keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Kosmetiikkaa mahdollisimman vähällä


Vaihdoin kaikki kosteusvoiteet ja rasvat yli vuosi sitten pelkkään kookosöljyyn. Viimeisetkin purkkien jämät on kulutettu pois Estelle & Thildin BB voidetta lukuunottamatta. Se ei vain kulu! Sävy on kaikenlisäksi liian vaalea kesäksi. Voisin lahjoittaa sen eteenpäin. 

Yksi aurinkovoide vielä löytyy, mutta jokin aika sitten törmäsin Lushissa ilman purkkia myytävään aurinkosuojaan. Voi hyvin olla, että tuo purkki oli viimeinen ikinä ostamani aurinkosuoja. Siinäpä ne. 

Bebanthenia löytyy lääkekaapin varustuksesta koko perheelle, joten en laske sitä kosmetiikaksi. Itse en kyseistä tuotetta käytä, mutta mainitaan sekin nyt silti. Tuubi on viimeinen mikä tähän taloon ostetaan. Kookos- tai oliiviöljy toimii riittävän hyvin niihin juttuihin mihin olemme Bebanthenia käyttäneet.






Kookosöljy on teettänyt yhden muutoksen ihon hoitorutiineihini. Käytän öljyä vain iltaisin tai pesun jälkeen, kun en aio laittaa enää meikkiä. Kookosöljy on öljyistä ja aamulla en tarvitse sitä. Kärsin pitkään todella kuivasta ihosta, mutta nykyään sitä ongelmaa on todella harvoin vaikka käytän kasvojeni pesuun pelkkää saippuaa.

Milloin mitäkin saippuaa. Kasvosaippuankin omistin, mutta sen loputtua en ole hankkinut uutta. En usko, että hankin enää erillistä kasvosaippuaa vaan menen sekalaisella saippualla päästä jalkoihin.

Tosin hiuksiin en enää käytä saippua- tai shampoopaloja. Yritin sitkeästi päästä ylitse shampoopalojen liimatukka vaiheesta, mutta ei se vain onnistunut. Lopulta jätin kaiken pois ja kas kummaa miten hyvät hiuksista tuli. Talin eritys rauhoittui ja hiukset ovat helpommin hallittavissa. Pelkkä vesi ja hyvä hieronta suihkussa riittää. (Yksi paheistani liittyy kyllä tähän, siitä hieman jäljempänä)

Tuntuu ihan idiootilta miten kauan kokeilin kaikenlaisia sooda- omenaviinietikka värkkäyksiä ja shampoopaloja. Ratkaisu olikin mitä simppelein ja ekologisin :)

On hirmuisen jännää kuinka olemme kasvaneet kuvittelemaan, että tarvitsemme jokaiseen ruumiinosaan jonkin eri tuotteen tai että iho ei pysy hyvänä tai hiukset menevät huonoksi jollei niihin lataa kasaa kemikaaleja. Todellisuus on aivan toista. Ihoni ja hiukseni ovat paremmat kuin koskaan. Kampaajalla käydessä tiedustelin hiusteni kuntoa ja kehut tuli.

En tarvitse juurikaan meikkiä tasoittamaan ihoni sävyä. Näppyjä on vain satunnaisesti ja ainoa mikä vaivaa on pakkasen aiheuttama kuivuus, joskus.

Pistelen sitä Pirkan kaakaojauhetta, kun haluan vähän vitivalkoiseen nassuun väriä ja se on siinä.

Kaakaojauhe/aurinkopuuteri kokeilu on toiminut! Sitä on testattu sateessa ja auringossa, matkoilla ja urheillessa.

Ihon sävy ja kunto on enemmän kiinni siitä mitä nautit sisäisesti ja miten paljon liikut ja ulkoilet kuin siitä, että miten paljon euroja kulutat ihonhoitotuotteisiin.

Epäpuhtaudet tulevat sisältä päin eivät niinkään ulkoa. Ilmansaasteet ja muu pöly lähtee ihan saippuallakin ja iho kiittää ravitsevasta kookosöljystä.

On sitä paitsi mukava tietää käyttävänsä aineita joita voisi vaikka syödä. Ei tarvitse pelätä, jos sattuu sohimaan silmään tai suuhun. Ei tarvitse kieltää lapsilta. Kookoksen tuoksuiset lapset ovat ihania. Joskus tosin menee hieman överiksi tyttösten öljyilyt, mutta kookosöljy toimii aivan hyvin hiusnaamionakin :)

Laitan silloin tällöin itsekin kookosöljyä hiusten latvoihin ja letitän tukan. Sillä setillä on hyvä mennä vaikka salille ja salin jälkeen saunaan. Toimii kuivakan hamppuisiin latvoihin ja sähköisyyteen  oikein hyvin.

