Yhdessä tekemällä kohti Nollahukkaa

Viime aikoina on tullut pureuduttua oikein urakalla Nollahukkaan. Olen pohtinut Zero Waste aatetta monesta näkökulmasta ja joiltain osin en ole zerottamiseen aivan täysin tyytyväinen. Isoin ongelma on varmasti se, että alkuun täysin roskaton elämäntyyli tuntuu hyvin ehdottomalta ja vaikeasti tavoitettavalta. Ehdottomuuden tuntu ajaa ihmisiä tiehensä ja siihen meillä ei ole varaa. Pelkkä roskan välttäminen ei myöskään ole ratkaisu kaikkiin eko-ongelmiimme ja muutoinkin joustamattomuus suuntaa ajattelua usein sellaisille urille, jotka kokonaisuudessaan, kaikilta kanteilta tarkasteltuna, eivät olekaan aivan niin ekologisia kuin kuvittelemme. 

Näistä syistä siinä kävi sitten niin, että Nollahukka vei mennessään. Olen uutta intoa ja tarmoa täynnä vaikka Kokonaisen päivittelyyn ei olekaan ollut energiaa entiseen tapaansa. Kiertotaloudellisemman lähestymisen kautta vapaana lilluroiva Nollahukka- ajattelu sopii yhdistämään kaikkea sitä mitä Zero Waste jättää mallissaan ulkopuolelle. Mielestäni tarvitsemme suomalaiseen yhteiskuntaan passelimman käsitteistön ja meidän kulttuuristamme ponnistavan mallin eloomme täällä pohjoisella pallon puoliskolla, jossa ei ole bulkkikauppoja ja farmers marketteja joka kadun kulmassa. Meillä on omat haasteemme. Meillä on myös omanlainen infrastruktuurimme, yhteiskuntamme sekä historiamme.

Koska mikään ideologia tai malli ei ole yhden koon ratkaisu, eikä sellainen kuuluisikaan olla, niin laajennetaan perspektiiviä. Annetaan väljyyttä ja keksitään jotain ihan omaa, mutta ei ylhäisessä yksinäisyydessämme vaan tehdään tästä yhteisöllinen juttu. Tämä tarve yhteisöllisyyteen ja avoimeen jakamiseen sai minun ja Otso Sillanaukeen tiet kohtaamaan. Tässä me olemme, valmiina jatkamaan yhdessä siitä mihin kumpainenkin omalla tahollaan on päässyt.

Olemme niin täynnä Nollahukkaa, että hetkeen entisten blogien päivittelylle ei valitettavasti jää aikaa siinä määrin kuin te lukijat varmasti haluaisitte, mutta uskokaa pois tästä tulee jotain ihan mieletöntä!

- Aino

Nyt menossa #muovitonmaaliskuu - muovin vähentäminen on meidän jokaisen juttu!

Muoviton maaliskuu pärähti käyntiin mm europarlamentaarikko Heidi Hautalan, Sulapac Oy:n toimitusjohtajan Suvi Haimin ja valokuvaaja Meeri Koutaniemen voimin. Tarkoitus on herätellä muovin määrään arjessa, vältellä muovia ja jakaa vinkkejä, kuinka muovin vähentäminen onnistuu kuluttajalta. Toki moni yrityskin on hienosti lähtenyt mukaan muovittomaan maaliskuuhun.

Parantumattomana haasteihmisenä Kokonainen otti tietysti osaa tempaukseen. Jo muutaman päivän aikana on haaste kerännyt miellyttävän paljon huomiota. Enemmän kuin kansainvälinen Plastic Free July kesällä, johon tuli viimeksi osallistuttua ostolakkoni ohella. Mutta nyt onkin ihan toisen näköiset kelit ja antimet kaupoissa.

Tässä kun on nyt tarkoitus jakaa niitä vinkkejä niin aloitetaan aivan perusteista. Suurin osa muovista tulee ruokapakkauksista, siksi kokkailujaan joutuu muuttamaan päästäkseen täysin muovittomuuteen tai Zero Waste idean mukaan, täyteen roskattomuuteen.

Oma muovittomuuteni ja roskattomuuteni sai aivan uudenlaista puhtia, kun vaihdoin ruokavalioni täysin kasviperäiseen. Minusta tuli siis vegaani ja se on ollut parhaita päätöksiäni. Liha- ja maitotuotteiden käyttöä vähentämällä synnytät vähemmän roskaa. Näin se vain on. Tekemällä perus raaka-aineista helppoja aterioita säästää luontoa. Aikaa se kyllä vie hieman enemmän tai ainakin vaatii suunnittelua, mutta tässä on hienona plussana painon hallinta. Tietysti omalle kotitaloudelle muovitonta on myös syödä vaikka noutopizzaa päivittäin pahvilootasta, mutta ei pidä unohtaa, että ravintolaan ainekset tulevat, mitenkä muutoinkaan kuin muoviin pakattuna.

 Arkiset ateriat

Arjen ateriani koostuvat yleisimmin sesongin kasviksista. Juurekset ovat tähän vuoden aikaan pääosassa. Porkkanaa, perunaa, punajuurta ja lanttua löytyy pakkaamattomana. Nämä sujahtavat ompelemiini hevi-pusseihin. Puna- ja valkokaali ei pakkausta tarvitse, hintalappu vain kylkeen. 

Kaalista saa monenlaista. Itse pidän erityisesti marinoidusta punakaalista. Valmistaminen on helppoa, kerralla voi tehdä ison satsin, josta saa väriä ja makua vähän joka ruokaan. Ohjekin on vilahtanut joskus täällä Kokonaisessa, voit kurkata sen tästä.

Eihän se mitenkään kaunis keko ole lautasella. Värikäs ja maistuva kuitenkin ja hirmuisen helppo valmistaa. Marinoidun punakaalin lisäksi, hieman riisiä edelliseltä päivältä, keitettyä punajuurta, venäläistä hapankaalia lasitölkistä, seesaminsiemeniä, ravintohiivahiutaletta ja loraus soijakastiketta. Näitä nyt sattui kaapista löytymään.

Pahvipakkauksissa saa monenlaista hyvää ihan tavallisistakin kaupoista, jos paikkakunnallasi ei ole irtomyyntiin erikoistunutta myymälää. Riisi ja ekologisemmat ystävämme ohra, suomalainen quinoa, couscous ja tattari ovat hyvä pohja annokselle. Linssit ja erilaiset pavut tuovat proteiinilisää ja ruokaisuutta.

Pastaa löytyy myös jokseenkin muovittomana, mutta melkein kaikissa paketeissa on jätetty pieni muovi-ikkuna tai paperinen pussi tahi kääre on pinnoitettu muovilla. Olen joutunut myös pettymään, kun luulin löytäneeni lähes muovittomassa pahvipakkauksessa pastaa, mutta sisällä olikin vielä muovipussi. Gluteenittomissa tuotteissa tämän voin ymmärtää, sillä pienikin määrä muuta viljaa voi olla keliaakikolle paha juttu. Kannattaa olla tarkkana pakkausten kanssa, jakaa kokemuksia ja pyytää kauppiaalta ottamaan valikoimiin niitä muovittomia vaihtoehtoja, kun on merkki selvillä.

Monta ruokaa tulilla

Perunaa meillä syödään melko paljon. Lapset pitävät siitä. Helpoin tapa mun mielestä on ostaa rosamundaa, pestä ja tunkea semmoisenaan uuniin. Samalla valmistuu uunissa monta muutakin juttua, kuten vaikkapa sellainen pastakastikkeen pohja johon tulee kesäkurpitsaa, munakoisoa, paprikaa, punasipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen, valkosipulia ja mausteita. Siitä voi sit muussailla soseeksi tai täyttää sillä leipiä tai syödä semmoisenaan. Varioida voi loputtomiin sen mukaan mitä kulloinkin löytyy irtona.

