Kokonaisen matokompostori

Sain PK- seudun Kierrätyskeskukselta kutsun Vantaalle Porttipuiston uuden myymälän avajaisiin. Siellä tuli tutustuttua hulppeaan liikkeeseen, Kierrätyskeskuksen toimintaan ja maisteltua ravintola Loopin hävikkiruokaa. Ostoksiakin olisi voinut tehdä, mutta minulle kävikin niin, että jumitin matolaatikon ääreen kyselemään ummet ja lammet matokompostorin toiminnasta.

Ajatus omista lieroista kiehtoi niin paljon, että päätin kysäistä, voisiko sitä Kokonainenkin saada vähän näitä ihanuuksia kotiinsa. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun sovimme treffit Suomenojan liikkeeseen, jossa Ympäristökoulu Polun ympäristökasvattaja Elena kertoili minulle matojen ihmeellisestä maailmasta ja pakkasi mukaani oman lieropopulaation.

Tunnollisena matofarmarina olin ennakkoon huolissani vähän kaikenlaisesta; hedelmien torjunta-ainejäämistä ja sanomalehtipaperin painomusteesta aina matojen mahdolliseen stressaantumiseen. Turhaan epäilin kasvattajan taitojani. Hyvissä sielun ja ruumiin voimissa ovat nämä matosemme, joille Kierrätyskeskuksessa vierailevat lapsukaiset olivat keksineet jännittäviä nimiä kuten Mörkö, Syöppö, Miisa Törnroos, Helmeri ja Mymainman. Täysin varma en ole, että kenet saimme omaan kompostiimme. Nimesimme itse ainakin muutaman Pertin.

Innostuneisuutta ei voi peitellä. Totaalinen ihastuminen ja pieni ahneuden kiilto silmissä laskeskelin, kuinka kauan täytyy odotella, että saan suuren populaation, jonka tuottamasta mullasta kasvini saavat nauttia monessa muodossa.

Tunkioliero tuottaa ravinteikasta multaa

Tunkioliero eli eisenia fetida, on vähän kuin tavallinen kastemato, mutta ohuempi ja tummempi. Suurin ero on kuitenkin siinä, että liero kestää kotoisia lämpötiloja, kun taas kastemato menehtyisi sisätiloissa. Liero on koko kompostorin tärkein hajottajaelio, jonka ruoansulatuksessa kasviperäinen biojäte aloittaa matkansa mullaksi. Lopun homman hoitelee kompostin muut pieneliöt.

Tämmöisen kiertokulun kautta tuloksena syntyy mustaa multaa, joka on ladattu ravinteilla. Saatua murumaista tavaraa on syytä hieman laimennella kasveille, sillä se on niin tujun ravinteikasta. Vaan kasvit imevät ravinteita kasvuunsa ja uutta lannoitusta tarvitaan aina. Kompostorimullasta voi myös valuttaa vettä läpi, jolloin mullan lisäksi saa ravintoliuosta kasvatuksille loroteltavaksi.

Lierot ovat melko simppeleitä tapauksia. Multa pidetään kosteana ja matoja ruokitaan noin kerran viikossa. Saamani madot ovat 20 vuotta vanhaa matokantaa. Pöntön saadessani tuntui kuin olisin saanut perinteikkään leipäjuuren, yhtä hieno fiilis :)

Tarjottua ruokaa on syytä pieniä, silloin madot saavat ahmittua sitä nopeammin. Näillä söpöliineillä, kun ei ole hampaita niin pehmeä ravinto on parasta. Hyvä ruokinta takaa paljon matoja ja kiertokulku on nopeaa. Tehokkaasti puksuttava komposti ei tuota hajuja eikä ruuan palat ehdi homehtua tai mädäntyä. Koska taloutemme on vegaaninen ovat matommekin vegaaneja ja se sopii kompostitoiminnalle kaikkein parhaiten. Eläinperäinen ruokajäte alkaa haista ja kerätä kasvustoa kasviperäistä nopeammin.

Ylen sivuilta löytyy juttu ja videota sankoon perustettavasta kompostorista. Aivan niin  tarkaksi ei tarvitse heittäytyä, että tekisi matosankkoon välipohjaa ja valutusreikiä. Se riittää ettei kastele multaa liikaa jottei madot huku. Niiden tarvitsee saada happea.

Kastelin omiani vähän reilulla kädellä, joten peittelin kompostorimultaa revityillä vessapaperihylsyillä. Ne imevät mukavasti liikoja vesiä. Myös turvetta voi lisätä kuivattamaan. Itse kaadoin myös yhden epäonnistuneen istutukseni mullat sankoon. Näin kuivahtaneet ja ravinteensa antaneet mullat pääsevät takaisin kiertoon ja kosteusongelmat tasoittuvat.

Populaationi on vielä melko pieni, mutta madot siirtyvät isompaan astiaan, kunhan saan haalittua jostain hieman munakennoja tai muuta pehmeää kartonkia katteiksi. Kasvien kuivat lehdetkin kävisivät vaan niitä ei tällä hetkellä oikein ole saatavilla.

Lisää hoito-ohjeita löytyy osoitteesta www.kierratyskeskus.fi/matokompostori  Oikein mielellään saa kysellä lisää. Päivittelen matojeni elämää tänne Kokonaiseen sekä Instagramiin. Sinne on kiva laittaa videoita tyypeistä :)


- Aino

 Jutut kompostimadoista tehdään sisältöyhteistyönä PK-seudun Kierrätyskeskuksen kanssa.

Onko nyt niin, että meillä ei synny jätettä ollenkaan?

Laitetaas vähän tilannekatsausta siitä, että miten meillä noin niin kuin oikeasti menee kodin puolella tämän jätteettömyyden eli Zero Waste- jutun kanssa.  Tämmöistä ajoittaista kartoitusta on ihan hyvä tehdä ettei totuus unohtuisi ja mikäs sen parempaa tässä kahvilakon tuomassa tärinässä ja päänsäryssä. 

Heti kärkeen siis tunnustan, että paremminkin voisi olla ja ettei meillä, siis minun, kahden tyttäreni sekä vierailevan poikani taloudessa, olla täysin roskattomia edelleenkään. Minusta tuntuu, että jossain kohdin oltiin jo vähän pidemmälläkin Zero Waste mallissa, kun oli enemmän resursseja hyödyntää irtotuotteita. Oli siis ihan rehellisesti enemmän rahaa käyttää ruokaostoksiin ja mahdollisuuksia hyödyntää irotuotteita myyviä kauppoja. Kyllä meiltä silti roskaa on aina syntynyt. Olen pienen lapsitalouteni kanssa vasta matkalla täydelliseen jätteettömyyteen, mutta me ollaan saatu tällä porukalla ihan hyviä tuloksia aikaan. 

Niitä tuloksia sitten

Muutimme tähän nykyiseen kotiimme lokakuussa ja nyt on helmikuu elikkäs se tekee sellaiset viisi kuukautta. Tämän noin 5kk aikana olen käynyt roskakatoksessamme alle kymmenen kertaa. Lähinnä tyhjentämässä biojäteastiaa ruskean ummehtuneeseen biojätteen keräyspönttöön. Muutaman kerran olen heivannut omaan laariinsa keräyspaperia ja jokusen kerran kartonkia. Joitain yksittäisiä juttuja on mennyt sekaroskiksen puolelle. Semmoisia kuten puhkitallotut kengät. 

Lisäksi olen vienyt muovia kolmasti ja säilyketölkillisen metallijätettä sille varattuun astiaan. Elektroniikkajätteeseen jouduin viemään yhden päättömän barbin, jossa oli jostain kumman syystä koneisto, paristo ja hermoja kuluttava ääni. Paristot toimitin paristojen keräykseen. Vanhoja lääkkeitä toimitin apteekkiin. Nämä jälkimmäiset tapahtuivat marraskuisen Minimalismipelin innoittamana. 

Roskakaapissamme on etummaisena biojättelle yksi kokonainen roska-astia ja sen takana saman kokoinen varattuna muoville. Sivussa on laatikko paperille ja kartongille. Sieltä otamme uudelleen käyttöön tavaraa niin paljon kuin mahdollista. Käytämme paperia ja pahvia askarteluun, muistilappuina, minun kirjoitushommissa ja muussa ajanvietteessä. Metalli kerätään metallitölkkiin. Kaapeissa on hylly palautuspulloille, niitä olisikin muutama kauppaan vietäväksi, sekä lasitölkeille, joita ehkä voisi jo vähän karsia, mutta eivät ne vie tilaa miltään, joten olkoot.

