maanantai 29. tammikuuta 2018

Aamulenkistä kiitollisena



Sarasvuolla oli taas kerran älyttömän mielenkiintoinen #aamulenkki. Jarin tepastelu ja pölinä on ollut parasta mitä olen maanantai, keskiviikko ja perjantaiaamujen rutiineihini lisännyt. Myönnetään, että olen jotakuinkin mukavasti aamulenkillä vuoteessani, kun lapset vielä nukkuvat ja saatan kuunnella parhaita kohtia uudelleen toimittaessani koulukyydin tointa. 

Liikunta toki tekisi hyvää, mutta nyt mennään näin ja tosipuheessa mä oon niin kummallisen juurtunut omiin tapoihini, että en pystyisi kuuntelemaan näitä aamulenkkejä kävellessä. Minun pitäisi päästä tekemään muistiinpanoja.  En tee muistiinpanoja kaikkien pölinöistä, aamulenkeistä teen. Se ei ole mikään pikkuinen juttu se.




Tämän aamuinen pyrähdys raikkaassa pakkassäässä käsitteli valtaa ja sitä miten saamme valtaa. Sarasvuo siteerasi Dacher Keltnerin Power Paradox kirjan antia. Ennen päivän aamulenkkiä Sarasvuo muistaa aina sähköpostilla, jossa johdattelee päivän aiheeseen. Ennen valtapuheita Jari kirjoitti näin:

"Kaikenlaisen hyvinvoinnin kulmakivi on tunne hallinnasta. Joskus ihminen kokee, ettei hän kykene vaikuttamaan elämänsä kulkuun ja olosuhteisiin, vaan elämä tapahtuu tylysti hänelle. Ihmiselle on välttämätöntä kokemus siitä, että oman elämänsä piirissä valta on hänellä."



Keltnerin mukaan valta saadaan ja pidetään tässä ajassa, 2000 luvulla siis Empatian, Anteliaisuuden, Kiitollisuuden ja Yhdistävien Tarinoiden avulla. Tämä oli hirmuisen inspiroivaa ja resonoi syvästi ydinminäni kanssa, joka pyrkii väkivallattomuuteen ja on hiukkasen pulassa valta- käsitteen edessä, sillä väistämättömästi valta kytkeytyy aivoissani paljolti epäeettisyyteen ja kärsimykseen, juonitteluun, kaksinaamaisuuteen ja jonkun polkemiseen. Kyllä te tiedätte, siihen machiavellismiin.

Tuo edellä mainittu Keltnerin nelikko on jotenkin hirmuisen toiveikas ja vapauttava. Tähän vapautuneisuuteen päästään sen ajatuksen kautta, että minulla on melkoinen tarina kerrottavana, mutta sen sijaan, että pitäisin sitä edelleen, siis tarinaani, muista eristävänä ja yksinäisyyteen pakottavana, voisinkin kohdella omaa tarinaani eli kaikkea kokemaani, maailmaan, yhteiskuntaan ja ihmisiin yhdistävänä tekijänä. En varmasti ole ainoa, jolla on ollut vaikeuksia ja ikäviä elämänkokemuksia. Ihmisen pyrkimys sekä tarve yhteyteen on elämämme perusta. Me olemme yhtä ja yhteydessä toisiimme, siksi kokiessamme erillisyyttä, voimme huonosti. Perustarpeemme jää tyydyttymättä ja siitä seuraa aina kärsimystä.

Antamalla kokemalleni eli tarinalleni uuden merkityksen saan vallan suhteessa omaan tarinaani ja sehän laukaisee traumat, häivyttää häpeän ja voimaannuttaa. Tarina eli menneisyys ei enää olekaan mörkö, joka pitää meitä erossa toisistamme. Tämän ajatuksen kautta voimme tuntea empatiaa itseämme kohtaan ja olla kiitollisia omasta tarinastamme, oli se sitten mitä tahansa, sillä se yhdistää meidät toisiimme. Antieliasuutta voimme harjoittaa kertomalla tarinaamme ja pyrkimällä siihen, että muutkin voimaantuisivat ja palauttasivat valtansa suhteessa omiin tarinoihinsa saman ymmärryksen kautta.

Luulen myös, tai tunnen vahvasti, että tämä vallan nelikko; Empatia, Anteliaisuus, Kiitollisuus ja Yhdistävät Tarinat, ovat avain vanhemman valtaan suhteessa lapseen. Antamalla nelikon mukaista huomiota vanhempi muuttaa väistämättömästikin lapsi-vanhempi suhteen kulttuuria. Tärkeimpänä kaikista, valta suhteessa lapseemme perustuu terveeseen vallankäyttöön ja yhteistoimintaan haitallisen autoritaarisuuden ja käskyttämisen sijaan. Voimme vanhempina olla tässä yhtälössä myös tyytyväisempiä itseemme ja tuntea toimivamme oikein.

Löysin Keltnerin kirjan Helmetistä ja pistin varaukseen. You Tubesta löytyi lisää mielenkiintoista katseltavaa ja Sarasvuon Aamulenkkiä suosittelen todella lämpimästi. On huisia herätä tämmöisiin pohdintoihin jo heti aamusta.


- Aino

perjantai 26. tammikuuta 2018

Aineettomat elämyslahjat ilahduttavat aina


Minä olen kyllä ehdottomasti tiedepuistojen ja -näyttelyiden ystävä! Kiitokset aineettomiin lahjoihin päätyneen Kummituksen, pääsimme tuossa viikonloppuna eräänä Heurekaan katsastamaan uusimmat näyttelyt ja nauttimaan vakiojutskista.

Sitran kanssa yhteistyössä koostettu Seitsemän sisarusta tulevaisuudesta -näyttely oli todella mielenkiintoinen ja jaksoi pitää lapsia (sekä äitiä) otteessaan pitkän tovin. Näyttely kierrettiin läpi ilahduttavan tarkasti. Jollei Suomen itsenäisyyden juhlarahaston eli Sitran toiminta ja sivut ole vielä tuttuja niin nyt joutuin! Siinä on viikonlopulle vaikkas mitä mielenkiintoista luettavaa, testattavaa ja opiskeltavaa.





Tällä kertaa tuli kokeiltua myös tiedeteatteria. Iloa ilmasta! -esitys on aivan huippu ja saa vanhemman tuntemaan itsensä terveellä tavalla tyhmäksi. Mikäs lapsista sen hienompaa. Heurekan kahviosta hiukan nälkäinen vegaani löysi omenamunkin, jonka voimin jaksoi vielä jokusen tovin ihastella näyttelyitä. 

Semmosta värkkäämistä ja väsäämistähän se on lasten kanssa. Ehkä joku kerta menen ihan itsekseni, että saan oikein huolella lukea jokaisen kyltin ja edetä pakkomielteisesti järjestyksessä nurkasta A nurkkaan B kiertäen kaikkien pisteiden kautta. Tunnustaako joku haaveilevansa samasta?

Aiemminkin on tullut käytyä kyseisessä tiedekeskuksessa, siitä täällä vanhassa Kokonaisen tekstissä. Monesti kerron, asiasta kiinnostuneille sekä muutamalle sellaisellekin, joita ei kiinnosta, että Kokonainen lähti liikkeelle vähän sellaisena kirjoitusharjoituksena ja kyllä on harjoittelu kannattanut! Noita vanhoja tekstejä kun lukee niin joskus mietin, että menen ja retusoin kaikki, mutta miksi kehityskaari ei saisi näkyä? Meillä kaikilla on sellainen ja se on vaan inhimillistä jopa lohduttavaa. 