Muutkin juurekset paistuvat uunissa perunoiden kyljessä. Punajuuret voi tehdä samoin kuin perunat ja kuoria vasta lautasella. Kukkakaali menee ihanasti pellillä, tosin nyt sitä ei oikein pakkaamattomana tahdo saada. Ajatuksena tässä on kuitenkin se, että ei se ole niin vaikeaa, kun muuttaa hieman sitä perusajatustaan, että miten ruokaa valmistaa. Minulla on usein monen päivän ateriat niin sanotusti tulilla ja valmistelen kaikenlaisia omia "eineksiä" kaappiin. Kuorin porkkanoita vesikippoon, pilkon ja paloittelen vihanneksia, liotan papuja, teen marinadi sotkujani ja yhdistelen niistä sitten mielivaltaisesti soveltaen. Luova ruuanlaittotyyli ei ole kaikkien juttu, olen sen huomannut, mutta luulen, että sitä voi opetella sillä oma taitoni on karttunut vuosien mittaan kokeilemalla

Olen kirjoittanut joitain ruokaan liittyviä tekstejä. Näiden seassa on reseptien lisäksi vinkkejä ruuan säilytykseen ilman muovia. Tästä selailemaan arkistojen aarteita :) Arjessa tulee kokeiltua niin monelaista, ettei sitä aina muistakaan mitä on tullut väsättyä, huomattua kaupoilla tai miten on jonkun jutun ratkaissut. Siksi vastaan mielelläni kysymyksiin!

- Aino

Onko nyt niin, että meillä ei synny jätettä ollenkaan?

Laitetaas vähän tilannekatsausta siitä, että miten meillä noin niin kuin oikeasti menee kodin puolella tämän jätteettömyyden eli Zero Waste- jutun kanssa.  Tämmöistä ajoittaista kartoitusta on ihan hyvä tehdä ettei totuus unohtuisi ja mikäs sen parempaa tässä kahvilakon tuomassa tärinässä ja päänsäryssä. 

Heti kärkeen siis tunnustan, että paremminkin voisi olla ja ettei meillä, siis minun, kahden tyttäreni sekä vierailevan poikani taloudessa, olla täysin roskattomia edelleenkään. Minusta tuntuu, että jossain kohdin oltiin jo vähän pidemmälläkin Zero Waste mallissa, kun oli enemmän resursseja hyödyntää irtotuotteita. Oli siis ihan rehellisesti enemmän rahaa käyttää ruokaostoksiin ja mahdollisuuksia hyödyntää irotuotteita myyviä kauppoja. Kyllä meiltä silti roskaa on aina syntynyt. Olen pienen lapsitalouteni kanssa vasta matkalla täydelliseen jätteettömyyteen, mutta me ollaan saatu tällä porukalla ihan hyviä tuloksia aikaan. 

Niitä tuloksia sitten

Muutimme tähän nykyiseen kotiimme lokakuussa ja nyt on helmikuu elikkäs se tekee sellaiset viisi kuukautta. Tämän noin 5kk aikana olen käynyt roskakatoksessamme alle kymmenen kertaa. Lähinnä tyhjentämässä biojäteastiaa ruskean ummehtuneeseen biojätteen keräyspönttöön. Muutaman kerran olen heivannut omaan laariinsa keräyspaperia ja jokusen kerran kartonkia. Joitain yksittäisiä juttuja on mennyt sekaroskiksen puolelle. Semmoisia kuten puhkitallotut kengät. 

Lisäksi olen vienyt muovia kolmasti ja säilyketölkillisen metallijätettä sille varattuun astiaan. Elektroniikkajätteeseen jouduin viemään yhden päättömän barbin, jossa oli jostain kumman syystä koneisto, paristo ja hermoja kuluttava ääni. Paristot toimitin paristojen keräykseen. Vanhoja lääkkeitä toimitin apteekkiin. Nämä jälkimmäiset tapahtuivat marraskuisen Minimalismipelin innoittamana. 

Roskakaapissamme on etummaisena biojättelle yksi kokonainen roska-astia ja sen takana saman kokoinen varattuna muoville. Sivussa on laatikko paperille ja kartongille. Sieltä otamme uudelleen käyttöön tavaraa niin paljon kuin mahdollista. Käytämme paperia ja pahvia askarteluun, muistilappuina, minun kirjoitushommissa ja muussa ajanvietteessä. Metalli kerätään metallitölkkiin. Kaapeissa on hylly palautuspulloille, niitä olisikin muutama kauppaan vietäväksi, sekä lasitölkeille, joita ehkä voisi jo vähän karsia, mutta eivät ne vie tilaa miltään, joten olkoot.

Meiltä siis syntyy kierrätysjätettä ja sekajätettäkin tavaroiden irtisanoessa itsensä. Kutsun tätä kaikkea ulospäin virtaavaa materiaalia roskaksi, myös sitä biojätettä, koska tällä hetkellä en voi sitä omassa puutarhassani hyödyntää. Kompostointia on kyllä ikävä ja pystyisin myös sen osalta parempaankin, tiedän sen. Voisin olla tarkempi, aktiivisempi ja niuhompi, mutten jaksa olla lapsilleni paasaava ihan joka päivä enkä itselleni aivan niin vaativa. En juuri nyt. 

Mistä se paha saa alkunsa?

Mutta mitä meidän kiertoon menevä jäte sitten on ja mistä sitä syntyy? No lapsista tietysti! Voisin melko helposti syyttää lapsia taloutemme jätteistä sillä itsekurini on paljon parempi kuin ipanoiden, mutta totuus on, että minunkin kurini loppuu siinä kohden, kun pitäisi päivittäin leipoa leipää tai keksiä leivän päälle Keijun korviketta. Ketsupilla saa äidin ruuat maistumaan kaikki ihan samalta ja välillä joku pinaattilettupaketti pelastaa arjen. 

Kuvassa on toinen pakkausjätteen lähde, 50% alesta ostettuja, päiväysherkkiä, vegaanisia valmistuotteita, jotka päätyivät hätävaraksi pakkaseen. Ostan koska haluan päästä kokeilemaan noita kaikenlaisia uutuustuotteita minäkin, ja välillä, tai ainakin tällä kohdin jo pidemmän aikaa, olen kokenut hienoista kokkausinnon puutetta. Ei ole sellaista paloa ja tarmoa siihen. 

Lapset syövät niin valikoidusti etten jaksa pahoittaa mieltäni tai anella edes maistamaan. Lisäksi tiettyjen kodinkoneiden ja välineiden puute on myös kaventanut repertuaaria. Tämä on tämmöistä normaalia soljumista ja aaltoilua vuoden mittaan. Tiedän, että into palaa taas viimeistään, kun pihoilta ja pientareilta alkaa löytymään jotain poimittavaa.

Siinäpä sitä meidän muoviroskan alkulähdettä.. kasvirasvapakkauksia, öljypulloa, ketsuppipulloa, joitain leipäpusseja, jotka tosin uudelleen käytetään, juustopakkausta, jogurtti- ja kasvimaitopurkkia sen sellaista. Metallia tulee lähinnä kookosmaidon mukana, siis 2 kpl tässä 5kk aikana, sekä soijajugurtti- ja Keijupakettien välikansista. 

Roskasta oikeastaan kaikki on ollut kierrätettävää. Joitain kinkkisiä askarteluita ja sekahommeleita olen laittanut sekajätteeseen energiajaokkeeksi sillä ei ole kierrätysmuotoa esim lasten puhki kulutetuille kengille ja Core-Tex rukkasille. Sieltä ne menevät täällä Espoossa Vantaan Energian jätevoimalaan poltettavaksi ja näin saadaan haisevista tamineista sitten kaukolämpöä ja sähköä.

Lasten viettäessä viikon talvilomaansa tänä vuonna toisaalla aion petrata, tai petraan ihan luonnostaankin roskan suhteen. Osana tätä ryhtiliikettä on kahvin juonnista luopuminen, sillä se ihanuus iKaffe- pakkauksineen tuottaa henkilökohtaisesti eniten jätettä ja ilmastovaikutusta. Enkä nyt viittaa mihinkään metaaniongelmaan. Siitä tuli mieleen, että vessapaperista en lupaa luopua, mutta mielelläni ostaisin paperiin käärittyä merkkiä isoissa satseissa vaan eipä ole semmoista vielä tullut Suomessa vastaan.

