keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Kuinka luon enemmän hyvää?


Kokonainen on vietellyt täällä pitkän aikaa hiljaiseloa, muut kirjoitushommani eivät. Saan onnekseni pitää yllä taitojani Nollahukan kautta. Ajattelin hetken mielijohteesta laitella tänne pienet terveiset sillä Kokonaista käy edelleen lukemassa hämmästyttävän iso joukko ihmisiä. Toivottavasti vanhoista teksteistä on iloa edelleen vaikka monelta osin ajatukseni ovatkin kypsyneet mukavalla tavalla entistä pidemmälle.






Minulta on kyselty paljon kuulumisia. Moni on miettinyt, että mitä Ostolakkovuoteni 2017 jälkeen on tapahtunut ja olenko ostellut sen jälkeen miten paljon ja, että onko jokin muutos jäänyt pysyväksi. Näistä jutuista olen kertonut paljon haastatteluissa ja puhumiskeikoilla, mutta kirjoittaen en ole kuluvaa vuotta juurikaan reflektoinut.



 

Ostolakko muutti kulutuskäyttäytymistäni pysyvästi



Vuoden mittainen kokeiluni todellakin muutti asioita. Muotoilisin kokemustani siten, että ostaminen, ostamatta jättäminen, tavaroiden haluaminen tai tavarahankintojen suunnittelu eivät pyöri enää mielessäni juuri koskaan. Tunnistan toki hankintatarpeita, mutta ne eivät siirry toteutuksen asteelle tai tarvitsemisen asteelle. 

Olen päivittänyt jonkin verran vaatekaappiani pyrkiessäni entistä parempaan käytännöllisyyteen. Olen myös laajentanut vaatekaappini sisältöä mahdollistaakseni minulle rakkaiden harrastusteni toteuttamista. Käytännön tasolla tämä on tarkoittanut käytettyjen kumisaappaiden sekä sateen pitävän takin ostamista mukavampien metsäreissujen toivossa. Olen lisännyt joidenkin vaatekappaleiden määrää penkomalla läheisteni varastoja ottaen käyttööni vaatteita ja tavaroita, jotka ovat lojuneet käyttämättömänä. Täysin puhki kuluneiden ja korjauskelvottomien tilalle on täytynyt haalia minulle uutta, eli käytettyä vaatetta jossa on vielä käyttöikää jäljellä. 

Uustuotannon ostamisen sijaan etsin käytettyjä vaihtoehtoja ja olen valmis odottamaan, että löydän käyttötarpeisiini sopivan vaatekappaleen tai esineen. Ainoan poikkeuksen muodostavat alkuvuodesta hankkimani farkut, jotka ostin itselleni uutena. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut siinäkin kohden malttaa vielä hetken ja suosia käytettyä. Housuostos toimikoon tämän valitsemani linjauksen vahvistajana ja farkkuni kuin muinaisjäänteenä entisestä kulutustyylistäni.







Kulutuskäyttäytymisestä laajempaan ymmärrykseen

 

Asioilla on ihana tendenssi mennä eteenpäin ja kehittyä. No ainakin muuttua, jollei nyt suoranaisesti kehittyä. Itselleni tärkeää on pyrkiä ymmärtämään ihmisiä ja ilmiöitä mahdollisimman laajasti ja sukeltaa kaikkeen pintaa syvemmälle. Alun perin kulutuskäyttäytymisestä lähtenyt maailmanmenon ihmettely on syventynyt laajemmaksi yhteisöjen ja yksilöiden toiminnan pohtimiseksi.

Koen vahvasti, että ihmiselämän tarkoitus on kasvu. Olen täällä pallolla, tässä elämässä ja tässä kehossa, toteuttamassa tarkoitustani kasvaa ihmisenä ja siksi väistämätön suunta on mennä eteenpäin laajentaen näkemystäni. Oman henkilökohtaisen käyttäytymiseni ja ympäristöni tarkkailun kautta olen päässyt jyvälle aikaamme kuvaavan kulutusyhteiskunnan rakenteista, mutta huomioni eivät vielä ratkaise koko ylikuluttamisen ongelmaa.

Käsityksen laajetessa tuntuu, että alkuperäinen kysymyksenikin muuttuu. En enää pohdi miten voisin vaikuttaa kollektiiviseen kulutuskäyttäytymisen muutokseen. Sen sijaan ydinkysymykseni kuuluu

"Kuinka luon enemmän hyvää?"

Tämä on intuitiivinen kiteytykseni, jolla yritän kuvailla sitä miten henkilökohtainen kasvuni ohjaa minua edelleen ihmisten voinnin parantamiseen ja pahan olon sekä riittämättömyyden tunteen lievittämiseen. Tämä tietysti käy hykerryttävän hauskalla tavalla yhteen aiemman ammatinvalintani  (kätilö) kanssa. Pelkän ostolakon kautta näihin pohdintoihin en toki ole päätynyt. Lakko on ollut monen muun käytännön teon ohella opettavainen harjoite tällä matkalla, jolle olen asettautunut tai minut on asetettu.

Näitä samoja polkuja sitä risteillään siis edelleen, mutta oppimani perusteella muotoilisin nykyään mieluummin "Kokonainen Elämä Minussa" kuin Edessä.



- Aino