Minimalismi keittiössä vaikkapa säästää ruokakuluissa

Keittiön kuiva-ainekaapit ovat monessa kodissa melkoinen aarreaitta. Välistä sieltä pussien ja pakettien seasta löytyy aarteita, jotka vipeltävät hirmuista vauhtia pakoon päivän valon osuessa. Jauhotkin vanhenevat ja saavat usein kavereita kylkeensä. Hävikkiin mennyt tuote on kuin rahaa viskoisi roskiin. 

Yleensä hävikin ja tuotteiden vanhentumisen takana on suunnittelemattomuus tai sitten on tehty suunnitelmia jotka eivät toteudukaan. Ajatellaan, että viikonloppuna haluan leipoa lasten kanssa ja varataan siihen tarvikkeita, mutta sitten tuleekin perjantaina kaivettua lapsen repusta muutama ryvettynyt kutsu kaverisynttäreille ja siinä meni leivontahaaveet. Jotain semmoista. 

Samanlaista "muka suunnittelua" sattuu jääkaapinkin puolella, mutta pysytään tällä kertaa kuiva-ainekaapissa. 

Sen miljoonan sortin mausteista kirjoittelinkin jo aiemmin ja mietiskelin, että josko hyvin vähän tai harvoin käytettävää ainesta voisi ostaa kimpassa tai lahjoittaa muille sen sijaan, että hautoo kaapissaan vanhentumassa.

Ideat ovat ihania. Suunnitelmat ja muut myös ja mikä sen hienompaa kuin katsella netistä herkullisten ruoka-annosten kuvia ja suunnitella tekevänsä niitä koko perheelle. Tässä jossain idean ja toteutuksen välissä iskee sitten se arki. 

Arkiruoka ja arkikaappi on eri juttu kuin silloin tällöin tehdyt hienot kokkaukset. Toivoisin, että saisin koostettua meille sellaisen arkikaapin kuiva-aineineen, että mitään ylimääräistä sinne ei tulisi, tai jos jokin aines ei näytä sieltä liikkuvan, niin sitten se ihan ajatuksella sieltä liikuteltaisiin johonkin suuntaan.

Montaa lajia sokeria ja suolaa.

Meillä on esim raesokeria, siirappia, tomusokeria, sokeria, ruokosokeria, palasokeria ja vielä hunajaa. Ai niin ja steviamakeutusainetta. Sitäkään ei ole saatu kulumaan vaikka aina sitä hammastahna satsiini laittelen muutaman tipan taittamaan soodan kitkeryyttä.

Mihin sitä juuri nimenomaisesti raesokeria oikeasti tarvitaan? Sokeria voitaisiin vähentää edelleen ja raesokerin funktio on lähinnä toimia koristeena pullan päällä. Pullaa ei meillä näemmä kukaan leivo, joten raesokeri saa mennä. Käytän sen pois muussa ruuanlaitossa tai jos joku haluaa niin täältä saa :)

Raesokeria ei edes myydä irtotavarana. Ehkä voin rinkua sitä joltain kaverilta pienen määrän, jos tulevaisuudessa tulen semmoista tarvitsemaan. Siirappikin on turha. Hunaja siivotaan kaapeista aivan kuin muukin eläinperäinen. Palasokeri on vuosia ehkä vuosikymmeniä vanhaa (sori anoppi, mutta olet ainoa, joka sitä käyttää). Tomusokeri? Ehkä tänä jouluna sekin kuluu torttujen ja pipareiden koristeluun, mutta eipä sitä muutoin ole juuri tarvinnut.

Ennen meiltä löytyi sormisuolaa, suolaa myllyssä, merisuolaa, ruokasuolaa, ruususuolaa ja yrittisuolaa.

Ollaan päästy tilanteeseen jossa suolaa löytyy enää kahta karkeutta, molemmat ruususuolaa sillä sitä saa irtotavarana. Niin joo sitten on vielä pahvipaketissa halvinta mahdollista ruokasuolaa siivouskäyttöön. Se asuu keittiön siivouskaapissa, joten ei varsinaisesti kuulu kuiva-ainekaapin kokoonpanoon.  

Minun mielestä ideaalitilanne olisi yksi suolapurkki ja yksi sokeripurkki. Olen täysin varma, että se riittää.

Lihaliemikuutiot on jätetty. Turhaa roskaa. Joitain liemijauheitakin on olemassa, mutta ei me olla oikeastaan enää tarvittu missään liemikuutioita- tai jauhetta. Ollaan joko opittu maustamaan innovatiivisemmin tai sitten meidän ruoka uppoaa mauttomampanakin ;) Kuutioissa ja jauheissa on ongelmana kaikenlisäksi varsin korkea suolapitoisuus ja usein melkoiset lisäaineyhdistelmät roskan lisäksi. Liemiä voi keitellä kaikesta jämästä ja pakastaa lasitölkissä. Toimii!

Uudet innovaatiot ja nätit purkit, vaikkapa nyt suolan ja sokerin suhteen, ovat houkuttelevia, mutta myös hintavia. Karsimispäätös selkeyttää asioita, kaapin sisältöä ja pitää ruokakulut kurissa.

Jos tuntuu tylsältä ja ankealta elämältä niin voihan sitä miettiä vaikka silleenkin, että onko oikeasti niin, että elämän suola on saada taas uusi suola? 😆😆😆

- Aino