Vegemessut 2018 - ihan mieletön messuväki ja upea kasvisruuan vallankumous!

Lukiessani tämän vuoden Vegemessuista blogeista ja uutisista en voi muuta sanoa, kuin, että ihan mieletön menestys! Yli 8000, siis kahdeksan tuhatta kävijää, innokasta ihmistä tutustumassa uusiin kasvipohjaisiin tuotteisiin. Maistelemassa ja haistelemassa, kuuntelemassa luentoja ja ottamassa selvää asioista niin ympäristön, terveyden kuin eläintenkin paras mielessään. 

Miusta se oli kuulkaas aika huippua, että ihmiset jonottivat sovussa ja hyvillä mielin mukavan kirpsakassa pakkasessa. Tässä luodaan uudenlaista, hyväntuulen toimintakulttuuria! Ihmisjoukot ovat minulle yleensä hieman vaikea paikka, mutta eettisyys, vastuullisuus, välittäminen, välittömyys, kehitys, oppiminen, avoimuus, sydämellä ja intohimolla tekeminen sekä parempi huominen olivat kaikki käsin kosketeltavissa Kaapelitehtaalla. Aito innostus ja ilo ihmisten kasvoilla sekä puheissa. Siinä hengessä oli tavallista helpompaa etsiytyä mielenkiintoisten tuotteiden ääreen ja ihmisten juttusille.

Näin Zero Waste vegaanille erityistä nannaa oli kuulla Vegemin ja Jospakin yhteistyöstä. Vegaanisten valmistuotteiden käyttöäni vähentää muovisten pakkausmateriaalien todellisuus. Käytän harvoin ja silloinkin vähän pitkin hampain vaikka tuotteissa ei suuressa osassa mitään vikaa olekaan. Nyt löytyi samasta paketista aivan mielettömän hyvän makuinen chorizo- makkara ja 85% prosenttia vähemmän muovia.

Se on huikea juttu ja askel sellaisen suuntaan mistä pidän, sillä asioita täytyy ryhtyä hahmottamaan kokonaisuuksina ja pyrkiä tuomaan arvot esiin toiminnan joka osassa. Ei se vaan oikein riitä, että tuote on vegaanisti ilmastoystävällinen, jos paketti ei sitä edes yritä olla.

Vegemessut tulivat tätä samaa ajatusta vastaan lajittelun ja biohajoavien tarjoilukippojen ja -kuppien osalta. On hienoa nähdä yrittämisen aitoa innokkuutta ja asiakkaiden arvostusta vastuullisuuden kautta. Tätähän se vastuullisuus on parhaimmillaan, se levittää ihanat lonkeronsa joka suuntaan.

Jospak on forssalainen yritys, jonka innovatiivinen rasia käy kartonkikeräykseen. Miten se on, että näitä innovaatioita syntyy siellä Forssassa jotenkin kummallisena keskittymänä vai onko minulla vain joku outo yhteys Forssan kanssa? Pakkausasioissa ja Forssasta on ollut aiemminkin juttua.

Vegemin makkarasta sen verran, että mausteet olivat todellakin kohdallaan. Tuote sai oikein erityismaininnan kulinaristiystävältänikin, joka lukeutuu sekaaneihin eli vanhanmaailman ihmisiin ;) Ei vain, kyllä ruuan täytyy olla hyvää myös maultaan vaikka mun mielestä maussa voi ihan hitusen tinkiä. Ainakin, kun itse kokkailee. Vegem ei tingi. Tampereella 2017 perustetusta Vegemistä ja kotimaisen seitan-kebabin myyntipaikoista lisää heidän kotisivuiltaan.

Vegaaniurheilussakin parasta on kehitys

Jatketaas kierrosta ja mitäs sitä löytyikään! Patric Baboumian, vegan strongman and plant based beast. Jonkun oli pakko päästä vähän viekkuun. Ei pelottava sinällään, mutta olihan se vähän jännittävää. Ei lähdetty vääntämään kättä. Patric on symppis ja äärettömän taitava esiintymään sekä poseeraamaan, minkä huomasi lukuisista kuvista joissa joku nimeltä mainitsematon bloggari onnistui tavoittamaan kaikki mahdolliset ilmeet koomisesta käsittämättömään ja mies tyynen rauhallisena onnistui joka ikisessä kuvassa.

Se on hämmästyttävä taito tuo kuvauksellisuus, erittäin paljon käsittämättömämpää kuin se, että vegaanisafkalla lihakset kasvaa ja kehittyy. Kehittyy kuulemma jopa paremmin kuin sekasyöjänä. Et repikää siittä mitä revitte ;) Siihen miten lihaksen kasvattamisen homma hoidetaan kasvisruualla saa apua Veganfitnessin kautta.

Jäin suustani kiinni myös Vegaanijuoksijoiden kohdalla. Siellä sitä suunniteltiin Karhunkierroksen valloittamista polkujuoksijoiden voimin. Kuusamosta ponnistaneena täytyy kyllä pipoa nostaa jokaiselle, joka sen etapin käy rimpsasemassa.

Koko ketjun on hengitettävä samaa ilmaa

Jotenkin mulla kai jäi Kuusamo ja Karhunkierros vähän päälle, koska parkkeerasin tiukasti kiinni Foodinin hyllyille tenttaamaan ummet ja lammet pakurista sekä reishistä eli lakkakäävästä. Siitä keskustelu siirtyi ihan omille raiteilleen.  Foodinin takaa löytyy eettinen liiketoiminta ja ihastuttava Lasse Jalkanen. Huolenpitoa ja takaisin antamista, kotimaisuusasteen kasvattamista. Tapa tehdä yhteistyötä ja pyörittää bisnestä voi näemmä tehdä lähtemättömän vaikutuksen.

On huippua ja jotenkin lohdullista noin tulevaisuuden kannalta nähdä yrittäjiä joita ajaa toisenlainen malli, vastuullisuus joka rakennetaan liiketoimintaan jo alussa. Lähdetään tekemään pikkuisen paremmin ja parannetaan jatkuvasti matkalla, mutta vahvalta arvopohjalta. Tämä ei ole näemmä mitenkään tavatonta näissä vegepiireissä. Olihan koko Vegemessut tapahtumanakin puhallettu henkiin juuri tuolla samalla voimalla ja se näkyi ynnä tuntui.

Kuluttajatietoisuus kasvaa ja kyllä yrityksetkin näihin uusiin vaatimuksiin vastaavat hissukseen, mutta muunkin on muututtava. On löydyttävä vastuullista sisällöntuottoa, eettisen yritystoiminnan malleja, verkostoja ja oppia. Olemme kaikki osa toistenlaista vantuullisemman ketjun mallia, lenkkejä ketjussa. Lassen kanssa keskustelimme siitä millainen paikka blogimaailmassa tulee olemaan vastuullisilla viestijöillä, jotka eivät mainosta ja myy ihan mitä vain. Nämä somen kanavatkin tarvitsevat tason nostoa viestinnässään vastatakseen eettisten yritysten tarpeisiin tiedostavien kuluttajien saavuttamiseksi.

Toivoisin kovasti näkeväni uusia tapoja toimia avoimemmin ja rehellisemmin, uudenlaiselta arvopohjalta, hyväksyen sen, että olemme matkalla oppimassa ja vasta luomassa uutta. Edelläkävijöiden kärkijoukkoa yhteisöllisyyden ja välittämisen kautta. Siihen joukkoon minä koen kuuluvani ja sitä joukkoa oli todellakin ylitsevuotavan paljon viime viikonloppuna siellä Kaapelitehtaalla niillä Vegemessuilla. 

Tiiäksä sä kun mä olen jotenkin ihan himputin ylpeä meistä, teistä, sinusta ja minusta <3 

- Aino

Viikonloppuisin ystäviä, hyvää ruokaa, musiikkia ja juomaa

On niin mahtavaa näinä kesäisinä viikonloppuina vain nauttia auringosta, kuunnella hyvää musiikkia ja syödä itseään hemmotellen. Kaikki on tietysti parasta ystävien kesken jaettuna. Kokonainen on viikonlopuissa täysillä mukana! 