Meiltä siis syntyy kierrätysjätettä ja sekajätettäkin tavaroiden irtisanoessa itsensä. Kutsun tätä kaikkea ulospäin virtaavaa materiaalia roskaksi, myös sitä biojätettä, koska tällä hetkellä en voi sitä omassa puutarhassani hyödyntää. Kompostointia on kyllä ikävä ja pystyisin myös sen osalta parempaankin, tiedän sen. Voisin olla tarkempi, aktiivisempi ja niuhompi, mutten jaksa olla lapsilleni paasaava ihan joka päivä enkä itselleni aivan niin vaativa. En juuri nyt. 

Mistä se paha saa alkunsa?

Mutta mitä meidän kiertoon menevä jäte sitten on ja mistä sitä syntyy? No lapsista tietysti! Voisin melko helposti syyttää lapsia taloutemme jätteistä sillä itsekurini on paljon parempi kuin ipanoiden, mutta totuus on, että minunkin kurini loppuu siinä kohden, kun pitäisi päivittäin leipoa leipää tai keksiä leivän päälle Keijun korviketta. Ketsupilla saa äidin ruuat maistumaan kaikki ihan samalta ja välillä joku pinaattilettupaketti pelastaa arjen. 

Kuvassa on toinen pakkausjätteen lähde, 50% alesta ostettuja, päiväysherkkiä, vegaanisia valmistuotteita, jotka päätyivät hätävaraksi pakkaseen. Ostan koska haluan päästä kokeilemaan noita kaikenlaisia uutuustuotteita minäkin, ja välillä, tai ainakin tällä kohdin jo pidemmän aikaa, olen kokenut hienoista kokkausinnon puutetta. Ei ole sellaista paloa ja tarmoa siihen. 

Lapset syövät niin valikoidusti etten jaksa pahoittaa mieltäni tai anella edes maistamaan. Lisäksi tiettyjen kodinkoneiden ja välineiden puute on myös kaventanut repertuaaria. Tämä on tämmöistä normaalia soljumista ja aaltoilua vuoden mittaan. Tiedän, että into palaa taas viimeistään, kun pihoilta ja pientareilta alkaa löytymään jotain poimittavaa.

Siinäpä sitä meidän muoviroskan alkulähdettä.. kasvirasvapakkauksia, öljypulloa, ketsuppipulloa, joitain leipäpusseja, jotka tosin uudelleen käytetään, juustopakkausta, jogurtti- ja kasvimaitopurkkia sen sellaista. Metallia tulee lähinnä kookosmaidon mukana, siis 2 kpl tässä 5kk aikana, sekä soijajugurtti- ja Keijupakettien välikansista. 

Roskasta oikeastaan kaikki on ollut kierrätettävää. Joitain kinkkisiä askarteluita ja sekahommeleita olen laittanut sekajätteeseen energiajaokkeeksi sillä ei ole kierrätysmuotoa esim lasten puhki kulutetuille kengille ja Core-Tex rukkasille. Sieltä ne menevät täällä Espoossa Vantaan Energian jätevoimalaan poltettavaksi ja näin saadaan haisevista tamineista sitten kaukolämpöä ja sähköä.

Lasten viettäessä viikon talvilomaansa tänä vuonna toisaalla aion petrata, tai petraan ihan luonnostaankin roskan suhteen. Osana tätä ryhtiliikettä on kahvin juonnista luopuminen, sillä se ihanuus iKaffe- pakkauksineen tuottaa henkilökohtaisesti eniten jätettä ja ilmastovaikutusta. Enkä nyt viittaa mihinkään metaaniongelmaan. Siitä tuli mieleen, että vessapaperista en lupaa luopua, mutta mielelläni ostaisin paperiin käärittyä merkkiä isoissa satseissa vaan eipä ole semmoista vielä tullut Suomessa vastaan.

Olis niin paljon hienompaa kirjoittaa siitä, että mistä kaikesta meillä EI enää synny jätettä. Tai hei, mitä jos sinä pistäisit kommentteihin, että mitä kaikkea olet saanut jätettyä matkasta! Millaisia muutoksia, kestotuotteita, parempia vaihtoehtoja ja karsintaa olet harjoittanut? Siitä olisi mahtaavaa kuulla :)

- Aino

Uhmakas mylly

Kotitöiden parissa jatketaan. Oli viimeinkin aika hankkia meille pyykinpesukone. Johan sitä on tässä lokakuusta asti säästetty, harkittu ja pyöritelty. Selailin netissä kodinkoneliikkeiden tarjontaa ja päivittelin pesukoneiden hintoja. Kauniita koneita ja pitkiä takuita, mutta jotenkin tuntuisi hirvittävältä maksaa sellaista summaa uudesta koneesta, kaikesta lupaillusta varmuudesta huolimatta. 

Päätin katsoa, mitä Tori.fi toisi mukanaan ja olin yllättynyt miten monenlaisia, hintaisia ja ikäisiä pyykkäreitä siellä oli tarjolla. En ole häpeäkseni käyttänyt itsekseni aiemmin Tori.fi palvelua. Käytyäni heidän kutsumana aamupalalla kuulemassa Second Hand Effectistä on kokeiluhalu kuitenkin uumoillut jossain mielen perukoilla. Kokonaisen ideologiaan sopii hirmuisen hyvin second hand kauppa sekä resurssien säästö siellä missä mahdollista.

Uhmakas voimanainen astuu kehiin

Kaikkea tätä vastahakoisena puuhatessani satuin kuuntelemaan Tara Langen Tajunnan virtaa podcastia Kieku.comin kautta ja  jotenkin kaikesta siitä naisenergiasta uhmakkaana minä päätin, että nyt hoidan tään hankinnan kunnialla kotiin. Minä perkule jopa tinkaan vaikka mulla olis ehkä kaivaa se pyydetty summa, mutta jos irtoaa halvemmalla niin irtoaa halvemmalla. Eikait se ole mun ongelma, että suostutaanko pyyntööni vai ei? Kaikki säästö on meillä kotiinpäin. 

Olen lapsesta asti inhonnut ja hävennyt tinkaamista, sillä olen sellaista jokusen kerran todistanut, mutta ne jotka ovat tinganneet, ovat onnistuneet ja niillä on useimmilla tänä päivänä raha-asiat paremmin kuin minulla, joten on aika heittää vanhat höpinät menemään ja keksiä uusia tapoja toimia. Uhmakas voimaantuminen auttoi myös etsimään järkevän ilmoituksen ja suuntaamaan silmät juuri oikeisiin asioihin.

Mieltä lämmittävässä ilmoituksessa kiinnitin huomiota ytimekkyyteen. Siihen, että koneen koko kerrottiin sekä mainittiin kuljetustuet ja, että ne on ruuvattu takaisin paikoilleen. Se antoi kuvan, että konetta on pidetty huolella ja on luettu ainakin jossain kohdin käyttöohjeet. Puhelimessa reippaan oloinen nuori mies totesi, että suostuu ehdottamaani hintaan ja vastasi lisäkysymyksiini asiallisesti. Hän kertoi, että kone on toiminut kuusi vuotta moitteettomasti ja ilmoituksesta poimimani aavistus huolellisesta omistajuudesta sai vahvistuksensa.

Ostajana arvostin napakan ja informatiivisen ilmoituksen lisäksi sitä, että kauppatavara oli valmisteltu ostajaa silmällä pitäen, letkut pussitettu, vedet valuteltu, sisustan annettu kuivaa ja ulkopinnat putsattu viimeisen päälle. Avoimuus ja reiluus takaa molempia tyydyttävät kaupat. Asioiminen kävi kaikinpuolin vaivattomasti ja rennosti. Second Hand kaupustelu on taitolaji, joka on helppo ottaa haltuun tämmöisillä vinkeillä tai opiskelemalla vaikka Torin sivuilta.

Heittämällä syrjään häpeän ja epäonnistumisen pelon, tai minkälie marttyyrimaisen surkuttelun, huomaankin, että minusta löytyy täysin moitteettomasti toimivia osia, jotka muotoilevat sujuvan viestin myyjälle tinkauksineen, vastaa puhelimeen reippaana ja kysyy asialliset yksityiskohdat sekä sopii noudosta. Sama tyyppi huolehtii, että on apukäsiä ja työvälineita ja miettii lähes koko prosessin hienosti valmiiksi. 

No liittimet ja sellaiset pikkuseikat jäivät selvittämättä, mutta nekin apurini ehti noutamaan läheisestä rautakaupasta ennen sulkemisaikaa samalla, kun itse laitoin lapset nukkumaan. Minä tein tämän ihan itse vaikken tuollaisten asioiden hoitamisesta yhtään tykkää. Aamulla kone tervehti minua iloisella melodialla kytkettyäni siihen virrat. Puhuukin vielä söpöliini!

Yritettiin tyttöjen kanssa miettiä tulokkaalle nimeä hammaspesun lomassa ja kenties meille muutti eilen R2-D2. Uhmakas ja sitkeä pikkumylly. Toivon, että tästä kaverista löytyy sitä sitkeyttä kestää matkassa mukana mahdollisimman monta vuotta. Nyt ei raaskisi heti luopua, kun on eletty jo näin mahtava tarina yhdessä.

