torstai 29. syyskuuta 2016

Lisää vitamiineistä ja ravintolisistä Areena- dokkarin muodossa

Sattuipa hauskasti löytymään Yle Areenalta lupsakka dokumentti käsikaupassa myytävistä itsehoitolääkkeistä ja ravintolisistä, kun olin kirjoitellut vastikää aiheesta täällä  sekä keskustellut ystävieni kanssa tekstini herättämistä ajatuksista. 

Areenan Prisma dokumentissa, Totuus Lääkekaapista, käydään lävitse Briteissä eniten käytettyjen käsikauppatuotteiden tehoa leikkimielisin koeasetelmin. Vaikka ohjelma onkin semmoista perusviihteeksi tehtyä, on siinä esitetyt väittämät ihan paikkaansa pitäviä. Kannattaa katsoa :)



Ympäristövastuukysymyksiin ei ohjelmassa oteta kantaa, mutta selväähän se on, että jos yskänlääkevalmisteen sijaan sitruuna-hunajavesi toimii aivan yhtä hyvin, ellei jopa paremmin ja vielä ilman sivuvaikutuksia, syntyy myös jätettä vähemmän. Luonnon lisäksi säästyy rahaa ja kaappitilaa, kun ei anna itseään huijata ostamaan kaikenlaista pilleriä, rasvaa, jauhetta ja poretta. 

Puhdas, ravinnerikas ruoka on lopultakin se tehokkain lääke melkeinpä vaivaan kuin vaivaan. Sairastumista ja pikkuvaivoja emme voi välttää. Kaikenlaiset bakteeri-, sieni- ja virustaudit kuuluvat elämään, mutta vahva, terve keho on tiukka vastus mikrobeille. Immuunijärjestelmämme on tehty sitä varten ja kehossamme on uskomaton määrä korjaavia mekanismeja parantamaan itsemme, jos lopultakin sairastumme.

Olemme tällaisenaan riittäviä pysymään terveenä kunhan emme heikennä herkän systeemimme toimintaa mm stressillä, epäterveellisellä ruualla, alkoholilla, tupakalla ja liikkeen puutteella. Tämä on niin kliseistä ja tylsää, että vaikeaahan sitä on todeksi uskoa.. ;)




- Aino



keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Ihan vaan kuulumisia

Mies palasi reissustaan ehjänä ja silminnähden levänneenä. Tuliaiset osuivat nappiin ja reissukertomukset rönsyilivät jännittävinä. Pärjättiin anopin ja poikien kanssa yövuoroputkeni oikein hienosti, mutta mukava oli saada koko perhe kasaan. 

Yövuoroja jatketaan edelleen. Töissä on haikean ihanaa. Kohta tulee luultavasti pieni tauko tuolla työskentelyyn. Kahvi on palannut valitettavasti kuvioihin yövuorojen myötä.

Työasiat pyörivät päässä monella tapaa. Tälläkin hetkellä pitäisi lukea tenttiin. Sairaanhoitajan ja kätilön työhön kuuluu kaikenlaista kouluttautumista, joko työnanatajan puolelta tai sitten ihan omaa opiskelua ammattitaidon ylläpitämiseksi. Innoissani myös odottelen ensi kuulle ohjelmoimaani imetyskoulutusta. 

Kuulin jonkun joskus sanovan, että kätilöys on kuin toinen iho. Se on jotain mitä olen koko ajan vaikka teen paljon muutakin. Silti menin hämilleni, kun asiakkaani kysyi minulta, että "miksi sinä olet kätilö?" 

Tuntui, että kysymys oli hyvin intiimi. Sellaisella alueella, että sitä ei ihan tarkkaan pysty selittämään. Kollegoille ei juuri tarvitse selitellä.




Viimeviikon aikana tein onnettoman kokeilun kauramaidon valmistuksessa. Hiveetä kuraa. Ei siitä sen enempää. 

Onnistumisiakin on ollut. Pistin nimittäin rohkeasti lasisessa säilyketölkissä pakastimeen omenasosetta sekä kurpitsakeittoa ja hyvin toimi! 

Huurteiset tölkit ovat todella söpön näköisiäkin. 









 
Viikonloppuna kävi sukulaisia. Mahtavaa, kun taloon tuli eloa. Kävimme tyttöporukassa syysretkellä metsässä. Edelleen löytyi puolukoita. 


Myös kävyt ja vaahteranlehdet saivat tarttua matkaan. 

Kotiin päästyämme ei mennyt montaa minuuttia, kun tinttarintta huusi huoneestaan, että "tuu äiti kattoon!" Ihana oli teippaillut vaahteranlehtiä seinille :) 

Kävyistä teemme myöhemmin joulukuuseen koristeita tai jotain semmosta.

Pyöräily on ollut sikakivaa ilman vähän viilennyttyä. Eilen tosin tein pienen virhearvion varusteitteni suhteen ja mereltä tulleessa sumussa asteet tippuivat sen verran, että kylmä tuli. 




Onneksi kotona odotti lämmin sauna, takkatuli ja mies. Käytiin lävitse tulevia suunnitelmia remontin, töiden ja muun suhteen. Vaihdettiin kuulumisia.



Tulen äärellä mieli purkautuu turhasta lastistaan.



- Aino

torstai 22. syyskuuta 2016

Sovussa kuolleiden kanssa

Lapsena kuulin useita tarinoita kotiseutuni tapahtumista, paikoista ja menneistä ihmisistä.

Tarinoista moni kertoi ohuesta rajasta tuonpuoleisen ja elävien välillä. Pohjois- Suomen maisemaan ja luontoon liittyvät vahvasti jutut ja kertomukset hengistä, jotka ovat jääneet häilymään meidän todellisuuteemme ja näyttäytyvät eri syistä meille eläville. Usein muistuttaen jostain.

Lapsena pelotti. 

Tarinoita ei suoranaisesti kerrottu lapsille vaan aikuiset keskenään puhuivat menneistä ajoista, omasta lapsuudestaan. Kertomuksissa oli selkeä yhdistävä tekijä. Eläville näyttäytyivät henget, jotka olivat kokeneet vääryyttä. Henget joilla oli kerrottavaa. 




Tarinat eivät toimittaneet perinteisesti kummitusjuttujen virkaa vaan ne olivat muistutus siitä miten meidän tulisi elää elämäämme ettemme jättäisi jälkeemme rauhattomia henkiä häilymään olevaisuuden rajalle.

Pelotti, että onko sitä kenties tehnyt jotain sellaista mistä joku olisi voinut suuttua.


Sama kunnioitus niin eläviä kuin kuolleitakin kohtaan elää minussa edelleen. Se on syöpynyt jonnekin alitajuntaan lapsuuden tarinoiden kautta.

Ei järkeiltävissä. Se on jokin mystinen hehku kaikessa olevassa, joka juurtui siellä pitkien taipaleiden maassa, lapsuuden juhannuksien yöttömissä öissä, syksyn ruskan ja usvan keskellä, joulun tienoon valottomuudessa.

Minun ei tarvitse pelätä, sillä tein sopimukseni henkien kanssa jo lapsena; minä en puutu heidän olemiseensa niin heidän ei tarvitse puuttua minun.  Miksi ne tekisivät minulle pahaa, kun en minäkään halua pahaa, kenellekään. 

Hyllyssämme asui mieheni vanha hääkuva entisen puolisonsa kanssa. Yhtä paljon pitämässä luonamme asuvaa henkeä tyytyväisenä kuin pienenä kunnianosoituksena siitä, mitä hän oli eläessään. Merkkinä lapsille, että mennyttä ei tarvitse unohtaa, haudata tai teeskennellä, etteikö sitä ole ollut.

Sujussa rinnakkain, kunnioittaen, muistaen.

Uudessa kodissamme kuvaa ei ole. Ei ole hyllyäkään mihin kuvan laittaisi. Ei ole henkeäkään. Vasta nyt huomaan miten vahvasti entinen on ollut läsnä omanlaisenaan kunnioituksena. Ihan kaikkeen ei kehdannut koskea vaikka paljoa muutinkin. Silti talossa oli tietyllä tapaa kaksi emäntää. 