Kuten mainitsin niin yksi pahe minulla kuitenkin on, Lushin Daddy-O, violetti ns. hopeashampoo. Tämä on puhtaasti pahe, sillä mitään todellista syytä Daddy-O:n omistamiseen ei ole. Ostin taas muutama kuukausi sitten pienen purkin ihan vain siksi koska haluan, että hiukseni olisivat kylmemmän sävyiset.

Jostain annoin itseni ymmärtää, että keratiinin vuoksi kaikkien hiukset kääntyvät lopulta lämpimän sävyisiksi. Hopeashampoo taittaa punaisen ja keltaisen sävyjä. Se hyvä tässä sentään on, että Lushin purkit voi viedä takaisin liikkeeseen ja he kierrättävät ne. Vanhoista purkeista tulee mm uusia purkkeja sekä kauppakasseja. Ilokseni myös huomasin, että käyttämämme Lushin tuotteet olivat kaikki vegaanisia :)

Kookosöljyni valitsen luomulaatuisena mahdollisimman isossa purkissa. Yleisesti ottaen CocoVin pönttö on ollut edullisin ja riittoisin. Lasitölkit ovat hyvän kokoisia jatkokäyttöön ja kansi on neutraalin valkoinen eikä siinä lue mitään. Se on aina plussaa, kun tietää, että purkille on tulossa jatkokäyttöä.

Kookosöljyn Suomeen raijauksen kestävyys sekä se, että liittyykö kookosöljyn tuotantoon palmuöljyn kaltaisia epäkohtia on vielä selvittämättä. Toistaiseksi olen tyytynyt tähän askelmaan, jossa yksi puhdas, muoviton tuote on parempi vaihtoehto kuin kasa muovipurkkeja mikromuovirakeineen.

Isosta purkista jaan öljyä pienempiin purkkeihin ihon hoitoa varten ja alkuperäinen pönttö on käytössä ruuanlaitossa sekä itse tehtyjen tuotteiden kuten hammastahnan raaka-aineena. Vaikka kookosöljy onkin luonnostaan antimikrobinen niin samasta pönikästä ei kannata ottaa käsillä montaa kertaa sillä käsien mukana kulkeutuu öljyyn aina bakteereja. Siksi pienet jakoerät ovat fiksuja. Samoin hammastahnaa minun ei kannata tehdä kerralla isoa satsia sillä sitä otamme purkista hammasharjalla. Kookosöljyn lauriinihappo hillitsee bakteerikasvua niin itse öljyssä kuin suussakin.

Eli saippua ja kookosöljy. Siinäpä se kivijalka. Käytännössä kaapit näyttävät vielä hyvin paljon täydemmiltä, sillä aiemmin hankitut tuotteet eivät kulu tai ole löytäneet uutta omistajaa. Deodorantti kokeiluni ja muutaman muun jutun esittelen toiste :)

- Aino

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Minimalismi keittiössä vaikkapa säästää ruokakuluissa

Keittiön kuiva-ainekaapit ovat monessa kodissa melkoinen aarreaitta. Välistä sieltä pussien ja pakettien seasta löytyy aarteita, jotka vipeltävät hirmuista vauhtia pakoon päivän valon osuessa. Jauhotkin vanhenevat ja saavat usein kavereita kylkeensä. Hävikkiin mennyt tuote on kuin rahaa viskoisi roskiin. 

Yleensä hävikin ja tuotteiden vanhentumisen takana on suunnittelemattomuus tai sitten on tehty suunnitelmia jotka eivät toteudukaan. Ajatellaan, että viikonloppuna haluan leipoa lasten kanssa ja varataan siihen tarvikkeita, mutta sitten tuleekin perjantaina kaivettua lapsen repusta muutama ryvettynyt kutsu kaverisynttäreille ja siinä meni leivontahaaveet. Jotain semmoista. 

Samanlaista "muka suunnittelua" sattuu jääkaapinkin puolella, mutta pysytään tällä kertaa kuiva-ainekaapissa. 


Ideat ovat ihania. Suunnitelmat ja muut myös ja mikä sen hienompaa kuin katsella netistä herkullisten ruoka-annosten kuvia ja suunnitella tekevänsä niitä koko perheelle. Tässä jossain idean ja toteutuksen välissä iskee sitten se arki. 