Kehityskaareni on saatellut minut tilanteeseen, jossa olen tällä viikolla antanut muutamankin haastattelun aivan hurmaaville ihmisille ja omat kirjoitukset on jääneet vähemmälle. Semmoinen tuntuu aina vähän hämmentävältä, mutta on tää kyllä kivaa. Kaikista kivointa on, kun saa jutella itselle tärkeistä aiheista ja arvoista hyvien tyyppien kanssa ilmiöitä ja tilanteita pohtien. Tulee ihan sellainen löytämisen ja oppimisen riemu, ihan kuin tuolla Heurekassakin. 

Koskaan ei ole liian vanha eikä myöhä. Sovitaanko, että ei unohdeta sitä vaikkei se aina järkeen käykään? 


- Aino

Heurekaan pääsee 31.3.2018 saakka Veikkauksen kortilla edullisemmin. Käy lukaisemassa tarjous.



maanantai 22. tammikuuta 2018

Hyllyksi varsin täydellinen





Olen unelmoinut tässä jonkin aikaa hyllystä kaikilla mausteilla. Sellaisesta, joka toimisi tilanjakajana keittiön ja makuusoppeni eli "oman huoneeni" kanssa. Tarvitsen myös harvoille tavaroilleni, erityisesti puhelimelle, kannettavalle sekä lainassa oleville kirjoille ja vesipullolle, toisinaan teekupille, paikan mihin laskea ja mielellään sänkyni vierestä. Siellä nämä maagiset asiat kuten opiskelu, kirjoittaminen ja teen juonti useimmiten tapahtuvat. Vaan, ettei toive osoittautuisi aivan helpoksi, haluaisin niin niin kovasti myös kasvatuspaikan kaikelle uudelle ja siitä se ajatus sitten lähti.




tilanjakaja



 Suuta soukemmalle ja hommiin!




Suunnitteluapua saatuani oli käytävä ostoksilla ja opeteltava poraamaan itsevarmuudella. Ei siis missään nimessä poraamaan oikein tai mitenkään hyvin, mutta sillain miesmäiseen tyyliin itsevarmuutta uhkuen, koska totta kai nyt jokainen nainen osaa porata ihan siinä missä mieskin... osaa porata persielleen. 






Projektin tuoksinnassa täytyi myös opetella oleskelemaan epämukavuusalueella ilman urputusta, sillä tarvitsin hiukkasen apuvoimaa toteutukseen. Ensin tuli ahdistusta kaupassa asioimisesta, ostaminen ja rahan kuluttaminen kun eivät kuulu lempipuuhiini. Sahauspalvelussa tinkaaminen erityisesti oli häpeällisen noloa vaikkakin kannatti oikein todella. Samoin oli pidettävä suuta soukemmalla, kun erimielisyyksiä ilmaantui työjärjestyksen kanssa. 

Siis hyllylevythän kannattaa ehdottomasti käsitellä ennen kuin hylly on jo kasassa, mutta tässä kohdin arkisen elon jatkumisen pakko pienessä kaksiossamme, saneli toteutuneita ratkaisuja vallitsevaa fiksuuden normia enemmän. Eli hylly kasattiin ensin, että elo jatkuu ja käsiteltiin jälkikäteen, että elo edelleenkin jatkuisi ilman olemisen sietämätöntä keveyttä vahahuuruja haistellen. 


Kokonainen hanslankari



Taasen kerran kannatti toimia eikä miettiä liikoja ja nyt on uniikki designhyllyni koossa sekä paikoillaan. Vähän samaa kuin tämän kirjoittamisenkin kanssa. Jos liikaa jää viilaamaan pilkkua paikoilleen ja muokkailemaan kuvia, niin ei synny yhtikäs mittään ilmoille laitettavaa. Toisinaan ongelma on vain ratkottava vaikka tiedostaakin, että joutuu tekemään kompromisseja. 

Rakentamisen kanssa menin uusmateriaalihankinnalla melko pitkälle, vaikka pohdin kyllä, että mistä haalisin käytettyä puutavaraa. Jotain ruuveja, työkalut ja sellaista pientä oli omasta takaa, joten ihan kaikkea ei tarvinnut ostaa. Rakentelua varten hankittu kuusilevy on kuitenkin uudelleen käytettävää, jos joku päivä kokisin haluavani muuttaa hyllyn käyttökohdetta. Nyt hylly saa palvella kaikkia sille osoitettuja tehtäviä juurikin tilaan sopivana ilman, että olisi tarvinnut miettiä muita ratkaisuja löydetyn materiaalin ehdoilla.



 Oikein on rakas virheineen kaikkineen <3




Ensimmäinen kasvilampun virkaa toimittava loisteputki tuli asennettua paikoilleen ja tuossa nuo tämän hetkiset puskat ottaa aurinkoa ja emäntä saa kirkasvalohoitoa lukiessaan. Multasäkki sekä siemenet odottavat innokkaita kätösiä ja kohta lampun alle etsiytynee istutuksia, jotta saadaan ne mausteetkin paikoilleen.


Itse tehty hylly
 


Taimitarha/tilanjakaja/hyllystäni tuli kaunis ja käyttökelpoinen. Tuliko virheetön? No, sitä ei tullut. Vaan tuntui aikas hyvältä rakennella tilanihmettä kaverin kanssa, joka arvostaa sitä, että ollaan, tehdään ja yritetään ilman, että kaiken täytyisi olla täydellistä. Onhan tämä hyllyn omistajakin kaikkea muuta kuin täydellinen. Tuopa se just tekeekin meidän hyllystä erityisen arvokkaan ja varsin täydellisen.




- Aino





torstai 18. tammikuuta 2018

Lapset ja raha- blogin Nina Nordlund neuvoo sijoittamisen alkuun



Lapset ja raha- blogin Nina Nordlund kirjoittaa, puhuu, sparraa ja opastaa raha-asioissa. Ninan kirjallinen aarteisto käsittää monenmoista vinkkiä talouskasvatukseen. Mutta eikö raha ja kuluttaminen ole juuri se kaiken pahan alku ja juuri? Vai saako tiedostava ekohippi olla myös vauras ja toimeentuleva? Entäs jos ajattelee, että enemmän pelimerkkejä on enemmän näkyvyyttä, ääntä ja keinoja muuttaa maailmaa vaikka kulutuskäyttäytyminen olisi harkittua, huolella rakennettua ja minimalistista?



Kokonainen Elämä Edessä pohtii raha-asioita



Huolehdi ensin itsestäsi niin hyvin kuin mahdollista, niin voit huolehtia muista entistä paremmin. Tuttu lausahdus.. Totta, mutta totta miten? Millä tavoin minun tulisi huolehtia itsestäni, että minulla olisi antaa enemmän? Nämä kysymykset ovat johdattaneet minut rahan äärelle pohtimaan omia tavoitteitani taloudellisen vakauden ja unelmieni suhteen.

Kokemuksen kautta olen tullut johtopäätökseen, että kireä tilanne millä tahansa elämän osa-alueella pistää väistämättäkin suuntaamaan katseen kohti omaa napaa. Tämä on täysin luonnollista. Tilanteen muuttuessa ahdistavaksi ja yöunia häiriköiväksi, kapenee katseemme sekä toimintakykymme. Emme jaksa huoliltamme ja murheiltamme enää miettiä niin paljon maailman epäoikeudenmukaisuutta sillä välittömässä läheisyydessämme on ongelma, joka vaatii toimia.

