Hyllyksi varsin täydellinen

Olen unelmoinut tässä jonkin aikaa hyllystä kaikilla mausteilla. Sellaisesta, joka toimisi tilanjakajana keittiön ja makuusoppeni eli "oman huoneeni" kanssa. Tarvitsen myös harvoille tavaroilleni, erityisesti puhelimelle, kannettavalle sekä lainassa oleville kirjoille ja vesipullolle, toisinaan teekupille, paikan mihin laskea ja mielellään sänkyni vierestä. Siellä nämä maagiset asiat kuten opiskelu, kirjoittaminen ja teen juonti useimmiten tapahtuvat. Vaan, ettei toive osoittautuisi aivan helpoksi, haluaisin niin niin kovasti myös kasvatuspaikan kaikelle uudelle ja siitä se ajatus sitten lähti.

 Suuta soukemmalle ja hommiin!

Suunnitteluapua saatuani oli käytävä ostoksilla ja opeteltava poraamaan itsevarmuudella. Ei siis missään nimessä poraamaan oikein tai mitenkään hyvin, mutta sillain miesmäiseen tyyliin itsevarmuutta uhkuen, koska totta kai nyt jokainen nainen osaa porata ihan siinä missä mieskin... osaa porata persielleen. 

Projektin tuoksinnassa täytyi myös opetella oleskelemaan epämukavuusalueella ilman urputusta, sillä tarvitsin hiukkasen apuvoimaa toteutukseen. Ensin tuli ahdistusta kaupassa asioimisesta, ostaminen ja rahan kuluttaminen kun eivät kuulu lempipuuhiini. Sahauspalvelussa tinkaaminen erityisesti oli häpeällisen noloa vaikkakin kannatti oikein todella. Samoin oli pidettävä suuta soukemmalla, kun erimielisyyksiä ilmaantui työjärjestyksen kanssa. 

Siis hyllylevythän kannattaa ehdottomasti käsitellä ennen kuin hylly on jo kasassa, mutta tässä kohdin arkisen elon jatkumisen pakko pienessä kaksiossamme, saneli toteutuneita ratkaisuja vallitsevaa fiksuuden normia enemmän. Eli hylly kasattiin ensin, että elo jatkuu ja käsiteltiin jälkikäteen, että elo edelleenkin jatkuisi ilman olemisen sietämätöntä keveyttä vahahuuruja haistellen. 

Taasen kerran kannatti toimia eikä miettiä liikoja ja nyt on uniikki designhyllyni koossa sekä paikoillaan. Vähän samaa kuin tämän kirjoittamisenkin kanssa. Jos liikaa jää viilaamaan pilkkua paikoilleen ja muokkailemaan kuvia, niin ei synny yhtikäs mittään ilmoille laitettavaa. Toisinaan ongelma on vain ratkottava vaikka tiedostaakin, että joutuu tekemään kompromisseja. 

Rakentamisen kanssa menin uusmateriaalihankinnalla melko pitkälle, vaikka pohdin kyllä, että mistä haalisin käytettyä puutavaraa. Jotain ruuveja, työkalut ja sellaista pientä oli omasta takaa, joten ihan kaikkea ei tarvinnut ostaa. Rakentelua varten hankittu kuusilevy on kuitenkin uudelleen käytettävää, jos joku päivä kokisin haluavani muuttaa hyllyn käyttökohdetta. Nyt hylly saa palvella kaikkia sille osoitettuja tehtäviä juurikin tilaan sopivana ilman, että olisi tarvinnut miettiä muita ratkaisuja löydetyn materiaalin ehdoilla.

 Oikein on rakas virheineen kaikkineen <3

Ensimmäinen kasvilampun virkaa toimittava loisteputki tuli asennettua paikoilleen ja tuossa nuo tämän hetkiset puskat ottaa aurinkoa ja emäntä saa kirkasvalohoitoa lukiessaan. Multasäkki sekä siemenet odottavat innokkaita kätösiä ja kohta lampun alle etsiytynee istutuksia, jotta saadaan ne mausteetkin paikoilleen.

 

Taimitarha/tilanjakaja/hyllystäni tuli kaunis ja käyttökelpoinen. Tuliko virheetön? No, sitä ei tullut. Vaan tuntui aikas hyvältä rakennella tilanihmettä kaverin kanssa, joka arvostaa sitä, että ollaan, tehdään ja yritetään ilman, että kaiken täytyisi olla täydellistä. Onhan tämä hyllyn omistajakin kaikkea muuta kuin täydellinen. Tuopa se just tekeekin meidän hyllystä erityisen arvokkaan ja varsin täydellisen.

- Aino

Vuoden 2017 Älä Hanki Mitään- haasteen päätös

Oikein hyvää uutta vuotta 2018 kaikki mussukat ja mussuset <3 Viime vuoden Kokonainen eli Älä Hanki Mitään- haastetta onnistuen ja epäonnistuen. Enimmäkseen oikein hyvin onnistuen. Tavoitteeni oli tulla vuoden verran toimeen sillä mitä minulla jo oli.

Melkolailla näin on asia hoitunutkin. Jokusen kerran olen reissun päällä lainaillut toisen omaa, syönyt jonkun eväät ja ottanut vastaan lahjan. Eron myötä on uuteen kotiin täytynyt hankkia perustarpeita kuten paistinpannu. Pannun ostin uutena, mutta muu tavara on pitkin syksyä saatua tai löydettyä eli dyykattua. Kaikesta olen jaksanut uskollisesti raportoida totuutta liikoja kauhistelematta.

 

Hampuusin vanhat vaatteet

Kuvituksestakin päätellen ovat vaatteni kamalassa kunnossa. Jouduin heittämään yhdet pikkuhousut menemään sillä ne kirjaimellisesti purkautuivat hiukkasiksi. Samoin karsiutui hiuki kuluneet ja kantapäistä puhki hioutuneet sukat. On vaatekappaleita, joita ei enää korjaamalla saa oikein mihinkään kuosiin sillä kangas paikan ympärillä ei enää kestä. Olen sinnitellyt ja madaltanut rimaa, opetellut parsimis- ja paikkaushommia ja lopulta vähän niinkuin lakannut välittämästä. Kaikki tämä on ollut melko luonnollinen prosessi haasteen edetessä. Kun ei ole vaihtoehtoja niin ei ole vaihtoehtoja. Mitä sitä itkemään.

