Matkalla jo pitkään

Pohdin omia kulutusvalintojani ja elämäntyyliäni. Aloin muistelemaan, että missä kohdin aivoissa vinksahti ja minkä kautta tähän tilanteeseen on päädytty. Avuksi kaivoin vanhan päiväkirjani. Eltaantuneita tekstejään lukiessa löytyy joskus uskomattomia asioita. Pelottavaakin oikeastaan. Kävin läpi päiväkirjaani ja lueskelin raapustuksiani kuopuksen odotuksen ja syntymän ajoilta. 

Kun noita jäljempänä esiteltyjä, täysin sensuroimattomia ja muokkaamattomia, tekstejä lukee, tulee väkisinkin ensimmäisenä mieleen epäillä omaa oppimistahtia. Onkohan tässä mikään muuttunut tai mennyt eteenpäin? Sitten sitä ymmärtää, miten pitkälle on tultu. En olisi tuolloin voinut hulluimmissa unelmissanikaan kuvitella, että kirjoittaisin näistä itselleni tärkeistä asioista, löytäisin joukon uskomattoman upeita, samanhenkisiä ihmisiä ja kertoisin tarinaani kaikenlaisten yhteistyöjuttujen kautta.

Heinäkuu 2010

Näinä jumalattomina hellepäivinä olen pohtinyt paljon esteettisyyttä, estetiikkaa ja käytännöllisyyttä. Olen miettinyt makua ja valintojen tekemisen vaikeutta. Arvot, päämäärät ja elämäntyylit risteilevät päässäni kuin valintamyymälän tiskiltä poimittavana. 

Mikä on minua ja mikä opittua, mitä voi oppia ja mitä valita? Haluaisin kotini, ympäristöni ja valintojeni viestivän vielä selkeämmin sitä mitä sisälläni tunnen ja olen. Huomaan olevani pettynyt hankintoihini ja kotini toimivuuteen. 

Lieko tämä sitä tavallista raskauden pesänrakennusviettiä jalostuneempana vai mitä, mutta koitan määritellä epätoivoisesti omaa elämäntyyliäni. Elänkö niin kuin kulutan vai hallitseeko kulutus elämääni ylipäänsä. Missä rajoissa on ok olla materialisti?

Elämäntyylini ja konkreettinen ympäristöni näyttää tänä päivänä juuri minulta ja on tuon lähes kymmenen vuoden takaisen pohdinnan tulosta. Tuolloin 2010- 2011 kaikki oli vasta muotoutumassa, siemen kylvetty ja nyt se on vakiintunutta arkea. Siltikin.. matkalla on oltu jo pitkään. Jos oma matkasi tuntuu tuskastuttavan hitaalta, niin älä sure, hidasta se on ollut minullakin.

Helmikuu 2011

Tämän hetken muoti-ilmiöitä ovat downshifting ja 100 Things Challenge. Voisin aivan hyvin kutsua itseäni downshiftaajaksi, mutta sellainen lokeroituminen on minulle vierasta. Enää minua ei hallitse suunnaton ahdistus siitä miltä näytän ulospäin tai miltä kotini näyttää ja että kuvastaako se minua. Ulkoinen on ulkoista ja aina se jotenkin heijastelee sisäistä. 

Kotini tavaramäärän karsiminen ja olennaiseen keskittyminen on ollut samalla myös sisäistä järjestelyä ja yksinkertaistamista. Muutokset tapahtuvat ja näkyvät omalla painollaan. Luopuminen, järjestely, lahjoittaminen ja velan maksu on vapauttavaa. Tiukentuva kontrolli omasta tilanteesta vapauttaa! Paradoksi. Kotiaskareet vähenevät, kun materiaalinen kaaos talttuu. Valintojen laatu paranee. Keskittyminen hyvään kannattaa ja salaisuus toimii.

Mielenkiintoista myös miten olen vuosia myöhemmin palannut samoihin aiheisiin kirjoituksissani. Estetiikasta ja eettisyydestä täällä.  "Elänkö niin kuin kulutan vai hallitseeko kulutus elämääni?" tyylistä pohdintaa harrastin Älä Hanki Mitään haasteen aikana. Samoin pohdin kirjoituksessa sitä missä määrin tarvitaan poisoppimista vanhasta. Samat aiheet joutuvat käsittelyyn yhä uudelleen ja uudelleen. Onkohan sitä ollut jotenkin aina vähän tämmöinen vai puhtaasti kasvanut tämän näköiseksi? No sentäs The Secret ja 100 Things Challenge on tippuneet vähän matkasta..

On se vaan jännää :)

- Aino

Haaste 2017: Jatketaan tissipostausten sarjaa

Hei siis mehän lähetään lomalle Roomaan! Pakkaamisen kanssa on tosin ollut haasteita. Lähes kaikki vaatteeni hajoavat ja ennen hajoamistaan ottavat melkoisesti päähän. Bikinien turnauskestävyys epäilyttää vieläkin ja nyt niiden tulisi suoriutua 35 asteen helteestä viikon verran, mukaan luettuna lapsivapaan kylpylän ylenpalttiset lilluroimiset.

Jokin aika sitten nää oli oikeasti ihan asiallisen näköiset biksut, mutta kauas on tultu niistä ajoista. En oikein ymmärrä miksi mieheni kuva-aarteiden joukosta löytyy vanhoja kuvia vaatehankinnoistani, mutta olkoot. Hyvää blogikuvamateriaalia!

Hankimme lomaa varten etukäteen netistä liput Vatikaaniin, että välttäisimme porottavassa auringossa jonottamiset. Wienin reissulla viisastuneena ja Barcelonan La Sagrada Familian kokemusten perusteella ennakkoon hankitut e-liput on parhautta.

Pukukoodi tuottaa tuskaa

Vatikaaniin ei voi laittaa minihametta, shortseja, hihatonta paitaa eikä ottaa reppua mukaan. Polvet on oltava peitossa, olkapäät samoin, aivan kaikilla sukupuolilla. No niin, siitäpä sitten pähkimään millä vermeellä sitä selviää hengissä näistä vaatimuksista?

Paikalla on reppusäilö, että se on jo erittäin tervetullut juttu ja omat juomapullot ovat visusti mukana, vaikkeivat siellä kaikkein pyhimmässä. Imeskellään varmaan hätätapauksessa hikeä toistemme kauloilta. Poistaakohan ne meidät sisäänkäynnillä jo pelkästään näiden juttujen vuoksi? Vaan oikeasti, lukemamme perusteella paikalla on koko ajan väkeä, joiden pääsy estetään kirkkoon dress code- rikkomusten takia. Siis kääk!

Jokunen vuosi sitten on jopa ollut sellaistakin polemiikkia, että miehet eivät ole päässeet hatun kanssa sisään, mutta naisten on ollut pakko peittää hiuksensa ja jollei mitään pään peitettä ole löytynyt on täytynyt ostaa huivi. No, tämähän on mielenkiintoista. Onneksi otettiin ajoissa selvää, sillä miten haasteeni olisi suhtautunut tähän?

Lueskeltiin, että vaatimukset saattavat oikeasti vaihdella päivän mukaan. Elikkäs taustatyöni tuloksena taidan varautua Vatikaaniin jollain kaavulla ja mietin pääni puhki minkä ihmeen rätin otan hiusteni peitoksi, kun ei mulla ole kuin noita juoksussa käyttämiäni buff- tyylisiä tuubihuiveja. Kai mää sit semmosen. Suojaahan se auringoltakin, jos alkaa oikein hitokseen porottamaan.

Jos nyt ihan mielettömästi tekee mieleni tölleröidä kaupungilla juoksushortseissani niin ehkä mää pakkaan reppuun mukaan sen Saaristo Openillakin tuuletetun paskemman Seppälän mekon, jonka voin tarvittaessa vetää jalkojen peitoksi.

Sandaalit sitten, saakos semmosia olla vaiko eikö olla? Mietin nimittäin, että olisin melkolailla vetäissyt reissuni pelkillä sandaaleilla. Reppuun ei mahdu monia kenkiä. Taustatutkimuksemme mukaan kengillä ei ole väliä, kunhan on kengät.

Pietarin kirkko on ylivoimaisesti nipoin näissä pukusäännöksissä. Helvetin enkeleitten t-paidalla ja farkuilla pääsee vaan kunhan ei ole shortsit ja hihaton toppi. Viehättävää. Äärimmäisen houkuttavaa jopa :) Tosi puheessahan sitä voi vaan ottaa arkijärjen matkaan, peittää paikkansa ja olla herättämättä liikaa huomiota millään kummallisuuksilla, töllistellä nähtävyydet, kerätä kimpsunsa ja revitellä Pietarin kirkon ulkopuolella.