Arkiruoka ja arkikaappi on eri juttu kuin silloin tällöin tehdyt hienot kokkaukset. Toivoisin, että saisin koostettua meille sellaisen arkikaapin kuiva-aineineen, että mitään ylimääräistä sinne ei tulisi, tai jos jokin aines ei näytä sieltä liikkuvan, niin sitten se ihan ajatuksella sieltä liikuteltaisiin johonkin suuntaan.

Montaa lajia sokeria ja suolaa.
Meillä on esim raesokeria, siirappia, tomusokeria, sokeria, ruokosokeria, palasokeria ja vielä hunajaa. Ai niin ja steviamakeutusainetta. Sitäkään ei ole saatu kulumaan vaikka aina sitä hammastahna satsiini laittelen muutaman tipan taittamaan soodan kitkeryyttä.

Mihin sitä juuri nimenomaisesti raesokeria oikeasti tarvitaan? Sokeria voitaisiin vähentää edelleen ja raesokerin funktio on lähinnä toimia koristeena pullan päällä. Pullaa ei meillä näemmä kukaan leivo, joten raesokeri saa mennä. Käytän sen pois muussa ruuanlaitossa tai jos joku haluaa niin täältä saa :)

Raesokeria ei edes myydä irtotavarana. Ehkä voin rinkua sitä joltain kaverilta pienen määrän, jos tulevaisuudessa tulen semmoista tarvitsemaan. Siirappikin on turha. Hunaja siivotaan kaapeista aivan kuin muukin eläinperäinen. Palasokeri on vuosia ehkä vuosikymmeniä vanhaa (sori anoppi, mutta olet ainoa, joka sitä käyttää). Tomusokeri? Ehkä tänä jouluna sekin kuluu torttujen ja pipareiden koristeluun, mutta eipä sitä muutoin ole juuri tarvinnut.
Ennen meiltä löytyi sormisuolaa, suolaa myllyssä, merisuolaa, ruokasuolaa, ruususuolaa ja yrittisuolaa.

Ollaan päästy tilanteeseen jossa suolaa löytyy enää kahta karkeutta, molemmat ruususuolaa sillä sitä saa irtotavarana. Niin joo sitten on vielä pahvipaketissa halvinta mahdollista ruokasuolaa siivouskäyttöön. Se asuu keittiön siivouskaapissa, joten ei varsinaisesti kuulu kuiva-ainekaapin kokoonpanoon.  

Minun mielestä ideaalitilanne olisi yksi suolapurkki ja yksi sokeripurkki. Olen täysin varma, että se riittää.

Lihaliemikuutiot on jätetty. Turhaa roskaa. Joitain liemijauheitakin on olemassa, mutta ei me olla oikeastaan enää tarvittu missään liemikuutioita- tai jauhetta. Ollaan joko opittu maustamaan innovatiivisemmin tai sitten meidän ruoka uppoaa mauttomampanakin ;) Kuutioissa ja jauheissa on ongelmana kaikenlisäksi varsin korkea suolapitoisuus ja usein melkoiset lisäaineyhdistelmät roskan lisäksi. Liemiä voi keitellä kaikesta jämästä ja pakastaa lasitölkissä. Toimii!

Uudet innovaatiot ja nätit purkit, vaikkapa nyt suolan ja sokerin suhteen, ovat houkuttelevia, mutta myös hintavia. Karsimispäätös selkeyttää asioita, kaapin sisältöä ja pitää ruokakulut kurissa.

Jos tuntuu tylsältä ja ankealta elämältä niin voihan sitä miettiä vaikka silleenkin, että onko oikeasti niin, että elämän suola on saada taas uusi suola? 😆😆😆

- Aino


perjantai 11. marraskuuta 2016

Minimalismi, ZeroWaste, Plant-Based Diet; miten kaikki toimii yksyhteen?


Olen tehnyt paljon jänniä huomioita vaihdettuani ruokavalioni kasvispohjaiseen eli Plant-Based ruokavalioon. Vegaaniksikin voisin itseäni kutsua, mutta on helpompi puhua kasvipohjaisesta ravitsemuksesta kuin veganismista. Töissä tosin olen sanonut, että olen vegaani. Ei tarvitse selitellä, kaikki tietävät, että mitä se tarkoittaa. 