Enää ei ole. En tiedä, ehkä kaipaan sitä jopa toisinaan.

Mennyttä vaaliva huoku on pidätellyt minua ottamasta vastuuta arkeeni tulleiden lapsieni elämästä. Olen hieman ujostellut sen toisen emännän edessä ja odottanut hissukseen, että saan hyväksynnän häneltä, lapsilta ja suvulta.

Tähän saakka minua saateltiin, rinnallani kuljettiin. Kannateltiin sen ajan yli, että rakkaus sai syttyä ja kypsyä.

 Tänään olen rohkeammin äiti kuin koskaan ennen.


- Aino

 

soittolistalla Irma Agiashvili - In Vain




maanantai 19. syyskuuta 2016

Siedätyshoitoa Granitissa: Pienetkin askeleet lasketaan



En tiedä mistä syystä joulu pyörii nyt mielessäni, mutta Granitissa hypistelin tuikkujen refill- pakkausta. Siis sellaisia tuikun aihioita joita voi laittaa käytettyyn metalliosaan. Pieni innovaatio tuo tuommoinenkin. Miksipä sitä metallikuppia ei voisi käyttää useamman kerran. Jätettä syntyy taas hieman vähemmän. Nämä olivat ilman palmuöljyä, mutta ovat steariinista valmistetut eli eivät vegaanisia. Kynttilöitä olen ruotinut täällä.



Enemmän tässä ilahdutti itseäni se, että kaikenlaista pientä keksitään ja tehdään. Innovoidaan ja mietitään. Koko ajan parempia ja parempia ratkaisuja syntyy ja tulee saataville.

Huomaan eläväni tietynlaisessa kuplassa näiden ekojuttujeni kanssa. Usein ajattelen, että jokin asia on varmasti täysin itsestään selvyys enkä kirjoittele siitä, mutta kaupan kassalla tai ihmisten kanssa jutellessa kuplani aina puhkeaa.  Olen kaukana peruskuluttajasta vaikka omasta mielestäni elämäntyylini tai perheemme "lifestyle" ei ole juuri mitään. Ei kovin kummoista, tämmöstä pientä vaan. 



kotikonttorin muovittomat vaihtoehdot



Turhakkeen härpäkkeitä



Kupla poksuu siinä kohden, kun kassajonossa edessä oleva asiakas ostaa wc-pöntön raikastimen. Siis semmoisen muovisen kemikaalipommin, joka pistetään pytyn reunaan killumaan. Oikein esteettisyyden huippu ja tuoksuyliherkän painajainen. 

En ymmärrä, että mikä virka sillä killuttimella oikeasti on? Pitäähän se pönttö pestä. Olen lukenut eräänkin artikkelin, joiden taustoina toimivien tutkimusten mukaan nämä härpäkkeet itseasiassa keräävät enemmän bakteereja kuin jos niitä ei olisi ja ovat monella muullakin tapaa haitallisia.

Samoin olen huolissani siitä kemikaalikuormasta minkä ne päästävät vesiin puhumattakaan pakkauksen ja sen muovisen häkin aiheuttamasta materiaalikuormasta. 

Antibakteeriset aineet tämmöisissä kodin puhdistus- ja raikastustuotteissa ovat myös ongelmallinen juttu sillä niiden haittapuolena bakteerikannat muokkaantuvat yhä resistensseimmiksi eli mm antibiootteja kestävämmiksi kannoiksi.

Bakteerit kuuluvat ympäristöömme ja siellä päsmäröi hyvikset. Jos liikaa keskitymme niiden pahisten karsimiseen niin samalla pommitamme myös ne hyvikset, jotka suojelevat niiltä pahiksilta. Enemmän tulisi kiinnittää huomiota hyvisten elämänlaatuun kuin pahisten teilaamiseen.


muoviton vaihtoehto




Me kuluttajat olemme hassuja


Samoin minun kupla poksuu siinä kohden, kun minulta kysytään, että mikä se Luomu on? Että mitä se tarkoittaa. Totuus on, että vain semmoiset 10% kuluttajista oikeasti tietää mitä on luomu. 

Tämäkin oli ylläri, että mitä lähiruuan ajatellaan olevan. Tutkimusten mukaan kuluttajat eivät suinkaan ajattele, että lähiruoka on lähellä tuotettua eli maantieteellisesti kuljetuskilometrejä vähentävää ruokaa, vaan lähiruoka on sitä mikä tuntuu läheiseltä. 

Tämä tarkoittaa itseäni esimerkkinä käyttäen sitä, että minun lähiruokaa on Kuusamolainen ohrarieska vaikka asumme Espoossa, koska kuusamolaisuus tuntuu minusta läheiseltä. Me kuluttajat ollaan niin hassuja!

Kuvituksena Granitista näppäämiäni otoksia muovin vaihtoehdoista. Olin iloinen löytäessäni toimistotarvikkeita puisin osin. Tosin onhan noita metallisia ollut iät ja ajat. Jos toimivat löytyy kotoa, vaikka muovisetkin, niin ei niitä kannata lähteä vaihtamaan. Se olisi tuhlausta.



puinen nitoja ja sakset



Eniten ilahdutti muovinpussin sijalle kehitelty puuvillainen pakkauspussi, jossa myytiin huivia jota voi käyttää myös kantoliinana. Keksin pussille jo monta uusiokäyttöä lähtien hedelmä- ja vihannespussikäytöstä aina pesupussiksi asti.

Monikäyttöisyys on parasta! Mutta edelleen, vain ja ainoastaan hienon idean vuoksi ei tuotetta kannata ostaa. Hanki sellainen, jos et todellakaan tule toimeen ilman kantoliina/huivia ja sen mukanaan tuomaa pussia. Granitista ei lähtenyt mukaan kuvia ja keskusteluita enempää. Emme tarvitse kotiimme yhtään mitään. (minun mielestä)

Kuluttaminen on melkolailla fiilispohjaista. Luullaan olevamme hirmuisen rationaalisia, mutta ei kuluttaja ole. Minä en ole, sinä et ole, mutta toivottavasti järkevämpää kohti matkalla.


käytetettyä kodin sisustukseen



Viimeisen kuvan tuoli sykähdytti liikkeessä eniten. Se on lähes identtinen oman yöpöytäni kanssa. Löysin omamme aikoinaan tyttyköiden kanssa roskalavalta. Muisto löydöstä tuo iloa meille kaikille edelleen. Tuoli toimii yöpöytänä loistavasti ja on otettavissa käyttöön varaistuimena, jos tarve vaatii. Nimeä sillä ei vielä ole.



- Aino


soittolistalle laitetaan tänään jotain rauhallisen kaunista sillä aion tehdä karsintaa. on semmoinen tarve. Laura Moisio - Ikuinen Valo pitää aitojen asioiden äärellä. upea!





sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Vitamiinit ja ravintolisät


Samalla tavoin kuin kyseenalaistan oikomishoidon ja silmien laserleikkauksen elämääni tuomaa roinan ja härpäkkeen määrää, ruodin myös kovalla kädellä käyttämiäni vitamiini- ja ravintolisiä. 

Olen aiemmin sortunut hankkimaan kaikenlaista jännää superfoodia, protskua ja muuta ihmetroppia pitämään itseäni muka terveempänä ja muka virkeämpänä. Ei sillä ettenkö edelleen voisi semmoiseen langeta.

Joihinkin hommiin uskon, mutta toisiin taas enää en. Eettisesti nuo kaukaa tänne kuskatut ravintolisät tai erikoisvalmisteet eivät ole kovin kestäviä. Omasta maastammekin löytyy todella ravintorikkaita superpommeja ilman pakkauksia, kun vain osaa etsiä. Ei tarvitse osata edes kovin hyvin. Mustikan tuntee jokainen. Tunteehan?