Hieman täytyy improvisoida, mutta aattelin, että jos kirjoitan tällain julkisesti niin; ystävät mukana. Viikon ajalta näpsityt ruokakuvat, eli jess ruoka messissä. Spotify soittolistalleni lähiaikoina lisätyt biisit ilmoille ja näin saadaan musiikki. Vielä juomapuoli haltuun, eli vesipullo täytetty tuohon viereen noinikkaasti. Jo vain on kaikki niin kuin kuuluukin eikä tarvitse tuntea ihteään yhtään muita huonommaksi kesäviikonlopun viettäjäksi 😘

Tässä yllä meillä on mahtava aloitus syömisorgioille. Paahtoleivällä avocadoa, kesäkurpitsaa, ravintohiivaa, salaattia omasta istutuslaatikosta, vegaanista juustoa ja pähkinöitä. 

soittolistalla wedding crashers - good man ja toki näistä vegaanisista annoksista hyvän miehen leiman saakin

Jatketaan mielenkiintoisella väliannoksella, jonka viereen on jätetty keittiön terveinen; haukattu omena. Annos sisältää kaurapuuroa, kaurajuomamaidonkaltaistavalmistetta, jota ei vissiin saa kohta kasvimaidoksi kutsua, hienosti sivuun asetettu omenalohkoja, jotka toistavat keittiön tervehdyksen teemaa. Annos sisältää mustikkaa sekä chiasiemeniä.

annosta täydentää i don´t speak french (but kokonainen do) - can you see kipaleineen

Sitten tuleekin varsin jännittävä, kesäinen pasta seuranaan omasta viljelylaatikosta sekä hitusen laatikon vierestä noukittu rucola-vuohenputki- valkosipuli-avocado tahna. Annoksen kruunaa reilulla kädellä viskattu ravintohiivapyräkkä.

villa nah säestää annosta biisillään - love chance, romantisointi luultavasti jää vain mahdollisuudeksi annoksen valkosipulimäärällä

Ah, ihanuutta. Puhdistetaan makunystyröitä raikkaalla marjasmoothiella. Tämä herkku koostuu ihan pakasteen antimista. Siinä on mansikkaa ja mustikkaa, kaurakurttia ja olikohan banaani, joka ei saapunut pakkasesta. Luultavasti tyhjensin annokseen myös jauhevarastojani ja joukossa voit maistaa aavistuksen viherjauhetta, macaa sekä tyrnipulveria. Se mikä annoksesta puuttuu on pilli ja niin tulee puuttumaankin. Kokki on erittäin ympäristötietoinen eikä käytä muoviesineitä keittiössään.

kleerup & enochson on vääntänyt todella maagisen remixin susanne sundførin biisistä white foxes

Kokki jätti taas terveisensä.. tää omenan käyttö pistää ehkä hivenen läpi muutoin tasapainoisesti koostetussa menussa.

välisoittona konni kass - surrender

Yhtään kestä mitään muokkaamista tämä blogialusta, vaikka kuinka komennan kuvaa keskelle niin se on valinnut vasemmiston. Ehkä annoksessa on hieman vasemmistoväriä, joka on peräisin retiisistä sekä pikkelöidyn punakaalin mehusta. Kokki ei nyt itsekään aivan muista miten annos syntyi, mutta oli todella raikastava ja kirpsakka kokonaisuus. Retiisin lisäksi siinä on parsakaalia, kesäkurpitsaa ja kaurasta valmistettua cremefraisea. Makuelämykset tälläisissä hässäköissä yhdistää soijakastike sekä sitruunamehu.

benjamin aggerbæk soittaa meille teoksensa heartbeat

Makumaailmaa laajennetaan meksikoon. On melkoisen fuusioinnostunut tämä kokki täytyy myöntää. Annos syntyi hävikinvähentämisteemassa ja siinä on yhdistetty tortillasyömingeiltä jääneet roippeet. Tortilla lätyt ovat saaneet rapsakan olomuodon ja kesäisen ruskettuneen pinnan paistinpannulla. Curryn makuinen Jokaiselle vegemajoneesi toimittaa dipin virkaa ja jalopenot antavat mestariteokselle lisäpotkua.

carnival youth kertoo meille laulussaan never have enough ystävien tärkeydestä, jee! tää biisi on meille kaikille kesäviikonlopun viettäjilleni

Tyhmä kokki, jättäis jo rauhaan noine omenineen. En pelkää lääkäriä, eikä ole tarvetta pitää sellaista loitolla. Kiltisti syön kuitenkin kaiken etten herättäisi pahennusta.

välillä katsomme joukolla sense8 sarjan 2 tuotantokauden avausjakson ja ihastumme kollektiivisesti aviciin - feeling good biisiin

Sit täytyy sanoa, että oli hieman pettymys. Juostiin lähisporttibaariin nopea kaljarundi kaiken tämän hienosteluruuan kesken ja kokeiltiin kunnon Oumph!- burger sekä Oumph! nachot, mutta ei ne vaan jotenkin. Paikkana tilanteelle toimi Ison Omenan O´Learys.

Tästä suivaantuneena kokki palkitsi rutuisella banaanilla.

lepyttelin kokkia erki pärnojan - himmelbjerget biisillä

Ai mut katos, kokki tunki kiitoksena taas omenaa annokseen! Siinäpä sitä banaania, vihreää omenaa, punaista omenaa, tyrnimarjaa jauhettuna, chiasiemeniä, mantelilastuja sekä tiraus mehua kostuttamaan. JOKU oli syönyt kaiken kaurakurtin, prkl. Tää oli kuulemma jälkiruoka?! Tähänkö se kaikki hyvä päättyy, no voi hitto. 

sulatellaan kaikkea hetken aikaa kuunnellen solomon greyn eteeristä - glas / green biisiä ja sen jälkeen saapuvat kauriinmetsästäjät tunnelmaa tiivistämään - kun mä mietin sua, niin uuh

Ihanan iso kiitos kaikille osallistujille! Nähdäänhän pian taas uudestaan mussukat? Hitokseen lovee ja ihmisille hyvä mieli 💚💛💜 pus pus.

- Aino 

MitäTänäänSyötäisiin: "Radanvarren ananas", tutummin maitohorsma parsan tapaan keitettynä.

 

Maitohorsma eli Chamaenerion Angustifolium päätyi kattilaan kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Tinttarintan kanssa käytiin joku päivä sitten noukkimassa horsman alkuja. Todella helppo kerättävä, on niin tunnistettava, että lapsenkin kanssa virhearvioiden mahdollisuus on pieni. 

Kokeilin horsmaa ensimmäistä kertaa elämässäni ja jännityksellä mietin, että miltä lie maistuu. Tuumin, että parsan tavoin tarjoiltuna toteutus on helpoin mahdollinen ja makukin aidoimmillaan ilman, että peittyy muihin mausteisiin. 

Selailin erilaisia horsman käyttömahdollisuuksia ja kyllähän niitä löytyi keitoista salaatteihin. Minä keitin ja pistin tomaatti-hernesalaattia kylkeen. Hieman kasviperäistä levitettä päälle ja pähkisaania eli vegaanista parmesaania, jonka ohjeen olen jakanut aiemmin.

Ei mitenkään hassumman makuinen. Varsien mausta kyllä huomasi milloin horsma oli kasvanut jo hieman liian isoksi tai mikä lie koira pissinyt päälle. Paksuimmista jokunen maistui muihin verrattuna jo hieman kitkerälle. 

Olin ilmeisesti tehnyt myös virheen katkaistessani horsman melko ylhäältä, kun sen olisi voinut poikkasta jopa hieman maanpinnan alapuolelta. Se mehevin osa vissiin onkin se tyvi.

No, oli miten oli, kyllä mää tykkäsin. Ensimmäisellä kerralla uuden villiyrtin kanssa veivatessa itselläni vaikeinta on se ajatuksen toteutukseen tarttuminen. Menen mielelläni tutulla ja turvallisella. Kannatti ehdottomasti lähteä laajentamaan repertuaaria.

Nyt on rentunruusut kokeiltu ja parsakausi sen kanssa ohitse täällä päin. Se olikin huomattavasti lyhyempi kuin uskoin, ihan muutamassa päivässä ovat varret jo venähtäneet 30 senttiä lisää. Ensi keväänä sitten uudestaan, mutta toki maitohorsmalla on muutakin käyttöä. Kukkia ajattelin kokeilla, sekä lehtiä vihersalaatin jatkeena.

Ei muuta kuin radanvarren ananasta kokeilemaan! Lempinimi kirvoitti aivan hervottomat naurut :D Löysin tuon nimityksen koluamalla Wikipediaa.

- Aino

Vuohenputkipesto -hummushybridi sekä marinoitu punakaali

Kävin takapihan perukoilta keräilemässä vuohenputkea kasan. Joukkoon eksyi saksankirveliäkin, jonka tunnistin tuoksusta nyppiessäni isoimpia kasvustoja juuri istutettujen vadelmantaimien ympäriltä.

Omasta pihasta tykkään keräillä villiyrtit ja muun syötävän suoraan metalliseen lävikkööni, jossa huuhtelen kaiken noukkimani. Noukin kyllä usein suoraan suuhunikin, kun ei ne kovin likaisia meidän pihalla ole. Pikku kavereideni kanssa poimiessa saattaa hiekkaa ja muuta yllättävää tulla joukkoon enemmän. Silloin huuhtelu on ihan paikallaan.