Suunta on silti kohti vegaania, mutta en koe olevani siellä vielä vaatteiden, kenkien, kosmetiikan tai muiden tuotteiden suhteen. Vain ruokavalioni on puhtaasti kasviperäinen. Tämä jaottelu on luultavasti merkityksellinen vain itselleni. Haluan toimia näin ehkä siksi, että pysyisin itse perässä tässä muutoksessa.


vegaanin aamupala



Eläinperäisten tuotteiden riisuminen ruokavaliosta on käynyt ällistyttävän helposti, mutta toisaalta suunta on ollut tämä jo vuosia. Maitotuotteet olin muutoinkin lähes kokonaisuudessaan vaihtanut kasvipohjaisiin eikä liha ole ollut ykkösriippuvuuteni koskaan. Eettisten seikkojen kirkastuminen mielessäni on tehnyt eläinperäisten tuotteiden käytöstä käytännössä mahdotonta. Ei tee mieli, ei tulisi mieleenkään.


Kasvoivatko aivot kohisten, yhdessä yössä?


Tätä, kirjaimellisesti yhdessä yössä tapahtunutta heräämistä, ihmettelen ja ällistelen edelleen. En tiedä itsekään aivan perin juurin, että kuinka tässä näin kävi, mutta näin kävi ja ehkäpä niin oli tarkoitettu. 

Olen jopa miettinyt, että josko etuaivolohkoni, eli se aivojen osa missä empatiakyky asuu, kypsyi vasta nyt siinä määrin, että kykenin virittäytymään eläinten kokemalle kärsimykselle ja julmuudelle. Kenties olen ensimmäistä kertaa elämässäni riittävän tasaisessa, turvallisessa ja hyvässä arjessa kiinni, että voin omien henkilökohtaisten ongelmieni sijaan keskittyä syvemmin yhteiskunnallisiin ja ekologisiin ongelmiin tuntemalla eikä vain järkeilemällä.

Järkiperusteisesti ja tutkimuksia lukemalla me kaikki tiedämme, että meidän tulisi kierrättää ja säästää luonnonvaroja, tehdä parempia valintoja, hillitä kuluttamista, syödä terveellisemmin, liikkua enemmän ja vähentää eläinrasvojen käyttöä. Järkiperusteet eivät vain yksistään näemmä riitä, kun tunneperäiseen käyttäytymiseen pitäisi saada muutoksia. 

On niin helppoa perustella kinkun syömistä jouluna sillä, että kun se kuuluu jouluun (no ei kuulu isossa osassa maailmaa), kun ei joulu tunnu samalta, jos ei ole kinkkua (on ollut kalkkunaakin ja ihan joululta tuntui, joskus on ollut kinkku ja siltikään ei tuntunut yhtään joululta) kun se on perinne (joo ihan mikä tahansa voi olla perinne, kun siitä tekee perinteen). Tuntuu siltä ja tuntuu tältä. Tutkimukset osoittavat, että kinkku ei ole sinulle eikä maapallolle hyväksi. Siihen ei tunteita tarvita.

Siltikään yksikään tutkimus ei saanut minua toimimaan toisin vaikkapa sen kinkun suhteen. Sen sijaan tunteet muuttivat kaiken. Nyt ei tulisi mieleenkään tai jos tulee, niin vastenmielisyys koko ajatusta kohtaan katkaisee ajatuskuvion täysin. Naps. Asia käsitelty. Niin yksinkertaista. 


Minimalismi, roskattomuus ja kasvisruokavalio linjassa keskenään



Kaikki mitä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut elämässäni on linjassa kaiken sen kanssa mitä kohti olen vuosia matkannut minimalismin ja roskaamisen vähentämisen kanssa. Turhan tavaran karsiminen on tuonut elämääni selkeyttä ja pistänyt miettimään kulutustottumuksiani. Sama jatkuu edelleen. Minimalismi on jännällä tavalla levinnyt materian karsimisesta myös rutiinien minimalismiin ja ajankäytön hallintaan. 

Roskan vähentäminen, eli ZeroWaste tai MinimalWaste ajatus, elää tässä rinnalla. Olemme tehneet taloutena todella paljon muutoksia kierrätyksen ja materiaalien kulutuksen suhteen. Siitä kaikesta aikaansaadusta hyvästä ei luovuta, mutta tottakai muutos kasvipohjaiseen ruokavalioon toi tähänkin uuden juonteen. Vaikkakin koko perheemme ruokavalio ei ole eläinperäisistä tuotteista puhdas, vain omani on täysin, niin muutoksia on tapahtunut myös koko taloutena. 

