MitäTänäänSyötäisiin: Pulleroita palleroita

Jotakuinkin irtona ostettavista aineksista saa syntymään kaikenlaista kivaa, kuten näitä taateli-cashew-kaurahiutale raakapalleroita tai voi ne leipoa raakapatukankin muotoon. Tämmöisen herkuttelureseptin kehittelin, että saisin lapset syömään hieman enemmän kuituja sekä siirtymään valmisherkuista lisäaineettomiin ja roskattomiin vaihtoehtoihin. Vegaanisia ovat luonnollisesti.

Resepti sisältää summittaisesti monitoimikoneeseen heitettynä muutaman dl kaurahiutaleita, tuoreita taateleita noin 5-7 kpl, mantelilastuja, seesaminsiemeniä ja kookoshiutaleita. Lopuksi hieman vettä joukkoon, että seoksesta tulee koostumukseltaan taikinamaista ja helposti näpeissä pyöriteltävää. Luulen, että tämä taikina toimisi jonkin raakakakunkin pohjana, mutta koska en ole mikään leipuri niin annanpa jonkun muun kokeilla. (Lähdin sitten kokeilemaan sitä kakkuakin, siitä voi lukea tästä.)

Pyörittelin tahnasta semmoisia suuhun sopivia palleroita ja laittelin pähkinän päälle koristeeksi. Erityisen onnistunut yhdistelmä syntyi paahdetusta ja suolatusta cashewpähkinästä palleron päällä. Suolainen & makea, nam!

Pallaroihin tulevia ainesosia saa kaikkia irtona eli ilman paketteja, pakkauksia ja muoveja. Taateleitakin löytyi lähi Citymarketin hevi-osastolta. Tällä erää kaapissa oli noita Fontanan luomutaateleita. Ne on valitettavasti pahvipakettinsa sisällä vielä muovissa. Ohjetta on helppo muokata sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään.

Lapsille maistui. Kerrankin! Onnistumisia ei ole liikaa.. Luulen, että nämä on melkoisia energiapalloja. Hyvin jaksoi kävellä 6 kilometrin lenkin kirjastoon, syöttää sorsia, ihmetellä haukkaa ja osallistua Hyperkypermiehen supersankarikouluun :)

- Aino

Kosmetiikkaa mahdollisimman vähällä

Vaihdoin kaikki kosteusvoiteet ja rasvat yli vuosi sitten pelkkään kookosöljyyn. Viimeisetkin purkkien jämät on kulutettu pois Estelle & Thildin BB voidetta lukuunottamatta. Se ei vain kulu! Sävy on kaikenlisäksi liian vaalea kesäksi. Voisin lahjoittaa sen eteenpäin. 

Yksi aurinkovoide vielä löytyy, mutta jokin aika sitten törmäsin Lushissa ilman purkkia myytävään aurinkosuojaan. Voi hyvin olla, että tuo purkki oli viimeinen ikinä ostamani aurinkosuoja. Siinäpä ne. 

Bebanthenia löytyy lääkekaapin varustuksesta koko perheelle, joten en laske sitä kosmetiikaksi. Itse en kyseistä tuotetta käytä, mutta mainitaan sekin nyt silti. Tuubi on viimeinen mikä tähän taloon ostetaan. Kookos- tai oliiviöljy toimii riittävän hyvin niihin juttuihin mihin olemme Bebanthenia käyttäneet.

Kookosöljy on teettänyt yhden muutoksen ihon hoitorutiineihini. Käytän öljyä vain iltaisin tai pesun jälkeen, kun en aio laittaa enää meikkiä. Kookosöljy on öljyistä ja aamulla en tarvitse sitä. Kärsin pitkään todella kuivasta ihosta, mutta nykyään sitä ongelmaa on todella harvoin vaikka käytän kasvojeni pesuun pelkkää saippuaa.

Milloin mitäkin saippuaa. Kasvosaippuankin omistin, mutta sen loputtua en ole hankkinut uutta. En usko, että hankin enää erillistä kasvosaippuaa vaan menen sekalaisella saippualla päästä jalkoihin.

Tosin hiuksiin en enää käytä saippua- tai shampoopaloja. Yritin sitkeästi päästä ylitse shampoopalojen liimatukka vaiheesta, mutta ei se vain onnistunut. Lopulta jätin kaiken pois ja kas kummaa miten hyvät hiuksista tuli. Talin eritys rauhoittui ja hiukset ovat helpommin hallittavissa. Pelkkä vesi ja hyvä hieronta suihkussa riittää. (Yksi paheistani liittyy kyllä tähän, siitä hieman jäljempänä)

Tuntuu ihan idiootilta miten kauan kokeilin kaikenlaisia sooda- omenaviinietikka värkkäyksiä ja shampoopaloja. Ratkaisu olikin mitä simppelein ja ekologisin :)

On hirmuisen jännää kuinka olemme kasvaneet kuvittelemaan, että tarvitsemme jokaiseen ruumiinosaan jonkin eri tuotteen tai että iho ei pysy hyvänä tai hiukset menevät huonoksi jollei niihin lataa kasaa kemikaaleja. Todellisuus on aivan toista. Ihoni ja hiukseni ovat paremmat kuin koskaan. Kampaajalla käydessä tiedustelin hiusteni kuntoa ja kehut tuli.

En tarvitse juurikaan meikkiä tasoittamaan ihoni sävyä. Näppyjä on vain satunnaisesti ja ainoa mikä vaivaa on pakkasen aiheuttama kuivuus, joskus.

Pistelen sitä Pirkan kaakaojauhetta, kun haluan vähän vitivalkoiseen nassuun väriä ja se on siinä.

Kaakaojauhe/aurinkopuuteri kokeilu on toiminut! Sitä on testattu sateessa ja auringossa, matkoilla ja urheillessa.

Ihon sävy ja kunto on enemmän kiinni siitä mitä nautit sisäisesti ja miten paljon liikut ja ulkoilet kuin siitä, että miten paljon euroja kulutat ihonhoitotuotteisiin.

Epäpuhtaudet tulevat sisältä päin eivät niinkään ulkoa. Ilmansaasteet ja muu pöly lähtee ihan saippuallakin ja iho kiittää ravitsevasta kookosöljystä.

On sitä paitsi mukava tietää käyttävänsä aineita joita voisi vaikka syödä. Ei tarvitse pelätä, jos sattuu sohimaan silmään tai suuhun. Ei tarvitse kieltää lapsilta. Kookoksen tuoksuiset lapset ovat ihania. Joskus tosin menee hieman överiksi tyttösten öljyilyt, mutta kookosöljy toimii aivan hyvin hiusnaamionakin :)

Laitan silloin tällöin itsekin kookosöljyä hiusten latvoihin ja letitän tukan. Sillä setillä on hyvä mennä vaikka salille ja salin jälkeen saunaan. Toimii kuivakan hamppuisiin latvoihin ja sähköisyyteen  oikein hyvin.

Kuten mainitsin niin yksi pahe minulla kuitenkin on, Lushin Daddy-O, violetti ns. hopeashampoo. Tämä on puhtaasti pahe, sillä mitään todellista syytä Daddy-O:n omistamiseen ei ole. Ostin taas muutama kuukausi sitten pienen purkin ihan vain siksi koska haluan, että hiukseni olisivat kylmemmän sävyiset.

Jostain annoin itseni ymmärtää, että keratiinin vuoksi kaikkien hiukset kääntyvät lopulta lämpimän sävyisiksi. Hopeashampoo taittaa punaisen ja keltaisen sävyjä. Se hyvä tässä sentään on, että Lushin purkit voi viedä takaisin liikkeeseen ja he kierrättävät ne. Vanhoista purkeista tulee mm uusia purkkeja sekä kauppakasseja. Ilokseni myös huomasin, että käyttämämme Lushin tuotteet olivat kaikki vegaanisia :)

Kookosöljyni valitsen luomulaatuisena mahdollisimman isossa purkissa. Yleisesti ottaen CocoVin pönttö on ollut edullisin ja riittoisin. Lasitölkit ovat hyvän kokoisia jatkokäyttöön ja kansi on neutraalin valkoinen eikä siinä lue mitään. Se on aina plussaa, kun tietää, että purkille on tulossa jatkokäyttöä.

Kookosöljyn Suomeen raijauksen kestävyys sekä se, että liittyykö kookosöljyn tuotantoon palmuöljyn kaltaisia epäkohtia on vielä selvittämättä. Toistaiseksi olen tyytynyt tähän askelmaan, jossa yksi puhdas, muoviton tuote on parempi vaihtoehto kuin kasa muovipurkkeja mikromuovirakeineen.

Isosta purkista jaan öljyä pienempiin purkkeihin ihon hoitoa varten ja alkuperäinen pönttö on käytössä ruuanlaitossa sekä itse tehtyjen tuotteiden kuten hammastahnan raaka-aineena. Vaikka kookosöljy onkin luonnostaan antimikrobinen niin samasta pönikästä ei kannata ottaa käsillä montaa kertaa sillä käsien mukana kulkeutuu öljyyn aina bakteereja. Siksi pienet jakoerät ovat fiksuja. Samoin hammastahnaa minun ei kannata tehdä kerralla isoa satsia sillä sitä otamme purkista hammasharjalla. Kookosöljyn lauriinihappo hillitsee bakteerikasvua niin itse öljyssä kuin suussakin.