Bikineissäni en revittele. Niiden kanssa käyttäydyn mahdollisimman hillitysti etteivät ne vaan lahoa ympäröivään todellisuuteen. Siitäkin huolimatta mussuseni tulen hukuttamaan teidät valtavaan kuvatulvaan ja kaikkeen ihanaan, sillä myö mennään Italiassa semmosiin paikkoihin, että oksat pois. Ainakin näin ennakkoon kuvien perusteella kuolattuna...

ja mies oottaa, että tulee ensi vuosi ja keisarinnan uudet vaatteet. Silläköhän se mulle näitä vanhoja vaatekuvia laittelee? Fashion Revolution- kampanjan ja Future Learn virtuaaliyliopiston kautta käymäni kurssin myötä, en tule enää ikinä tekemään ostoksia samoissa vaateliikkeissä, joissa olen asioinut aikaisemmin. Haasteeni näyttää sen mihin asti tekemilläni hankinnoilla pärjään ja antaa aikaa miettiä oikeasti eettisempiä ja ekologisempia vaihtoehtoja.

- Aino


Kaiken Älä Hanki Mitään, vuoden 2017 haasteestani pääset lukemaan tämän linkin takaa.

Haaste 2017: Mitä ostohalujen kanssa taistelu opettaa meille?

Puolisen vuotta ostohalujani taltuttaneena ja uuden viehätystä karttaneena, herään tilanteeseen, jossa todellisia oivalluksia ja ahaa- elämyksiä alkaa pompsahdella. Ihmetyttää, että meni näinkin kauan ennen mitään aidosti syvempää havahtumista. Ehkä sellainen hitaus on tyypillistä minulle.

Havaintoni syntyi kohdatessani optikkoliikkeessä ensimmäisen itsehillintää vaatineen tilanteen. Tämä tapahtui, kun miehelläni oli asiaa liikkeeseen ja minulle jäi lasten kanssa aikaa sovitella aurinkolaseja. Tytäreet kantoivat mammalle mitä hienoimpia ja karseimpia arskoja sovitukseen. Niiden joukossa oli sellaiset pinkkisankaiset Bollen ihkupihkut aurinkolasit, joissa oli mielettömän päheet värilliset peililasilinssit. Ihastuin samantein!

Noin vuosi sitten hankin itselleni Raybanin kokomustat aurinkolasit mielestäni pitkään kestäneen harkinnan myötä. Kirjoitin hankinnastani Kokonaiseen tekstin ja nyt pengoin sen arkistoista. Blogitekstin voit lukea tästä.

Vanhaa tekstiä lukiessa ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi käyttämääni sanavalintaan "heräteostos" vaikka heti perään kiiruhdan kertomaan kuinka olen harkinnut aurinkolasien hankintaa pitkään ja päätynyt tiettyyn malliin. Ostohetkellä jotain kuitenkin tapahtui ja mukaani lähti aivan eri malli kuin mitä olin ennakkoon päättänyt. Ostos oli heräteostos ja tekstini paljasti enemmän kuin hankinnan jälkeen itselleni uskalsin myöntää.

Ostotilanteessa rationaalinen kuluttaja suihkaisee lomalle

Ajatus "rationaalisesta kuluttajasta" eli sellainen oletus, että ostopäätöksiämme ohjaisi järki on harha. Rohkenen väittää, että ostotilanteessa järki on lomalla ja valintaa ohjaa tunteet. Mielemme yrittää yhdistää järjen ja tunteet ja syöttää meille hyvinkin järkeviltä kuulostavia perusteluita tekemästämme valinnasta, että osaset yhdistyisivät mielissämme tyydyttäväksi kokonaisuudeksi.

Olen sortunut aivan kaikenlaisiin "järkisyihin". Milloin on ollut parempi hankkia koska "entinen on luultavasti menossa pian rikki", milloin on ollut kyseessä "tarjous, joka ei tule toistumaan", milloin jokin väline on ollut "aivan täydellinen hommaan Y" ja hommaa Y ei ole lopulta koskaan tullut.

Raybanini ovat ihan hyvän näköiset, mutta en ole missään vaiheessa ollut äärettömän ihastunut niihin. Ne eivät ole lunastaneet paikkaansa rakkaiden käyttöesineitteni joukossa. Lasit eivät istu hyvin, vaan ne painavat nenän päältä. Ovat fyysisesti liian raskaat ja myös tyylillisesti liian raskaan näköiset. En tekisi samaa hankintaa uudelleen.

Sain merkistä ja mallista osviittaa Light By Coco- blogista ja ajattelin pitkään, että haluan taitettavat Wayfarerit. Tällä minimalisti Cocolla oli vain ne yhdet arskat ja vaikuttivat todella käteviltä matkustaessa. Lopulta en kuitenkaan ostanut näitä suunnittelemiani aurinkolaseja vaan aivan toiset. Ostopäätökseni muovautui ostotilanteessa vuorovaikutuksessa myyjän kanssa ja alunperin määrittelemäni, mielestäni tarvittavat ominaisuudet, vaihtuivat yhtäkkiä. Perustelin ostokseni aivan muilla seikoilla, kuin mitä olin suunnitelmissani kyhännyt kokoon. Luultavasti suunnitelmissakin perustelut olivat liian heppoisia ja nojasivat tästä Cocosta kummunneeseen idoli-ajatteluun enemmän kuin omaan todelliseen tarpeeseeni.

Kuinka aidosti valitsemamme tavarat ilmentävät meitä itseämme?

Tummat, katseen peittävät lasit tuntuivat hyviltä, ne pitivät yllä etäisyyttä ja piilottivat katseeni. Peilistä ei edes omat silmät näkyneet. Valintani heijasteli sitä Ainoa, joka koin olevani siinä hetkessä. Jokin tarve silloin kenties, mutta nykyään ahdistava. Riisun aurinkolasini heti, kun näen minuun kohdistuneen tutun katseen. On tarve päästä yhteyteen, ei torpata sitä jo heti kättelyssä. Aurinkolasieni antama kuva minusta on pielessä, en tunnista siitä itseäni.

Valitsemamme tavarat, esineet ja vaatteet, ilmentävät meitä sekä sitä mitä haluaisimme olla. Ensimmäinen haasteretkahdukseni oli jotain niin itseäni, etten voinut siitä kieltäytyä. Tyttäreni minulle kiikuttamat aurinkolasit olivat "niin minua"; kevyet, leikkisät ja mielestäni luokseen kutsuvat. Vanhat harmittivat entistä enemmän jouduttuaan vertailuun. Sortumista vastaan joutui toden teolla taistelemaan. En tehnyt hankintaa. Päädyin sen sijaan ruotimaan tapahtunutta itselleni aitoon tapaan, juurta jaksaen.

Kenties olen muuttunut suhteessa siihen millaisen kuvan haluan tai valitsen antaa itsestäni. Haasteen myötä käytössä kuluneet vaatteet esimerkiksi, eivät ole sitä millaiselta haluaisin nyt näyttää. Mietin yhä enemmän ja enemmän haasteen loppumista ja uusia vaatehankintoja, sekä sitä mikä on aitoa minua. Vakavasti otettavaan, siistiin pukeutumiseen minulla ei oikein ole enää arsenaalia, mutta kun esittelen itseni hömelönä bloggarina, jolla on kummallinen haaste, on kokonaisuus linjassaan. Vaan haluanko sittenkään esiintyä nuhruisena ituhippinä tai ilmentää sitä? Ilmentää pelkästään sitä?

• Kysymys kuuluukin: Pakottaako tämänlainen haaste ihmisestä ne aidoimmat puolet esiin vai onko esiintuleva sopeutumiskeino haastavaan tilanteeseen? Vähän niin kuin rooli, joka on linjassa tilanteesta johtuvan ulkoisen olemuksen kanssa?

• Toinen hyvä kysymys jatkoksi: Onko sillä väliä?

• Ja se tärkein: Mitä tämä meille opettaa? Aiheuttaako tai aikaansaako tämä kehitystä ja kasvua ihmisinä? 

Tiedän etten vastannut otsikkoni kysymykseen. Haaste on vielä kesken ja aikaa oppimiseen ja kasvuun rutkasti. Hiljalleen minusta on alkanut tuntumaan, että tällä kaikella vaivannäöllä saattaisi olla syvempikin merkitys kuin vain törppöilyjeni julkinen repostelu.

Tämä on osa pitkää pohdintaketjua, jota olen vuosien saatossa käynyt lävitse. Jos vielä jaksat niin lue lisää kuluttamisesta ja tyylistä vanhasta kirjoituksestani. Linkki tämän takana.

- Aino

Haaste 2017 päivitys noloin kuvin höystettynä

Houston I have a problem! Ongelma ottaa bikinien olomuodon ja iskostuu päin feissiä elikkäs pläsiä miehen huudahtaessa, että "sää et voi noilla lähteä mihinkään!". 

Tässä kontekstissa mihinkään, tarkoittaa Roomaa ja suurin ongelma lienee se, että reissun yhteydessä on tarkoitus lillua muutama päivä kylpylässä Rooman lähistöllä. Mieheni epäilee, että jonkin verran hapertuneet "biksuni" liukenevat lopulta veteen. Täytyy myöntää, että niistä lähtee epäilyttävästi jotain hitua 😕 Se ei voi olla hyvä merkki.