Tämä oli jo toinen vuohenputkipeston viritelmäni. Edellisen tein vuohenputken ja rucolan sekoituksesta. Laitan väsäämieni vegaanisten pestojen joukkoon melkolailla samat ainekset mutta vähäistä vaihtelua tulee sen mukaan mitä meillä sattuu kulloinkin kaapeissa olemaan. Viimeaikoina resepti on hioutunut seuraavanlaiseksi:

• vuohenputkea, pinaattia tai rucolaa tai kaikkia sekaisin niin paljon kuin myllyyn mahtuu
• paahdettuja auringonkukan siemeniä noin 1,5 dl
• aurinkokuivattuja tomaatteja 2-4kpl
• aurinkokuvatun tomaattipurkin öljyä ja liraus muuta öljyä, yhteensä noin 5 rkl
• valkosipulin kynsiä 2-4 kpl
• suolaa
• hitusen vettä, että menee myllyssä sekaisin

Reseptiä muuntelen sitten fiiliksen mukaan. Joskus teen cashewpähkinöistä, kun ei ole auringonkukan siemeniä, joskus laitan sitruunaa tai balsamicoa sekaan, kun siltä tuntuu. Lisäksi olen kokeillut lisäillä ravintohiivaa joukkoon ja sekin toimii. Ravintohiiva on sellaista suolaisen juuston, kuin parmesaanin makuista perus tavaraa kasvisruokailijan kaapissa sillä siitä saa B12-vitamiinit ja se tuo makua moneen keitokseen.

Tähän hummushybridiin lipsahti pohjareseptin lisäksi purkillinen kikherneitä liemineen, yksi kokonainen chili ja sitruunamehua. Öljyä meni hitusen enemmän, koska kaikkinensa tavaraa tuli ihan hirveästi.

Tarkastelin makua ja totesin, että kikherne vaatii hitusen enemmän suolaa. Chilikään ei lopulta maistunut seoksessa yhtään. Sain aikaiseksi sellaisen peruskivan tahnan leivän päälle, pastan joukkoon ja dippailuun. Kokeilin erilaisia leivänpäällisversioita ja yhdeksi suosikeistani nousi ruisleivän, vuohenputkipestohybridin ja marinoidun punakaalin yhdistelmä. Suolaista ja hapanta, hieman etikkaista. Herkulliset värit!

Suikaloidun punakaalin tungin lasitölkkiin ja marinoin etikka-öljy seoksessa, jonne laitoin vähän sitruunamehua ja suolaa. Se oli seuraavana päivänä jo ihan ok, mutta parin vuorokauden päästä vielä parempaa.

En muista, mistä idean marinoituun punakaaliin löysin, mutta perusta lienee kaikissa resepteissä melkolailla sama. Joissain ohjeissa oli omenaa ja toisissa rusinaa. Alku meni kuitenkin aina esittelemäni kaavan mukaan. Punakaali on ravitsemuksellisesti hyvä, se on halpaa ja sitä saa ilman muovia. Siksi olen nyt kokeillut siitä sekä tätä marinoitua versiota, että haudutettua punakaalia Vegaaniliiton sivuilta löytämäni reseptin mukaelmana.

- Aino

Haastepäivitystä maalis-huhtikuulta

Asetin tälle kuluvalle vuodelle 2017 haasteen, joka menee suunnilleen näin:"Tänä vuonna en hanki itselleni mitään". Koko homman alkua voi ihmetellä täällä näin ja jatkoa piisaa täällä näin.

Ainoat farkkuni ovat edelleen ehjät. Harmi etteivät ole merkiltään Levikset. Pyörittelin nimittäin mielessäni ankean huumorini höyryisiä "Levikset repee" otsikkoa, mutta sitä päivää ei koskaan tule. Vaatteista ei jaksa nyt enempää höpistä joten käydäänpä läpi haasteeseeni kuuluvia kinkkisempiä juttuja.

Pyrkimykseni on siis tulla toimeen vuoden verran sillä mitä meillä jo on. No, meillä on edelleen melko paljon kaikenlaista. Hammasharjoja oli joitain kappaleita varastossa. Samoin kätköistä löytyi vähälle käytölle jäänyt sähköhammasharja, johon oli hankittu megapakkaus vaihtopäitä. Tämän vuoden osalta kuluttelen niitä loppuun. Muoviset vaihtopäät aiheuttavat joka kerta omantunnon soinausta ja bambuharjaa on ikävä.

Harjoista päästään toiseen olennaiseen kulutushyödykkeeseen nimittäin hammastahnaan. Olenkin laittanut hammastahnani reseptin julkisesti arvosteltavaksi tänne näin. Nyt on kuitenkin tilanne jossa piparminttuöljy sekä kookosöljy on loppu. Tehtailemani hammastahnaerä on tällä hetkellä vain kookosöljyä ja soodaa ja seuraavaksi kai mennään pelkällä soodalla. Kookosöljyä tahtoisin jossain vaiheessa hankkia hammastahnaa varten, mutta miten perustelen hankinnan haasteeni puitteissa sillä minä en, emmekä me, enää käytä kookosöljyä ruuanlaitossa sillä siihen ei ehkä sittenkään ole niin painavia perusteita. Öljy kuin öljy.  Rasva kuin rasva. Ei niitä rasvoja sillain tarvita, että pitäisi tölkistä suuhunsa kauhoa.

Lapsille laitan joskus salaa lurauksen MCT-öljyä sillä sitä on vielä kaapissa pullollinen ja siitä saa kaloreita, kun ei tuppaa ravitseva, täysipainoisesti koottu, äidin rakkaudella väkertämä sapuska aina maittaa. Itse kulutan rakkauttani riittämiin hyvällä ruokahalulla enkä koe kaipaavani mitään lisukkeita purkeista D2- ja B12- vitamiineja lukuunottamatta. Ruokaa en laske haasteeseeni kuuluvaksi sillä se olisi jo hieman liikaa. Voisin toki ruokkia itseäni puutarhan puolella vuohenputken ja muutaman muun maasta puskevan villiyrtin avuin.

Ihon hoitoon käytän vuorostaan oliiviöljyä ja se on ollut tässä kohden pintakuivalle iholleni tehokkaampi ja kelpaa pienissä määrin ruuanlaittoonkin. Palasaippua toimii eikä shampoota ole juurikaan tarvinnut. Shampoota löytyy palamallisena, jos jostain syystä tarvitsisin. Deodorattikin minulla on. Ainakin sen kaltainen.

Minulla oli kaksi kristallideodoranttipuikkoa. Toisen hankin vuosia sitten Hämeen Keskiaikamarkkinoilta ja toisen Nizzasta. Molemmat kokivat kovan kohtalon iskeytyessään kylpyhuoneiden lattioihin.

Keräilin sirut ja säilyttelin niitä purkissa miettien, että mitä ihmettä niille teen. Lopulta keksin pistää mieheni tyhjentämään Urtekramin rollonpulloon murskattua kristallisirua ja vettä sekä jokusen laventeliöljytipan. Siinä se minun "deodorantti". Toimii silloin tällöin tai useimmiten ;)

Näiden lisäksi on vielä joukko meikkejä, joita en juurikaan käytä, joten eiköhän ne vuoden ajaksi riitä. Laitan päivittäin kulmakarvat kuosiin ja käyttelen kaakaojauhetta poskilla. Muu ehostus on karsiutunut enkä omista esim ripsiväriä, kun en sitä oireilevien silmieni vuoksi pystyisi käyttämään.

Ei ole tullut ostamisen tai hankkimisen tarvetta. Ei mitään aitoa tarvetta ainakaan. Jotain semmoista mietin, että miten haasteeni taipuu, jos tarvitsen jonkin lääkkeen tai sellaista, mutta totesin, että ei sentään kukaan odota minun ryhtyvän täysin idiootiksi ja viiden lapsen äitinä riskeeraavan terveyteni vain jonkun mielenoikun vuoksi. Tarvittavat lääkkeet hankkisin itselleni ja kasvisruokailijalle suositellut vitamiinilisät (D ja B12) otan kiltisti ilman sen kummempia kokeiluja.

Monet pikkuhärpäkkeet kuten hammasvälirassaimet, vanupuikot, hammastikut, huulirasvat, purkat ja pastillit, saniteettipyyhkeet, nenäliinat ja laastarit on kyseenalaistettu jo aikoja sitten ja todettu, ettei sellaista pientä sälää tosissaan tarvitse, mutta niihin on helppo jäädä koukkuun. Sellainen arsenaali kaikkea pientä tarpeellista, kertakäyttöistä, kulki laukkuni pohjalla "hätävarakitissä" vuosia.