Kaikenlaista pilleriä ja purkkia


D-vitamiinit kaivan varmuudella syksyn hiipiessä esiin. Niitä ei valitettavasti saa bulkkina ja itselleni parhaimmaksi toteamani kasviperäinen D-vitsku tulee muovipurkissa. Puolityhjässä muovipurkissa.. 

Tätä seikkaa jaksan ihmetellä, että miksi sitä ei voi ladata täyteen, kun kerta pitää se muovinen purkki olla. Mielelläni ostaisin kerralla sen täyden purkillisen tai lasisen purkin ja kävisin täytättämässä sitä vaikkapa apteekissa tai luontaistuotekaupassa. Oliskohan semmoinen juttu saatavissa? 

Popsin ainakin vielä toistaiseksi myös merilevätabletteja. En edes tarkalleen tiedä, että miksi, mutta ne menee hieman kuin monivitamiinivalmisteena. Näitä sentään saa irtotavarana. Omani ostin muistaakseni Tampereelta Koskikeskuksen Punnitsesäästästä.

Edelleen kaapeista löytyy tablettien lisäksi ruusunjuuriuutetta ja Echinaforcea. Vain otettu lääke tai ravintolisä auttaa, joten nämä ovat ihan turhia. Ei tule käytettyä. 

Näitä voisi tosin kokeilla rangaistuskeinona, kun lapset käyttäytyvät huonosti, mutta se menisi jo sadismin puolelle. Taidan mennä itse ottamaan hömpsyt pahoista puheistani.


Pahan makuisia nää ainakin on


Kai se on tehokasta, ainakin kielellä maistuu ja kurkussa kirvelee hyvin tehokkaan luontoisesti. Monesti hankkimalla jotain luulee pääsevänsä jostain ongelmasta eroon. Niin kuin tuon ruusujuuren kanssa ajattelin, että saisin taltutettua väsymykseni. No ei sillä saa. Väsymys menee huolehtimalla, että nukkuu hyvin. 


Syö, liiku ja lepää riittävästi. 



Tykkään kaivella ihmismielen kummallisuuksia ja ainakin itsestäni huomasin, että kun hankin jonkun tämmöisen luontaistuotteen tai muun superfoodin niin asetin jollain tavalla itselleni tavoitteeksi käyttää sitä tuotetta säännöllisesti ja kun en syystä tai toisesta käyttänytkään oli purkki tai purnukka muistuttamassa kaapissa, että "pitäisi käyttää". Loin tunnollisena ihmisenä itselleni suorituspaineita jopa tuommoisesta. 

Karsiminen auttaa tässäkin. Kun ei ole purkkia muistuttamassa, niin ei ole sitä "pitäis" tunnettakaan. Kaapissa on tyhjempää. Mieli lepää tyhjyydessä. Ei harmita kalliit, turhat ostokset tai pursuavat kaapit. Olen melko varma, että toimii paremmin kuin merilevätabletti.

Ravintolisien ja superfoodien ym suosio on melkoinen. Jokin tarve sielläkin taustalla on mihin markkinarakoon useampikin tuottaja on päässyt twistaamaan jalkaansa. Näiden tuotteiden takaa löytyy innokkaita, innostavia ja upeita ihmisiä, jotka tekevät työtään sydämellä ja uskovat asiaansa täysillä. Siinä ei ole mitään pahaa. Siinä on paljon ihailtavaa. 

Ostamalla näitä tuotteita toivon kai sen innostuksen siirtyvän itseeni jollain maagisella tavalla. Haluan pienen palan sitä Puhtikauran, Goodion, CocoVin tai FourSigmaticsin henkeä ja uskon, että heidän tuotteitaan kuluttamalla se olisi mahdollista. 

Haluan kuulua superfoodihmisiin ja puhua sujuvasti chiasiemenistä sekä MCT- öljystä. No, sen minä osaan, mutta ei se intohimo tai virtapiikki löytynyt kookosöljypurkin pohjalta vaikka tunnollisesti sitä naamaani lusikoin. Parhaimmat kiksit tai sävärit tuli siinä kohden kun heitin iPhonen Pokémoneineen männikköön ja kyykkäsin keräämään mustikoita. Sen jälkeen oli virtaa kuin pienessä sähköjäniksessä.

Sitä samaa virtaa se kai on niillä hepuilla, jotka keräävät sieniä ja kääpiä meidän juotavaksi. Siitä tulee hyvä mieli. Ei ihme, että haluavat sitä iloa meille jakaa helposti hankittavassa muodossa.


- Aino

lauantai 17. syyskuuta 2016

Perjantai-ilta kotosalla

Parturoin kullan tukan. Lähtee taas huomenna reissuun, tälläkertaa rapakon taa, reiluksi viikoksi. Tietyllä tapaa haikeutta, ihan pikkiriikkisen kateuttakin, mutta enimmäkseen iloa siitä, että kaikenlaista jännää on luvassa omalle rakkaalle.

Sitä elää omalla tavallaan kaikessa siinä mukana. Tämmöistä tapahtuu meidän perheelle, matkustellaan ja mennään. Melko siistiä.

Kuulen kaikki parhaat jutut kuitenkin. Tarinat on kivoja. Mies kertoo hyvin ja tietää mitä haluan kuulla ja mitä en niin erityisesti. Kaikkea ei edes tarvitse kertoa. Pitää olla ihan omiakin juttuja. Sitäpaitsi ketä kiinnostaa kohta keski-ikäisten miesten hoopoilut ;)

Laseihin valkoviiniä. Itävaltalaista biodynaamista herkkua, joka ihan haiseekin sille biodynamiikalle, joka lehmän paskana tunnetaan. Tykkään Molkosanista ja tässä fiinissä juomassa on jotain samankaltaista heramaista hapokkuutta.


Mutta antaa jokun hieman enemmän viineistä tietävän kertoa tästä enemmän ja näteimmin ilmaisuin. Omani eivät ehkä anna Meinklangille sen arvoista kohtelua. Sekaisin viinistä- blogia voin suositella lämpimästi. Veimme pullollisen tuliaisina Forssaan ja kyllä se upposi sielläkin. Tänään kävin Antin kanssa Alkossa ja sieltä hyppysiin eksyi Klangipullo hymyn kera. Forssan reissu herättää lämpimiä muistoja edelleen.

Päädyin viinihyllyille rasitettuani itseäni Helsingin keskustan ostosinfernossa. Harmitti kaikki ne auki olevat kaupat ja ihmiset. Olisin mieluummin katsellut rakennuksia, arkkitehtuuria ja valojen leikkiä rakennusten kyljillä. Tyhjää kaupunkia.

Epäonninen herääminen öllöttäviltä patjoilta pakotti kaupungin sykkeeseen. Pärjäsin omasta mielestäni kaikken kaikkiaan varsin ihmismäisesti vaikka takaisin päin bussilla körötellessä nukahdin ja kuolasin syliini pääni takoessa vasten bussin ikkunaa.




Sopiva futonpatja löytyi Mulperipuusta varsin vaivattomasti. Huomasin jutelleeni myyjän kanssa useamman tunnin patjoilla makoillen ja niitä hypistellen. Kyllä minä niin tykkään kunnon palvelusta ja myyntialan ammattilaisista, jotka tietävät myymänsä tuotteen läpikotaisin. Asiointi oli helppoa.

Kehtasin ihan avoimesti tunnustaa, että olen todella mukavuusalueeni ulkopuolella. Sain ymmärrystä osakseni ja pääsimme yhdessä tilanteen yli tekemään oikeasti kauppoja.