Eli saippua ja kookosöljy. Siinäpä se kivijalka. Käytännössä kaapit näyttävät vielä hyvin paljon täydemmiltä, sillä aiemmin hankitut tuotteet eivät kulu tai ole löytäneet uutta omistajaa. Deodorantti kokeiluni ja muutaman muun jutun esittelen toiste :)

- Aino

Plant- Based Diet jysähti päin naamaa

Hetken hiljaisuutta ja aikaa. Pysähtyneisyyttä. Luulen, että sitä tarvittiin. Tunsin, että jotain oli muhimassa mielen perukoilla, mutta ihan tälläiseen en ollut varautunut. 

Kirjoittelin paastoistani, ensin digipaastoa ja sitten vesipaastoa, mikä muuten onnistui todella helposti ja hyvin. Olen tyytyväinen ja pysyin tavoitteessaani, vain 24h paasto. Joku voi tulla päsmäröimään, että ei se mikään kunnon paasto ole ja vasta kolmantena tai neljäntenä päivänä kuona-aineet lähtevät liikkeelle jne. Minä tiedän kyllä. Kulutin vuorokauden aikana vain glukoosivarastoni loppuun ja siinä se, mutta olin sen näin ajatellut ja kokeilu on kokeilu. Digipaastokaan ei ollut täysin "puhdas", voisi sanoa, että se oli enemmänkin hiljentyminen kuin paasto. 

Olen tytyyväinen. Nyt tiedän, että pystyn ja että mitä on odotettavissa. Tunnustelin, että onko vesipaasto minun juttuni. Luulen, että oli. Kuvittelen usein, että olen melko laiska ja aikaansaamaton, mutta aivoni ovat jatkuvassa työssä, luen ja kirjoitan, opettelen ja opiskelen. Paaston aikana sain sitä jotenkin hiljennettyä. Valitsin syötäväkseni paaston jälkeen puhtaasti kasviperäisiä ruokia jollain intuitiolla. Eläinperäinen ei tuntunut tarpeeksi "puhtaalta" kehon puhdistettua itseään.

Melko kasvisvoittoinen ja maidotonhan tämä ruokavalioni on ollut tähänkin asti, mutta en ole ollut asian suhteen kovin tarkka. Puuroa menee paljon :)

Lihattoman lokakuun innoittamana tein itselleni kasviaterioita muun perheen syödessä lihaa. Tein sen lähinnä ilmastosyistä, oma korteni ilmastotalkoisiin, mutta en ollut senkään kanssa niin kovin tarkka tai fanaattinen. Sehän se, kun en ole mitenkään fanaattinen juuri minkään suhteen. Asiat kun harvemmin ovat ihan niin mustavalkoisia ja helppoja. 

Ajattelen, että me kaikki tarvomme omaa polkuamme niin kuin parhaammaksi näemme ja niillä taidoilla tai eväillä mitä meillä on. Joskus törmää johonkuhun ja polku jatkuu hetken aikaa yhteisenä tai vieretysten, toisinaan joku saa risteyksessä muuttamaan suuntaa tai ottamaan reppuunsa mukaan uusia eväitä, suuntaamaan ryteikön sijaan tunturin huipulle, välillä yhdessä muiden kanssa välillä yksin hiljaisuudessa tarpoen ja reppua kevennellen. Itse olemme omasta suunnastamme vastuussa vaikka joku koittaisi väkisin raahata omalle polulleen tai tukkia tietä. Joskus on mentävä kiertotietä, joskus huomaa kiertäneensä ympyrää. Matkantekoa kaikki ja se elämässä on parasta, olla matkalla oppien koko ajan lisää.

Tärkein matkakumppanimme, minä itse, on ehkä kiehtovinta ikinä. Minussa on mahdollisuus ja voima olla ihan mitä vain haluan. Minäitse voi määrätä askeltensa suunnan. Vaikeinta on usein huomata se mikä on sitä itseä ja mikä on se suunta minne se johdattaa.

Jotain kummallista tapahtuu

Tiiäkkö se sanonta "niin paljon meteliä ettei kuule omia ajatuksiaan"? Siksi digipaasto, siksi vesipaasto. Alkoi taas kuulua se sisäinen ääni. Se ohjasi eteenpäin polulla ja kertoi hämmästyttäviä asioita itsestäni.

Vietin yhden illan lukien ja katsoen dokumentteja. Kolusin kasviperäisestä ravinnosta ja sen terveysvaikutuksista kaikkea mitä käsiini sain. Katsoi, luin ja opiskelin. Seuraavan yön valvoin, itkin ja voin pahoin. Kirjaimellisesti vollotin ja yökin.

Siis ihan todella.. kohta 36- vuotias vereen ja suolenpätkiin tottunut, maatilalla kasvanut muikki, tuherran itkua katsottuani tehomaataloudesta kertovia dokumentteja. Eikä sillä ettenkö olisi niitä ennenkin nähnyt, mutta ei ne ihan näin vaikuttaneet silloin. Etovia ovat, jolleivat ole niin sinussa on jotain vikaa. Tämä oli toisenlaista tuskaa ja vastenmielisyyttä. Surua. Havahtumista.

Ajattelin ensimmäisenä, että onko tää nyt jokin hormoonihomma, että enhän minä voi olla raskaana!? (en voi, en ole :) Ehkäpä se oli univajetta tai nälän aikaansaamaa tunnekuohua? En tiedä mitä tapahtui. Miksi just nyt eikä jo aiemmin?

Olenhan tiennyt lihantuotannon ja yleensäkin maatalouden osuuden kasvihuonekaasujen ja sitä kautta ilmastonlämpenemisen ketjussa ja siksi eläinperäisten tuotteiden korvaaminen kasviperäisillä vaihtoehdoilla on ollut meillä ihan tietoinen juttu. Liha, kala ja kana on vähentynyt taloudessamme samasta syystä, mutta eipä mitenkään ratkaisevasti. Lähinnä se pakkausmateriaalien muovivoittoisuus on ollut karsinnan syynä, luulisin. Semmosta pientä haparointia oikeaan suuntaan, mutta ei niin, että olisin ollut tyytyväinen tai ettenkö olisi ajoittain ahdistunut siitä mitä syön ja mitä ostan. Kaupassakäynti on minulle todella haastavaa. Inhoan sitä monestakin syystä, mutta suurin syy on se, että kun siitä jää aina huono mieli. Joka kerta joutuu ostamaan jotain mikä ei mene sen oman eettisen seulan lävitse.

Semmoisia kasvisyönti ja vege-kausia mahtuu tarpomiseni varrelle joitakin, mutta aina se on menettänyt merkityksensä jossain vaiheessa. On vaan ollut niin paljon helpompaa olla ajattelematta koko asiaa. Mennä muiden mukana. Karsia sieltä mistä se on helpointa.

Olenko muuttunut? En usko. Suhtautumiseni asioihin on luultavasti muuttunut pysyvästi. En halua katsoa ruokaan, joka katsoo minua takaisin ja ainakin tällä hetkellä ne mielikuvat kärsivistä eläimistä ovat niin vahvana mielessäni, että pakatulla lihallakin on silmät. 

En ymmärtänyt aiemmin, että mitä näillä "tie the bond" tai "making the connection" ilmaisuilla tarkoitetaan eläimistä puhuttaessa. Tokihan minäkin pidän eläimistä enkä todellakaan katsoisi vierestä, jos joku pahoinpitelisi koiraansa tai kissaansa. Niin, koiraa tai kissaa, mutta mikä ero on kanalla, possulla tai lehmällä? Niilläkin on hermosto, kaikki tuntevat pelkoa, mielihyvää ja stressiä.

Lopullinen oivallus tuli eläinten kokeman stressin kautta. Mietitääns hetki sitä. Jos vaikkapa possu syntyy sikalan porsasaitaukseen missä sillä on noin kymmenen sisarusta, jotka kilpailevat pieneen tilaan sidotun emänsä nisistä niin eikö ne ole stressaantuneita? Eikö se emakko ole stressaantunut ja eritä stressihormoneja maitoon näinen porsaiden imettäväksi? Kun tämä porsas on tarpeeksi iso niin se viedään emonsä viereltä, eikö se aiheuta stressiä? Kun sitä syötetään ahtaassa tilassa mahdollisimman nopeasti isoksi ja vielä ravinnolla mikä ei kuulu sian luontaiseen ravitsemukseen niin eikö se aiheuta stressiä? 