Vanha ja kulunut on alkanut miellyttämään silmää. Esineet joissa on säröjä, patinaa ja elettyä elämää kiehtovat. Silmä hakee uusia käyttötarkoituksia ja mieli innostuu tuunaamisen mahdollisuuksista. Ehkä se on jotain mihin jää vähän koukkuun. Jonkinlainen luovuuden ilmentymä. Ihailen suuresti entisöityä ja uuteen henkeen puhallettua. Ulkoinen heijastelee kenties sisimpää, elämän ironialla höystettynä ;)

 

Haasteen taustamoottori

Matkan ajan olen pitänyt maalin mielessä, mutta huomannut sen hissukseen siirtyvän koko ajan pidemmälle horisonttiin. Tästä piti tulla velasta vapauttava vuosi. Aluksi ajattelin, että se koskee kaikkia muita velkojani ja jäljelle jäisi vain talon ostoa varten otettu laina. Koin, että sen olisin voinut hyväksyä.

Kuitenkin kävi niin ja näin eikä orjuuttavaa omistussuhdetta pankkiin nähden enää ole asuntolainan muodossa. Muuta velkaa sen sijaan jäi vielä 8 000 €. Vuosi sitten henkilökohtaista velkaani oli jossain 300 000 € hujakoilla. Tarkalla luvulla ei liene mitään merkitystä enkä sitä edes halua kenellekään oikeasti laskea. Ison siivun, muusta kuin asuntoon liittyvästä, velasta kuittasin vaihtamalla autoni halvempaan ja käytössä edullisempaan versioon. Oli miten oli, olen huimasti edellä sitä miten ajattelin tilanteen näyttäytyvän tässä kohden vuoden alkua.

Vai olenko sittenkin jäljessä, sillä minä kun kuvittelin vielä kesän loppuun saakka asuvani talossa, jonka pihaa  kuokin ja kaivan hamaan loppuun asti? Ajatus, joka tuntui tärkeältä vielä vuosi sitten ei ehkä ollutkaan niin tärkeä. Vapautunut olotila sen sijaan tuntuu juuri nyt erittäin konkreettisena ja tyydyttävänä. Kenties asiat menivät juuri niin kuin niiden oli tarkoitettu menevän. Vastaisuudessa mietin hyvin tarkkaan, että onko minusta asuntolainan kanssa eläjäksi ja millä ehdoilla. Ainakin haluan ottaa vaihtoehdoista selkoa ja miettiä miten toteuttaisin unelmani ilman velkaa.

Joko tässä kohden lähtee lapasesta?

No, mutta mitenkä sitten päätin juhlistaa päättynyttä hankitalakkoani? Hillittömästi shoppailemalla tietysti! Ostin itselleni Prisman ostosinfernosta Humble Brushin bambuhammasharjan, Nurmen saippuan sekä metallisen mittasetin kotiin. Oikeasti en voi millään sanoilla kuvailla sitä miten ihanaa oli heittää entinen hammasharja vihdoin menemään kohti takkaa ja korvata eltaantunut uudella. 

Minulla on kyllä ollut käytössä myös sähköhammasharja ja siihen löytyi jokunen vaihtopää, joten en ole heittäytynyt äärettömän hulvattomaksi hammashygieniani suhteen. Normaalia hammasharjaa olen kuitenkin tarvinnut reissussa sekä yökiskon putsauksessa. Käyttämäni harja oli reilusti yli vuoden vanha ja se oli ällöä, jopa omasta mielestäni saati sitten kanssaihmisten, jotka olivat vakuuttuneita siitä, että harjani alkoi maatua itsekseen hammasmukissa sekä kerätä hometta. Hyvin mahdollista sekin.

Uuden hammasharjan hankinta oli melkeinpä ainoa sellainen päivittäin tai viikottain mielessä pyöritelty fantasia. Luulin, että olisi ollut enemmänkin tarpeita ja haluja, mutta tässä kohdin huomaan ettei minulta oikeastaan puutu mitään ja pitkälti tulee toimeen ilmankin. Vuosi ei myöskään riittänyt kaikkien käyttötarpeiden kohdalla kuluttamaan niitä loppuun. En aio hankkia uutta ennen kuin vanha on hautaansa saateltavassa kunnossa.

Vaatteille on tehtävä jotain ja se prosessi tulee olemaan seuraava iso teema Kokonaisessa. Vaateteollisuuden saastuttavuus ja epäeettisyys yhdistettynä mikromuoviongelmaan tekee vaatehankinnoista kinkkisempiä kuin ajattelinkaan. Kaikkeen edellä mainittuun ympättynä rakkaus taidokkaasti ommeltuihin, istuviin ja tyylikkäisiin vaatteisiin, on kaltaiselleni hampuusille uuden haasteen paikka.

Kaiken haasteestani aiemmin rustatun pääset lukemaan tästä näin. 

- Aino

Mitäs tänään karsitaan?

Minimalismipelillä jatketaan, kun ei mulla oikein ole muuta asiaa. Sitäpaitsi tää on melko työläs peli ja vaikeutuu vain. Karsittavien etsintä vie jonkin verran aikaa ja nyt on alkanut olla pientä fuskua ilmassa. Jaksaako näitä löpinöitä edes kukaan lukea. Loppukuusta taidan laittaa vain kuvia sillä tavaroiden määrä tulee kasvamaan tai sitten ei.. Kääk, miten tässä mennään vielä 20 päivää!!

Päivä 7. Tavaroita lähtee noin seitsemän. Kaksi taulunkehystä joiden väri ei miellytä sitten mistään katselukulmasta. Luultavasti näissä lilluroineet kortitkin laitetaan eteenpäin joku päivä. Sit lähtee muutama rasia nuppineuloja. En ole ikänäni tarvinnut noin paljoa. Ompelulaatikosta löytyi myös tuota varaneppariromua, joka siirtyy jollekin, joka osaa tehdäkin niillä jotain. Kylpytakkini saa myös lähteä. Se on kiva, muttei täydellinen. Enköhän opi olemaan ilmankin. 

