme syntyi yhdestä omenasta, yhdestä banaanista, 1/3 kesäkurpitsaa. 

Päälle roiskaisin mausteeksi paahdettua pellavansiemenrouhetta, Puhdistamon maca- jauhetta sekä liotettuja chia- siemeniä tuosta lasista noin. Koko komeuden päälle sitten loraukset Oatlyn Havregurttia. Siitä on tullut ihan vakkari. Teemme smoothiepohjat tähän tavaraan.

Lopuksi äkkäsin vielä jääkaapista mitäs muuta kuin inkivääriä. Sitä raastoin kans joukkoon antamaan hieman potkua sörsselille. 

Sopii mahottoman hyvin omenan kanssa ja näemmä myös sen kesäkurpitsan, joka sattui käsiini kokeiluluonteisena päähänpistona. 

Kuinka muuten sitä kokkaillaan? Reseptit on ihan yliarvostettuja ;P

kokatessa sattui soimaan Minor Majority - I´ve Been Here Before You single, kyllä ne norjalaiset osaa

- Aino

MitäTänäänSyötäisiin: Nokkosta, villiyrttejä ja Pyynikin Käsityöläispanimon olutta.

Tässä jotain mitä tuli taannoin hortoiltua ja kokkailtua eli vihulaissipsejä ja villiyrttidippiä maidottomana versiona sekä Pyynikin Käsityöläispanimon olutmaistiaisia. Väsäsin näitä lisukkeita miehen synttäriylläriksi. Ihan koko menuta en lähde sepostamaan. Otetaan vaan parhaat palat :)

Vihulaissipsien teko on helppoa. Tarvitsee nokkosia. oliiviöljyä, suolaa ja uunin. Nokkosia liotin hetken kylmässä vedessä ja asettelin ne pyyhkeen päälle nätisti kuivumaan kuten kuvasta näkyy. Nämä ovat tinttarintan keräämiä joten jouduin harjoittamaan ensin pientä kasvitunnistusta ja toteamaan, että juurineen lähtee näemmä paremmin. 

Onneksi nokkosta riittää, mutta käymme silti läpi pienimmän kanssa, että miksi kasveja täytyy kerätä ajatuksen kanssa. Ilman juuria ei tule uusia. Harjoittelua tämä hortoilu on itsellenikin vaikkei nyt tarvinnut kotipihaa kauemmaksi eksyä tai mitään jännittävyyksiä ei tällä kertaa kokeilla. Ihan perusyrttiä on luvassa nokkosen lisäksi.

Kuivattelun jälkeen nokkoset pääsivät leivinpaperin päälle ja siinä tinttarintta suti niihin oliiviöljyä. Autoin kääntelyssä vaikka eivät tuon kokoiset polttele juurikaan. Sitten suolaa pinnalle ja uuniin noin 175 astetta ja olisko ollut sellainen 8 minuuttia. Niistä näkee kyllä, että milloin muuttuvat rapsakoiksi.

Tarjoilin näitä miehen synttäripäivällisellä aperitiivioluen ohessa. Kokeilimme Pyynikin Käsityöläispanimon IPA oluita (askel kohti aitoa hipsteriä). (valitettavasti eivät ole vegaanisia nämä oluet) Pyynikin Sessio- sarjan IPA oluet ovat kokeilun arvoisia! Ensinnäkin minun silmää hivelee tietysti kaunis pullo ja etiketti. Kehtaa tuliaisiksi viedä.

White IPA on höystetty appelsiininkuorella ja toinen mitä kokelimme, American IPA ilahdutti myös. Molemmat löytyvät Pyynikin Käsityöläispanimon kehittelemästä maistelu sixpackistä jossa on kuutta eri olutta. Vertaansa vailla oleva idea ja helppo tuliainen ihan kelle tahansa.

Täytyy sanoa, että ihan etiketin perusteella näitä miehelle kaupan hyllystä noukin, mutta panimon tyyli tehdä asioita vei sydämen. Hei, kellä on kotisivuillaan soittolistaa ja sixpackin maisteluohjeet ym. Gluteenitonkin IPA löytyy. Lähituote ja käsityöläisyys. Kaikki jotenkin niin kohdillaan, että takaa löytynee myös kohdillaan oleva asenne ja siltähän se näytti panimon kotisivuja tutkaillessa.

Sitten siihen dippiin. Tämä on sellainen kesäisen raikas kokeilun kautta hyväksi havaittu hivenaine- ja vitamiinipommi, jonka avulla ehkä lapsetkin pääsisivät villiyrttien makuun. Tarvitaan pihalta tai mettästä tai jostain puhtaasta paikasta kerättyjä villivihanneksia.

Meiltä löytyi siankärsämöä, vuohenputkea, voikukkaa, sekä lehtiä että vähän kukkaakin näemmä, herukan lehtien alkuja ja tais mennä hieman vadelmankin lehtiä. Ei sen niin tarkkaa kunhan tietää ettei mitään myrkyllistä kerää. Pienimmät alut ja versot ovat parhaita. Ne on ravintorikkaita eivätkä sieltä kitkerämmistä päästä vaan niissä on monesti hieman makeuttakin mukana.