Riittävä toimeentulo, vapaus hengittää, väljyys ja helppous arjessa takaa sen, että meillä on enemmän annettavaa. Tasapainotila itsemme ja ympäröivän arjen kanssa on mukava olotila. Siitä olotilasta käsin tehdään hyviä päätöksiä ja kasvatetaan johdonmukaisemmin. Kirjallisuudessa puhutaan koherenssista ja koherenssin tunteesta. Jos termi on aivan tuntematon niin pistä Googleen ja katso mitä löytyy.



Kasvatushommissa



Ninalta on juuri ilmestynyt ensimmäinen kirja, joka käsittelee juurikin talouskasvatusta eli sitä miten me vanhemmat voimme opettaa lapsillemme järkevää taloudenhoitoa. Ensin on kuitenkin otettava joitain asioita itse haltuun voidakseen siirtää sitä oppia jälkipolville. Tästä kokonaisuudesta Nina on tehnyt itselleen elämäntehtävän.

Itse löysin Ninan sattumalta Nordnetin podcastin kautta. Ninan haastattelussa kiinnitin huomioni siihen miten yrittäjä, sijoittaja, nainen ja äiti kokee velvollisuudekseen opettaa lapsille fiksua rahan käyttöä sekä säästää lasten tulevaisuutta silmällä pitäen. Arvopohjassamme on paljon yhteneväistä ja odotinkin sovittua tapaamista innolla.

Vastuullisen vanhemmuuden lisäksi Nina kertoi tekevänsä sijoitusliikkeitä arvojensa mukaisesti eikä sijoita aseisiin, tupakkaan, alkoholiin tai pikavippifirmoihin. Eettinen sijoittaminen on Ninalle tärkeää. Oman vaurastumisen lisäksi Nina uskoo, että meidän kaikkien tulisi myös antaa omastamme hyväntekeväisyyteen ja avustuskohteisiin. Tätä periaatetta hän opettaa lapsilleen siten, että lasten saamasta viikkorahasta osan saa käyttää mielensä mukaan, osa laitetaan aina säästöön ja kolmasosa varataan lahjoituskohteisiin.



Säästämisen ja sijoittamisen ensiaskelia



Luultavasti se helpoin ja kannattavin tapa lähteä sijoittamaan ovat erilaiset rahastot.  Rahastot ovat käytännössä kuin säästäisi pankkitilille, mutta sen sijaan, että säästämäsi summa vain makaa tilillä ja tulee inflaation syömäksi, rahastossa säästö kasvaa korkoa, opastaa Nina. Välillä vähän enemmän ja välillä hieman vähemmän. Pitkällä aikavälillä saadaan sijoittamisessa kuitenkin se todellinen hyöty korkoa korolle mekanismin kautta. Tämä motivoi laittamaan työllä ansaitun rahan tekemään itsekseen työtä sijoitettuna.

Eettisesti valitut rahastot ovat tutkimusten mukaan pitkällä aikajuoksulla vakaampia ja tuottavat paremmin kertoo Nina. Rahastojen eettisyyttä ja eettisten rahastojen menestystä suhteessa toisiinsa voi arvioida Morningstar Sustainability Rating- työkalua käyttäen. Rahastojen kulut muodostuvat työstä, joka rahaston hoidosta syntyy. Prosenttiosuuksia otetaan myös aina, kun ostaa tai myy rahasto-osuuksia. Indeksejä arvioivat työkalut vähentävät kulujen osuuden saadakseen vertailukelpoista dataa eri toimijoista.

Tuntuuko, että tässä pudotetaan rattailta jo heti kättelyssä? No, siltä se alkuun tuntui itsestänikin. Onneksi tämän sijoituskielen opiskeluun on olemassa oma-apua vaikkapa  Ninan & Tellun Rahamania vlogipodi You Tubessa tai ihan henkilökohtaista valmennusapua Ninan kaltaisilta sijoittamiseen ja taloudenhoitoon hurahtaneilta.  Vastuullisesta sijoittamisesta löytyy Morningstarin linkin kautta paljon tietoa, jolla päästä alkuun. Ninan näkemys on, että ehdottomasti kannattaa lähteä rohkeasti mukaan eikä miettiä asiaa liian pitkään. Tekemällä ja opiskelemalla oppii.

Säästäminen kannattaa automatisoida. Samalla hillitset kulutustasi, kun palkkapäivänä pienennät käteesi jäävän summan määrää. Vaikka sijoittaminen ei vielä tuntuisi ajankohtaiselta niin kannattaa opetella hyvä tapa. Säästöön laitettu euro kuussa on parempi kuin ei mitään. Tärkeintä on opettaa itselleen alkuun uusi tapa.



Pelkkää itsekuria?



Meillä kaikilla on vain rajallinen määrä itsekuria käytössä. Pysyäkseen hyvässä tavassa, ilman mainittavaa itsekurin harjoitusta, on itselle helpointa pistää raha sellaisen portin taakse, ettei sitä saa heikkona hetkenä noin vain käyttöön. Siksi suoraveloitukset, säätötilit ilman nosto-oikeutta tai verkkotunnuksia sekä rahoitustilit ovat kaikki apunamme tässä hyvän tavan opettelussa. Tämä kaikki vaikuttaa suoraan myös kulutuskäyttäytymiseemme.

Keskustelimme siitä miten talouden kuntoon pistämisessä Nina lähtee asiakkaidensa kanssa usein liikkeelle kulupäiväkirjalla. Tutkimusten mukaan painon pudotuksessa oikeastaan ainoita todella toimivia keinoja on ruokapäiväkirja. Kulupäiväkirja tipsahtaa samalla tavalla erittäin tehokkaiden harjoitteiden joukkoon.

Onhan se tylsää ja raivostuttavaa, mutta monesti päiväkirjoja täytellessä käy niin, ettei tee mieli ostaa vaikkapa sitä suklaapatukkaa, koska sen joutuisi kirjaamaan ylös. Sitä ei halua laittaa sinne talouskirjanpidon ruudukkoon eikä ruokapäiväkirjaansa. Tietoiseksi tuleminen omasta toiminnastaan on ensimmäinen muutoksen askel.

Tätä harjoittelin itse kokonaisen vuoden olemalla tyystin ostostelematta itselleni. Kulukirjamaisena apurina minulla toimi tämä Kokonaisen blogi ja haasteeni muodostama vastuu lukijoilleni. Olisi ärsyttänyt kirjoitella joistain pienistä hairahduksista ja selitellä, että miten sellaisiin päädyin kuulostamatta ihan idiootilta. Muun muassa tämän vuoksi minun oli helppo pitäytyä ostamisesta.

Sain Ninalta muutaman tunnin keskustelumme aikana uskomattoman paljon tietoa ja näkemystä näihin asioihin. Kaikkea ei yhdessä kirjoituksessa saa läpikäytyä, joten jatkamme aiheesta. Jos sinäkin haluat lähteä opettelemaan säästämistä, sijoittamista ja taloudenhoitoa niin ota rohkeasti yhteyttä Ninaan ja sovi vaikka verkkovalmennus. Onneksi tänä päivänä opiskelu ei ole paikkaan tai aikaan sidonnaista vaan kaikkea pystyy harjoittamaan myös netin kautta. Enemmän ja vähemmän kotiin sidottuna omaishoitajana minä olisin muutoin aivan pulassa!