Samoin lähti kylppäristä tuo roskis, joka nyt on ihan käsittämätön kapistus Zero Waste kodissa. Pidin sitä lähinnä värin vuoksi ja siksi, että jos meillä joskus vierailisi joku niin ei tuntuisi ehkä niin omituiselta. Lisäksi sen päälle on ollut kätevä sijoittaa UE Boom saunahetkiä varten. Viimoisena sit noi kengät, joiden suhteen olen elätellyt toiveita etteivät ne natisisi kävellessä, niihin ilmaantuisi yhtäkkiä pitoa pohjaan ja ne istuisivat hiertämättä jalkaan. Viitisen vuotta olen näiden ominaisuuksien ilmiintymistä odottanut kovasti käyttämällä, mutta ei.

 

Päivä 8. ja nää mun kahdeksan tavaraani ovat jotain ihan päätöntä sälää, kirjaimellisesti. Barbie menetti hyvän maun lisäksi päänsä, kun tytöt innostuivat virittelemään punk- henkistä lookia naikkoselle. Luovun myös muovisesta taskulipareesta vai mikä toi nyt on mitä hoitsut käyttää? Siellä sisällä oli joku epiduraalisen kivunlievityksen tarkkailuohjeistus, mutta menköön sekin. Kortin kotiosastolle tuskin palaan enää töihin, harmi.. TAYS:n neurokirralla on uskomattoman ihania tyyppejä <3 

Lisää sälää.. hiihtohousujen henkselit ahdistavat, joku ammus jostain lasten jousiaseesta, en tiedä missä ase on, talouden ainoa Aku Ankka, sekin näytenumero jostain, Legojen kokoamisohjeet luulin jo hävittäneeni kaikki, mutta kas vain löytyi vielä yksi, joka pääsee muiden joukkoon paperinkierrätykseen ja lapset leikkivät entistä mielikuvituksellisemmin. Mitäs vielä.. ai niin tuolla taustalla ihana pöllökortti, joka on parhaat päivänsä nähnyt seilattuaan melko monessa kodissa. Nyt sekin pääsee viimeiseen kotiinsa.

 

Päivä 9 ja yhdeksän tavaraani koostuu joskus vuosia sitten ompelemieni pellavaverhojen tusauksesta ylijääneistä paloista sutaisemistani kahdeksasta lautasliinasta ja siinä työssä kuluneesta lankarullasta, joka ei mene lahjaksi liinojen tapaan vaan päätyy muovinkeräykseen. Nyt on niin Zero Waste- lahja että!

Päivä 10. Kymmenen keräämääni tavaraa sisältävät jokseenkin sälää, jota olisin kantanut kierrätykseen muutoinkin, joten tämä alkaa olla jo hieman kyseenalaista. Ompelukone saa nyt luvan luopua repaleisen muovisesta suojastaan, tiskiharjan pää lähti kahden vuoden ahkeran käytön jälkeen kompostiin, Lushin pullot menevät takaisin Lushin liikkeeseen, syömäpuikoille olen odotellut uusiokäyttöä vuoden verran eikä sellaista ole näkynyt, ruusujuuriuutetta olen kitannut viimeiset 10 päivää ahkeraan, että saisin sen loppumaan viimeinkin ja sitten nuo naiselliset tarvikkeet tuossa lähtevät lopullisesti toiseen osoitteeseen, mutta jäävät ainakin toistaiseksi käyttööni.

- Aino

Hieman dyykkausta, minimalismipeliä, DIY-juttuja ja parsintakierroksia

Joku fiksumpi tekisi joka päivälle jonkinlaisen kirjoituksen, mutta minä päätin ympätä koko idea-arkkuni satunnaiset aarteet samaan kirjoitukseen. Tässäpä siis on tulossa DIY pipipussi eli sellaisen muovisen kylmäpakkauksen plastic free versio, joka toimii käytännössä ja maatuu lopussa. 

Sitten esittelen koiran syömiä villasukkia ja muuten vain päälle hajoavia vaatteita. Osa tekstistä sivuaa Minimalismi.net sivustolla Teemun aloittamaa 30 päivän minimalismipeliä ja sit vielä jotain dyykkaamisesta. 

 

 

 

Muoviton DIY kylmäpakkaus eli Pipipussi

Tyttäreni oli ommellut koulussa puuvillakankaasta pussin, joka on täytetty kauranjyvillä eli normaali kaurapussi, joka toimii lämpimänä ja kylmänä. Monesti vanhat konstit ovat parempia kuin muoviset geelitäytteiset ja hintavat versiot, jotka eivät maadu eivätkä ole uudelleen käytettäviä.

Tää on niin simppeli juttu, että ihan naurattaa etten aiemmin tajunnut. Ei vaikka näiden DIY pussien parhaimmistoa olen saanut kätilön töissä asetella niin mikroon kuin alavatsalle. -selälle, reisille, lonkille sekä hoitajan omille kipeille hartioille.

Pussi tottelee kylmä- kuuma käytön lisäksi vaikkapa hernepussille asetettuja vaatimuksia lasten leikeissä tai pitelee ovea auki ja sillä on näemmä kätevää lataista siskoa suoraan daijuun. (haluaisin henk.koht tavata sellaisen vanhemman, joka silmät kirkkaina väittäisi minulle ettei sen lapset ikinä tappele keskenään)

Kaikenlainen terveydenhoitoon käytetty roina tuottaa melkoisen paljon roskaa ja osa on vaikeasti vaihdettavissa jätteettömämpään vaihtoehtoon. Tästä kirjoittelin hammasremonttini aikana jotain. Pohdin oikomishoidon ja terveyden vaalimisen tuottaman roskan ja muovin määrää ja harmittelin mm sitä, että millä zerowastaan yöllisen purukiskon puhdistamiseen tarvittavat aineet. Sain ihanan aktiiviselta lukijaltani hammaslääkärinsä antaman vinkin muovisten kiskojen puhdistamiseen etikalla ja lähdin kokeilemaan sitä. Nyt reippaan kuukauden olen lillutellut akryylistä purukiskoani etikka-vedessä päivisin ja se toimii mielettömän hyvin. Tässäkin taas hyvä muoviton vaihtoehto ostetulle hammaskiskon puhdistusaineelle. 