- Aino

Aika pestä ikkunat!

Aurinko tuikahtelee mukavasti vastapäisten talojen välistä. Kiivetessään korkeammalle säteet tuikkivat ikävästi silmään tehden päätteellä työskentelyn mahdottomaksi. Mitenkä se nyt noin paistelee? Ihan kumma. 

Siirrän verhoja syrjään ja huomaan, että hitto miten ovat likaiset nää ikkunat. Ei auta kuin ottaa vähän valohoitoa, kylmää kyytiä parvekkeella ja sutaista noi pienen kaksion muutama hassu ikkunaa puhtaaksi :) Jonkun tutkimuksen mukaan likaiset ikkunat blokkaavat jopa 60% auringonvalosta. Kasvit ja ihmiset voivat huonosti ilman valoa, joten ikkunoiden pesu tammikuussa on aivan perusteltua. Kohtahan niitä siemeniäkin piilotellaan multaan, eikös?

Pidin aikoinaan ikkunapesua järjetöntä tarkkuutta vaativana ja monimutkaisena toimenpiteenä. Jossain vaiheessa aikuiselämääni käytin jotain tököttiä, joka piti huuhdella ja pesusääkin valita sillain ettei tiskiaine, tai mikä lie olikaan, palanut ikkunaan. Törkeän monimutkaista ja ihan turhaa!

Nykyään varaan toimitukseen vadin tai jonkun vettä sisällään pitävän astian, etikkaa, vanhoja vaippakäytöstä poistettuja harsoja 2 kpl sekä lastan. Yhdellä kostealla harsolla luutuan ikkunat märäksi etikkaveden kanssa ja jynssin isommat. Vetelen ikkunan perään lastalla ja viimeistelen kuivalla harsolla. That´s it! Etikkavedellä voi vielä pestä vessanpöntön tai sit ikkunalaudat ja karmit ulkoa tai jotain muuta veden likaisuudesta riippuen.

Nillittämisen ja pilkunviilauksen sijaan olen ottanut ohjenuoraksi, että "jälki on hyvää, kunhan asiantila on kohentunut siitä mitä se ennen sähläämistä oli". Suosittelen :)

- Aino

Marraskuun viimeinen

Huomenna se tapahtuu. Joulukalenterin ensimmäinen luukku avataan innostuksesta vapisevin sormin kiljahdusten ja jalkojen tamppauksen säestämänä. Kaikki nytkähtelee liikkeelle hirmuisella innolla. On tulossa joulukuun ensimmäinen päivä. Lähtölaskenta. Vaan eipä mennä sinne vielä.

Vielä on marraskuuta, vaikkakin viimeinen päivä, ja Minimalismipelini jokseenkin ankea kohtalo saa nyt päivänvalonsa. Summittaisesti 15. päivään asti suht tunnollisena arvioin asuntomme irtaimistoa ja keräilin kasaan tavaroita.

Ennestäänkin vähästä on haastavaa karsia, mutta kyllä sitä karsittavaa on. Kuitenkin leikkimielisen pelin tuoksinnassa todellisuuteen iskostui lohduttomammin se mitä kaikkea puuttui. Ainakin nyt sänky, yhden lapsen vuode, ruokapöytä ja siihen nyt vaikka se kolmas tuolikin, pyykkikone, pyykinkuivausteline, lakanat, pussilakanat, eteisestä lamppu...

Päivä 27

Onhan me pärjätty ilmankin, mutta vaikkapa ruokapöydän puuttuminen on tehnyt ruokailuista yhtä pomppimista ja ärsytystä. Ruuan murusia ja rasvaisten näppien jättämiä jälkiä löytyy sieltä täältä. Ilman pöytää on myös haastavaa ommella, kirjoittaa, piirtää, tehdä läksyjä tai istua tuijottelemaan jotakuta kahvikupin yli kyynärpäihin nojaillen.

Sängyttä ja patjatta on ollut kylmää ja surkeaa nukkua lattialla ikkunoiden vedossa hytisten. Selkä toki on voinut paremmin, mutta mieli mustemmin. Jopa lapsilta on tullut säälivää kommenttia vaikka jokusena yönä olen saanut lämpimän kainaloisen viereeni karusta makuusijasta huolimatta. On tullut todettua, että jos jokin on pakko, niin se tuskin on niin kivaa kuin kuvittelisi. Vapaaehtoiset valinnat ovat toki ihan mieltä piristäviä ja menevät ihmiskokeesta opettaen itsestä jotain, tai eivät mitään.

Näiltä lopuilta 15. päivältä sain kasaan vielä melkoisen laatikollisen roinaa, jonka kärrään niille kuuluviin paikkoihin; keräyksiin ja keskuksiin. Pieniä vaatteita, tässä välissä rikkoutuneita tavaroita, tyhjenneitä purkkeja, lähes suosiolla luovuttuja leluja, myöhemmän varalle säilöttyjä askartelumateriaaleja ja muuta sellaista meille epäkäytännöllistä sälää poistuu vielä 82 kappaleen verran eli yhteensä on lähtenyt 337 tavaraa jotakuinkin, jos sisäelimetkin lasketaan. Lisäksi luovuin kahvista yhteensä 12 päivän ajaksi ja paastosin noin 15 aterian verran.

Minimalismipeli päivä 30

Hitsi tuota pikkusen liikaa kuvattua koiraa.. heti, kun yrittää tähtäillä kuvan ottoon niin eikö se pidä ihtensä tunkea siihen mukaan. Musta karva kuvan vihreän laatikon edessä on vain lainassa siis.

Dyykkausaarteita

Luovuttujen tilalle olen löytänyt dyykkausaarteita! Löysin 120cm täysin käyttämättömän patjan pakkauksessaan, ruokapöydän, tuolin, sängyn, patjan sänkyyn, pyykinkuivaustelineen, tyynyn, pussilakanan, lakanan sekä muutaman tyynyliinan. Jollen kertoisi, että ovat roskalavalta, roskakatoksista ja roskisten vierestä ongittuja niin ettepä tietäis mitään. Ai niin ja täysin priiman kattilan löysin metsästä lenkillä. Oli sitä joku pohjaan polttanut, mutta set ny ollu homma eikä mikkään hinkuttaa puhtaaksi.

En kyllä tajua miten täysin hyvää tavaraa heitetään suoraan kaatopaikalle menevään kuormaan tai jopa sinne mehtään. (jonkinmoinen surkea vertaus omaan elämääni kohta nelikymppisenä naisena häilähti tässä kohdin mielessä.. 😂😂😂) Olishan noistakin voinut vaikka laittaa lapun rappukäytävän ilmotustaululle, että onko halukkaita ottajia ja sitten viedä Konttiin, Kierrätyskeskukseen, Fidalle, UFFille tai Hopelle. Myös Ensi- ja turvakodeilta voi kysellä tarvetta, samoin päiväkodit, koulut ja harrastustoiminta voi ottaa vastaan. Kysyminen kannattaa aina!

Älä Osta Mitään- haastetta mennyt kohta vuosi

Älä Hanki Mitään 2017 -haasteeni alkaa vedellä viimeisiään. Kotiin raijatut esineet eivät varsinaisesti riko haastettani. Sanamuoto meni kai jotensakin siten, että "en hanki itselleni mitään". Toisaalta mitenpä erotat, että mikä on itselle ja mikä ei, kun on ihan oma talous vaikka tämän pirpanoiden kanssa jaankin. 

Ihmiskokeen pointtina ei kuitenkaan ole ollut ankistella vain ankistelun vuoksi vaan oppia jotain omasta kuluttamisesta, kieltäytymisestä ja vähemmällä toimeen tulemisesta. Nämä olen mielestäni lunastanut.Vähänpä tiesin vuosi sitten haastetta muotoillessani, että olisin tänään tässä näin, itsekseni tiiviisti kasvotusten oman elämäni kanssa.

- Aino

kokonainen elämä edessä spotifysoittolistalla father john misty - pure comedy biisillään

Mitäs tänään karsitaan?

Minimalismipelillä jatketaan, kun ei mulla oikein ole muuta asiaa. Sitäpaitsi tää on melko työläs peli ja vaikeutuu vain. Karsittavien etsintä vie jonkin verran aikaa ja nyt on alkanut olla pientä fuskua ilmassa. Jaksaako näitä löpinöitä edes kukaan lukea. Loppukuusta taidan laittaa vain kuvia sillä tavaroiden määrä tulee kasvamaan tai sitten ei.. Kääk, miten tässä mennään vielä 20 päivää!!