Toisaalta, jos tarvitsisin laastaria niin sen voisin korvata vaikka eksoottisella piharatamolla. Mieheni suureksi huvitukseksi tämäkin on kokeiltu. Kerran Porvoossa ei ollut rakkojen päälle häthätään muuta kuin niitä ratamon lehtiä ja kivaltahan ne näytti pursuillessaan balleriinojen kantapäistä. Siltikin matkaa Tingelstiina Vappusen sykähdyttäviin ruohotöppösiin :D

- Aino

MitäTänäänSyötäisiin: niin mitä sitä syötäisiin?

Ruokavalion selkiytymisen myötä on tullut kokeiltua kaikenlaista uutta ja olen tavoistani poiketen kolunnut läpi ihan reseptejäkin. Reseptin mukaan jopa kokkaillutkin. Tai no minun tapauksessa se tarkoittaa sitä, että luin reseptin kerran, katsoin, että onko kaapeissa jotain edes hitusen sinne päin menevää ja sitten sovelsin :D Ruuan laitto on sellaista luovaa puuhaa..

Muutaman onnistuneenkin jutun sain aikaiseksi. Ensimmäisenä mainittakoon makoisa vegaaninen parmesaani tai "pähkisaani" kuten lapset sitä nimittävät. Siihen pistin cashewpähkinöitä, mantelilastuja, Valioravinnon Rikas Oluthiivahiutaleita sekä suolaa. Ei niillä mitoilla niin väliä, mutta enimmäkseen pähkinää ja pari rkl hiivaa, suolaa maun mukaan. Monitoimikoneessa hurautin semmoiseksi parmesaanin kaltaiseksi. Olisiko niitä pähkinöitä ollut 2-3dl.

Pähkisaanista tuli hitti. Se on todella hyvää ja korvaa oikein kelvollisesti juuston. Samalla siitä saa monia hivenaineita, pähkinöiden ja mantelin hyödyt sekä oluthiivan b-vitamiinit mukaan lukien b12- vitamiinin, jota vähintäänkin kasvispohjaista ruokavaliota noudattavien on otettava ns. purkista.

Pähkisaanin kaveriksi pastan kera sopii tietysti pesto ja sen tein rucolasta sekä seesaminsiemenistä. Joukkoon livahti myös aurinkokuivattua tomaattia ja hieman öljyä + suolaa. Tähän olisi basilikakin kelvannut oikein mainiosti ja persilja. Rucolaa oli melkoinen kasa, läviköllinen voisi olla hyvä mitta.

Seuraavalla kerralla liottaisin siemenet ja laittaisin vaikka auringonkukan siemeniä myös mukaan koostumuksen vuoksi.

Pastan lisäksi pesto toimi mielettömän hyvin leivän päällä. Suosittelun arvoinen vaihtoehto margariineille. Kokeilin myös dipata pestoon porkkanatikkuja ja sekin toimi. Kuvittelen, että muitakin käyttökohteita löytyy.

Sekä pesto, että pähkisaani säilyivät jääkaapissa helposti noin viikon verran. Uskoisin, että näistä pesto menee huonoksi nopeammin. Pähkisaanissa nyt ei oikeastaan ole mitään mikä menisi huonoksi kuukauden aikana, mutta pitää hieman testailla sen säilyvyyttä kunhan väsään uuden satsin.

Ajoittain meidän ruokailut näyttävät ehkä hitusen ankeilta, mutta laskeskelin, että lapset syövät itseasiassa huomattavasti terveellisemmin laittamallani aterialla, joka sisältää keitettyä pastaa, pilkottua porkkanaa, kaalia, paprikaa, kurkkua sekä pähkisaania ja pestoa kuin jos ruokana olisi ollut keitettyä pastaa, nakkeja ja ketsuppia. Tai ihan vain pastaa ja ketsuppia, joka usein on lasten kanssa lopputulema vaikka tarjolla olisi millainen gourmet-kastike tahansa.

Sitten kehittelin (itselleni) tämmöisen jälkkäri- tai aamupala herkun. Kuvassa olevaan versioon meni kaurajogurttia, puolukkahilloa, mantelilastuja sekä seesaminsiemeniä. 

Upotan noita seesaminsiemeniä vähän sinne sun tänne ihan syystä. Siemenissä on nimittäin leivinjauheen, basilikan ja oreganon jälkeen eniten kalsiumia 😂.

Linkittämästäni Finelin listasta sen verran, että maitohommelit eivät kuulu ruokavaliooni ja purukumia en pitäisi fiksuna kalsiuminlähteenä. Jogurttiherkku oli todella hyvää myös näkkileipäversiona eli kaurajogurttia, puolukkahilloa ja murennettua näkkileipää. Ennakkoluulottomuutta kehiin.

Tuunasin myös kurpitsakeittoa. Kokeilin, että miltä marinoitu punajuuri ja suolakurkku maistuisi keiton seassa ja oikein hyvältä maistui. Vähän kuin borssikeitto. 

Idea syntyi, kun meni maku vedeltyäni useatta päivää pakkaseen säilömiäni kurpitsakeittoeriä. Täytyi saada hieman vaihtelua. Punajuuret tein sillain, että keitin niitä kerralla useamman kilon. Kuorin ja pilkoin. Osan punajuurista latasin uunivuokaan ja maustoin etikalla, öljyllä, timjamilla sekä suolalla ja sitten pakastin sen vuokineen päivineen.

Sujautin vuoan lähes suorilta pakkasesta uuniin ja paistoin punajuuret jolloin sain niistä uuden lisukkeen. Pakastaminen uunivuoassa folion alla toimi mainiosti ja vuokakin kesti sekä pakastuksen, että hieman kohmeisena kylmään uuniin laiton. Sellainen puolivalmishommeli vaikka vieraiden varalle. Näin punajuurista tuli todella hyvän makuisia ja skeptikollekin kelpasi jopa niin, että punajuurikammo tuli kumotuksi!

Tuunauksen alle ajautui myös kehittelemäni pulleropalleroresepti. Keksin murskata cashewpähkinöitä ja kieritellä palleroita lopuksi pähkinämurskassa. Näistäkin tuli oikein nättejä ja hyvän makuisia. Aattelin kuitenkin, että seuraavalla kerralla, kun teen näitä niin kokeilen laittaa massan joukkoon hippusen suolaa. Jotenkin  tuntuu, että kaikki se makeus kaipaa semmoista pikku ryhtiä.

Tämmöistä kokeilevaa kotikokkausta meillä useimmiten harrastetaan. En oikein tiedä, että miten muut tekevät ruokaa, itselleni tämä on ikään kuin luomista, säveltämistä. Ainakin se poikkeaa totaalisesti mieheni tavasta valmistaa syötävää. 

Reseptejä näihin ei oikeastaan ole, enkä tiedä miten paljon mitäkin laitan tai mitä joukkoon lipsahtaa. Maistelen kyllä keitoksiani matkan varrella usammankin kerran ja etenen aisteja käyttäen tunnustelemalla, että mitä keitos vielä kaipaa.

Useimmiten sävellykset ovat ainutkertaisia, eikä niillä ole nimiä. Vaikkakin lapset ovat varsin innokkaita kehittelemään niitä nimiä. Tällä viikolla meillä on ollut "bala-lala-laata", "aurinkokastiketta" sekä "tuommoista paskaa".

Ihan normi kattaus 😂

- Aino

"Miten se saa tarpeeksi proteiinia?"

Esikoisen koululuokassa jaetaan viikoittain kertomuksia siitä mitä luokkalaisten elämässä on tapahtunut koulumaailman ulkopuolella. Esikoinen jakoi luokalleen jokin aika sitten uutisen, että "Ainosta on tullut vegaani" Jännää oli, että hänestä asia oli kertomisen arvoinen, mutta vielä jännempää oli viidesluokkalaisten reaktiot.

Sieltäkin tuli sitä samaa mitä muualtakin eli "Mistä se saa tarpeeksi proteiinia?". Melkoisen hurja juttu on tämä proteiinimyytin iskostuminen ihan jo lapsiinkin. Eikä siinä mitään, itsekin elin ihan siinä samassa totuudessa, vaan niin me ihmiset olemme eläneet monessa muussakin varsin kummallisessa totuudessa; maapallo on litteä ja aurinko kiertää maata, lapset kasvaa vahvemmiksi, kun niitä kurittaa fyysisesti, tupakka ja DDT on vaarattomia, demokratia on pelkkä mielenhäiriö, sairaudet johtuvat myrkyllisistä huuruista ja hulluinpana ikinä, että ihminen saa kasvisruokavaliosta proteiinivajauksen!

Miten se onkaan niin vaikeaa uskoa ettei proteiinin saanti ole mikään ongelma. Ei ole olemassa tautia nimeltä proteiinivajaus. Sen sijaan länsimaisella ruokavaliolla saa helposti ylimäärän proteiinia. Itseasiassa aikoinaan nefrologian eli munuaistautien ja dialyysin parissa työskennelleenä tunnistan enemmänkin tapauksia joissa liiallinen proteiini on paskonut munuaiset. Koskaan elämässäni en ole hoitanut muutoin tervettä, mutta proteiinivajauksesta kärsivää ihmistä. Nälkiintyneitä kylläkin, mutta niissä tapauksissa on ollut moni muukin asia pielessä.