Lopulta, kun aika koittaa niin siat tungetaan rekkaan vielä pienempään tilaan ja hytkytetään pitkin maanteitä kohti teurastamoa, eikö se ole melko stressaavaa ja viimeistään siellä määränpäässä, kun kaikialla haisee pelko ja veri? Korviin kantautuu muiden stressaantuneiden ja kuolevien eläinten ääntely? Sialla on hermosto, sillä on näkö, kuulo, tunto ja varsin hyvä hajuaisti, kun tonkii niitä tryffeleitäkin. Miksi sika ei muka tuntisi sitä mitä sen ympärillä on meneillään? Miten sika tai mikään muukaan eläin ei reagoisi siihen kehollaan ja tuottaisi stressihormoneja, jotka lopulta päätyvät lihaan, muniin ja maitoon.

Ei tunnu hyvältä. Ei tunnu yhtään hyvältä ajatukselta. Miten hyvin itse voisin niissä oloissa missä eläimiä kasvatetaan, pidetään ja tapetaan? Ei tunnu oikealta. 

En tiedä mitä tämä tuo tullessaan, kestääkö kauan, onko vain joku hormonioikku vai mikä ihme, mutta jotain nytkähti eteenpäin. Lautasellani on tällä erää vain kasviperäistä ruokaa. Se tuntuu oikealta. Se tuntuu minun polultani.

- Aino

Miksi ja Miten ohjeita Zenhabits-sivuston kautta. Leo Babautan kirjoituksiin törmäsin alkujaan minimalismin kautta. Myöhemmin on tullut esille yhä enemmän yhteistä :) 

Jaan mielelläni netin ihmeellisestä maailmasta muiden tuotoksia ja tietyllä tapaa kunnian- tai arvostuksen osoituksena linkitän niitä, että upeat kirjoittelijat saisivat enemmän lukijoita. Sama toimii toisin päin, tykkään saada hyviä linkkejä blogeihin, dokumentteihin, artikkeleihin ja tutkimuksiin eli vapaasti vain kommentiboksiin linkkivinkkejä!

Siedätyshoitoa Granitissa: Pienetkin askeleet lasketaan

En tiedä mistä syystä joulu pyörii nyt mielessäni, mutta Granitissa hypistelin tuikkujen refill- pakkausta. Siis sellaisia tuikun aihioita joita voi laittaa käytettyyn metalliosaan. Pieni innovaatio tuo tuommoinenkin. Miksipä sitä metallikuppia ei voisi käyttää useamman kerran. Jätettä syntyy taas hieman vähemmän. Nämä olivat ilman palmuöljyä, mutta ovat steariinista valmistetut eli eivät vegaanisia. Kynttilöitä olen ruotinut täällä.

Enemmän tässä ilahdutti itseäni se, että kaikenlaista pientä keksitään ja tehdään. Innovoidaan ja mietitään. Koko ajan parempia ja parempia ratkaisuja syntyy ja tulee saataville.

Huomaan eläväni tietynlaisessa kuplassa näiden ekojuttujeni kanssa. Usein ajattelen, että jokin asia on varmasti täysin itsestään selvyys enkä kirjoittele siitä, mutta kaupan kassalla tai ihmisten kanssa jutellessa kuplani aina puhkeaa.  Olen kaukana peruskuluttajasta vaikka omasta mielestäni elämäntyylini tai perheemme "lifestyle" ei ole juuri mitään. Ei kovin kummoista, tämmöstä pientä vaan. 

Turhakkeen härpäkkeitä

Kupla poksuu siinä kohden, kun kassajonossa edessä oleva asiakas ostaa wc-pöntön raikastimen. Siis semmoisen muovisen kemikaalipommin, joka pistetään pytyn reunaan killumaan. Oikein esteettisyyden huippu ja tuoksuyliherkän painajainen. 

En ymmärrä, että mikä virka sillä killuttimella oikeasti on? Pitäähän se pönttö pestä. Olen lukenut eräänkin artikkelin, joiden taustoina toimivien tutkimusten mukaan nämä härpäkkeet itseasiassa keräävät enemmän bakteereja kuin jos niitä ei olisi ja ovat monella muullakin tapaa haitallisia.

Samoin olen huolissani siitä kemikaalikuormasta minkä ne päästävät vesiin puhumattakaan pakkauksen ja sen muovisen häkin aiheuttamasta materiaalikuormasta. 

Antibakteeriset aineet tämmöisissä kodin puhdistus- ja raikastustuotteissa ovat myös ongelmallinen juttu sillä niiden haittapuolena bakteerikannat muokkaantuvat yhä resistensseimmiksi eli mm antibiootteja kestävämmiksi kannoiksi.

Bakteerit kuuluvat ympäristöömme ja siellä päsmäröi hyvikset. Jos liikaa keskitymme niiden pahisten karsimiseen niin samalla pommitamme myös ne hyvikset, jotka suojelevat niiltä pahiksilta. Enemmän tulisi kiinnittää huomiota hyvisten elämänlaatuun kuin pahisten teilaamiseen.

Me kuluttajat olemme hassuja

Samoin minun kupla poksuu siinä kohden, kun minulta kysytään, että mikä se Luomu on? Että mitä se tarkoittaa. Totuus on, että vain semmoiset 10% kuluttajista oikeasti tietää mitä on luomu. 

Tämäkin oli ylläri, että mitä lähiruuan ajatellaan olevan. Tutkimusten mukaan kuluttajat eivät suinkaan ajattele, että lähiruoka on lähellä tuotettua eli maantieteellisesti kuljetuskilometrejä vähentävää ruokaa, vaan lähiruoka on sitä mikä tuntuu läheiseltä. 

Tämä tarkoittaa itseäni esimerkkinä käyttäen sitä, että minun lähiruokaa on Kuusamolainen ohrarieska vaikka asumme Espoossa, koska kuusamolaisuus tuntuu minusta läheiseltä. Me kuluttajat ollaan niin hassuja!

Kuvituksena Granitista näppäämiäni otoksia muovin vaihtoehdoista. Olin iloinen löytäessäni toimistotarvikkeita puisin osin. Tosin onhan noita metallisia ollut iät ja ajat. Jos toimivat löytyy kotoa, vaikka muovisetkin, niin ei niitä kannata lähteä vaihtamaan. Se olisi tuhlausta.

Eniten ilahdutti muovinpussin sijalle kehitelty puuvillainen pakkauspussi, jossa myytiin huivia jota voi käyttää myös kantoliinana. Keksin pussille jo monta uusiokäyttöä lähtien hedelmä- ja vihannespussikäytöstä aina pesupussiksi asti.

Monikäyttöisyys on parasta! Mutta edelleen, vain ja ainoastaan hienon idean vuoksi ei tuotetta kannata ostaa. Hanki sellainen, jos et todellakaan tule toimeen ilman kantoliina/huivia ja sen mukanaan tuomaa pussia. Granitista ei lähtenyt mukaan kuvia ja keskusteluita enempää. Emme tarvitse kotiimme yhtään mitään. (minun mielestä)

Kuluttaminen on melkolailla fiilispohjaista. Luullaan olevamme hirmuisen rationaalisia, mutta ei kuluttaja ole. Minä en ole, sinä et ole, mutta toivottavasti järkevämpää kohti matkalla.

Viimeisen kuvan tuoli sykähdytti liikkeessä eniten. Se on lähes identtinen oman yöpöytäni kanssa. Löysin omamme aikoinaan tyttyköiden kanssa roskalavalta. Muisto löydöstä tuo iloa meille kaikille edelleen. Tuoli toimii yöpöytänä loistavasti ja on otettavissa käyttöön varaistuimena, jos tarve vaatii. Nimeä sillä ei vielä ole.



- Aino

soittolistalle laitetaan tänään jotain rauhallisen kaunista sillä aion tehdä karsintaa. on semmoinen tarve. Laura Moisio - Ikuinen Valo pitää aitojen asioiden äärellä. upea!

Perjantai-ilta kotosalla

Parturoin kullan tukan. Lähtee taas huomenna reissuun, tälläkertaa rapakon taa, reiluksi viikoksi. Tietyllä tapaa haikeutta, ihan pikkiriikkisen kateuttakin, mutta enimmäkseen iloa siitä, että kaikenlaista jännää on luvassa omalle rakkaalle.

Sitä elää omalla tavallaan kaikessa siinä mukana. Tämmöistä tapahtuu meidän perheelle, matkustellaan ja mennään. Melko siistiä.

Kuulen kaikki parhaat jutut kuitenkin. Tarinat on kivoja. Mies kertoo hyvin ja tietää mitä haluan kuulla ja mitä en niin erityisesti. Kaikkea ei edes tarvitse kertoa. Pitää olla ihan omiakin juttuja. Sitäpaitsi ketä kiinnostaa kohta keski-ikäisten miesten hoopoilut ;)

Laseihin valkoviiniä. Itävaltalaista biodynaamista herkkua, joka ihan haiseekin sille biodynamiikalle, joka lehmän paskana tunnetaan. Tykkään Molkosanista ja tässä fiinissä juomassa on jotain samankaltaista heramaista hapokkuutta.

Mutta antaa jokun hieman enemmän viineistä tietävän kertoa tästä enemmän ja näteimmin ilmaisuin. Omani eivät ehkä anna Meinklangille sen arvoista kohtelua. Sekaisin viinistä- blogia voin suositella lämpimästi. Veimme pullollisen tuliaisina Forssaan ja kyllä se upposi sielläkin. Tänään kävin Antin kanssa Alkossa ja sieltä hyppysiin eksyi Klangipullo hymyn kera. Forssan reissu herättää lämpimiä muistoja edelleen.