Mulperipuusta löytyi muutakin jännää. Ihastelin Kiteen Huonekalutehtaan tekemää Mori-sänkyä. Japanilaistyylistä matalaa sänkyä, joka kasataan ilman heloja. Rungossa ei ole yhden yhtä metalliosaa vaan sänky kootaan pujottamalla laitakappaleet päätykappaleiden hahloihin. Näin syntyy kestävä liitos. Ei ruuvien löystymistä ja kulumista. Ei metalliosia, hukkuneita ruuveja tai epäsopivia paloja, jännittäviä kokoamisohjeita ja ärräpäitä, kun reikiä onkin kolmea eri kokoa ja tappeja kuutta eri pituutta. Niin simppeliä kuin olla voi. Ajatonta, minimalistista ja kaunista.


Ekomatin kookos-puuvillafuton sekä lampaanvillainen petari kotiutunevat ensikuun alkupuolella. Siihen saakka menemme hätäratkaisulla, jonka kyhäsimme kullan kanssa. Vieraspatjat kuormalavojen päällä, ettei käy toista kertaa tolloille tollosti.





perjantaifiilisten mukaisesti soittolistalla Tom Waits - Closing Time  erityisesti Martha- biisi soi repeatilla, aina yhtä ihana, pysäyttävä, kananlihalla joka kerta, Tom Waits <3 yksi parhaista


Closing time todellakin. Aamulla täytyy nousta ajoissa suharoimaan poikia lentokentälle.


- Aino

perjantai 16. syyskuuta 2016

Välillä lepo

Syksy tuo mukanaan flunssakierteitä ja sairaspoissaoloja ja se näkyy töissä, kodeissa sekä kouluissa. Painetaan 7-22 päivää ja koitetaan välttää sairastumista. Usein työt ja paineet kasautuvat loppuvuoteen alalla kuin alalla. Tämä on hieman kestämätön yhdistelmä vaanivien flunssapöpöjen kanssa. 

Töitä on, mutta tekijöitä paljon sairaana. Silloin ne, jotka eivät ole vielä kipeinä painavat entistä enemmän hommia oman jaksamisen rajoilla. Jollei se paine ajoitu syyspuolelle niin sitten se tahtoo tulla kevätpuolella.

Sillälailla sitä elämää eletään, aalloilla keikkuen. Paljon siitä tohinasta on semmoista kollektiivistä höpötystä ja vuoden ajan mukanaan tuomaa painetta kaikenlaisten juhlapyhien muodossa. Toisilla alkaa lähestyvä joulu painamaan päälle jo lokakuun lopussa. 

Meillä lokakuu on ollut synttärisumien aikaa. Tuntuu, että koko kuu juhlitaan. Näin syyskuussa jo hiljalleen suunnitellaan ja sovitaan kahta kotia reissaavien lasten juhlapäiviä.




Tänä vuonna meillä kesää ei voi juurikaan kutsua leppoisaksi loma-ajaksi vaan me tehtiin selkä kaarella hommia, muutettiin ja asuttiin kuka missäkin. Nyt yhden katon alle rauhoittumisen jälkeen muuttospurtti on vaatinut veronsa. Uutta kyllä suunnitellaan maalämpöasioissa ja keittiöremonttikin on paperilla melko hyvässä kuosissa, mutta fyysisesti ei ole oikein jaksanut mitään väsätä. 


Suunnittelemamme sänkyprojekti odottaa ulkona kasassa ja hieman huolestuneena heräsin tuossa eräänä aamuna siihen todellisuuteen, että se puu ei luultavasti pysy kauaa siellä kuivana ja käyttökelpoisena. 

Tänään tuli sitten todettua karu totuus lattialla nukkumisesta. Patjat ovat homehtuneet alta päin. 

Aivan idioottimaista. Jossain takaraivon perukoilla, siellä maalaisjärjen aivolohkon suunnassa on kyllä itänyt se tieto, että näin siinä tulee käymään jollei patjoja aina välillä, eli joka yön jälkeen, nosta pystyyn kuivumaan. 







Mutta kun ei ole vain jaksanut välittää. Ei ole ollut sitä intoa, tarmoa tai kipinää, että olisi vienyt projektin loppuun. Ei yksinkertaisesti enää jaksaminen riittänyt. Ärsyttää jo kaikki remontointi ja väsääminen sillä se työ ei ihan hetkeen omakotitalossa lopu.

Muutto- ja remonttiväsyn päälle alussa kuvaamani työn haasteet. Kiitos, olen nyt vähän loppu :D

Väsynyt voi olla monella tavalla. Tämän hetkinen väsymiseni on tietyllä tapaa fyysistä, tyytyväistä väsymystä. Semmoinen samansuuntainen tunne, kun kuntosalilta tullessa tai hikilenkin jälkeen on väsynyt. Tietää tehneensä ja nyt kaipaa vain lepoa. 

Sen kaltainen väsymys menee levolla ohi. Se menee ohi sillä, kun vaihtaa vaikka vähäksi aikaa maisemaa tai on ajattelematta tekemättömiä kotihommia tai antaa itselleen luvan hakea valmisruokaa pari päivää peräkkäin eikä pese vessoja tai kirjoittele blogia. 

Se menee ohi sillä, että käy lainaamassa hyvän kirjan ja käpertyy sohvalle. Petiin ei nyt käperrytä, koska sitä ei ole.



Välillä lepoa, mutta tänään täytyy mennä sänkyprojektissa eteenpäin ja käydä tilaamassa himoitsemamme futonpatja. Sillä välin pääsemme minimalistisuudessamme taas askeleen eteenpäin sillä nyt meillä ei ole enää edes patjoja lattialla.


- Aino

perjantai 9. syyskuuta 2016

Miten minimal waste- ideologian saisi taipumaan terveysasioissakin?


Hoitoalan ihmisenä olen kosketuksissa kaiken sen jätemäärän kanssa mitä sairaanhoito teettää. Kotonakin hygienia- ja terveydenhoito aiheuttaa jatkuvasti jonkinlaista jätettä ja näistä on todella hankala päästä eroon. Itsevalmistamalla voi tehdä kauneudenhoitotuotteita ja vaikka hammastahnaa, mutta enpä tiedä, että lähdenkö uuttelemaan pajunkuorta päänsärkylääkkeeksi tai väsäämään omia silmätippoja. 

Oikomisessa ei oikein muu materiaali kuin tuo akrylaatti päde vaikka olisihan ne luusta tehdyt "tekarit" melkoinen jutun aihe. Tästä hammasproteesien kehityskulusta oli artikkeli Historia- lehdessä, esikoinen sitä minulle referoi tuossa päivänä eräänä :D








Kotosalla ei sinällään puhuta isoista määristä, mutta kyllähän niitäkin alkaa pohtimaan, kun potee roskasta tämmöistä tuskaa kuin minä. Yritän kuitenkin keskittyä näkemään niitä kestäviä ratkaisuja joita sairaaloissakin voi tehdä, kuin keskittyä itkemään sitä valtavaa jätevuorta mitä me tuotetaan. Menis mieli maahan.

Olin into pinkeällä siitä, kun törmäsin täytettäviin kuumavesipulloihin, joita käytetään synnytyskivun lievittämisessä. Pullot ovat kestäviä ja pestäviä. Yleisesti käytössä on melko hintavia vedellä täytettäviä geelipusseja, joita toki voi lämmitellä mikrossa ja käyttää monta kertaa, mutta aina siitä lopulta jää se geelipussi, joka menee roskiin. 

Valmistaja lupaa, että geelipussi maatuu kokonaan, mutta kemikaaleja se silti sisältää ja vaatii aina vain uusia resursseja valmistukseen. Kumiset kuumavesipullot, tai miksei kylmävesipullot, menevät hienoudessaan edelle kirkkaasti.




terveydestä huolehtimisen roskia


Kuvissa vilahtelee silmätippoja, joiden käyttö on sen verran perusteltua, että näiden tuottaman jätteen kanssa joutuu jotenkin keplottelemaan. 

Ihastuin noihin Théan silmätippoihin ja hehkuttelinkin niitä aiemmin. Kaikkea, kun on tullut kokeiltua tässä laserleikkauksen jälkeen. Nyt suosikkini olivat kuitenkin apteekista loppu, tehtaalta asti tarjosivat eioota. 