30 päivän minimalismipeli

Sit päästään minimalismipeliin, joka pärähti käyntiin blogikollegani Teemun toimesta Minimalismi.net sivustolla sekä Facebookissa tapahtumana johon pääset osallistumaan suoraan tämän linkin kautta. Edelleen ehtii mukaan. 

Mun 1. päivän tavara on tuo muovinen kylmägeelipakkaus, jonka lahjoitetaan eteenpäin. Vahinko kiertämään, heh. Toisena päivänä vähennetään kaksi tavaraa, mutta siihen on aikaa puoleen yöhön, joten kun lapset ovat nukkumassa käy äiti lelulaatikolla.. No ei vaineskaan, jospa ne lähtis pelaamaan minun kanssa. 

Sama jatkuu kuun jokaisena päivänä siten, että karsittujen tavaroiden määrä lisääntyy päivä päivältä yhdellä ja yhteensä vähenee 465 tarpeetonta tavaraa tämän marraskuun aikana. Kaipa se Teemu laski oikein sillä en jaksanut tarkistaa tuota lukua. 

Tämä on ihan mainio juttu näin joulun kynnyksellä. Tulee hoidettua se siivouspuoli samalla! (jos sellaisia harrastaa)

Karseita kuvia karseista vaatteista

Teemu minimoi blogissaan sukkia ja täytyy myöntää, että haluaisin kovasti jo karsia risoja sukkiani, mutta en voi sillä minulla ei ole niitä liikaa. Tyydyn paikkaamaan juuri paikkaamiani villasukkia uudelleen. Ihanan liukas, nimeltä mainitsematon noutaja nimittäin kävi järsimässä sukan pohjan ainoaan ehjään kohtaan reiän. 

Vuoden ostolakkoni alkaa näkymään. Tosin nuo kuvan villasukat on viime vuosituhannelta, joten... Sen sijaan pellavainen toppini ei ole kuin vajaa kolmisen vuotta vanha ja näyttää melko antiikkiselta sekin. Senkin mielelläni minimoisin pelin tiimellyksessä, vaan paikattava se on sekin. Reikiä ilmaantuu joka pesussa lisää ja toppi alkaa näyttämään suhteellisen.. no, taiteelliselta.

Koska olen maailman toiseksi paras kertomaan vitsejä on ihan hyvä, että vaatteeni puhuvat puolestani. Tuollakin paidalla on muutamat naurut ja pottuilut irronnut 😂 (vastaus kysymykseen "kuka sit on maailman paras vitsinkertoja?" kuuluu "ihan kuka muu vaan")

Dyykkausaarteita

Hankintalakkoni tai haasteeni otti osumaa. Dyykkasin roskakatoksesta muovisen kukkaruukun peitoksi hieman risan korin. Se toimii siinä näkösuojana minun ja muovin välissä ja samalla tuli vähennettyä roskataakkaa tai näin ainakin itselleni uskottelen. Kori näkyy ensimmäisessä kuvassa Pipipussin taustalla.

Meillä on kotona melko paljon jostain haalittuja tavaroita. Löytyy tuoli, joka toimitti joskus yöpöydän virkaa ja se on ihan rehellisesti raahattu aikoinaan naapuritalon roskalavalta. Sitten on vähän sieltä täältä ilmaiseksi saatua tavaraa. Äkkiseltään pohdittuna vain toinen lastensänky on ostettu ihan oikeasti Ikean kaupasta ja muut kalusteet ovat second hand.

En mä kyllä tiedä, että miten irrotan täältä sen 465 tavaraa, mutta katsotaan.. ainakin nuppineuloja on liikaa lasten roinan ohella.

- Aino

Ruokahommat Zero Waste tyyliin käsittävät ennakointia ja valmistelua

Suurin osa talouden roskasta muodostuu ehdottomasti keittiön puolella. Ruokapuoli tuottaa varsinkin sitä muovijätettä ja sen vähentäminen on oikeasti haastavaa. Sitä ei kukaan kiellä. Haastavuuden yksi osatekijä on mielestäni tämä vallitseva ruuanlaittokulttuuri, työn uudelleen rakentuminen ja arjen pirtaleisuus. 

Tästä arjen muutoksesta on tehty kattavaa tutkimusta ja samalla on huomattu perheiden ruokailutottumuksissa ja sitä kautta ruokaostoskäyttäytymisessäkin muutosta. Elämme aikaa jolloin on vähän kiire koko ajan, perheen sisällä tullaan ja mennään, on töitä, harrastuksia, velvoitteita. Tämä johtaa siihen, että kaupassa käydään useammin, ostetaan vähemmän ja nopeammin valmistettavaa. Yhteisiä ruoka-aikoja ei välttämättä ole eikä ruokaa tehdä yhdessä niin paljoa. 

Suunnitelmallisuus ja ennakoiminen on vaikeampaa, koska erilaiset velvoitteet vaativat reagoimista yhä nopeammalla tahdilla. Olemme kiinnisaatavissa puhelimitse tai sähköpostitse päivän tai jopa muutaman tunnin varoitusajalla. Hyppyytettävissä koko ajan tai siltä se ainakin tuntuu. Miten lie ennen saatu väkeä kiinni kotoa lisävuoroihin töihin tai järjestetty tapaamisia tunnin varoitusajalla? 

Kiihtyvän tahdin todellisuus ja sen tuottamat ongelmat ovat hieno markkinarako. Kaikenlaista hieman hintavampaa pikalounasta, einestä ja take awayta löytyy vaikka kuinka. Näihin liittyy melko pitkälti jätteettömyyden eli sen Zero Wasten kannalta se kaikista kettumaisin juttu. Sille tielle haluavan on hiukka pakko opetella pois nois valmisjutuista. On osattava ostaa pelkkä kukkakaali ja ihmetellä sitä huuli pyöreänä, että mitäs tästä tekaisisin. Eikä se riitä, että kerran teet, koska huomennakin on syötävä ja huomenna ei ehdi keittämään uutta keittoa. 

