torstai 4. tammikuuta 2018

Julkaisemattomien tekstien aarreaitta


Löysin viime vuoden alussa kirjoittamani tekstin. Siinä pohdin vuodelle 2017 tavoitteita ja elämän parannuksia. Sellaista mitä meistä jokainen tekee vuoden alussa sillä uusi vuosi on uusien alkujen aikaa ja silloin pitää ryhdistäytyä, eikö?



mokaaninen veggapala



Mistäköhän semmoiset tarpeet kumpuavat? Miksi pitää aina olla uusien alkujen aikaa ja haasteita? Tälle vuodelle 2018 en osannut oikein luvata mitään. Huomaan, että viime vuodelle asettamani tavoitteet tuntuvat vierailta ja mitä luultavammin hetkeä vallitsevassa tunnetilassa kirjoitetuilta. Eivät mitenkään pitkälle pureskelluilta tavotteilta, joita olisin jaksanut noudattaa yhtä iltapäivää pidempään. Itsehäpeästä irrottautuneena pistetääs teksti semmoisenaan luettavaksi. Lopuksi kerron mitä ajattelin luvata itselleni täksi vuodeksi 2018 :)


"Tälle vuodelle (2017) minä suunnittelin itselleni projekteja ja tehtäviä, töitä ja remontteja. Kaikki kääntyi kuitenkin jollain lailla uusiksi heti vuoden vaihteen jälkeen. Pisimmistä pisimmän ja kivikkoisista kivikkoisimman polun ja vielä yhden mutkan jälkeen tyttäreni tulivat viimeinkin osaksi perheemme jokapäiväistä arkea muuttaessaan luoksemme asumaan. Siinä samalla minusta tuli kotiäiti. Kätilön kolmivuorotyö saa odottaa sillä minulla on käsissäni maailman tärkein hoidettava. 
Ihan ensimmäiseksi keskityn lapsiini, mutta muutaman muutoksen ajattelin sujauttaa rutiineihini. Nämä palvelevat toivon mukaan koko perhettä tuoden ryhtiä kotona vietettyihin päiviin. Lapsille omistautuessa äiti itse jää helposti tarpeineen jalkoihin ja siksi päätin tietoisesti kokeilla paria juttua.

Aamuherätys joka aamu samaan aikaan klo 6 ja nukkumaan viimeistään klo22. Tavoitteenani on saada parannettua unen laatua. Illalla koneet ja vehkeet pois klo 19 mennessä. Sama tavoite kuin nukkumaanmeno ajalla. Pyrin myös vähentämään sosiaalisen median käyttöä ja irroittamaan itseni turhasta roikkumisesta koneella. Samalla olen pakotettu suunnittelemaan koneella käyttämäni ajan ja asiat mitä koneella teen. Ei enää yöllisiä YouTube maratoneja tai artikkelien koluamista silmät ristissä.

Kirjoittamiselle häiriötön, yhtäjaksoinen aika joka päivä. Tavoitteeni on tunti näin alkuun. Tunti joko aamulla ennen kuin muut ovat heränneet tai sitten tunti, kun lapset ovat koulussa ja nuorinkin voi taas mennä esikouluun.

Teen yksinkertaisen noin 20 minuutin mittaisen kotitreenin päivittäin. Yritän saada lapsetkin mukaan punnertamaan, lankuttamaan ja tekemään vatsoja. Alas nykäisemäni leuanvetotanko voisi etsiytyä takaisin paikalleen. Ruokavaliossani teen muutaman parannuksen vähentämällä prosessoituja ruokia sekä herkkuja. Lisään tuoreiden kasvisten, hedelmien ja marjojen määrää entisestään.

Harjaannutan taitoani hallita mielentilaani muuttamalla fysiologiaani. Tässä on kyse niiden totuttujen toimintamallien romuttamisesta mitä meillä usein on esimerkiksi väsyneenä tai stressaantuneena. Haluan ravistella rutiinejani. Tunnistan itsessäni monta ei niin hyödyllistä tapaa joiden avulla yritän hallita vaikkapa väsymystä tai kylmän tunnetta. Monesti tuntiessani, että olen todella uupunut, enkä jaksa enää, keitän kahvit ja yritän piristää itseäni kofeiinin voimalla. Se ei oikein tahdo toimia. Voisin kokeilla kahvin sijaan juoda lasillisen vettä, tehdä kyykkyjä, laittaa energistä musiikkia soimaan, keskittyä hengitysharjoituksiin, venytellä, tehdä jooga asanan, lähteä ulos, huuhdella kasvot vedellä, seisoa käsilläni, vetää leukoja, kaivaa esiin Fingerpori stripin."


Jep, melkoisen tarmokasta. Tänä vuonna sen sijaan ajatettelin rakastaa itseäni enemmän. Ehkäpä se pitää sisällään joitain noista keinoista mitä luettelin viime vuoden tammikuussa.


- Aino

2 kommenttia:

  1. :) Itsekin mietin näin tammikuun kunniaksi näitä lupausjuttuja ja kaikesta jeesustelusta huolimatta pakko ihmetellä, miksi ne niin usein tuntuvat liittyvän itseen. Siis vaikka kunnon kohottamiseen, ei vaikka kestävämpään elämään. Ja tämän sanon sillä, että minäkin olen kokeillut miltä tuntuu nipistää rasvaprosentti kuuteentoista (ei miltään kokeiltavan arvoiselta), ennen kuin päätin keskittyä tähän hippeilyyn.

    Mainitsit aiemmin vaatemietteistä ja ne kiinnostaisi kovin! Samoja on tullut ajateltua. Jos olen oikein ymmärtänyt, elelet kovin pienellä määrällä vaatetta, mutta muistelen jossain vilahdelleen kuvan useamman urheiluvaatteen läjästä ja aloin miettiä olitko missään kirjoittanut siitä miten olet juuri ne käyttöön jääneet vaatteet valinnut ja minne ne muut "katosivat" vai katosivatko ees.

    -Leena

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Mää niin tykkään teidän lukijoiden pureskelluista ja ajatuksia herättävistä terveisistä. Niinkuin tää sinunkin pohdinta.

    Se on totta, että uuden vuoden lupaukset koskevat yleensä itseen liittyviä pinnallisia tavoitetta vaikka tosiasia on, että lupautumalla tekemään jotain hyvää ympärilleen ja muille, painoon, energiaan ja kauneuteen liittyvät asiat vähän niinkuin liukenevat itsestään.
    Ulos ja ympäristöön suuntautuminen, vaikkapa näin ekohippeyden voimalla, on ollut voimakas harjoite, joka on kuin itsestään huolehtinut hiusten kunnosta ja ihon kirkkaudesta (ainakin omasta mielestä ;) ) ilman, että on tarvinnut erikseen asettaa semmoisia tavoitteita. Eikä kilotkaan jaksa suuremmin vaivata sillä maailmassa on todellisiakin ongelmia.

    Hienoa, että laittelit noihin vaatteisiin liittyviä mietintöjäsi. Välillä on vähän vaikea päättää, että mistä aloittaisin sen urakan kanssa ja tässähän mulle tarjoutui oiva kirjoituksen aihe :) Ehkäpä mun täytyy tehdä uusi vaateinventaario sillä joskus listaamani ei pidä enää ollenkaan paikkaansa.

    https://kokoelamaedessa.blogspot.fi/2016/06/minun-kaikki-vaatteet-lista.html

    VastaaPoista

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3