Miten meillä minimalismi ja Zero Waste levisivät kylpyhuoneeseen

Ei tässä nyt kovin montaa vuotta ole kulunut siitä, kun myös minulla oli kylpyhuoneessa shampoopullo, hoitoainepullo, kuivashampoo, vartalonpesuun jokin nestesaippua, kuorintavoidetta, naamioita, kasvojen putsaria ja kasvovetta purkilliset, muutama voidepurkki, silmänympäryksille voide, jossain kohdin jopa yövoidekin erillisenä ja tehotippoja. Oli meikkivoide, puuteri, poskipunia, luomivärejä, kajaalia ja eyelineria. Kynsilakkoja ja kynsilakan poistoainetta. Ihokarvojen postoon oma arsenaalinsa ja vaikka mitä muuta. On siitä sen verran jo kuitenkin aikaa ettei varmasti kaikki edes muistu mieleen.

Muovittoman heinäkuun teemoissa jaan teille tarinaani siitä miten muovittomuus alkoi meillä vallata kotia alkaen kylpyhuoneesta. Vaikka käyttämäni kosmetiikkamerkit vaihtuivatkin luonnonkosmetiikkaan ja tuli kiinnitettyä entistä enemmän huomiota kosmetiikan sisältämiin säilöntä- ja lisäaineisiin ynnä muihin toksisiin kemikaaleihin ei muoviputelin määrä siitä juurikaan vähentynyt alkuun. Shampootonta elämää testasin kemikaalikuorman vähentämisen vuoksi jotakuinkin viisi vuotta sitten, mutta muovittomuus ei ajanut alunperin siihenkään kokeiluun. Kylppärin kaapit ja hyllyt pursuivat melko täysinäisinä.

Minimalismin kautta muovin haitallisuuden jäljille

Otettuani oman pohjakosketukseni elämässäni jouduin karsimaan paljon ihan jo siitä syystä ettei olisi ollut varaa hankkia kosmetiikkaa. Tuli huomattua, että sitähän tulee melko vähäisillä toimeen ja oikeastaan sellainen tuntuupi hyvältä. Ehkäpä omasta ulkonäöstä stressaaminen ja siihen huomion kiinnittäminen ylipäänsä, vähentyi myös, kun oli hitusen tärkeämpääkin puuhaa ja huolta.

Lopullinen niitti muovipurkkiarsenaalille oli merien muovilautoista kertovat dokumenttielokuvat ja tutkimukset. Halusin muovista eroon ja kylpyhuone tuntui hyvältä paikalta aloittaa. Siellä lilluvat purnukat olivat käytännössä vain omiani, joten siitä syystä täysin omien harkittujen päätösteni alaisia. Hoitoaineen loputtua en enää ostanut uutta. Shampoon loputtua vaihdoin shampoon palaan, suihkusaippuat samoin. Kasvojen putsari oli helppo löytää palamuotoisena ilman muovia. Tykkäsin uudesta näkymästä kylpyhuoneessa.

Tykästyin saippuakuppien ja eriväristen tuoksuvien palojen maailmaan. Tosin lopulta kyllästyin useampaan kippoon ja karsin vielä hieman, säästäen vain yhden saippuapalan, jota nykyisin käytän. Aikani yritin pestä sillä myös hiuksiani, mutta jotenkin se ei lähtenyt toimimaan ideaalilla tavalla. Jätin hiukseni rauhaan enkä laita niihin enää mitään tuotteita. Harjailen ahkeraan luonnonharjaksisella harjalla ja pesen suihkussa vedellä läpikotaisin hangaten. Voisin kuvitella, että sitruunanmehua tai etikkaa voisin käyttää, jos haluaisin jotenkin lutrata.

Sanoisin, että suihkusaippuan ja nestemäisten saippuoiden vaihtaminen kartonki- tai paperipakkauksessa, tai jopa irtomyynnistä, ostettavaan saippuaan on vaivattomin keino aloittaa muovittomampi, roskattomampi ja ekologisempi elämä pesuhuoneen puolella. Siinä säästää luonnon lisäksi rahaa ja kemikaalialtistustaan, kun valitsee hyvin tehdyn, luonnollisen saippuapalan. Jokainen löytää varmasti suosikkinsa valtavasta tarjonnasta. Saippuapala on mukava lahjaideakin. Palasaippuasta aiempi kattava kirjoitus löytyy tästä.