Onkohän tästä lähtenyt sana kiertämään, kun ovat niin haluttuja. Onneksi palveleva apteekki lähti selvittämään, että onko Théalta tilattavissa Hyabak silmätippaa, joka ei ole aivan Thealoz Duon veroinen, mutta hyvältä näytti myös Hyabakin ainesosat.






Seuraavana päivänä minulla oli tipat apteekissa ja Hyabak lähti kokeiluun. Toimii, mutta heti, kun taas saa tuota Thealoz Duoa niin vaihdan siihen takaisin. 

Silmätipoista tulee tuommoinen puteli jätettä noin 2,5kk välein sekä se pakkaus käyttöohjeineen. Miten kauan lie noita tippojakin tarvitsee käyttää. Toistaiseksi ne ovat olleet välttämättömyys, että pystyy lukemaan liikenteessä kyltit ja saa selvää tietokoneen ruudusta.

hammasraudat tai siis muovit




Oikomishoidosta taas jäi ikuisiksi ajoiksi purentakisko ja sille kotelo, sama miehellä. Kiskot tarvitsevat puhdistusaineensa ja se homma tuottaa muoviputelon verran muovijätettä jossain ajassa. 

Mies sai hammaslääkäriltään kokeiluun suomalaisen Isodent hammasproteesien puhdistusaineen, joka korvaa aiemmin käyttämämme poretabletit. Siitä ei ole vielä kokemusta, että miten riittoisaa tuo tiiviste on käytännössä, mutta laskemalla sen pitäisi riittää noin 10 viikon ajan. Yhteen lasilliseen menee 10 ml liraus ja tätä samaa nestettä voi käyttää 6 päivää putkeen. Laitamme "tekarimme" samaan lasiin :)


kotimainen puhdistusaine yökiskoille



Aivan entiseen malliin ei oikomisesta enää jätettä synny, kun kaikki kuminauhavedot ja muut aktiiviset härpätykset on lopetettu. Tässä retentio- eli ylläpitovaiheessa oikomishoidosta muistuttelevat enää yöllinen kisko koteloineen ja tuo puhdistusaine.

Siltikin, jos tämän puhdistusaineen kanssa puljaamme loppuiän niin tuleehan noita puteleita todella iso kasa. Iso kasa muovia. Väistämättäkin sitä miettii, että millä tämän korvaisi.

Päivisin käyttämäni Essex- kisko sanoi toistamiseen sopimuksensa irti. Se hajosi kahteen osaan töissä, kun unohdin kiskon syödessäni taskuun paperin mutkaan ja jouduinkin lähtemään kesken lusikallisen hieman tärkeämpiin hommiin. Tekevälle sattuu.

oikomishoidon retentiokaari


Onneksi oikojani Milla Tampereen Hammaslääkäriasemalta oli sitä mieltä, että legot ovat jouhevasti paikoillaan ja yökiskon laajennettu käyttö riittää. Hyvä näin. Vuorotyöläisenä käyttelen yökiskoa myös päivisin, kun olen ollut yön töissä. Samoin, kun ajelen autolla pidempää matkaa.

Kiskolla on kyllä ollut ihan mahdottomasti vaikutusta yöuniin, kun ei pääse narskuttamaan. Leukaperien, niskan, hartioiden ja pään kivut ovat hävinneet!




- Aino

tiistai 6. syyskuuta 2016

Paluu enemmän arkeen

Tuntuipa hyvältä päästä taas pyörän satulaan. Antti olikin odotellut kiltisti kauheassa vesisateessa pientä lenkkiä.

Pyöräilyhöpötysteni kautta minä törmäsin tämmöiseen heppuun kuin Matti Rämö. Taisin löytää jonkinlaisen pyöräilyn hengenheimolaisen.

Ehkä lajin pariin hakeutuu tietynlaisia ihmisiä, ken tietää, mutta Rämön tarinat tekivät vaikutuksen.

Ja tietysti minä ihastuin, kun Matti kehui Yle Puheen haastattelussa Kuusamon kesäistä vaaramaisemaa.

Matti pyöräilee koska on pakko. Itsestäni tuntuu ajoittain ihan samalta. Elämä pysyy kasassa pyörää polkiessa. 




”Pyöräilijänä on osa ympäristöä ja maailmaa, jossa matkustaa. Kuulee linnut ja kuulee rekat. Tuntee tuoksut, tuulen ja sateen. Onni on pitkää nousua seuraava pitkä lasku.” - Matti Rämö


Rämö on toimittaja ja on tehnyt useita kirjoja sekä huikean dokumentin pyöräreisuiltaan Intiassa. Hänen blogistaan löytyy Laatokan reissun kuvia sekä tunnelmia. Kannattaa katsastaa Yle Areenasta tai kuunnella edellä mainitsemani upea haastattelu Yle Puheen Iltapäivässä. 

Rämö aloitti pyöräilyhommansa yli 50-vuotiaana. Minulla on vielä Kokonainen Elämä Edessä pyöräilyn suhteen ja taluttaminenkin kuuluu asiaan.

Nyt on kyllä tarvinnut talutella hieman vähemmän, kun kesällä auki revityt kadunpätkät on pikku hiljaa paikkailtu. Matka sujuu huomattavasti jouhevammin eikä tien puolta tarvitse koko ajan vaihtaa vaan saa painella täysillä.

Kun enää ei tarvitse pelätä koko aikaa, että ketjut tippuvat kesken alamäen, olen uskaltanut huristella melko paljon kovempaa. Anttikin alkaa tuntua omalta ja polkemiseen on tullut huomattavasti varmuutta ja lennokkuuttta. Reiteille osuvat töyssyt ja kuopat juurtuvat selkärankaan ja reittivalinnat optimoituvat entisestään. Matka-ajasta on tullut tiputettua taas minuutteja. 

Ajaminen tuntuu kevyemmältä. Josko sitä olisi takapuoleen kertynyt vähän lisää lihasta tai sitten viileämmässä ilmassa on kevyempää polkea.

Jonninverran on tullut optimoitua myös syömisiä. Heitän ennen töistä lähtöä naamariin banaanin tai jotain pientä etten lähde ihan tyhjin glykogeenivarastoin fillaroimaan. Siitä syntyy vain kiukkua kun suksi, tai tässä tapauksessa pyöräily, ei luista. Tänäänkin 13 tunnin päivä työn tohinassa veti fyysiset energiat melko tyhjiin.

Vaan fiilikset olivat pyöräilystä ihan huipussaan!

- Aino

maanantai 5. syyskuuta 2016

Syksyinen kurpitsakeitto talvikurpitsasta ja chilikaurakermasta



Miulle tuli kaupassa ihan kurja olo, kun katsoin siellä hevitiskillä makaavia kurpitsoja. Olivat jotenkin osa sen näköisiä, että ei kyllä mene kaupaksi. Meille lähti sitten lähes kolmen kilon monsteri, josta väänsin kotosalla keittoa. Paljon keittoa. Hevitiskillä luki, että se olis spagettikurpitsa. Enpä ole semmoisesta lajikkeesta ennen kuullut, näytti melko tavalliselta talvikurpitsalta se minkä ostin.


syksyinen kurpitsakeitto tekeillä


No mut näinhän siinä kävi ettei nämä meikäläisen kokkaukset menny tälläkään kertaa niin kuin siellä Vaasan Västervikissä sijaitsevassa onnelassa.  Resepti oli kyllä jokseenkin tuttu vuosien takaa ja sinällään simppeli toteuttaa. Tosin tällä kertaa halusin kokeilla, että miten kaikki kurpitsan sisällykset ja siemenet uppoaisi sinne keittoon, kun muutoin siitä 2,9 kilosta olisi mennyt melkoisen paljon enemmän kompostiin.

Aloittelin hommaa pesemällä kurpitsan ja paloittelemalla sen noin 3cm paksuisiin viipaleisin, jotka latasin usealle uunipellille. Päälle oliiviöljyä ja ruususuolaa. Asteita jollain kiertoilmajutskalla noin 180 ja sinne sisään määrittämättömäksi ajaksi. 