Tarvitaan puolivalmisteita, että pysyy tässä menossa mukana, mutta kun luonto ei oikein antaisi periksi ostaa muovipussissa pakastettua kukkakaalia tai myöhemmin talvella muoviin pakattua tuoretta, niin sitten on lyötävä sitä itse pakkaseen lasitölkissä. Tätä se Zero Waste arki melko pitkälti on tai olisi, jos aina viitsisi. 

Kausituotteena kukkakaalia sai näin syksyn alkuun ilman mitään paketteja 0,99€ hintaan. Ostin hiton paljon. Tein curry-kukkakaalikeittoa, keitettyä kukkakaalia sekä kukkakaalipyrettä pakkaseen. Siinä lomassa leivoin leipää koska tänään oli semmoiselle aikaa. Nättejä kuvia ei ollut aikaa ottaa 😆 Eilen tein pähkisaania (vegaaninen parmesaani) sekä maapähkinävoita isot satsit. Ostin Punnitse & Säästätsätsä valmiiksi paahdettuja, kuorittuja maapähkinöitä vähän sillä mielellä, että oion tuossa maapähkinävoin teossa, mutta ei kannattanut. Tuli ihan hirveen makuista, en suosittele eli itte pitää pahtaa ja kuoria ne pähkinätkin jatkossa.

- Aino

Itse tehdyt hedelmäpussit Zero Waste ruokaostoksilla

Zero Waste tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että minkäänlaista jätettä ei tuotettaisi. Siirtyminen muovipusseista paperipusseihin on hyvä teko, mutta paperinenkin versio on lopulta kertakäyttöistä ja vaatii jokaisella kerralla uutta materiaalia. Siksi paperisten hevipussien korvaaminen on ollut meillä kauan tehtävien listalla. Kestopussit hedelmille ja vihanneksille, ja miksei myös muillekin tuotteille, ompelin vanhasta valkoisesta lakanasta.

Tämäkin on yksi niistä ikuisuusprojekteista, jota olen väistellyt vuoden, jos toisenkin. Ompelukoneen käyttö on minulle haastavaa ja inhoan miettiä, että missä järjestyksessä minun kuuluu ommella mikäkin sauma ja miten, että saan haluamani mekanismit ja ominaisuudet sekä ulkonäön tekeleelleni. Että näin henkilökohtaisiin, inhimillisiin ja oikeasti, aivan onnettomiin juttuihin sitä meilläkin tämä Zero Waste aina välistä jumii.

Mielessäni kai odotin sitä päivää, että joku tarttuu lukuisiin vihjeisiini ja ompelee minulle lahjaksi tämmöisiä hienoja pussukoita. Sitten torppasin senkin mahdollisuuden julistamalla tämän vuoden hankintavapaaksi haasteeni kautta ja toitottamalla suureen ääneen miten en ota vastaan lahjoja, lahjoituksia, vaihtokauppoja tai yhtään mitään muutakaan. Onneksi suhtaudun itseeni lähinnä huumorilla 😂

Tee-se-itse kestohevipussit

 

 

Nämä pussukat syntyivät vanhasta lakanasta, jonka leikkasin summittaisesti haluamani kokoiseksi. Sellainen yksi pitkä kaistale. Sitten huolittelin toisessa ensin sivut, mutta se ei tuntunut kovin järkevältä ja tein toisessa pussissa toisinpäin, mutta sekään ei tuntunut yhtään järkevältä. Lopputulos on suurinpiirtein sama ja molemmissa on kätevä sulkumekanismi, joka käsittää kaksi nyöriä kujan sisällä niin, että nyörien päät on helppo solmia yhteen, mutta toki muitakin systeemejä löytyy. Tässä ajattelin lähinnä, että mikä olisi miehelleni kaikista miellyttävin, että pussit oikeasti jäisivät käyttöönkin.

Jos joku osaa tämmöisen ohjeen ja sen kaikista parhaimman ompelujärjestyksen niin kiitos, otetaan vastaan. Luulin selvittäneeni sen, mutta tehdessä asia ei ollutkaan minulle niin selkeä. Sain siltikin aikaan valmista ja se on jo ihan mieletön saavutus.

Tytär osti joku aika sitten Kierrätyskeskuksesta lankoja ja teki minulle nyörit pusseihin. Ompelulanka on perittyä ja puuhelmet on löydetty kävelyreissuilla. Ette muuten usko millaiset määrät kaikenlaista tavaraa voisi kerätä kaduilta. Hiuslenkkejä ei ainakaan tarvitse ostaa yhtäkään uutta, jos maasta löydetty kelpaa, mut siitä toiste.

Koska ajattelin kirjoitella jonkin aikaa mitä sattuu ja miten sattuu, niin eipä minulla noista pusseista sen enempää sepostettavaa ole. Jatketaan kommenteissa, ok?

Veikko Huovisen Hamsteria luen parhaillaan ja totesin, että se on melko osuva syyskirja kaiken talveen varautumisensa kanssa. Vegaanille vähän raskas välillä, mutta ajattelen, että se on oman aikansa tuote. Jänniä huomioita olen päässyt tekemään itsestäni siirryttyäni kohta vuosi sitten vegaaniseen ruokavalioon. Ehkäpä niistäkin voisi joskus kirjoitella, vai mitä tuumit?

- Aino

Talouspaperin kestävämpi vaihtoehto

Kirjoittamisen kautta vapautui huima määrä energiaa ja ilmeisesti yksi huolella volloteltu päivä latasi akkuja sen verran, että nyt on puuhattu aivan päättöminä. Yksi lastenhuoneista siivoutui pohjia myöden ja lattialle etsiytyi Kierrätyskeskuksesta löytynyt matto. Muutama juttu tuli karsittuakin ja pyykkishowta taituroitua. 

Isoin päivän urakka oli toteutustaan odotellut talouspaperia korvaavien lappusten ompelu. Iso urakka siksi, että se vaati ompelukoneen esille ottamista, langan pujottelua ja pikkasen kiroilua. Vaan minäpä oon kehittynyt tässä hommassa ihan oikeesti!