Kokeillaas sitten Kokonaisen historiassa jotain ihan uutta eli tarjouskoodeja :D Nina Nordlundin Lapset ja raha: Talouskasvatuksen aakkoset vanhemmille- kirjan saat koodilla JULKKARIT 20% edullisemmin eli hintaan 36€ (ovh 45€). Vastalahjana pyysin Ninalta itselleni oman kopion kirjasta. Sen haluan pistää arvontaan täällä Kokonaisessa, kunhan olen saanut luettua, että olkaas kuulolla!



- Aino


maanantai 15. tammikuuta 2018

Vuoden hankintalakko, kuinka se on mahdollinen?


Vuoden lakkoni aikana ymmärsin kuinka paljon olin jo ennakkoon tehnyt hankintoja ja muutoksia elämässäni, joiden ansiosta koko haasteeni oli ylipäänsä mahdollinen. Olisi ollut täysin toisenlainen tarina, jos päähenkilö olisi ollut niin sanotusti keskiverto suomalainen nainen kulutustottumuksineen. Tilastojen valossa Kokonainen ei ole sitä ja se on ajoittain hämmentävää. En oikein pysty ajoittamaan, että milloin tai miten tässä kävi näin, mutta muutos on ollut monella tavalla opettavainen ja eteenpäin vievä.

Ilman seuraavia, jo ennen vuotta 2017, tekemiäni elämäntyylillisiä tai ekologisempia sekä kestompia valintoja vuosi tuskin olisi onnistunut näin mutkattomasti. Jos jokin haasteeni kaltainen viehättää sinua niin tämä listaus voisi toimia apurina sellaisia suunnitelmia toteutettaessa. Koska haasteeni kuului, että "en hanki itselleni mitään" niin listatut asiat ovat henkilökohtaisia. Vuoden lakko vaikutti toki muuhunkin ostoskäyttäytymiseen sitä rutkasti pienentämällä.



Kokonainen Aino


Kuukautiset



Olin jo vuosia aiemmin vaihtanut kertakäyttöiset kuukautissuojat Luneten kuukuppiin sekä kestositeisiin. Vaihtoehtoisessa tilanteessa olisin ommellut itse siteitä kotoa löytyvistä materiaaleista. Sekin olisi toiminut vallan hyvin, jos olisin uhrannut jonkun hieman kosteutta pitävän ulkovaatteen siteen sisäosaksi ja luopunut kestositeissä yleisesti käytetyistä neppareista ja korvannut ne esim tavallisilla napeilla tai nauhoilla. Tarranauhaakin olisi löytynyt pätkä. 

Varauduin ajatuksen tasolla haastevuoteni aikana tähänkin skenarioon, jos olisin vaikka vahingossa hävittänyt kuukuppini, se olis huuhtoutunut alas pöntöstä tai hajonnut mystisesti. Kuukautiset tuottavat ison määrän jätettä, jos mennään kertakäyttöisten suojien voimin. Rahaa uppoaa yllättävän paljon tähän roskalajiin.




kestokuukautissuoja





Kosmetiikka


Sitä mitä ei ole, ei tarvitse. Kosmetiikkaa olen karsinut vuosia ja se on ollut hyvä päätös monessa mielessä. Hiukseni ja päänahkani kiittää nykyään kemikaalittomasta elämästään ja huomaan, että pidän yksinkertaisesta kauneudenhoitorutiinistani. Saippualla pääsee pitkälle ja palasaippua on uskomattoman riittoisa.



vain vesipesu hiuksille




Kookosöljy, oliiviöljy sekä tapauksessani hirmuisen pahanmakuinen, mutta ihoa hellivä kylmäpuristettu rypsiöljy ovat toimineet pohjana käyttämälleni kosmetiikalle. Hammastahnareseptini onnistui ihan jees myös oliiviöljyyn, kun kookosöljy loppui. Pelkkä soodakin kävi. Iholle se nyt on se ja sama, että mitä öljyä siihen lutraa. Oliiviöljy on suosikkini, siitä ihoni ja nenäni pitää. Rypsiöljystä pitää suunnattomasti vain iho.

Kyllästyessään tai kaivatessaan jotain vaihtelua voi netin syövereistä kaivella uskomattomat määrät reseptejä kotikosmetiikan väsäämiseen ihan keittiön ja luonnon antimista. Useimmilla naisilla on myös jo ennaltaan paljon kakenlaista, jonka kuluttamiseen voi hyvinkin vierähtää vuosi. Käytössäni ei vuoden aikan päässeet loppumaan kulmaväri, poskipuna eikä kajalkynät tai edes kynsilakka vaikka sitä kovasti toivoinkin.

Omistamansa ja käyttämänsä kosmetiikan määrää kannattaa kyseenalaistaa. Kauneusvaikutuksia saa purkin sijaan huomattavasti enemmän ulkoilemalla, hikoilemalla ja syömällä kasviksia. Näiden peruspilareiden laiminlyöntiä ei mikään ripsiväri tai voide korjaa.


Kengät ja vaatteet


Vuoden aikana tarvitaan Suomessa yleensä talvikengät ja kesäkengät. Minulla oli kenkiä yli tarpeen eivätkä ne vuoden aikana kulu mihinkään. Ainakaan jos huoltaa kenkiään. Kaksilla tulee toimeen, mutta harrastusten ja mieltymysten mukaan voi useammat olla tarpeen. Haaste tuskin jää kiinni kengistä tai vaatteista. Kenties vuodeksi asetettu asiaintila pistää pitämään kengistä ja vaatetuksesta parempaa huolta ja välttämään repiviä liikkeitä. Muistan joutuneeni muutaman kerran sanomaan lapsilleni etteivät nykisi paitani hihasta ettei se irtoa lopullisesti.

Vaatehuoltoa voi tehdä vaatetta säästäen tai kuluttaen. Pesuohjeet ja säästävä pesurutiini vievät vuoden läpi. Farkkuja vaikkapa ei tarvitse pestä ollenkaan. Rintaliivit pysyvät kuosissaan pidempään käsin pestynä. Huono vaate sanoo sopimuksensa irti teit mitä tahansa ja laadukas kestää. Vuoden aikana oppii vaatteista, saumoista, materiaaleista ja erityisesti elastaanista jänniä asioita.

Rasvaa ja hoida kantapohjat sekä leikkaa varpaankynnet niin et ole vuoden lopussa ilman ehjiä sukkia. Sukat, kengät ja vaatteet säästyvät, kun niitä ei käytä. Minulla on käytössä ns kotivaatteet, jotka ovat päällä oikeastaan kaiken sen ajan milloin en liiku ihmisten ilmoilla ja säästän sitä hieman parempaa vaatekertaani tilanteisiin jolloin olen liikkeellä.


 

 

 

Muita mieleen tulevia juttuja


Yksi itseäni pitkälle saatellut ikäloppu hankinta on ollut epilaattori. Lisäksi minulla oli vuoteen lähtiessäni vielä jokunen kertakäyttöhöylä kaapin perukoilla. Pinsetit ja kärsivällisyys toimii myös, mutta olen joskus vuosia sitten tehnyt itse sokerointimassaa ja varauduin myös siihen, että karvanpoistoaineen väsääminen voisi tulla eteen. No, onneksi kukaan ei ole loppuvuodesta kärsinyt karvaisuudestani, joten tämä osio ei tuottanut vaikeuksia.