Tämä on semmoinen aihealue missä on helppo mennä vikaan ja kaikenlaiset markkinaimmeiset hanakasti tyrkyttävät vain enemmän ja enemmän proteiinia sillä sitä myymällä tienaa rahaa! Mutta kohtuus kaikessa. Proteiini on elimistölle liian isoina annoksina haitallista monen mekanismin kautta.

Mitä proteiini on?

Yritän pilkkoa asiaa yksinkertaiseen muotoon sulatettavaksi sen pohjalta mitä olen tähän mennessä aiheesta oppinut. Ensinnäkin tarkastellaanpa ensin, että mikä se proteiini on? Sehän on pitkä aminohappoketju. Aminohappoja esiintyy 20 erilaista ja näistä aminohappojen muodostamista ketjuista kaikki kehomme proteiinit muodostuvat. Tämä sama 20 aminohapon sääntö pätee koko tuntemaamme eliömaailmaan. Osan näistä aminohapoista kehomme osaa valmistaa ihan itse (11kpl) ja osaa näistä (9kpl) ei kroppamme valmista.

Kehon täytyy käyttää kaikki saamansa proteiini tai suoriutua siitä eroon. Kun saamme jotain liikaa niin se on elimistöllemme vain myrkky. Proteiinia ei voi varastoida eikä sitä voi polttaa energiana. Tästä syntyy yksi proteiiniin liittyvä ongelma.

Voi olla totta, että voimaharjoittelua tekevä tarvitsee hieman enemmän proteiinia elikkäs aminohappoja lihaksen korjaamiseen. Melkoisesti yksinkertaistettuna voimaharjoittelu aiheuttaa hajoamista lihaksessa ja siinä yhteydessä vapautuu kasvuhormoneja. Aiheutuneet vauriot korjataan aminohappojen avulla kasvuhormonien vaikuttaessa proteiinketjuja uudelleen kasaten ja näin lihaskudosta syntyy lisää. Ilman kunnon rääkkiä on kuitenkin ihan turha nauttia ylimääräistä proteiinia. Se on vain keholle taakka, joka tarvitsee hajottaa ja erittää ulos. 

Se minkä verran tarvitaan proteiinia suoritteen jälkeen on monesti myös aivan yliampuvan liiallista. Liika on liikaa. Sen sijaan, että treenillä väsytetyt lihakset saisivat treenin jälkeen kaipaamansa vähäiset aminohapot lihaksen kasvuun saakin keho itselleen liiallisesta proteiinipaukusta sulateltavaa johon energia sitten meneekin. Lihakset eivät hyödy järjettömästä proteiiniloadauksesta treenin jälkeen, päinvastoin.

Semmoistakin olen pohtinut, ihan omassa päässäni, että kun on todistetusti selvää, että suoritteen jälkeen tarvitaan sekä hiilihydraattia, että proteiinia, että saadaan se proteiini hajoitettua aminohapoiksi ja kuljetettua lihaksille niin mitäs kaikkea muuta siinä tarvitaan? Jotenkin järkeen kävisi, että vitamiineja, hivenaineita, antioksidantteja ym myös kelpaisi soluille, kun korjaustyötä tehdään. Joidenkin tutkimusten mukaan vitamiinilisät eivät toimi vaan lisäävät syöpäriskiä. Tähän ajatellaan olevan selitys siinä ettei elimistö osaa hyödyntää pillerimuotoista lisäravinnetiivistettä, että siitä vain puuttuu jotain.

Näyttäisi vahvasti siltä, että kehomme osaa hyödyntää voimaharjoittelun aikaansaaman kudostuhon vapauttamia aminohappoja ja kierrättää! Eikö ole uskomaton juttu. Tämä saa minut ajattelemaan, että ehkä olisi parempi nauttia jotain oikeaa ruokaa. Siten, että on sekä hiilareita (energinen hanslankari) että protskuja (tiiliä), mutta myös niitä vitamiineja ja hivenaineta (laastia tiilien väliin) ja vielä päälle kuitua (rakennussiivoja pyyhkimään roiskeet menessään), että keho saisi kaikki tarvitsemansa varmasti käyttöön luonnollisella tavalla.  Aivan niin kuin meidän kropan on ehkä tarkoituskin tehdä.

Muutama muu mekanismi, joiden kautta liiallinen proteiini on meille haitaksi.

1) Proteiinin ylimäärä on jätettä, josta pitää suoriutua eroon. Putsimisesta huolehtii maksa ja munuaiset. Typpi on yksi niistä syistä minkä vuoksi et halua saada liikaa proteiinia. Proteiinien hajoaminen tuottaa typpeä. Typpi menee läpi maksan sekä munuaisten. Typestä muodostuu ensin ammoniakkia ja maksa tekee siitä myöhemmin ureaa. Urea kiertää verenkierrossa ja verenkierron kautta päätyy munuaisiin ja lopulta virtsaan, siksi virtsaa kutsutaan ureaksi. Enemmän proteiinia on enemmän ureaa ja enemmän työtä munuaisille sekä maksalle. 

2) Ylimääräinen proteiini vaikuttaa myös syöpäsoluihin muutamalla eri mekanismilla. Proteiini saa syöpäsolut kasvamaan. IGF-1ja IGF-2, insuline like growth factor, kasvuhormoneja löytyy eniten maitotuotteista. Maidon eniten sisältämää proteiinia kutsutaan kaseiiniksi, casein, tunnetaan myös nimellä vaneriliima. Se on melkoista kasvuhormonia, jolla on tarkoitus saada lehmän vasikka kasvamaan monisatakiloiseksi märehtijäksi ja nopeasti. Samalla IGF-1 inhibitoi solujen luonnollista kuolemaa eli apoptoosia. Siitä johtuen syöpäsolut eivät kuole vaan pääsevät kasvamaan. Proteiinin tarkoitus kun on lisätä kasvua.

3) Proteiini voi myös aiheuttaa tulehdusta eli inflammaatiota elimistössä. Inflammaatiota tarvitaan kehon paranemisprosesseissa, mutta liika proteiini sotkee tämän luonnollisen mekanismin. Proteiini on muodostunut aminohappoketjusta, jonka on tarkoitus sulaa osiksi eli yksittäisiksi aminohapoiksi, mutta osa proteiiniketjusta ei aina hajoa osasiinsa. Proteiiniketjujen pätkät voivat ärsyttää elimistöä ja aiheuttavat allergisia reaktioita koska elimistö ei näitä tunnista vaan puolustautuu niitä vastaan.  Tästä syystä proteiinilisät vaikuttaisivat olevan turhia ja haitallisia vaikka olisivatkin kasveista

Kuitenkin kasvien proteiini on huomattavasti eläinproteiinia yksinkertaisempaa. Kasveissa on myös itsessään entsyymejä, jotka auttavat kasviravinnon hajoamisessa. Ongelma näyttäisi olevan monimutkainen eläinproteiini, joka ei pilkkoudu ruuansulatuskanavassa kunnolla vaan aiheuttaa edellä kuvattua tulehdusta eli inflammaatiota elimistössä.

Erityisen hanakasti tulehdus iskee verisuonien seiniin eli epiteelisoluihin. Vaurioittunut epiteelisolukko muuttuu "tahmeaksi" ja siihen tarttuu kaikenlaista moskaa mitä kutsutaan plakiksi. Plakki on sama kuin tukos. Tukoksen irrotessa verisuonen seinästä se voi ajautua verenkierron mukana sydämeen, aivoihin tai keuhkoihin tai ihan mihin tahansa vaikka penikseen. Kulkeutuessaan aivoihin ja tukkiessaan pienen verisuonen puhutaan aivoinfarktista, sydämessä sydäninfarktista ja keuhkoissa keuhkoemboliasta. Kaikki ovat samaa. Peniksessä plakkia kutsutaan erektiohäiriöksi.

Kasveissa on proteiinia yllin kyllin

Totuus on, että kaikissa kasveissa on proteiinia. Siksi niille pitää antaa typpeä lannoitteeksi, koska ne muodostavat proteiinia. Noin 30% jokaisesta kasvista on proteiinia. Kaikissa kasveissa on kaikkia 20 tarvittavaa aminohappoa erilaisina komboina. Ei itseasiassa edes tarvita eri kasvisten yhdistelyä. Ihan satokauden mukaisista kasviksista saa sen mitä tarvitsee.

