torstai 7. syyskuuta 2017

Perustarpeiden Alien ei vaihtamalla parane


Olemme varmaan kaikki törmänneet sellaiseen ajatukseen, jossa "täytyy muuttaa ihmiset ympäriltään pystyäkseen elämään positiivisempaa elämää". Samaa mentaliteettia löytyy monesta self help- ohjeistuksesta; hakeudu sellaisten seuraan, jotka vievät sinua kohti unelmaasi, valikoi  seurasi huolellisesti, sillä toiset vaikuttavat sinuun jne. Itsekin ehkä tähän suuntaan menin jossain kohden elämääni. Hankalalta tuntuvat ihmiset on helpompi karsia, kuin oikeasti kääntyä katsomaan sitä mikä sen hankalan olotilan saa aikaan. Hankalat tavarat olis niin paljon helpompi karsia, kuin jäädä perusteellisesti miettimään, että mikä niissä on niin ärsyttävää :)



muovisälä pitkin olohuoneen lattiaa




Kysehän ei ole niistä muista. Kenenkään tekemiset tai sanomiset eivät ole se mikä tässä kohden on korjattava. Sanottua ei saa sanomattomaksi, tehtyä tekemättömäksi. Sellaista ihanteellisesti natsaavaa ihmisjoukkoa ei ole olemassakaan, joka saisi päivittäin vain niitä hyviä viboja aikaan ilman hankalalta tuntuvia hetkiä. Tähän syynä on se yksinkertainen seikka, että kaikki ajatuksesi ja tunteesi ovat täysin omiasi, tai omiani, ja vahvasta harhastani huolimatta, kaikki toisessa ikävältä, ärsyttävältä tai hankalalta tuntuva on vain ja ainoastaan minusta lähtöisin olevaa hankaluutta, jonka tietysti mieluummin sälytän toisen harteille, kuin otan itsetutkiskelun muovailuvahaksi käsiini.




Kestäväkehitys on sietämättömän syvältä


Tästä ajatusmaailmasta pääsee toki eroon ja se kannattaa. Ei olisi millään muotoa kestävää vaihtaa joka kerta ihmisiä ympärillä, kun alkaa tuntumaan karikkoiselta. Sitten kun on vielä niitä ihmisiä, joita emme voi noin vain vaihtaa; lapset, sukulaiset, työkaverit, puoliso... Eikä sitä omaisuuttaankaan oikeasti voi koko aikaa vaihdella ilman vaikutuksia ympäristöön. Oman elämänsä karkumatka on lopetettava jossain kohden ja etsittävä kestävämpi ratkaisu riittävän tilannekartoituksen kautta.

Luovuuteni kanavoituu kirjallisen viestinnän kautta. Kanavoijana rakastan kaikkia sanoja. Pystyäkseni ilmaisemaan itseäni minun on hyväksyttävä kaikki sanat ilman luokitteluja hyviin tai huonoihin sanoihin. Jokaiselle sanalle on paikkansa ja yhteytensä. Jokainen sana merkitsee asioita ja yhteyksiä. Sanoin ilmaisen itseäni mahdollisimman rehellisellä ja aidolla tavalla, toivon mukaan siinä jatkuvasti kehittyen. Se mitä sinä lukijani luet, miten sanani otat, millaisia merkityksiä niille annat on täysin sinun sisäinen prosessisi. Minä en voi siihen vaikuttaa. En tiedä mikä sana on sinulle huono ja  mikä sinulle hyvä, en tiedä miten arvotat tietynlaista kielenkäyttöä ja itseilmaisua ja mistä syistä. Ne ovat asioita, jotka kertovat sinusta, eivät minusta. 

Aistiessasi jonkun ihmisen ärsyttävän sinua jatkuvasti tai jonkun kirjoituksen tai tekstin aiheuttaessa sinulle voimakkaita tunnereaktioita, joiden vuoksi haluaisit deletoida tämän koko ihmisen ja hänen ajatuksensa tietoisuudestasi pysähdy ja käänny sisäänpäin. Älä haaskaa elämän sinulle tarjoilemaa hetkeä oppia enemmän itsestäsi ja ympäröivästä maailmasta. Ärsytys, paine ja epämukavuus kertovat, että jokin ravistelee sisintäsi. Ehkä tulossa on kokonainen paradigman muutos, ehkä vain huomaat, että sinulla on tarve, jonka tämä toinen ihminen sivuuttaa. Silloin sinun vastuullasi on kommunikoida.

Sisälläsi on jotain, jonka täytyy tulla kuulluksi. Sillä ei ole mitään tekemistä minkään ulkoisen kanssa, ei sanojen, ei tekojen, ei naamataulun, ei elämäntyylin, ei yhdenkään rätin, rievun, lumpun tai leegon. Vain itse voimme päättää miten ulos pyrkivää alienia kohtelemme. Tunge sitä takaisin niin seuraavalla kerralla se pyrkii ylös voimakkaammin. Lyö sitä, se lyö takaisin. Voit inhota, pilkata, olla sarkastinen, purra ja raivota ei se häviä siltikään. Juoksemalla karkuun huomaat, että saat juosta jatkuvasti vain lujempaa pikkuisen kasvettua kuolaavaksi roikaleeksi. 

Oletamme, että sen mikä tuntuu ja näyttää pahalta on pakko olla jotain pahaa jolta meidän täytyy suojella itseämme. Voimme vaihtoehtoisesti tutkia kaikkea sisältämme kumpuaavaa lempeästä hyväksynnästä käsin, kun vain nielemme sen, että ajatukset ja niiden aikaan saamat tunteet ovat täysin itsestämme lähtöisin olevia. Luultavasti alienimme vain haluaa pitää huolta perustarpeiden täyttymisestä.


- Aino


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3