Saamattomana ihmisenä voin kitkerästi kommentoiden myös todeta, että kestävä ehkäisyratkaisu kuten kierukka tai pessaari on melko zerowaste eikä vaadi vuoden aikana jätettä tuottavia lisähankintoja toisin kuin kondomit. Pihtaaminen noin niinkuin yleensä ottaen taas ehkäisee monelta muultakin harmilta, mutta kätilönä en voi sitä vakavasti suositella. Jokainen tekee näissä omat valintansa ja luokittelee suojauksen & ehkäisyn esimerkiksi välttämättömien hankintojen kategoriaan, jossa fiksu, itsestään huolta pitävä ihminen ei anna minkäänlaisen ideologian tai haasteen ohjata riskinottoon.

Kuvittelin saavani kulututettua vuoden aikana vielä enemmän vaatteita ja muuta omaisuuttani, mutta en enää oikein elä sellaista elämää, että käyttäisin näitäkään omistamiani meikkejä tai tavaroita. Kaikesta on tullut niin paljon simppelimpää, että voin edelleen lahjoitella joitain henkilökohtaisia tavaroitani, kulutella loppuun kajalkyniä ja sensellaista ilman, että ajattelen missään vaiheessa korvaavani niitä millään uudella.

Vuosi on siis melko lyhyt aika sittenkin vaikka ei omistakaan paljoa ja vaikkei minulla enää mikään haaste olekaan käynnissä niin jatkan samoilla linjoilla sillä minulla on jo kaikki mitä tarvitsen. Tämä toteamus on ehdottomasti se voimakkain apuri vuoden mittaisella matkalla, kun tekisi niin mieli ja tuntuu siltä, että tarvitsisi niin kovasti.


Tässä nyt joitain itselleni mieleen tulleita. Kysy toki, jos mietit jotain tiettyä hyödykettä, jonka korvaamisesta tai ilman toimeentulemisesta haluat kuulla. Onko sinulla jokin sellainen kulutustavara tai hyödyke mitä kuvittelisit joutuvasi ostamaan vuoden aikana?


Tykkää, Jaa sekä Seuraa Kokonaista Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä


- Aino

perjantai 12. tammikuuta 2018

Vauraus ja varallisuus fuusioituu Kokonaiseen



Huomaan, että katseeni kiinnittyy vaurauteen ja varallisuuteen sekä oman talouden kuntoon pistämiseen. Olen kirjoittanut siitä miltä tuntuu, kun kokee itsensä huonoksi raha-asioissa, on velkaa ja vähän rahaa. Näistä ajatuksista ja niiden mukaisista tuntemuksista muodostuu oman elämäni "häpeäkuoppa", joka estää ajoittain toimimasta, mutta jonka yli olen päättäväisesti rakentamassa siltaa notkahdusten estämiseksi. Uusi aluevaltaus on siis tuloillaan!



Naiset ja varallisuus



Miespuolinen ystäväni plöräytti, että "ei se ole ihme, että miehen euro on naisen 80 senttiä, sillä naiset eivät osaa pyytää eivätkä ottaa sitä mitä annetaan". Se mitä annetaan ei aina ole sillä tavoin suoraan kädessä ojennettua vaan elämä ojentaa mahdollisuuksia, mutta nainen ei niihin tartu. Ei uskalla ottaa riskiä, katsoa kortteja vaan pelaa omasta mielestään varman päälle. Ajatellaan myös usein ettei menestyminen ja vauraus kuulu naiselle tai naiseuteen, ei varsinkaan ekohippinaiselle, mutta kyllä ne kuuluvat Kokonaiseen.




Kuva lainattu memesbot.com




Tämä tarttumattomuuden dilemma on omassa elämässäni todella yleinen. Minulle tarjotaan tilaisuuksia, osaavia ja uskomattomia ihmisiä tulee tietoisuuteni, tarjoaa auttavaa kättään ja mitä minä teen? No menen kaappiin piiloon. Häpeän olemistani sillä "enhän mie kehtaa kun hävettää ja entä jos joku suuttuu?". Ihan kauhea olo etsiytyy jonnekin vatsan pohjalle. Semmoinen puristava tunne, joka melkein saa oksentamaan. Pitäisi ottaa rohkea askel kohti menestymisen polkua, jota minulle taas kerran tyrkitään ja ääh.. siellä se komero odottaa, minä menen sinne. Näemmä kuopan lisäksi minulla on myös komero...


Kokonaisvaltainen hyvinvointi



No, monta kertaa me naiset ollaan tehty todella hyvää työtä. Hyvän opinnäytetyön, todella hyvän kandin, pärjätty töissä, esitetty hienoja ideoita, saatettu asioita ja ihmisiä yhteen ja meihin on uskottu. On katsottu, että "Hitsi, toi on kiinnostava ja osaava. Mä uskon tuohon naiseen" Missä luuraa meidän oma usko itseemme, kun sitä tarvitaan?

Minä en osaa olla noissa tilanteissa, kun elämä alkaa vetämään ja tekemiseni saavat kovasti kaipaamaani huomiota. Koko ajan tietysti toivon ja haikailen kaiken hyvän perään. Kaikkien meidän tulisi toivoa itsellemme hyvää ja parempaa, vähintäänkin salaa. Etsiytyä tasapainotilaan, jossa hyvinvointi ulottuu elämän kaikille osa-alueille. Se on vaurautta ja menestystä. Sieltä käsin on paljon enemmän annettavaa myös muille.

Huomaan, että tästä aiheesta on nousemassa monta ajatusta yhdistettynä vastuullisuuteen ja ekoiluun. Ensin minun täytyy kuitenkin opiskella hieman lisää ja löytää, joku joka on näistä asioista huomattavasti enemmän perillä kyeten vastaamaan minulle esimerkiksi kysymyksiin, että miten eettinen sijoittaminen toimii ja kuinka vastuullinen liiketoiminta, arvopaperimarkkinat tai sijoittaminen muihin omaisuuslajeihin voivat lisätä yhteistä hyvää maailmassa?

On tutkittu, että naiset sijoittavat miehiä useammin yrityksiin, joilla on eettinen missio ja tekevät vaurastuessaan rahallaan enemmän hyväntekeväisyyttä. Vaikuttaakseen laajemmin on saatava lisää ääntä ja näkyvyyttä. Siksi eettisyyteen ja vastuullisuuteen pyrkivillä kuluttajilla ei missään nimessä kannata jättäytyä tästä pelistä pois vaan lähteä vaatimaan uudenlaisia pelisääntöjä.



- Aino


keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Uhmakas mylly


Kotitöiden parissa jatketaan. Oli viimeinkin aika hankkia meille pyykinpesukone. Johan sitä on tässä lokakuusta asti säästetty, harkittu ja pyöritelty. Selailin netissä kodinkoneliikkeiden tarjontaa ja päivittelin pesukoneiden hintoja. Kauniita koneita ja pitkiä takuita, mutta jotenkin tuntuisi hirvittävältä maksaa sellaista summaa uudesta koneesta, kaikesta lupaillusta varmuudesta huolimatta. 