Olis niin paljon hienompaa kirjoittaa siitä, että mistä kaikesta meillä EI enää synny jätettä. Tai hei, mitä jos sinä pistäisit kommentteihin, että mitä kaikkea olet saanut jätettyä matkasta! Millaisia muutoksia, kestotuotteita, parempia vaihtoehtoja ja karsintaa olet harjoittanut? Siitä olisi mahtaavaa kuulla :)

- Aino

Matkalla jo pitkään

Pohdin omia kulutusvalintojani ja elämäntyyliäni. Aloin muistelemaan, että missä kohdin aivoissa vinksahti ja minkä kautta tähän tilanteeseen on päädytty. Avuksi kaivoin vanhan päiväkirjani. Eltaantuneita tekstejään lukiessa löytyy joskus uskomattomia asioita. Pelottavaakin oikeastaan. Kävin läpi päiväkirjaani ja lueskelin raapustuksiani kuopuksen odotuksen ja syntymän ajoilta. 

Kun noita jäljempänä esiteltyjä, täysin sensuroimattomia ja muokkaamattomia, tekstejä lukee, tulee väkisinkin ensimmäisenä mieleen epäillä omaa oppimistahtia. Onkohan tässä mikään muuttunut tai mennyt eteenpäin? Sitten sitä ymmärtää, miten pitkälle on tultu. En olisi tuolloin voinut hulluimmissa unelmissanikaan kuvitella, että kirjoittaisin näistä itselleni tärkeistä asioista, löytäisin joukon uskomattoman upeita, samanhenkisiä ihmisiä ja kertoisin tarinaani kaikenlaisten yhteistyöjuttujen kautta.

Heinäkuu 2010

Näinä jumalattomina hellepäivinä olen pohtinyt paljon esteettisyyttä, estetiikkaa ja käytännöllisyyttä. Olen miettinyt makua ja valintojen tekemisen vaikeutta. Arvot, päämäärät ja elämäntyylit risteilevät päässäni kuin valintamyymälän tiskiltä poimittavana. 

Mikä on minua ja mikä opittua, mitä voi oppia ja mitä valita? Haluaisin kotini, ympäristöni ja valintojeni viestivän vielä selkeämmin sitä mitä sisälläni tunnen ja olen. Huomaan olevani pettynyt hankintoihini ja kotini toimivuuteen. 

Lieko tämä sitä tavallista raskauden pesänrakennusviettiä jalostuneempana vai mitä, mutta koitan määritellä epätoivoisesti omaa elämäntyyliäni. Elänkö niin kuin kulutan vai hallitseeko kulutus elämääni ylipäänsä. Missä rajoissa on ok olla materialisti?

Elämäntyylini ja konkreettinen ympäristöni näyttää tänä päivänä juuri minulta ja on tuon lähes kymmenen vuoden takaisen pohdinnan tulosta. Tuolloin 2010- 2011 kaikki oli vasta muotoutumassa, siemen kylvetty ja nyt se on vakiintunutta arkea. Siltikin.. matkalla on oltu jo pitkään. Jos oma matkasi tuntuu tuskastuttavan hitaalta, niin älä sure, hidasta se on ollut minullakin.

Helmikuu 2011

Tämän hetken muoti-ilmiöitä ovat downshifting ja 100 Things Challenge. Voisin aivan hyvin kutsua itseäni downshiftaajaksi, mutta sellainen lokeroituminen on minulle vierasta. Enää minua ei hallitse suunnaton ahdistus siitä miltä näytän ulospäin tai miltä kotini näyttää ja että kuvastaako se minua. Ulkoinen on ulkoista ja aina se jotenkin heijastelee sisäistä. 

Kotini tavaramäärän karsiminen ja olennaiseen keskittyminen on ollut samalla myös sisäistä järjestelyä ja yksinkertaistamista. Muutokset tapahtuvat ja näkyvät omalla painollaan. Luopuminen, järjestely, lahjoittaminen ja velan maksu on vapauttavaa. Tiukentuva kontrolli omasta tilanteesta vapauttaa! Paradoksi. Kotiaskareet vähenevät, kun materiaalinen kaaos talttuu. Valintojen laatu paranee. Keskittyminen hyvään kannattaa ja salaisuus toimii.

Mielenkiintoista myös miten olen vuosia myöhemmin palannut samoihin aiheisiin kirjoituksissani. Estetiikasta ja eettisyydestä täällä.  "Elänkö niin kuin kulutan vai hallitseeko kulutus elämääni?" tyylistä pohdintaa harrastin Älä Hanki Mitään haasteen aikana. Samoin pohdin kirjoituksessa sitä missä määrin tarvitaan poisoppimista vanhasta. Samat aiheet joutuvat käsittelyyn yhä uudelleen ja uudelleen. Onkohan sitä ollut jotenkin aina vähän tämmöinen vai puhtaasti kasvanut tämän näköiseksi? No sentäs The Secret ja 100 Things Challenge on tippuneet vähän matkasta..

On se vaan jännää :)

- Aino

Hieman dyykkausta, minimalismipeliä, DIY-juttuja ja parsintakierroksia

Joku fiksumpi tekisi joka päivälle jonkinlaisen kirjoituksen, mutta minä päätin ympätä koko idea-arkkuni satunnaiset aarteet samaan kirjoitukseen. Tässäpä siis on tulossa DIY pipipussi eli sellaisen muovisen kylmäpakkauksen plastic free versio, joka toimii käytännössä ja maatuu lopussa. 

Sitten esittelen koiran syömiä villasukkia ja muuten vain päälle hajoavia vaatteita. Osa tekstistä sivuaa Minimalismi.net sivustolla Teemun aloittamaa 30 päivän minimalismipeliä ja sit vielä jotain dyykkaamisesta. 

 

 

 

Muoviton DIY kylmäpakkaus eli Pipipussi

Tyttäreni oli ommellut koulussa puuvillakankaasta pussin, joka on täytetty kauranjyvillä eli normaali kaurapussi, joka toimii lämpimänä ja kylmänä. Monesti vanhat konstit ovat parempia kuin muoviset geelitäytteiset ja hintavat versiot, jotka eivät maadu eivätkä ole uudelleen käytettäviä.

Tää on niin simppeli juttu, että ihan naurattaa etten aiemmin tajunnut. Ei vaikka näiden DIY pussien parhaimmistoa olen saanut kätilön töissä asetella niin mikroon kuin alavatsalle. -selälle, reisille, lonkille sekä hoitajan omille kipeille hartioille.

Pussi tottelee kylmä- kuuma käytön lisäksi vaikkapa hernepussille asetettuja vaatimuksia lasten leikeissä tai pitelee ovea auki ja sillä on näemmä kätevää lataista siskoa suoraan daijuun. (haluaisin henk.koht tavata sellaisen vanhemman, joka silmät kirkkaina väittäisi minulle ettei sen lapset ikinä tappele keskenään)

Kaikenlainen terveydenhoitoon käytetty roina tuottaa melkoisen paljon roskaa ja osa on vaikeasti vaihdettavissa jätteettömämpään vaihtoehtoon. Tästä kirjoittelin hammasremonttini aikana jotain. Pohdin oikomishoidon ja terveyden vaalimisen tuottaman roskan ja muovin määrää ja harmittelin mm sitä, että millä zerowastaan yöllisen purukiskon puhdistamiseen tarvittavat aineet. Sain ihanan aktiiviselta lukijaltani hammaslääkärinsä antaman vinkin muovisten kiskojen puhdistamiseen etikalla ja lähdin kokeilemaan sitä. Nyt reippaan kuukauden olen lillutellut akryylistä purukiskoani etikka-vedessä päivisin ja se toimii mielettömän hyvin. Tässäkin taas hyvä muoviton vaihtoehto ostetulle hammaskiskon puhdistusaineelle. 

30 päivän minimalismipeli

Sit päästään minimalismipeliin, joka pärähti käyntiin blogikollegani Teemun toimesta Minimalismi.net sivustolla sekä Facebookissa tapahtumana johon pääset osallistumaan suoraan tämän linkin kautta. Edelleen ehtii mukaan. 

Mun 1. päivän tavara on tuo muovinen kylmägeelipakkaus, jonka lahjoitetaan eteenpäin. Vahinko kiertämään, heh. Toisena päivänä vähennetään kaksi tavaraa, mutta siihen on aikaa puoleen yöhön, joten kun lapset ovat nukkumassa käy äiti lelulaatikolla.. No ei vaineskaan, jospa ne lähtis pelaamaan minun kanssa. 