Päivä 7. Tavaroita lähtee noin seitsemän. Kaksi taulunkehystä joiden väri ei miellytä sitten mistään katselukulmasta. Luultavasti näissä lilluroineet kortitkin laitetaan eteenpäin joku päivä. Sit lähtee muutama rasia nuppineuloja. En ole ikänäni tarvinnut noin paljoa. Ompelulaatikosta löytyi myös tuota varaneppariromua, joka siirtyy jollekin, joka osaa tehdäkin niillä jotain. Kylpytakkini saa myös lähteä. Se on kiva, muttei täydellinen. Enköhän opi olemaan ilmankin. 

Samoin lähti kylppäristä tuo roskis, joka nyt on ihan käsittämätön kapistus Zero Waste kodissa. Pidin sitä lähinnä värin vuoksi ja siksi, että jos meillä joskus vierailisi joku niin ei tuntuisi ehkä niin omituiselta. Lisäksi sen päälle on ollut kätevä sijoittaa UE Boom saunahetkiä varten. Viimoisena sit noi kengät, joiden suhteen olen elätellyt toiveita etteivät ne natisisi kävellessä, niihin ilmaantuisi yhtäkkiä pitoa pohjaan ja ne istuisivat hiertämättä jalkaan. Viitisen vuotta olen näiden ominaisuuksien ilmiintymistä odottanut kovasti käyttämällä, mutta ei.

 

Päivä 8. ja nää mun kahdeksan tavaraani ovat jotain ihan päätöntä sälää, kirjaimellisesti. Barbie menetti hyvän maun lisäksi päänsä, kun tytöt innostuivat virittelemään punk- henkistä lookia naikkoselle. Luovun myös muovisesta taskulipareesta vai mikä toi nyt on mitä hoitsut käyttää? Siellä sisällä oli joku epiduraalisen kivunlievityksen tarkkailuohjeistus, mutta menköön sekin. Kortin kotiosastolle tuskin palaan enää töihin, harmi.. TAYS:n neurokirralla on uskomattoman ihania tyyppejä <3 

Lisää sälää.. hiihtohousujen henkselit ahdistavat, joku ammus jostain lasten jousiaseesta, en tiedä missä ase on, talouden ainoa Aku Ankka, sekin näytenumero jostain, Legojen kokoamisohjeet luulin jo hävittäneeni kaikki, mutta kas vain löytyi vielä yksi, joka pääsee muiden joukkoon paperinkierrätykseen ja lapset leikkivät entistä mielikuvituksellisemmin. Mitäs vielä.. ai niin tuolla taustalla ihana pöllökortti, joka on parhaat päivänsä nähnyt seilattuaan melko monessa kodissa. Nyt sekin pääsee viimeiseen kotiinsa.

 

Päivä 9 ja yhdeksän tavaraani koostuu joskus vuosia sitten ompelemieni pellavaverhojen tusauksesta ylijääneistä paloista sutaisemistani kahdeksasta lautasliinasta ja siinä työssä kuluneesta lankarullasta, joka ei mene lahjaksi liinojen tapaan vaan päätyy muovinkeräykseen. Nyt on niin Zero Waste- lahja että!

Päivä 10. Kymmenen keräämääni tavaraa sisältävät jokseenkin sälää, jota olisin kantanut kierrätykseen muutoinkin, joten tämä alkaa olla jo hieman kyseenalaista. Ompelukone saa nyt luvan luopua repaleisen muovisesta suojastaan, tiskiharjan pää lähti kahden vuoden ahkeran käytön jälkeen kompostiin, Lushin pullot menevät takaisin Lushin liikkeeseen, syömäpuikoille olen odotellut uusiokäyttöä vuoden verran eikä sellaista ole näkynyt, ruusujuuriuutetta olen kitannut viimeiset 10 päivää ahkeraan, että saisin sen loppumaan viimeinkin ja sitten nuo naiselliset tarvikkeet tuossa lähtevät lopullisesti toiseen osoitteeseen, mutta jäävät ainakin toistaiseksi käyttööni.

- Aino

Kokonaisen Älä Hanki Mitään 2017- haastepäivitys kattaen elo- ja syyskuun

Älä Hanki Mitään vuoteni 2017 alkaa olla loppusuoralla, lokakuussa mennään jo. Melkoisen käsittämätöntä. Vähänpä osasin aavistaa tammikuussa haastetta muotoillessani, että parisuhteeni ja näin ollen suuruusperheeni tulisi hajoamaan ja ajankohtaiseksi tulisi muutto lapsellisen sinkkunaisen omaan kotiin. 

Minimalistina olen jo aikoja sitten luopunut valtaosasta turhia tavaroitani ja koska elin suhteessa ei-minimalistin kanssa niin oli selkeää, kenen tavaroista karsitaan. Muuttokuorma ei ollut suurensuuri. Elämäni ehkä helpoin muutto ja meni parilla autollisella oikeastaan puolikkaan päivän aikana. Tavaratkin löysivät paikkansa jotakuinkin yhdessä illassa. Tyttöjen Ikeasänkyjen syy, että siihen tärvääntyi niinkin paljon aikaa.

No, mutta mitenkäs sitten haasteeni voi? Sänky olisi ollut kiva, mutta sen sijaan nukun jännän varovasti taitettavalla varavuoteella, jonka olemassaolon olin unohtanut ennen muuttoa ja tarvittaessa tietty koisitaan lattialla. 

Valurautaisen paistinpannun kävin ostamassa sillä ruuanteko pelkällä kahdella kattilalla on haasteellista. Tein hankinnan uutena. Se oli harkittu päätös vaikka luultavasti olisin saanut paistinpannun myös käytettynä. 25 vuoden takuu ja välitön saatavuus veti joitain mutkia suoriksi. Listataan hankintoihin vielä ystävältäni saadut keittiöveitsi, pari puulastaa sekä europistokkeet kattolamppuihin, mutta nämä kaikki menee kodin- ja sitäkautta perheen hankintoihin,  oma henkilökohtainen lakkoni pitää edelleen. 

Sängyn hankinta itselleni on kyllä melko paha houkutus.. Miten lie siinä käy. Pyykinpesukone me tarvitaan myös.

- Aino

Tori.fi kutsui aamiaiselle kuuntelemaan Second Hand Effect- hankkeestaan

Sain kutsun tulla korvat höröllä kuuntelemaan Pikku Roban Artec 2nd Cycle myymälään Torin järkkäämää Second Hand Effect- hankkeen julkistamista aamiaisella houkuteltuna. Luvassa olisi siis tämän Second Hand Effect- hankkeen tutkimusraportin Suomen tulosten julkistaminen ja Hävikkiravintola Loopin tarjoilema aamiainen. Kansainvälisen hankkeen tutkimustuloksista meille kertoi Torin toimitusjohtaja Juha Meronen. Lehdistötiedotteen raportteineen pääset lukemaan tästä.

Juha aloitti muistuttaen miten olemme WWF:n mukaan ylikuluttaneet resurssimme Suomessa jo huhtikuussa ja maapallon ylikulutuspäivä ohitettiin elokuussa. Siitäkin syystä jotain olisi tehtävä sillä meillä ei ole lähes neljää maapalloa repäistä tästä kulutusvimmamme tyydyttämiseksi. Tori.fi edistää kiertotaloutta ja ohjaa kuluttajaa kestävään kuluttamiseen sekä laadukkaiden tuotteiden jälleenmarkkinoiden syntymiseen. Tämän laadukkaiden tuotteiden kysynnän ja jälleenmyynnin Meronen näkee vahvaksi kehityssuunnaksi, jolla muutetaan koko tuotemarkkinoiden suuntaa. 

Mikäpä olisi sen hienompaa kuin mahdollisuus vaikuttaa parempien tuotteiden suunnitteluun ja tuottamiseen sekä niiden huolto- ja jälleenmyyntimarkkinoihin pidentäen kunkin tuotteen käyttöikää. Sehän on suoraa säästöä monessa mielessä. Huonoja tuotteita ei ansaitse kukaan, vähiten meidän ihana pallomme pinnallensa killumaan.

Lisää puheenvuoroja

Matti Aistrich Liiketoiminnan kehityksen johtava asiantuntija ja Resurssiviisas kansalainen- toiminnan luotsija Sitrassa jatkoi puheenvuorojen hienoa linjaa. Matin päivän upein oli, että alkuperämaastaan huolimatta käytetystä tavarasta tulee uusiin käsiin päätyessään kotimainen lähituote, joka on resurssiviisas ja hoitaa Suomen kauppatasetta. Vaihtotalous sekä tämmöinen seconhandkauppa ovat kansantaloudelle nettopositiivista. Elinkaaren pidentäminen hyödyttää siis monella tapaa ilmastovaikutusten ohella. 