Päätin katsoa, mitä Tori.fi toisi mukanaan ja olin yllättynyt miten monenlaisia, hintaisia ja ikäisiä pyykkäreitä siellä oli tarjolla. En ole häpeäkseni käyttänyt itsekseni aiemmin Tori.fi palvelua. Käytyäni heidän kutsumana aamupalalla kuulemassa Second Hand Effectistä on kokeiluhalu kuitenkin uumoillut jossain mielen perukoilla. Kokonaisen ideologiaan sopii hirmuisen hyvin second hand kauppa sekä resurssien säästö siellä missä mahdollista.


Uhmakas voimanainen astuu kehiin


Kaikkea tätä vastahakoisena puuhatessani satuin kuuntelemaan Tara Langen Tajunnan virtaa podcastia Kieku.comin kautta ja  jotenkin kaikesta siitä naisenergiasta uhmakkaana minä päätin, että nyt hoidan tään hankinnan kunnialla kotiin. Minä perkule jopa tinkaan vaikka mulla olis ehkä kaivaa se pyydetty summa, mutta jos irtoaa halvemmalla niin irtoaa halvemmalla. Eikait se ole mun ongelma, että suostutaanko pyyntööni vai ei? Kaikki säästö on meillä kotiinpäin. 



Pesuhuoneen luritteleva kaveri



Olen lapsesta asti inhonnut ja hävennyt tinkaamista, sillä olen sellaista jokusen kerran todistanut, mutta ne jotka ovat tinganneet, ovat onnistuneet ja niillä on useimmilla tänä päivänä raha-asiat paremmin kuin minulla, joten on aika heittää vanhat höpinät menemään ja keksiä uusia tapoja toimia. Uhmakas voimaantuminen auttoi myös etsimään järkevän ilmoituksen ja suuntaamaan silmät juuri oikeisiin asioihin.

Mieltä lämmittävässä ilmoituksessa kiinnitin huomiota ytimekkyyteen. Siihen, että koneen koko kerrottiin sekä mainittiin kuljetustuet ja, että ne on ruuvattu takaisin paikoilleen. Se antoi kuvan, että konetta on pidetty huolella ja on luettu ainakin jossain kohdin käyttöohjeet. Puhelimessa reippaan oloinen nuori mies totesi, että suostuu ehdottamaani hintaan ja vastasi lisäkysymyksiini asiallisesti. Hän kertoi, että kone on toiminut kuusi vuotta moitteettomasti ja ilmoituksesta poimimani aavistus huolellisesta omistajuudesta sai vahvistuksensa.

Ostajana arvostin napakan ja informatiivisen ilmoituksen lisäksi sitä, että kauppatavara oli valmisteltu ostajaa silmällä pitäen, letkut pussitettu, vedet valuteltu, sisustan annettu kuivaa ja ulkopinnat putsattu viimeisen päälle. Avoimuus ja reiluus takaa molempia tyydyttävät kaupat. Asioiminen kävi kaikinpuolin vaivattomasti ja rennosti. Second Hand kaupustelu on taitolaji, joka on helppo ottaa haltuun tämmöisillä vinkeillä tai opiskelemalla vaikka Torin sivuilta.

Heittämällä syrjään häpeän ja epäonnistumisen pelon, tai minkälie marttyyrimaisen surkuttelun, huomaankin, että minusta löytyy täysin moitteettomasti toimivia osia, jotka muotoilevat sujuvan viestin myyjälle tinkauksineen, vastaa puhelimeen reippaana ja kysyy asialliset yksityiskohdat sekä sopii noudosta. Sama tyyppi huolehtii, että on apukäsiä ja työvälineita ja miettii lähes koko prosessin hienosti valmiiksi. 

No liittimet ja sellaiset pikkuseikat jäivät selvittämättä, mutta nekin apurini ehti noutamaan läheisestä rautakaupasta ennen sulkemisaikaa samalla, kun itse laitoin lapset nukkumaan. Minä tein tämän ihan itse vaikken tuollaisten asioiden hoitamisesta yhtään tykkää. Aamulla kone tervehti minua iloisella melodialla kytkettyäni siihen virrat. Puhuukin vielä söpöliini!

Yritettiin tyttöjen kanssa miettiä tulokkaalle nimeä hammaspesun lomassa ja kenties meille muutti eilen R2-D2. Uhmakas ja sitkeä pikkumylly. Toivon, että tästä kaverista löytyy sitä sitkeyttä kestää matkassa mukana mahdollisimman monta vuotta. Nyt ei raaskisi heti luopua, kun on eletty jo näin mahtava tarina yhdessä.

- Aino


maanantai 8. tammikuuta 2018

Aika pestä ikkunat!


Aurinko tuikahtelee mukavasti vastapäisten talojen välistä. Kiivetessään korkeammalle säteet tuikkivat ikävästi silmään tehden päätteellä työskentelyn mahdottomaksi. Mitenkä se nyt noin paistelee? Ihan kumma. 

Siirrän verhoja syrjään ja huomaan, että hitto miten ovat likaiset nää ikkunat. Ei auta kuin ottaa vähän valohoitoa, kylmää kyytiä parvekkeella ja sutaista noi pienen kaksion muutama hassu ikkunaa puhtaaksi :) Jonkun tutkimuksen mukaan likaiset ikkunat blokkaavat jopa 60% auringonvalosta. Kasvit ja ihmiset voivat huonosti ilman valoa, joten ikkunoiden pesu tammikuussa on aivan perusteltua. Kohtahan niitä siemeniäkin piilotellaan multaan, eikös?





myrkytöntä Zero Waste siivousta




Pidin aikoinaan ikkunapesua järjetöntä tarkkuutta vaativana ja monimutkaisena toimenpiteenä. Jossain vaiheessa aikuiselämääni käytin jotain tököttiä, joka piti huuhdella ja pesusääkin valita sillain ettei tiskiaine, tai mikä lie olikaan, palanut ikkunaan. Törkeän monimutkaista ja ihan turhaa!

Nykyään varaan toimitukseen vadin tai jonkun vettä sisällään pitävän astian, etikkaa, vanhoja vaippakäytöstä poistettuja harsoja 2 kpl sekä lastan. Yhdellä kostealla harsolla luutuan ikkunat märäksi etikkaveden kanssa ja jynssin isommat. Vetelen ikkunan perään lastalla ja viimeistelen kuivalla harsolla. That´s it! Etikkavedellä voi vielä pestä vessanpöntön tai sit ikkunalaudat ja karmit ulkoa tai jotain muuta veden likaisuudesta riippuen.

Nillittämisen ja pilkunviilauksen sijaan olen ottanut ohjenuoraksi, että "jälki on hyvää, kunhan asiantila on kohentunut siitä mitä se ennen sähläämistä oli". Suosittelen :)

- Aino

perjantai 5. tammikuuta 2018

Ostohuuma kaduttaa jo nyt


Viime vuosi meni lähes kokonaan ilman ostostelua. Minulle uutta tavaraa etsiytyi kotiimme muutettuani tyttärieni kanssa kolmistaan pieneen kaksioon. Meillä ei ollut ihan kaikkea tarvitsemaamme ennen muuttoa, mutta hyvin pitkälti paistinpannua ja keittiöveistä vajaa koti. Lakanat ja sänky olivat hyvä lisä. Samoin perustelluksi osoittautui ruokapöytä, ruokailuhetkien ihmismäisinä pitämiseksi. Nämä eivät minua kaduta. Ei edes se uusi hammasharjani.