Sama jatkuu kuun jokaisena päivänä siten, että karsittujen tavaroiden määrä lisääntyy päivä päivältä yhdellä ja yhteensä vähenee 465 tarpeetonta tavaraa tämän marraskuun aikana. Kaipa se Teemu laski oikein sillä en jaksanut tarkistaa tuota lukua. 

Tämä on ihan mainio juttu näin joulun kynnyksellä. Tulee hoidettua se siivouspuoli samalla! (jos sellaisia harrastaa)

Karseita kuvia karseista vaatteista

Teemu minimoi blogissaan sukkia ja täytyy myöntää, että haluaisin kovasti jo karsia risoja sukkiani, mutta en voi sillä minulla ei ole niitä liikaa. Tyydyn paikkaamaan juuri paikkaamiani villasukkia uudelleen. Ihanan liukas, nimeltä mainitsematon noutaja nimittäin kävi järsimässä sukan pohjan ainoaan ehjään kohtaan reiän. 

Vuoden ostolakkoni alkaa näkymään. Tosin nuo kuvan villasukat on viime vuosituhannelta, joten... Sen sijaan pellavainen toppini ei ole kuin vajaa kolmisen vuotta vanha ja näyttää melko antiikkiselta sekin. Senkin mielelläni minimoisin pelin tiimellyksessä, vaan paikattava se on sekin. Reikiä ilmaantuu joka pesussa lisää ja toppi alkaa näyttämään suhteellisen.. no, taiteelliselta.

Koska olen maailman toiseksi paras kertomaan vitsejä on ihan hyvä, että vaatteeni puhuvat puolestani. Tuollakin paidalla on muutamat naurut ja pottuilut irronnut 😂 (vastaus kysymykseen "kuka sit on maailman paras vitsinkertoja?" kuuluu "ihan kuka muu vaan")

Dyykkausaarteita

Hankintalakkoni tai haasteeni otti osumaa. Dyykkasin roskakatoksesta muovisen kukkaruukun peitoksi hieman risan korin. Se toimii siinä näkösuojana minun ja muovin välissä ja samalla tuli vähennettyä roskataakkaa tai näin ainakin itselleni uskottelen. Kori näkyy ensimmäisessä kuvassa Pipipussin taustalla.

Meillä on kotona melko paljon jostain haalittuja tavaroita. Löytyy tuoli, joka toimitti joskus yöpöydän virkaa ja se on ihan rehellisesti raahattu aikoinaan naapuritalon roskalavalta. Sitten on vähän sieltä täältä ilmaiseksi saatua tavaraa. Äkkiseltään pohdittuna vain toinen lastensänky on ostettu ihan oikeasti Ikean kaupasta ja muut kalusteet ovat second hand.

En mä kyllä tiedä, että miten irrotan täältä sen 465 tavaraa, mutta katsotaan.. ainakin nuppineuloja on liikaa lasten roinan ohella.

- Aino

Tori.fi kutsui aamiaiselle kuuntelemaan Second Hand Effect- hankkeestaan

Sain kutsun tulla korvat höröllä kuuntelemaan Pikku Roban Artec 2nd Cycle myymälään Torin järkkäämää Second Hand Effect- hankkeen julkistamista aamiaisella houkuteltuna. Luvassa olisi siis tämän Second Hand Effect- hankkeen tutkimusraportin Suomen tulosten julkistaminen ja Hävikkiravintola Loopin tarjoilema aamiainen. Kansainvälisen hankkeen tutkimustuloksista meille kertoi Torin toimitusjohtaja Juha Meronen. Lehdistötiedotteen raportteineen pääset lukemaan tästä.

Juha aloitti muistuttaen miten olemme WWF:n mukaan ylikuluttaneet resurssimme Suomessa jo huhtikuussa ja maapallon ylikulutuspäivä ohitettiin elokuussa. Siitäkin syystä jotain olisi tehtävä sillä meillä ei ole lähes neljää maapalloa repäistä tästä kulutusvimmamme tyydyttämiseksi. Tori.fi edistää kiertotaloutta ja ohjaa kuluttajaa kestävään kuluttamiseen sekä laadukkaiden tuotteiden jälleenmarkkinoiden syntymiseen. Tämän laadukkaiden tuotteiden kysynnän ja jälleenmyynnin Meronen näkee vahvaksi kehityssuunnaksi, jolla muutetaan koko tuotemarkkinoiden suuntaa. 

Mikäpä olisi sen hienompaa kuin mahdollisuus vaikuttaa parempien tuotteiden suunnitteluun ja tuottamiseen sekä niiden huolto- ja jälleenmyyntimarkkinoihin pidentäen kunkin tuotteen käyttöikää. Sehän on suoraa säästöä monessa mielessä. Huonoja tuotteita ei ansaitse kukaan, vähiten meidän ihana pallomme pinnallensa killumaan.

Lisää puheenvuoroja

Matti Aistrich Liiketoiminnan kehityksen johtava asiantuntija ja Resurssiviisas kansalainen- toiminnan luotsija Sitrassa jatkoi puheenvuorojen hienoa linjaa. Matin päivän upein oli, että alkuperämaastaan huolimatta käytetystä tavarasta tulee uusiin käsiin päätyessään kotimainen lähituote, joka on resurssiviisas ja hoitaa Suomen kauppatasetta. Vaihtotalous sekä tämmöinen seconhandkauppa ovat kansantaloudelle nettopositiivista. Elinkaaren pidentäminen hyödyttää siis monella tapaa ilmastovaikutusten ohella. 

Sitran hienosta selvityksestä "100 fiksua arjen tekoa" voi lukea käytännönvinkkejä lisää. Lähes 70 prosenttia kasvihuonekaasuista johtuu meistä ja meidän elintavoista, joten meilläpä on hulppea joukko mahdollisuuksia vaikuttaa kuluttajina. Erityisen ylpeitä me voidaan täällä Suomessa olla siitä, että meillä on vahva kunnostamisen ja huoltamisen traditio, joka monesta muusta maasta puuttuu. Pidetään siitä kiinni, eikö?

Torin kaltaisten toimijoiden ilmastovaikutusten nettopositiivisuus on hyvä kannustin vertaiskauppapalveluiden käyttöön uustuotannon pullauttaman romppeen sijaan.  Käytetyn tavaran kauppa vähentää selkeästi CO2- päästöjä. Kansainvälisen verkkokauppajätti Schibsted Media Groupin kasaama tutkimus vastuullisen kuluttamisen ja ympäristöhankkeen tematiikassa antaa Second Hand Effect tutkimushankkeesta varsin positiivisia tuloksia. Tutkimuksen mukaan vertaiskauppa säästää Suomessa 140 000 tonnia CO2- päästöjä vuosittain eli New York- Helsinki välillä 140 000 lennätettyä meno-paluu matkustajaa vuodessa. Hirmuisen raflaava luku ja hienoltahan se näyttää vaikka toki tutkimuksen data-analyysistä voi hieman napauttaa oletusten pohjalta simppeliksi vedettyjen laskutoimitusten osalta sekä siitä, että isoin positiivinen vaikutus tulee käytettyjen autojen myynnistä.

Tulos on siltikin sitä nettopositiivista ilmastonmuutoksen vinkkelistä. Suomen Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen toi hienosti esille tutkimuksen vajaavuutta, mutta myös sitä, että nykyään yhä vieläkin mitataan vain kaasuluonnonvarojen käyttäytymistä, mutta samalla lailla voisi mittaroida myös veden sekä kiinteiden luonnonvarojen käyttöä. Nämä, kun Second Hand Effect- tutkimuksen tuloksiin vielä soluttaisi perusteellisemman tutkimuksen pohjalta luoduin vakioiduin kertoimin tasattuna, niin saisi varsin mielenkiintoista dataa ja positiivisen puolella oltaisiin entistä tiukemmin ja esim autoilmoittelun päällekkäisyys eri kanavissa rajattaisiin pois.