Keittiön tekstiilit näppärästi korissa

Meillä on majaillut keittiön tasolla tuollainen kori, joka vetää sisälleen kaikki omistamamme keittiöpyyhkeet, tiskirätit ja siivousliinat. Tuollainen kasa riittää vallan mainiosti, hieman siinä olisi karsimisenkin varaa, mutta pitää toteuttaa sellaisia hissukseen ettei mies huomaa.

Siksakilla vetäisin kevyempiä lappusia vanhoista pukluharsoista, jotka ovat kulkeutuneet mukavasti vauvakäytöstä siivouskäyttöön ja lopulta toimittamaan talouspaperin korvikkeen virkaa. En ole jaksanut aiemmin tehdä niille mitään ja usein on tullut harmiteltua, kun rievut ovat hitusen liian isoja nenän niistoon, suun pyyhkimiseen ja sotkujen siivoamiseen. Näillä on kuitenkin menty ja käytetty aivan kuin talouspaperiakin käyttäisimme. Pienempi koko tulee tarpeeseen. Eivätpähän herätä niin kovasti huomiota, kun kaivelen esiin julkisissa paikoissa ja riittävät pidempään, kun keittiölappusia on nyt useampi.

Toiset, hieman fiinimmät lappuset, ompelin pellava-puuvilla sekotteisesta keittiöpyyhkeestä, jolle meillä ei oikein ollut tarvetta. Niitä pyyhkeitä riittää muutoinkin ja tämä yksilö ei ole ollut suosikkimme astioiden tai käsien kuivauksessa. Minua on ärsyttänyt pyyhkeen tekokuituinen ripustuslenkki, kun muu pyyhe on niin miellyttävää materiaalia. Olen pitkään suunnitellut lenkin vaihtamista.

Joskus yksityiskohdat vaan tuppaa ärsyttämään naurettavista syistä. No, siinä se pilkkoutui neljään osaan ja sai huolitellut reunat. Joku varmaan osaisi kertoa hienon nimenkin sellaiselle taitellulle, suoraompeleella ommellulle reunalle. Joku päärme? Kantti kenties? Vai oliko se niin, että kantaukset tehdään kanttinauhalla? Miten minä oon muka joskus osannut ihan oikeasti näitä juttuja..

Talouspaperi korvikkeet säilytyspurkissaan

Pentue keksi käyttötarkoituksia ja kehuja näille rievuille, tässä niistä parhaimmat.

• Paperisen servetin korvike ulkona syödessä
• Ne mahtuu tosi pieniin tiloihin, vaikka taskuun
• Barbie piknikille alustaksi
• Nenän niistoon
• Siihen, kun itkettää 
• Siinä voi kantaa pähkinöitä
• tai kääriä pähkinäpurkin ettei se kilise (äidin tyttö 😂 )
• Suun pyyhkimiseen
• Siivota sotkuja 
• Itse keksin, että tuo lasitölkki on helppo sujauttaa kattaukseen, että ovat ruokapöydässä saatavilla
• Unirievuksi, jos on uninalle unohtunut kotiin
• Niillä voi tyyliin tehdä mitä vaan, siis nää on ihan uskomattomia ja hienoja
• hätätapauksessa pyyhkiä pyllyn metsäreissulla

Semmottiin. Ajattelin kirjoitella tässä lähiaikoina enemmänkin näistä ekoimmista tuunauksistani tai DIY hommeleista. Ainakin sellaista suihkun esipesusuihketta tai -sprayta ajattelin testailla ja kertoilla, että onko siitä laiskan siivoajan avuksi kalkki- ja saippuatahrojen kanssa vai ei. Miltäs kuulostaa? Seuraamalla Kokonaista Facebookissa, Blogit.fi:ssä tai Bloglovin´issa saat uusimmat postaukset helpoiten käsiisi.

- Aino

MitäTuliVäsättyä sarjassa tänään kärpäsansa.

Meillä pörräilee Drosophila melanogaster eli banaanikärpänen, joka on vaihtolämpöinen ja siksi sen elinkierron pituus vaihtelee lämpötilan mukaan. Kärpästen kehitys hidastuu, jos niitä on paljon samassa paikassa. No hyvä, mutta liika on liikaa enkä jää odottamaan mitään kulminaatiopistettä näiden riesalaisten suhteen. 

Wikipedian ihmeellisestä maailmasta lueskelin, että banaanikärpästen kehitys munasta aikuiseksi vie 7 päivää, mutta yli 28 asteen lämmössä kehitys hidastuu korkean lämpötilan aiheuttaman fysiologisen stressin vuoksi. Ihanteellisissa olosuhteissa eli noin 25 asteessa kehitys vie 8,5 päivää. Meillä ollaan melko lähellä ihanteellisia oloja juurikin nyt.

Jos kärpäsnaaras laskee jotakuinkin 400 munaa, jotka kuoriutuvat 12-15 tunnin kuluttua toukiksi ja siitä sitten menee se 8 päivää aikuiseksi ja parittelukypsäksi vielä 8-12 tuntia niin melkoista haipakkaa pitää. Aikuinen banaanikärpänen elää noin 30 päivää. Elikkäs siitä laskettuna, jos kaikki 400 munaa oletettavasti kehittyisivät parittelukypsiksi aikuisiksi ja näiden jälkeläiset taas edelleen lisääntyisivät samaa tahtia, tulisi yhden kärpänäissukupolven aikana eli siis siinä 30 päivässä semmoiset 64 160 000 kärpästä.

Siitä kuuden päivän päästä 2 566 400 000 000 kärpästä. No tämähän ei tietenkään voi pitää paikkaansa sillä kaikki eivät voi olla naaraita, mutta vaikka puolet olisivatkin koiraita niin liikaa olisi silti. Tämän on loputtava. Ympäristömme kantokyky ylittyy jo noin 20 yksilön kohdalla.