Mutta tää mittasetti. Olkoonkin kuinka metallinen, kestävä, pestävä ja muutoinkin ihana niin mihin sitä oikeasti tarvitsen? Tarvitsin desilitran mitan, ruokalusikka ja teelusikka näet löytyivät jo. Yhden dl mittaa en ole omistanut. Sen sijaan selvitin omistamani  juomalasin tilavuuden valmistajan sivuilta ja käytin sitä noindesin mittana. Toimii, kun ei lähde yrittämään mitään turhan haastavaa leivoskelua.






Nyt minua harmittaa, sillä mittasetti on uutena hankittu ja vaikka se onkin oikein hieno, niin en minä siitä setistä tarvitsisi kuin sen desilitran mittakupin. Ehkä olisin löytänyt sellaisen käytettynä kirpparilta tai jonkun laatikoista pölyyntymästä. Olisin jopa voinut mitata lainatulla desin mitalla, että minkä kokoinen on vaikkapa perimäni keraaminen kahvikuppi, että saisiko sitä käytettyä mittana. Ei se nyt kuitenkaan ole ihan niin tarkkaa. Paitsi silloin, kun haluan kirjoittaa reseptin tänne Kokonaiseen. Silloin "venäläinen kahvikuppi" voi olla mittayksikkönä haastava.

Tämä ostostelu vahvan ideologian, eli sisäisen syyllisyyden kanssa, ei olekaan aivan yksinkertaista. Minimalisti minussa epäilee uuden tavaran laatua, käytettävyyttä ja tarvetta sekä esineen viemää tilaa. Käyttökertoja pohditaan verrannolla jonkin toisen esineen käytettävyyteen. 

Zerottaja, käyttäen Zero Waste tyypistä tätä Kalenterikarjulta lainattua lempinimeä, tutkailee mittasetissä kiinni lilluvaa pahvia sekä muovisia pussinsulkijoita, jolla mittasetti on täysin turhaan paketoitu pahvin kanssa yhteen. 

Vegaani ei mieti tässä kohden mitään. No kenties sitä, että onhan niiden uusien reseptien kokeilu tarkkaan mitaten tietty keino välttyä epäonnistumisilta. Zerottaja nyökyttelee ja myhäillen mutisee kommentin ruokahävikistä epäonnisten yritysten kautta. Minimalisti huikkaa, että "olisit kuitenkin voinut miettiä hankintaa vielä 30 päivää ja kokeilla muut vaihtoehdot ensin". Tähän kaiken autuaaksi tekevä Ituhippi piipittää, että "joku voi olla todella onnellinen tuosta mittasetistä lahjana eikä kannata olla liian ankara itselleen sillä kaikki tekevät virheitä".

Kokonainen Hampuusi päättää, että venäläinen kahvikuppi on tarkoitukseen sopiva sekä kaunis ja taitaa palauttaa mittasetin kauppaan. Velattomuuteen pyrkivä myhäillen hieroskelee käsiään yhteen "nyt voi siirtää nekin eurot velkojen lyhentämiseen".

Mitä tästä kaikesta opimme? Opimme, että mittasetti on ruotsiksi måttsats ja teelusikka tesked.


- Aino

torstai 4. tammikuuta 2018

Julkaisemattomien tekstien aarreaitta


Löysin viime vuoden alussa kirjoittamani tekstin. Siinä pohdin vuodelle 2017 tavoitteita ja elämän parannuksia. Sellaista mitä meistä jokainen tekee vuoden alussa sillä uusi vuosi on uusien alkujen aikaa ja silloin pitää ryhdistäytyä, eikö?



mokaaninen veggapala



Mistäköhän semmoiset tarpeet kumpuavat? Miksi pitää aina olla uusien alkujen aikaa ja haasteita? Tälle vuodelle 2018 en osannut oikein luvata mitään. Huomaan, että viime vuodelle asettamani tavoitteet tuntuvat vierailta ja mitä luultavammin hetkeä vallitsevassa tunnetilassa kirjoitetuilta. Eivät mitenkään pitkälle pureskelluilta tavotteilta, joita olisin jaksanut noudattaa yhtä iltapäivää pidempään. Itsehäpeästä irrottautuneena pistetääs teksti semmoisenaan luettavaksi. Lopuksi kerron mitä ajattelin luvata itselleni täksi vuodeksi 2018 :)


"Tälle vuodelle (2017) minä suunnittelin itselleni projekteja ja tehtäviä, töitä ja remontteja. Kaikki kääntyi kuitenkin jollain lailla uusiksi heti vuoden vaihteen jälkeen. Pisimmistä pisimmän ja kivikkoisista kivikkoisimman polun ja vielä yhden mutkan jälkeen tyttäreni tulivat viimeinkin osaksi perheemme jokapäiväistä arkea muuttaessaan luoksemme asumaan. Siinä samalla minusta tuli kotiäiti. Kätilön kolmivuorotyö saa odottaa sillä minulla on käsissäni maailman tärkein hoidettava. 
Ihan ensimmäiseksi keskityn lapsiini, mutta muutaman muutoksen ajattelin sujauttaa rutiineihini. Nämä palvelevat toivon mukaan koko perhettä tuoden ryhtiä kotona vietettyihin päiviin. Lapsille omistautuessa äiti itse jää helposti tarpeineen jalkoihin ja siksi päätin tietoisesti kokeilla paria juttua.

Aamuherätys joka aamu samaan aikaan klo 6 ja nukkumaan viimeistään klo22. Tavoitteenani on saada parannettua unen laatua. Illalla koneet ja vehkeet pois klo 19 mennessä. Sama tavoite kuin nukkumaanmeno ajalla. Pyrin myös vähentämään sosiaalisen median käyttöä ja irroittamaan itseni turhasta roikkumisesta koneella. Samalla olen pakotettu suunnittelemaan koneella käyttämäni ajan ja asiat mitä koneella teen. Ei enää yöllisiä YouTube maratoneja tai artikkelien koluamista silmät ristissä.

Kirjoittamiselle häiriötön, yhtäjaksoinen aika joka päivä. Tavoitteeni on tunti näin alkuun. Tunti joko aamulla ennen kuin muut ovat heränneet tai sitten tunti, kun lapset ovat koulussa ja nuorinkin voi taas mennä esikouluun.

Teen yksinkertaisen noin 20 minuutin mittaisen kotitreenin päivittäin. Yritän saada lapsetkin mukaan punnertamaan, lankuttamaan ja tekemään vatsoja. Alas nykäisemäni leuanvetotanko voisi etsiytyä takaisin paikalleen. Ruokavaliossani teen muutaman parannuksen vähentämällä prosessoituja ruokia sekä herkkuja. Lisään tuoreiden kasvisten, hedelmien ja marjojen määrää entisestään.

Harjaannutan taitoani hallita mielentilaani muuttamalla fysiologiaani. Tässä on kyse niiden totuttujen toimintamallien romuttamisesta mitä meillä usein on esimerkiksi väsyneenä tai stressaantuneena. Haluan ravistella rutiinejani. Tunnistan itsessäni monta ei niin hyödyllistä tapaa joiden avulla yritän hallita vaikkapa väsymystä tai kylmän tunnetta. Monesti tuntiessani, että olen todella uupunut, enkä jaksa enää, keitän kahvit ja yritän piristää itseäni kofeiinin voimalla. Se ei oikein tahdo toimia. Voisin kokeilla kahvin sijaan juoda lasillisen vettä, tehdä kyykkyjä, laittaa energistä musiikkia soimaan, keskittyä hengitysharjoituksiin, venytellä, tehdä jooga asanan, lähteä ulos, huuhdella kasvot vedellä, seisoa käsilläni, vetää leukoja, kaivaa esiin Fingerpori stripin."