Kyllä niistä näkee, kun ovat siinä kunnossa, että kuori irtoaa helposti lihasta. Eikä se nyt ole mikään juttu vaikka välillä kokeilla, että joko on kaverit pehmenny. Yleensä kans siinä vaiheessa, kun uunista alkaa nousta jonkinlaisia hyviä tuoksuja, ennen sitä palaneen käryä, kannattaa harjoittaa tilannekartoitusta.


vaihtoehtoisia menetelmiä


Siinä paahtaessani niitä paloittelemiani kurpitsan paloja tajusin, että eihän meillä enää ole sauvasekoitinta millä tätä hommaa tulisi niin kuin jatkaa. Päätimme, tai minä päätin ja mies taipui painostuksen alla, luopua semmoisesta. 

Lopulta hommassa kävi niin, että paahdetut kurpitsat, kuullotettu punasipuli- valkosipuli hässäkkä ja mausteet päätyivät tuohon meidän smoothielinkoon vai mikälie blenderi onkaan. Piti vain päräytellä muutamassa osassa kurpistan koon vuoksi.

Siitähän tuli ihan mielettömän hyvää ja samettista. Taas yksi perustelu sille, että sauvasekoitin on ihan turha. Ei haitannut yhtään se sisusosa taikka siemenet. Siinä ne sileni, kun kunnolla surruutteli. Joku minua fiksumpi voi toki kertoa, että miksi ne yleensä käsketään kaapimaan pois.


Plantin kaurakermat chili ja sipulimauissa


Tälläkertaa keiton joukkoon meni Plantin Creamy Cookin Chili kaura"kermaa". Tälläin ateriasta tuli täysin vegaaninen. Tosin ruisleivälle heitin tätä tehdessäni vielä voita, vaan en heittele enää. Tammikuusta 2017 alkaen blogini on ollut ruokapuolen osalta täysin vegaaninen. Vaan sen voi jokainen itse miettiä tahollaan, että mitä laittelee leivän päälle ja syökö leipää ollenkaan. 

Minulle ruisleipä on hankala tapaus luopua. Se on vaan niin hyvää, mutta jos en enää juo kahvia niin sitten ehkä jää se ruisleivän himokin hieman vähemmälle. Mikkään ei ole ehkä parempaa kuin tuore ruisleipä kahvin kanssa.


Täydelliset ruokakuvat vielä hakusessa




Nykyään tähän kokkaukseen on tullut tämä kuvaamisen lisämauste ja näinpä minäkin yritin räpeltää jonkinlaisen annoksen jotenkin kuvauksellisesti. Paskan marjat mitään hienoa blogikuvaa siitä syntyny. Näyttää lähinnä kylmältä hernekeitolta, likainen lusikka ja kaikkea. Valotkin paistoi jostain ihan viturasta ja käsi tärisi nälästä niin, että hermot meni. 

Onpahan kuva todisteena, että tehty on. Siinä on jotain oliiviöljyä ja timjamia kans ruikittu päälle ihan teidän iloksi. Ei ne onneksi makua pilannu. Maku syntyi Chilisen Plantin kaurakermavalmisteen lisäksi muskottipähkinästä, valkopippurista, suolasta, sipulista ja valkosipulista.



kurpitsakeiton kuvausyrityksiä


Eikä minua haittaa, etten saa Gloria kodin kaunein blogi awardseja, mut joku sarja vois olla kyllä hyville yrittäjille sekä niille joilla menee aina hieman pieleen. Niin ja tarpeettoman karskille kielen käytölle kans joku sarja.


- Aino

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Tänään Hävikkihaasteen viimeinen päivä

Näin se on taas viikko vierähtänyt elämästä. Vielä viimeinen kirjoitus tälle viikolle Hävikkihaasteeni mukaisesti. 

Antaisin omalle suoritukselleni haasteen kanssa semmosen seiska puolosen. Tämä siitä syystä, että tekstit eivät ole aina tulleet ihan ajoillaan vaikka niitä on joka päivä kirjoitettu. 


Samoin joudun tunnustamaan kahvilakkoni osalta, että viime torstaina päädyin ottamaan pikkukupin kahvia töissä ihan siksi, että olisin ylipäänsä työkuntoinen. 

Silloin konkretisoitui kofeiinin vieroitusoireet megalomaanisella päänsäryllä, joka oli ajaa itkemään vessan nurkkaan. Kahvi ei voi tehdä hyvää ihmiselle! Ihan järkyttävää.

Sitä ennen join työporukan risteilyllä kahvikupillisen sillä ihana valkosuklaajuustokakku tuntui vaativan sitä ja olihan kahvi jo valmiiksi keitetty ja olisi mennyt hävikkiin. 

Kappas miten helppoa sitä on itselleen perustella lipsahduksia :D 





Sain paljon hyviä neuvoja esimerkiksi siirtyä kolajuomiin, mutta enpä usko. Se olisi menoa ojasta allikkoa sivuten suoraan lietekaivoon. Eiköhän se ole minun ja kahvin suhde nyt lopullisesti katkolla. Tosin tätä olen luvannut monesti aiemminkin. 

Vastakeitetty kahvi tuoksuu uskomattoman hyvältä vaikka maku ei nyt varsinaisesti niin hyvä olekaan. Teet voisin juoda kaapista pois ja luulen, että tarvitsen syksyyn ja talvipakkasille sen höyryävän kupin viereeni sekä käsieni lämmöksi. Se vain jotenkin kuuluu asiaan, mutta erilaisia yrttihaudukkeita saa vaikkapa ihan tuolta takapihalta. Kenties aktivoidun taas hortoilemaan teen tuskissani. 

Meillä ei päästy nollahävikkiin, mutta keskustelua tämä viikko aiheutti ja koska mieskin joutuu kauttani olemaan mukana näissä torikokouksissa ja kuuntelemaan vauhkoamistani niin kyllä sinnekin suuntaan aina jotain tarttuu. Mennään perheenä eteenpäin askel kerrallaan.

Yhden ihan loistavimmista ja yksinkertaisimmista jutuista kuulin Forssan paneelin jälkeen keskustellessani museossa minut tunnistaneen rouvan kanssa pienperheen hävikistä. Sekä siinä keskustelussa, että myös aiemmin leipä on noussut hankalaksi elintervikkeeksi. Se jos mikä tahtoo pilaantua. 

Yhden tai kahden hengen taloudelle leipäpussit ovat usein liian isoja ja onhan se tuore leipä jotain ihan toista kuin aina pakasteesta ottaa. Kerroin nähneeni joskus kaupan palvelutiskillä, että puolittivat leipää asiakkaalle ettei tarvinnut kokonaista ostaa. 

Samalla tavalla voisi puolittaa tuoreen leivän vaikka ystävän kanssa. Voisimme muutoinkin aktivoitua ruuan jakamisessa. Silloin voitaisiin ostaa isommissa pakkauksissa tai irtona säästäen hinnassa ja pakkausmateriaaleissa, mutta kotiin ei kasautuisi hirmuista varastoa pilaantumaan.  

Meilläkin on noita jouluajan ja synttärien leipomuksiin ja ruuanlaittoon käytettäviä mausteita monen vuoden takaa, kun ei ne vaan kulu. 

Ihan hyvin voisin ostaa kavereiden kanssa yhden pussin vaikkapa sitä käsittämätöntä pomeranssin kuorta ja jakaa siitä niitä muutaman teelusikan annoksia ettei se pussi jää tänne pyörimään vuosikausiksi. 



Hulluinta on se, että meidän kaikkien kaapeista löytyy niitä lojuvia pusseja, jotka parhaimpana päivänä tippuvat sieltä leviten pitkin keittiön mattoa. 

Tietysti voi aina kyseenalaistaa senkin, että tarvitseeko resepti ihan oikeasti juuri tämän harvinaisen ainesosan, jota mikään muu resepti ei tunnista omakseen.