Yritysten tuottamien raporttien ja vastuullisuuslaskelmien kriittistä tarkastelua tarvitaan ja sellainen liiketoiminnan paljon rakastamaa höttöä on hyvä vähän pyyhkiä kämmensyrjällä sivuun. Vaikkakin kaikelle tälle on ihan oikeutuksensa ja tarpeensa puhutellakseen suurta yleisöä ja ohjatakseen käyttäytymisen muutosta. Siinä pelissä Kokonaisen mielestä kaikki on sallittua, kunhan vain toimintatavat kokonaisuudessaan kehittyvät parempaan. Pääasia, että joku avaa pelin, lähtee laatimaan mittareita ja keräämään dataa.

Tavarahankinta vain yksi muiden joukossa

Muutamia tärkeitä pointteja nostaisin Nissisen puheenvuorosta esiin. Pohjustus oli loistava, asiat on hyvä pistää mittakaavaan ja muistaa, että tämmöisten tavarahankintojen osuus ilmastovaikutuksissa tulee kuitenkin aina liikenteen, asumisen ja ruuan sekä ruuantuotannon jälkeen. Enemmän vaikutusta yksittäisessä kotitaloudessa saa vaihtamalla energiamuotoa ja kiinnittämällä huomiota asumiseen sekä liikkumiseen ja vaihtamalla kasviruokavalioon hävikkiä välttäen.

Kuitenkin Sitran Matti Aistrich kertoi, että jos kuluttaja ostaa kaiken tavaran käytettynä vuoden ajan laskee se ilmastosoppaa henkilön osalta 16% verran. Sama vaikutus saadaan yhden omakotitalon lämmityksen muuntamisella maalämpöön, joka puolestaan yksityishenkilöltä ei investoinnin suuruuden vuoksi aina onnistu. Aistrichin mukaan sekasyönnistä kasviruokavalioon siirtymisen vaikutus on positiivisen puolella 9 prosentin osuudella. Tästä luvusta ja siihen päätymisestä olisi kutkuttavaa päästä keskustelemaan.

SLL:n Nissinen sai sydämeni yhtyessään kantaani rationaalisen kuluttajan harhasta. Emme me kuluttajina oikeasti tee valintojamme mitenkään rationaalisesti vaan ihan yhtälailla ovat hyvät tarinat tärkeitä ja ostokäyttäytymistä ohjaa monimutkainen sekametelisoppa, jossa vastuullisuus on vain yksi luumu kiisselin joukossa.

Tori.fi kaltaiset toisen käden kauppapaikat ovat tärkeitä ja tekevät hyvää, kunhan siitä ei tule kierre, jossa konmaritetaan joka toinen kk ja joka toinen hankitaan uutta tilalle. Tässäkin piilee riskinsä, mutta vastuullisen kuluttajan aarreaittana ja hyvänkepeän omantunnon lähteenä Tori.fi toimii helppokäyttöisyydessään ja volyymissään. Sinne siis Second Hand kaupoille tavaroiden elinkaarta pidentämään. Kyllähän te tiiätte, että tavara tykkää, kun sitä käytetään ;)

Kokonaisen sydäntä lämmittää tällaiset keskustelunavaukset ja asioiden uudenlainen tutkailu yritysten taholta vaikka tiedämme, että työtä riittää vielä. Se mitä vaikkapa sinä voit tehdä on ryhtyä hybridikuluttajaksi ja ottaa jotain tarvitessasi hankintatapojen joukkoon käytetyn, lahjoitetun, vaihdetun ja saadun tavaran mahdollisuuden. Belk 1988 Journal Of Consumer Research lehdessä julkaistun artikkelin, Posessions and the Extended Self, mukaan "we learn, define and remind ourselves of who we are by our posessions". 

Olemme tavaroiden kanssa hieman omituisia joskus ja jotkut tarvitsemamme tuotteet saattavat tuntua vastenmielisiltä hankkia käytettyinä, mutta se on juttu minkä vastustus vähenee harjoittelemalla ja perustelemalla itselleen valintansa parhautta. Olemme sitä mitä omistamme ja tavaramme ovat osa identiteettiä kertoen meistä tarinaa. Käytetty tavara kertoo mielestäni, että sen hankkija on ajatteleva ja vastuullinen. Ei hassumpaa imagon rakentamista, vai mitä tuumit? Suhtautumistaan voi lähteä muuttamaan vaikka ynnäilemällä omaa hiilijalanjälkeä, jospa se antaisi pontta käyttäytymismuutokselle.

- Aino

Kiitokset Tori.fi aamiaiskutsusta, teksti tehty Hävikkiravintola Loopin loihtiman aamiaisen voimalla Artec 2nd Cycle Pikku Robertinkatu 4-6 auki to-pe-la. Mukana Suomen Luonnonsuojeluliitto sekä Sitra.

Älä milloinkaan liity sä roskanheittäjiin

Roskien kerääminen tienposkilta ei aina ole niin helppoa kuin luulisi. Se on puuhaa, jossa tulee hyvin tietoiseksi itsestään. Metsistä ja rannoilta kerääminen on helpompaa, kuin autojen ja ihmisten ohittaessa sinua puuhissasi. Mietin noukintakeikoilla pöljiä juttuja kuten, "jos kerään tämän niin tuleeko noukkia tuokin?", "entä tuo roska-astian ympärys, jonne linnut on riepotelleet roskiksen sisällön alkaen koirankakkapusseista? Voinko jättää tuon rauhaan ilman, että joku katsoo?", "mitäköhän nuo miettii, kun kyykin täällä?". 

Sinällään kyse on samasta fyysisestä harjoitteesta kuin mitä teen kotona lasten jäljiltä, mutta silti kaikki tuntuu tienvarrella niin erilaiselta. Siinä saa nähdä ihan oikeasti vaivaa, että kaikki tulee noukittua ja kiikutettua eteenpäin jätteenlajitteluun. Koska se on psyykkisesti niin epämiellyttävää ja tietoista touhua, se tuntuu myös hiton turhalta ja saa aikaan someraivoa esimerkiksi Instagramissa. Jonnekihan se tilanteen aiheuttama epämukavuus on purettava.

Älyttömästi tyhmiä ajatuksia, mutta niin niitä vain putkahtelee. Ei ihme ettei useampi käy siivoamassa tienposkia. Joukossa roskien keruu on hyväksyttävämpää. Tempaukset ymmärretään aina. Yksinäinen ituhippi penkomassa puskia on vähän outo. Näistäkin huolimatta mietin vain, että miten se roskan heittäminen on toisille niin vaivatonta? Saisiko syntiset ohjattua takaisin ruotuun, jos pakottaisi katumusharjoituksiin?

Rölli opastaa paremmin!

"Älä milloinkaan liity sä roskanheittäjiin, liity mieluummin vaikka omituisiin otuksiin!"

- Aino

Ruokahommat Zero Waste tyyliin käsittävät ennakointia ja valmistelua

Suurin osa talouden roskasta muodostuu ehdottomasti keittiön puolella. Ruokapuoli tuottaa varsinkin sitä muovijätettä ja sen vähentäminen on oikeasti haastavaa. Sitä ei kukaan kiellä. Haastavuuden yksi osatekijä on mielestäni tämä vallitseva ruuanlaittokulttuuri, työn uudelleen rakentuminen ja arjen pirtaleisuus. 

Tästä arjen muutoksesta on tehty kattavaa tutkimusta ja samalla on huomattu perheiden ruokailutottumuksissa ja sitä kautta ruokaostoskäyttäytymisessäkin muutosta. Elämme aikaa jolloin on vähän kiire koko ajan, perheen sisällä tullaan ja mennään, on töitä, harrastuksia, velvoitteita. Tämä johtaa siihen, että kaupassa käydään useammin, ostetaan vähemmän ja nopeammin valmistettavaa. Yhteisiä ruoka-aikoja ei välttämättä ole eikä ruokaa tehdä yhdessä niin paljoa. 

Suunnitelmallisuus ja ennakoiminen on vaikeampaa, koska erilaiset velvoitteet vaativat reagoimista yhä nopeammalla tahdilla. Olemme kiinnisaatavissa puhelimitse tai sähköpostitse päivän tai jopa muutaman tunnin varoitusajalla. Hyppyytettävissä koko ajan tai siltä se ainakin tuntuu. Miten lie ennen saatu väkeä kiinni kotoa lisävuoroihin töihin tai järjestetty tapaamisia tunnin varoitusajalla? 