Jep, melkoisen tarmokasta. Tänä vuonna sen sijaan ajatettelin rakastaa itseäni enemmän. Ehkäpä se pitää sisällään joitain noista keinoista mitä luettelin viime vuoden tammikuussa.


- Aino

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Vuoden 2017 Älä Hanki Mitään- haasteen päätös


Oikein hyvää uutta vuotta 2018 kaikki mussukat ja mussuset <3 Viime vuoden Kokonainen eli Älä Hanki Mitään- haastetta onnistuen ja epäonnistuen. Enimmäkseen oikein hyvin onnistuen. Tavoitteeni oli tulla vuoden verran toimeen sillä mitä minulla jo oli.

Melkolailla näin on asia hoitunutkin. Jokusen kerran olen reissun päällä lainaillut toisen omaa, syönyt jonkun eväät ja ottanut vastaan lahjan. Eron myötä on uuteen kotiin täytynyt hankkia perustarpeita kuten paistinpannu. Pannun ostin uutena, mutta muu tavara on pitkin syksyä saatua tai löydettyä eli dyykattua. Kaikesta olen jaksanut uskollisesti raportoida totuutta liikoja kauhistelematta.



Kokonainen Elämä Edessä



 

Hampuusin vanhat vaatteet



Kuvituksestakin päätellen ovat vaatteni kamalassa kunnossa. Jouduin heittämään yhdet pikkuhousut menemään sillä ne kirjaimellisesti purkautuivat hiukkasiksi. Samoin karsiutui hiuki kuluneet ja kantapäistä puhki hioutuneet sukat. On vaatekappaleita, joita ei enää korjaamalla saa oikein mihinkään kuosiin sillä kangas paikan ympärillä ei enää kestä. Olen sinnitellyt ja madaltanut rimaa, opetellut parsimis- ja paikkaushommia ja lopulta vähän niinkuin lakannut välittämästä. Kaikki tämä on ollut melko luonnollinen prosessi haasteen edetessä. Kun ei ole vaihtoehtoja niin ei ole vaihtoehtoja. Mitä sitä itkemään.

Vanha ja kulunut on alkanut miellyttämään silmää. Esineet joissa on säröjä, patinaa ja elettyä elämää kiehtovat. Silmä hakee uusia käyttötarkoituksia ja mieli innostuu tuunaamisen mahdollisuuksista. Ehkä se on jotain mihin jää vähän koukkuun. Jonkinlainen luovuuden ilmentymä. Ihailen suuresti entisöityä ja uuteen henkeen puhallettua. Ulkoinen heijastelee kenties sisimpää, elämän ironialla höystettynä ;)



matkalla etelään



 

Haasteen taustamoottori



Matkan ajan olen pitänyt maalin mielessä, mutta huomannut sen hissukseen siirtyvän koko ajan pidemmälle horisonttiin. Tästä piti tulla velasta vapauttava vuosi. Aluksi ajattelin, että se koskee kaikkia muita velkojani ja jäljelle jäisi vain talon ostoa varten otettu laina. Koin, että sen olisin voinut hyväksyä.

Kuitenkin kävi niin ja näin eikä orjuuttavaa omistussuhdetta pankkiin nähden enää ole asuntolainan muodossa. Muuta velkaa sen sijaan jäi vielä 8 000 €. Vuosi sitten henkilökohtaista velkaani oli jossain 300 000 € hujakoilla. Tarkalla luvulla ei liene mitään merkitystä enkä sitä edes halua kenellekään oikeasti laskea. Ison siivun, muusta kuin asuntoon liittyvästä, velasta kuittasin vaihtamalla autoni halvempaan ja käytössä edullisempaan versioon. Oli miten oli, olen huimasti edellä sitä miten ajattelin tilanteen näyttäytyvän tässä kohden vuoden alkua.

Vai olenko sittenkin jäljessä, sillä minä kun kuvittelin vielä kesän loppuun saakka asuvani talossa, jonka pihaa  kuokin ja kaivan hamaan loppuun asti? Ajatus, joka tuntui tärkeältä vielä vuosi sitten ei ehkä ollutkaan niin tärkeä. Vapautunut olotila sen sijaan tuntuu juuri nyt erittäin konkreettisena ja tyydyttävänä. Kenties asiat menivät juuri niin kuin niiden oli tarkoitettu menevän. Vastaisuudessa mietin hyvin tarkkaan, että onko minusta asuntolainan kanssa eläjäksi ja millä ehdoilla. Ainakin haluan ottaa vaihtoehdoista selkoa ja miettiä miten toteuttaisin unelmani ilman velkaa.





Joko tässä kohden lähtee lapasesta?



No, mutta mitenkä sitten päätin juhlistaa päättynyttä hankitalakkoani? Hillittömästi shoppailemalla tietysti! Ostin itselleni Prisman ostosinfernosta Humble Brushin bambuhammasharjan, Nurmen saippuan sekä metallisen mittasetin kotiin. Oikeasti en voi millään sanoilla kuvailla sitä miten ihanaa oli heittää entinen hammasharja vihdoin menemään kohti takkaa ja korvata eltaantunut uudella. 



Nurme saippua ja Humble Brush bambuhammasharja



Minulla on kyllä ollut käytössä myös sähköhammasharja ja siihen löytyi jokunen vaihtopää, joten en ole heittäytynyt äärettömän hulvattomaksi hammashygieniani suhteen. Normaalia hammasharjaa olen kuitenkin tarvinnut reissussa sekä yökiskon putsauksessa. Käyttämäni harja oli reilusti yli vuoden vanha ja se oli ällöä, jopa omasta mielestäni saati sitten kanssaihmisten, jotka olivat vakuuttuneita siitä, että harjani alkoi maatua itsekseen hammasmukissa sekä kerätä hometta. Hyvin mahdollista sekin.

Uuden hammasharjan hankinta oli melkeinpä ainoa sellainen päivittäin tai viikottain mielessä pyöritelty fantasia. Luulin, että olisi ollut enemmänkin tarpeita ja haluja, mutta tässä kohdin huomaan ettei minulta oikeastaan puutu mitään ja pitkälti tulee toimeen ilmankin. Vuosi ei myöskään riittänyt kaikkien käyttötarpeiden kohdalla kuluttamaan niitä loppuun. En aio hankkia uutta ennen kuin vanha on hautaansa saateltavassa kunnossa.

Vaatteille on tehtävä jotain ja se prosessi tulee olemaan seuraava iso teema Kokonaisessa. Vaateteollisuuden saastuttavuus ja epäeettisyys yhdistettynä mikromuoviongelmaan tekee vaatehankinnoista kinkkisempiä kuin ajattelinkaan. Kaikkeen edellä mainittuun ympättynä rakkaus taidokkaasti ommeltuihin, istuviin ja tyylikkäisiin vaatteisiin, on kaltaiselleni hampuusille uuden haasteen paikka.

Kaiken haasteestani aiemmin rustatun pääset lukemaan tästä näin. 


- Aino