Ruokakaupassa käynti on ollut minulle helpompaa. En koe niin huonoa omaatuntoa ja pahaa mieltä mennessäni kassalle vaikka mukana onkin muovia sillä tiedän, että vaikka muovi pahasta onkin niin silti lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden syömisen lopettaminen saa aikaan suuremman positiivisen vaikutuksen ympäristöömme kuin roskaamisen totaalinen loppuminen. 

Suurin osa pakkausjätteestä, erityisesti muovista on itseasiassa tullut lihan, kalan ja maitotuotteiden pakkauksista. Riisit, linssit, pavut, pastat ja hiutaleet ovat yleensä pahvissa tai paperipussissa tai ostettavissa irottavarana omiin pusseihin ja purkkeihin. Kasvikset, juurekset ja hedelmät voi valita sen mukaan, että ostaa mahdollisimman paljon muoviin pakkaamattomia irtotuotteita ja ottaa omat pussit kauppaan. Leivän saa irtotavarana tai paperipussissa. 



kasviperäisiä vaihtoehtoja löytyy helposti
Testissä Violife täysin kasviperäinen juusto

Enää ei tarvitse miettiä, että mistä saan jotain ilman muovia, kun ruokavalioni perusta koostuu niistä muovittomista tuotteista. Nestekartonkipakkauksia tulee luomumaidosta, kauramaidosta, -kermasta sekä -jogurtista. Satunnaisesti saatamme ostaa vaikkapa tomaattimurskaa, kookosmaitoa tai papuvalmisteita kartonkipakkauksessa. Mehuja ei paljoa tule ostettua, mutta niitäkin saa pantillisessa lasipullossa tai lasipullossa, jolle voi olla käyttöä myöhemmin. Säilyketölkkejä meillä tulee hyvin vähän sillä niistäkin olemme yrittäneet luopua säilyketölkin sisältämän muovipinnoitteen vuoksi ja sillain eteenpäin, joitain esimerkkejä heitelläkseni.

Meidän koko talous pystyisi hyvin helposti siirtymään kasviperäiseen ja lähes roskattomaan ruokavalioon käytännön tasolla. Se mikä jarruttaa on juurikin se vahva tunneside tiettyihin ruokiin ja vuosia kestäneeseen virheelliseen opetukseen ravitsemuksesta. Samalla riittävän vahva tunneside eläimiin puuttuu, että vanhat tottumukset ja vanhentunut tieto korvaantuisi paremmalla.

Minun kohdalla näin, jonkun toisen kohdalla toisinpäin. 



- Aino





torstai 10. marraskuuta 2016

Kun minusta tulee iso..


"Sitten, kun minä olen aikuinen niin haluan olla kuten mun äitipuoli, enkä syödä eläimiä"


Seisauttavaa kuunneltavaa ruokapöydässä. Ei, että ei söisi lihaa vaan ei syödä eläimiä. Ei ollut pöydässä kana, sika, lohi tai lehmä. Ruokana taisi muulle perheelle itseäni lukuun ottamatta olla lihapullia tai nakkeja. Sitä perinteistä mitä meillä on syöty ja paljon.

Miten selittäisin lapselleni, että miksi meillä syödään eläimiä? Mikä olisi sellainen selitys millä perustelisin, että miksi se on välttämätöntä? Enää ei löydy yhtäkään sellaista selitystä. Kaiken lukemiseni ja opiskeluni jälkeen yhtään syytä, joka olisi ns pitänyt vettä ei ole.



Linssejä, riisiä, parsakaalia,valkosipulia,tomaattia,basilikaa,chiliä,currymaustetta.

Lapsen suusta kuultu lausahdus tuntui pahalta. Miksi pitäisi odottaa kasvamista aikuiseksi, että saisi päättää siitä mitä haluaa ja mitä ei halua syödä? Päättää siitä, että millainen ihminen haluaa olla? Erityisesti, jos syöminen tuntuu pahalta siksi, että siihen liittyy väistämättäkin eläimen kuolema? 

Hävettää kaikki ne kerrat, kun olen tuputtanut vaikkapa lihaa, jogurttia tai maitoa. Paasannut miten tarvitaan eläinproteiinia ymmärtämättä asiasta hölkäsen pöläystä. Aivopessut lapsiani syömään lautasensa tyhjäksi ja olemaan välittämättä siitä mistä ruoka oikeasti on peräisin. Samalla tietäen millaisia ilmastovaikutuksia lihantuotannolla ja karjamaataloudella ympäristöömme on. Samalla, kun olen kaikessa muussa toiminnassani yrittänyt päästä mahdollisimman kestäviin ratkaisuihin.