Kiihtyvän tahdin todellisuus ja sen tuottamat ongelmat ovat hieno markkinarako. Kaikenlaista hieman hintavampaa pikalounasta, einestä ja take awayta löytyy vaikka kuinka. Näihin liittyy melko pitkälti jätteettömyyden eli sen Zero Wasten kannalta se kaikista kettumaisin juttu. Sille tielle haluavan on hiukka pakko opetella pois nois valmisjutuista. On osattava ostaa pelkkä kukkakaali ja ihmetellä sitä huuli pyöreänä, että mitäs tästä tekaisisin. Eikä se riitä, että kerran teet, koska huomennakin on syötävä ja huomenna ei ehdi keittämään uutta keittoa. 

Tarvitaan puolivalmisteita, että pysyy tässä menossa mukana, mutta kun luonto ei oikein antaisi periksi ostaa muovipussissa pakastettua kukkakaalia tai myöhemmin talvella muoviin pakattua tuoretta, niin sitten on lyötävä sitä itse pakkaseen lasitölkissä. Tätä se Zero Waste arki melko pitkälti on tai olisi, jos aina viitsisi. 

Kausituotteena kukkakaalia sai näin syksyn alkuun ilman mitään paketteja 0,99€ hintaan. Ostin hiton paljon. Tein curry-kukkakaalikeittoa, keitettyä kukkakaalia sekä kukkakaalipyrettä pakkaseen. Siinä lomassa leivoin leipää koska tänään oli semmoiselle aikaa. Nättejä kuvia ei ollut aikaa ottaa 😆 Eilen tein pähkisaania (vegaaninen parmesaani) sekä maapähkinävoita isot satsit. Ostin Punnitse & Säästätsätsä valmiiksi paahdettuja, kuorittuja maapähkinöitä vähän sillä mielellä, että oion tuossa maapähkinävoin teossa, mutta ei kannattanut. Tuli ihan hirveen makuista, en suosittele eli itte pitää pahtaa ja kuoria ne pähkinätkin jatkossa.

- Aino

Itse tehdyt hedelmäpussit Zero Waste ruokaostoksilla

Zero Waste tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että minkäänlaista jätettä ei tuotettaisi. Siirtyminen muovipusseista paperipusseihin on hyvä teko, mutta paperinenkin versio on lopulta kertakäyttöistä ja vaatii jokaisella kerralla uutta materiaalia. Siksi paperisten hevipussien korvaaminen on ollut meillä kauan tehtävien listalla. Kestopussit hedelmille ja vihanneksille, ja miksei myös muillekin tuotteille, ompelin vanhasta valkoisesta lakanasta.

Tämäkin on yksi niistä ikuisuusprojekteista, jota olen väistellyt vuoden, jos toisenkin. Ompelukoneen käyttö on minulle haastavaa ja inhoan miettiä, että missä järjestyksessä minun kuuluu ommella mikäkin sauma ja miten, että saan haluamani mekanismit ja ominaisuudet sekä ulkonäön tekeleelleni. Että näin henkilökohtaisiin, inhimillisiin ja oikeasti, aivan onnettomiin juttuihin sitä meilläkin tämä Zero Waste aina välistä jumii.

Mielessäni kai odotin sitä päivää, että joku tarttuu lukuisiin vihjeisiini ja ompelee minulle lahjaksi tämmöisiä hienoja pussukoita. Sitten torppasin senkin mahdollisuuden julistamalla tämän vuoden hankintavapaaksi haasteeni kautta ja toitottamalla suureen ääneen miten en ota vastaan lahjoja, lahjoituksia, vaihtokauppoja tai yhtään mitään muutakaan. Onneksi suhtaudun itseeni lähinnä huumorilla 😂

Tee-se-itse kestohevipussit

 

 

Nämä pussukat syntyivät vanhasta lakanasta, jonka leikkasin summittaisesti haluamani kokoiseksi. Sellainen yksi pitkä kaistale. Sitten huolittelin toisessa ensin sivut, mutta se ei tuntunut kovin järkevältä ja tein toisessa pussissa toisinpäin, mutta sekään ei tuntunut yhtään järkevältä. Lopputulos on suurinpiirtein sama ja molemmissa on kätevä sulkumekanismi, joka käsittää kaksi nyöriä kujan sisällä niin, että nyörien päät on helppo solmia yhteen, mutta toki muitakin systeemejä löytyy. Tässä ajattelin lähinnä, että mikä olisi miehelleni kaikista miellyttävin, että pussit oikeasti jäisivät käyttöönkin.

Jos joku osaa tämmöisen ohjeen ja sen kaikista parhaimman ompelujärjestyksen niin kiitos, otetaan vastaan. Luulin selvittäneeni sen, mutta tehdessä asia ei ollutkaan minulle niin selkeä. Sain siltikin aikaan valmista ja se on jo ihan mieletön saavutus.

Tytär osti joku aika sitten Kierrätyskeskuksesta lankoja ja teki minulle nyörit pusseihin. Ompelulanka on perittyä ja puuhelmet on löydetty kävelyreissuilla. Ette muuten usko millaiset määrät kaikenlaista tavaraa voisi kerätä kaduilta. Hiuslenkkejä ei ainakaan tarvitse ostaa yhtäkään uutta, jos maasta löydetty kelpaa, mut siitä toiste.

Koska ajattelin kirjoitella jonkin aikaa mitä sattuu ja miten sattuu, niin eipä minulla noista pusseista sen enempää sepostettavaa ole. Jatketaan kommenteissa, ok?

Veikko Huovisen Hamsteria luen parhaillaan ja totesin, että se on melko osuva syyskirja kaiken talveen varautumisensa kanssa. Vegaanille vähän raskas välillä, mutta ajattelen, että se on oman aikansa tuote. Jänniä huomioita olen päässyt tekemään itsestäni siirryttyäni kohta vuosi sitten vegaaniseen ruokavalioon. Ehkäpä niistäkin voisi joskus kirjoitella, vai mitä tuumit?

- Aino

Kun Flowsi on jotain muuta kuin muiden

Käväisin eilen Suvilahdessa Flow festivaaleilla. Tarkoitus oli syödä hyvää ruokaa ja kuunnella hyvää musiikkia. Ruokapuoli onnistui yli odotusten, vaan muun tarjonnan kanssa löysin itseni törmäyskurssilta sisäisen flowni kanssa.

Otin vain kaksi kuvaa. Olisi ollut vaikka mitä ikuistettavaa, mutta en osannut. Yritin selviytyä. Etukäteen olin ajatellut, että kuuntelen keikkoja etäämmältä ja yritän vain pysähtyä ja istuskella hiljaa enkä aseta tavoitteita olemiselle tai tekemiselle.

Ihmisten määrä tuli yllätyksenä. Niin se aina tulee. Pidän ihmisistä, ei se sitä ole, mutta kulutan itseni yrittäessäni ennakoida jokaisen liikkeitä, liikeratoja, kulkusuuntia ja olemista ympärilläni. Yhtä vähän kuin haluan, että minua tuupitaan, tönitään ja kosketetaan, haluan töniä muita, mutta koska olen melko kömpelö noissa väkijoukoissa ja melkoisen ahdistunutkin näemmä, kompuroin helposti. Usean tunnin yhtäkkinen kontaktointi satojen ihmisten kanssa on kuluttavaa. Niin paljon kasvoja ja ääniä, puheen pätkiä, sitä musiikkia, hajuja, makuja..

Ehdottomasti suosittelen Flow festejä, jos yhtään kiinnostaa. Hurjasti mielettömän hienoa porukkaa, iloisesti pukeutuneita ihmisiä, mielenkiintoisia ihmisiä, mielenkiintoisia artisteja ja astetta parempaa ruokaa. Monta astetta parempaa ruokaa itseasiassa. Kaikilla kojuilla oli vegaanisia vaihtoehtoja. Itse kävin kokeilemassa Ondan Peafel- annoksen, jossa oli hernepyöryköiden lisäksi kukkakaalia ja kanttarelleja jonkun aivan tajuttoman hyvän ja paksun kastikkeen kanssa. Pyöryköiden koostumus ja kastikkeen kermaisuus.. Täydellinen.