Kavereiden kanssa jakaminen on enemmän kuin suotavaa. Sain ystävältäni aikoinaan myös loistovinkin ruskeiden banaanien pakastamisesta. 

Meillä oli vielä jossain piilossa minigrip- pussi ja sinne kuorin nuo melkoisen rusehtavaksi päässeet banaanit ja laitoin pakkaseen. Ne on mitä parhaimpia ja raikkaimpia smoothien pohjia.



Erityisesti vihersmoothiet on välillä hieman, no jännän makuisia, mutta jäinen banaani kylmentää juoman ja samalla esim selleri ei maistu niin läpitunkevalta.

Minigrip- pussin voi muuten pestä moneen kertaan. Hommaan käy myös vaikkapa tyhjä leviterasia tai muu pakkaus, leipä- tai hevipussi ja onhan sitä monella niitä ihan ostettuja pakasterasioitakin.

Itse kun en oikein tuota muovia arvosta niin korvat höröllä kuuntelin tuossa päivänä eräänä, että lasitölkkiinkin voi pakastaa. En ole vielä uskaltanut kokeilla sitä, mutta koluttuani lukuisia kuvia ja blogeja netissä täytynee uskoa, että kyllä se vaan käy päinsä sekin juttu.  


pitkästä aikaa laitetaan jotain hyvää soittolistalle, Reptile Youth - Above levyltä Rivers That Run For A Sea That Is Gone


- Aino


 

lauantai 3. syyskuuta 2016

Mahdollisuuksien torilla


Hävikkiviikon toiseksi viimeisin aamu alkoi varsin aurinkoisena, mutta eikös se kehveli kerennyt piiloon ennen puolta päivää. Vajakkipesuetta kestittiin Forssassa lämmöllä, puuroakin sai ja marjoja. Minut on niin helppo tehdä onnelliseksi 😋 Vielä pienet jalkkismatsit ennen Forssan torille suuntaamista.


torikansaa



Pojat ovat tässä ihmetelleet pitkin matkaa, että "miksi ihmeessä sää meet sinne lavalle puhumaan?" Nii-in, sen kun tietäis. Entäpä jollei minulla olekaan mitään hyvää sanottavaa? Tähän minä aattelin, miehen jännityksen tarttuessa vähän itseenikin, että hetkonen, ei mulla tarvitse olla mitään sanottavaa, lopultakin täällä pallon päällä tallatessa on tärkeämpää kuunnella. Sillä motolla mennään tähänkin päivään.




pesuaineita ilman pakkauksia




Torilla oli ihmisiä joita yhdistää ehkä muukin kuin forssalaisuus. Kovin kummoista blogijulkisuutta ei vielä näillä minun kirjoitteluilla saa joten sain olla ihan rauhassa. Hyvä niin, minä oon melko ujo oikeasti.

Makulihan hodarikojulta bongasin kuitenkin Ali-Lekkalan isännän, joka tarjosi minulle kohteliaasti nakkia. Mikäs siinä. Enpä ole ennen syönyt huippukokin tuunaamaa hot dogia neljä tuntia haudutetun sipulihöystön ja itsetehdyn tomaattisalsan kanssa.

Harmi, että tämän nuoren kokkilupauksen nimi unohtui ihaillessa eväitä. Ruokataiturit olivat vääntäneet sämpylöitä koko edellisen päivän. Tämmöistä toriruuan tai oikeastaan kaiken ruuan pitäis olla, huolella tehtyä, täynnänsä aitoja raaka-aineita ja makuelämyksiä.




Paneelikeskustelu



Ali- Lekkalan Jussi oli yksi panelistikollegoistani ja edusti Makuliha Oy:n kautta tuottajan näkökulmaa. Muut rohkeat puhujat olivat tutkija Juha-Matti Katajajuuri Luonnonvarakeskuksesta, Virtasen Mikko K- Citymarket Forssan kauppias, Jaana Ketonen ateriapäällikkö Loimijoen Kuntapalveluista sekä ihastuttava Anita Kreivi Forssan Martoista.





Vois melkein aatella että vain viljelijä puuttui, mutta muutoinhan meitä oli puhujaa monelta kantilta. Eipä tuossakaan joukossa kovin eriäviä mielipiteitä saatu aikaan. Kaikki olivat yksimielisesti sitä mieltä, että tuhlaus on tuhlausta eikä se ole millään muotoa kannattavaa.

Olin todella otettu siitä miten Loimijoen Kuntapalveluissa elikkäs näin esimerkiksi kouluruokailussa voidaan suunnitella ruokatalous niin tehokkaasti, että hävikkiä ei oikeastaan synny kuin joissakin yllätystapauksissa, kun ei ole vaikkapa tiedetty koululaisten määrää syksyllä tai poissaolojen vuoksi. Tuommoiseen tehokkuuteen kun pääsisi kotonakin!

Tietysti minun näkökulmani tai ideologiani, jota edustan, eli yleisesti kulutuksen hillitseminen, ei ehkä ole ihan sitä millä Citymarket kauppias ja lihajalosteiden valmistaja elää, mutta pitäähän ihmisten syödä. Ei se työ lopu kauppiaalta tai valmistajalta, kuten ei lopu työt kätilöltäkään. Ollaan niin perusasioiden äärellä.



Hyvillä mielin kiitollisena



Oli kyllä kaikinpuolin hienosti toteutettu torijuhla ja asiapitoinen paneeli. Olen mahottoman kiitollinen siitä, että sain olla mukana. Kiitollinen myös niistä jututtajista joiden kanssa pohdittiin hävikkiä vielä paneelin jälkeenkin.







Mukava, kun ihmiset rohkenivat tulla kyselemään. Oma ihannekuvani ekologisesta elämästä on niin ääripäätä ettei se ole semmoisenaan toteutettavissa tuosta noin vain kaikissa kodeissa, kun ei ole oikein edes meillä.

Keskustelut antavat aina jonkin pienen vinkin millä ottaa taas yksi askel eteenpäin kohti sitä omaa tavoitetta ja auttavat minua näissä kirjoituspuuhissa. Lopultakin parhaimmat ja toimivimmat ideat ovat usein niin yksinkertaisia, että niitä ei tahdo hoksata siitä nenänsä edestä.

Poika keräsi Pokémoneja kiitettävästi. Kiitokset lukuisista lureista, joilla vorssalainenkin nuoriso saatiin kartanolle. Semmoinen on aina reipashenkistä puuhaa :)


- Aino





perjantai 2. syyskuuta 2016

Hävikkiviikon suuntana tänään Forssa

On tapahtumassa jänniä. Minut kutsuttiin Forssaan, kuten eilen jo hieman aihetta avasin. Kutsuttiin Torille. Mahdollisuuksien torille.

Ajatus on hirmuisen jännittävä, mutta niin on Forssakin.

Paikkakunta löytyy Hämeestä, siellä on asukkaita rapiat 17 000 henkeä ja siihen on liitetty Koijärvi kuntaliitoksen kautta.

Koijärvi on vihreän liikkeen syntyseutua. Siksipä on jotenkin luonnollista, että menen sinne torille juttelemaan vihreistä arvoista.

Koko homma yhdistyy Hävikkiviikon haasteeseeni sillä toripaneelin aiheena on ruokahävikin vähentäminen. Minä edustan kuluttajanäkökulmaa, mutta toki näkökulmaani on hankittu hieman muistakin suunnista.



Koen, että tämä hävikin vähentäminen on koko ruokaketjun asia ja löysien tiristämistä voisi harrastaa tuotteen koko elinkaaressa. Samaa ajattelen ruokapakkausten osalta.

Vaikka Hävikkiviikko keskittyy ruokahävikin synnyn ehkäisyyn niin mielestäni kaikenlainen hävikki, tuhlaus ja holtiton kulutus tulisi pistää kuriin. Sitähän se minimalismi, minimal waste ja zero waste ajatus on.