Sitran hienosta selvityksestä "100 fiksua arjen tekoa" voi lukea käytännönvinkkejä lisää. Lähes 70 prosenttia kasvihuonekaasuista johtuu meistä ja meidän elintavoista, joten meilläpä on hulppea joukko mahdollisuuksia vaikuttaa kuluttajina. Erityisen ylpeitä me voidaan täällä Suomessa olla siitä, että meillä on vahva kunnostamisen ja huoltamisen traditio, joka monesta muusta maasta puuttuu. Pidetään siitä kiinni, eikö?

Torin kaltaisten toimijoiden ilmastovaikutusten nettopositiivisuus on hyvä kannustin vertaiskauppapalveluiden käyttöön uustuotannon pullauttaman romppeen sijaan.  Käytetyn tavaran kauppa vähentää selkeästi CO2- päästöjä. Kansainvälisen verkkokauppajätti Schibsted Media Groupin kasaama tutkimus vastuullisen kuluttamisen ja ympäristöhankkeen tematiikassa antaa Second Hand Effect tutkimushankkeesta varsin positiivisia tuloksia. Tutkimuksen mukaan vertaiskauppa säästää Suomessa 140 000 tonnia CO2- päästöjä vuosittain eli New York- Helsinki välillä 140 000 lennätettyä meno-paluu matkustajaa vuodessa. Hirmuisen raflaava luku ja hienoltahan se näyttää vaikka toki tutkimuksen data-analyysistä voi hieman napauttaa oletusten pohjalta simppeliksi vedettyjen laskutoimitusten osalta sekä siitä, että isoin positiivinen vaikutus tulee käytettyjen autojen myynnistä.

Tulos on siltikin sitä nettopositiivista ilmastonmuutoksen vinkkelistä. Suomen Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen toi hienosti esille tutkimuksen vajaavuutta, mutta myös sitä, että nykyään yhä vieläkin mitataan vain kaasuluonnonvarojen käyttäytymistä, mutta samalla lailla voisi mittaroida myös veden sekä kiinteiden luonnonvarojen käyttöä. Nämä, kun Second Hand Effect- tutkimuksen tuloksiin vielä soluttaisi perusteellisemman tutkimuksen pohjalta luoduin vakioiduin kertoimin tasattuna, niin saisi varsin mielenkiintoista dataa ja positiivisen puolella oltaisiin entistä tiukemmin ja esim autoilmoittelun päällekkäisyys eri kanavissa rajattaisiin pois.

Yritysten tuottamien raporttien ja vastuullisuuslaskelmien kriittistä tarkastelua tarvitaan ja sellainen liiketoiminnan paljon rakastamaa höttöä on hyvä vähän pyyhkiä kämmensyrjällä sivuun. Vaikkakin kaikelle tälle on ihan oikeutuksensa ja tarpeensa puhutellakseen suurta yleisöä ja ohjatakseen käyttäytymisen muutosta. Siinä pelissä Kokonaisen mielestä kaikki on sallittua, kunhan vain toimintatavat kokonaisuudessaan kehittyvät parempaan. Pääasia, että joku avaa pelin, lähtee laatimaan mittareita ja keräämään dataa.

Tavarahankinta vain yksi muiden joukossa

Muutamia tärkeitä pointteja nostaisin Nissisen puheenvuorosta esiin. Pohjustus oli loistava, asiat on hyvä pistää mittakaavaan ja muistaa, että tämmöisten tavarahankintojen osuus ilmastovaikutuksissa tulee kuitenkin aina liikenteen, asumisen ja ruuan sekä ruuantuotannon jälkeen. Enemmän vaikutusta yksittäisessä kotitaloudessa saa vaihtamalla energiamuotoa ja kiinnittämällä huomiota asumiseen sekä liikkumiseen ja vaihtamalla kasviruokavalioon hävikkiä välttäen.

Kuitenkin Sitran Matti Aistrich kertoi, että jos kuluttaja ostaa kaiken tavaran käytettynä vuoden ajan laskee se ilmastosoppaa henkilön osalta 16% verran. Sama vaikutus saadaan yhden omakotitalon lämmityksen muuntamisella maalämpöön, joka puolestaan yksityishenkilöltä ei investoinnin suuruuden vuoksi aina onnistu. Aistrichin mukaan sekasyönnistä kasviruokavalioon siirtymisen vaikutus on positiivisen puolella 9 prosentin osuudella. Tästä luvusta ja siihen päätymisestä olisi kutkuttavaa päästä keskustelemaan.

SLL:n Nissinen sai sydämeni yhtyessään kantaani rationaalisen kuluttajan harhasta. Emme me kuluttajina oikeasti tee valintojamme mitenkään rationaalisesti vaan ihan yhtälailla ovat hyvät tarinat tärkeitä ja ostokäyttäytymistä ohjaa monimutkainen sekametelisoppa, jossa vastuullisuus on vain yksi luumu kiisselin joukossa.

Tori.fi kaltaiset toisen käden kauppapaikat ovat tärkeitä ja tekevät hyvää, kunhan siitä ei tule kierre, jossa konmaritetaan joka toinen kk ja joka toinen hankitaan uutta tilalle. Tässäkin piilee riskinsä, mutta vastuullisen kuluttajan aarreaittana ja hyvänkepeän omantunnon lähteenä Tori.fi toimii helppokäyttöisyydessään ja volyymissään. Sinne siis Second Hand kaupoille tavaroiden elinkaarta pidentämään. Kyllähän te tiiätte, että tavara tykkää, kun sitä käytetään ;)

Kokonaisen sydäntä lämmittää tällaiset keskustelunavaukset ja asioiden uudenlainen tutkailu yritysten taholta vaikka tiedämme, että työtä riittää vielä. Se mitä vaikkapa sinä voit tehdä on ryhtyä hybridikuluttajaksi ja ottaa jotain tarvitessasi hankintatapojen joukkoon käytetyn, lahjoitetun, vaihdetun ja saadun tavaran mahdollisuuden. Belk 1988 Journal Of Consumer Research lehdessä julkaistun artikkelin, Posessions and the Extended Self, mukaan "we learn, define and remind ourselves of who we are by our posessions". 

Olemme tavaroiden kanssa hieman omituisia joskus ja jotkut tarvitsemamme tuotteet saattavat tuntua vastenmielisiltä hankkia käytettyinä, mutta se on juttu minkä vastustus vähenee harjoittelemalla ja perustelemalla itselleen valintansa parhautta. Olemme sitä mitä omistamme ja tavaramme ovat osa identiteettiä kertoen meistä tarinaa. Käytetty tavara kertoo mielestäni, että sen hankkija on ajatteleva ja vastuullinen. Ei hassumpaa imagon rakentamista, vai mitä tuumit? Suhtautumistaan voi lähteä muuttamaan vaikka ynnäilemällä omaa hiilijalanjälkeä, jospa se antaisi pontta käyttäytymismuutokselle.

- Aino

Kiitokset Tori.fi aamiaiskutsusta, teksti tehty Hävikkiravintola Loopin loihtiman aamiaisen voimalla Artec 2nd Cycle Pikku Robertinkatu 4-6 auki to-pe-la. Mukana Suomen Luonnonsuojeluliitto sekä Sitra.

Itse tehdyt hedelmäpussit Zero Waste ruokaostoksilla

Zero Waste tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että minkäänlaista jätettä ei tuotettaisi. Siirtyminen muovipusseista paperipusseihin on hyvä teko, mutta paperinenkin versio on lopulta kertakäyttöistä ja vaatii jokaisella kerralla uutta materiaalia. Siksi paperisten hevipussien korvaaminen on ollut meillä kauan tehtävien listalla. Kestopussit hedelmille ja vihanneksille, ja miksei myös muillekin tuotteille, ompelin vanhasta valkoisesta lakanasta.

Tämäkin on yksi niistä ikuisuusprojekteista, jota olen väistellyt vuoden, jos toisenkin. Ompelukoneen käyttö on minulle haastavaa ja inhoan miettiä, että missä järjestyksessä minun kuuluu ommella mikäkin sauma ja miten, että saan haluamani mekanismit ja ominaisuudet sekä ulkonäön tekeleelleni. Että näin henkilökohtaisiin, inhimillisiin ja oikeasti, aivan onnettomiin juttuihin sitä meilläkin tämä Zero Waste aina välistä jumii.