Söin myös Meze combon myöhemmin sekä 3kaverin suklaa-toffee jäätelöä ja molemmat upposivat liiankin hyvin. Ruokailu ja juomailu oli toteutettu melkolailla kautta linjan kompostoitavilla lautasilla ja aterimilla. Tosin minulla oli mukanani oma kevyempi Zero Waste- kattaukseni. Kippoa en ottanut mukaan, mutta juomapullon, haarukan ja kankaisen lautasliinan kyllä. Oma kahvikuppi olisi ollut vielä hyvä, nyt jäi kahvit juomatta.

Festaritaidetta ja nähtävyyksiä

Kävin koluamassa Aalto yliopiston oppilastyönä tehdyn pienen Kokoon-talon. Mieheni ei ihastunut, mutta minä voisin kuvitella itseni asumaan sellaiseen jonnekin metsän keskelle täysin irti verkosta, off-grid- tyyliin. Kuinka yllättävää minulta.. Kokoon-taloa olen ihastellut You Tubessa aiemminkin kuten lukuisia muitakin Tiny House tai Tiny Living- juttuja. 

Pidin myös todella paljon Juhana Moisanderin vangitsevasta Leak-videoteoksen, joka oli itselleni tervetullut pakopaikka kaiken keskellä. Valo- ja videotaidetta näkyi monessa muodossa niin lavoilla kuin lavojen ulkopuolellakin. Erityisen säväyttävän kokonaisuuden sai aikaan Aphex Twin. Oli melko huisia päästä viimein näkemään James livenä.

Melkoiset festarit. Ainutlaatuista, mutta itselleni myös totaalisen kuluttavaa. Lopulta mittani tuli täyteen Lana Del Reyn aikana ja odottamani London Grammar sai jäädä meidän joukkueen suunnatessa väljemmille vesille ja kotia kohti. En ymmärrä miten jonkun hermosto kestää tuollaista monta päivää. Itselleni tuli ikävä mustikkametsää tai pitkää, hiljaista kävelylenkkiä autiolla saarella. Ehkä ensi kerralla sovimme treffit joogaretriittiin. Vai voiko tämmöisissä tapahtumissa ja ihmisjoukoissa pärjäämistä harjaannuttaa jotenkin?

- Aino

Lentomatkailun maagiset luvut

Aikuiseloni aikana olen lentomatkaillut viidelle (5) lomalle Eurooppaan. Sitä ennen meni 20 vuotta ettei tullut käytyä missään. Lapsena kävin Kanarialla ja teininä lensin Sveitsiin töihin. Pidän lentämisestä. Avoimesti tunnustan, että saan nousukiidoista ja laskuista kiksit, tykkään tuijotella ikkunasta ulos ja torkkua koneessa lyhyillä lentomatkoilla. Pitkistä ei ole kokemusta. Kuljetuksen, liikenteen ja matkailun hiilipäästöt ovat maailmanlaajuisesti valtavat. Melko hyvin alkavat nämäkin jutut olla tiedossani, vaikkakin edustavat ekoilussani sitä kartoittamattominta kenttää. Opiskeltavaa riittää!

Lentomatkailun hiilijäljen hyvittäminen

Yksisuuntainen lento Helsingistä Barcelonaan aiheuttaa 1 303kg CO2 päästöt eli edestakainen matka tuplasti tuon. Omien lentojensa päästötaakat voi laskea vaikka Atmosfairin laskurilla ja hyvittää lentämisen päästönsä siellä. Tässä linkki Atmosfair.de. Sivuilla kerrotaan lentomatkailusta laajasti, siellä vinkataan, että mitkä lentoyhtiöt on vertailussa vähäpäästöisempiä ja selostetaan miten hyvitysjärjestelmä toimii. Kannattaa ehdottomasti kaikkien lukaista.

60€ saan Barcelonan lentojeni hiilet hyvitettyä, 48 € menee Rooman lennon hyvittämiseen. Melko nopeasti laskeskelen kaikkien ikinä lentämieni matkojen hyvitykseen menevän summan. Halutessani pystyn viherpesemään lentomatkojeni CO2 päästöni tuon standardoidun sekä sertifioidun palvelun kautta. Voin vaikka ostaa lahjaksi jollekin läheiselleni tämmösen hiilihyvityksen tai joku voi siitä repäistä minulle sopivan, aineettoman lahjan.

Mutta mutta.. kuuluuko rivien välistä itseironiaa? Mitäs tuumaat, hiljentyyköhän Kokonaisen omatunto täysin tämmöisellä? Hieman paremmalta tuntuu, että voin kans esitellä tämmöistä palvelua muillekin ja herättää mielenkiintoa, lisätä tietoisuuden tasoa ja valistaa, vaikkakin teen sit itse ekomokia siinä missä muutkin. Viherpesu on edelleenkin viherpesua.

 Hetkessä elämistä

Yhdessä hujauksessa meni parikymmentä vuotta etten lentänyt minnekään. Enkä matkaillut noin muutenkaan jokuista auto- ja laivamatkaa lukuun ottamatta. Nykyäänkään en ilman miestäni matkustaisi. Pikaiset visiitit Euroopassa ovat meidän parisuhdeaikaa ja aikuislomailua. Pikaiset siksi, että töiden, lasten harrastusten, kisamatkojen ja muiden velvoitteiden keskeltä, vapaiden päivien raivaaminen kahdenkeskiselle olemiselle on välistä työn takana. Olemme olleet onnekkaita ja päässeet nyt hyvin irti arjesta tukiverkkomme avulla. Ensi vuosi voi olla toisenlainen ja on elettävä nyt, hoidettava parisuhdetta nyt, annettava aikaa toisille nyt ja aina, kun siihen suinkin on mahdollisuus. 

Voisimme odotella niitä päiviä, että pääsisimme matkustamaan hitaasti maata myöden junalla tai pyöräillen hiilipäästöjä säästäen, mutta niitä päivä ei välttämättä koskaan tule. Mieheni menetettyä ensimmäisen vaimonsa on ajatus asioiden väliaikaisuudesta hänen mielessään kirkkaana. SittenKun- elämä tuntuu rikolliselta valheelta. Itse näen tämän myös selkeänä ohjenuorana tekemisissäni. SittenKun- on vaarallinen ansakuoppa, älä mene sinne.

Koska meillä on vain tämä hetki, niin teemme elämässämme niitä asioita, joista iloitsemme ja jotka luonnistuvat meiltä helposti. Koska olemme vain nyt, valitsen tien, jolla muutan toimiani ekologisemmiksi päivä päivältä aloittaen niistä muutoksista, jotka tulevat kuin luonnostaan. Sillä ne toimet jäävät elämään, niistä tulee rutiini ja niiden kautta tekemäni muutokset synnyttävät isomman vaikutuksen kuin, jos yrittäisin väen väkisin muuttaa yhtä tekijää elämässäni riutuen ja välillä epäonnistuen siinä. En tavoittele mahdottomia vaan mahdollisia.

Itsekuria ja tahdonvoimaa

Tavoitteet ja toimet tulevat olla saavutettavissa, niissä pitää pysyä ja niihin sitoutua. Sitoutuminen on helpompaa, kun muutos ei ole ylivoimaisen vaikea tai raskas. Siksi jokainen pieni askel on tärkeä. Se synnyttää positiivista tahtoenergiaa, jonka avulla teet seuraavan hyvän tekosi ja sitten taas seuraavan ja seuraavan. Tahtoenergiaa meillä on rajallisesti, siksi on nopeasti saatava asiat rutiineiksi, ettei niitä tarvitse tahdonvoimalla tehdä.

Lentomatkailemme jatkossakin jossain määrin. Lentäen pääsemme nopeasti pois arjesta ja tutustumaan eri kulttuureihin, kieliin ja historiaan; meille pariskuntana mieluisiin ja kiinnostaviin juttuihin. Tahdonvoimani ei riitä sanomaan miehelleni ei, siinä kohden, kun hänen impulssiivinen luonteensa on jo hankkinut lentoliput, varannut hotellin ja järjestellyt lapsille hoitajan. 