Huuhtaisin nämäkin ja annoin hetken valua lävikössä. Sitten silppusin kulhoon. Mausteina roiskaisin sinne suolaa ja mustapippuria sekä pari kynttä valkosipulia. Valkosipuli on helppo tapa tuoda tuttu dippimäinen maku soosiin jos villiyrtit epäilyttävät. Valkosipulilla on myös paljon terveysvaikutuksia ja se sitoo maut yhteen ja pistää dipin passaamaan useimpien ruokien kanssa. Semmonen kynnyksen madaltaja voisi sanoa.

Nämä sotkin yhteen Oatlyn iMat Fraichen kanssa. Toimii. En tosin ole ihan varma tuosta tuotteesta vielä, mutta tähän mennessä kaikki käyttökokemukset ovat olleet todella hyviä. Siinä vain ei ole yhtään suomalaista raaka-ainetta. Kauraa löytyisi toki täältäkin. Sitten palmuöljy... On sertifioitua ja kaikkea, mutta kun mää niin tykkään sademetsistä. Oatlyn filosofioista tykkään kyllä ja komppaan montaa juttua eikä tuotteissa käyttöominaisuuksien tai maun suhteen ole moitteen sijaa. Ne on huippuja. Saataispa me vain Suomeen oma vastaava.

Siankärsämöstä voisin kertoilla enemmänkin. Se näkyy tuossa kuvassa hypysissäni ja juuri tuommoisen kokoisena se on maukkaimmillaan. Siankärsämö käy todella hyvin kaikenlaisiin kermaviilidippihässäköihin ja perunoiden kanssa vähän kuin tillin korvikkeena tai tillin kanssa sekaisin.  

Vaikkapa täältä näin löytyy lisää siankärsämön terveysvaikutuksista eri käyttömuodoissa. 

Yleisimmin tiedettyjä vaikutuksia tiivistettynä

 

• auttaa ruokahaluttomuuteen
• helpottaa ruuansulatusvaivoja, suoliston toimintaa
• toimii ummetukseen ja vähentää kaasun muodostusta
• virtsaamisongelmiin, toimii virtsan eritystä lisäävänä
• tulehduksia estävä, vahvistaa immuunijärjestelmää
• tehoaa hiivasieneen

Kannattaa opetella tunnistamaan ja pistää käyttöön vaikkei noihin vaikutuksiin niin uskoisikaan. Näistä löytyy paljon tutkittuakin tietoa tiivistelminä, jos kiinnostaa.
 


- Aino

(Hehkutukset ovat muuten ihan omiani sillä en tee kaupallista yhteistyötä tuotelahjonnan muodossa)

Second breakfast @Kaffila

Taas oli asiaa isoon kaupunkiin ja pakollisten meininkien jälkeen nälkäinen hobittikaksikko hortoili etsimään toista aamupalaansa Keskustorin liepeiltä. Sieltä Tampereen sydämestä Aleksis Kiven katu 11:sta löysimme Kaffilan ja kaivattua jatkoa aamupalallemme.

Kaffilasta saa erilaisia luomuisia aamupalacomboja klo 8-11 välisenä aikana. Taas kerran tyylilleni uskollisena luomu houkutti sisään ja sisällä ruokavaliohöpötyksieni mukaiset vaihtoehdot koukuttivat lopullisesti. 

Kaffilasta löytyy kesää ajatellen mukavasti pöytiä ulkoa aamuauringon ulottuvilta Aleksis Kiven kadun puolelta, joka on kävelykatu. Siitä plussaa! Keskustorin löytää tottumattomampikin Tampereen tallaaja ja siitä, kun pudottelee alamäkeä Pyhäjärven rantaa kohden niin päätyy Laukontorille. Matkalla on paljon sisustus- ja keittiötavaraliikkeitä sekä Luontokauppa.

Tunnelmaltaan Kaffila on upean valoisa korkeine huoneineen. Rakennus on kuuluisa Palanderin talo ja edustaa 1900-luvun alkupuolen jugend tyyliä, sen on suunnitellut arkkitehti Birger Federley. 

Toisesta maailmasodasta ei juuri hyötyä ollut, mutta tämän talon purkusuunnitelmat se tyssäytti, kiitos siitä. Talossa on pitänyt ateljeetaan niin Hugo Simberg kuin Kimmo Kaivantokin. 

Ja sitten eväisiin eli gluteenitonta oliivifetapiirakkaa salaatin kanssa, luomukahvia ja Oatlyn kauramaitoa, sitä iKaffe baristalaatua harmaasta purkista, se on toiminut todella hyvin kahvissa. Aisapari otti luomujugurttia pähkinöiden ja hunajan kera. Oli kuulemma todella hyvää ja sen uskon. Kersoille uppoaa kaikki makea ja pähkinäinen. Ruokavalio on näiltä ajoilta vaihtunut tyystin vegaaniseksi, vaan Kaffila ottaa myös vegaanit avosylin vastaan.

Ei tarvinnut täälläkään sen koommin, kuin Kaihossakaan, kysellä, selitellä tai luimistella vaatimustensa kanssa. Näillä eväillä ja tunnelmoinneilla jaksoi kierrellä muutamassa liikkeessä ja käydä istutustäydennyksiä. Laukontorilta mukaan lähti pari muratin tainta. 

Kukkien hinnat olivat torilla kohtuullisempia kuin Plantagen reissullamme. Kaupan päälle tuli myös mukavaa palvelua parin vinkin kera :) 

Kylläpä Viikinsaaren laiva taas veti puoleensa.. saas nähdä lähdetäänkö joku aurinkoinen kesäpäivä pesueen kanssa sinne paistamaan makkaraa ja pulikoimaan.

 

- Aino