Mielessäni kai odotin sitä päivää, että joku tarttuu lukuisiin vihjeisiini ja ompelee minulle lahjaksi tämmöisiä hienoja pussukoita. Sitten torppasin senkin mahdollisuuden julistamalla tämän vuoden hankintavapaaksi haasteeni kautta ja toitottamalla suureen ääneen miten en ota vastaan lahjoja, lahjoituksia, vaihtokauppoja tai yhtään mitään muutakaan. Onneksi suhtaudun itseeni lähinnä huumorilla 😂

Tee-se-itse kestohevipussit

 

 

Nämä pussukat syntyivät vanhasta lakanasta, jonka leikkasin summittaisesti haluamani kokoiseksi. Sellainen yksi pitkä kaistale. Sitten huolittelin toisessa ensin sivut, mutta se ei tuntunut kovin järkevältä ja tein toisessa pussissa toisinpäin, mutta sekään ei tuntunut yhtään järkevältä. Lopputulos on suurinpiirtein sama ja molemmissa on kätevä sulkumekanismi, joka käsittää kaksi nyöriä kujan sisällä niin, että nyörien päät on helppo solmia yhteen, mutta toki muitakin systeemejä löytyy. Tässä ajattelin lähinnä, että mikä olisi miehelleni kaikista miellyttävin, että pussit oikeasti jäisivät käyttöönkin.

Jos joku osaa tämmöisen ohjeen ja sen kaikista parhaimman ompelujärjestyksen niin kiitos, otetaan vastaan. Luulin selvittäneeni sen, mutta tehdessä asia ei ollutkaan minulle niin selkeä. Sain siltikin aikaan valmista ja se on jo ihan mieletön saavutus.

Tytär osti joku aika sitten Kierrätyskeskuksesta lankoja ja teki minulle nyörit pusseihin. Ompelulanka on perittyä ja puuhelmet on löydetty kävelyreissuilla. Ette muuten usko millaiset määrät kaikenlaista tavaraa voisi kerätä kaduilta. Hiuslenkkejä ei ainakaan tarvitse ostaa yhtäkään uutta, jos maasta löydetty kelpaa, mut siitä toiste.

Koska ajattelin kirjoitella jonkin aikaa mitä sattuu ja miten sattuu, niin eipä minulla noista pusseista sen enempää sepostettavaa ole. Jatketaan kommenteissa, ok?

Veikko Huovisen Hamsteria luen parhaillaan ja totesin, että se on melko osuva syyskirja kaiken talveen varautumisensa kanssa. Vegaanille vähän raskas välillä, mutta ajattelen, että se on oman aikansa tuote. Jänniä huomioita olen päässyt tekemään itsestäni siirryttyäni kohta vuosi sitten vegaaniseen ruokavalioon. Ehkäpä niistäkin voisi joskus kirjoitella, vai mitä tuumit?

- Aino

Lentomatkailun maagiset luvut

Aikuiseloni aikana olen lentomatkaillut viidelle (5) lomalle Eurooppaan. Sitä ennen meni 20 vuotta ettei tullut käytyä missään. Lapsena kävin Kanarialla ja teininä lensin Sveitsiin töihin. Pidän lentämisestä. Avoimesti tunnustan, että saan nousukiidoista ja laskuista kiksit, tykkään tuijotella ikkunasta ulos ja torkkua koneessa lyhyillä lentomatkoilla. Pitkistä ei ole kokemusta. Kuljetuksen, liikenteen ja matkailun hiilipäästöt ovat maailmanlaajuisesti valtavat. Melko hyvin alkavat nämäkin jutut olla tiedossani, vaikkakin edustavat ekoilussani sitä kartoittamattominta kenttää. Opiskeltavaa riittää!

Lentomatkailun hiilijäljen hyvittäminen

Yksisuuntainen lento Helsingistä Barcelonaan aiheuttaa 1 303kg CO2 päästöt eli edestakainen matka tuplasti tuon. Omien lentojensa päästötaakat voi laskea vaikka Atmosfairin laskurilla ja hyvittää lentämisen päästönsä siellä. Tässä linkki Atmosfair.de. Sivuilla kerrotaan lentomatkailusta laajasti, siellä vinkataan, että mitkä lentoyhtiöt on vertailussa vähäpäästöisempiä ja selostetaan miten hyvitysjärjestelmä toimii. Kannattaa ehdottomasti kaikkien lukaista.

60€ saan Barcelonan lentojeni hiilet hyvitettyä, 48 € menee Rooman lennon hyvittämiseen. Melko nopeasti laskeskelen kaikkien ikinä lentämieni matkojen hyvitykseen menevän summan. Halutessani pystyn viherpesemään lentomatkojeni CO2 päästöni tuon standardoidun sekä sertifioidun palvelun kautta. Voin vaikka ostaa lahjaksi jollekin läheiselleni tämmösen hiilihyvityksen tai joku voi siitä repäistä minulle sopivan, aineettoman lahjan.

Mutta mutta.. kuuluuko rivien välistä itseironiaa? Mitäs tuumaat, hiljentyyköhän Kokonaisen omatunto täysin tämmöisellä? Hieman paremmalta tuntuu, että voin kans esitellä tämmöistä palvelua muillekin ja herättää mielenkiintoa, lisätä tietoisuuden tasoa ja valistaa, vaikkakin teen sit itse ekomokia siinä missä muutkin. Viherpesu on edelleenkin viherpesua.

 Hetkessä elämistä

Yhdessä hujauksessa meni parikymmentä vuotta etten lentänyt minnekään. Enkä matkaillut noin muutenkaan jokuista auto- ja laivamatkaa lukuun ottamatta. Nykyäänkään en ilman miestäni matkustaisi. Pikaiset visiitit Euroopassa ovat meidän parisuhdeaikaa ja aikuislomailua. Pikaiset siksi, että töiden, lasten harrastusten, kisamatkojen ja muiden velvoitteiden keskeltä, vapaiden päivien raivaaminen kahdenkeskiselle olemiselle on välistä työn takana. Olemme olleet onnekkaita ja päässeet nyt hyvin irti arjesta tukiverkkomme avulla. Ensi vuosi voi olla toisenlainen ja on elettävä nyt, hoidettava parisuhdetta nyt, annettava aikaa toisille nyt ja aina, kun siihen suinkin on mahdollisuus. 

Voisimme odotella niitä päiviä, että pääsisimme matkustamaan hitaasti maata myöden junalla tai pyöräillen hiilipäästöjä säästäen, mutta niitä päivä ei välttämättä koskaan tule. Mieheni menetettyä ensimmäisen vaimonsa on ajatus asioiden väliaikaisuudesta hänen mielessään kirkkaana. SittenKun- elämä tuntuu rikolliselta valheelta. Itse näen tämän myös selkeänä ohjenuorana tekemisissäni. SittenKun- on vaarallinen ansakuoppa, älä mene sinne.

Koska meillä on vain tämä hetki, niin teemme elämässämme niitä asioita, joista iloitsemme ja jotka luonnistuvat meiltä helposti. Koska olemme vain nyt, valitsen tien, jolla muutan toimiani ekologisemmiksi päivä päivältä aloittaen niistä muutoksista, jotka tulevat kuin luonnostaan. Sillä ne toimet jäävät elämään, niistä tulee rutiini ja niiden kautta tekemäni muutokset synnyttävät isomman vaikutuksen kuin, jos yrittäisin väen väkisin muuttaa yhtä tekijää elämässäni riutuen ja välillä epäonnistuen siinä. En tavoittele mahdottomia vaan mahdollisia.

Itsekuria ja tahdonvoimaa

Tavoitteet ja toimet tulevat olla saavutettavissa, niissä pitää pysyä ja niihin sitoutua. Sitoutuminen on helpompaa, kun muutos ei ole ylivoimaisen vaikea tai raskas. Siksi jokainen pieni askel on tärkeä. Se synnyttää positiivista tahtoenergiaa, jonka avulla teet seuraavan hyvän tekosi ja sitten taas seuraavan ja seuraavan. Tahtoenergiaa meillä on rajallisesti, siksi on nopeasti saatava asiat rutiineiksi, ettei niitä tarvitse tahdonvoimalla tehdä.

Lentomatkailemme jatkossakin jossain määrin. Lentäen pääsemme nopeasti pois arjesta ja tutustumaan eri kulttuureihin, kieliin ja historiaan; meille pariskuntana mieluisiin ja kiinnostaviin juttuihin. Tahdonvoimani ei riitä sanomaan miehelleni ei, siinä kohden, kun hänen impulssiivinen luonteensa on jo hankkinut lentoliput, varannut hotellin ja järjestellyt lapsille hoitajan. 

Olennaisen äärelle tai ainakin sitä kohden

Reissussa vältämme muovia, lajittelemme roskat, kieltäydymme turhasta, suosimme luomua, lähiruokaa, lähiviinejä ja syömme kumpikin vegaanisesti paikallista, eettistä yksityisyrittäjyyttä tukien. Lentämisen hiilijalanjälkemme voimme hyvittää palvelun kautta ja lentomatkailun päästöistä tietoisena haaveilemme myös pyörä-, juna- ja patikkareissuista pitkin maailmaa, mutta juuri nyt meillä ei tunnu olevan sellaiseen resursseja. 