- Aino

Lipsahtaa kuin saippuapala kätösistä

Joulukuussa 2016 tiskialtaan reunalle ilmestyi saippuapala. Olin antanut ideasta hienoista ennakovaroitusta miehelleni, kun käsitiskiaineputeli teki loppuaan. Loppuvuodesta puolisoni taas muistutteli, että tiskiainetta pitäisi ostaa lisää kauppareissulla. 

Omaan tyyliini kyseenalaistin tämänkin ostoksen "onko se nyt ihan pakko?" ja että "olen lukenut, että palasaippualla voisi korvata muovipullot ja litkut" enkä saanut kauppareissuilta tiskiainetta lähtemään mukaani. Sieltä jostain se ajatus sitten kai tarttui, sillä seuraavalla kerralla, kun mies oli käynyt kaupassa oli saippua löytänyt paikoilleen.

Merkki oli LV ja ajattelin, että voi kauhea, ei nyt millään perussaippualla voi astioita tiskata, että olisi kai pitänyt käydä Ruohonjuuressa tai jossain ekokaupassa katsomassa jotain järkkykallista saippuaa, DrBronnersia tms. hieman ekompaa versiota kuin tuo parin euron saippua.

Enhän minä kehdannut hankintaa kritisoida sillä minusta se oli melkoinen uroteko, että noin vain suit sukkelaan mies nappasi ajatuksesta kiinni ja toimi ilmoille heittämäni idean myötä.  Ennenkaikkea toimi, sillä minulla olisi hommassa voinut mennä vielä hetki 😏

Saippua pelittää todella loistavasti! Pala on juuri sitä mitä halusinkin. Ei enää sitä harmituksen tunnetta, kun pesuainetta lurahtaa liikaa ja pullo hupenee silmissä tai muovisen materiaalin aiheuttamaa tyytymättömyyttä eikä pullon piilottelua kaappiin. Eihän ne nättejä ole ne muovipullot. Tuosta noin vaan kiposta pyöräytän tiskiharjaa muutamaan kerran saippuan päällä ja se on siinä. Lika lähtee niin kattiloista, padoista kuin pannuistakin ja vielä altaan ja kädetkin saan sillä pestyä.

Saippuoissa on eroja!

LV hajustamaton palasaippua maksoi kaupassa noin 1,50€ (en ymmärrä miten Hoivatukku- nettikauppa myy sitä hintaan 2,42€ + Alv), tiskiaineputeli liikkuu, nopealla haulla tarkasteltuna, halppisten 2€ litra ekologisten tiskiaineiden noin 9€ litra haarukassa. 

Parasta se että ei ole sitä muovipulloa! LV:n pala tuli pahvikotelossa. Pahvin voi kierrättää tai käyttää sytykkeenä. Ei muovijätettä, joka pitää kuljettaa kierrätykseen. Ei painavaa putelia, joka yksinään ostettuna ei ole painava, mutta kauppalastissa voi katkaista kamelin selän. Oikein hyvältä vaikuttaa, mutta tarkastellaanpa tätä saippuaa hieman tarkemmin. Bernerin sivuilta löysin palasaippuan tuotekortin ja kävin lävitse sen raaka-aineet.

Sodium Palmate, Sodium Palm Kernelate, Aqua, Palm Acid, Glycerin, Palm Kernel Acid, Sodium Chloride, Tetrasodium EDTA, Tetrasodium Etidronate. 

Siis mitä nää on? Aqua eli vesi, no sen tunnistin heti ja harmittomaksi totesin ja Sodium Chloride eli natriumkloridi on ihan ruokasuolaa. Ok, mutta entä tuo kaikki muu?

Sodium Palmate on öljypalmusta johdettujen rasvahappojen natriumsuola,  Sodium Palm Kernalate on myös öljypalmusta, mutta sen siemenöljystä johdettujen rasvahappojen natriumsuola. Palmuöljyn ongelmista tietoa löytyy runsain mitoin. Törmäsin aihetta kolutessani Katja Alakerttula- Leppäsen Pro Gradu- tutkielmaan. Palmuöljyä en halua suosia hankinnoissani.