Kasviksia kuitenkin kannattaa syödä laajalti muista syistä, kuten vitamiinien, hivenaineiden, kuidun, antioksidanttien sekä makuelämysten vuoksi. Hedelmissä on hieman vähemmän proteiinia, mutta enemmän vitamiineja ja kuitua, viljoissa on runsaasti proteiinia ja kaikissa vihanneksissa löytyy loistavasti. Ei tarvita erillistä proteiinin lähdettä, kuten ei tarvita erillistä hapen lähdettäkään sillä happea on ilmakehässä kaikkialla luin jonkun jossain sanoneen. Kävi jotenkin järkeen.

Sitten niille ihanille mussukoille, jotka väittävät, että ihminen on aina syönyt pääasiassa lihaa. Mietitäänpä hetki. Ei taidettu näyttää 2miljoonaa vuotta sitten ihan samalta. Näytettiin melkolailla apinoilta. Oli enemmän semmonen apinamainen kroppa ja purukalusto, suolistossakin joitain eroja. Sen verran eroja, että jos kovasti kaihoaa sinne luolamiesaikoihin niin silloin melkolailla tartut lähimpään oksaan ja jyrsit siitä kaarnaa sekä lehtiä hengenpitimiksi. Bon Appetit!

Taustojen kaivaminen kannattaa. Tutkimusten läpikäyminen on omanlaistaan hommaa ja vaatii harjoitusta, että saa niistä irti olennaisen ja arvioitua erilaisten tutkimusten luotettavuutta. Taatusti matkalla sekoaa suunta moneen kertaan, mutta silti tämä on kiva harrastus.

Loputon tutkimusten koluaminen ei kuitenkaan vedä vertoja keskustelulle, jossa eri lähteitä arvioidaan ja vertaillaan. Siksi heitän tällälailla näin, rops, tämänhetkisen ymmärtämykseni vapaasti keskustelun armoille 😌

- Aino

MitäTänäänSyötäisiin: Pulleroita palleroita

Jotakuinkin irtona ostettavista aineksista saa syntymään kaikenlaista kivaa, kuten näitä taateli-cashew-kaurahiutale raakapalleroita tai voi ne leipoa raakapatukankin muotoon. Tämmöisen herkuttelureseptin kehittelin, että saisin lapset syömään hieman enemmän kuituja sekä siirtymään valmisherkuista lisäaineettomiin ja roskattomiin vaihtoehtoihin. Vegaanisia ovat luonnollisesti.

Resepti sisältää summittaisesti monitoimikoneeseen heitettynä muutaman dl kaurahiutaleita, tuoreita taateleita noin 5-7 kpl, mantelilastuja, seesaminsiemeniä ja kookoshiutaleita. Lopuksi hieman vettä joukkoon, että seoksesta tulee koostumukseltaan taikinamaista ja helposti näpeissä pyöriteltävää. Luulen, että tämä taikina toimisi jonkin raakakakunkin pohjana, mutta koska en ole mikään leipuri niin annanpa jonkun muun kokeilla. (Lähdin sitten kokeilemaan sitä kakkuakin, siitä voi lukea tästä.)

Pyörittelin tahnasta semmoisia suuhun sopivia palleroita ja laittelin pähkinän päälle koristeeksi. Erityisen onnistunut yhdistelmä syntyi paahdetusta ja suolatusta cashewpähkinästä palleron päällä. Suolainen & makea, nam!

Pallaroihin tulevia ainesosia saa kaikkia irtona eli ilman paketteja, pakkauksia ja muoveja. Taateleitakin löytyi lähi Citymarketin hevi-osastolta. Tällä erää kaapissa oli noita Fontanan luomutaateleita. Ne on valitettavasti pahvipakettinsa sisällä vielä muovissa. Ohjetta on helppo muokata sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään.

Lapsille maistui. Kerrankin! Onnistumisia ei ole liikaa.. Luulen, että nämä on melkoisia energiapalloja. Hyvin jaksoi kävellä 6 kilometrin lenkin kirjastoon, syöttää sorsia, ihmetellä haukkaa ja osallistua Hyperkypermiehen supersankarikouluun :)

- Aino

MitäTänäänSyötäisiin: Aurinko lautasella

Helppoa kuin heinän teko. Valitsemallani tiellä pysyminen nimittäin. Niin helppoa, ettei meinaa todeksi uskoa. 

Edelleen tulee koluttua läpi artikkeleita ja tieteellistä tutkimusta kasvipohjaisen ruokavalion mahdollisista haitoista ja hyödyistä. Mitään sellaista ei ole mittavista kaivannoista huolimatta löytynyt, että vaihtaisin takaisin. Eikä se olisi mahdollistakaan sillä en edelleenkään pysty. Verkkokalvoille on palanut liian eläviä kuvia elävistä eläimistä ja niiden karuista kohtaloista. Jopa siinä määrin, että harmittaa miksi menin moisia katsomaan. 

Onneksi löytyy nätimpääkin kuvasatoa. Tällä hetkellä olen hurahtanut reseptien ihanaan maailmaan ja kolunnut kaikenlaisia kuvia ruuista ja tää on hauskaa. Ihan hulvattoman vapauttavaa.

Pistetääns joitain omiakin kuvia aamupalasta tai brunssista. Näyttää niin hyvältä ettei tarvitse edes muokata :)

Jep, nuo kaikki yhteen annokseen. Meni vielä jotain muutakin. Raskasta mättöä. Lautanen painoi varmaan kaksi kiloa. Nimenomaan siitä tulee tämän elämänmuutoksen tuoma vapaus tai vapautunut olotila. Kerrankin saa tunkea naaman kautta pötsiin ihan hitokseen paljon ruokaa eikä se näy missään. 

Tai itseasiassa näkyy se. Puoliso on alkanut kuittailemaan ja kauhistelemaan. En suosittele kenellekään joka ei kestä katsella peilistä sutjakoituvaa vartaloa. 

Tuli hieman yllätyksenä miten kroppa on muuttunut. En oikein tiedä mitä on tapahtunut. Jonkinlainen pöhötys on hävinnyt ja iho on parempi. Kutistumisesta huolimatta iho seuraa kimmoisena perässä. 

Näyttää melko hyvältä vaikka painonpudotus ei ole ollut missään vaiheessa tavoitteeni. Niin ja ei se paino työpaikan vaa´alla käväisyjen perusteella ole näyttänyt pudonneenkaan.

Pelkäsin muutama viikko sitten, että lihakset on hävinneet, mutta ei. Nekin on tallella. Kokeilin asiaa vetämällä leukoja ja riuhtaisin samalla leuanvetotangon alas laskeutuen sutjakkaasti lattialle kuin kissa. 

En ole tosin nähnyt koskaan kissojen itkevän lattialla retkottaen putoamisensa jälkeen. Noup, ei onnannut jaloilleen laskeutuminen ihan nappiin. Lattiasta iskeytyi palanen ja osa sielusta meni polvien ja käden mukana ruhjeiksi. En tiedä mitä teen näiden hurjien lihasvoimieni kanssa. 

Ehkäpä ruuvaan tangon takaisin, kun käsi on taas kunnossa. Töissä jouduin jonkin aikaa tekemään hommia vasemmalla kädellä ja kuten kollegat tietävät niin sehän on pahimmanlaatuinen rikkomus hierarkiassa.

Onneksi antioksidanttipitoinen ravinto on saanut kehoni parantumaan lähes ylimaallisella nopeudella ja olen melkein kuin elävien kirjoissa näin muutaman viikon jälkeen.

Kirjoitustaukoni ei missään nimessä johdu voimainkoetuksestani vaan siitä, että syöminen on vaan niin kivaa.  Aina, kun löytää uuden hienon kuvan lautasellisesta kasvisruokaa tekee mieli painua keittiöön hieman kokeilemaan ja taas syömään. Yöllä näen unta uusista resepteistä ja aamulla pomppaan innoissani sängystä sillä taas pääsee syömään 😜

 No joo, ei piä ottaa kaikkea ihan tosissaan..

- Aino

Minimalismi keittiössä vaikkapa säästää ruokakuluissa

Keittiön kuiva-ainekaapit ovat monessa kodissa melkoinen aarreaitta. Välistä sieltä pussien ja pakettien seasta löytyy aarteita, jotka vipeltävät hirmuista vauhtia pakoon päivän valon osuessa. Jauhotkin vanhenevat ja saavat usein kavereita kylkeensä. Hävikkiin mennyt tuote on kuin rahaa viskoisi roskiin. 

Yleensä hävikin ja tuotteiden vanhentumisen takana on suunnittelemattomuus tai sitten on tehty suunnitelmia jotka eivät toteudukaan. Ajatellaan, että viikonloppuna haluan leipoa lasten kanssa ja varataan siihen tarvikkeita, mutta sitten tuleekin perjantaina kaivettua lapsen repusta muutama ryvettynyt kutsu kaverisynttäreille ja siinä meni leivontahaaveet. Jotain semmoista. 