Päädyin viinihyllyille rasitettuani itseäni Helsingin keskustan ostosinfernossa. Harmitti kaikki ne auki olevat kaupat ja ihmiset. Olisin mieluummin katsellut rakennuksia, arkkitehtuuria ja valojen leikkiä rakennusten kyljillä. Tyhjää kaupunkia.

Epäonninen herääminen öllöttäviltä patjoilta pakotti kaupungin sykkeeseen. Pärjäsin omasta mielestäni kaikken kaikkiaan varsin ihmismäisesti vaikka takaisin päin bussilla körötellessä nukahdin ja kuolasin syliini pääni takoessa vasten bussin ikkunaa.

Sopiva futonpatja löytyi Mulperipuusta varsin vaivattomasti. Huomasin jutelleeni myyjän kanssa useamman tunnin patjoilla makoillen ja niitä hypistellen. Kyllä minä niin tykkään kunnon palvelusta ja myyntialan ammattilaisista, jotka tietävät myymänsä tuotteen läpikotaisin. Asiointi oli helppoa.

Kehtasin ihan avoimesti tunnustaa, että olen todella mukavuusalueeni ulkopuolella. Sain ymmärrystä osakseni ja pääsimme yhdessä tilanteen yli tekemään oikeasti kauppoja.

Mulperipuusta löytyi muutakin jännää. Ihastelin Kiteen Huonekalutehtaan tekemää Mori-sänkyä. Japanilaistyylistä matalaa sänkyä, joka kasataan ilman heloja. Rungossa ei ole yhden yhtä metalliosaa vaan sänky kootaan pujottamalla laitakappaleet päätykappaleiden hahloihin. Näin syntyy kestävä liitos. Ei ruuvien löystymistä ja kulumista. Ei metalliosia, hukkuneita ruuveja tai epäsopivia paloja, jännittäviä kokoamisohjeita ja ärräpäitä, kun reikiä onkin kolmea eri kokoa ja tappeja kuutta eri pituutta. Niin simppeliä kuin olla voi. Ajatonta, minimalistista ja kaunista.

Ekomatin kookos-puuvillafuton sekä lampaanvillainen petari kotiutunevat ensikuun alkupuolella. Siihen saakka menemme hätäratkaisulla, jonka kyhäsimme kullan kanssa. Vieraspatjat kuormalavojen päällä, ettei käy toista kertaa tolloille tollosti.

perjantaifiilisten mukaisesti soittolistalla Tom Waits - Closing Time  erityisesti Martha- biisi soi repeatilla, aina yhtä ihana, pysäyttävä, kananlihalla joka kerta, Tom Waits <3 yksi parhaista

Closing time todellakin. Aamulla täytyy nousta ajoissa suharoimaan poikia lentokentälle.


- Aino

Hävikkiviikon suuntana tänään Forssa

On tapahtumassa jänniä. Minut kutsuttiin Forssaan, kuten eilen jo hieman aihetta avasin. Kutsuttiin Torille. Mahdollisuuksien torille.

Ajatus on hirmuisen jännittävä, mutta niin on Forssakin.

Paikkakunta löytyy Hämeestä, siellä on asukkaita rapiat 17 000 henkeä ja siihen on liitetty Koijärvi kuntaliitoksen kautta.

Koijärvi on vihreän liikkeen syntyseutua. Siksipä on jotenkin luonnollista, että menen sinne torille juttelemaan vihreistä arvoista.

Koko homma yhdistyy Hävikkiviikon haasteeseeni sillä toripaneelin aiheena on ruokahävikin vähentäminen. Minä edustan kuluttajanäkökulmaa, mutta toki näkökulmaani on hankittu hieman muistakin suunnista.



Koen, että tämä hävikin vähentäminen on koko ruokaketjun asia ja löysien tiristämistä voisi harrastaa tuotteen koko elinkaaressa. Samaa ajattelen ruokapakkausten osalta.

Vaikka Hävikkiviikko keskittyy ruokahävikin synnyn ehkäisyyn niin mielestäni kaikenlainen hävikki, tuhlaus ja holtiton kulutus tulisi pistää kuriin. Sitähän se minimalismi, minimal waste ja zero waste ajatus on.

Suomessa Sitra on lähtenyt ajamaan näitä asioita Resurssiviisaus- teemalla, mutta oikeasti hei, ihan samaa juttuahan tämä on. Samalla asialla.

Käypä katsomassa muutkin juttuni Hävikkiviikkolta!
Maanantai.
Tiistai.
Keskiviikko.

Torstai.

Forssaa Googlettamalla löytyy joukko kaikenlaista mielenkiintoista. Noita seuraavia linkkejä kolusin tässä tänään sillain pikapuoleen. Oon melko innoissani tästä kaikesta.

Forssassa ollaan resurssiviisaita, tästä pääsee katsomaan, että mitä se pitää sisällään.

Lisää kiertotaloudesta ja resurssiviisaudesta. 

Joukkoon vielä jotain mitä Seinäjoella on puuhattu. Täytyyköhän minun lähteä sinnekin nuuskimaan :)

Jos on ihan liiaksi asiaa niin pilkon kaikkea oppimaani kyllä kirjoitusten muodossa hieman helpommin sulateltaviksi kokonaisuuksiksi.

Nyt jatkan kuitenkin iltaa keskustellen Forssasta ja kaikesta jännästä mitä täällä on meneillään. Juttua on luvassa ainakin tekstiilien kierrätyksen osalta. Texvex:n toiminta sytytteli mielenkiinnon oikein kunnolla :) 

Hieman harmittaa taas kerran se etten omista kunnon kameraa. Täällä on melko komeat maisemat! Hyviä kuviakin olisi kiva räpsiä.

- Aino

Omenatalkoita

Meillä on ollut melkoisen puuhakas syyslauantai! 

Tyttöjen kanssa keräiltiin omenoita auringon paisteessa. Tutustuttiin samalla uuteen puutarhaan. Siellä on niin paljon kaikenlaista nähtävää ja löydettävää, että ei ihan nämä muutama työntäyteinen asumisviikko ole riittänyt.

Omenpuissa sai kiipeillä ja kerätä omenoita sieltäkin. Ei sen niin tarkkaa. Kunhan viihtyvät. Ihmeteltiin kasveja, joita ei vielä tunneta. 

Pojat kävivät seikkailemassa metsässä ja lopulta linnoittautuivat pelaamaan. Kävin minä siellä urputtamassa levinneistä tavaroista ja pyytämässä, että avaisivat edes ikkunan.

Ihan on samanlainen meininki kuin itsellä penskana :D

Meidän lapsuudessa siellä kammarissa muhi kasa serkuksia. Tungimme itsemme pieneen umpioon, jota lämmitti vanha rousku, jolla yleensä yksi pelasi ja muut katsoivat vierestä hiljaa.

Välillä ehkä uskalsi pistää kommentoiden tai vaihtoehtoisesti luettiin sarjiksia siinä ylikansoitetussa tuhnuisessa huoneessa. Viihdyttiin sillain pitkin yötä. Koitettiin olla ihan hiljaa ettei aikuiset tulisi komentamaan nukkumaan.

Tasaiseen ovella kävi joku marmattamassa, että nyt ulos ja eikö mitään muuta tekemistä ole tyylisesti, mutta meillä oli kaikki hyvin, ei olis osannut enempää toivoa.

Päätettiin leipoa piirakkaa. Mietittiin mitä kaikkea jännää sitä omenoista saisikaan. Kävimme lävitse keittokirjan omena- reseptejä.

Jokunen keittokirja tuolla vielä on säilössä vaikka olen niitä kantanut kiertoon ja lahjoitellut sinne tänne.

Syötiin mahamme täyteen keräillessä.

Meillä on neljä erittäin satoisaa omenapuuta. Luulin ensin että niistä ainakin kaksi olisi samaa lajiketta, mutta nyt maistellessa, keräillessä ja käsitellessä omenoita, on selvää, että kaikki neljä ovat eri lajia. 

Ei mitään hajua, että mitä voisivat olla. Kaneliomena ehkä. Yksikään ei taida olla talvilajike. Toinen vaalea lajike näemmä kypsyy hyvin varhain ja sen omenat olivat jo hieman ylikypsän puolella.

Melkoinen läjä omenoita tuli kerättyä suoraan kompostiin. Harmitti ehkä hieman, mutta mistäpä näistä aina tietää, että mikä kypsyy milloinkin eikä omput juuri piittaa meidän työvuoroista ja muista menoista.

Täytyy järjestää ensi syksylle oikein kunnon talkoot isommalla joukolla, että mahdollisimman moni mussu saisi meiltä omenaherkkuja talven iloksi :)

Jollei suku ja ystävät aktivoidu niin aina voi laittaa omput Omenapörssiin. Näitä voisi aktiiviset käynnistellä muidenkin puutarhan antimien kanssa ja joka kaupunkiin.

