Roskien kerääminen tienposkilta ei aina ole niin helppoa kuin luulisi. Se on puuhaa, jossa tulee hyvin tietoiseksi itsestään. Metsistä ja rannoilta kerääminen on helpompaa, kuin autojen ja ihmisten ohittaessa sinua puuhissasi. Mietin noukintakeikoilla pöljiä juttuja kuten, "jos kerään tämän niin tuleeko noukkia tuokin?", "entä tuo roska-astian ympärys, jonne linnut on riepotelleet roskiksen sisällön alkaen koirankakkapusseista? Voinko jättää tuon rauhaan ilman, että joku katsoo?", "mitäköhän nuo miettii, kun kyykin täällä?".
Sinällään kyse on samasta fyysisestä harjoitteesta kuin mitä teen kotona lasten jäljiltä, mutta silti kaikki tuntuu tienvarrella niin erilaiselta. Siinä saa nähdä ihan oikeasti vaivaa, että kaikki tulee noukittua ja kiikutettua eteenpäin jätteenlajitteluun. Koska se on psyykkisesti niin epämiellyttävää ja tietoista touhua, se tuntuu myös hiton turhalta ja saa aikaan someraivoa esimerkiksi Instagramissa. Jonnekihan se tilanteen aiheuttama epämukavuus on purettava.
Älyttömästi tyhmiä ajatuksia, mutta niin niitä vain putkahtelee. Ei ihme ettei useampi käy siivoamassa tienposkia. Joukossa roskien keruu on hyväksyttävämpää. Tempaukset ymmärretään aina. Yksinäinen ituhippi penkomassa puskia on vähän outo. Näistäkin huolimatta mietin vain, että miten se roskan heittäminen on toisille niin vaivatonta? Saisiko syntiset ohjattua takaisin ruotuun, jos pakottaisi katumusharjoituksiin?
Rölli opastaa paremmin!
"Älä milloinkaan liity sä roskanheittäjiin, liity mieluummin vaikka omituisiin otuksiin!"
- Aino
Oi, tämä on niitä yksiä kysymyksiä, mitä mietin usein. Mikä saa ihmisen heittämään roskan luontoon?! Mä en pystyisi edes ajattelemaan moista ilman omatunnon tuskia. :D Laukku ja taskut ovat yleensä täynnä tästä hyvästä kaikenlaista sälää, mutta kulkevatpahan ainakin mukana sen sijaan, että juuttuisivat jonkun eläimen henkitorveen...
VastaaPoistaJuuri näin! En tiedä, ehkä meitä on tehty kahdella muotilla?
PoistaOlen pari kertaa ollut paikalla todistamassa, kun nuori mieshenkilö on seissyt ihan roska-astian vieressä ja muina miehinä vipannut roskansa maahan. Häpeäkseni pitää kyllä tunnustaa, etten ole hivenen arkana uskaltanut sanoa mitään tällaisesta törkeästä toiminnasta, enkä myöskään käynyt noukkimaan näitä viskattuja roskia roskikseenkaan. Ihmettelin kyllä itsekseni suuresti, miten he näin käyttäytyivät, kun tuskinpa suurimman osan kotona kuitenkaan opetetaan viskomaan surutta roskaa pitkin maita ja mantuja. Tölkkejä keräilen kyllä ahkerasti talteen ja kierrätän asianmukaisesti, mutta muiden roskien kohdalla olisi vielä petrattavaa. Enimmäkseen tulee kuitenkin liikuttua kahden pienen lapsen kanssa, niin ei ihan kaikkea voi ottaa talteen.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Hyvin kuvaava tarina näistä kohtaamisista ja tilanteista.
PoistaEi ole helppoa toimia oikein, kynnys on iso. Miksi roskan heittämisen kynnys ei ole? Mistä kumpuaa välinpitämättömyys ja lyhytnäköisyys?
Lasten kanssa roskien kerääminen on jo asteen hankalampi, juttu. Miten perustelet lapselle, että mitä otetaan ja mitä ei? Entä, kun tulee vastaan jotain niin oksettavaa ettei vain kykene ja sit siellä on innokas apuri jo sorkkimassa jotain inhaa? XD Riskinsä tässäkin harrastuksessa.
Joka tapauksessa keskustelua lisää! Näkymätön näkyväksi ja mitäs niitä muita kliseitä tähän heittelis..
Tienposkien siivoaminen on mielestäni mentaalisesti vaikeaa. Jotenkin sitä pitää outona puuhana, vaikka se on itseasiassa todella vastuuntuntoista ja hienoa. Ehkä se, että menee oman mukavuusalueen ulkopuolelle estää toimimasta. Olen nyt kävellyt muutaman kerran lauantai aamuna uimahallille ja sen tien varrella on paljon roskia. Viimeksi mietin, että voisimpa vaikka noukkia roskia samalla, mutta eihän minulla ollut muovipussia mukana. Ensi kerralla otan muovipussin mukaan ja raportoin blogiini roskasaldon. :)
VastaaPoistaOi, hienoa! Raporttia odotellessa :)
PoistaMulla on todella hyvä fiilis siitä, että nostin tän mentaalipuolen keskusteluun vaikka koko homman myöntäminen tuntui järjettömän vaikealta. Avointa keskustelua tarvitaan... asennemuutos ei ehkä oikein onnistu jollei koko ilmiötä tunne kakkien osapuolien kannalta.
Kiitos, kun jaoit sun kokemukset <3