En siis missään nimessä kauhistele kadonnutta rintavarustustani. Silikonit tipahtivat jossain vaiheessa imetystä takamuksen puolelle ja kasvisvoittoinen ruokavalioni on tuonut mukanaan uskomattoman bikinivartalon ihan vain sängyssä makaamalla. Eiks oo jännää. Siitäkin huolimatta näille rämpylöille on tehtävä jotain (rämpylöillä viittaan bikineihin..). 

Tai jos nyt totta puhutaan niin uimavarusteeni ulkomuoto johtuu nimenomaan siitä, että tein niille jotain. Sitaisin ne nimittäin solmuun tuosta edestä, kun tässä päivänä eräänä, kun ei tullut räntää ja p**kaa niskaan, olin tuolla pihalla sittenkin kuokkimassa japanin tatarin kimpussa ja tissit ärsyttävästi halus mukaan kaivaukselle.

Nämä kyseenalaiset rämpylät on jo niin moneen kertaan kasaankursitut, että hirvittää. Näillä kuitenkin mennään. Olisko mitään ideoita millä näistä sais edes jotensakin säädylliset? Vai pitääkö mulla harkita lappubikinien virkkausta? 😒 Puistattaa jo ihan ajatuskin.. 😝

- Aino

Pee ja Äs: tuus mukkaan seuraamaan haasteeni etenemistä! Käy tykkäämässä Facebookissa Kokonainen Elämä Edessä ja Instassa @kokonainenelamaedessa 💚💛💜

Haaste 2017: Ei se ole vaatteista kiinni

Haluan tänään jakaa tällaisen hyvinkin ajattelematta ja ronskisti savoiskarjalaiseen sananparteen väännetyn sitaatin, jonka näin yhden instassa seuraamani minimalistibloggarin, Courtney Carverin feedistä.

"Et ikänä löyvvä mittään päällepantavaa, joka tekkee siusta kauniin, fiksun tai rakastetun, jollet usko et sie oot jo!"

Tätä ihanuutta löytyy lisää sivustolta bemorewithless.com. Hän on se nainen, joka käsittääkseni ensimmäisenä alkoi harrastelemaan hitiksi tullutta capsule wardrope hommaa eli semmoista vaatevarastoa, joka koostetaan kolme kertaa vuodessa 33 kappaleesta, joita käytetään se nelisen kuukautta. Hakeva löytää kyllä aiheesta helposti. Minulla ei ole siihen henkilökohtaisesti oikein mitään sanottavaa, kun en kapselijuttuja sillain harrasta.

Se miksi tuo edellä lainattu iski syvälle tajuntaan tapahtui oikeastaan eilisten kokemusten seurauksena. Olin ravintolassa toista kertaa viikon sisällä! Se on jo sinällään hyvin hyvin kummallista. Minulla oli kuitenkin hyvä syy; kuoppasin kollegoideni seurassa kohta suljettavaa osastoamme Kätilöopistolla.

Omituisuuksien jatkoksi parkkeeraavat kaikenkarvaiset asuvalintani ja se, että todella typerää asustustani kehuttiin! Jouduin eilen tilanteeseen, jossa ne ainoat farkkuni killuivat pyykkinarulla märkinä ja lopulta ihanaisien kesäkuun tuulahdusten vuoksi puin päälleni mekon, alle juoksutrikoot ja päälle reikäisen neuleen. Hieman epäilin asuvalintaani, mutta kun "ei ne mun vaatteet vaan ne ihanat ihmiset siellä", eiks niin?

Eikä se mitään, että nauruntirskahduksia purkautui hassujen päähänpistojeni, hippimäisen lookkini ja muun möhelöyteni takia. Sellainenhan minä olen ja tuntui hyvältä olla kaunis, fiksu ja rakastettu niiden hörhöjuttujen lisäksi. Kai siinä sisäisessä hyvässäolossa ja rehellisessä aitoudessa oli jotain sen verran kiehtovaa, että lopulta minun piti lähteä juttusille pyrkiviä ihmisiä karkuun. 

Ihmiset kiinnittävät huomiota vaatteisiin ja ulkonäköön, mutta eivät ehkä sillä tavoin kuin luulemme. Seppälän vanhaa, liian isoa ja rupuista mekkoani kävi kehumassa muutama. Kukaan ei huomauttanut UFF:lta aikoinani ostamani neuleen reistä tai nilkoista pilkistävistä juoksutrikoista. Ihmiset eivät huomaa vaikka käytännössä minulla on päälläni aina samat vaatteet. Ei se taida pelkästään vaatteista johtua, kun näytämme nuhjuisilta ja väsyneiltä eikä sekään kun näytämme seksikkäiltä ja kiinnostavilta.

- Aino

Haaste 2017 päivitys: URU Design solosocks.

Reikä siellä, reikä täällä, reikä vanhan reiän päällä..

Ollaan tilanteessa, että vähän kaikki alkaa hajoilemaan. Niin sukat, farkut kuin pääkin. Tai no ei pää hajoa. Lähinnä pokka ei pidä :D

Noin kolmasosa vaatteistani alkaa tulla tiensä päähän. Yleisin tyytymättömyyden syy on kankaan kuluminen puhki ja toinen pinttyneet tahrat. Erityisesti hikitahrat. Mutta myönnettäköön, että olen ollut laiska ja ulkoistanut vaatehuoltoni miehelleni. Hän raportoi minulle tässä päivänä eräänä huomanneensa, että kiinnittää vaatteisiini erityistä huomiota ja varovaisuutta, koska pelkää ettei minulla ole kohta mitään päälle pantavaa.

Tämän rehellisen avautumisen jälkeen en aivan tarkkaan tiedä, että pitäisikö minun jo hiljalleen huolestua vai ottaa mieheni käytös mielenkiinnolla vastaan osana ihmiskoettani.

Ihmiskokeeni tai haasteeni vuodelle 2017 on varsin helppo ja menee näin: Älä hanki itsellesi mitään. Ei lainaamista, vaihtamista, varastamista, sosialisointia, lahjoituksia. Ei mitään uutta itselleni vuoden aikana ja se on pitänyt, kun ruokaa ja juomaa tai kodin kulutustavaraa ei lasketa. Yksi iso poikkeus on, mutta siitä kirjoitan erillisen jutun.

Vaatteet siis. Ihana blogiassistenttini otti muutaman kuvan siitä miltä äiti päivittäin näyttää ja todellakin, tältä minä oikeastaan aina näytän. Mustat Tiger of Swedenin farkut, nyt jo paikatut, urheilusukat ja jokin paita.

Kuvassa yllä jo ennen haastetta mieheltäni sosialisoima t-paita, jonka ohuen ohueen kankaaseen ihastuin. Se on yli-iso ja mukava työntää farkkuihin. Tuck it in. Olisin mahottoman tylsä muotibloggari 😂

Joitain pähkäilyjä olen tässä tehnyt ja eräs aivan mahtavimmista innovaatioista liittyy sukkiin. Käyttämäni tekniset sukat ovat hirmuisen kestäviä, mutta kun niihin tulee reikä niin niiden paikkaaminen ei käy kuten villasukan.

Pistin joskus merkille, että meillä lapset käyttivät aivan surutta eriparisukkia, kun sukan kaveri oli eksynyt matkalle. Lopulta tein niin, että toisen sukan mentyä rikki laitoin ehjän sukan vielä käyttöön ja risan joko lumppukeräykseen tai uusiokäyttöön. Joutunen ottamaan eriparisukkatekniikan käyttöön loppuvuodesta itsekin. Jatkon kannalta taas olen suunnitellut seuraavaa: valmiit eriparisukat!

Löysin tällaisen URU Design yrityksen, joka valmistaa soolosukkia, solosocks. Eli seitsemän tai viiden eriparisukan paketteja. Sukat ovat hieman erilaisia kaikki, mutta käyvät yhteen toinen toistensa kanssa. Tanskasta vastattiin kyselyihini ihanan innostuneina.

Tenttasin tietysti, että ovatko sukat omatuntopuhtaita vegaanin jalkaan ja kyllä! 100% vegaanisia ovat. Materiaali on sertifioitu luomupuuvilla joukossaan elastaania ja ripaus polyamidia. Ekologiset arvot on huomioitu liiketoiminnassa monella tapaa ja toiminnalla on sertifikaattia jos minkälaista. Myös alihankkijoiden arvot näyttävät olevan kohdillaan. Tuotanto pyörii Istanbulissa ja muu yritys Tanskassa. Seitsemän sukan paketti tulee pakkauksessa, josta voi askarrella paskarrella sukille säilytysboksin vaatekaappiin. Pakkaukset ja varastointilaatikko ovat kierrätettävää kartonkia. Melko kätevää. Jokusen kuukauden saan vielä odotella, että pääsen sukkaostoksille, mutta hyvää kannattaa odottaa.