Tänä syksynä pistetään hävikki opettelun piikkiin.


Syötäviä jäi vielä ja punaiset puut kypsyvät parhaimmillaan. Melkoisesti saan noita kanniskella työkavereiden iloksi ja kokkailla vaikka viikon putkeen, mutta tänään sitä omenapiirakkaa peltimallissa.

Odotukset eivät olleet hirmuisen korkealla piirakan suhteen. Olen melkoisen surkea leipuri ja jouduin hieman säveltämään ainesten kanssa, mutta tuli mielettömän hyvää!

Harmitti vain, että eihän tuohon piirakkaan mene omenoita kuin ihan jokunen vaikka kuinka yritin tunkea niitä siihen. 

Lopulta siinä kävi niin, että piirakka ei oikein lähtenyt kohoamaan. Tuommoisia harmittomia ulkomuotoseikkoja, pääasia on maku. 

Lopulta ne kossitkin mönkivät kolostaan piirakan houkuttelemina. Paistuvasta piirakasta leviävät tuoksut hoitivat sielua ja tuli aidosti semmoinen syysfiilis. Aurinkokin roikkui jotenkin niin syksyisen matalalla ja puut tiputtelivat hissukseen lehtiä. 

Illat ovat pimentyneet ja kynttilät löytäneet tiensä taas sydämeeni. Mikäs sen tunnelmallisempaa kuin tee ja omenapiirakka kynttilän valossa.

Ehkä sitä tunnelmointia sit joskus eläkkeellä.. Päivän puuhat aiheuttivat ylenpalttista väsymistä, kiukkuitkua, ikävää ja sydänsuruja.  Onneksi on tuota piirakkaa lohduttamassa väsynyttä äitiä :D

- Aino

MitäTänäänSyötäisiin: kasvista ja preppausta

Eilen ennen töihin lähtöä kävin edellisenä päivänä kaupasta hankittujen kasvisten ja hedelmien kimppuun. Mukana myös juures. 

Heiluin veitseni kanssa tehokkaana keittiössä ja sain aikaiseksi pohjia. Pohjia seuraaville ruokailuille.

Räpsin kasan kuvia kaikkien iloksi ilmentämään tätä aamuista meininkiä.

Tästä pohjien väsäämisestä käytetään nimeä preppaus. En tosin tiedä, että mitä se ihan tarkalleen ottaen sisältää, että mikä on preppausta mihinkin pisteeseen asti ja silleen, mutta meillä prepataan, että olisi helppoa tehdä seuraavia aterioita pikaisesti.

Käytämme siis usein itse valmisteltuja valmisruokia :) ja turhan usein vielä edelleenkin tehtaassa valmisteltuja valmistuotteita, mutta tämä on työn alla. Kokonainen elämä on vielä työn alla.

Kesän aikana ruuanlaittorutiinit ovat menneet melkolailla hepskukkuravia jonnekin omiin ojiinsa ja nyt, kun kaikki ovat taas yhden katon alla ja asemoitumassa aloilleen pitäisi niiden rutiinien löytää tiensä takaisin uuteenkin keittiöön.

Haastavaa on löytää irtokasviksia eli muovittomia kasviksia ja vihanneksia lähikaupoista. Teemme työtä myös paperipussien saamiseksi kauppoihin. 

Käsittämätöntä miten pääkaupunkiseudun isoimmissa liikkeissä ei ole edes paperipusseja! Irtotavaraakin saa koko ajan kysellä, että ottaisivat enemmän valikoimiinsa.

Palvelutiskejä täällä on kyllä useammassa kaupassa kuin Pirkanmaalla, mistä siis tänne rantauduttiin. Se johtuu siitä, että täällä on liikevaihdoltaan isompia kauppoja ja niissä palvelutistki on kannattavuudeltaan mahdollinen.

Palvelutiski työllistää ja samalla vähentää muovijätteen määrää ja tuo kauppaankin mahdollisuuden harjoittaa turhanpäiväistä jutustelua eli small talkkia ;)

Nyt on kotimaista tomaattia ja kesäkurpitsaa tarjolla. Niistä valmistuu semmoinen höystö tai saidari eli jokin oheistuote kaiken muun rinnalle. 

Meillä on kummallinen keittiöslangi, mutta niin on kokkikin melko omalaatuinen.

Tämä oheishöystö menee semmoisenaankin tai leivän päällä tai pitsan täytteenä tai munakkaassa tai kalan tai lihan tai halloumin kanssa. 

Tämmöistä kannattaa olla kaapissa ja jos se unohtuu sinne niin siitä saa todella maistuvan pohjan mille tahansa kastikkeelle. Korvaa vaikkapa tomaattimurskan ja paseeratun tomaatin, tomaattipyreen ja kasvisliemikuutiot.

Muutossa raijjasin basilikapuskani mukana. Pitäähän sitä joka tytöllä kunnon puska olla!

Cyder viinietikkaa löytyi luomulaatuisena Punnitse & Säästästä. Tykkääköhän banaanikärpänäiset mennä enemmän luomuetikkaan kuin luomuttomaan?

Mausteina basilikan ja etikan lisäksi oliiviöljy, ruususuola, timjami, valkosipuli sekä mustapippuri.

Perunat lyöttäytyivät yhteen valkosipulin ja timjamin kanssa ja löysivät tiensä uuniin. Tämmöinen uunivuoallinen perunoita korvaa pakasteranskikset ja valmismuusit ym. perunasta tehtävät semivalmisteet.

Nämä säilyy pitkään ja on todella hyviä, kelpaavat kaikille, täyttävät eivätkä ole hinnalla pilattu.

Niille joille perunan tärkkelys aiheuttaa ongelmia tai siitä saatavaa energiaa ei pääse kuluttamaan missään, voi laittaa muutaman salaatinlehden lautaselle ristiin.

Minä toivotan perunan taas tervetulleeksi ruokavaliooni työmatkapyöräilyn myötä. Nykyään on ollut aina nälkä ja paino on lähtenyt putoamaan.  Ei ihme, että on ollut veto pois.

Irtoluomuvalkosipulia ei ollut. Oli vain kiinalaista valkosipulia ja luomuvalkosipulikin oli kiinalaista. 

Täytyy myöntää, että kiinalainen luomu ei välttämättä herätä isoa luottamusta. Pyrin välttämään.

Luomuvalkosipuli tuli muovissa. Se olikin tämän preppailun ainoa muovi kotimaisen lähikurkun muovikondomin kanssa. 

Aion vielä naulata jonkun kiinni penkkiin tästä asiasta ja tivata, että miksi kaikki kurkut on pakattava yksittäin muoviin? 

Meillä kukkakaali ja kurkku syödään semmoisenaan raakapalana. Aina minun kokkailut eivät kelpaa ja kasvishässäkät näyttävät epäilyttäviltä lasten ja miehen silmiin. Tästä syystä kippokurkku ja -kaali ym. pitävät huolen lastenkin kasvisten saannista.

Tämmöisiä puuhasin ja samalla vedin napani täyteen melonia, kurkkua ja kukkakaalia. Sitten hyppäsin pyörän selkään ja fillaroin iltavuoroon. 

Töissä söin puuroa ja yöllä kiukuttelin minua ja pyörääni hakemaan tulleelle miehelleni koska minulla oli niin nälkä ja pieretti kaikesta kukkakaalista.

- Aino

Siedätyshoito tuotti tuloksia

Eilen oli Ison Omenan avajaiset Espoossa. Sinne piti avautua metro, mutta sillä vielä kestää. Avajaiset pidettiin kuitenkin :) 

Eksyin sinne poikasien perässä. Menivät tubettajia katsomaan. Ahdisti lähteä, siellähän voisi olla vaikka ihan hirveästi väkeä :D

Olihan siellä. Melko kamala ryysis. Jonot kaikkialle, vaikkapa eipä minulla mitään jonotettavaa ollut. Kävin pyörähtämässä vasta avatussa Ruohonjuuressa ja totesin, että ei minulla ole mitään ostettavaa. 

Wc- harjan olisin voinut ostaa, jos olisi puinen tullut vastaan, mutta ei ollut semmoista. Ei ollut Punnitse & Säästä- liikkeessäkään. Muita luomuekohippiaate- kauppoja ei tullut vastaan. Ehkä siellä on muitakin.

Punnitse&Säästässä oli ylipäänsä hiljaisempaa ja seesteisempää joten tietysti jäin suustani kiinni.

Me saatiin maistella Goodion kookosmaitojäätelöä. Sovittiin myyjän kanssa, että on ihan ok, jos tulen omine pusseineni ja purnukoineni ostoksille liikkeeseen. Jäätelöäkin voin ostaa omaan rasiaan. Mukava vastaanotto ja hyvä palvelu.

Goodiosta suklaavalmistajana sekä Goodion irtojäätelön inspiroivasta tarinasta löytyy paljon lisää.  Kurkata kannattaa, aiheesta jos toisesta, myös  Safkatutkan sivuja. Omaan makuuni suljahti kivasti mokka ja pojat tykkäsivät suklaasta.