Suomessa Sitra on lähtenyt ajamaan näitä asioita Resurssiviisaus- teemalla, mutta oikeasti hei, ihan samaa juttuahan tämä on. Samalla asialla.

Käypä katsomassa muutkin juttuni Hävikkiviikkolta!
Maanantai.
Tiistai.
Keskiviikko.
Torstai.

Forssaa Googlettamalla löytyy joukko kaikenlaista mielenkiintoista. Noita seuraavia linkkejä kolusin tässä tänään sillain pikapuoleen. Oon melko innoissani tästä kaikesta.

Forssassa ollaan resurssiviisaita, tästä pääsee katsomaan, että mitä se pitää sisällään.

Lisää kiertotaloudesta ja resurssiviisaudesta

Joukkoon vielä jotain mitä Seinäjoella on puuhattu. Täytyyköhän minun lähteä sinnekin nuuskimaan :)


Jos on ihan liiaksi asiaa niin pilkon kaikkea oppimaani kyllä kirjoitusten muodossa hieman helpommin sulateltaviksi kokonaisuuksiksi.

Nyt jatkan kuitenkin iltaa keskustellen Forssasta ja kaikesta jännästä mitä täällä on meneillään. Juttua on luvassa ainakin tekstiilien kierrätyksen osalta. Texvex:n toiminta sytytteli mielenkiinnon oikein kunnolla :) 

Hieman harmittaa taas kerran se etten omista kunnon kameraa. Täällä on melko komeat maisemat! Hyviä kuviakin olisi kiva räpsiä.

- Aino

torstai 1. syyskuuta 2016

Hävikkiviikkoni tulee huipentumaan Forssassa!



Torstai- päivässä mennään pitkin Hävikkiviikkoa. Vielä vetäisen tässä pari työvuoroa ja huomenna auto starttaa kohti Forssaa. Siellä järjestetään Mahdollisuuksien Tori -tapahtuma johon olen saanut kutsun. Minut nähdään siellä lavalla osana hävikkiaiheista paneelikeskustelua. Luvassa siis Globaalia iloa ja positiivista energiaa! Kannattaa käydä kurkkimassa tuolta Facebook sivuilta, että mitä kaikkea on luvassa. Mahdollisuuksien Tori on osa Kepan toimintaa. Kepasta löytyy lisää tästä näin. 


Forssa-kyltti Forssan kotiseutumuseosta



Itseäni jännittää lähinnä kaikki uudet ihmiset ja hienot tuttavuudet joiden kanssa nousen lavalle. Enpä olisi uskonut vielä kuukausi sitten, että pääsen tämmöiseenkin hommaan blogini kautta. Ihan mahottoman kivaa tulee olemaan!

Forssaan tai oikestaan Tammelaan minua veti alkujaan Makuliha niminen yritys, jonka pakkauksia olin kaupassa ja kotona hypistellyt. Lihavalmisteet pakataan yleensä kovamuoviseen rasiaan, johon kuluu materiaalia melkoisesesti eikä muovi ole kaikilla paikkakunnilla kierrätettävissä. Makulihan pakkauksissa on puolet vähemmän muovia noihin perinteisiin verrattuna ja ne voi kierrättää nestekartonkikeräykseen. 

Hätyyttelin Makulihan toimitusjohtajaa kysymyksilläni ja kas vain, nyt olen samassa paneelissa kohta nokikkain itse yrittäjän kanssa. Saas nähdä, että mitä tästä kehkeytyy. Palaan pakkauksiin varmasti myöhemminkin kunhan olen nyhtänyt kaiken tarvitsemani tiedon.

Oikein hienolta tuntuu päästä ihan kasvotusten pulisemaan myös Luken tutkijan kanssa. Lukella, eli entisellä MTT:llä, on useampikin hanke menossa ruokahävikin kanssa. Kiertotalous on päivän sana ja polttelee kovasti meikäläisen näppäimiä. Siitäkin taatusti tulossa myöhemmin.

Forssa ennen vanhaan

Nämä on tietysti niitä supertärkeitä juttuja Forssan reissulla, mutta kyllä Pokéluret ja -partyt menee siltikin edelle. Ainakin tuolla nuorisolla, jotka oli lopulta helposti puhuttavissa matkaan ;) 



- Aino

Hävikin parissa taistellaan edelleen

Meillä tai minulla haastavinta ideologioideni pitämisessä on perhe. Muutokset tapahtuvat hitaasti, jos ollenkaan. Aina tulee yllätyksiä arjen keskellä. Homma on melko suunnittelematonta, kun aikataulut vaihtelevat, perheen kokoonpano vaihtelee ja vuorotyö lyö oman lisänsä kaiken päälle.

Puhtaan ruokahävikin saa kyllä kuriin meilläkin, mutta jätteettömyyden kanssa on haasteellisempaa. On paljon taitoja joita meillä pitäisi opetella, mutta ruuanlaiton opetteleminen ihan alusta vie aikaa, eikä sitä voi vaatia ihan mahdottomuuksia lyhyessä ajassa.

Paljolti homma lepää harteillani ja niin sen hävikinkin osalta sillä minä syön mitä tahansa enkä ole turhan nirso päiväysten tai muun kanssa. Minulla on joitain vakkareita mitä ainakin voi väsätä tähteistä.



Helpoimpia ikinä on lämpimät leivät. Näitä meidän vanhin poikakin harrastaa välipalana.

Hieman kuivahtaneenkin leivän päälle, kun lataa esim tomaattia tai jotkut kastikkeen jämät niin saa ihan syömäkelpoista.  













Kaivelin kaapista paistettuja perunoita ja jonkun kananpalan ja pilkoin sinne sekaan. 

Pienetkin jämät kannattaa säästää. Kyllä niistä aina jotain keksii. 

Meillä nuo jämät on usein pelastaneet tilanteessa jossa yksi lapsista ilmoittaa, että ei syö tehtyä ruokaa. No sit syö eilistä.

Kelpaavat minulle myös töihin evääksi.










Ei sen niin turhan tarkkaa. Eikä ruuan tarvitse aina olla ihan järkkytän gourmeeta tai hyvää. Jos se aina olis niin me syötäisiin ihan liikaa. 

Arkiruoka saa olla arkiruokaa ja maistua arkiselta.

Tästä leivästä ei kyllä tullut kovin arkinen :)













Ennakkoluulottomuus kannattaa.

Kokeilin kerran, että mitenköhän onnistuisi säilöä kukkakaalia suolakurkun valmisliemeen. Pestyt, pilkotut kukkakaalit olivat uhkaavasti nahistumassa kaapissa enkä siihen hätään ollut tekemässä ruokaa. 

Toimi yllättävän hyvin. Tuli kukkakaalillekin jatkoaikaa.

Paljolti tämä homma vaatii ruokakaapin sisällön tuntemista. Pitää tietää, että mitä siellä on ja missä vaiheessa mikäkin ruoka on menossa huonoksi. Mitkä pitää käyttää ensiksi ja onko keinoja millä lisäaikaa saisi. 

Lihaa joutuu välillä paistamaan pitkin iltaa tai heittämään pakkaseen, kun viimeinen käyttöpäivä yllätti. 



Tämmösiä ylläreitä minä inhoan meidän jääkaapissa. 

Tehtiin yhtenä päivänä hampurilaisia ja en tiedä, että mikä päähänpisto oli, että pitää olla sinihomejuustoa ja vielä siivutettuna, lähes yksittäispakattuja.

Kukaan ei oikein edes tykännyt tuosta juustosta. Olikohan joku hieman nälkäinen siellä ruokakaupassa?

Nämä ihmeelliset päähänpistot haluan saada karsittua, mutta ymmärrän, että se on haasteellista jollei ole toimivaa systeemia ruokatalouden suhteen.

Kaupoissa on valtavasti kaikkea hienoa ja jännää jota näemmä tekee mieli ostaa. Valitettavan usein se ajatus jostain hyvästä oli parasta koko tuotteessa.

- Aino