Greetings from Finland URU Design! 😄


- Aino

(postaus ei ole kaupallinen blogiyhteistyö, edelleenkään en harrasta sellaisia vaan revin näitä juttuja ihan omasta päästä)

Haastetta kun kerjää niin väistämättä se sieltä tupsahtaa

Rits, kuului harkittujen venyttelyliikkeiden jälkeen. Vanhempi tyttäristä katsoi ihmeissään vierestä nenä nyrpällä. "Äiti pierasiks sää?!?!" "No, en pierassu! Naiset eivät edelleenkään piere, housut vain ratkesi", vastasin. "Jaa eli pierasit niin, että tuli housuihin reikä!" ja järjetöntä hepulinaurua päälle. Ihanaa, kun lapset ovat perineet huumorini :D

Ylpeydestä huolimatta sormi eksyi suuhun ja harmitus purkautui ilmoille merirosvojen kielellä. Tietysti kaikki kulminoituu aina hetkeen, kun pitäisi jo olla matkalla jonnekin. Olin jotenkin niin varma, että ainokaiset farkkuni kestävät uskollisina syksyyn saakka. Äkillinen ratkeaminen tuli iskuna, johon en ollut valmistautunut. Kiireessä jalkaan päätyivät tutun turvalliset salitrikoot kukkakuosissaan.

Tämä tapahtui siis eilen. Tänään tapahtui korjausyrityksiä. En tiedä miten sen muulla tavoin muotoilisin kuin, että persiilleen meni sekin.

Pistelin antaumuksella menemään Husqvarnallani, saatuani väkerrettyä pujottimiin ja pulikoihin valkoisten sijaan mustat langat. Olin voimieni huipussa puolattuani lankaa alarullalle tai kelalle. Vai onko se alapuola, se semmoinen mikä tulee ylälangan sijasta alapuolelle? Kuviteltuani hetken, että ymmärsin langan kireydensäädöstä luulemaani enemmän, itsevarmuudellani ei ollut enää mitään rajaa.

Löysin paikkakankaan ja sain sen sommiteltua paikoilleen ja vaihdettua suoran ompeleen siksakkiin, jonkinlaisen todella oudon kuvion kautta tosin... ja siinä se näyttäytyi lähes siistin näköisenä paikkana. Ylitin itseni täysin ja olin niin ylpeä saavutuksestani. Hetken aikaa.

Saatuani työni tyytyväisenä loppuun lähdin pujottelemaan farkkujani koneelta. Eivät liikkuneet mihinkään. Päältä kaunis ja alta järkyttävää sekasotkua. Luonnollisesti sotku asettuu sille näkyvälle puolelle, kuinkas muutenkaan. 

En ymmärrä, että miten ompelukoneen käyttö voi olla niin hiton monimutkaista. Miksi sitä varten pitäisi lukea ohjeita tai opiskella asiaankuuluva termistö?

Ammatissani käyttelen rutkasti monimutkaisempia vempeleitä ja ompelen haastavampia kohteita. Työn jälki on siistiä ja taattua laatua. 

Helevata, että pitää näillä hiihdellä menemään vielä 8 kuukautta. Onneksi eivät ratkenneet pääsiäisenä Wienin reissulla.

- Aino

Älä Hanki Mitään- haastepäivitystä helmikuulta

Asetin itselleni Älä Hanki Mitään- haasteen kuluvalle vuodelle. Homman alku löytyy tämän linkin takaa. Jokunen aika on haasteen aloituksesta vierähtänyt. Hankittavaa tai ostettavaa ei ole ollut. Eikä vaikeuksia ostolakon suhteen. 

Sellaista tuskallista vierottautumista ostamisesta ei toisaalta edes kannata odottaa, sillä en pidä ostamisesta, kaupoissa käymisestä, en mainoksista enkä muutoinkaan halua hankkia mitään. Se on ollut näin jo jonkin aikaa, joten tässä asiassa ei minun osaltani ole mitään uutta tai haasteellista. Joitain ajatuksia on mielessäni haasteen osalta kuitenkin pyörinyt. Lähinnä sellaisia inventaarioluonteisia seikkoja.

Yhdet farkut ja neljä paitaa

 

Ensialkuun olin huolissani, että jos ainoat farkkuni hajoavat tai jokin muu vaate sillä minulla ei ole paljoa vaatteita, mutta nyt se ei juurikaan huoleta. Osaan auttavasti korjaushommia ja löysin netistä lukuisia videoita ja ohjeistusta asian tiimoilta. Minulla on ompelukone sekä vielä melko paljon käsityötarvikkeita, joten enköhän selviä. Luultavasti kokeilen hieman vaatteiden muokkausta ja ehkä tehdä vanhasta jotain uuttakin. Katsotaan tarpeen mukaan.

Vaatevarastoni on muutoinkin karsiutunut paljon ja muokkautunut melko joustavaksi. Lähes kaikki vaatekappaleet käyvät yhteen kaiken kanssa ja vaatteet ovat monikäyttöisiä. Ajoittain löydän edelleen uusia kokoonpanoja ja tapoja käyttää olemassa olevia vaatteitani.

Arveluttavia yhdistelmiä

Muutama arveluttava yhdistelmäkin on ollut käytössä. Törmäsin tammikuussa sellaiseen pieneen uimapuku ongelmaan. Omistan bikinit. Kursitut bikinit, jotka ovat ehkä jo hieman isot, mutta menettelevät. Bikineistä lisää tästä näin.

Uimapuku minulta kuitenkin puuttuu ja vaikka kylpylöissä bikinit ovat ok niin uimahallissa pitäisi olla uimapuku. Ratkaisin asian vetäisemällä bikinien päälle urheilutopin. Hieman kyseenalainen ja ehkä hankalakin systeemi, mutta sillä mennään. Uimapukua ei ole tulossa ainakaan vuoteen.

Eksyn uimahalliin vain ja ainoastaan lasten vuoksi ja silloin on ihan se ja sama, mitä siellä hyisen kylmässä lastenaltaassa on päällä. Sauna on paras paikka ja siellä ei tarvita kuin laudeliina, joten tämä homma toimii "just fine". Laadukas uimapuku maksaa helposti 40-70€ ja niiden sovittelu ja etsiminen on tuskaa. Siihen nähden kolmiosainen viritykseni on huolettoman helppo ratkaisu.

Ulkonäköpaineet

Jollei vielä ole tullut esille niin ulkonäkööni kohdistuvilla ajatuksilla tai katseilla ei juurikaan ole minulle väliä. Joskus on ihan huvittavaa kerätä paheksuvia katseita ja joskus on kivaa, kun huomaa, että vilkuillaan sillä silmällä. En jaksa olla kovin huolissani, että mitä vuoden kuluttua vaatteistani ajatellaan. Toivottavasti sisältö olis kuitenkin edelleen ulkokuorta tärkeämpää.

Valkoinen collegepaita on ainoa mitä olen männä viikoilla hieman pyöritellyt mielessäni. Se kun ei ole enää niin kovin valkoinen vaan siinä on jotain tomaattitahraa rintamuksissa ja reikiä joiden paikkaamisessa en onnistunut toivomallani tavalla. Kaiken kruunaa keltaiset hikitahrat kainaloissa. Suoraan sanottuna se alkaa olla jo melko törkyinen, jopa minunkin mielestäni. 

Ongelma on siinä, kun minulla ei ole pitkähihaisia paitoja kolmea enempää ja niistäkin yksi on lämpökerraston yläosa, joten tietyllä tapaa sitä ei kai pitäisi käyttää päälipaitana. Lisäksi siinä on melkoisen imakka pinttynyt hienhaju, se on ollut vakkari pyöräilypaitani.
 

Lähtötilanne on siis kiperä, mutta eiköhän tähän jokin keino ilmiinny. Harmi, että menin pistämään haasteeni ulkopuolelle myös sosialisoimisen, sillä siinä kirjoittaessani en tajunnut miten monta kertaa olen lainaillut miehen pitkähihaisia vuoden vaihteen aikoihin. Nyt minulla pitäisi periaatteessa pitää näppini erossa niistäkin. Vaan eihän tämä olisi mikään haaste, jos voisin käydä miehen tai vaikkapa esikoisen kaapilla :)

Kaikkea muuta vaatetusta on varmasti ihan riittämiin. Kohtahan se on kesäkin täällä taas eikä pitkähihaisia tarvita, toivottavasti.

- Aino

Hoidetaan vähän Ainoa ja Anttia

Hienoisten vihjausten jälkeen menin kyselemään, että josko olis kampaajalla aikoja. Ompun Torpasta löytyi yllätyksekseni aika samantien.  Onneksi näin sillä olisin muutoin varmaan jänistänyt miehen rohkaisuista huolimatta.

Mie vihaan käydä kampaajalla. Tai en siis vihaa, mutta olen hyvin varautunut asian suhteen. Käyn ehkä kerran vuodessa. Pidempiäkin taukoja on ollut. Tälle vuodelle on jo toinen kerta ja itseasiassa huomenna tulee kolmas.

Kävi nimittäin niin, että unelmat blondista saan haudata jonnekin unelma-aivolohkon perukoille. Tätä tukkaa ei enää värjätä. Tänään tehtiin mineraalipuhdistusta ja leikattiin semmoinen rapsakka 20 cm pituutta. Huomenna kokeillaan, että millä pikkuisen vihertymään päässeen harjani saisi elvytettyä.