Ostin punaisia linssejä ja Palmuston papupastaa. Ihan lemppari. Nyt lähtee kokeiluun chilin makuinen, kun viimeksi oli ihan sitä naturellia.

Palmuston pussista oli iloa muutossakin.

Käytiin kirjastossa ihmettelemässä. Ollaan varmaan melko tylsiä tapauksia. 

Kirjastosta lähti uuden kirjastokortin myötä matkaan myös luettavaa.

Moikattiin Myyrää!

Syötiin isoimman kossin kanssa Hanko Sushissa ja pienin kossikka kävi Hesessä, kun ei sushi nyt oikein uppoa. Sekin oli hirmuisen mukavaa ja leppoisaa.

Puikoilla syöminen alkaa olla esikoisellakin melko näpsäkästi hallussa.

Pyöräiltiin takaisin.

Lopultakaan minua ei ahdistanut yhtään. Se oli kyllä yllättävää, mutta taisinpa päästä jyvälle siitäkin, että miksi soljuin virran mukana zen munkkimaisella tyyneydellä. 

Minulla ei tarvinnut yhtään mitään. Siitä se rauha syntyi. Ei siitä, että sietäisin ihmismassoja jotenkin normaalia paremmin. En usko, että koskaan tulen nauttimaan ihmisvilinästä ja pölinästä. 

Minun ei vaan tarvinnut yhtään mitään.


Ei ollut puutetta mistään, ei tarvinnut löytää mitään, ei ollut muulla juurikaan väliä kuin, että on mahdollisimman mukava olla. 

On ollut aikoja jolloin minusta on tuntunut ostoskeskuksissa ja ostoksilla yleensäkin, että aika menee hukkaan jollei jotain löydy. Nykyään on mukavaa palata kotiin tyhjin käsin. 

Vaikka eihän sieltä tyhjin käsin kotiuduttu, vatsakin oli täynnä.

- Aino

Kulutuskäyttäytyminen ja tyyli

Lähdettyäni karsimaan elämästäni turhia tavaroita ja ajauduttuani yhä syvemmälle minimalismin ihmeelliseen maailmaan olen pohtinut paljon kuluttamista ja kulutuskäyttäytymistä. Luonnollisesti teen sitä melko pitkälti omasta kokemusmaailmastani käsin, mutta jonkin verran olen aihetta myös opiskellut.
 

Oppiaineeni yliopistolla on markkinointi. Olen kummallinen kätilön ja markkinoijan yhdistelmä. En itsekään ihan vielä tiedä, että mitä sillä yhdistelmällä teen, mutta tässä tietyllä tapaa teen koko ajan.

Lähinnä sieltä markkinoinnin puolelta olen riipinyt matkaani noita "hienoja" termejä kuin "kuluttajuus", "kulutusyhteiskunta" ja se "kuluttajakäyttäytyminen" tai "kulutuskäyttäytyminen". Jos totta puhutaan niin olen melko surkea markkinoinnissa. Enpä tiedä, että osaisinko tehdä perinteistä markkinointia yhdenkään yrityksen tarpeisiin. Suurin henkilökohtainen esteeni on eettisyys tai idealismi. Luultavasti molemmat. Elän täysin avoimesti, kaapin ovet levällään oman idealismini ja hippeilyni kanssa. 

En voi sanoa etteikö muiden mielipiteet minua kiinnostaisi, kiinnostavat kovastikin, mutta eivät juurikaan vaivaa.  Eivät vaivaa sillä en anna ajatuksille niin kovasti arvoa muutenkaan, ne kun ovat vain ajatuksia ja jokaisella on vielä kaiken lisäksi oikeus mielipiteisiinsä. Oravat tuolla juoksevat pitkin terassin katteita ja rikkovat ajatuksenjuoksuani. Niillä on siihen oikeus.

Jep, että semmoisia ajatuksia, mutta oli minulla ihan tarinakin kerrottavana.

Kulutuskäyttäytyminen tyylin ilmentäjänä

Siitä kulutuskäyttäytymisestä tuumin sellaisia asioita, että jo ihan tutkimustenkin mukaan ihmisten kuluttaminen on kasvanut eksponentiaalisesti. Meidän aikakausi, tämä ihmismassa tässä näin, kuluttaa maapallon varoja enemmän kuin kaikki ihmiset maapallolla yhteensä ennen meitä. Me rouskutetaan maan kuorelta ja kuoren alta materiaalia ja tungetaan samat semmoisenaan tai muokattuna luontoon takaisin, kiihtyvällä tahdilla.

Hirmuisen iso osa tästä materiaalista on yhtä yksittäistä käyttötarkoitusta varten luotua. Se on joko jonkin tuotteen pakkaus tai kerta- tai lähes kertakäyttöinen hyödyke. Itse siitä kestokulutustavarasta, jota tarvitsemme tai josta saadaan se hyöty tai tyydytetään jokin tarve, siitä ei tule aina niinkään ongelmaa. Ongelmissa olemme erityisesti niiden kääreiden kanssa.

Nämä kääreet ovat yksi osa markkinoijan ja mainosihmisen työnsarkaa. Pakkauksien materiaaleja, värejä, tekstejä, fontteja, logoja, muotoa jne on tutkittu miljardien dollareiden arvosta. Pakkaus on monessa kohtaa se millä myydään. 

Vaikkapa Apple on testannut omien pakkauksiensa avaamisen kestävää aikaa ja kuluttajan saamaa elämystä iPhone- pakkauksen avaamisen tuomista fiiliksistä isolla rahalla ja päätynyt tiettyyn sekunttilukuun, jonka iPhone- pakkauksen avaamisen tulee kestää, että tuotteesta saisi härpäkkeelle rakennettuun imagoon soveltuvan elämyksen. 

Hirveetä skökkää. Vaan ymmärtäähän sen tietty, jos iPhonen kuoriminen paketista on elämän kohokohta. Silti tämä ei ole ihan niin yksinkertaista, että voisi todeta, että myydään iPhone bulkkina jostain laarista. En edes minä ole niin pesunkestävä ekoaktivisti, että tahtoisin luopua uuden tavaran tuomasta elämyksestä. 

Kun ostan jotain niin ostan harkiten ja kun ostan niin haluan myös sen elämyksen. Haluan ihastua. Pidän niistä tavaroistani, joita minulla on ja haluan, että ne tuntuvat laadukkailta ja ovat laadukkaita. Mielellään niihin saisi liittyä myös jokin tarina. Niitä tavaroita vaalin ja pidän hyvin ja siksi ne myös kestävät.

Pidän merkkituotteistakin sekä siitä mielikuvasta, jonka kuvittelen tuotteen minusta muille antavan. En ostaisi muuta puhelinta tai kannettavaa sillä minusta minun tyyliini vain sopii Apple ja Biolan. Tämä on sitä brändäystä ja brändimielikuvaa. (Siinä tuli luultavasti oppiaineeni etovimmat sanat markkinointimixin lisäksi, muita en sitten juuri tiedäkään XD..)

Jännin osa tässä tarinassa on tästä kaikesta juontava kysymys; mutta miksi? Miksi minusta muka vain vaikkapa Apple ajaa asiansa kanssani? Miksi sillä on minulle merkitystä? Minkä takia iskin silmäni juuri näihin tuotteisiin?  Mikä siellä taustalla ohjaa minun kulutuskäyttäytymistäni?

Itse tiedän, että se on hyvin pitkälle, ei suinkaan eettisyys, vaan esteettisyys. Esineen tai tavaran, miksei myös palvelun tai ravintolan, ulkonäkö, muotoilu, fiilis ja tuntuma.

Tästä seuraakin se kaikista kiperin kysymys mitä olen itselleni asetellut; olenko oikeasti vaikkapa muovia vastaan sen ympäristölle aiheuttamien haittojen vuoksi vai onko pohjimmainen syyni muovivastaisuuteeni se, että pidän muovia epäesteettisenä materiaalina ja olen vasta sen jälkeen löytänyt käypiä selityksiä muovivastaisuuteeni? 

En tosin tiedä, että onko sosiaalisesti hyväksyttävämpää perustella valintojani sillä, että muovi näyttää kamalalta vai sillä, että se on luonnolle inha materiaali, joka kerää itseensä myrkkyjä ja vapauttaa estrogeenin kaltaisesti vaikuttavia yhdisteitä ruokaamme.

Olen sujut sen kanssa, että esteettisyys ohjaa valintojani, mutta mistä johtuu, että nykyisin minusta esteettisintä on kaikenlainen "luomuilu ja hippeily"? Hyllyriveittäin lasitölkkejä eikä etiketin etikettiä missään. Makuni on muuttunut siitä mitä se oli vaikkapa neljä vuotta sitten. Nykyisin puhtaat, tyhjät pinnat ja valkoisuus vetävät puoleensa, kun joskus aikoja sitten puoleensa veti tumma goottiromanttinen dekadenssi.

Ilmentääkö tyylini arvojani vai toisin päin? 

Todellisuudessahan tällä kaikella ei ole mitään väliä, sillä vain se mitä teet merkitsee, mutta jos asioiden pähkiminen juurta jaksaen saa kehitystä aikaan niin sittenhän se kannattaa.