Tetrasodium EDTA eli "Etyleenidiamiinitetra-asetaattia (EDTA) ja sen suoloja ja ei nopeasti biohajoavia fosfonaatteja saa lisätä vain kiinteään saippuaan, ja niiden kokonaismäärä saa olla enintään 0,6 mg/aktiiviainegramma." Kertoo EU:n lainsäädäntö. EDTA on luokiteltu "Ympäristölle vaaralliset valmistusaineet" -kappaleen alle. (Lähde) Ei vaikuta kovin hyvältä. EDTA raaka-aineen Safety Sheet näyttää myös melkoisen huolestuttavalta. 

Miten tuo saippuapala voi olla herkkäihoisille se paras vaihtoehto, kun siinä on tuommoisia ainesosia joiden kohdalla varoitetaan nimenomaan iho- ja silmä-ärsytyksestä?

Tetrasodium Etidronate puolestaan on etyleenidiamiinitetraetikkahappojohdannainen ja tämä toimii säilöntäaineena. Voi olla myös  formaldehydin johdannainen ja vielä Glyserin eli glyseroli, joka voi olla kasvi- tai eläinperäistä. Saattaa olla palmusta sekin. Ääh, ihan hirveätä skökkää 😠

No, mutta kemia ei ole tämän blogin ydin vaikka se kovasti kiinnostaakin. En osaisi tällä hetkellä vastata, että mikä sitten olisi parempi vaihtoehto ja miten noita ainesosia voisi korvata turvallisemmilla ja eettisemmillä vaihtoehdoilla. Lähinnä tuota ainesosaluetteloa eli INCIä avaamalla haluan demostroida sitä miten hankalaa on kuluttajana tietää, että onko tuote turvallinen vai kenties haitallinen. Monen ainesosan kohdalla joutuu painimaan myös sen eettisyyden kanssa vaikka ainesosa turvallinen olisikin. 

Itsekin olen vasta nyt todella herännyt palmuöljyn ongelmien suhteen ja joudun katsomaan tiettyjä tuotteita uusin silmin. Otetaan esimerkiksi leivän päällä käyttämämme rasva. Aiemmin se oli voita tai jotain voin ja kasvirasvan sekoitusta jossa ei ollut palmuöljyä. Nyt vaihdoimme täysin kasviperäiseen levitteeseen ja nyt käyttämissämme levitteissä onkin sitä palmuöljyä. Tai kuten tässä käsitiskiainehommassa, ensin jätetään muovi ja sitten lähdetään tarkastelemaan, että onko se palasaippua sittenkään niin ongelmaton.

Itselleni tämä kaikki on mielenkiintoista matkaa kohti simppelimpää ja turvallisempaa arkea, mutta kyllä tässä matkalla toistelee useammankin kerran sitä samaa vanhaa lausahdusta "tieto lisää tuskaa". Mielestäni kaikki tämä taustojen selvittäminen on vaivan arvoista ja tuo lisäarvoa elämääni. Toivon, että kirjoittaessani näistä aiheista joku toinen voi oikaista hitusen. Itsekin olen löytänyt valtavasti oikopolkuja blogien sekä keskusteluiden kautta.

Eniten tässä ärsyttää se millaisessa viidakossa me kuluttajina elämme näiden valintojemme kanssa ja miten monessa kohden meitä johdatellaan aivan surutta harhaan. Suututtaa jopa joidenkin yritysten piittaamattomuus ja asiakkaan k...tus. Toki voimme itseämmekin aina ajoittain muistuttaa, että yritys on olemassa tuottaakseen omistajilleen voittoa, piste. Liiketoimintamalliin voi rakentaa sisälle paljon hyvää ja palauttaa osan voitosta yhteisölle tai ihmisyydelle, mutta voi sinne rakennella myös paljon röyhkeää hyväksikäyttöä ja pahuuttakin.