Vähentääkö tämä yhtäkään lentämisestämme aiheutunutta päästöä? No ei. Onko viherpesua, selittelyä ja itse itsensä huiputtamista? No jokseenkin kyllä. Ja oliko sitä elämässä muutakin kuin oman hiilijalanjäljen kyttääminen tai vielä parempaa, jonkun toisen jalanjälkien ääressä kauhistelu? Niin ja oliko se niin, että minun viisi edestakaista lentomatkaa, näin ekoasioista tietoisena, veti sitten kaiken muun tekemiseni täysin turhaksi ja tekemättömäksi ja että niiden vuoksi minulla ei mitään hyvää sanottavaa olekaan? Ai niin, nuo lapsetkin vielä. Linkolalaisen aatteen ja viimeisimmän tutkimuksen mukaan olen syyllistynyt mitä raskaimpaan ympäristön tuhoamiseen. Ipanaisiakin on viisi (5), joten ihan pitäis tässä nyt hiljaa olla ja hävetä omaa olemistaan miettien, että millä ilveellä tungen nuo rötkäleet takaisin kohtuun. Hankalaksi menee, varsinkin nuiden veijareiden kohdalla, jotka eivät ole omastani syntyneet.

Vaan jospa me päädyttäis takaisin rakentavalle polulle. Mietitään niitä keinoja joilla eloamme ekoistamme ilman, että se tuottaa meille liiallista ahdistusta ja pahaa oloa tai syyllistää muita. Sillä minä uskon, että vain semmoselta polulta käsin saamme aikaan merkittäviä pysyviä vaikutuksia ja murramme välinpitämättömyyden muurin. Välinpitämättömyys on kaiken kattavasti ainoa oikea iso ongelma, johon meidän pitäisi kohdistaa yhdessä voimamme. Siksi tämän blogin nimi on Kokonainen Elämä Edessä eikä esimerkiksi Hiilijalanjälki nolla.

Elämän kuuluu olla oman näköinen, mielekäs kokonaisuus. Silloin, kun olemme tasapainossa itsemme kanssa, tyytyväisiä ja hyvinvoivia, on meillä repussa enemmän satsattavaksi tahdonvoimaa kohti parempia valintoja ja katseemme siirtyy kuin itsestään omasta navasta ympäristöömme. Meillä on lupa nauttia tästä matkasta, jota elämäksi kutsutaan.

- Aino

Lue lisää Atmosfairin hiilijalanjäljen hyvityskeinoista sekä standardeista.

Talouspaperin kestävämpi vaihtoehto

Kirjoittamisen kautta vapautui huima määrä energiaa ja ilmeisesti yksi huolella volloteltu päivä latasi akkuja sen verran, että nyt on puuhattu aivan päättöminä. Yksi lastenhuoneista siivoutui pohjia myöden ja lattialle etsiytyi Kierrätyskeskuksesta löytynyt matto. Muutama juttu tuli karsittuakin ja pyykkishowta taituroitua. 

Isoin päivän urakka oli toteutustaan odotellut talouspaperia korvaavien lappusten ompelu. Iso urakka siksi, että se vaati ompelukoneen esille ottamista, langan pujottelua ja pikkasen kiroilua. Vaan minäpä oon kehittynyt tässä hommassa ihan oikeesti!

Keittiön tekstiilit näppärästi korissa

Meillä on majaillut keittiön tasolla tuollainen kori, joka vetää sisälleen kaikki omistamamme keittiöpyyhkeet, tiskirätit ja siivousliinat. Tuollainen kasa riittää vallan mainiosti, hieman siinä olisi karsimisenkin varaa, mutta pitää toteuttaa sellaisia hissukseen ettei mies huomaa.

Siksakilla vetäisin kevyempiä lappusia vanhoista pukluharsoista, jotka ovat kulkeutuneet mukavasti vauvakäytöstä siivouskäyttöön ja lopulta toimittamaan talouspaperin korvikkeen virkaa. En ole jaksanut aiemmin tehdä niille mitään ja usein on tullut harmiteltua, kun rievut ovat hitusen liian isoja nenän niistoon, suun pyyhkimiseen ja sotkujen siivoamiseen. Näillä on kuitenkin menty ja käytetty aivan kuin talouspaperiakin käyttäisimme. Pienempi koko tulee tarpeeseen. Eivätpähän herätä niin kovasti huomiota, kun kaivelen esiin julkisissa paikoissa ja riittävät pidempään, kun keittiölappusia on nyt useampi.

Toiset, hieman fiinimmät lappuset, ompelin pellava-puuvilla sekotteisesta keittiöpyyhkeestä, jolle meillä ei oikein ollut tarvetta. Niitä pyyhkeitä riittää muutoinkin ja tämä yksilö ei ole ollut suosikkimme astioiden tai käsien kuivauksessa. Minua on ärsyttänyt pyyhkeen tekokuituinen ripustuslenkki, kun muu pyyhe on niin miellyttävää materiaalia. Olen pitkään suunnitellut lenkin vaihtamista.

Joskus yksityiskohdat vaan tuppaa ärsyttämään naurettavista syistä. No, siinä se pilkkoutui neljään osaan ja sai huolitellut reunat. Joku varmaan osaisi kertoa hienon nimenkin sellaiselle taitellulle, suoraompeleella ommellulle reunalle. Joku päärme? Kantti kenties? Vai oliko se niin, että kantaukset tehdään kanttinauhalla? Miten minä oon muka joskus osannut ihan oikeasti näitä juttuja..

Talouspaperi korvikkeet säilytyspurkissaan

Pentue keksi käyttötarkoituksia ja kehuja näille rievuille, tässä niistä parhaimmat.

• Paperisen servetin korvike ulkona syödessä
• Ne mahtuu tosi pieniin tiloihin, vaikka taskuun
• Barbie piknikille alustaksi
• Nenän niistoon
• Siihen, kun itkettää 
• Siinä voi kantaa pähkinöitä
• tai kääriä pähkinäpurkin ettei se kilise (äidin tyttö 😂 )
• Suun pyyhkimiseen
• Siivota sotkuja 
• Itse keksin, että tuo lasitölkki on helppo sujauttaa kattaukseen, että ovat ruokapöydässä saatavilla
• Unirievuksi, jos on uninalle unohtunut kotiin
• Niillä voi tyyliin tehdä mitä vaan, siis nää on ihan uskomattomia ja hienoja
• hätätapauksessa pyyhkiä pyllyn metsäreissulla

Semmottiin. Ajattelin kirjoitella tässä lähiaikoina enemmänkin näistä ekoimmista tuunauksistani tai DIY hommeleista. Ainakin sellaista suihkun esipesusuihketta tai -sprayta ajattelin testailla ja kertoilla, että onko siitä laiskan siivoajan avuksi kalkki- ja saippuatahrojen kanssa vai ei. Miltäs kuulostaa? Seuraamalla Kokonaista Facebookissa, Blogit.fi:ssä tai Bloglovin´issa saat uusimmat postaukset helpoiten käsiisi.

- Aino

Adidas Parley juoksukengät merien pyörteistä

Adidas Parley tekee juoksutossuja kierrätyskamasta kampanjoiden niitä yhdessä Parley TV:n kanssa. Parley on motivoituneiden luovien ihmisten, ajattelijoiden ja johtajien tila, jossa asiasta kiinnostuneet pääsevät ideoimaan ja toimimaan meriemme hyväksi.  Parley kertoo sivuillaan muovista osuvasti. 

"...plastic is a design failure, one that can only be solved if we reinvent the material itself. We all have a role to play in the solution.  Let’s invent our way out of this mess. Together"

Valtava määrä muoviroskaa päätyy vuosittain meriimme. Merivirtaukset ovat muodostaneet maailman meriin viisi jättimäistä, hitaasti liikkuvaa vesipyörrettä, joihin muoviroska keräytyy. Niille on annettu nimi Vortex. Suurin osa muovista pyörii näissä Vortexeissa, mutta merkittävä osuus huuhtoutuu myös rannoille. Pelkästään Pohjoisen Tyynenmeren Vortexissa pyörii yli 18 miljoonaa kiloa muovia.

Ongelma on kun muovi ei häviä mihinkään. Kerran valmistettu ja käytetty roipe jää lillumaan maanpinnalle ikiajoiksi hajoten vähitellen pienempiin ja pienempiin osasiin kulkien ja kerääntyen ravintoketjussa, maapallon asukkeja haitaten, ympäristöä saastuttaen.

Missään nimessä en kehoita etsimään uusia tennareita käsiisi, jollei sinulla ole semmoisille todellista tarvetta, mutta sen sijaan lenkille lähtö ei ole koskaan pahitteeksi ja kannatustaan Adidaksen kampanjaa kohtaan voi osoittaa lataamalla Runtastic juoksusovelluksen ja painumalla lenkille. Sää on nätti, sinne vain. Itsekin olen käynyt tässä viikon sisällä jo kahdesti!