Koska mie olin niin rohkea niin palkitsin itseni Hanko Sushin lounaalla. Eletään Lihatonta Lokakuuta joten valitsin kasvislautasen. Enpä ole tuosta perheelleni hiiskunut, mutta yritetään, tai minä yritän, nyt entisestään hillitä lihan syöntiä.

Koko annos mahdollistui vegaanisena misokeittoa myöden. Käytännössä keitosta jätetään vain dashi pois. Sain jotain söpöjä paahdettuja siemeniä tilalle, mutta unohdin jo, että mitä nää oli.







Sit huolettiin Anttia (kato kuka Antti). Hää oli kuulemma hyvässä kunnossa. Hieman epävarmana kyllä odottelin, että tuleeko sanomista. Tänä syksynä on ollu sikahienot pyöräilykelit. Melkolailla kuivaa ja tuolla, kun lähinnä poljeskelen päällystettyjä reittejä ei pyörä pääse edes pahemmin likaantumaan. 

Antin jarruista löytyi jonkinlaista säätövaraa, mutta muutoin kaikki kunnossa. Olin mie kyllä pistänyt tosipuheessa merkille sen ulinan. Vaihteet hyvässä kuosissa alun runksutteluista huolimatta. Hippusen sain edelleen oikaisua vaihteiden käytön suhteen. Kaikenkaikkiaan olen kehittynyt ja elänyt Antin kanssa silleen ihmisiksi. Teknistä muotokieltä en osaa, vielä, mutta kohan selvän saa, että mistä kirjoittelen.

Toivoin, että ajoasennolle keksittäisiin jotain sillä ranteeni taipuvat ajaessa hankalaan lukkoasentoon. Siitä aiheutuu pitkillä matkoilla sekä päivittäin pyöräillessä kipua ranteisiin. Olen huomannut monesti, että koko käden puristusvoima on heikko. Voi johtua hieman muustakin, ranneongelmat eivät ole uusi juttu. Nyt pyöräily on pahentanut tilannetta. Töissä käsien täytyy toimia ja tarvittaessa hyvinkin ripeästi. Kädet eivät saa täristä eikä ote livetä.

Satulaa säädettiin taaksepäin ja mietittiin, että pitäisikö etuhaarukkaa vaihtaa, mutta se ei luultavasti toisi kaivattua muutosta. Kimmo (kato kuka Kimmo) keksi madaltaa sarvia muuttamalla tangon pakat ylös. Ei iso tuunaus, mutta kyllä sen huomasi kotiin polkiessa. 

Sit sieltä irtosi semmonen pikku vinkki, että eihän sen käsien ajoasennon tarvitse olla koko ajan sama vaan sarvista voi ottaa kiinni myös päistä jolloin ranne ottaa vastaan töyssyjä sisäsivulla. On kuulemma ihan semmoset ne kahvatkin, että niillä se onnistuu.

Melkein lipsahti päälle "en sitten itte hokannu"- olotila, mutta peitin sen tosi hyvin. Uudet kahvatkin vois olla vaihtoehto, mutta semmosia nauhallisia ei taida Intersportissa olla.

Simpura esikoinen pänttää Trivialin kyssäreitä. Menen häiriköimään. Minuahan ei natiaiset rökitä.

- Aino

Thulea ja muuta vermettä pyöräilyyn

Pyöräilyaiheessa pörrätään edelleen.

Ajattelin esitellä mun vermeitä. Ei ole kyllä mitään kovin kummoisia vermeitä, mutta onpahan muutama kikkakolmonen jotka olen tässä ainakin itselleni hyväksi havainnut varustautuessani pyöräilyyn säässä kuin säässä.

Myönnän, että minulla on vielä puutteita tässä asiassa, mutta moni tärkeä juttu on jo hoidettu kuntoon turvallisen pyöräilyn tähden. On lamppu, heijastimet, kypärä ja toimivat jarrut. 

Näiden lisäksi löytyy reppu johon pakkaan lähinnä evääni ja vaihtoalusvaatteet. Työvaatteet minulla on talon puolesta ja pyöräilyvermeet laitan kuivumaan pukutilaan. Ei ne kyllä läheskään aina ole kuivat kun poljen takaisin. 

Käyn suihkussa ennen töitä ja vaihdan työvaatteet sekä kuivat alusvaatteet. Työkengät on luonnollisesti aina työpaikalla. Melko vähällä pärjää vaatteiden osalta. 

Ajaessa käytän hanskoja sillä kädet ovat toiseksi tärkein työkaluni ja pyrin suojelemaan niitä. Hanskani ovat ihan ne mun Casallin salihanskat, (olen tuonne listaani kirjannut virheellisesti, että Reebok..)joihin olen hieman pettynyt noin salikäytössä. Saan niiden kanssa kiipeilytelineessä apinoidessani inhat rakot ja kovettumat aikaiseksi.

Yksikään vaatteeni ei ole nimenomaan pyöräilyyn kehitetty. Käytän mm hiihtopukua hiihdon lisäksi juostessa ja pyöräillessä ja ihan muuten vain ulkoillessa. Ajattelin testata talvella muutoinkin hiihto- ja juoksukamppeittani työmatkakäytössä. Varmaan joitain juttuja tulee eteen, että pitää talvea vasten varautua. 

Paksummat vaatteet eivät ehkä kuivukaan työpäivän aikana ja talvipakkasilla startti kylmillä kosteilla vaatteilla voi aiheuttaa tarpeetonta kitkaa minun ja pyöräilyn väliin. Aika näyttää.

 

Kosteudesta päästäänkin keksimääni ratkaisuun mukana kulkevan tekniikan ja papereiden suhteen. 

Hankin joskus aikoinani kannettavani suojaksi Thule Cauntlet Macbook Pro Sleeven, joka on ainakin roiskeen kestävä. 

Samainen kannettavalle tehty kuori suojaa nyt kännykkääni, laturiani, korttejani ja papereitani. Sinne mahtuu tarvittaessa ne alusvaatteetkin.

Tämä systeemi on toiminut jopa hillittömässä rankkasateessa.

Kuori oli harmittavan vähällä käytöllä saateltuani opintoni melkolailla loppuun, mutta nyt sille on taas lähes päivittäistä käyttöä.

 

Tykkäsin kuoren muotoilusta ja fiiliksestä. Sanoisin, että se on melko pähee :)

Se on nyt toiminut moiteettomasti kohta kolme vuotta ja näyttää ihan kuin uudelta. 

Hankintaa tehdessä kriteereitäni oli, että kotelon tarttee olla veden ja katseen kestävä siten, että voisin kulkea pelkän casen kanssa. 

Kyllä tämän kanssa on kehdannut.

Puhelinta varten otan toisinaan mukaan juoksussa käyttämäni käsivarsikotelon, että saan musiikit mukaan.

Jos vaatteessani on tasku niin käytän kyllä mieluummin sitä ja pujottelen kuulokkeiden piuhan paidan alta. 

Käsikotelossa piuha jää vähän hassusti roikkumaan eikä tahdo pysyä repun hihnan alle viritettynäkään poissa läpsimästä kylkeäni.

Toistaiseksi isoin murheenkryynini on ollut pyörän lukko.

Mummomankelissani on kiinteä lukko ja se kyllä riittää työpaikkani pyöräparkissa, mutta olen laittanut lisävahvistuksia vilkkaammilla paikoilla ja siihen tarkoitukseen olen joutunut raijaamaan melkoista punnusta.

Kettinki on ehkä varma, mutta se on tylsä lähes tyhjässä repussa pyöriessään. Pyörän rungon ympärille kiedottuna paino ei haittaa, mutta se kilisee ja kolisee ärsyttävästi eikä tee kyllä rungolle yhtään hyvää. 

Joku pussukka olisi ratkaisu, mutta laitoin semmoisen kulahtaneen pussukan karsiessani menemään, kun en tiennyt, että mikä se on...

Pitkästä ketjusta on ollut se hyöty, että kun liikumme isommalla porukalla pyöräillen, saamme monta pyörää lukittua yhteen jollei ole telinettä tai tolppaa tarjolla.

Varustelu on kivaa. Se ei tarkoita, että tarvitsisi lähteä kauppaan ostamaan jotain spesifiä härpäkettä vaan ensin kannattaa antaa katseen kiertää kotona ja aivorattaiden hieman runksia probleeman edessä. Luultavasti kaikki tarvittava on jo käden ulottuvilla. 

Toinen ihan paras kikka on avata suu! Puhu ongelmasta, jaa kokemuksia ja kysy. Joku lähelläsi on saattanut painia ihan saman jutun äärellä tai työkaverilla voipkin olla joutilas pyörän lamppusarja kaappinsa perukoilla odottamassa uutta onnellista omistajaa.