Tässä kulutuskulttuurissa, jossa elämme, on valtavasti mätää. Itse olen ottanut selkeästi omakseni ajatuksen, että kuluttajana äänestän rahan käytölläni. Haluan löytää vähiten haittaa maailmalle aiheuttavan vaihtoehdon aivan kaikessa ja suosia sitä. 

On kuitenkin annettava itselle lupa edetä pienin askelin, yksi muutos kerrallaan, kohti parempaa ja jätettävä entisten valintojen epäonnistumiset taaksensa. Se on ollut paras mahdollinen valinta siinä hetkessä, sen hetkisellä ymmärryksellä.

- Aino

Palasaippua on ylivoimainen

Sainpahan vähän mietittävää, kun minulta kysyttiin, että mites kun palasaippua kerää bakteereja. Pääsinpäs yllättymään! En ajatellut, että palasaippuan kanssa kilpailevien nestemäisten saippuoiden markkinointi on oikeasti iskostunut noin tiukkaan, vielä edelleen. Iso kiitos tämmöisestä herättelystä, tykkään kun asioita kyseenalaistetaan ja pähkitään.

Palasaippua ei ole terveydelle vaarallinen 

Asia on hyvinkin päinvastoin! Saippuapala saattaa kerätä jonkin verran bakteereja pinnalleen, jos se lilluu vedessä. Saippuapalan täytyy saada hengittää ja kuivahtaa. Näin saippuapalan muotokin säilyy viehättävämpänä. Saippuaa ei kannata syödä eikä pestä sillä suuta. Kuitenkin siitäkin huolimatta, että palan pinnalle kertyisi kakkapöpöjä eli yleensä E. colia, saippua irroittaa bakteerit iholta ja huuhtelun myötä pöpöt valuvat viemäriin. Huuhtominen ja kuivaaminen on ylipäänsä tärkeää käsienpesussa. Suosittelen katsomaan oheisen videon.

 

Saippuan kemiasta sen verran, että se on peräisin rasvasta, se on rasvahappojen natriumsuola. Katsotaans, että osaanko selittää tämän jokseenkin yksinkertaisesti. 

Saippuamolekyylin toinen pinta tai pää on hydrofiilinen eli vettä puoleensa vetävä ja toinen pää lipofiilinen eli rasvoja keräävä. Saippuamolekyyli muodostaa misellejä kohdatessaan rasvaa siten, että rasva sulkeutuu saippuamisellin sisään lipofiilisten molekyyliosien sulkeutuessa sinne ja siten koko misellin ulkopinta on hydrofiilinen eikä siksi sitoudu enää ihoon vaan huuhtoutuu hanan alla pois. Yleisemmät patogeeniset eli tautia aiheuttavat mikrobit ovat hydrofobisia eli pyrkivät vettä pakoon. Luonnollinen pakopaikka on saippuamisellin sisäpinta, joka on rasvoja houkutteleva ja siten vettä hylkivä. Tätä täysin luonnollista mekanismia käytetään monissa sairaalatason antibakteerisissa tuotteissakin kuten Sorbact.

Tästä syystä saippua toimii! Sillä, että onko se palana vai nesteenä ei terveytemme kannalta ole tässä kohdin merkitystä. Toinen juttu sitten on, että mitä kaikkea muuta saippuaan on sisällytetty. Hajuaineet ym. lisäaineet helposti allergisoivat ja aiheuttavat ihoärsytystä.

Kuten tuossa TED puheessa edellä kerrotaan on palanen saippuaa melkoinen terveystuote. Mitenköhän meidän planeetta kestäisi sen, että jokainen asiansa ajava pala olisikin muoviin pakattua nestemäistä saippuaa?  

Arvatkaas myös millainen määrä ihmisiä jättää pesemättä kätensä vessassa käynnin jälkeen! Tää on ällöä.. sitten ne samat kädet tarttuu ovenkahvoihin ja hypistelee tomaatteja vihannesosastolla tai tutkii pakkausten tuoteselosteita. 

Oikaiskaapa noita mun sepostuksia, jos olen ymmärtänyt kemian opiskeluni väärin, en ole todellakaan mikään sen alan ammattilainen :)

- Aino

Kohti muovittomampaa arkea 2.