- Aino

laitetaas soittolistalle Amy Macdonald -Barrowland Ballroom biisi ihan sen vuoksi, että gimmalta on tulossa jossain vaiheessa uusi levy!

20 minuutin Pokémon Go

Tämä nyt on just tämmöistä. Ensinnäkin meni muutama päivä ennen kuin pääsin rekisteröitymään onnistuneesti Pokémon jahtaajaksi.

Lopultahan sain homman toimimaan, kun tein rekisteröinnin läppäriltä. Mobiiliversio tökki niin pahasti, että innostus ei jaksanut kannatella ihastumista edes rekisteröitymisvaiheen yli. Oli jo vähän semmoinen plaah-meininki, mutta pitäähän sitä vastuullisena vanhempana kattoa, että mitä ne lapsukaiset oikein harrastaa ;)

Kokeilin muuten rekisteröitymistä jopa aamulla ennen kuutta, että jos ei olisi ollut niin ruuhkainen aika. Ei auttanut. Mies napisi patjalla kölliessämme "onko ihan pakko tähän aikaan"- tyylisesti.

Vaan nyt se toimi! Innostus palasi huippuunsa. Sain kuin sainkin ensimmäisen salamanterilta näyttävän Pokémonini napattua tuosta asuntoaan auliisti lainanneen pariskunnan sitruunapuun alta. 

En tiedä niin yhtään, että mitä tein ja sitten peli tilttasi. Kun käynnistin lopulta koko puhelimeni uudestaan ja pääsin taas peliin sain viestin, että ensimmäinen Pokémon on plakkarissa. En sitten sen koommin tiedä, että minne se salamanteri meni. Expasin ja tadaa seuraavaa etsimään.

Latasin puhelimen akun täyteen ja kiskaisin lenkkarit jalkaan. Reppu latureineen mukaan ja GO! Hirveellä innolla tuosta noin ovesta pihalle.

Löysin ensimmäisenä semmoisen "Pokémon jumppasalin" tuosta läheltä, mutta sinne minulla ei vielä 1 tasolla ollut asiaa. GPS näemmä näyttää melko pahasti viiveellä ja ihan vituralleen, mutta pienen hetken pähkittyäni löysin jalkapallokentän laidalta paikan, josta keräsin semmoisia "palloja" joilla niitä Pokémoneja sitten napataan. 

Pallojen vieressä oli kuin olikin yllärinä tähti- tyyppinen Poke! Voi sitä iloa ja autuutta. Taas sormet täristen näpyttelin sitä palloa ja sitä tähtityyppiä ja palloa ja tähtityyppiä, pallot hupeni, mutta mitään ei tapahtunut ja sitten..

puhelin pimeni! AKKU LOPPUI!! 

Kauhea kasa ärräpäitä tähän ja Holman V-laulu päälle! Siis 20 minuuttia tätä ihanuutta ja sekin pyöristettynä ylöspäin, ihan kuraa. Miksi sitä ihminen kiusaa ihtiään?

Heitin kamat takasin kortteeriini ja painuin keräämään kukkia ihan silleen livenä, perinteiseen malliin (perinteiseen malliin kameran kanssa). Se minulta vielä onnistuu. 

Live Pokémon mäntypuun alla.

Löysin jotain Pokémoneja parempaa :D Ihan tuosta noin, lähes kynnykseltä.

Akku ei kulunut vaan latautui ja saalis jäi taatusti talteen. Metsäexpaa tsiljoonan verran, juhuu! Olen ainakin level 2 marjanpoimija.

- Aino

Ajatuksena ihan hyvä, mutta..

todellisuus on toista.

Tämä on kirjoitus siitä miten asiat saattavat näyttää toiselta kuin mitä ovat ja usein näin onkin.

kahta en vaihda, puuro ja boom

Pyrkimykseni minimaaliseen roskan tuottoon on hyvä pyrkimys ja edelleen läsnäolevana valinnoissani ja arjessani, mutta eihän se helppoa ole.

Toteutus ontuu ja se ontuu sen vuoksi, että heti kun jokin osa yhtälössä muuttuu, kaikki muuttuu ja heittää häränpyllyä. 

Olen todella jähmeä muuttamaan toimintatapojani ja rutiinejani. Tai omasta mielestäni olen jähmeä, tätä on hieman vaikea arvioida millään asteikolla ja vertailla, mutta tuttuihin rutiineihin tyytyvä ja taipuvainen olen.

Nautin siitä, kun langat ovat omissa käsissä tutulla ja turvallisella tavalla. Kaikki uusi aiheuttaa pientä nahkeutta olotilassa vaikka siinä rinnalla on koko ajan sellainen lievä yllytyshullu, kokeilunhaluinen minä. 

Jonkun toisen mittarilla ja toisen minua tutkaillessa olisin varmaan hyvinkin joustava. No ulospäin ehkä kyllä, mutta itsessäni huomaan, että teen valtavasti töitä, että nauttisin tästä muutoksesta elämässäni. Joudun päivittäin keskittymään positiivisiin asioihin ja kääntämään katsettani väiaikaismajoituksessani rojukasoista seiniin ja kattoon.

Ajatuksena oli ihan pirun kiva, että joku päivä asuisin pienen pienessä yksiössäni vaikkapa Tukholmassa ja ehkä opiskelisin yliopistossa ja aikuiset lapset kävisivät moikkaamassa äitiään siellä aina viikonloppuisin. Jep. 

Onhan se oikein viehättävä ajatus edelleen, mutta mutta..

Asuttuani nyt Ihanaisen pienessä asunnossa ihan Suomen maaperällä viikot erossa lapsista huomaan, että tämä pienasuminen ei ehkä ole minua varten. Ainakin keittiön pitäisi olla isompi sillä minä teen ruokani itse ja miten ärsyttävää voi olla, kun kahvia ja puuroa ei voi keittää samalla, kun preppaa ruokaa muutamaksi päiväksi eteenpäin.

Kaikki muuttuu kummalliseksi senttipeliksi alle puolen metrin työtasolla, joka on kansoitettu kodinkoneilla. Enkä minä osaa tehdä ruokaa sopivaa määrää vain itselleni. Muutoin tilaa on ihan riittämiin.

Tietysti tämä nyt on hieman erilaista, kun tänne on "ahdettu", kahta entiseen kotiin jäänyttä laatikkoa lukuunottamatta, kaikki henkilökohtainen omaisuuteni. Niin no suksia, luistimia enkä lonkkaria tuonut mukanani. Matkalaukku ja pari kassia. Siinäpä se, mutta ne ovat tuossa noin keskellä lattiaa ärsyttävästi häiritsemässä esteettistä mielenrauhaani.

Stressiä pukkaa..

Ruokakaupassa käyn edelleen entiseen malliin tai oikeastaan enemmän sillä nyt joudun käymään kaupassa, kun mies ei tee sitä puolestani, mutta mutta.. missä ne tutut kaupat, myyjät ja tiskit? Eikä ole sitä kompostiakaan eikä kierrätyssysteemejä. Ihan orpo olo tai urpo paremminkin.

Aikaa ei työvuorojen välissä ole niin paljoa, että lähtisin etsimään eksymisen uhalla lähintä irtomyymälää tai -tiskiä ja hei eihän minulla edes ole mitään pussejani tai purkkejani täällä. Ihan hanurista.

Kaupasta lähtee mukaan rutinoituneesti kasvikset ilman pusseja. Hintalaput liimasin kauppakassini kylkeen. Sitä kassa hieman tuhahtaen ihmetteli. Kysyi vuorotellen kaikilta, että "laitanko pakasteen pieneen pussiin?" No, ei kiitos. Muut ottivat, eikä yhdelläkään ollut kestokassia mukanaan.

Voisin ajatella, että jihuu tuli "säästettyä" viiden pikku hevipussin ja yhden ostoskassin verran luontoa, mutta katsopa tuota kuvaa miten paljon siinä tuli muovia kannettua kotiin. Eikä täällä edes kerätä sitä kuten entisellä paikkakunnalla. Plaah.

Jotain edespäinkin menoa on tapahtunut. Ostin eräänä päivänä lounassalaatit omaan eväskippoon semmoisesta K- marketin salaattitiskistä. Se meni yllättävän helposti. Minulla sattui olemaan Tatonkan teräsastiani mukana ja kysyin myyjältä, että voisinko ostaa siihen. Perustelin pyyntöni sillä, että muovinen rasia ei ehkä pysyisi tiiviisti kiinni menossani ja minulla oli vielä kävelymatka edessäni. 

Halusin siis salaattini omaan tiiviiseen kippooni. Tämä onnistui ilmeenkään värähtämättä. Tosin astia piti käydä punnitsemassa tiskin takana sillä asiakasvaa´assa ei ollut Tare- mahdollisuutta eli taarausta, jolla astian painon saa vähennettyä tuotteesta.