Kiitos omalle kamulleni, toivottavasti jalkasi nauttivat vaihtarista <3

- Aino

Kulutuskäyttäytyminen ja tyyli

Lähdettyäni karsimaan elämästäni turhia tavaroita ja ajauduttuani yhä syvemmälle minimalismin ihmeelliseen maailmaan olen pohtinut paljon kuluttamista ja kulutuskäyttäytymistä. Luonnollisesti teen sitä melko pitkälti omasta kokemusmaailmastani käsin, mutta jonkin verran olen aihetta myös opiskellut.
 

Oppiaineeni yliopistolla on markkinointi. Olen kummallinen kätilön ja markkinoijan yhdistelmä. En itsekään ihan vielä tiedä, että mitä sillä yhdistelmällä teen, mutta tässä tietyllä tapaa teen koko ajan.

Lähinnä sieltä markkinoinnin puolelta olen riipinyt matkaani noita "hienoja" termejä kuin "kuluttajuus", "kulutusyhteiskunta" ja se "kuluttajakäyttäytyminen" tai "kulutuskäyttäytyminen". Jos totta puhutaan niin olen melko surkea markkinoinnissa. Enpä tiedä, että osaisinko tehdä perinteistä markkinointia yhdenkään yrityksen tarpeisiin. Suurin henkilökohtainen esteeni on eettisyys tai idealismi. Luultavasti molemmat. Elän täysin avoimesti, kaapin ovet levällään oman idealismini ja hippeilyni kanssa. 

En voi sanoa etteikö muiden mielipiteet minua kiinnostaisi, kiinnostavat kovastikin, mutta eivät juurikaan vaivaa.  Eivät vaivaa sillä en anna ajatuksille niin kovasti arvoa muutenkaan, ne kun ovat vain ajatuksia ja jokaisella on vielä kaiken lisäksi oikeus mielipiteisiinsä. Oravat tuolla juoksevat pitkin terassin katteita ja rikkovat ajatuksenjuoksuani. Niillä on siihen oikeus.

Jep, että semmoisia ajatuksia, mutta oli minulla ihan tarinakin kerrottavana.

Kulutuskäyttäytyminen tyylin ilmentäjänä

Siitä kulutuskäyttäytymisestä tuumin sellaisia asioita, että jo ihan tutkimustenkin mukaan ihmisten kuluttaminen on kasvanut eksponentiaalisesti. Meidän aikakausi, tämä ihmismassa tässä näin, kuluttaa maapallon varoja enemmän kuin kaikki ihmiset maapallolla yhteensä ennen meitä. Me rouskutetaan maan kuorelta ja kuoren alta materiaalia ja tungetaan samat semmoisenaan tai muokattuna luontoon takaisin, kiihtyvällä tahdilla.

Hirmuisen iso osa tästä materiaalista on yhtä yksittäistä käyttötarkoitusta varten luotua. Se on joko jonkin tuotteen pakkaus tai kerta- tai lähes kertakäyttöinen hyödyke. Itse siitä kestokulutustavarasta, jota tarvitsemme tai josta saadaan se hyöty tai tyydytetään jokin tarve, siitä ei tule aina niinkään ongelmaa. Ongelmissa olemme erityisesti niiden kääreiden kanssa.

Nämä kääreet ovat yksi osa markkinoijan ja mainosihmisen työnsarkaa. Pakkauksien materiaaleja, värejä, tekstejä, fontteja, logoja, muotoa jne on tutkittu miljardien dollareiden arvosta. Pakkaus on monessa kohtaa se millä myydään. 

Vaikkapa Apple on testannut omien pakkauksiensa avaamisen kestävää aikaa ja kuluttajan saamaa elämystä iPhone- pakkauksen avaamisen tuomista fiiliksistä isolla rahalla ja päätynyt tiettyyn sekunttilukuun, jonka iPhone- pakkauksen avaamisen tulee kestää, että tuotteesta saisi härpäkkeelle rakennettuun imagoon soveltuvan elämyksen. 

Hirveetä skökkää. Vaan ymmärtäähän sen tietty, jos iPhonen kuoriminen paketista on elämän kohokohta. Silti tämä ei ole ihan niin yksinkertaista, että voisi todeta, että myydään iPhone bulkkina jostain laarista. En edes minä ole niin pesunkestävä ekoaktivisti, että tahtoisin luopua uuden tavaran tuomasta elämyksestä. 

Kun ostan jotain niin ostan harkiten ja kun ostan niin haluan myös sen elämyksen. Haluan ihastua. Pidän niistä tavaroistani, joita minulla on ja haluan, että ne tuntuvat laadukkailta ja ovat laadukkaita. Mielellään niihin saisi liittyä myös jokin tarina. Niitä tavaroita vaalin ja pidän hyvin ja siksi ne myös kestävät.

Pidän merkkituotteistakin sekä siitä mielikuvasta, jonka kuvittelen tuotteen minusta muille antavan. En ostaisi muuta puhelinta tai kannettavaa sillä minusta minun tyyliini vain sopii Apple ja Biolan. Tämä on sitä brändäystä ja brändimielikuvaa. (Siinä tuli luultavasti oppiaineeni etovimmat sanat markkinointimixin lisäksi, muita en sitten juuri tiedäkään XD..)

Jännin osa tässä tarinassa on tästä kaikesta juontava kysymys; mutta miksi? Miksi minusta muka vain vaikkapa Apple ajaa asiansa kanssani? Miksi sillä on minulle merkitystä? Minkä takia iskin silmäni juuri näihin tuotteisiin?  Mikä siellä taustalla ohjaa minun kulutuskäyttäytymistäni?

Itse tiedän, että se on hyvin pitkälle, ei suinkaan eettisyys, vaan esteettisyys. Esineen tai tavaran, miksei myös palvelun tai ravintolan, ulkonäkö, muotoilu, fiilis ja tuntuma.

Tästä seuraakin se kaikista kiperin kysymys mitä olen itselleni asetellut; olenko oikeasti vaikkapa muovia vastaan sen ympäristölle aiheuttamien haittojen vuoksi vai onko pohjimmainen syyni muovivastaisuuteeni se, että pidän muovia epäesteettisenä materiaalina ja olen vasta sen jälkeen löytänyt käypiä selityksiä muovivastaisuuteeni? 

En tosin tiedä, että onko sosiaalisesti hyväksyttävämpää perustella valintojani sillä, että muovi näyttää kamalalta vai sillä, että se on luonnolle inha materiaali, joka kerää itseensä myrkkyjä ja vapauttaa estrogeenin kaltaisesti vaikuttavia yhdisteitä ruokaamme.

Olen sujut sen kanssa, että esteettisyys ohjaa valintojani, mutta mistä johtuu, että nykyisin minusta esteettisintä on kaikenlainen "luomuilu ja hippeily"? Hyllyriveittäin lasitölkkejä eikä etiketin etikettiä missään. Makuni on muuttunut siitä mitä se oli vaikkapa neljä vuotta sitten. Nykyisin puhtaat, tyhjät pinnat ja valkoisuus vetävät puoleensa, kun joskus aikoja sitten puoleensa veti tumma goottiromanttinen dekadenssi.

Ilmentääkö tyylini arvojani vai toisin päin? 

Todellisuudessahan tällä kaikella ei ole mitään väliä, sillä vain se mitä teet merkitsee, mutta jos asioiden pähkiminen juurta jaksaen saa kehitystä aikaan niin sittenhän se kannattaa.

- Aino

laitetaas soittolistalle Amy Macdonald -Barrowland Ballroom biisi ihan sen vuoksi, että gimmalta on tulossa jossain vaiheessa uusi levy!

Myytävänä

Siis mitä täällä on tapahtunut!!

Tulin taas eilen kotio työviikon jälkeen ja meillä oli käynyt jokin kummallinen pyörremyrsky. 

Mies ei ollut kertonut mitään. Omassa hiljaisuudessaan oli täällä vain pistänyt lähes kaiken myyntiin! 

Meidän parisängyn, kirjahyllyn, vitriinit, lasit ja lipastot. 

Tässä minä odottelen, että ostajat käyvät hakemassa varaamansa tavarat.

Ihan kuin kaikkiin toiveisiini olisi vastattu. Nyt se tapahtui viimeinkin! 

Lähtökohtahan on ollut se, että meillä minä olen ollut se minimalisti ja mies ei. Ei hän nyt varsinaisesti taida tässäkään myynti-innossaan minimalistiksi ryhtyä, mutta suunta on oikea. 

Minimalismi-intoilussa on ehdottoman tärkeää ettei pakota toista tai painosta koko ajan luopumiseen. 

Olen siihenkin kyllä sortunut ja jaksanut piikitellä aina välillä, kun viimeinkin jokin turhake löytää tiensä eteenpäin seisottuaan 10 vuotta keräämässä pölyä. Homman täytyy perustua vapaaehtoisuuteen, muutoin tulee ryppyjä rakkauteen.

Näemmä sitten voi käydä näin, että se ahaa- oivallus tulee ihan puskista ja asiat vain lähtevät rullaamaan kevyesti kohti tavoitteita ilman mieliharmia tai vastahankaisuutta.

Ja kuinka helpolla kaikki roina onkaan löytänyt uuden omistajan. Käsittämätöntä. Tosin hinnat nyt eivät ole olleet kummoisia. 