Siksipä ansan virittelyyn. Tämä vaihe ei kauaa kestä. Tarvitaan

• lasipurkki tai lasi
• vettä
• loraus omenaviinietikkaa tai balsamicoa tai jotain mikä muistuttaa käytettyä hedelmää
• jokunen tippa saippuaa, tiskiainetta tai jotain pesuainetta mikä rikkoo veden pintajännityksen

Sinne vaan purkkiin kaikkea ja sopiville paikoille vaanimaan täysin asiasta tietämätöntä, uintihaluista kärpäsyksilöä. Roskakaappi ja tiskipöytä on hitsin hyvä paikka.

Julmaa eikö totta? No, elämä on.

Julmaa oli myös se taisto mikä käytiin aikoinaan muovisen kärpäsansan kanssa. Siis tähän hommaan on sellainen ihan ostettavakin kannellinen versio minne sitten pitää laittaa noita samoja aineksia. Sillä muovisella härpäkkeellä ei ole mitään muuta käyttöä. Esteettisyyskin kaukana. Mies halusi ehdottomasti pitää siitä kiinni perusteluinaan, että ne kärpäset menee sinne nesteeseen semmoista suppiloa pitkin eikä siksi pääse pois. Todistusaineiston myötä olen saanut vakuutettua mieheni, että tämä itse väsätty plastic free- versio toimii aivan yhtä hyvin (ellei jopa paremmin). Muovinen jouti vihdoin keräykseen!

Miten älytön juttu. Edelleen hieman hymyilyttää.. :D

- Aino

MitäTuliVäsättyä: aurinkopuuterin hehkua kasvoille

Katsotaas, että syntyykö tästä hehkua vai pelkkää sotkua.

Tilanne on nyt sellainen, että bareMineralsin Warmth All-Over Face Color- aurinkopuuterini on loppu ja purkkiin on saatava jotain korvaajaksi. Olen lueskellut erinäisiä blogeja ja ohjeita aurinkopuuterin tai ruskettajan tai mikä nyt onkaan, väsäämisestä ihan keittiökaapin aineksista ja nyt pistetään niitä reseptejä kokeiluun.

Kaikissa pohjana toimii kaakaojauhe. Tietysti pitäisi olla hyvälaatuista ja luomua, mutta näin muuton keskellä en lähde kauppaan ostamaan luomukaakaojauhetta, kun kaapista löytyy avattu pakkaus. Lienee vanhentunutkin. Juuri sopiva nyt tämmöisiin kokeiluihin. Pirkkaa pintaan, heh XD

Jauheeksi ei kannata ehkä kokeilla kaakaojuomajauhetta, jossa on sekaisin sokeria ja ehkä maitojauhetta ynnämuutta vaan kaakaojauhetta, jossa ei ole muuta kuin kaakaota. Väri on kyllä melko tummanruskea. Enemmän kulmakarvoihin sopiva varsinkin, kun ihoni on auringosta huolimatta hyvin vaalea. Tästä syystä lisäsin sekaan hieman arrowjuurijauhetta. Sitä saa vaikka netistä tilattua täältä Tupalanmäen ihanasta Puodista.  Jauhe on tutumpaa leivonnassa, mutta melko vähän käytettyä Suomessa. Se esiintyy monessa DIY kosmetiikkareseptissä joten hankin semmoista aikoinaan muistaakseni Ruohonjuuresta. Lasinen purkki kustantaa kolmisen euroa.

Tähän ei muuta tarvita. Täytin entisen bareMinerals purkin ja sivellin kuuluu samaan sarjaan. Sutiin en ole tyytyväinen sillä se jättää hirmuisesti karvaa, mutta saa kelvata vielä toistaiseksi.

Sekoitus levittyi todella ohuen näköisenä kasvoille. Kevyt koostumus kuvaisi kai joku meikkiasiantuntija. Melko kuiva on tietysti. Arrowjuurijauheen pitäisi antaa levittyvyyttä, se toimii hieman kuin perunajauho tanssilattian liukasteena.

Tinttarintan persikkaposkille aurinkopuuteri levisi oikein kauniisti, mutta itselläni se tahtoi hakeutua huokosiin. Ihollani ei ollut alla muuta kuin vesipesu. Väri on kyllä kivan päivettynyt, mutta katsotaan päivien kuluessa, että miten tämä pärjää töissä ja liikunnassa, hikisessä junassa ja pikku sateessa.

Erittäin epäinformatiivinen kuva meikkikokeilusta. Tuossa näkyy lähinnä se, että koko keitosta ei kasvoilta oikein edes huomaa. Palaan käyttökokemuksiin myöhemmin.

- Aino

MitäTuliVäsättyä; korut roikkumassa

Huh heijjakkaa, kun on tullut paiskittua töitä!

Laitetaanpa jotain nättiä ja naismaista välillä. Haluan esitellä mun korutelineen, jonka väsäsin ja sain seinälle miehen avustuksella. 

Käytännössähän tässä ei mennyt kuin sen idean verran ja porakone, mies jatkonaan hoiti loput. Sarvet löytyivät varaston perukoilta pölyisinä. Ne on poroa ja niin ihanat. Tulee kotiseutu siellä pohjoisessa mieleen. Siihen ne sitten parkkeerasivat makuuhuoneen seinälle lähinnä korujani kannattelemaan. On sinne sarville sitten päätynyt vähän lasten askarteluitakin.

Siinä on oikeastaan kaikki mun helyt kaksia korviksia ja yhtä sormusta lukuunottamatta. Kuvista huomasin, että mieheni ostama rannekoru puuttuu vielä.

Mitäs tarinoita sitten noiden helyjen takana on, mietitääns.. Pinkki Statement -koru on Kroatiasta. Mieheltäni sain. Puuhelmet on pojan tekemä äitienpäivälahja. Käytössä usein nekin. Sitten siellä killuu äidinäidin rippilahjaksi saama risti, jonka hän päätti antaa ensimmäiselle lapsenlapselleen. 

Itse sain rippilahjaksi ristin kanssa kiertyneenä oleilevan hopeisen "kulkusen" omalta kummiltani. Sitten sieltä löytyy bling blingiä ihan Hömmiltä (H&M). Sen ostin joskus pikkuh´jouluihin ja olen pitänyt sitä lähinnä koristeena. Tyttäret sitä enimmäkseen lainailevat. 