Pelkkä muovin välttäminen ei ole tuntunut niin "hyväksyttävältä" syyltä kysyä mahdollisuutta ostaa omaan astiaan, mutta nyt minulla oli kaikkien ymmärrettävissä oleva syy. Miten voi olla noin vaikeaa?

Eihän sitä ihmisen pitäisi tuntea itseään hankalaksi asiakkaaksi vain sen vuoksi, että haluaa ajatella myös luontoa, mutta valitettavasti "kummallisia" pyyntöjäni siitä, että kalaa tai lihaa ei pakattaisi muoviin säestää asiakaspalvelijan tuhahdus tai silmien pyöräytys (no sitä ei ihan voi kuulla, mutta ajatuksen voi siellä silmien takana lähes kuulla).

Stressaantuneena sitä antaa omille negatiivisille ajatuspoluilleen turhan isosti huomiota, mutta kyllä tämä pistää miettimään, että millaisia ennakkoluuloja sitä saa osakseen tekemällä asioita hieman enemmän ajatuksella. Paino sanalla HIEMAN, sillä eihän tässä pyrkimyksessäni vielä edes kovin pitkällä olla. Enkä minä ole kovin takakireä näiden asioiden suhteen.

Tämä on matka ja nyt tällä hetkellä tuntuu, että matkataan taaksepäin.

Mutta se on vain ajatuksistani lähtöisin oleva tunne, ei fakta.

- Aino

Kahvin joukkoon maidoton versio

Maidoton ruokavalio ei ole kohdallani mikään ehdoton juttu. Syön varmasti kermakakkua, jos tarjolla on, mutta pyrin välttämään maitoa. (paitsi nyt 2017 en syö enkä juo lehmänmaitoa siirryttyäni syksyllä 2016 umpivegaaniseen ruokavalioon) Syynä maidon karttamiseen on ensinnäkin sellainen luulo, että maito ei tee hyvää iholleni ja aiheuttaa tukkoisuutta nenä-nielu seudulla sekä limaisuutta mikä on epämukavaa erityisesti treenatessa.

Liekö mitään perää noilla luuloilla, mutta kas kummaa kokeilujen jälkeen on ollut kirkkaampi iho sekä kurkku. En ole mutantti ja siksi en kestä laktoosia. Siitäkin syystä maito on ollut paitsiossa vuosia. Taustalla kenties vaikuttaa muukin vastahankaisuus maidon ja maitotuotteiden tuotantoa kohtaan. Kohti vegaanimpaa on tavoitteeni ylipäänsä. (jee, joku järki ollut jo tällöin!) Imeväiset juokoon maitonsa ja mieluiten emonsa tissistä, aikuinen ei maitoa kaipaa... Paitsi kahvissa!

Testiin ovat nyt päätyneet erilaiset maidon vaihtoehdot, joista esittelen muutaman eniten testaamani.

Oatlyn iKaffe

Kaurapohjainen, baristoillekin markkinoitu valmiste. On vienyt sydämeni totaalisesti. Rasvaa huiput 3%, Kcal 60/100ml. Rasvasta johtuen suutuntuma on hyvin kermainen.Väri kuin maitokahvissa.

Sekoittuu kahvin joukkoon hienosti, ei muodosta kerroksia tai sakkaudu. Pysyy siistin tasaisena kahvin joukossa. Vaahdotettava jos sellaista harrastaa. Ominaisuuksiensa vuoksi tämä on päätynyt monen kahvilan vaihtoehdoksi perinteisen soijamaidon sijaan. On ollut ehdoton suosikkini, mutta rasvan ja kalorien määrä pistää hieman miettimään, että montako kuppia tulee viikossa kumottua nassuun. Kahvista tulee kuitenkin tätä käyttäessä jotenkin "tyydyttävämpää" eikä sitä tarvitse litkiä päivässä montaa kuppia.

Oatly Kaurajuoma

Tämä on sellainen normiversio kauramaidosta. Kcal 45, rasvaa 1,5g, puolet kevyempää kuin tuo iKaffe. Huomattavasti on laihempaa tavaraa spesiaalimpaan serkkuunsa verrattuna. Tätä ei kuitenkaan riitä sama määrä vaan melkein tuplasti joutuu lorauttamaan kahvin joukkoon, että kahvista saa maitokahvin väristä ja makuista. 

Isompi loraus jäähdyttää kahvin. Käytössä huomattu, että uppoaa kupin pohjalle eli kerrostuu ja vielä kaikenlisäksi hiutaloituu. Hätätilassa menee aina, mutta ei mielellään muutoin. Luomuversioon ei ole lisätty kalsiumia, D- tai B12- vitamiinia koska luomuun ei saa, paitsi lehmänmaidossa. Jännästi taipuu kyllä nuo luomun rajatkin, mutta se ei ole päivän aihe.

Planti Oat Drink original

Tämä on valmistettu Suomessa, siinä on "ankkamerkki" :) Kaurasta tehtyä maitoa, jonka joukkoon on laitettu myös D- sekä B- vitamiineja ja kalsiumia kuten Oatlyn kaurajuomiin.

D- vitamiini on D2- muotoa, joka tarkoittaa sitä, että se on kasviperäistä sekin ja juoma sopii vegaanille. Oatlyn juomista en tiedä, että onko D- vitamiini mitä muotoa ja mistä. D2- ja D3- muotojen imeytymiseroista on sen verran jo tutkimusta, että piintyneemmänkin epäilijän täytynee uskoa, että molemmat muodot lisäävät seerumin D- vitamiinipitoisuutta yhtä hyvin.

Foolihappoakin eli B12-vitamiinia löytyy, mikä ei ole hullumpi juttu sekään. Muistakaas, että raskautta toivoville, yrittäville ja tärpänneille foolihappolisä ihan ehdottomasti varsinkin, jos ruokavaliossa ei ole superpaljon vihreitä vihanneksia ja muita folaatin lähteitä!  

Purkki on vain 0,75l joten se joko on huono tai sitten hyvä asia. Kahvimaidoksi työpaikalle koko on ainakin juuri passeli, mutta jos perheessä muutoinkin käytetään kauramaitoa niin onhan se kyllä melko hintsu pakkauskoko.

Kahvin joukossa tämä käyttäytyy Oatlyn Kaurajuomaa paremmin ja pysyy tasaisempana eikä muodosta erilliskerroksia niin nopsaan. Rasvaa vain 0,9g ja 35 kcal/ 100g.

Planti  Rice Drink Original

Saman suomalaisen valmistajan riisinen vaihtoehto. Tehty Suomesssa, mutta riisit ovat kyllä jostain muualta. Mistä, ei selviä. Planti merkkiä valmistaa Kavli Group jonka omistaa norjalainen Kavli säätiö ja tämä säätiö lahjoittaa yhtiön tuottoja tutkimukseen, kulttuuriin ja humanitaariseen työhön. Lisää Kavli-säätiöstä. Viherpesua vaiko eikö, sen voi jokainen selvittää itse.

Myös riisijuomassa on samat vitamiinit kuin kauraversiossakin. Rasvaa 1g ja 50kcal/ 100g. Pakkauskoko sama.

Kahvin joukossa ihan hyvän makuinen. Tykkään kyllä kaurasta ehkä hieman enemmän maun puitteissa sekä riisin viljelyn saastuttavuuden vuoksi. Tuote sekoittuu hyvin ja pysyy sekaisin kahvin kanssa ihan jees. Kerrostuu kyllä ajan kanssa, mutta ei yhtä huomattavasti kuin Oatlyn  ruskeapakkauksinen luomukauramaito tai ei-luomu versio.

Soijamaitoakin käytämme jollei kauramaitoa ole saatavilla. Voisikin seuraavaksi testailla niitä. Soijasta on paljon ristiriitaisia väitteitä ja totta on ettei sen viljely aina ole täysin ongelmatonta, iso osa maailmalla myydystä soijasta on geenimuunneltua ja menee eläinrehuksi. Eläinrehuksi kasvatettavaa soijaa varten raivataan jatkuvasti lisää peltopinta-alaa sademetsistä. Soijalla on kuitenkin paljon positiivisia terveysvaikutuksia, niistä kannattaa ottaa selkoa.

Nyt kun kaurajuomia on tullut käytettyä melko monta kuukautta kahvissa niin en vaihtaisi takaisin! Muutaman kerran olen maitoa käyttänyt iKaffen loputtua ja se ei muuten enää maistu. En olisi uskonut, että tässä näin käy. Myös mies on vaihtanut :) 

Eihän se optimointi tietenkään tähän pääty. Nyt, kun on todettu, että kaura on se paras meidän makuun niin sitten kai pitäisi opetella tekemään kauramaitoa itse. Noista purkeista ja pakkauksista tulee melkoisesti jätettä, folioitua ja muovitettua kartonkia ja muovikorkkeja. Itse tekemällä saisi myös päätettyä, että mitä muuta juomaansa lisää kauran ja veden lisäksi. Noissahan on vitamiinilisät ja rapsi- tai rypsiöljyä siinä ohella.

Muutamia ohjeita olen selaillut, mutta toteutus puuttuu. Vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan!

- Aino

soittolistalla Nerina Pallot - The Sound and the Fury albumilta Rousseau