Samanlaista "muka suunnittelua" sattuu jääkaapinkin puolella, mutta pysytään tällä kertaa kuiva-ainekaapissa. 

Sen miljoonan sortin mausteista kirjoittelinkin jo aiemmin ja mietiskelin, että josko hyvin vähän tai harvoin käytettävää ainesta voisi ostaa kimpassa tai lahjoittaa muille sen sijaan, että hautoo kaapissaan vanhentumassa.

Ideat ovat ihania. Suunnitelmat ja muut myös ja mikä sen hienompaa kuin katsella netistä herkullisten ruoka-annosten kuvia ja suunnitella tekevänsä niitä koko perheelle. Tässä jossain idean ja toteutuksen välissä iskee sitten se arki. 

Arkiruoka ja arkikaappi on eri juttu kuin silloin tällöin tehdyt hienot kokkaukset. Toivoisin, että saisin koostettua meille sellaisen arkikaapin kuiva-aineineen, että mitään ylimääräistä sinne ei tulisi, tai jos jokin aines ei näytä sieltä liikkuvan, niin sitten se ihan ajatuksella sieltä liikuteltaisiin johonkin suuntaan.

Montaa lajia sokeria ja suolaa.

Meillä on esim raesokeria, siirappia, tomusokeria, sokeria, ruokosokeria, palasokeria ja vielä hunajaa. Ai niin ja steviamakeutusainetta. Sitäkään ei ole saatu kulumaan vaikka aina sitä hammastahna satsiini laittelen muutaman tipan taittamaan soodan kitkeryyttä.

Mihin sitä juuri nimenomaisesti raesokeria oikeasti tarvitaan? Sokeria voitaisiin vähentää edelleen ja raesokerin funktio on lähinnä toimia koristeena pullan päällä. Pullaa ei meillä näemmä kukaan leivo, joten raesokeri saa mennä. Käytän sen pois muussa ruuanlaitossa tai jos joku haluaa niin täältä saa :)

Raesokeria ei edes myydä irtotavarana. Ehkä voin rinkua sitä joltain kaverilta pienen määrän, jos tulevaisuudessa tulen semmoista tarvitsemaan. Siirappikin on turha. Hunaja siivotaan kaapeista aivan kuin muukin eläinperäinen. Palasokeri on vuosia ehkä vuosikymmeniä vanhaa (sori anoppi, mutta olet ainoa, joka sitä käyttää). Tomusokeri? Ehkä tänä jouluna sekin kuluu torttujen ja pipareiden koristeluun, mutta eipä sitä muutoin ole juuri tarvinnut.

Ennen meiltä löytyi sormisuolaa, suolaa myllyssä, merisuolaa, ruokasuolaa, ruususuolaa ja yrittisuolaa.

Ollaan päästy tilanteeseen jossa suolaa löytyy enää kahta karkeutta, molemmat ruususuolaa sillä sitä saa irtotavarana. Niin joo sitten on vielä pahvipaketissa halvinta mahdollista ruokasuolaa siivouskäyttöön. Se asuu keittiön siivouskaapissa, joten ei varsinaisesti kuulu kuiva-ainekaapin kokoonpanoon.  

Minun mielestä ideaalitilanne olisi yksi suolapurkki ja yksi sokeripurkki. Olen täysin varma, että se riittää.

Lihaliemikuutiot on jätetty. Turhaa roskaa. Joitain liemijauheitakin on olemassa, mutta ei me olla oikeastaan enää tarvittu missään liemikuutioita- tai jauhetta. Ollaan joko opittu maustamaan innovatiivisemmin tai sitten meidän ruoka uppoaa mauttomampanakin ;) Kuutioissa ja jauheissa on ongelmana kaikenlisäksi varsin korkea suolapitoisuus ja usein melkoiset lisäaineyhdistelmät roskan lisäksi. Liemiä voi keitellä kaikesta jämästä ja pakastaa lasitölkissä. Toimii!

Uudet innovaatiot ja nätit purkit, vaikkapa nyt suolan ja sokerin suhteen, ovat houkuttelevia, mutta myös hintavia. Karsimispäätös selkeyttää asioita, kaapin sisältöä ja pitää ruokakulut kurissa.

Jos tuntuu tylsältä ja ankealta elämältä niin voihan sitä miettiä vaikka silleenkin, että onko oikeasti niin, että elämän suola on saada taas uusi suola? 😆😆😆

- Aino

Minimalismi, ZeroWaste, Plant-Based Diet; miten kaikki toimii yksyhteen?

Olen tehnyt paljon jänniä huomioita vaihdettuani ruokavalioni kasvispohjaiseen eli Plant-Based ruokavalioon. Vegaaniksikin voisin itseäni kutsua, mutta on helpompi puhua kasvipohjaisesta ravitsemuksesta kuin veganismista. Töissä tosin olen sanonut, että olen vegaani. Ei tarvitse selitellä, kaikki tietävät, että mitä se tarkoittaa. 

Suunta on silti kohti vegaania, mutta en koe olevani siellä vielä vaatteiden, kenkien, kosmetiikan tai muiden tuotteiden suhteen. Vain ruokavalioni on puhtaasti kasviperäinen. Tämä jaottelu on luultavasti merkityksellinen vain itselleni. Haluan toimia näin ehkä siksi, että pysyisin itse perässä tässä muutoksessa.

Eläinperäisten tuotteiden riisuminen ruokavaliosta on käynyt ällistyttävän helposti, mutta toisaalta suunta on ollut tämä jo vuosia. Maitotuotteet olin muutoinkin lähes kokonaisuudessaan vaihtanut kasvipohjaisiin eikä liha ole ollut ykkösriippuvuuteni koskaan. Eettisten seikkojen kirkastuminen mielessäni on tehnyt eläinperäisten tuotteiden käytöstä käytännössä mahdotonta. Ei tee mieli, ei tulisi mieleenkään.

Kasvoivatko aivot kohisten, yhdessä yössä?

Tätä, kirjaimellisesti yhdessä yössä tapahtunutta heräämistä, ihmettelen ja ällistelen edelleen. En tiedä itsekään aivan perin juurin, että kuinka tässä näin kävi, mutta näin kävi ja ehkäpä niin oli tarkoitettu. 

Olen jopa miettinyt, että josko etuaivolohkoni, eli se aivojen osa missä empatiakyky asuu, kypsyi vasta nyt siinä määrin, että kykenin virittäytymään eläinten kokemalle kärsimykselle ja julmuudelle. Kenties olen ensimmäistä kertaa elämässäni riittävän tasaisessa, turvallisessa ja hyvässä arjessa kiinni, että voin omien henkilökohtaisten ongelmieni sijaan keskittyä syvemmin yhteiskunnallisiin ja ekologisiin ongelmiin tuntemalla eikä vain järkeilemällä.

Järkiperusteisesti ja tutkimuksia lukemalla me kaikki tiedämme, että meidän tulisi kierrättää ja säästää luonnonvaroja, tehdä parempia valintoja, hillitä kuluttamista, syödä terveellisemmin, liikkua enemmän ja vähentää eläinrasvojen käyttöä. Järkiperusteet eivät vain yksistään näemmä riitä, kun tunneperäiseen käyttäytymiseen pitäisi saada muutoksia. 

On niin helppoa perustella kinkun syömistä jouluna sillä, että kun se kuuluu jouluun (no ei kuulu isossa osassa maailmaa), kun ei joulu tunnu samalta, jos ei ole kinkkua (on ollut kalkkunaakin ja ihan joululta tuntui, joskus on ollut kinkku ja siltikään ei tuntunut yhtään joululta) kun se on perinne (joo ihan mikä tahansa voi olla perinne, kun siitä tekee perinteen). Tuntuu siltä ja tuntuu tältä. Tutkimukset osoittavat, että kinkku ei ole sinulle eikä maapallolle hyväksi. Siihen ei tunteita tarvita.

Siltikään yksikään tutkimus ei saanut minua toimimaan toisin vaikkapa sen kinkun suhteen. Sen sijaan tunteet muuttivat kaiken. Nyt ei tulisi mieleenkään tai jos tulee, niin vastenmielisyys koko ajatusta kohtaan katkaisee ajatuskuvion täysin. Naps. Asia käsitelty. Niin yksinkertaista. 

Minimalismi, roskattomuus ja kasvisruokavalio linjassa keskenään

Kaikki mitä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut elämässäni on linjassa kaiken sen kanssa mitä kohti olen vuosia matkannut minimalismin ja roskaamisen vähentämisen kanssa. Turhan tavaran karsiminen on tuonut elämääni selkeyttä ja pistänyt miettimään kulutustottumuksiani. Sama jatkuu edelleen. Minimalismi on jännällä tavalla levinnyt materian karsimisesta myös rutiinien minimalismiin ja ajankäytön hallintaan. 