Yksi rakkaimmista koruistani on tädiltäni saatu hopeinen pallo täynnä "timantteja". Se riipus on lempparini, koska se käy korvakoruihini ja on siro. Kun on vain yksi pää, kaula ja pari kättä niin ei niitä koruja hirmuisen  montaa tarvitse. Töissä saa kuitenkaan pitää, eikä minulla juurikaan ole muuta elämää ;P 

Terkkuja ihanille työkavereille! (kohta sitä taas nähdään) ja laittakaas tykäten tuosta Facebook- nappulasta sivupalkissa niin näette heti, kun olen julkaissut taas jotain :)

- Aino

MitäTuliVäsättyä: hammastahna

Semmoinen asia tässä kaiken roskan vähentämisessä on ihan fakta homma, että aina vain lisää kuluttamalla ei roskaongelmaa saada kuriin. Ei löydy yhtäkään liikettä, puotia tai kauppaa, josta saisi ostamalla itselleen minimaalisesti roskaa tuottavan elämäntavan. Joskus erinäisiä blogeja ja YouTube-kanavia seuraamalla tulee semmoisiakin vaikutelmia, että toisille muoviton elämä on alkuun kaiken ei muovisen astian, kipon ja kupin hamstraamista. 

Semmoisenkin tietysti ymmärtää, jos lähtökohta on, että syödään päivittäin kertakäyttölautasilta ja kertakäyttöaterimin. En tiedä miten yleistä se on maailmanlaajuisesti, mutta sellaiseenkin lähtökohtaan törmää usein. Siispä kädentaitoja verryttämään ja oman tuotannon pariin! Tänään väsätään uusi satsi hammastahnaa lähes kokonaan ilman muovia.

Resepti johon olemme päätyneet muutaman vähemmän hyvän kokeilun kautta on hyvin simppeli.

• Kookosöljyä 
• Soodaa
• Piparminttuöljyä

Löysin reseptin Trash is for Tossers sivustolta. Mittasuhteita muokkailen käyttämäni astian mukaan. Pehmitän kookosöljyä vesihauteessa, että saan seoksesta tasaista. Frantsilan luomulaatuisia eteerisiä öljyjä löytyy muitakin "makuja" mitä kokeilla, mutta jotenkin hammastahna ei ole tahna ilman mintun makua. Piparminttu raikastaa suun ja kookosöljy hoitaa ikeniä sekä pitää hampaita soodan kanssa valkoisina.

Olimme alkuun hieman skeptisiä koko homman suhteen, mutta lähdimme mieheni kanssa reippaina kokeilemaan. Kummallakin kuitenkin oikomishoito meneillään eli kuukausittain hammaslääkärikäyntejä joten ajattelimme, että jos tämä sörsseli pilaisi hampaat tai aiheuttaisi suussa jotain muutoksia niin saisimme heti tietää. 

Nyt on mennyt useampi kuukausi, ei edes muisteta montako! Kummankaan hammaslääkärit eivät ole sanoneet yhtään mitään. Oma oikojani Milla on vain kehunut kuinka hyvin olen pitänyt hampaat puhtaana. Tosin mistä minä tiedän, että onko se joku vakiotsemppi kaikille oikomisessa kituville ;P

Käytössä huomasimme yhden jännän jutun. Henki ei haise aamuisin niin pahalle kuin ennen, ei kummankaan nenään ja suu ei ole yhtä kuiva ja tunkkainen aamulla. Reissussa käytimme muutaman kerran tavallista hammastahnaa ja ihmettelimme molemmat aamulla, että miten suu tuntuu niin pahalta ja henki haisee.

Minä järkeilin, että kenties ns normitahnat ovat hieman liian tehokkaita suun limakalvoille ja pesevät koko baktreerikannan sieltä mennessään, myös sen hyvän normaaliflooran ja silloin yön aikana vallan ottavat ne nopeimmin leviävät bakteerit, jotka eivät ole niitä hyviä kavereita. Kookosöljypohjainen tahna on limakalvoystävällisempi ja hellempi jolloin normaalifloora pysyy terveempänä.

Ihan täysin muoviton tämä ei ole siitä syystä, että öljypurkin korkkissa ja suulla on muovia ja hammasharjan harjakset nylonia. Hammastahnatuubit ovat kuitenkin historiaa. Kookosöljystä jäävät purkit ovat menneet toistaiseksi kaikki uusiokäyttöön. Purkki, johon tällä kertaa tahnan väsäsin on ihan sillipurkki jolle etsin kaveriksi neutraalin kannen. Minun mielestä kivemman näköinen vessan kaapissa kuin ne muovituubit.

- Aino

MitäTuliVäsättyä: Lamppujen tuunailua.

Tuunaus, aina silloin tällöin, piristää kummasti mieltä, toisinaan se on karua todistusaineistoa siitä, kun mikään ei mene kuin Strömsössä. Useimmiten meillä tulee tehtyä juttuja lasten kanssa tai lapsille. Tänään uutta ilmettä saivat Ikean lampunvarjostimet. Mallia en muista ja eipä taida noita olla enää myynnissä. Niissä oli valmiiksi pientä kirjailua johon jo ostaessa ajattelin lisääväni helmiä tai jotain pientä.

No kaapista löytyi paljetteja joita aloin ompelemaan yksitellen. Muutaman jälkeen meni hermot, ihan kamalaa puuhaa. Ei muuta kuin liima kehiin. Lähdin liimailemaan paljetteja ihan kokeilumielessä. Hyvin ainakin toistaiseksi pysyvät paikoillaan normaali liimalla.

Paljetit sattuivat olemaan väriltään hieman talvisia ja erottuvat vain himmeästi kimallellen varjostimesta. Mielestäni lopputulos on tyylikäs. Jotain pientä extraa tyttöjen huoneisiin.

 

Tuunatessa soi Family of the Year - Loma Vista albumi. Erityisesti Hero biisi koukutti aikoinaan.

Viime viikonloppuna väsättiin urakalla jotain aivan muuta ahkeria virpojia varten :) Pääsiäisestä alkaa kevät, näin se on ja kevät on uusien asioiden aikaa.

- Aino