Vaan niinhän se on, että oikea hinta on se millä kauppa syntyy, isääni lainatakseni.

Vielä on matkaa siihen, että meillä kumpaisellakin olisi vain se matkalaukullinen tavaraa. Itselläni on matkalaukku, urheilukassi, reppu ja pari laatikkoa. Siis täysin henkilökohtaista tavaraa, vaatteeita, kosmetiikkaa, kenkiä, muistoja, opiskelujuttuja, henk.koht elektroniikka ja sensellaista.

Kodin tavaraa on sitten melkolailla enemmän ja lapset omistavat meitäkin enemmän.

Odotan pöljän innolla sitä, että saamme purkaa sänkymme ja siirtää patjat romanttisesti lattialle :) Ei ehkä ihan jokatytön unelma, mutta minun sisäinen maailma kevenee sitä mukaa kuin tavara vähenee. 

Mikäs tämän helpompaa muuttamista.. muut kantavat tavarat puolestamme :D Kaikki ovat tervetulleita ottamaan osaa talkoisiimme ;)

- Aino

Thealoz Duo silmätippa

Silmien laserleikkauksen jälkeen olen kärsinyt kuivasilmäisyydestä. Löysin ongelmaan mahtavan täsmätuotteen, Thealoz Duo silmätippa suojaa, kosteuttaa ja voitelee. Lyhyenkin kokeilun aikana kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia.

 

 Likinäköisen elämää ennen Smile leikkausta

Ostin Heurekan reissullamme heräteostoksena kauan harkitsemani aurinkolasit. Ray-Ban Original Wayfarer Classic Black, just niin kuin Blues Brothersissa. Olin katsellut enemmän sitä taiteltavaa Wayfarer- mallia, mutta klassikko vei lopulta sydämen.Nämä ovat oikeastaan elämäni ensimmäiset aurinkolasit sillä ennen tätä kesää minulla on ollut okulaarit omasta takaa non stop. Olen vaihtoehtoisesti mennyt sokeana kuin lepakko äänitutkaa käyttäen ja löytänyt lapseni lähinnä hajun perusteella.

Viime marraskuussa kävin laserleikkauksessa. Silmäni leikattiin uudella tai uudehkolla SMILE- menetelmällä. Lasek- leikkaukseen verrattuna ero on siinä, että leikkaus suoritetaan ilman sarveiskalvoon tehtävää läppää, pienen pienen viillon kautta. Smilella korjaantuu myös hankalammat taittovirheet. Minulta korjattiin hajataitto sekä -8 likinäkö. Se on melko paljon miinusta se. Näiden lukemieni vuoksi en ole teetättänyt aurinkolaseja vahvuuksilla tai uimalaseja sen koommin. Olisin luultavasti päässyt nopeasti pohjaan hienoine uimalaseineni ;P 

Käytännössä -8 tarkoitti sitä, että jos silmälasini olisivat hajonneet vaikkapa töissä, olisin ollut täysin työkyvytön ennen kuin olisin saanut korvaavat lasit. Tarkka näköalue, että olisin pystynyt esimerkiksi lukemaan, kulki jossain 10 -15 cm etäisyydellä naamasta.

Piilolinssien säilöntäaineille allergisoiduin lievästi raskausaikana joten piilolinssit eivät enää olleet vaihtoehto. Silmäni herkistyivät sekä linsseille, että litkuille todella ikävästi. Ei olisi tullut mieleenkään enää yrittää. Vaihtoehtoja ei siten montaa jäänyt. Leikkaus on ollut pitkään To do- listalla ja nyt se viimein toteutui. En voisi olla tyytyväisempi elämääni ilman laseja.

Välitön apu uusista silmätipoista!

Kuivasilmäisyys vaivaa edelleen vaikka leikkauksesta on jo aikaa. Tänään kuitenkin tuntui siltä, että nyt löytyi suosittelemisen arvoinen täsmätuote hankalaan kuivasilmäisyyteen! Olen niin vakuuttunut ja innostunut tästä, että pitää heti laittaa jakoon. Osaava proviisori pähki ongelmaani kanssani apteekissa ja mukaani lähti Théan Thealoz Duo paketti.

Tästä tuotteesta erityisen tekee ensimmäisenä se, että siinä ei ole säilöntäaineita ja silti säilyvyysaika on kolme kuukautta pullon annostelumekanismin ansiosta. Tämä ABAK- pullo onkin Théan oma patentti. Mekanismi antaa yhden tipan kerrallaan, mutta ei päästä jo tippumassa olevaa tippaa takaisin säiliöön. Näin neste pysyy steriilinä eikä säilöntäainetta tarvita. Useimmiten oireet ja allergisoituminen tipoille ja nesteille tulee litkujen sisältämien säilöntäaineiden vuoksi.  

Pullo on 10ml, se on melko reilu koko. Saas nähdä miten kauan kestää. Tippoja pullosta pitäisi saada noin 300kpl. Hinta pyörii samoilla linjoilla muiden superkosteuttavien tippojen kanssa eli 16-17€. 

Valmistaja kertoo lisäksi sivuillaan, että tuote korjaa sarveiskalvolla olevia pieniä vaurioita. Täytyy sanoa, että maailma kirkastui jo ensimmäisestä tipasta ja silmien jomottava kirvely oli tiessään. Katsotaan niitä korjaavia vaikutuksia sitten myöhemmin.

Apteekkihenkilökuntaan kannattaa kyllä luottaa ja kysyä rohkeasti apua. Usein potilastyössäkin ohjaan kääntymään apteekin puoleen, kun on kyse kotilääkityksestä ja käsikauppalääkkeistä. Sieltä sitä tietoa löytyy runsain mitoin. 

Kaikissa apteekeissa ei ole sama valikoima ja siksi en tähän merkkiin ollut aiemmin törmännyt. Omaa apteekkiaan voi pyytää ottamaan valikoimiinsa uusia tuotteita ihan samoin kuin ruokakauppaakin. 

Kysy ihmeessä lisää silmien leikkauksesta ja purukaluston oikomisesta, jos ne kiinnostavat. Mielelläni kertoilen. Kirkkaampaa päivän jatkoa!

Muista myös käydä tykkäämässä Facebookissa!

- Aino

MitäTuliVäsättyä: aurinkopuuterin hehkua kasvoille

Katsotaas, että syntyykö tästä hehkua vai pelkkää sotkua.

Tilanne on nyt sellainen, että bareMineralsin Warmth All-Over Face Color- aurinkopuuterini on loppu ja purkkiin on saatava jotain korvaajaksi. Olen lueskellut erinäisiä blogeja ja ohjeita aurinkopuuterin tai ruskettajan tai mikä nyt onkaan, väsäämisestä ihan keittiökaapin aineksista ja nyt pistetään niitä reseptejä kokeiluun.

Kaikissa pohjana toimii kaakaojauhe. Tietysti pitäisi olla hyvälaatuista ja luomua, mutta näin muuton keskellä en lähde kauppaan ostamaan luomukaakaojauhetta, kun kaapista löytyy avattu pakkaus. Lienee vanhentunutkin. Juuri sopiva nyt tämmöisiin kokeiluihin. Pirkkaa pintaan, heh XD

Jauheeksi ei kannata ehkä kokeilla kaakaojuomajauhetta, jossa on sekaisin sokeria ja ehkä maitojauhetta ynnämuutta vaan kaakaojauhetta, jossa ei ole muuta kuin kaakaota. Väri on kyllä melko tummanruskea. Enemmän kulmakarvoihin sopiva varsinkin, kun ihoni on auringosta huolimatta hyvin vaalea. Tästä syystä lisäsin sekaan hieman arrowjuurijauhetta. Sitä saa vaikka netistä tilattua täältä Tupalanmäen ihanasta Puodista.  Jauhe on tutumpaa leivonnassa, mutta melko vähän käytettyä Suomessa. Se esiintyy monessa DIY kosmetiikkareseptissä joten hankin semmoista aikoinaan muistaakseni Ruohonjuuresta. Lasinen purkki kustantaa kolmisen euroa.

Tähän ei muuta tarvita. Täytin entisen bareMinerals purkin ja sivellin kuuluu samaan sarjaan. Sutiin en ole tyytyväinen sillä se jättää hirmuisesti karvaa, mutta saa kelvata vielä toistaiseksi.

Sekoitus levittyi todella ohuen näköisenä kasvoille. Kevyt koostumus kuvaisi kai joku meikkiasiantuntija. Melko kuiva on tietysti. Arrowjuurijauheen pitäisi antaa levittyvyyttä, se toimii hieman kuin perunajauho tanssilattian liukasteena.

Tinttarintan persikkaposkille aurinkopuuteri levisi oikein kauniisti, mutta itselläni se tahtoi hakeutua huokosiin. Ihollani ei ollut alla muuta kuin vesipesu. Väri on kyllä kivan päivettynyt, mutta katsotaan päivien kuluessa, että miten tämä pärjää töissä ja liikunnassa, hikisessä junassa ja pikku sateessa.