Roskan vähentäminen, eli ZeroWaste tai MinimalWaste ajatus, elää tässä rinnalla. Olemme tehneet taloutena todella paljon muutoksia kierrätyksen ja materiaalien kulutuksen suhteen. Siitä kaikesta aikaansaadusta hyvästä ei luovuta, mutta tottakai muutos kasvipohjaiseen ruokavalioon toi tähänkin uuden juonteen. Vaikkakin koko perheemme ruokavalio ei ole eläinperäisistä tuotteista puhdas, vain omani on täysin, niin muutoksia on tapahtunut myös koko taloutena. 

Ruokakaupassa käynti on ollut minulle helpompaa. En koe niin huonoa omaatuntoa ja pahaa mieltä mennessäni kassalle vaikka mukana onkin muovia sillä tiedän, että vaikka muovi pahasta onkin niin silti lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden syömisen lopettaminen saa aikaan suuremman positiivisen vaikutuksen ympäristöömme kuin roskaamisen totaalinen loppuminen. 

Suurin osa pakkausjätteestä, erityisesti muovista on itseasiassa tullut lihan, kalan ja maitotuotteiden pakkauksista. Riisit, linssit, pavut, pastat ja hiutaleet ovat yleensä pahvissa tai paperipussissa tai ostettavissa irottavarana omiin pusseihin ja purkkeihin. Kasvikset, juurekset ja hedelmät voi valita sen mukaan, että ostaa mahdollisimman paljon muoviin pakkaamattomia irtotuotteita ja ottaa omat pussit kauppaan. Leivän saa irtotavarana tai paperipussissa. 

Testissä Violife täysin kasviperäinen juusto

Enää ei tarvitse miettiä, että mistä saan jotain ilman muovia, kun ruokavalioni perusta koostuu niistä muovittomista tuotteista. Nestekartonkipakkauksia tulee luomumaidosta, kauramaidosta, -kermasta sekä -jogurtista. Satunnaisesti saatamme ostaa vaikkapa tomaattimurskaa, kookosmaitoa tai papuvalmisteita kartonkipakkauksessa. Mehuja ei paljoa tule ostettua, mutta niitäkin saa pantillisessa lasipullossa tai lasipullossa, jolle voi olla käyttöä myöhemmin. Säilyketölkkejä meillä tulee hyvin vähän sillä niistäkin olemme yrittäneet luopua säilyketölkin sisältämän muovipinnoitteen vuoksi ja sillain eteenpäin, joitain esimerkkejä heitelläkseni.

Meidän koko talous pystyisi hyvin helposti siirtymään kasviperäiseen ja lähes roskattomaan ruokavalioon käytännön tasolla. Se mikä jarruttaa on juurikin se vahva tunneside tiettyihin ruokiin ja vuosia kestäneeseen virheelliseen opetukseen ravitsemuksesta. Samalla riittävän vahva tunneside eläimiin puuttuu, että vanhat tottumukset ja vanhentunut tieto korvaantuisi paremmalla.

Minun kohdalla näin, jonkun toisen kohdalla toisinpäin. 

- Aino

Barcelona Plant-Based restaurants 1.

Olimme varanneet matkan jo jokin aika sitten. Aikana ennen kummallista "heräämistäni". Kirjoittelin itsekin täysin ihmetyksen vallassa tästä käännytyksen kohdasta, kun dokumentteja katseltuani heräsin rauhattoman yön jälkeen hyvin erilaiseen aamuun. Eläinperäinen sai väistyä ruokavaliostani. Ainakin toistaiseksi.

Mielenkiintoista tietty, että olimme juuri lähdössä matkalle ja mies oli tehnyt varauksia fine dining paikkoihin ja sen semmoisiin. Ilmoitin sit yks kaks, että "kuules kulta, kun se on semmoinen juttu, että ajatuskin lihasta lautasella tai mistään millä on hermosto, ahdistaa".

Onneksi tästä ei tarvinnyt vääntää kovin paljoa kättä. Eettiset herännäiskauteni ovat tuttuja tässä talossa ja jos jokin tuntuu minusta väärältä niin se todellakin tuntuu fyysisesti ja psyykkisesti. Mies on oppinut kunnioittamaan näitä tunteita ja antamaan niille niiden vaatiman ajan muhia. 

Viestittelin miehelleni ja pyysin, että voisiko hän laittaa samantien illallispaikkoihin kyselyä, että onnistuuko vegaaninen vaihtoehto. Sain vastauksen, että "En kyllä laita! Ne ihmettelisivät". Hetken aikaa tuijotin luultavasti tyrmistyneenä kännykkääni kunnes seuraava viesti ilmestyi ruudulle..

"Oon jo laittanu! Tietysti <3"

Alkuun suunnittelemissamme paikoissa vastaukset olivat "ei, se on todella vaikeaa, eikä onnistu" ja "se on todella vaikeaa, muutaman ruokalajin kanssa ehkä voisi onnistua". Jaahas, ravintolat uusiksi sitten :) Siitä tulikin mielenkiintoinen seikkailu. Mies laitteli sähköpostia ja selasi nettiä, lueskeli blogeja ja soitteli ympäriinsä. 

Varauduin ottamalla lentokoneeseen ja ensimmäiseksi aamuksi vegaanisia patukoita ja pähkinöitä mukaani. Lentokoneessa Finnairilla oli näemmä tarjota vegaaninenkin vaihtoehto ihan listalta, mutta sellaisen voisi myös tilata lennolleen. Ensimmäiset askeleet ruokaseikkailussamme alkoivat Chocochilin suosituksia lukemalla.  Blogit on kyllä ihan mahtavuutta siinä miten monta asiaa sieltä voi oppia muiden kokemusten kautta. Ettei tarvitse aina kantapään kautta kaikkea koluta itse.

Meidän hotelli ei sijainnut keskellä vegaanisia ravintoloita chocochillin Elinan tapaan, mutta Barcelonan yliopistolle ja sen ympärillä sijaitseviin ravintoloihin ei ollut pitkä matka. Tulimme myöhään illalla perille kaupunkiin ja ensimmäisen illallisen söimme ihan normi sushipaikassa, jonka annoksia yhdistelemällä sain koostettua itselleni vegaanisen sushilautasen. Sushipaikkoja kaupungista löytyy todella paljon.

Espanjaksi vegaaninen on vegano. Jos haluaa vielä varmistaa että on tullut ymmärretyksi voi lisätä, että sin huevo, sin leche tai sin làcteos, sin carne, sin pescado.  Kahvin maidonkorvikkeella saa vaikkapa tilaamalla café con leche de avena tai de soya tai de almendra. Tähän espanjankielen taitoni lähes rajoittuukin :) 

Ensimmäisenä aamunamme tiesimme, että suuntaamme Flax & Kale terveysravintolaan aamiaiselle tai brunssin puolelle se taisi venähtää. Teimme hieman suunniteltua pidemmän kävelylenkin :) Ravintola kuuluu isompaan ketjuun, jolla on monta paikkaa Barcelonassa sekä Lledassa, yhdessä Katalonian vanhimmista kaupungeista Barcelonan länsipuolella.

Nälkä oli melkoinen ja tilasimme Market Fruit salaatin, Innovative Iogurt- annokset, Chiasiemen bagelin sekä kahvia. Mies kokeili vielä paikan mehustamon tuoremehua.

Hommassa kävi lopulta niin, että bagelin pyysimme pakkaamaan mukaan. Annokset olivat todella hyvän kokoisia ja täyttä tavaraa. 4,95€ hintainen hedelmäsalaatti olisi yksistään riittänyt, yhden jogurttiannoksen kanssa meille molemmille. Kahvin hinnasta en oikein osaa sanoa mitään, sillä se vaihteli miten sattuu.

Lauantaiaamuna paikassa oli ihan mieletön ruuhka. Ovella nimet otettiin jonotuslistalle ja kun lopulta saimme pöydän meitä pyydettiin suoriutumaan ulos noin tunnissa. Se olisi ehkä onnistunut, jättimäisestä Raw Bowlista huolimatta, jollei ruokien kanssa olisi ollut sähläystä.

Tilauksesta puuttui osa ja lasku meni kolmesti uusiksi eikä se lopulta ollut oikein vielä sittenkään, mutta emme jaksaneet enää pyytää uutta vaan maksoimme omamme ja hieman muidenkin aamiaisia, että pääsimme lähtemään.

Ruoka oli todella hyvää, vaihtoehtoja paljon ja annokset isoja, mutta ehkä kannattaa välttää ruuhkaisimpia ajankohtia, sillä silloin paikan systeemi leviää käsiin. Ehkä take away olisi toiminut, ken tietää. Hieman kannattaa katsoa, että mitä aamiaiseksi tilaa. Salaatti oli ainakin todella öljyinen eikä siksi paras aloitus päivälle.

Flax & Kale Tellers 74

-Aino