Edelleen vähennetään muovia ja myös muutakin jätettä. Seuraa siis lisää vinkinpoikasta siitä, miten keventää ympäristövaikutuksia. Itselleni tämä prosessi toimii myös estetisöintinä kotonamme. Harvoin nimittäin pidän todella jonkin purkin tai purnukan ulkonäöstä tai väristä ja yleensä, jos koskaan, se itselle parhain tuote ei ole siinä myös silmän tykkäämässä pakkauksessa. Eli tämä on Win!

Täytyy myös tunnustaa, että minulla on ajoittain pientä vastenmielisyyttä kaupoilla pyörimistä kohtaan, joten seuraavat ratkaisut kosmetiikan suhteen säästävät minut jatkuvilta kauppareissuiltakin kestäessään käytössä melkoisen pitkään. Win win!

Kuvassa meidän valintoja. Siinä on bambuista hammasharjaa merkiltään Humble Brush. Ruotsalaista designia. Pakkaus kartonkia, jonka voi polttaa tai iskeä kartongin keräykseen. Harja tulee yksittäispakattuna biohajoavassa pussissa, nylon harjaksetkin lupausten mukaan biohajoavat hiljalleen. Siitä en oikein tiedä, mutta meillä harja, harjakset, pussi ja paketti menevät kiukaan tulipesään. Vasiten voisin tietty kokeilla kompostoidakin tuollaista ihan mielenkiinnosta.

Yrityksen sivustolla harjalle annetaan käyttöikää se 3 kk kuten muoviharjoilla. Designia ja kehittelyä on tehty yhteistyössä hammaslääkäreiden kanssa. Minun silmään näyttävät oikein mukavilta ja maanläheisiltä. Lapset itseasiassa saivat päähänsä toivoa näitä joulupukilta ja pukki toteutti toiveen ;) Ovat kestäneet käytössä ihan jees. Jotenkin ihanan tuntuisia kädessä. Lapsille ja aikuisille löytyy omat kokonsa.

Hennon liila kimpale taas puolestaan on mun kasvosaippua. Se on Flow kosmetiikan puolukka kasvosaippua.  Suomalaista luomukosmetiikkaa. Jälleen kerran pahvinen pakkaus, ei mitään muuta ja se menee muiden jatkona sinne kiukaaseen. Olen tykännyt. Tämä on jo toinen Flown kasvosaippua ja en näe syytä miksi vaihtaisin. Matkoilla niin älyttömän helppoa mennä näiden palojen kanssa. Tästä kirjoittelin jo  Nurme- postauksessani aiemmin. Tuommoinen pala kestää minun käytössä arviolta vuoden. En ole kyllä ihan varma, ostan näitä niin harvoin, että meniskö yli vuodenkin itseasiassa.

Nurmen shampoopala pääsi uudelleen kuvaan kaverinaan Punnitse et Säästästä löytynyt oliiviöljysaippua. Silläkin peseytyy ihan kokonainen päästä jalkoihin, kun ei jaksa ruveta lutraamaan monen aineen kanssa. Edelleenkin pakkaukset pahvia ja osoite sama kuin edellisilläkin jolleivat sitten käväise ensin visiittiä kauppaleikeissä.

Sellainen lisäbonus tässä minimalistisessa hifistelyssä on se, että kylppäreiden siivous on jokseenkin helppoa, kun ei tarvitse raivata ensin tieltä valtavaa purkkiarsenaalia. Aikaa ja vaivaa säästyy myös siinä, kun ei tarvitse roudata mitään ensin roskikseen ja siitä kuljettaa roskapönttöön pihalle jne. Win win win! 

Pitäisköhän mun vaikka vain myöntää ettei tää mikään "minimalisti" ole, ihan yksinkertaisen laiska vaan ;D

Totuuden nimissä ihan näin vähällä kosmetiikalla meillä ei mennä, mutta hammastahna (tai miksi sitä keitosta nyt kutsuisin) vaatii ainakin ihan oman postauksensa..

- Aino

P.S. Tykkääpäs myös Kokonainen Elämä Edessä Facebook-sivusta!