Erittäin epäinformatiivinen kuva meikkikokeilusta. Tuossa näkyy lähinnä se, että koko keitosta ei kasvoilta oikein edes huomaa. Palaan käyttökokemuksiin myöhemmin.

- Aino

Aamu tyhjenevässä talossa

Milloin koti muuttuu taloksi? Milloin talo kodiksi? Mikä saa kodin tuntumaan kodilta? 

Omat tavarat se ei ole. Tiedän tämän sillä olen elänyt hetken jolloin kaikki tavarat kodissani olivat lahjaa tai lainaa. Siltikin se tuntui enemmän kodilta kuin entinen. 

Talo se ei ole, se ei ole se fyysinen rakennus, seinät ja ikkunat, sillä moni paikka on tuntunut kodilta vaikkei ulkomuoto ole viehättänyt yhtään tai ne seinät ja katto eivät ole ollut itse valitsemaa. Aina ei seiniä tai kattoa edes tarvita, kun jokin paikka tuntuu kodilta. 

Voisin jäädä asumaan kosken rantaan vaikka telttaan tai autiotupaan kuukkeleiden kaveriksi. Kotoinen olo tulee myös tietyistä tuoksusta ja hiljaisuudesta tutussa pihapiirissä. Siellä on niin hiljaista, että sitä hiljaisuutta voisi veitsellä leikata. Siellä hiljenee mieli. 

Ajoittain haisee pellolle ajettu paska niin, että sitä vois veitsellä leikata..

Hissukseen keräilen ja asettelen maallista omaisuuttamme kasseihin ja laatikoihin. 

Mieli on jo muuttanut muualle.

treenivaatteet käytössä monesti nonstop

Kokonainen Elämä Edessä sai aivan uutta sisältöä tässä muutaman viikon aikana :) Hieman jännittää, että miten saan kaiken täällä sumplitun kierrätyksen ja muun toimimaan uudella paikkakunnalla. Mistä löydän kierrätyspisteet ja kaupat? Mitä uutta tarjottavaa siellä on meidän elämäntapaan? 

Kaikki lähtee tietyllä tapaa alusta uudessa kodissa ja paikassa. Se voi antaa ihan uudenlaisen mahdollisuuden sinullekin, rakas lukijani lähteä mukaan samanlaiseen matkaan kohti roskattomampaa ja minimalistisempaa arkea.

Pohdin, että tulee luultavasti kirjoitettua enemmän käytännönläheisiä juttuja kaikesta väsäämisestä. Sisustuksellista puolta erittäin todennäköisesti vilahtelee. Uusia maisemia ja paikkoja tulee hyvinkin varmasti ihasteltua ja jaettua :)

Huoliikohan ne sinne kehä kolmosen sisään tämmöisen ituhipin, joka hiihtelee päivästä toiseen treenihousuissa ja kulahtaneissa topeissa hiukset sekaisin ja pupeltaa eväänsä teräskipoista ja lasipurkeista?

Tästä tulee jännää :D 

- Aino

Minun kaikki vaatteet- lista

Tuumasin, että laittanpa tämmöisen listan kaikista omistamistani vaatteista. Päivitän listaa aina, kun jotain muutoksia tulee. Listaaminen oli kyllä jännää, tykkään ylipäänsä listoista. Muistin lähes ulkoa kaiken mitä minulla jo oli. Merkkejä jouduin kyllä tarkistelemaan. Nähtyäni kaiken listattuna tajusin miten paljon minulla onkaan vielä ihan turhaa. Jokunen juttu sieltä lähti jo kiertoon :)

VAATTEET

 Paidat ja topit

·      Pellavatoppi, Filippa K moneen kertaan paikattu
     muoks 22.6 minulta unohtui listalta Filippa K tummansininen trikoopaita 1/3 hihoilla

·      H&M puuvillatoppi 2kpl, harmaa ja tummansininen

·      Gina Tricot "New York" valkoinen toppi

·      Gina Tricot koralli narutoppi

·      Tummansininen leikattu toppi

·      Object napillinen valkoinen pitsitoppi

·      H&M valkoinen kaksikerroksinen pitkähihainen paita

·      Zara tummansininen takaa pidempi pitkähihainen paita

·      Vaaleanharmaa Uldah, kaksikerroksinen pitkähihainen liehuva paita

·      Peak valkoinen gollegepaita

·      Farnorth tummansininen pitkähihainen puuvillapaita

·      UFFlta ostettu beige paita puolipitkillä hihoilla

Neulepaidat ja -takit

·      Äidin vanha valkoinen lyhyt villatakki

·      H&M tummanharmaa pantterikuosinen villatakki

·      Harmaa maksineulottu ohut kaapuhässäkkä Lindex

·      Valkoinen puuvillainen pitsineuletakki
    Muokattu 20.6 Tummansininen paljettijakku Holly&Whyte Lindex jäi heti puuttumaan listalta, mutta näkyi FB:n kuvassa :D Tää on kyllä ollu melko turha, voisin luopua tästä.

Housut

·      Tiger of Sweden mustat korkeavyötäröiset skinnyfarkut

·      Siniset skinnyfarkut (eivät istu, lähtivät lahjoituksena Konttiin)

·      Zara tummansiniset housut

·      Lindex korallit nilkkapituiset chinostyyliset housut (olivat isot, lähtivät Konttiin)

·      Cubus meleeratunharmaat collarit, nämä kärsivät hieman maalaushommissa

Mekot ja hameet

·      Pinkki Rill´s "iltapuku" oli minun ylioppilasmekko

·      Tummansininen Espritin nahkasomisteinen ”pikkumusta”

·      Tummansininen H&M ”pikkumusta”

·      Seppälä maksimekko floralkuosilla

·      Kukallinen kynähame H&M

Alusvaatteet

·      Sukkahousut 1kpl (ihan turhat, nämä lähti)

·      Rintaliivit 1 punaiset, 2 1 valkoiset, 2 mustat

·      Pikkuhousut Cubuksen stringejä 7kpl, 1 pitsisiniset, 1 pitsiharmaat

·      Sukat, 6kpl varrettomia urheilusukkia, puuvillaisia 2kpl vaaleita, 1 mustat, 2  1 harmaat, 1 harmaat pitsiset

·      Musta yöpaita InWear (kierrätetty pikkumustan alusmekosta)

·      Korallin väriset bikinit

Kengät

·      Ecco korolliset nilkkurit

·      Talvisaappaat

·      Vagabond tummansiniset tennarit

·      Ruskeat nilkkurit, toimittavat kumpparien virkaa tällähetkellä

·      Kärjestä avoimet harmaat ballerinat niiteillä (Konttiin hus pois)

·      Armani Jeans mustat korkokengät

·      Nahkaiset sandaalit

·      Työkengät

·      (luistimet ja hiihtomonot, näillä kai sit mennään, jos muut hajoaa :D )

Takit

·      Luhta syys/kevättakki

·      Luhta untuva toppatakki

·      Marcain feikkinahkatakki musta

Huivit, hanskat ja pipot ym

·      Vaaleanpunainen Vero Moda villahuivi, pitsineulosta kolmionmuotoinen

·      Esprit puuvillahuivi beige

·      Mustat nahkarukkaset ostettu torilta

·      H&M harmaat sormettomat

·      Muorin kutomia villasukkia 5 kpl
    Muoks 22.6 oli minulla villapipokin Peak Performance

Laukut

·      Liu Jo valkoinen käsilaukku

·      Ted Baker lompakko

·      Musta nahkainen clutch iltalaukku

Urheilu

·      Trikoot 3kpl Nike, H&M, Reebok

·      Juoksushortsit Nike, muoks. nää olikin Adidas

·      Hiihtopuku Halti

·      Windstopper aluspaita

·      Odlon lämpökerrasto

·      Hiihtohanskat lobster Halti

·      Hiihtopipo 2kpl Odlo ja Halti

·      Ohuempi juoksupipo Nike

·      Kari Tra oranssi ohut juoksutakki

·      Juoksuhanskat Pro Touch

·      Salihanskat Reebok, nämä on ollu pienoinen pettymys, uudet hakusessa

·      Pantahuiveja 2kpl, semmosia Buff- tyylisiä, mainoslahjoja

·      Treenitoppi 2kpl hihattomia Nike jaPro Touch

·      Urheiluliivit 2 1 kpl ShockAbsorber, toiset on rikki ja odottaa korjausta

·      Hiihtosukat Bridgedale

·      Kompressiosäärystimet 2kpl O. Zeropoint

·      Salikengät Nike Zoom Fit Agility

·      Juoksukengät Nike Air Zoom Pegasus 32

·      Treenireppu

Urheiluosasto valtaa näemmä holtittomasti tilaa :D 

Garderobi on pienen muutoksen kourissa edelleen. Tähän mennessä olen lähinnä karsinut sitä ja hankkinut totaalisen toimimattomien tilalle pari uutta juttua, niin kuin juoksukengät. Haluaisin ehkä vielä uimapuvun ja kumisaappaat, mutta olen pärjännyt hyvin näinkin.

- Aino