Sitten seuraavalla kerralla, kun uusien juoksukenkien hankinta on ajankohtaista, kannattaa katsoa millaisia hienoja ekologisia vaihtoehtoja on olemassa. Teknologia tuo mukanaan mahdollisuuksia korjata tehtyjä virheitä ja mitä enemmän näille innovaatioille luodaan kysyntää, sitä enemmän kasvaa myös toivon mukaan tietoisuus. Toivottavasti kehittyvät myös teknologia, juoksumukavuus ja lenkkareiden kestävyys.


- Aino

"Water and air, the two essential fluids on which all life depends, have become global garbage cans."

— Jacques Yves Cousteau, Oceanographer

Kuvat Parley http://www.parley.tv/#fortheoceans

Haaste 2017: Ei se ole vaatteista kiinni

Haluan tänään jakaa tällaisen hyvinkin ajattelematta ja ronskisti savoiskarjalaiseen sananparteen väännetyn sitaatin, jonka näin yhden instassa seuraamani minimalistibloggarin, Courtney Carverin feedistä.

"Et ikänä löyvvä mittään päällepantavaa, joka tekkee siusta kauniin, fiksun tai rakastetun, jollet usko et sie oot jo!"

Tätä ihanuutta löytyy lisää sivustolta bemorewithless.com. Hän on se nainen, joka käsittääkseni ensimmäisenä alkoi harrastelemaan hitiksi tullutta capsule wardrope hommaa eli semmoista vaatevarastoa, joka koostetaan kolme kertaa vuodessa 33 kappaleesta, joita käytetään se nelisen kuukautta. Hakeva löytää kyllä aiheesta helposti. Minulla ei ole siihen henkilökohtaisesti oikein mitään sanottavaa, kun en kapselijuttuja sillain harrasta.

Se miksi tuo edellä lainattu iski syvälle tajuntaan tapahtui oikeastaan eilisten kokemusten seurauksena. Olin ravintolassa toista kertaa viikon sisällä! Se on jo sinällään hyvin hyvin kummallista. Minulla oli kuitenkin hyvä syy; kuoppasin kollegoideni seurassa kohta suljettavaa osastoamme Kätilöopistolla.

Omituisuuksien jatkoksi parkkeeraavat kaikenkarvaiset asuvalintani ja se, että todella typerää asustustani kehuttiin! Jouduin eilen tilanteeseen, jossa ne ainoat farkkuni killuivat pyykkinarulla märkinä ja lopulta ihanaisien kesäkuun tuulahdusten vuoksi puin päälleni mekon, alle juoksutrikoot ja päälle reikäisen neuleen. Hieman epäilin asuvalintaani, mutta kun "ei ne mun vaatteet vaan ne ihanat ihmiset siellä", eiks niin?

Eikä se mitään, että nauruntirskahduksia purkautui hassujen päähänpistojeni, hippimäisen lookkini ja muun möhelöyteni takia. Sellainenhan minä olen ja tuntui hyvältä olla kaunis, fiksu ja rakastettu niiden hörhöjuttujen lisäksi. Kai siinä sisäisessä hyvässäolossa ja rehellisessä aitoudessa oli jotain sen verran kiehtovaa, että lopulta minun piti lähteä juttusille pyrkiviä ihmisiä karkuun. 

Ihmiset kiinnittävät huomiota vaatteisiin ja ulkonäköön, mutta eivät ehkä sillä tavoin kuin luulemme. Seppälän vanhaa, liian isoa ja rupuista mekkoani kävi kehumassa muutama. Kukaan ei huomauttanut UFF:lta aikoinani ostamani neuleen reistä tai nilkoista pilkistävistä juoksutrikoista. Ihmiset eivät huomaa vaikka käytännössä minulla on päälläni aina samat vaatteet. Ei se taida pelkästään vaatteista johtua, kun näytämme nuhjuisilta ja väsyneiltä eikä sekään kun näytämme seksikkäiltä ja kiinnostavilta.

- Aino

Karsitun tavaran kohtalo

Postilaatikkoomme ilmestyi jokunen päivä sitten lappunen, jossa kerrottiin Suomen Ilona Ry:n keräävän lahjoitustavaraa noutopäivänä suoraan kotiovelta. Kirjoittivat ottavansa vastaan kaikenlaista tarpeetonta vaatetta, kodintekstiiliä ja lelua. Avustuskohteena vaikeassa elämäntilanteessa olevat varattomat, vaikeasti vammaiset ja sairaat. Yhdistyksen tiedot olivat lapussa avoimesti samoin yhteystiedot. Ovenpieleen olikin jo kasaantunut kassia ja nyssäkkää toimitettavaksi kiertoon, joten juuri oikeaan aikaan tuli tämä!

Yritin hakea yhdityksestä tietoa, mutta sillä ei ole kotisivuja Espoossa. Samanlaisia Ilona- yhdistyksiä löytyi Suomesta useita. Hakeva löytää usein myös sellaista mitä ei niin mielellään löytäisi. Tällä kertaa lukuisia keskusteluketjuja siitä onko kyseinen järjestö huijausta vai ei. Spekulaatiot tavaran lopullisesta käyttötarkoituksesta olivat melkolailla villejä joten lopetin niiden lukemisen, mutta jäin pohtimaan sitä onko tärkeää tietää minne apu menee?

Yhtä mielenkiintoista on, kun teemme tavarasta luopumispäätöksen ja kiikutamme sen SPR:n Konttiin, Fridalle, Hope Ry:lle Kierrätyskeskukseen, UFF:n lootaan tai jonnekin muuanne, olemme poikkeuksetta helpottuneita. Silti toisinaan jää lahjoitus kummittelemaan. Meneeköhän se oikeasti sinne minne pitää tai minä haluaisin avun menevän? Hirvittävää, jos osallistunkin jonkun rikollisen toiminnan tukemiseen.

Joskus eivät edes huoli lajoitukseen uumoilemaasi tavaraa ja sitten loukkaannumme, kun "apumme" ei kelpaa. Todellisuuden lopulta ollessa se, että tarjoamme avuksi roskaa, jota emme edes itse käyttäisi. Miksi avuntarvitsijan tulisi olla kiitollinen tavarasta, joka on rikki, haitallinen tai epäsopiva? Tilanteessa, jossa muutoinkin on hankalaa joutuu vielä ihmisten "hyväntekeväisyyden" kohteena turhan tavaran lajittelijaksi ja kierrättäjäksi. Varsinkin, jollei ole voimia sanoa "Ei kiitos". 

Nämä ovat osa sitä hyvin mielenkiintoista tavaran, omistajuuden ja käytetyn rahan mielleyhtymien labyrinttia, jonne eksymme haaliessa ja vaaliessa roinaa. Luonto, kun ei anna periksi heittää suoraan kaatopaikalle ja tahto olisi tehdä hyvää, mutta ei oikein osaa ja tietoakin saa välillä hakemalla hakea.

Lahjoitin tänään muun tavaran ohella verhot, joista vielä pidin, mutta tiedän, että ne eivät meillä liiku kaapista mihinkään. Muistin miten itse apua tarvitessani ajattelin tyhjän kaikuvassa asunnossa, että olisipa edes verhot. En mitenkään voi tietää menevätkö verhot jollekin samassa jamassa olevalle, joka haluaa suojata kotiaan ja olemistaan ulkomaailmalta sen potkiessa päähän vai myykö, joku pienen sivuansion toivossa lahjoittamani verhot jossain päin maailmaa. Nyt tuntuu ettei sillä ole minulle väliä vaikka toiveeni on tuo ensimmäinen skenaario.

 

Lahjoitukseni haettiin kotioveltani ja haluan ajatella, että menevät tarpeeseen. Itsehän en niillä mitään tee. Sillä tilalla, jonka luovutettu tavara vapautti teen mahottoman paljon enemmän (kuten kuvista näkyy). Verhomuistolla, jonka sain lahjoituksen myötä kääntää surullisesta muistosta voimaannuttavaksi, silaisen tilaani lämpöä ja rakkautta. Sitä koti kuin koti aidosti tarvitsee.

Autan, koska minua on autettu. Luulen, että olen oman kokemukseni myötä oppinut paremmaksi auttajaksi ja lahjoittajaksi. Ehkä meidän tulisi kysellä enemmän avuntarvitsijoilta siitä mitä he oikeasti arvostaisivat ja toisaalta tehdä tavaralahjoitusten tekemisestä läpinäkyvää ja helpompaa. Voitaisiin myös kollektiiviseseti myöntää avustustoiminnan vaativan hitusen opiskelemista, ettei turha roina rasita hyväntekeväisyysjärjestön kapasiteettia. Toiminnan päätarkoitus ei ole pyörittää roskanlajittelukeskusta.  Vai ollaanko tästä mitä mieltä?

- Aino