Eettinen herääminen on karua. Erityisesti, kun kaikki heräämiseen tarvittava tieto oli jo päässäni. Mikään mikä nyt herätteli, ei ollut uutta tai ennenkuulumatonta. Kaikki oli tiedossa jo, mutta ei näkynyt toiminnan tasolla. On raastavaa herätä siihen miten tekopyhyyden huippu on itse ollut omassa agendassaan vaikka tarkoitus onkin ollut hyvä.

Ei ole aina helppoa elää entisen minänsä kanssa, mutta ei ole myöskään helppoa tehdä valintoja eteenpäinmenon suhteen. Koko ruokakuntaa ei voi yhtäkkiä vaatia kääntymään vegaaneiksi. He eivät ole siellä vielä. Enkä ole yksin vastuussa tai voi yksin tehdä päätöksiä. 

Näiden asioiden kanssa painii varmasti hyvin moni kasvipohjaiseen ruokavalioon vaihtanut äiti ja isä. Onneksi on mahtava äitipuoli. Hänen esimerkkinsä tasoittaa tietä, ainakin yhden lapsen kohdalla. Silloin, kun valinta tulee lapsesta itsestään lähtöisin, on sitä helppoa kannatella ja auttaa matkalla. Vastarannan kiisket ovatkin jo hankalampi juttu. 

Arjessa vaihtoehtojen kartoitus ja ruokavalion siivoaminen etenee hissukseen eteenpäin. Yksi askel kerrallaan. Toivon, että oma esimerkkini ja yhden lapsen avaama keskustelu johtaa seuraavaan keskusteluun ja siitä taas seuraavaan valintaan ja taas yhteen parempaan vaihtoon kohti koko perheen kasviperäistä ruokavaliota.

Nähtäväksi jää, että meneekö tässä vuosi, vuosia, kymmeniä vuosia. Lopulta linnut lentävät pesästään ja toivonmukaan siinä vaiheessa talouteni viimeistään on vegaaninen.

Onneksi emme näe elämässä kovin kauas eteenpäin ja voimme itse päättää, kuinka paljon katselemme taaksepäin. Oleminen matkalla, juuri tässä kohden, on juuri nyt parhain mihin pystyn.



- Aino

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Kynttiläkausi kohtaa muutoksen

Lumen pyryttäessä valtoimenaan täällä eteläisimmässä Suomessa alkavat mielikuvat joulusta, jouluvaloista ja kynttilöistä hiipiä tajuntaan.

Mieheni toi just ihanan valkoisen upean kynttilän tuliaisiksi reissultaan. Raaka-aineena 100% steariini. Melkeinpä hävettää myöntää, että vaikka jotain hajua ehkä olikin, että mitä se steariini on niin oikeasti en tiennyt. Googlettamalla selvisi helposti, että eläinperäistä rasvaahan se.

Elikkäs eipä mennä niin vain kynttiläostoksille enään.  Vihreä  Lanka- lehti listaili ekokynttilöitä artikkelissaan ja sen avulla pääsin alkuun. Ei käy mehiläisvahakynttilät. Parafiini ei petrokemian tuotteena miellytä ja se steariini vaikkakin olisi sitten kasviperäistä on palmuöljyä joten noup noup. 

Sitten löytyi tämä! Kalevantuli. Suomalainen soijapohjainen kynttilä. Käytetty soijavaha on saatu Yhdysvalloissa kasvatetusta GMO vapaasta soijasta. Testeissä kynttilä on saanut todella hyvät arvostelut. Kynttilän ominaisuuksiin kuuluu, että se käryttää hyvin vähän ja siksi sopii myös allergikoille ja herkemmille.

Elämä menee hieman uusiksi, mutta tie on oikea. Nyt harmittaa lähinnä se, että opeteltavaa ja opiskeltavaa olisi niin paljon ettei meinaa aika riittää. Tälläkin erää töissä 7-22 vuorossa.  Onneksi ihanista ihanin esikoinen soitti ja kertoi kolanneensa pihan, että pääsen iltayöstä kotipihaan autollani <3 Lunta kun on melkoisesti.

Näissä lutuisissa fiiliksissä tekee mieli jakaa illaksi hieman katsottavaa.

Making The Connection- dokumentti. Hienosti toteutettu ja vetoava.



Rakastakaa toisianne!

- Aino

maanantai 7. marraskuuta 2016

Barcelona Plant-Based restaurants 1.