Olennaisen äärelle tai ainakin sitä kohden

Reissussa vältämme muovia, lajittelemme roskat, kieltäydymme turhasta, suosimme luomua, lähiruokaa, lähiviinejä ja syömme kumpikin vegaanisesti paikallista, eettistä yksityisyrittäjyyttä tukien. Lentämisen hiilijalanjälkemme voimme hyvittää palvelun kautta ja lentomatkailun päästöistä tietoisena haaveilemme myös pyörä-, juna- ja patikkareissuista pitkin maailmaa, mutta juuri nyt meillä ei tunnu olevan sellaiseen resursseja. 

Vähentääkö tämä yhtäkään lentämisestämme aiheutunutta päästöä? No ei. Onko viherpesua, selittelyä ja itse itsensä huiputtamista? No jokseenkin kyllä. Ja oliko sitä elämässä muutakin kuin oman hiilijalanjäljen kyttääminen tai vielä parempaa, jonkun toisen jalanjälkien ääressä kauhistelu? Niin ja oliko se niin, että minun viisi edestakaista lentomatkaa, näin ekoasioista tietoisena, veti sitten kaiken muun tekemiseni täysin turhaksi ja tekemättömäksi ja että niiden vuoksi minulla ei mitään hyvää sanottavaa olekaan? Ai niin, nuo lapsetkin vielä. Linkolalaisen aatteen ja viimeisimmän tutkimuksen mukaan olen syyllistynyt mitä raskaimpaan ympäristön tuhoamiseen. Ipanaisiakin on viisi (5), joten ihan pitäis tässä nyt hiljaa olla ja hävetä omaa olemistaan miettien, että millä ilveellä tungen nuo rötkäleet takaisin kohtuun. Hankalaksi menee, varsinkin nuiden veijareiden kohdalla, jotka eivät ole omastani syntyneet.

Vaan jospa me päädyttäis takaisin rakentavalle polulle. Mietitään niitä keinoja joilla eloamme ekoistamme ilman, että se tuottaa meille liiallista ahdistusta ja pahaa oloa tai syyllistää muita. Sillä minä uskon, että vain semmoselta polulta käsin saamme aikaan merkittäviä pysyviä vaikutuksia ja murramme välinpitämättömyyden muurin. Välinpitämättömyys on kaiken kattavasti ainoa oikea iso ongelma, johon meidän pitäisi kohdistaa yhdessä voimamme. Siksi tämän blogin nimi on Kokonainen Elämä Edessä eikä esimerkiksi Hiilijalanjälki nolla.

Elämän kuuluu olla oman näköinen, mielekäs kokonaisuus. Silloin, kun olemme tasapainossa itsemme kanssa, tyytyväisiä ja hyvinvoivia, on meillä repussa enemmän satsattavaksi tahdonvoimaa kohti parempia valintoja ja katseemme siirtyy kuin itsestään omasta navasta ympäristöömme. Meillä on lupa nauttia tästä matkasta, jota elämäksi kutsutaan.

- Aino

Lue lisää Atmosfairin hiilijalanjäljen hyvityskeinoista sekä standardeista.

Itse tehdyt tortillaletut, quinoa-villiyrttitäyte ja simppeli guacamole

Meninkö tekemään Zero Waste tortilloja? No menin! Onnistuiko noin niinku omasta mielestä? Ihan asiallisesti onnistui, mutta parempi kysymys kuuluu, että teenkö ennään koskaan toiste?

Tortillalätyt, letut, elikkäs lipareet syntyivät tällä erää näinikkäästi:

• vehnäjauhoja noin 2dl
• suolaa noin 1 tl
• rypsiöljyä ehkä 3 rkl
• vettä 0,75 dl tai sinne päin

Taikinoitsin kaikki kulhossa ison salaattihaarukan kanssa ja lopuksi otin kädet avuksi. Tein vaivatun, sileän ja kiinteän taikinamöntin, joka ei tarttunut sormiin. Pettelin kulhon ja jätin taikinan lepäämään noin 15 minuutin ajaksi. Ihan hurjaa, että miulta tulee näinkin pitkälle reseptin näköinen tuotos.

Sitten levitin jauhoja pöydälle, etsin kaulimen,  jota ei yleensä käytetä kuin jouluna, ja ryhdyin taikinan kimppuun. Ensin aattelin, että tulisko noin kahdeksan, mutta ensimmäiset oli vähän pieniä. Lopulta veivasin kuusi, joista osa hiukka rupuisen kokoisia ja näköisiä, mutta kun tuli kiire. Olin kuvitellut olevani tässä vaiheessa nopeampi. 

Mulla oli vähän hätä kaulia, venytellä, iskeä pannulle, kääntää lettua ja pelastaa palamiselta. Tietty ne tuli sit niin pikaseen tahtiin ne letut, että oli veivattava guacamole siinä sivussa, pilkottava tomaatit, kuvattava toisella kädellä ja hätisteltävä lapsia pois keittiöstä. Onneksi keksin kipata taikinakulhon nurin ja laitoin letut siihen lepäämään ja venymään ennen pannulle pääsyä. Tuntui hirmuisen kätevältä siihen hetkeen. Kannattaa varata rauhallinen hetki, tehdä kaikki muu ennakkoon ja vasta sitten ryhtyä paisteluhommiin.

 

 

Quinoa-villiyrttitäyte tortillaan

 

Pilkoin samalla energialla takapihalta keräämäni villiyrtit eilispäivänä keitetyn quinoan joukkoon, tarkistin miten se kirjotetaan ja ähelsin muuta yhtä oleellista. Quinoahässäkkään olin noukkinut pihalta ainakin tilliä, voikukkaa, vuohenputkea, saksankirveliä, piharatamoa, rucolaa ja selleriä. Hieman öljyä, soijakastiketta, säilötyn inkiväärin liemet ja jalopenolientä, mustapippuria, suolaa ja siittä sit sekaisin. 

Tää tahna pysyi muuten ihan äärettömän hyvin tortillan sisällä, tuli myöhemmin todettua. Silleen ihan iloinen ylläri. Muuta hyvää, ravitsemuksellisuus poislukien, en niin helposti siitä löydäkään.

Oon tuota quinoaa miettinyt, että meille ei ehken enää osteta sitä. Kukaan ei oikein siitä tykkää, en osaa sitä keittää oikein, se on karseeta puuroa ja maistuu pahalle ja jostain syystä karvastelee kummallisen tuntuisena jossain tuolla sylkirauhasen tienoolla. Lisäksi sen perusteelliseen huuhteluun kuluu järjettömästi vettä ja se tuntuu pahalta. Liian vaivalloista siis kaikkinensa. Joskus ostin irtona, kun toivoin vähän vaihtelumahdollisuuksia, mut nyt on kaikki kaapista käytetty ja todettu että syödään quinotot jonkun muun kokkaamana. 

Guacamole kera totuuden

Guacamolen valmistin sillain, että otin avocadosta sisukset ja sörssäsin haarukalla hakkeloidun valkosipulin, soijakastikkeen ynnä ravintohiivan kanssa. Tiddidii, hyvää tuli. Lapset tykkäs letuista ja täytyy kyl itteki myöntää, et kyllä nää valmistortillalätyt peittoaa. Vertaa muovipussileipä - vasta paistettu leipä, se kertonee kaiken. Oli kans tosi jännä, sellainen pikkuisen unelias sivumaku siinä letussa, mietin pitkään mikä se olis, ja viimein sain sen kielen päälle; hyvä omatunto, sehän se!

Ja ettei totuus unohtuisi niin aterian valmistuksesta syntyi jätettä. Quinoa hässäkän sekaan lorautin lasipurkeista säilötyn inkiväärin liemet, jalopenolientä ja soijakastiketta. Guacamolen sekaan meni myös muovikorkkisesta lasipullosta soijaa ja muovikantisesta pahvipöntöstä ravintohiivahiutaletta. Mustapippuri on peltipurkissa, jonka ympärillä on aikoinaan ollut muovia. Rypsiöljy on kanssa pullossa ja vielä muovisessa pullossa! Teen katumusharjoituksia, ruoskin itseäni ja pistän kaiken miehen syyksi. Mut muutoin ei jäänyt jälkeen mitään mikä ei kompostiin kelpaisi.

- Aino