Olimme varanneet matkan jo jokin aika sitten. Aikana ennen kummallista "heräämistäni". Kirjoittelin itsekin täysin ihmetyksen vallassa tästä käännytyksen kohdasta, kun dokumentteja katseltuani heräsin rauhattoman yön jälkeen hyvin erilaiseen aamuun. Eläinperäinen sai väistyä ruokavaliostani. Ainakin toistaiseksi.

Mielenkiintoista tietty, että olimme juuri lähdössä matkalle ja mies oli tehnyt varauksia fine dining paikkoihin ja sen semmoisiin. Ilmoitin sit yks kaks, että "kuules kulta, kun se on semmoinen juttu, että ajatuskin lihasta lautasella tai mistään millä on hermosto, ahdistaa".


Onneksi tästä ei tarvinnyt vääntää kovin paljoa kättä. Eettiset herännäiskauteni ovat tuttuja tässä talossa ja jos jokin tuntuu minusta väärältä niin se todellakin tuntuu fyysisesti ja psyykkisesti. Mies on oppinut kunnioittamaan näitä tunteita ja antamaan niille niiden vaatiman ajan muhia. 

Viestittelin miehelleni ja pyysin, että voisiko hän laittaa samantien illallispaikkoihin kyselyä, että onnistuuko vegaaninen vaihtoehto. Sain vastauksen, että "En kyllä laita! Ne ihmettelisivät". Hetken aikaa tuijotin luultavasti tyrmistyneenä kännykkääni kunnes seuraava viesti ilmestyi ruudulle..

"Oon jo laittanu! Tietysti <3"

Alkuun suunnittelemissamme paikoissa vastaukset olivat "ei, se on todella vaikeaa, eikä onnistu" ja "se on todella vaikeaa, muutaman ruokalajin kanssa ehkä voisi onnistua". Jaahas, ravintolat uusiksi sitten :) Siitä tulikin mielenkiintoinen seikkailu. Mies laitteli sähköpostia ja selasi nettiä, lueskeli blogeja ja soitteli ympäriinsä. 

Varauduin ottamalla lentokoneeseen ja ensimmäiseksi aamuksi vegaanisia patukoita ja pähkinöitä mukaani. Lentokoneessa Finnairilla oli näemmä tarjota vegaaninenkin vaihtoehto ihan listalta, mutta sellaisen voisi myös tilata lennolleen. Ensimmäiset askeleet ruokaseikkailussamme alkoivat Chocochilin suosituksia lukemalla.  Blogit on kyllä ihan mahtavuutta siinä miten monta asiaa sieltä voi oppia muiden kokemusten kautta. Ettei tarvitse aina kantapään kautta kaikkea koluta itse.

Meidän hotelli ei sijainnut keskellä vegaanisia ravintoloita chocochillin Elinan tapaan, mutta Barcelonan yliopistolle ja sen ympärillä sijaitseviin ravintoloihin ei ollut pitkä matka. Tulimme myöhään illalla perille kaupunkiin ja ensimmäisen illallisen söimme ihan normi sushipaikassa, jonka annoksia yhdistelemällä sain koostettua itselleni vegaanisen sushilautasen. Sushipaikkoja kaupungista löytyy todella paljon.

Espanjaksi vegaaninen on vegano. Jos haluaa vielä varmistaa että on tullut ymmärretyksi voi lisätä, että sin huevo, sin leche tai sin làcteos, sin carne, sin pescado.  Kahvin maidonkorvikkeella saa vaikkapa tilaamalla café con leche de avena tai de soya tai de almendra. Tähän espanjankielen taitoni lähes rajoittuukin :) 


Ensimmäisenä aamunamme tiesimme, että suuntaamme Flax & Kale terveysravintolaan aamiaiselle tai brunssin puolelle se taisi venähtää. Teimme hieman suunniteltua pidemmän kävelylenkin :) Ravintola kuuluu isompaan ketjuun, jolla on monta paikkaa Barcelonassa sekä Lledassa, yhdessä Katalonian vanhimmista kaupungeista Barcelonan länsipuolella.

Nälkä oli melkoinen ja tilasimme Market Fruit salaatin, Innovative Iogurt- annokset, Chiasiemen bagelin sekä kahvia. Mies kokeili vielä paikan mehustamon tuoremehua.

Hommassa kävi lopulta niin, että bagelin pyysimme pakkaamaan mukaan. Annokset olivat todella hyvän kokoisia ja täyttä tavaraa. 4,95€ hintainen hedelmäsalaatti olisi yksistään riittänyt, yhden jogurttiannoksen kanssa meille molemmille. Kahvin hinnasta en oikein osaa sanoa mitään, sillä se vaihteli miten sattuu.

Lauantaiaamuna paikassa oli ihan mieletön ruuhka. Ovella nimet otettiin jonotuslistalle ja kun lopulta saimme pöydän meitä pyydettiin suoriutumaan ulos noin tunnissa. Se olisi ehkä onnistunut, jättimäisestä Raw Bowlista huolimatta, jollei ruokien kanssa olisi ollut sähläystä.


Tilauksesta puuttui osa ja lasku meni kolmesti uusiksi eikä se lopulta ollut oikein vielä sittenkään, mutta emme jaksaneet enää pyytää uutta vaan maksoimme omamme ja hieman muidenkin aamiaisia, että pääsimme lähtemään.

Ruoka oli todella hyvää, vaihtoehtoja paljon ja annokset isoja, mutta ehkä kannattaa välttää ruuhkaisimpia ajankohtia, sillä silloin paikan systeemi leviää käsiin. Ehkä take away olisi toiminut, ken tietää. Hieman kannattaa katsoa, että mitä aamiaiseksi tilaa. Salaatti oli ainakin todella öljyinen eikä siksi paras aloitus päivälle.


Flax & Kale Tellers 74


-Aino

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Hola! Terveiset Barcelonasta.

Olipas reissu!

Melkolailla varautumatta tuli sitten katsastettua Barcelonan ravintola-anti noin vegaanin näkökulmasta. Tilanne ei ollut siellä ollenkaan huono. 

Nälkäiseksi ei taatusti jää eikä vegaanisen tai kasvisruuan etsiminen ole kovinkaan hankalaa. Sanasto on melko hyvin hallussa ja löysimme useampiakin ihan tavallisia kahviloita joista sai soija- ja kauramaitoa.






 


Moni kohtaamamme barcelonalainen imoitti olevansa vegaani, mutta toisaalta mehän pyörimme vain niissä piireissä reissun ajan... Kaikenkaikkiaan terveellisyys ja eettisyys vaikuttaisi olevan nouseva trendi vaikka jututtamamme ihmiset olivat sitä mieltä, että Barcelonassa on huonosti puhtaasti vegaanipaikkoja.  


Se pitänee kutinsa, mutta kasvisperäisiä vaihtoehtoja löytyy useammankin ravintolan listalta edullisesta hieman hintavampaan. Budjetilla matkaavalle kasvisruuan ystävälle löytyy hedelmäkojuja ja marketteja sekä järkyttävän isolla annoskoolla ladattuja wok- ja sushiravintoloita, joista voi ostaa mukaan useamman aterian satsin.



Kolusimme useammankin kasviperäiseen, luomuun, vegaaniseen ja lähiruokaan erikoistuneen paikan lävitse. Kaikilla oli hieman omanlaisiaan ideologioita. Upeita tyylejä, persoonallisia paikkoja.

Menimme ravitolasta toiseen lähinnä suositteluiden perusteella ja saimme todella hyvää sekä avuliasta palvelua tehdessämme uusiksi illallisvarauksia ja hätyytellessämme ravintoloita uteluillamme.






Jalat huutavat hoosiannaa, kantapäät rakoilla ja pää pyörällä vielä kaikesta nähdystä ja koetusta. Eikä pienimpänä yllärinä se, että taivaalta oli iskenyt ihan mukavan lumikerroksen tänne kotoSuomeen meidän lomaillessa. 

Talvirenkaat pitäisi vielä vaihtaa, että pääsee aamulla töihin. Antti saa nyt levätä. Täytynee kokeilla ensin hieman lyhyemmillä matkoilla tuota talvipyöräilyä ja katsoa varusteet kuntoon. 









Kaikesta ruokareissailusta kokoan toivonmukaan kattavaa sepostusta, kunhan kymmenet kuvat on käyty lävitse ja ravintoloiden taustoja kartoitettu. Siinä sitä onkin hommaa vähäksi aikaa, mutta toivottavasti Barcelonan Plant-Based restaurant koosteestani on iloa reissaajille jatkossakin. 


Varoitan etukäteen, että olen melko surkea ruokabloggari sillä usein annos oli jo syöty ennen kuin muistin, että kuviakin olisi pitänyt ottaa. Onneksi mies oli mukana muistuttamassa :D

Joitain makupaloja laittelin jo Instagramiin!




- Aino